jovela

jovela

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Kotoilua kerrassaan - sadonkorjuuta, perinneruokia ja soijakynttilöitä!

Tällä viikolla mukavaa puuhaa on riittänyt useammalle päivälle töiden lomassa. Ensinnäkin ehdimme saada keittiöpuutarhan kasvatuslaatikot talviteloille ennen yöpakkasia, hip ja hurraa! Keskiviikkona nostimme mullasta 2 kukkuraista ämpärillistä (yht. +20 litraa) upeita maa-artisokkia, jotka kuorittiin, keitettiin, soseutettiin ja pakastettiin valmiiksi käyttöeriksi yhteensä 8,4 sosekilon edestä. Tänä vuonna maa-artisokat ovat todella hienoja. Suuria, tasamuotoisia ja kuorintaystävällisiä, mutta oli siinä toki puuhaa, kun tuon verran kerralla kuorittiin. Torstai-iltana kävin sitten ystävän kanssa perinneruisleipä- ja kotijuustokurssilla ja se oli verrattoman hauskaa mainion opettajan huomassa. Jatkossa aion leipoa itse omia perinneruisleipiä kurssilta saadun (ainakin) satavuotisen leipäjuuren voimin ja vaikka kotijuustoja olenkin tehnyt itse monen monta kertaa, kurssilla tehdyt herkut kyllä aktivoivat herkkumakuhermot siten, että voisi kyllä niitäkin tehdä useammin. Molemmista teen varmaan jonkun postauksen myöhemmin, mutta toistaiseksi näistä mainituista puuhista löytyy kuvia vaan instan puolella noiden linkkien kautta.

Tällä viikolla täällä Lounais-Suomessa nähtiin ripaus luntakin, kun yhtenä yönä oli satanut hieman märkää lunta. Noin muuten öisin ollaan menty nipin napin pakkasen puolelle, tuuli on ollut kylmä ja vanhan talon lattiat ovat muuttuneet kylmiksi. Villasukat ja lammastossut ovat taas arkivaatteita.

Soijavahakynttilät

Puuhaviikko jatkui vielä lauantaina pikkupuhteina, kun päästiin jälleen kynttilöiden pariin. Eteerisiä öljyjä tilatessa satuin nääs huomaamaan kaupan valikoimissa kuparihaukan unelmapurkkeja kynttilöille, enkä edes yrittänyt vastustaa kiusausta, vaan tilasin nämä yllättäen hinnaltaan edullisiksikin osoittautuneet purkit kotiin. Näistä tulee vielä kