jovela

jovela

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Kaikin puolin makeaa elämää

Onpas ollut kiva viikko ja tuo insta on siitä kiva, että voi näin sunnuntaisin vieman kurkkia mitä kaikkea sitä viikolla onkaan tapahtunut! Tähän aikaan vuodesta arkipäivät kuluvat pidennetyssä muodossaan leipätyön parissa, mutta kummasti sitä vaan on aikaa myös kaikenlaiseen pieneen mukavaa puuhaan. Tällä viikolla piipahdetiin isännän kanssa kirppikselläkin ja tein siellä muutamankin loistavan löydön! Löysin 2 kaunista Boknäsin kehystä alkuperäispakkauksissaan, pieniä kuppeja böördikahvilan siemenkupeiksi ja valtavan kaunista, kotimaista vanhaa kangasta, joka sävyjensä ja mittojensa mukaan sopi meille tupaan pöytäliinaksi kuin piste i:n päälle! Kankaasta jäi vielä ylikin, joten siitä saanee ainakin 8 kunnollista lautasliinaakin.

Viikonloppuna saatiin taas heittäytyä kotoiluun kaikella innolla. Eilen pistettiin pystyyn yhden päivän kynttiläpaja ja keiteltiin koko talven tarpeisiin puolukkahilloa. Siivottiin ja kokkailtiin, kuunneltiin siinä samalla kuunnelmia ja hääräiltiin menemään.


Tänään on tehty kuvan karamelliomenoita, siistitty pihaa, tuotu sisällä talvehtivia puita (mandariini, sitruuna ja aprikoosi) sisälle ja suojattu saliin tullut mandariinipuu verkolla, ettei kissat pääse kaivelemaan multia lattialle.


Kirpparilta löytyi myös lisää vanhoja kauniita kehyksiä salin toimistonurkkaukseen ja niitä on nakuteltu paikoilleen. Pitää vielä valita jotkut kauniit wanhat valokuvat niihin. Tarkoitus on, että tuohon nurkkaukseen tulee vielä lisää raameja.


Satoa on korjattu tavalliseen tapaan tämän tästä, vähän sieltä, vähän täältä ja yrttien osalta eniten. Tänään kerättiin vielä minttua ja salviaa sen verran, että koko isäntää ei nähnyt korjuukimpun takaa. Tuvan orrella ja kuivatustelineellä on ruuhkaisaa.


Satoa on tänä vuonna tullut ihan mukavasti kesän haasteista huolimatta. Jopa meidän kaksi omenapuuvanhustamme ovat tänä vuonna innostuneet tekemään satoa. Ties vaikka tässä päästäisiin vielä siiderin tekoon, kun omenat ovat kunnolla korjuukypsiä. Monella tuntuu olevan jokavuotinen pohtiminen mitä kaikkea omenoista voisi tehdä, kun satoa vaan piisaa ja omenapiirakka alkaa tulla jo korvista, eikä ruokakomero vedä enää yhtään purkkia lisää omenahilloa tai -mehua. Siideri on toki yksi maukas tapa säilöä ylijäämäsatoa, mutta kertakäyttöluontoisesti sadosta voi nauttiskella myös vaikkapa ihanan mausteisen makeilla markkinaomenoilla, eli karamelliomenoilla. Ne ovat valtavan hyviä!

Karamelliomenat

6 pientä omenaa
6 puista kertakäyttöhaarukkaa tai jäätelötikkua
1,5 dl. sokeria
1 tl. vaniljasokeria
1 dl. vettä
1 dl. siirappia
1 tl kanelia


Paina kertakäyttöhaarukat (tai jäätelötikut) omeniin. Laita kaikki muut aineet kattilaan ja keitä seosta n. 15-20 minuuttia välillä hämmennellen. Siirappiseos saa olla paksua ja tahmaisen siirappimaista. Pyörittele omenoita kuumassa valmiissa siirapissa yksi kerrallaan ja valuta lusikalla runsaasti siirapia omenoiden päälle. Nosta kukin omena hetkeksi öljytylle leivinpaperille ja toista. Jos siirappi ehtii paksuuntua liikaa, lämmitä sitä uudelleen. Nosta omenat tarjolle ja ripottele niiden päälle strösseleitä, salmiakkijauhoa, sulaa suklaata, kookoshiutaleita, kaurahiutaleta, mitä mielit! Näiden herkkujen päällä on hieman granaattiomenajauhetta.

Taivaallista!

KYNTTILÖITÄ, KYNTTILÖITÄ!

Paljon on lähivuosina puhuttu kynttilöiden vaikutuksesta sisäilmaan ja terveyteen. Olen itsekin niitä asioita pohtinut, sillä meillä palaa hitsin paljon kynttilöitä. Hysteriaan ei ole ollut syytä vaipua tai kynttilöistä luopua, vaikka välillä kuulosti siltä, että kynttilät ovat melkein maailmanlopun tuojia, mutta kun polttaa kynttilöitä oikein, siis savuttamatta ja ostaa aitoja kynttilöitä, saa jo synninpäästöä puuhilleen. Ovatpa Ruotsin (Lundin) yliopiston valkotakkiset tutkijat jopa todenneet, että hyvien kynttilöiden polttaminen vahvistaa sydäntä. Ei siis kaikki pahaa, kunhan katsoo mitä käryttelee. Eihän kukaan kaupan muovikassiakaan laita pöydälle palamaan, oli se kuinka nätti ja halpa tahansa. Kynttilällä ja kynttilällä on siis eroja. Halpatuontikynttilöiden polttamista verrataan sisätupakointiiin tai dieselin polttamiseen sisätilossa, sillä niissä sydänlanka, värit ja itse kynttilämassa sisältävät usein raskasmetalleja. Myrkyttäjien ja puhtaiden väliin mahtuu koko kirjo kelpoja kynttilöitä, usein kotimaisilla kynttilätehtailla ja -pajoilla valmistettuna. WWF:n mukaan maapallon ja sisäilmankin kannalta ihan parhaat kynttilät sitten ovat mehiläisvahasta tai soijasta valmistettuja, sillä kumpikaan ei savua, ei sisällä karsinogeenejä, myrkyllisiä aineita tai allergeeneja ja molemmat ovat lisäksi hiilivapaita. Lisäksi mehiläisvahasta valmistettujen kynttilöiden sanotaan neutraloivan ilman epäpuhtauksia ja siten puhdistavan palaessaan ilmaa. Näiden tietoisuuskelpoisten ominaisuuksiensa lisäksi olemme siirtymässä paljolti mehiläisvahakynttilöiden suuntaan ihan siitä syystä, että itseäni on syyhyttänyt päästä tekemään mehiläisvahakynttilöitä jo hyvän tovin ja kun tuossa peltojen takaisella puolella kyliä sattuu vielä sopivasti olemaan mehiläistarhaaja, niin mehiläisvahalevyjä oli helppo noutaa yhden päivän kynttiläpajallemme ja samalla tukea oman kunnan yrittäjää pienen hankinnan muodossa.

MEHILÄISVAHAKYNTTILÄT

Mehiläisvahakynttilät siis valmistetaan mehiläisvahalevyistä ja niitä voi tilata verkosta vaikkapa suoraan tuottajilta, eli mehiläistilalta tai hunajatuotteiden jälleenmyyjiltä. Mehiläisvaha on muuten maailman vanhin tunnettu luonnonvaha ja se on ominaisuksiltaan antibakteerinen. Mehiläiset rakentavat erittämästään vahasta hunajakennojaan ja sulkevat vahalla hunajalla täyttämänsä kennot. Ihmismaailmassa mehiläisvahaa on käytetty ja käytetään toki edelleen mm. lääketeollisuudessa ja kosmetiikassa erilaisten voiteiden ainesosana. Mehiläisvaha on myös hyvä puupintojen suoja kalustevahana. Kerrassaan mainiota ainetta!

Mehiläisvahalevyjä myydään yleensä kiloittain valmiiksi leikattuina levyinä, keskihinta näytti verkossa olevan 15,-/kg, tilalta suoraan noudettaessa saattaa päästä hieman halvemmalla. Yhdestä kilosta mehiläisvahaa tulee 12 levyä ja yhdestä levystä 2 kruunukynttilää, eli kilosta levyä saa tehtyä 24 kruunukynttilää. Mehiläisvahakynttilä tuntuu muuten palavan kauemmin kuin samanlainen tavallinen kynttilä.



Varmaan oleellisin huomio sinällään helpossa kynttilöiden valmistuksessa on se, että levyjen tulee olla vähintään huoneenlämpöisiä, muuten ne murtuvat. Itse pidin kutakin rullattavaa levyä pienen hetken puuhellan yllä kädessäni ennen rullaamista. Kun levy alkoi taipua käsissäni, se oli valmis rullattavaksi. Sopivan lämpimän levyn huomaa myös sen väristä. Jos katsot tuota yllä olevaa kuvaa, siinä vasemmalla on kuulaampi (rullausparas) lämmin levy ja oikealla sameampi huoneenlämmössä ollut levy. Liikaa ei kuitenkaan kannata levyä lämmitellä, muuten levy sulaa. Oiva keino lämmittää levyä on myös monen käyttämä fööni, jolla saa puhallettua lämmintä ilmaa levylle ennen rullaamista tai tarvittaessa sen aikana. Niin tai näin, levyjä kannattaa ehdottomasti hieman lämmitellä tavalla tai toisella. Lämpimästä levystä rullattu kynttilä rullautuu tiiviisti ja helposti ja sen sauma jää melkein itsestään kiinni. Yhden kynttilän valmistukseen kuluu vain pari minuttia aikaa.

Moni leikkaa mehiläisvahalevyn haluttuun muotoon saksilla. Itse koin sen turhaksi, sillä lämmittämättömän levyn voi helposti taittaa kahtia samaan tapaan kuin avaisi uututtaan natisevan kirjan aukeaman.


Seuraavaksi lämmitin puolitettua vahalevyä ja tein valmiiksi pienen nosteen levyn toiseen päähän. Tämä auttaa sydänlangan kiinnittämisessä.


Sopivan mittainen sydänlanka painetaan vahalevyn reunan nosteen sisälle ja painetaan hyvin kiinni. Itse tein tämän siten, että painelin sydänlankaa ensin levyn loppupäähän noin 1/3 matkan verran koko reunasta, sen jälkeen kiristin sydänlankaa ja kiinnitin sen ihan reunan alkuun. Loppulanka asettui melkein itsestään painettavaksi peukalolla käänteeseen. Muutaman ensimmäisen kierroksen rullausta joutuu tekemään sormin ja painelemaan alkusaumaa tiiviiksi, mutta rullauksen puolivälin tienoilla viimeistään otetaan jo pullalettiasento käsillä ja hieman voimaa käyttäen rullataan loppu vahalevy tiiviiksi kynttiläksi kämmenillä alustaa vasten pyörittäen.


Lopuksi hivellään kynttilän sauma umpeen sormin. Jos se ei tunnu onnistuvan, anna kynttilälle hieman lämpöä ja saat siveltyä sauman umpeen. Muutaman kynttilän jälkeen kädet jo oppivat oikeat voimasuhteet ja huomaat milloin levy on sopivan lämpöinen rullautuakseen vaivatta siten, että saumankin saa samalla rullauksella umpeen. Valmistus tosiaan muistuttaa pullaletin rullaamista käsin. Jos kynttilä ei ensimmäisten kynttilöiden kohdalla tunnu rullautuvan tiiviisti, avaa rulla, anna lämpöä ja rullaa uudelleen! Mehiläisvahakynttilöiden kanssa on hauskaa puuhata, sillä jos ei heti opi parasta tekniikkaa, voi avata rullan ja tehdä sen uudelleen!

Kun oma kynttiläni oli valmis, nipsaisin pohjasta ylimääräisen sydänlangan pois ja painoin kynttilän napakasti työalustana käyttämääni puista leikkuulautaa vasten, jotta kynttilän pohja on aivan tasainen. Samalla voi tarvittaessa hieman rutistella kynttilää jos siltä tuntuu, mutta jos levy ei ole riittävän lämmin, se rutisee, eikä tiivisty enää.


Tässä kuvassa ollaan jo "tuotannon" puolivälissä ja testikynttiläkin palaa kauniisti. Kuva ei kerro, mutta ihan viimeiseksi kannattaa sulattaa hieman mehiläisvahaa kattilassa ja dipata kunkin kynttilän sydänlanka sulaan vahaan. Näin tekemällä kynttilät syttyvät helposti ja palavat kauniisti.

Mehiläisvahakynttilöitä rullatessa saa muuten sivutuotteena pehmoiset kädet!


Tykästyin mehiläisvahakynttilöihin sekä tuotteena että valmistettavana sen verran, että aion ensi viikolla hankkia suuremman satsin levyjä meille. Pienen harjoittelun jälkeen kynttilöiden rullaaminen sujuu vaivatta, sen suuremmin koko hommaan huomiota kiinnittämättä. Kädet tekevät automaattisesti puuhaansa, vaha tuntuu käsissä miellyttävän lämpimältä ja ilmassa tuoksuu miedon makea hunaja. Tämäkin on oikein sellaista hyvän mielen puuhaa. Itse kuuntelin samaan aikaan mukavaa äänikirjaa ja ennen kuin huomasinkaan, levyt olivat loppu ja pöydällä sievä kasa kauniita kynttilöitä.

Sunnuntai on täällä kääntymässä jo illan puolelle ja isäntä on lämmittämässä saunaa. Vielä olisi muutama pikkujuttu puuhattavana ennen saunaa, joten parasta nakutella sunnuntaipostaus loppuun ja hipsiä köökkiin.

Sen verran kuitenkin vielä nakuttelen, että onpas ihana syksy! Olen jotenkin perustyytyväinen ja perusonnellinen ihan tavallisiin asioihin tänä syksynä. Tuossa viikolla isännän kanssa asioille, kirppikselle ja Kustavin kynttiläpajalle (josta hankittiin mm. muutama lakritsikynttilä) ajellessamme katselin kuinka pelloilla korjattiin viljaa. Puissa on jo ruskaa, maisema muuttuu, pellot ovat sängellä tai niiltä korjataan juuri viljaa, pihlajat ovat täynnä marjaa, maailma on kaunis. Siinä aika raskailta näyttävien pilvien alla ajellessamme ja peltoja katsellessani tulin ajatelleeksi kuinka onnekkaita me suomalaiset olemmekaan. Meillä on hieno maa jos ei turhia valitella, kaunis luonto, oman maan tuotantoakin vielä tarjolla ravintopuolella, ihmisiä jotka jatkavat perinteitä ja ihmisiä jotka luovat uutta, kaikki yhdessä luoden maailman parasta tulevaisuutta täällä niin kovin kauniissa kotimaassamme.

Ollaan tyytyväisiä siihen mitä meillä vielä on ja vaalitaan sitä. Meillä on paljon syitä olla onnellisia ja tyytyväisiä, silloinkin, kun asiat eivät ole ihan toivotulla tavalla.

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Vaniljan vallankumous!

Se on sunnuntai ja sunnuntaipostauksen aika ja tällä kertaa otsikko julistaa jotain ihan muuta kuin tälle ajalle tyypillistä sadonkorjuu- ja säilöntäasiaa, vaikka siitäkin olisi piisannut asiaa koko viikon edestä. On harvennettu tomaattilaa ja korjattu tomaattisatoa, jota piisaa edelleen. Ryytimaalla on kerätty satoa niin, että joka orrella roikkuu jotain, eikä vieläkään olla maalissa korjuu- ja kuivattelutöiden osalta. Köökkipuutarha tulvii edelleen yrttiä. Aitoa tupakkaa ollaan kerätty sormet tahmassa ja ripusteltu tupakkalehtiä kuivumaan halki kammarin. Tupakan kuivaaminen ihan tupakkakäyttöön on niin haastava prosessi, että varmaan omaksi huviksi kokeillaan jokusen lehden verran ihan oikeaa kuivattelua, mutta ei, pääosin nuo lehdet kyllä menevät ihan ekologiseen tuholaistorjuntakäyttöön. Kehuvat kovasti tupakkateetä isossa maailmassa ötököiden häätökeinona. Kuivat tupakkalehdet siis jauhetaan jauhoksi, josta keitetään teetä, ja sitä taas käytetään kasvimaalla torjunta-aineena. Sanovat myös, että ihan sen jauhepölyn sihtaaminen ruusukirvoille karkottaisi kirvat. Meillä ei ole huomattu pienissä ruusuissamme vielä kirvoja, mutta laitetaan vinkki korvan taakse jos niitä ensi vuonna ilmaantuisi.

Näitä kaikkia on puuhailtu töiden lomassa pitkin viikkoa ja vaikka niistä jaksaisin into äänessä jutustella kokonaisen postauksen verran (taas), niin ei! Vaihtelua pitää olla, ja tällä kertaa julistetaan vaniljan vallankumous!


En tiedä miten teillä muilla on, mutta itselläni syksy on tuoksujen aikaa - nimenomaan luontaisten tuoksujen aikaa, jotka kuljettavat kohti joulua ja lääkitsevät kesästä luopumisen kaihoa. Porisevat padat, steariini, mausteet, omenat, kaali.. kaikki ne ovat syksyn tuoksuja ja niistä suloisin on vanilja. Kaiken suloisen vaniljoinnin takana on kotitekoinen vaniljauute, joka itsessään, sekä kaikki suloinen sillä höystetty, on salonkikelpoista myös lahjana. Valmistus kannattaa aloittaa ajoissa sillä vaniljauute tekeytyy vähintään 2-3 kuukautta ollakseen hyvää ja sen maku vaan paranee ajan myötä.

Itse tehty vaniljauute

n. 40% vodkaa
5-6 vaniljatankoa per 2 dl vodkaa tai purkki Dr. Oetkerin vaniljamyllyn vaniljaa, joka on Madagascar-Bourbon -vaniljaa rouhitussa muodossa.

Valmistus on helppoa: kaada vodkaa pieniin pulloihin ja lisää halkaistut vaniljatangot tai vaniljamyllyn vaniljarouhe. Sulje pullo huolella, säilytä huoneenlämmössä pimeässä vähintään 2-3 kk. ja ravistele pulloa kerran viikossa tekeytymisen aikana.


Kotitekoista vaniljauutetta voi käyttää leivontaan, jälkiruokiin, likimain kaikkiin sellaiseen, mihin haluaa lisätä vaniljaa. Alkoholi haihtuu ajan myötä ja viimeistään käytössä. Kotitekoinen uute on myös siitä ihanaa, että sen maku vaan voimistuu mitä kauemmin sen antaa tekeytyä ja kun pullo alkaa olla 2/3 käytettynä, siihen vaan lisätään vodkaa ja pian on taas täysi pullo vaniljauutetta käytettävissä.

Tällä viikolla olen käyttänyt vaniljauutetta esimerkiksi näin:

Vaniljasiirappi

Tämä on sellaista monikäyttöistä herkkua, että kerran maistettuaan saattaapi kaupan makusiirappi jäädä sinne kauppaan eikä vaahterasiirappiakaan tule kaivanneeksi. Ohje on nopea, helppo ja helppo muistaa jatkossakin sillä kaikkea tulee kertaa kaksi!

2 dl vettä
2 dl sokeria
2 dl fariinisokeria
2 rkl voita (suolaista tai normaalisuolaista voita, ei suolatonta!)
2 tl vaniljauutetta (tai maun mukaan vaniljaesanssia jos vaniljauute ei ole vielä valmista.)

Sulata vesi, sokerit ja voi. Kiehauttele pari minuuttia lempeällä lämmöllä koko ajan hissukseen sekoitellen. Ota siirappi lämmöltä ja lisää vanilja. Valmista!


Vaniljasiirappi on taivaallista! Sitä voi käyttää leivontaan, jälkiruokiin, juomiin, amerikkalaisten pannareiden, lättyjen, jäätelön ja minkä tahansa ihanan makean maustajana. Jos kahvin kanssa tekee mieli tarjota suloista likööriä, se onnistuu myös tällä siirapilla 50:50 suhteella siirappia-vodkaa ja likööri on heti tarjottavassa kunnossa. Lurauta siirappia kahvin sekaan ja saat vaniljasiirappikahvia tai lisää vaniljasiirappia lämpimiin drinksuihin.. voi pojat mitä herkkua! Valuta siirappia kermavaahdon päälle kaakaossa, valele sitä tuoreen bostonkakun, muffinsien, omenapiirakan tai räiskäleiden tai pannarin päälle. Lämmitä siirappi ja valuta sitä jäätelön tai marjojen päälle. Mihin tahansa voi lisätä siirappia, jalostuu suloisista suloisimmaksi kun käyttää vaniljasiirappia. Se on todella hyvää! Tuossa karahvikuvassa näkyy miten aivan kylmän siirapin pintaan nousee voihuntu siirapin oltua yön yli jääkaapissa. Siirappi siis kannattaa lämmittää tai siivilöidä käyttöön jos sitä ottaa suoraan jääkaapista, jossa siirappi säilyy noin viikon valmistuksen jälkeen.  

Itse tehty vaniljahuulirasva

On myös se aika vuodesta, jolloin huulirasvaa alkaa kulua puikko puikon perään. Tein yhdellä seisomalla koko talven satsin kerralla, eli 20 huulirasvahylsyllistä itse tehtyä ihanaa. Toki näistä muutama menee muillekin huulille, ei sentään ihan vain omilleni, vaikka olenkin huulirasvan suurkuluttaja.


Kuvassa näkyy vaniljahuulirasvan raaka-aineita. Kaikki raaka-aineet (paitsi vanijauute) sekä hylsyt ovat Limepopista hankittuja. Teen huulirasvaa nykyään summittaisin määrin, joten tuossa on raaka-aineita suunnilleen näin:

1 rkl kookosöljyä
1 rkl mehiläisvahaa
1 rkl Shea-voita
50g kaakaovoita
2 rkl jojobaöljyä
1 tl vaniljauutetta (voi käyttää myös kosmetiikkakelpoista eteeristä vanilja-aromiöljyä 5-6 tippaa)
5-6 tippaa eteeristä appelsiiniöljyä (kosmetiikkakelpoista)
Haluttaessa sävyä, hieman Mica-väriä (harjattua pronssia eli luonnollista rautaoksidi-jauheväriä)

Voit ja vahat sulatetaan, lisätään jojobaöljy, mica-väri ja vanilja sekä appelsiini. Kiinnitä huulirasvahylsyt yhteen ja valuta teelusikalla hieman huulirasvaliuosta hylsyn pohjalle. Laita hylsyt jääkaappiin, jotta huulirasva kovettuu hylsyn pohjalle tulpaksi. Lämmitä huulirasvaseos uudelleen pikaisesti ja valuta seosta hylsyihin kunnes ne ovat täysiä. Anna huulirasvahylsyjen kovettua jääkaapissa. Itse käytän tuota Mica-väriä huulirasvoissani. Se antaa hitusen sävyä huulirasvalle. Kun Micaa lisää, se tuntuu olevan aivan huikean vahva sävynä, mutta kun huulirasva kovettuu, väri himmenee huomattavasti ja huulirasvaa huulille siveltäessä sen sävy on enää hyvin hienoinen. Jos siis haluaa selkeästi erottuvaa sävyä, Micaa pitää lisätä enemmän kuin kuvan maustelusikallisen.



Tällaisin elkein tänään Jovelasta nakutellaan ja toivotellaan kaikille vaniljan suloista syyskuuta! Täällä hissukseen jo pukinkonttia täytellään, kuten ennen oli tapana tehdä. Siinä samalla kun tekee itselle, tekee jollekin toisellekin. Yhdelle maistuu pikkelssit, liköörit ja hillot, toinen arvostaa itse tehtyjä voiteita, kuivattuja yrttejä, harmittomia rohtoja, yrttisuolaa ja huulirasvoja. Moni rakastaa vaniljaa. Edessä olisi siis vielä rentouttavien vaniljakynttilöidenkin valmistusta.. On valtavan hauskaa kasailla pieniä lahjakasseja, -koreja ja -rasioita täyteen itse tehtyjä juttuja. Olen nyt pyrkinyt katselemaan kirppiksiäkin sillä silmällä, että löytyy muutama kaunis wanha rasia, jonka voi ojentaa edelleen täynnä itse valmistettua kosmetiikkaa ja ryytimaan satoa. Sellaisia pieniä asioita, jotka kertovat saajalleen tämän olleen ajatuksissa silloin kun satoa korjattiin tai kun syksyn sade valui pitkin rännejä ja tuvassa puuhailtiin pienten askareiden parissa.

Siispä, suloista sunnuntaita suuntiinne siellä! Olisi muuten hauskaa kuulla mitkä ovat sinun syystuoksujasi ja millaisia ovat syksyn lempipuuhat jos sellaisia on! Kaikillehan syksy ei ole erityisen ihanaa aikaa ja olen itsekin alkanut nauttia siitä tähän tapaan vasta Jovelan myötä, mutta monen mielestä syksy on varsin kivaa aikaa, ehkä sinunkin siellä?

Ps. täällä on hieman kurkkukipua. Kuka söi ennakkoon kaikki moiseen vaivaan tarkoitetut itse tehdyt salmiakkipastillit? Jäljet johtavat sylttytehtaalle ja allekirjoittaneen sormenjäljet ovat löydettävissä.

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Herkkuja, historiaa ja arkisia hetkiä

Taas on sunnuntai ja sunnuntaipostauksen aika! Olen kovasti tykästynyt tähän sunnuntaipostausrytmiin ja nykyään ihan odotan omaa sunnuntaihetkeäni, kun saan istua alas ja ottaa  oman ajan talopäiväkirjan päivittämiselle. Viikon aikana teen joitain pieniä muistiinpanoja joista on jo nyt kertymässä aika hauska nippu erilaisia muistilappuja resepteineen ja huomioineen.  Kyllähän te tiedätte, millaisia muistilaput saattavat olla jälkikäteen tarkasteltuna, kun on ohimennen jotain mieleen juolahtavaa raapustanu ylös. Tällä viikolla esimerkiksi olin raapstanut viikkolappusen reunaan Flm! Flm! Meni tovi pohtiessa mitä ihmettä oikein kahteen kertaan ja huutomerkeillä korostaen sutaistu Flm mahtoi tarkoittaa. Kyllähän se sitten mieleen muistui ja kerron sen vielä tässä postauksessa.

Tällä viikolla ollaan puuhailtu sisällä ja ulkona. Salissa on jatkettu seinien laittelua. Olen aina vaan tyytyväisempi tuohon siniseen kalkkimaalin sävyyn, jolla seinien puuosat maalattiin. Se on samaan aikaan vahva ja rauhallinen, eri valossa erilainen. Päivisin se on kepeä kuin turkoosi meri kesällä ja illan hämärässä kynttilöiden palaessa rotevan syvä, kuin jostain vanhasta maalauksesta. Sali alkaa olla valmiimpi kuin keskeneräisempi. Osa keväällä kirppikseltä löytyneistä tammisista laatikoistakin on löytänyt kodin salista. Yksi on seinällä ja toinen pöydällä. Olipa hyvä kun tuli napattua näitä mukaan kun eteen osuivat!


Isäntä sai tällä viikolla salin seinälistoituksetkin tehtyä loppuu ihan ajallaan. Saamme sitten syksymmällä istuskella kaikessa rauhassa salissa ajattelematta, että listat ne vaan edelleen tuolta seinältä puuttuvat.

Seinän välilistat on maalattu Annie Sloanin kalkkimaalilla sävyllä Paris Grey. Hyvin tuo Pariisin harmaa sopii tänne siniseen saliin sinisen puuseinän ja tapettina toimivan kangasseinän väliin. Verhotkin saatiin ylös ja isäntä takoo niihin ensi viikolla verhon sivupidikkeet. Nyt verhoissa on tilapäisesti nauhat, ettei kissat hääräile verhoja aina myttyyn ikkunakoriin loikattaessa. Ja lamppujen metalliosatkin ehdin sutaista tuolla samalla kalkkimaalilla. Istuvat paremmin muuhun sisustukseen kun eivät ole ihan niin moderneja.


Se olisi sitten syyskuu vuorossaan kalenterikierrossa. Tällä viikolla on ollut sekä ensimmäinen selkeästi vilpoisempi yö, jolloin mittarissa lämpötila painui kuuteen plussa-asteeseen, että kesäisen lämpimiä päiviä ja suloisen lempeitä iltoja. Mittari kiipeilee vielä 20 plussa-asteen nurkilla, hitusen ylikin ja iltaisinkin on vielä yleensä ollut ihan lempeän leutoa. Yöllä on kyllä viileää, kuten tähän aikaan kuuluukin olla. Hieman ollaan sadettakin saatu - juuri sillä tavalla sopivasti, että se vaan ilahduttaa. Saunavesitönteröt ovat täynnä puhdasta sadevettä ja keittiöpuutarhan asukit hörppivät edelleen vettä kasvaessaan. Yrttilaatikoissa alkoikin olla sellainen tunku, että tänä viikonloppuna piti jo tehdä isompi savotta yrttilässä.

Satoa, satoa Flm!

Yrteissä täällä onkin myllätty mielin määrin viime aikoina. Jotenkin juuri tämä hetki vuodesta on yrttien aikaa. Heti kun kuivatustelineellä ja -orrella vaan on tilaa, ryntään köökkipuutarhaa kohti yrttisakset tanassa ja juuttinarut heiluen, eikä aikaakaan kun tuvassa taas tuoksuu milloin mikäkin kuivuva yrttinippu. Olen vallan hullaantunut niihin! Vuosi vuodelta täällä tuntuu juuri yrttipuoli kasvavan lajikkeiden määrässäkin, ja yrtit ovat vallanneet myös ruokakomeroa kiitettävästi, omasta rohtokaapista puhumattakaan! Ja siemeniä ollaan keräilty kuivumaan tavalla jos toisella. Pyrkimys kohti omavaraisempaa elelyä on edennyt myös siementen puolelle. Otetaan talteen se mikä kyetään. Tänä vuonna juuri siemensäilönnän harjottelu on kovasti tapetilla.


Kuvassa  vasemmalla lilapalkoherneitä kuivattuna ensi vuotta varten, tänään kerättyjä unikon siemenkotia, jotka jo lakoontuivat tuolla pihalla - loppukuivatellaan siemenkodat sisällä, ja alaoikealla Linneen tupakan siemenkotia. Linneen tupakka on siis aitoa tupakkaa, ei mikään koristekasvi vainen, vaikka sangen sievä se perennanankin on! Noihin lilapalkoherneisiin sitten liittyy se maintun muistilappusen Flm! Flm! eli Flambo! Piti mainita, että papusato epäonnistui tänä vuonna täysin. Kesän kuivus näännytti paputaimet juuri tärkeässä vaiheessa kasvua, ja satoon saakka kehittyi yksi ainoa palko! Tallennan sen siemeninä ensi vuotta varten, josko olisi parempi tuuri sitten. Lilapalkohernettä meillä tuli tavalliseen tapaan mielin & määrin, mutta papuja tuli vain se yksi palko. Haaveet kauniin vaaleanpunalaikullisista pavunpaloista jäi laihaksi toteutukseltaan, mutta toisaalta pinkit perunat onnistuivat loistavasti! Tällä on kuva pinkeistä perunoistamme suoraan maasta nostetulla esimerkillä.

Piparjuuren säilöntä

Tänä kesänä piparjuurikin lehautti oikein komean lehdistön kasvatuslaatikkoon ja tänään kaivelimme tuota maukasta juurta säilöön talven varaksi. Piparjuurta on kätevä pakastaa raasteena ohuena levynä, josta voi napsauttaa käyttönsä aina sopivan palan kerrallaan. Piparjuuresta voi myös tehdä tahnaa, joka säilyy reilun kuukauden jääkaapissa - liikaa sitä ei siis kannata kerralla tehdä. Piparjuuren paloja laitetaan yleiskoneeseen suunnilleen desin verran ja sekaan lurautetaan pari ruokalusikallista valkoviinietikkaa ja puolisen teelusikallista suolaa. Kone käyntiin ja kun piparjuuri on sopivan rouheista tahnaa, se purkitetaan. Siinäpä se, helppoa ja nopeaa! Valmista tahnaa voi sitten sekoittaa majoneesiin, smetanaan tai kypsentyviin ruokiin kypsennyksen loppuvaiheessa. Esimerkiksi majoneesi-piparjuuritahna-ranskankermaseos ripauksella suolaa ja hitusella sinappia on silkkaa nannaa lihan kanssa. Pelkkä tuoksu saa veden herahtamaan suuhun!


Syksy on kyllä niin tuoksujen aikaa! Maailma tuoksuu erilaiselta ja aamuisin on ihan eri tuoksu ilmassa kuin illalla. Syksyn tuoksuihin meillä kuuluu juurekset, muhivat padat, siirapin sakea makeus, palava steariini, lämpimän leivän ja omenapiirakan tai uuniomenien tuoksu, kaneli ja muut lämpimät mausteet, jotka täyttävät kodin lohtutuoksuillaan. Syksyn äänetkin ovat erilaisia. Tuuli käy eri tavalla, viljan keinunnan kuulee hiljaisina päivinä, puusta lennähtänyt kuiva lehti rapisee askeleen alla ja sirkat sirittävät pimeydessä. Sadepäivinä pisarat tanssivat peltikatolla ja rännien lorinan kuulee hirsitalossa sisälle, vaikka samojen hirsien vuoksi toinen ei aina kuule toisen huutelua talon toisesta päästä, vaikka ollaan saman katon alla sisätiloissa. Voi, syksy on niin ihanaa aikaa: kynttilän valoa, lempeitä ja raikkaita tuulia, tuoksuja, jotka saa vetämään keuhkot täyteen ilmaa ja huokaisemaan tyytyväisenä. Vähän sitä jokasyksyistä käsityöpeukaloakin taas kutittaisi, vaikkei lopputuloksilla ole koskaan voinut kehua. Jotain kuitenkin pitää päästä näpertelemään, jotta keväällä voi taas nauraa itselleen kun löytää jonkun laatikon nurkkaan tuupatun keskeneräiseksi jääneen syksyn innoittaman rutaleen. Tänä vuonna aion epäonnistua kirjailussa - tai kuka tietää! Ehkäpä tänä syksynä onnistunkin! Kokeilematta ei voi tietää!

Tällä viikolla täällä tuoksuivat myös eteeriset öljyt, sillä tein talven varaksi tiikeribalsamia, joka koostumukseltaan on kuin Vick's VapoRubia. Tässä olisi ohjetta, jos joku siellä mielii testata. Tehot voiteessa ovat kohdillaan ja raaka-aineidensa vuoksi voide on myös ihoa hellivää, mutta eteeriset öljyt eivät sovi kaikille, joten kannattaa ensin testata miten iho niihin reagoi. Itselläni iho vaan pehmenee kookosöljyn ja mehiläisvahan myötä. Ja se tuoksu.. voi pojat! Kyllä nuhanenä aukesi kertalaakista!

Tiikeribalsami

Huom! Käytä vain aitoja eteerisiä öljyjä, ei esansseja! Omani hankin Limepopista, jossa pullo maksaa keskimäärin 2,20,- ja pullosta riittää, ainakin meillä on riittänyt, eteeristä öljyä pariksi vuodeksi kaikkeen mahdolliseen, mihin sitä käytän.


Ohje


2 rkl mehiläisvahaa
1,2 dl kookosöljyä
10 tippaa kamferitippoja apteekista
20 tippaa aitoa piparminttuöljyä
20 tippaa aitoa eukalyptusöljyä
20 tippaa aitoa minttuöljyä
20 tippaa aitoa appelsiiniöljyä (voi jättää poiskin)
10 tippaa aitoa kaneliöljyä

Valmistus on helppoa. Mehiläisvaha ja kookosöljy sulatetaan vesihauteessa jossa alempi astia kiehuttaa vettä hiljalleen. Mehiläisvahan sulamislämpö on 65 astetta, joten sulamminen voi viedä hetken. Kun vaha ja öljy on sulaa, nosta astia lämmöltä ja lisää kaikki tipat. Sekoita ja purkita. Voide säilyy ohjeen mukaan jopa vuoden.

Kuvan purkkeja saa mainitusta Limepopista ja Pakkaustukusta, joka nimestään huolimatta myy tuotteitaan myös kuluttajille. Kuvassa isommat lasiset purkit (joissa T-kirjain) ovat tällä kertaa Limepopista ja pienemmät matkakokoiset purkit (muovia) ovat Pakkaustukusta.

Nuo pikkupurkit ovat käteviä matkapurkkeja pieneen tarpeeseen. Tein tiikeribalsamia ja sitä viime viikon inkiväärilämpövoidetta myös pieniin purkkeihin, joita voi sitten ottaa mukaan työreissuille, jos hotlassa huomaa kaipaavansa kolotuksiin ja röhäoloon helpotusta.

Kotikonttorilla

Olen niin iloinen kunnon työtiloista kotona. Salin kotikonttorinurkkaus on nyt sellainen, jollaisesta olen kovasti haaveillut. Varpaiden alla on lämmin villamatto, wanha johtajantuoli löytyi jo aiemmin ja sillä on mukavaa istuskella lampaantalja peffan alla. Muutkin mööpelit ovat mieluisia ja seinilläkin on hieman työaiheisia juttuja muuhun interiööriin sopien. Olen todella tyytyväinen. Sali alkaa hiljalleen olla siinä kuosissa, jollaista visioimme. Vielä puttuu jalkalistat, wanha sohva pitäisi löytää, päätyhirsiseinä laitella kuntoon ja sellaista pientä, mutta edetään homma kerrallaan kuten aina. Nyt olen kovasti nauttinut siitä, että kotona on ihan oma paikka leipätyönteolle.


Tällä viikolla sain nautiskella kovin näyttöpäätepainotteisen työni vastapainona wanhoista valokuvista, joita rakastan. Voisin uppoutua aivan määrättömäksi ajaksi katselemaan nimettömiä ihmisiä joskus silloin ennen ja niin teimmekin maanantaina Höttiäisen Höpötelmiä -Helinän kanssa. Tutkimme ja sommittelimme, ihailimme ja ihmettelimme ihmisiä pysäytettynä tärkeän päivänsä kesken kameran eteen. Valokuvat kertovat niin paljon sanomatta mitään. Ei ole niin väliä tietääkö kuvan ihmisistä mitään sillä kuva itsessään kertoo jo paljon. Näissä kuvissa kasataan lokakuussa näytille tulevaa suomalaisista häistä kertovaa näyttelyä, joka on nyt esillä viidettä kertaa kolmen vuoden aikana. Tänä vuonna lokakuussa, tämä laajennettu näyttely on osana Suomi100 -ohjelmistoa.


Nämä ja pari sataa muuta häävalokuvaa suomalaisista morsiamista ja sulhasista sekä häistä, wanhoja hääkutsuja ja muita paperimemorabiliaa 1870-luvulta alkaen on esillä 7.10 Helsingissä (Kaapelitehtaalla)  Love me do -häämessujen yhteydessä. Jos häät nyt tai silloin ennen kiinnostavat, tule ihmeessä paikalle. Messuille ja tuohon näyttelyyn on vapaa sisäänpääsy.

"Lopussa on alkuni", alkaa Agatha Christien kirja Ikiyö ja niin käy tällä kertaa tälle postauksellekin: se loppuu siihen mistä se alkoikin, siniseen saliin ja kännykällä napattuihin suttuisiin hämäräkuviin.



Ilta jo tosiaan hämärtyy täällä, kynttilät on sytytetty ja saunamärät hiuksetkin ovat ehtineet kuivahtaa teille nakutellessa. Ajattelin laittaa illan ratoksi äänikirjan soimaan ja tutkia lainaopusta, joka perhedyttää aloittelijat kirjailun saloihin. Mistähän saisi hankittua itselleen edes hitusen käsityökärsivällisyyttä, sillä vaikkakin syksyn vakioäänimaailmaan täällä kuuluu ehdottomasti joka vuosi Lars Svedbergin lukemat Agatha Christien kirjat, joihin en kyllästy koskaan, niin käsitöihin ei koskaan tunnu löytyvän kenttäkestävyyttä juurikaan syksyn alkuinnostusta pidemmälle! Sellaista se on, mieli tekevi ja sitten taas ei. No, tuleepahan kokeiltua ja toden totta, mistä sitä sitten tietää, jospa vaikka..

Tapaamisiin taas ensi sunnuntaina ja jos mielit niin viikon aikana pikkupuuhia löytyy taas instan puolelta.

Sinisen salin hämäryydestä rentoa sunnuntai-iltaa toivotellen

Jovelan Johanna

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Jovelan ryytiapoteekki ja itse tehdyt medisiinit

Aurinkoista sunnuntaita Jovelasta!

Tämä viikko on ollut verrattain kiireinen töiden osalta, mutta aina sitä kuitenkin joku aika jää hääräillä kotoisissakin merkeissä. Nämä alkusyksyn aamut ja illat ovat kyllä ihania. On kuulasta, mutta aurinkoista. Ilma on täynnä tuoksuja ja luonnossa ihan oma meininkinsä. Iltahämärässä täällä lentelee lepakoita ja yön mustuudessa sirittelee vielä sirkkoja - tänä vuonna poikkeuksellisen myöhään! Aamusin hämähäkinseiteillä on kastepisaroita, joutsenet, hanhet ja kurjet töräyttelevät lähtökäskyjään, koivuihin on ilmestynyt ensimmäisiä kellastuneita lehtiä. Pihlajissa marjat ovat punastuneet kauniisti. Saapas nähdä muuten miten vanhankansan väittämät pitävät tänä vuonna paikkaansa. On sanottu, ettei pihlaja kahta taakkaa samana vuonna kanna: marjaa ja lunta, ja runsaan pihlajanmarjasadon nähtiin ennustavan vähälumista ja/tai kovin kylmää talvea. Täällä ainakin pihlajat ovat niin raskaina marjoistaan, etteivät oksat meinaa jaksaa niitä kantaa. Ensi viikonloppuna on jo syyskuu. Mausteiden, villasukkien, uuneissa palavien puiden, uunilämpimien leipien ja meheväksi hautuneiden pataruokien kuukausi. Satoa korjataan vielä keittiöpuutarhasta ja nollayötä on luvattu ensi viikolle jopa etelään. Luonto varautuu syksyyn ja talveen. Niin mekin, ja niihin syksyn ja talven myötä usein saapuviin nuhiin ja röhiin! Tällä viikolla olenkin ollut myrkynkeittäjän, noitanaisen ja poppamiehen jalanjäljillä.


Yrtti-kukkatee

Oi, oi, mikä tuoksu, mikä aromi! Ruusun ja ruiskukan terälehtiä kuivatellessa olen tullut ajatelleeksi, että ne ovat melkein liian sieviä teehen, mutta onneksi meillä on ruiskukkaa tullut satapäin ja horsmaa on ollut pellonlaidat täynnä. Minttukin on jälleen ollut kovin reipas tänä vuonna, joten sitäkin piisaa teehen vaikka vähän hölväilisikin, kuten myös virkistävää salviaa. Minttu-salviateellä on täällä lievitetty erilaisia omia ja läheisten nuhia ja röhiä jo muutaman vuoden ajan ja nykyään jos vähääkään tuntuu siltä, että vilustumista olisi ilmassa, käsi käy kopaisemassa kuppiin sopivat rohdot ja johan on taas parempi olla.


Tänä vuonna ajattelin kuitenkin tehdä myös ihan teepusseja, kun Cultivera Gardenin -50% alennusmyynnissä sattui olemaan kivoja itse täytettäviä teepusseja neljällä eurolla (60 kpl pakkaus). Muutenkin on mukavaa tehdä samoja vuotuisia asioita välillä hieman eri tavalla ja eri variaatioilla. Eikä lainkaan ole hassumpaa sekään, kun komerossa on kaikenlaista pientä erikoista sievästi laitettuna.


Yrttiteepusseissa on kuivattua piparminttua, salviaa, ruiskukan terälehtiä, maitohorsman kukkia ja hieman inkiväärijauhetta. Yrttiteesekoituksia meillä on aina, sillä ne ovat mukavia hörpittäviä nuhien ja röhien aikaan vastustuskykyä lisäävine, tulehduksia hillitsevine ja yleisesti hengitystievaivoihin helpottavine ominaisuuksineen ja onhan ne mukavia kotiapteekkivarantoja noin ylipäätään. Meillä kotivaraan kuuluu liuta erilaisia peruslääkeitä, mutta niiden lisäksi on myös rohtotyyppisiä troppeja.

Myrkynkeittäjän kotiapoteekki

Esiteltäänköön siis Jovelan kotiapoteeekki! Tässä viikolla pääsin vihdoin toteuttamaan yhtä haaveistani, jollaisen olin visioinut meille Jovelaan, eli kasaamaan rohtoapteekkia omaan tarpeeseen.


Ihan aluksi haluan sanoa, etten ole herbalisti, enkä luontaishoitaja. Olen entiseltä ammatiltani kyllä hoitsu ja lääkeoppini suorittanut, mutta tuolta psykiatrian puolelta ja aivan eri käyttöön kuin lääkkeiden keittelyyn. Mitään luontaisrohto-oppeja en ole opiskellut koskaan sen enempää kuin tutkimalla asiaa omin neuvoineni lukemalla oppaita ja kirjoja. Olen perehtynyt aiheeseen silkasta kiinnostuksesta vanhaan lääketieteeseen, ihmisten arkihistoriaan ja meillä on kotona erilaisia oppaita ja historiallisia sekä nykyaikaisia opuksia aiheen tiimoilta. Mielestäni on kuitenkin syytä pysyä turvallisissa aineissa, sillä vaikka jonkin rohdon, yrtin tai muun aineen on joskus uskottu hoivaavan jotain vaivaa, niin ei välttämättä ole ja ennen kun lääketiede pystyi kehittymään niin pitkälle, että aineksia pystyttiin testamaan, ihmiset käyttivät paljon myös sellaisia rohtoja, jotka olivat vaarallisia, jopa hengenvaarallisia. Turvallisinkin rohto voi väärin käytettynä olla jopa vaarallinen, joten asiaan on syytä tutustua ennen kun alkaa käyttämään rohtoja ylipäätään, eikä uskoa ihan jokaista "näin meillä aina tehtiin" -uskomusta, joita vastaan tulee.

Meidän kotirohtoapteekkimme on yleisesti harmiton, vain pientä huvitusta arkeen ja puuhailun iloa itse todetuin hyödyin. Ne reseptit mitä täällä jaan, perustuvat omiin kokemuksiin, ja niihin tulisi suhtautua siinä hengessä, testata omalla vastuulla. Käytännössä meidän rohtoapoteekkimme on köökkiapoteekki. Sen mitä voi syödä köökissä, löytää rohtokaapistakin.



Rohtoapoteekki tehtiin pieneen kaappiimme, joka on ollut meillä jo kolmessa kodissa. Lääkepullot ovat Clasulta (lasisia ja edullisiakin vielä), etiketit on tehty Dymolla.

Olen mm. tehnyt rohtoapoteekkimme antimista kurlattavaa suuvettä kiukkuiselle kurkulle salviasta, hunajasta ja etikasta. Se toimii. Olen tehnyt nuhan, röhän, köhän ja nenän tukkoisuuden aiheuttamaan suun kuivumiseen helpotusta tuovia salmiakki-yrttipastilleja, kipeileviä kynsinauhoja hoitavaa salvaa, tuota vilustumisen oireita helpottavaa kukka- ja yrttiteeseosta, itse tehtyä tiikeribalsamia, joka on tyypiltään Vicks Vaporubin tyyppinen salva, rohtumia ehkäisevää kuivuvien huulien hoitorasvaa ja niin edelleen. Eilen sitten tein ensimmäistä kertaa lämpösalvaa ja sen reseptin ajattelin jakaa teille, koska salva oli niin mainiota!

Ihana inkiväärilämpösalva

Löysin oheisen reseptin jostain ulkomaisesta feel good -lehdestä hyvän aikaa sitten ja päätin nyt testata sitä omana versionani lisäten salvaan mm. tuoretta inkivääriä. Lämpösalvan sanotaan vilkastuttavan verenkiertoa, elvyttävän kipeytyneitä jumilihaksia, helpottavan nivelkipuja, poistavan turvotusta kudoksista, rentouttavan levottomia jalkoja, auttavan viluisuuteen ja vähentävän kipua. Täytyy sanoa, että uskon väittämiin kyllä. Olin eilen illasta kovin viluinen, nenänpääkin jääkylmä vaikka olin sisällä, toisen käden olkapään bursiitti (tulehdus olkapään nivelistössä) oireili taas, ranne kiukutteli ja selkää juili tavalliseen tapaan. Selässäni on rappeuma, joka aiheuttaa ajoittain kovaakin hermokipua ja jalkojen levottomuutta levossa sekä jatkuvia lihasjumeja väärän asennon tuottamana. Olen käyttänyt ostettua inkiväärisalvaa ennen ja sen hyväksi todennut. Tämä oli sitten vielä parempi. Mistään kaiken korjaavasta ihmesalvasta en kuitenkaan täällä huutele, mutta kylläpä vaan kipu pehmeni, nahan alla oli sellainen mukavan rento olo ja reilussa vartissa vilu vaihtui samanlaiseen tunteeseen kuin olisi käynyt saunassa ja tovin jäähdytellyt itseään. Jalatkin kävivät iltasella samaan aikaan unille rouvan muun kropan kanssa! Olen ihan myyty!


Olen sellainen soveltelija ja testailija, enkä yleensä pysy muiden ohjeissa, vaan inspiroidun niistä soveltamaan omiani. Ihan tarkkojen ainesosamäärien luettelu on siis hieman haastavaa, vaikka yritänkin aina muistaa laittaa määriä ylös sitä mukaa kun lisään jotain uudelleen. En usko, että salvaan tulee suuria eroja jos määrät eivät ole juuri presiis, ei ne ole itsellänikään.

Inkiväärilämpösalvan resepti

4-6 rkl tavallista ruokaöljyä
3 äärikukkuraista ruokalusikallista kookosöljyä
100g mehiläisvahaa (itsellä sattui olemaan neitsytvahaa)
ainakin 2 peukalon mittainen paksu pala tuoretta inkivääriä
2 kukkuraista ruokalusikallista inkiväärijauhetta (kaupan maustehyllystä)
1 kukkurainen ruokalusikallinen Cayenne-pippuria (jauheena kaupan maustehyllystä)
15 tippaa eukalyptusöljyä (kosmetiikkaan soveltuvaa aitoa, ei esanssia!)
20 tippaa propolista (mehiläisten kittivaha, luonnon oma antibiootti, voi jättää poiskin salvasta!)

Meillä on pieniä pellavapusseja, jotka soveltuvat tähän käyttöön hyvin, mutta yhtälailla voinee käyttää suodatinpusseista tehtyjä nyssäköitä.

Laita kuumuutta kestävään kannuun, pieneen kattilaan tai muuhun astiaan ruokaöljy, kookosöljy ja 2 nyssäkkää, joista toisessa on pienen pieneksi pilkottua tuoretta inkivääriä ja toisessa inkiväärijauhe sekä Cayenne-pippuri. Laita valitsemasi astia suurempaan kattilaan, johon kaadetaan vettä. Laita kattila hiljaiselle tulelle hellalle. Hämmentele öljyä kaikessa rauhassa hissukseen, painele pusseja ajoittain varoen ja anna pussukoiden sisältöineen hautua lempeästi kiehahtelevassa vesihauteessa puolisen tuntia. Kuuntele siinä haudutellessasi vaikkapa herttaisen lumoavaa Salainen puutarha -kuunnelmaa Areenasta!

Nosta kattila pois hellalta ja ongi pussukat siivilään, jonka läpi painelet vielä huolellisesti kaikki lämmittävät mausteet ja inkiväärin tipat lämpimään öljyseokseen. Poistettuasi pussukat ja tiristettyäsi niistä kaiken hyvän öljyyn, lisää öljyyn mehiläisvaha ja nosta kattila takaisin hellalle. Anna vahan sulaa. Kun mehiläisvaha on sulanut, nosta kattila taas lämmöltä ja lisää eukalyptus- ja propolistipat. Purkita salva. Anna salvan jäähtyä ilman kantta, jotta sen pintaan ei kerry kostetta.

Inkiväärilämpösalva on tiivistä voidetta, mutta se ei tee ihoa margariinimaisen tahmeaksi. Itse tein salvaa lisäämällä 4 rkl ruokaöljyä, mutta jos salva tuntuu liian kovalta, lämmitä se uudelleen ja lisää ruokaöljyä. Lämmin salva on ruskeaa, jäähtynyt keltaista. Salva tuoksuu miedosti eukalyptuksen, inkiväärin ja kookosöljyn seokselle. Testasin salvaa tosiaan rasiteranteeseen, olkaan, selkään, rintakehään ja jalkoihin, jotka salvattiin kantapäistä varpaisiin ja laitettiin villasukkiin lämmittelemään. Sen verran otettu tämän salvan tuomasta fiiliksestä olen, että se tulee itselläni korvaamaan ostetun inkiväärisalvan.

Salmiakki-yrttipastillit

Itselläni tuppaa suu kuivumaan nuhassa, kun ei voi hengittää nenän kautta. Nämä pastillit ovat tuoneet helpotusta nuhan oireisiin ja tuntuvat avittavan kurkun karheuteen ja yskäisyyteenkin. Lisäksi ne ovat pahuksen maukkaita! Ohje on taas summittainen, koska en itse käytä mittoja oikeaa koostumusta kehitellessäni. Maku muistuttaa lakritsipommia ja koostumus pehmeää toffeeta!



Ohje

3 reipasta ruokalusikallista hunajaa
3 reipasta ruokalusikallaista sokeria
1 rkl. vettä
1-2 rkl kuivattua piparminttua
1-2 tl kuivattua salviaa
1 tl inkiväärijauhetta
1 tl piparminttu-uutetta (ei esanssia!)
2-3 reipasta teelusikallista lakritsijauhetta + 2 tl käsittelyyn
hyppysellinen tai pari suolaa

Aloita siroittelemalla rnsaasti teesiivilällä lakritsijauhetta leivinpaperin päälle. Tämä estää myöhemmin makeisten tarttumisen paperiin. Keittele hunaja, sokeri ja vesi kuplivaksi seokseksi hiljaisella lämmöllä n. 5 minuuttia. Jos seos tuntuu liian tiiviiltä, lisää hiukan vettä. Jos seos tuntuu aina vaan liian ohuelta, lisää sokeria.  Lisää lopuksi kuivattu salvia ja piparminttu sekä inkiväärijauhe. Kuplattele seosta lämmöllä vielä muutaman minuutin, kunnes seos on tiiviihköä massaa. Varo polttamasta seosta! Ota seos lämmöltä, lisää lakritsijauhe, pari hyppysellistä suolaa (joka tekee lakritsista salmiakkimaisen) ja piparminttu-uute. Sekoita ja lämmitä vielä kerran noin minuutin ajan. Nosta seosta vajaa teelusikallinen kerrallaan leivinpaperin päälle siroitetulle lakritsijauheelle. Anna makeisten sitkostua tovin. Siroittele makeisten päälle lakritsijauhetta. Voit jättää pastillit kuivumaan näinkin tai muotoilla niistä palloja heti kun käsi kestää koskea lämpimään massaan. Anna pastillien kuivahtaa usean päivän, aina välillä lisäten lakritsijauhoa ja korjaillen tarvittaessa pastillin muotoa.

Rohtosuopayrtti pyykkiaineena -päivitystietoa

Menen vasta keräämään lisää rohtosuopayrttiä, kunhan saan tämän postauksen ulos, mutta päivitetäänpäs kuitenkin testitietoa! Nestemäinen rohtosuopayrttipesuaineliuos (mikä monsterisana!) säilyy jääkaapissa ainoastaan viikon, mutta säilyvyyttä saa lisättyä tehokkaasti lisäämällä liuokseen etikkaa. Asiallinen suhde ilmeisesti 2:1 (pesuaine-etikka). Lisäksi löysin tietoa 1800-luvulta, että rohtosuopayrttiä olisi myös kuivattu talveksi lehtineen ja varsineen päivineen ja että kuivattu suopis toimisi yhtälailla pesuaineen muodostamisessa. Laitan tuon testiin jo tänään ja toivottavasti ensi sunnuntaille ehtii testata suopista myös kuivattuina lehtinä ja varsina.

Meille on tulossa vieraita illemmalla ja pihalla odottaa monen monta kortta ja vartta kerääjiään, joten tässäpä kaikki tällä kertaa Jovelasta. Mukavaa sunnuntaita ja iloisia arkipäiviä elokuun viimeiselle viikolle. Nähdään viikon mittaan instassa ja ensi sunnuntaina taas täällä blogissa!

Vinkki!

Ja loppuun taas vielä pieni vinkki! Jos vanha lääketiede ja vanhankansan jutut kiinnostavat, täältä löytyy melkoisen hurmaava brittisarja viktoriaaniselta ajalta siihen aikaan käytetyistä lääkkeistä ja rohdoista. Victorian Pharmacy on oikeen sellainen "sunnuntai-iltapäiväsarja" - hyvän mielen sarja kerrassaan ja jos tällä lukemalla skippasit tuon inkiväärisalvan reseptin teko-ohjeineen, sieltä löytyy myös linkki hurmaavaan fantasiakuunnelmaan salaisesta puutarhasta. Pakita siis takaisin tuohon teko-ohjeeseen jos haluat hyvän mielen korvaviihdettä!

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Satoa ja suopaa omalta pihalta

Perjantaina meidän suomalaisten ja monen muunkin ajatukset olivat Turussa. Niin murheellinen tapahtuma jättää helposti jälkensä ihmiseen. Kyllä sitä täälläkin pohdittiin. Olimme itse tuolloin liikenteessä juuri silloin, kun tapahtuneen ensimmäiset uutisoinnit tulivat radiosta. Vaikka emme olleetkaan Turussa, täällä Turun lähellä ihmisistä näki varautuneisuuden ja huolen. Katsottiin hieman enemmän ympärille, tiedostettiin missä kukin kadulla tai kaupan käytävällä oli. Ilmassa oli huolta, pelkoa ja epävarmuutta. Oltiin varpaillaan ja suomalainen hikirako tavanomaista pidempi. Illalla oman kodin suojassa ajatuksissa oli sekin, miksi me haluamme asua juuri täällä. Kaipuu rauhaan ja yksinkertaiseen elämään toi meidät tänne ja täältä sen myös löysimme. Perjantaina sitä vaan halusi takaisin kotiin pelottavasta maailmasta, mutta pelkoon ei saisi jäädä kiinni, saati muuntaa pelkoa vihaksi. Viha, oli se mistä tahansa syystä tai ketä tahansa kohtaan, ei koskaan tuo mukanaan mitään hyvää. Järki pitää olla mukana myös vaikeissakin asioissa.

Ja nyt on sunnuntai ja sunnuntaipostauksen aika! Täällä Jovelassa ollaan puuhailtu taas pitkin viikkoa kaikenlaista pientä ja se rohtosuopayrttitestikin vihdoin tehtiin. Aloitellaan vaikkapa näillä sadonkorjuuasioilla.

Kuivataan satoa

Viime vuonna hyväksi hankinnaksi osoittautunutta kuivuria on käytetty varsinaisen satokauden jälkeen monen monta kertaa, mutta nyt on se aika vuodesta, jolloin kuivuria ei lainkaan viitsitä nostaa pois kuivauspaikalta. Tällä viikolla kokeilimme ensimmäistä kertaa tehdä erilaisia marjaremmejä, jotka ovat niin hyviä, että niitä tullaan tekemään pikimmiten lisää ja myös eri makukomboja tullaan testaamaan lisää. Marjaremmit ovat kiva tapa säilöä satoa uudella tavalla ja samalla lisätä marjaa ja hedelmää ruokavalioon. Marjaremmejä tulee syötyä kuin karkkia, tosin makeutusaineena on hunaja. Ensin testattiin makuyhdistelmiä mansikka-vanilja, puolukka-kinuski ja mustaherukka-salmiakki, jotka kaikki olivat todella hyviä, mutta näistä kolmesta sen ykköspaikan kuitenkin vei mustaherukka-salmiakki. Se makuyhdistelmä on vaan niin huikea, mutta tosiaan nuo kaksi muuta mainittua ovat myös todella, todella hyviä. Ehdinkin jo postailla marjaremmien reseptin aiemmin viikolla, mutta postaan joskus myöhemmin vielä suloisen mausteisen kaneliomenaremmin ja ihanan kirpeän sitruunacurd-remmin ohjeet!

Jatketaan kuitenkin vähän tavallisemmilla kuivatuksilla, jotka eivät vaadi edes kuivuria. Omasta mielestäni näille paras lopputulos syntyy ilmakuivauksella.

Bouquet garni

Hienoilta kuulostavat bouquet garnit voisivat olla vaikkapa Hyacinth Bucketin keittiöstä, luonnollisesti lausuttuna boo-key gar-nii, mutta kaikille tutut sievät, pienet yrttikimput kuuluvat oikeasti fransmannien kulinaarisen kehdon kasvatteihin. Ranskanmaalla yrttikimppuihin kuuluu ainakin timjamia, persiljaa ja laakerinlehteä - oiva trio erilaisiin patoihin, keittoihin ja moneen muuhun kokkailuun. Yrttikimppujen sitominen ja kuivattaminen on kivaa pikkupuuhaa, joista saa nauttia heti ihanan tuoksun myötä ja myöhemmin kimppujen kuivahdettua ruokien maustajana. Toki kimpun voi käyttää tuoreena ja usein käytetäänkin, mutta itse halusin tehdä muutamia yrttikimppuja kuivattuna ruokakomeroon, sillä meillä on nyt paljon yrttiä keittiöpuutarhassa. Onpahan sitten mistä ottaa kun yrttikimpuille on tarvetta ja juuri sopivan määrän vaikkapa juuri pataruokaa varten. Pikkuisten yrttikimppujen sitominen kävi mukavasti samalla kun testasimme rohtosuopayrttiä pyykinpesuaineena. Kokemuksia siis luvassa tässä postauksessa!


Sipulin kuivasäilytys

Isäntä teki aiemmassa postauksessa mainitun kätevän kuivatustelineen sipuleille ja siellä sipulit ovat kuivuneet kaikessa rauhassa aurinkoisella pihalla. Nyt oli aika ottaa sipulia jo sisälle, mutta letille en niitä halua laittaa, sillä viime vuonna meillä meni osa sipuleista kompostiin niiden mentyä kosketuskohdista ihan pilalle, vaikka kuinka yritimme niitä ensikertalaisina kuivattaa. Tänä vuonna sipulit laitetaan sukkahousuputkeen. Helppoa kuin mikä, halvimmat mahdolliset sukkahousut, jalkaosat poikki ja sipuli kerrallaan sukkaan. Sipuleiden väliin solmitaan solmu aina kun uusi sipuli sujahtaa sukkaan ja näin sipulit eivät koske toisiinsa. Sukka on ilmava, joten olen toiveikas tämän suhteen. Sukka on myös kätevä käyttää. Aina kun tarvitsee sipulin, alin solmu nipsaistaan saksilla poikki ja solmun yläpuolella oleva sipuli tipahtaa käteen.


Sipulia kuivurissa

Olemme myös kuivanneet sipulia renkaina kuivurissa. Se on verrattain nopeaa ja kuivattuja renkaita voi lisätä aina tarpeen mukaan erilaisiin ruokiin. Toimivat loistavasti!



Sitten askelta erikoisempaan testailuun. Me testailemme täällä aina kaikenlaista mitä mieleen pälkähtää. Tällä viikolla pohdin voisiko perunaa kuivata ihan tiettyyn tarkoitukseen. Testi vaatii vielä hieman hiomista, mutta kelpo lopputulos oli jo nytkin!

Kuivatut perunat ja pikaperunakeitto

Pohdin siis tässä viikolla pottusadon säilöntävaihtoehtoja punnitessani, että voisiko perunankeiton ainekset kuivata valmiiksi pikaruoaksi menettämättä perunakeiton ihanaa samettisuutta? Jos sopiva kombinaatio löytyisi, perunakeittoaineksia voisi kuivata valmiiksi ja keittoa syödä nopeasti valmistettuna milloin mieli tekisi, silloinkin jos olisi hieman kiireisempi tai puolikuntoisempi päivä vaikkapa sairaana ollessa. Sehän piti testata!


1) Ensin kuivattiin tosiaan sipulia renkaina ihan vaan sipuleiden yhtenä säilöntävaihtoehtona. Kuivatus kannattaa tehdä tässä järjestyksessä (sipuli ensin), sillä sipulin tuoksu jää kuivuriin ja saattaa käydä niin, että mitä tahansa kuivurilla kuivataankaan sipulin jälkeen, se tulee maistumaan hieman sipulilta, vaikka miten kuivuria pesisi.

2) Sipulin kuivuttua raastetaan raakaa perunaa, josta kuivataan pyyhkeellä painellen turha neste pois. Perunaraastetta kiehautetaan suolatussa vedessä 2-3 minuuttia, ei sen enempää, jonka jälkeen raaste nostetaan puhtaalle pyyhkeelle kuivahtamaan hetkeksi. Perunaraaste levitetään kuivuriin, päälle yrttejä. Samaan aikaan lipstikka, persilja ja timjami kuivuvat perunoiden päällä. Peruna neutralisoi sipulin tuoksun kuivurista.

3) Kaikki raaka-aineet laitetaan kuivina yleiskoneeseen, jolla surautellaan sipulit, perunat ja yrtit jauheeksi. Kuivattu peruna muuttuu kuivatun sienen väriseksi. Tämän voi ilmeisesti estää samalla keinolla kuten omenan tummumisen, eli laittamalla C-vitamiini poretabletin kylmään veteen ja nostamalla kiehautetut perunat siihen hetkeksi ennen kun nostaa ne liinalle.

4) Sitten testattiin. Otin 4 kukkuraista ruokalusikallista peruna-sipuli-yrttijauhoa ja n. 6 dl vettä. Yllätyin täysin siitä miten paljon keittoa tuosta syntyi. Luulin tekeväni sellaista parin desin testisoppaa! Lisäsin keittoon puolikkaan lihaliemikuution ja keittelin soppaa hiljalleen reilun 5 minuuttia. Tässä vaiheessa soppa oli aika epämiellyttävän näköistä. Kun perunat olivat selvästi kypsyneet, lisäsin keittoon hieman pippuria ja raastettua muskottia sekä 2 rkl maitojauhetta sekä vielä desin vettä. Kun keitto alkoi tuntua valmiilta, surautin sen sauvasekoittimella ja kappas, sehän maistui ihan perunakeitolle! Koska tämä oli testierä, teemme keittojauhoa myöhemmin lisää, mutta sipulin sijaan aion kuivata keittoon perinteiseen tapaan purjoa ja testata sitä C-vitamiiniporetta tummumisen estämiseksi.

Kovin kätevää kun keiton voi tehdä aidosta jauheesta! Kun joskus iskee peruna-purjokeittohimo, sitä saa valmistettua nopeasti itse kuivatetuista raaka-aineista ja maitojauheesta.


Rohtosuopayrtti pyykinpesuaineena


Tätä testiä on odotettu, ilmeisesti siellä ja täällä. Nyt se on tehty! Juuria otimme ylös hieman, mutta niiden kaivelu on vielä hankalaa, joten testasimme ensin kasvin muut osat - rohtosuopayrtistähän kaikki osat ovat käyttökelpoisia pesuaineen muodostamiseen. Ihan ensiksi kannattaa lukaista vanha postaukseni aiheesta, josta löytyy yleisesti tietoa rohtosuopayrtistä ja miksi sitä käytetään pesuaineena mm. museoissa!

Lyhyesti testin lopputuloksen voisi laittaa yhteen lauseeseen: Testi oli helppo ja rohtosuopayrtti toimii! Pelkillä lehdillä ja muutamalla kukalla pesuvesi todella vaahtosi, vaahto oli pehmeää ja pyykki tuli puhtaaksi.


Keräsin lehdet nyppimisen sijaaan ottamalla yhdellä kädellä hyvä otteen kukan varresta - meillä varret jo lakoavat, joten piti hieman pyllistellä, mutta otetaan siis hyvä ote kädellä kukan varren alaosasta. Toisella kädellä vedetään käsi nyrkissä kukkavartta pitkin alhaalta ylöspäin, jolloin varren lehdet jäävät käteen alemman käden estäessä kukkavarren tempautumista mullasta. Laitoin mukaan muutamia kukkiakin.

Mitähän sitä lehteä olisi ämpärin pohjalla ollut, ehkä ilmava litra. Kaadoin lehtien ja kukkien päälle kuumaa vettä kiukaan vesialtaasta ja annoin lehtien hautua hetken. Ei aavistustakaan pitäisikö tämä tehdä näin, mutta se nyt tuli mieleen tehdä näin ja hyvin se toimi. Kylmällä vedellä ehkä olisi ihan sama lopputulos. Pyykit koneeseen, vettä ja rohtosuopayrttisekoitus ämpäristä mukaan. Vaahtoa tuli kuin vaahtobileissä tanssilattialla, enemmän kuin pesupähkinöillä. 


Meillä pyykätään pulsaattorilla, joten 15 minuuttia myöhemmin pesuohjelma oli valmis. Pieni linkous muutaman minuutin ja pyykki puhtaaseen veteen huuhteluun. Vesi oli aavistuksen vihertävää, mutta pyykkiin sitä ei tarttunut ja meillä kaivovedessä on rautaa, joten käytämme muutenkin värikaappauslappusia pyykissä.

Nyt on aivan saletti, että pesemme rohtosuopayrtillä pyykkiä niin kauan kun kukissa lehtiä riittää ja ensi viikonloppuna, jos sää vaan sallii, teen 5 litran kanisteriin valmiiksi mahdollisimman vahvaa rohtosuopayrtistä tehtyä pesuliuosta, jota voi käyttää pidempään mitä kukkaa lehtineen riittää ennen kun syksy vie lehdet mennessään.

Muutakin tässä viikolla on tehty, koirille masuherkän ruokaa ämpärillinen ja yrttejä kuivattu lisää, mutta jatketaan niistä taas myöhemmin, niin pysyy postaukset järkimitassa. Ensi viikolla olen ajatellut muuntua kylänoidaksi ja aloittaa vihdoin oman rohtokokoelmani, eli ryytiapoteekin. Lintujen talviruokintaherkkujen valmistus alkaa ja tosiaan teemme sitä rohtosuopayrttiliuosta säilöön jos vaan säiden ja muiden arkisten askareiden ja leipätyön lisäksi ehdimme.

Loppuun taas vinkki! Ystävämme Helinä, Höttiäisen höpötelmiä -blogista Pohjanmaan suunnilla pitää ensi viikolla sisustus- ja juhlasomisteaiheista poistotuotteiden varastomyyntiä, joten jos olette suunnilla ja tarvitsette kivoja somisteita tai koristeita ha-la-val-la, kuten siellä vissiin tavataan sanoa, niin kurkatkaapas tänne!

Niin! Meinasipa melkein unohtua! Se kurssi, josta mainitsin aiemmin, sinne on nyt ilmoittauduttu. Tämä emäntä lähtee marraskuussa kehräämään rukilla villaa langaksi. Kyllä jännittää! Gerdassa seisova rukki pitää tarkistaa, että onko siitä mihinkään vai pitääkö hankkia uusi vanha rukki. Jos jollain lähialueella on ylimääräinen, saapi tarjota!

Tässä kaikki tällä kertaa, tapaamisiin ensi viikolla taas.

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna

tiistai 15. elokuuta 2017

Marjaremmit (herkkuja kuivurilla)


Pikaiset terveiset Jovelasta arkitöiden lomasta!

Testasimme isännän kanssa eilen kolmea eri marjaremmiä, eli kuivaamalla marjoista valmistettavia välipaloja tai oikeastaan voi puhua ihan makeisista, jotka makeutetaan hunajalla tai siirapilla. Laitan nyt heti testituloksen ihan omaksi postauksekseen tänne blogiin keskellä viikkoa, jos joku siellä haluaa kokeilla marjaremmejä marjasadon ollessa parhaimmillaan. Marjaremmit on hieman erilainen ja tosi maukas tapa säilöä hieman marjasatoa ja tietysti oiva keino lisätä marjoja ruokavalioonsa. Remmit säilyy hyvän kuukauden ilmatiiviisti pakattuina, pakkasessa kuukausia!

Kaikki testin marjaremmit oli tosi hyviä. Täällä suu käy samaan aikaan kun nakuttelen ohjetta ylös. Kovasti yritin maistella mikä olisi paras maku näistä kolmesta, mutta mahdottoman vaikeaa on nostaa yhtä toisen edelle kun kaikki ovat niin hyviä! Pohdin jo heti myös toista toteutusmuotoa, jossa tekisin muutaman erilaisen marjalevyn ilman makuaineita, leikkaisin palat sopiviksi neliöiksi, jotka sitten voisi kastaa vielä sulaan suklaaseen. Silloin marjaremmeistä tulisikin marjakonvehteja. Voi nami!

Testissä oli:

mansikka-vanilja (mansikkaa, vaniljaa ja 2 rkl hunajaa)
puolukka-kinuski (puolukkaa ja 2 rk. tummaa siirappia)
mustaherukka-salmiakki (mustaherukkaa, 2 rkl hunajaa ja 2 tl lakritsipulveria sekä pieni ripaus suolaa, joka muuntaa lakritsipulverin salmiakkimaisemmaksi)


Kuvassa ylinnä mansikka-vanilja, alavasemmalla puolukka-kinuski ja alaoikealla mustaherukka-salmiakki. Rullasin mustaherukkaremmit aivan liian paksuiksi rulliksi, puolikaskin suikale olisi riittänyt rullaan.

Perusseoksen marjat voivat yhtälailla olla tuoreita tai sulatettuja pakastemarjoja. Itse laitoin marjasoseeseen:

Sose

500 g marjoja
2 rkl hunajaa tai siirappia

Soseuta marjat, lisää hunaja tai siirappi. Jos haluat soseeseen lisämakua, esimerkiksi vaniljaa, kanelia tai salmiakkia, lisää ne tässä vaiheessa oman maun mukaan. Kannattaa muistaa, että kuivatussa soseessa kaikki maut tiivistyvät.

Levitä sose tasaisesti, mutta ohuelti kuivausalustalle ja säädä kuivurin lämpö n. 50 asteeseen. Katso, ettei levyn keskiosaan jää liian paksulti sosetta (kuten itsellä kävi mustaherukan kanssa) Jos haluat tehdä marjaremmejä uunissa, levitä sose kookosvoilla sipaistulle leivinpaperille, ellei käytössäsi ole kestoalustaa. Kuivaa soseita kunnes niiden pinta on kosketuskuiva ja soselevy irtoaa alustastaan. Itse käänsin soselevyt kertaalleen kuivurissa siinä vaiheessa kun levyt alkoivat olla irroitettavissa, mutteivat vielä aivan valmiita. Testi kannattaa tehdä vaikkapa juustohöylän avulla - huomaa, että soseen reunat ovat hieman kiinni paperissa aivan loppuun saaka, mutta ujuttamalla juustohöylän soseen ja paperin väliin näkee hyvin missä vaiheessa kuivatusta ollaan. Kääntö sujui hyvin  laittamalla leivinpaperiarkin työtasolle ja kääntämällä kuivurissa olleen soselevyn paperipuoli ylöspäin leivinpaperiarkin päälle. Siten aluspaperi myös lähti soselevystä irti helposti. Leikkaa levy saksilla tai pizzapyörällä suikaleiksi. Rullaa suikaleet. Marjaremmirullien päälle voi sirotella sokeria, tomusokeria, sitruunahappopulveria (tulee kirpeitä rullia) tai vaikkapa lakritsijauhoa.



Mukavaa viikkoa kaikille siellä ja näkymisiin taas sunnuntaina viikkopostauksen merkeissä! Tällä viikolla meillä kuivatellaan vähän sitä sun tätä töiden lomassa, joten lisää satokuivattelun lopputuloksia on tiedossa sunnuntainakin.

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Säilöntää kaikissa sateenkaaren väreissä

Sade ropsautteli ensimmäisiä pisaroitaan, mutta hetkeksi pilveen mennyt taivas alkoi jo kirkastua, kun aloittelin eilen tätä sunnuntaipostauksen nakuttelua seitsemän jälkeen illalla. Tännekin sääkartalle piirretty vaarallinen ukkosmyrsky jätti saapumatta ja hyvä niin, sillä toinen koiristamme pelkää ukkosta valtavasti, eikä tietenkään muutenkaan ole mukavaa, jos myrsky aiheuttaa tuhoja. Toivottavasti teille siellä ei aiheutunut myrskyvaurioita. Meillä koko myrsky jäi lyhyen vaisuun sadekuuroon. Olimme varautuneet ihan kunnolla. Kaikki sähköä kaipaavat puuhat oli tehty jo päivällä, sääennustetta oli seurattu, pihalla kaikki tuulen mukana mahdollisesti lentävä oli kerätty pois, aurinkovuoteiden katokset purettu, lista nykäistävistä johdoista tehty varuiksi ja pakkasessa oli jo perjantaina jäädytetty vedellä täytettyjä 1,5 litran limupulloja, joilla voisi turvata jääkaapin viileystilan jos sähköt katkeaisivat pidemmäksi aikaa. Tällä kertaa varautuminen onneksi jäi tarpeettomaksi. Aina parempi niin!

Tuossa eilen päivällä ehdittiin isännän kanssa käydä takapihan keittiöpuutarhan puolella vasuinemme keräämässä sitä ja tätä korjuukypsää murkinaa. Tomaattia pukkaa kaikissa sateenkaaren väreissä sellaista tahtia, että hiljalleen voisi siirtyä pelkkään tomaattiruokavalioon. Toistaiseksi tomaatit on syöty lisukkeina, salaateissa ja napsimalla suoraan suihin, mutta jossain vaiheessa lähiaikoina samaan aikaan kypsyy niin paljon tomaattia, että keittelen niistä sitten soosit pakkaseen ja ehkäpä teen jonkin tomaatti-chutneynkin ruokakomeroon. Tänä vuonna meillä on niin iloinen setti erilaisia tomaatteja, että niiden siemeniä pitää myös saada talteen ensi kevättä varten. Olemme pyrkimässä kohti siemenomavaraisuutta niiltä osin, miten se on meillä mahdollista.


Tomskujen kanssa samassa kulhossa on myös syötäviä orvokkeja. Herttainen Marika miehineen toi orvokin meille isännän pajan avajaisiin ja tuo runsaasti kukkivaksi osoittautunut, erityisesti syötäväksi tarkoitettu orvokkilajike on koristanut meillä montaa ruokaa ja juomaa pitkin kesää. Tässä vaiheessa kerään syötäviä kukkia kuivatettavaksi. Syötävillä kukilla voi sitten pitkin syksyä ja talvea koristella kaikenlaista jälkiruoista ja leivonnaisista salaatteihin ja juomiin, ja osa terälehdistä menee teesekoitukseen. Tässä kuvassa on tämän päivän kuivatettavia: ruiskukkaa, orvokkia ja ihanaa ruusua, joka juuri kukkii ruusulassa. Kukkia kerätään tällä hetkellä suunnilleen tuon verran joka päivä niin kauan kun kukkia piisaa. Osan annetaan kukkia loppuun, jotta niistäkin saadaan siemenet talteen ensi vuotta varten.


Sadonkorjuuta

Vauhti se vaan kiihtyy, kun vähän joka pläntillä alkaa olla korjuukypsää syötävää. Tämä aika vuodesta, mehevän herkullinen kesän loppupuoli, kuutamoisen hämäräiltainen elokuu, on ehdottomia lemppareitani vuodesta. Ihan joka päivä saa jotain pientä tehdä leipätyön vastapainoksi. Jonain päivänä se on vain vartti tai kaksi, toisena tunnin tai jopa kaksi - miten on aikaa, mutta jokainen niistä puuhista tuo valtavasti iloa ja piristystä päiviin.

Sipulien kuivattaminen

Kuluneella viikolla me esimerkiksi nostimme yhden laatikollisen punasipulia maasta. Isäntä teki ylijäämälankuista kätevän kuivatustelineen sipuleille, jotta voimme kuivata ne auringossa. Normaalisti sipuleiden päällä ei ole mitään levyä, mutta nyt kun ukkossateita on piirretty sääkartalle, laitoimme sipulinkuivaustelineen päälle pleksin ettei sipulit kastu. Ilmarakoa on parin pölkyn verran, jotta sipulit saavat happea kunnolla. Tuo telinekuvan taustalla näkyvä viidakko on muuten maa-artisokkaa! Kuvasta voi hyvin arvuutella niiden korkeutta, kun kasvatuslaatikoiden korkeus on 60 cm, eikä maa-artisokkien laatikon reunaa edes näy kuvassa ja vieressä seisovan kasvihuoneen korkeus on 2 metriä.


Sipuleihin palatakseni, niiden onnistunut kuivatus ja säilöminen kuivatuksen jälkeen on tänä vuonna erityisen tärkeää, koska viime vuonna osa sadosta meni kompostiin. Letitetyt sipulit kuitenkin lopulta pehmenivät kosketuskohdistaan ja menivät sitten pilalle. Tänä vuonna sipulit kuivataan auringossa ja sen jälkeen ne laitetaan roikkumaan ruokakomeroon sukkatorniin. Siitä sitten taas asiaa myöhemmin, jos sukkatorni ei heti ensilukaisulla sano mitään!

Hyötykäyttöä!


Tänä vuonna hyötykäytämme kaikki sipulien varretkin kuivaamalla ne. Leikkasin sipulien varret auki saksilla kahteen tai neljään suikaleeseen varren koosta riippuen ja ladoin suikaleet limittäin kuivuriin kuin risuaidassa #. Kuivatuksen jälkeen surautin kuivatetut varret silpuksi yleiskoneella. On muuten hyvää ja hitsin kiva juttu kopaista purkista lusikallinen kuivattua sipulinvarsisilppua aina tarpeen mukaan milloin mihinkin. Kuva kuivatuksesta löytyy instan puolelta. 

Pakastetut uudet perunat

Villa Mezzon Anu kysyi kerran kasvaako meillä myös sinisiä perunoita ja vastasin silloin, että ei kasva, koska en pitänyt niiden mausta erityisesti. Olin tuolloin vain kerran ostanut Blue Congo -lajiketta, jota kutsutaan myös Blue Kongoksi. Kaupan HeVi-osastolta ostetut siniset perunat eivät  kuitenkaan vakuuttaneet lainkaan, vaan pidin perunan makua tunkkaisen kitkeränä. Viime kesänä maistoin sitten pihakasvatettua sinistä perunaa ja sen myötä tänä vuonna meillä on ollut ko. lajike testissä. Voi miten on hyvää! Niin on hyvää, että osa sadosta piti saada säilöttyä, jotta sinisen liloja perunoita voi talvellakin laittaa jokusen kerran tarjolle. Jouluksi ajattelin myös laittaa ihan pienen satsin tavallista uutta pottua pakkaseen, mutta ensin pakastettiin hieman uutta sinistä perunaa. Seuraava ohje ei siis väriä katso, vaan se sopii hyvin tavallisille perunoille siinä missä sinisillekin.


Sinisiä perunoita nostettiin perjantaina kymmenisen litraa ja käsittelin ne Marttojen ohjeen mukaan. Perunat pestiin ja kiehautettiin 5 minuuttia, ei yhtään enempää! Sitten perunat laitetaan keittiöpyyhkeille kuivahtamaan ja jäähtymään. Jäähtyneet perunat laitettiin pakastuspusseihin siten, ettei perunat ole toistensa päällä pussissa. Näin kukin peruna jäätyy yksittäisenä perunana, ei yhtenä jäätyneenä klönttinä. Siksi tuo kuivatus onkin tärkeää. Jos perunan pinta on märkä tai kostea, perunat tarttuvat toisiinsa pakkasessa. Kun perunat otetaan käyttöön, ne keitetään jäisinä kuten perunat muutenkin keitettäisiin. Perunat voi myös laittaa uuniin, ne voi sulattaa ja lohkoa tai pilkkoa ja paistaa tai kypsentää uunissa. Erityisen kauniisti pakastetut perunat voi käsitellä Hasselbackan perunoiksi, sillä puolijähmeää perunaa on helppoa viillellä siististi.

Pinkkien perunoiden tilanne

Täällä on syöty suu onnesta ammollaan tavallista perunaa, sinistä perunaa ja seuraavaksi jännätään saammeko millaista satoa niistä pinkeistä perunoista, joita alkukesästä maahan laitoimme! Kyllä sieltä jotain ainakin on tulossa, vaikka kuivuus on tuntunut rokottavan pottusatoamme, mutta jotain ainakin ja se kyllä riittää ensimmäisen vuoden kokeilulle! Laittelen kuvia sitten pinkeistä kun niitä etsitään mullasta!

Erittäin hyvä kurkku-sipulipikkelssi

Oi, se on taas tämän aika! Eilen tuvassa oli etikkaisen kirpakka tuoksu, kun keittelin perinteiset pikkelssiliemet. Tämä resepti oli lapsuudenkotini vakioherkkuja, ja teen pikkelssiä muutamin pienin variaatioin joka vuosi. Sama liemi soveltuu myös avomaankurkuille sellaisina, veneinä tai viipaleina, mutta parasta herkkua omasta mielestäni tällä reseptillä syntyy pikkelssinä. Resepti on muutenkin sangen oiva myös kesäkurpitsoja kasvattaville, joilla sato saattaa yllättää siihen malliin, ettei enää keksi mitä sille tekisi. Kuvan pikkelssi on kasvihuonekurkuista tehty, mutta yhtälailla sen siis voi tehdä kesäkurpitsastakin tai avomaankurkusta ja sipuleiksi käy sekä punaiset että tavalliset keltasipulit, tai kuten eilen meillä: niiden yhdistelmä. Kumpaa vaan sattuu omassa puutarhassa tai lähikaupassa olemaan tyrkyllä.



Ohje on helppo. Jos käytössä on raastinterällä varustettu yleiskone pääsee vähemmällä kyynärvarsirasvalla, mutta jos konetta ei ole, vanha kunnon riivinrauta kyllä raastaa raaka-aineet sopivaan muotoon.

Kurkku-sipulipikkelssi

3 kg kurkkua tai kesäkurpitsaa
1 kg sipulia
pieni valkosipuli tai 5-6 kynttä

Liemi

8 dl etikkaa
3 rkl merisuolaa
1 kg sokeria
2 nippua tilliä silppuna

Kiehauta liemi ja laita se hetkeksi jäähtymään. Kuori liemen jäähtyessä sipulit, halkaise kurkut (tai kesäkurpitsat) ja poista niistä siemenet. Raasta vihannekset yleiskoneessa tai käsin. Täytä puhtaat purkit sipuli-kurkkuseoksella. Vältä ylimääräisiä nesteitä. Täytä purkki piripintaan saakka hiemaan jäähtyneellä liemellä. Kääntele suljettua purkkia muutaman kerran, jotta liemi varmasti menee kaikkiin raasteen rakoihin. Anna tekeytyä viikon. Pikkelssi säilyy kuukausia viileässä.



Suolaa, suolaa enemmän suolaa!

Nimittäin yrttisuolaa! Instaa seuraavat ovatkin nämä jo nähneet, ja mainitsin yrttisuolasta pari postausta sitten, mutta liitetään tämäkin resepti kuitenkin myös tänne blogiin. Tänä vuonnahan meillä on kasvatettu enemmän yrttejä kuin aiemmin ja niiden myötä olemme tehneet myös kahta erilaista omaa yrttisuolaa. Maku on aivan hirmuisen hyvä! Meillä ei merisuolan lisäksi taideta muuta suolaa käyttää enää jatkossa.

Yleisyrttisuolassa on kokonaista 14 eri raaka-ainetta suolan (merisuolan ja Himalayan suolan) lisäksi. Yrttisuolassa on oman keittiöpuutarhan satoa sen mukaan mitä keittiöpuutarhasta mukaan sattui ja sehän oli: Black truffle -tomaattia, keltaista tomaattia, punasipulia, ruohosipulia, sipulin varsia, valkosipulia ja ruohosipulin kukkia, nokkosta, persiljaa, pippuriyrttiä, lipstikkaa, timjamia, basilikaa ja piparjuurta. Tämän verran kaikkea kuin kuvassa suunnilleen näkyy vaikkei ihan kaikki kuvaan mahtuneetkaan sekä pussillinen, eli 500 grammaa suolaa, koska juuri sen verran sattui kaapissa olemaan kylkiäisenä saatua Himalayan suolaa.



Yrttisuolan tekeminen on niin hauskaa ja helppoa ja lopputulos pesee "Herbamaret" mennen ja tullen.

Tomaatit (8 pientä) ja sipulit (2 pientä + 2 pientä valkosipulia) sekä puolikkaan peukalon mittaisen piparjuuren palan viipaloin ohuiksi siivuiksi kuivuriin yrttien kanssa. Kuivat yrtit otettiin pois ensin ja lopuksi rapsakaksi kuivuneet vihannekset. Saman voi tehdä vihannesten osalta uunissakin laittamalla viipaleet ritilälle ja uunin lämmön n. 50 asteeseen. Kun kaikki ainekset ovat kuivia, ne kaadettiin suolan kanssa yleiskoneeseen, jonka leikkuriterä pyöräytti yrttisuolasekoituksen valmiiksi parissa minuutissa.


Teimme myös kalaruoille omaa, hieman erilaista yrtttisuolaa, jossa sitruunamehu imeytetään suolaan. Kuvan voi katsoa Instasta. Suolassa on nokkosta, kuivattua kehäkukkaa ja sipulin vartta. Suola valmistetaan kuivattamalla yrtit ja itse suola, johon on imeytetty sitruunan mehua. Mehu siis puristetaan suolan sekaan ja sitruuna-suolamassa pyöräytetään yleiskoneessa. Hieman sammakonkutua muistuttava suolaseos laitetaan uunipellille paperin päälle tai kuivuriin kosteiden kuivatettavien alustalle ja suolan annetaan kuivua. Sitruunamehu imeytyy suolaan. Tämän jälkeen suola ja kuivatut yrtit pyöräytetään vielä kertaalleen yleiskoneessa, ja lopputuloksena on mahtavan sitruunaista yrttisuolaa kalaruoille.

Böördikahvila

Nyt voi jo visiin perinteestä alkaa puhua ja tämä perinteeksi muodostunut Jovelan böördikahvila, eli lintujen talviruokintapaikka avaa taas ovensa ensi kuun puolella. Meillä on joka vuosi erilaisia herkkuja perinteisten siementen ja pähkinöiden lisänä lintujen talvi-iloksi. Tuossa ihan kesäkuun lopussa uusin, kesäteloilla nökötellyt böördiahvila repeytyi irti alustastaan takapihalla, kun myrskytuuli otti siihen kiinni. Pikkuvaurio ei harmittanut, koska koko böördikahvila oli harmittanut pitkin talvea urakalla. Siinä meinaan on valmistusvirhe (älä osta samaa jos eteen tulee, kuva on tuossa linkissä). Ideahan on, että talomallinen lintulauta täytetään siemenillä, jotka valuvat talon alaosasta ruokailualustalle lintujen saataville. Vaan eivät valu. Lintulautainsinöörillä tai mökin kasaajilla on käynyt moka, sillä ne alaosan aukot ovat liian matalia, ellei sitten lintulautaa täytä hirssillä. Ihan tavalliset siemenet eivät mahdu talon alaosasta ulos. Lisäksi umpioreunaisessa pohja-alustassa ei ole reikiä, joista sadevesi pääsisi valumaan pois, Voi mikä sotku! Isäntä joutui viime vuonna puhkomaan lintulaudan talon oveen reiän talvella, jotta linnut saivat siemeniä. Väritkään eivät olleet ihan mieluisia. Tällä viikolla böördikahvilamökkiä veisteltiin toimivammaksi ja mökki maalattiin uudelleen yksiväriseksi. Myös jalusta maalattiin ja se pitää oikaista kunhan maaliin voi koskea. Valkoiset osat tönöstä pitää vielä siistiä ja pari lisäystä noin muutenkin tehdä lintukahvilaan, jotta siellä voi tarjoilla kaikkia siemenkakkusia ja muita herkkuja, joita tapaan linnuille tehdä. Sitten ollaankin böördikahvilan kanssa valmiita talveen, mutta!

Keväällä meidän piti laittaa yhteen linnunpönttöön kamera. Sepä ei onnistunutkaan, koska kamerat olivat loppu ja kun niitä sai taas, pesinnät olivat jo menossa. Kamera laitetaan nyt sitten böördikahvilaan! Kissat voivat seurata lintujen puuhia ikkunan kissakeinusta ja me ihmiset vaikkapa telkkarin kautta jos ei ikkunan edessä jouda koko päivää seisoskelemaan.


Böördikahvilan talo on parhaillaan kuivumassa kuistilla. Pian alkaa lintujen kakkukestien herkkujenkin valmistus, jotta herkkuja piisaa koko talveksi.

Oi ihana elokuu! 

Tällaisia puuhia täällä on ollut tällä viikolla. Viimeiset mustaherukatkin poimittiin ja niistä tehtiin hilloa herukkahyytelön ja -liköörin jälkeen. Ihana, ihana elokuu! Sadonkorjuuhenkistä hääräilyä on riittänyt joka päivälle leipätyön tasapainoksi ja kaikenlaista mukavaa puuhaa on tiedossa tulevillekin viikoille. Illat ovat olleet niin upeita, lämpimiä, rentouttavia ja hämäriä. Olen loikoillut saunan jälkeen terasin aurinkovuoteella vallan nakupellenä ihan vaan kuuntelemassa luontoa ja iltaisin olen kierrellyt koirien kanssa pitkin pimeää puutarhaa kuuntelemassa heinäsirkkojen siritystä, jonka luulin jo lakanneen. Taisivat olla kylässä naapurissa, sillä nyt täällä vasta siritelläänkin!

Olen ollut kovin innoissani myös siitä, että ystävämme laitteli tässä viikolla viestiä ja kyseli kanssaan kurssiseuraksi myöhemmin syksyllä alkavalle perinnekurssille, ja sinne sekä perinneluennolle olen innosta huristen lähdössä. Kerron sitten kursseista myöhemmin lisää, kun varmistuu, että mahdumme niihin mukaan.

Millaisissa puuhissa siellä on viikko kulunut ja onko teillä joitain kivoja suunnitelmia syksylle?

Jännitystä elokuun pimeisiin iltoihin!

Tähän päättyy tämän viikon sunnuntaipostaus ja päätän sen kivaan kuunnelmavinkkiin! Yle lähettää lauantaisin klo. 15, eli perinteiseen kuunnelma-aikaan, 12 osaista kotimaista jännityskuunnelmaa Verinen lyhty, joka ei kuitenkaan ole lainkaan niin roisi, mitä nimi antaa ymmärtää. Kuunnelmassa tapahtuu murha, jota kyläläiset ja talon asukkaat selvittelevät yhdessä ja erikseen. Talon tyttären sulhanen löytyy ammuttuna, renkiä syytetään ja tytön äiti on kovin nopeasti naittamassa surevaa tytärtään oudosti käyttäytyvälle nimismiehelle.. 1928 kirjoitettua jännäriä kutsutaan ensimmäiseksi suomalaiseksi rikosromaaniksi, ja sen pohjalta vuonna -79 tuotetussa kuunnelmasarjassa ollaan päästy osaan 4. Kaikki julkaistut osat kuunneltavissa täällä.

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille siellä, toivottelee

Ps. Kyselin viime viikolla vinkkejä ruusujen talvisuojaukseen. Oliko siellä ruusuihmisiä ruudun toisella puolella? Pitääkö tänä kesänä istutettuja ruusuja suojata talveksi ja jos, niin miten? Täällä on kyseessä Damaskonruusut.

Jovelan Johanna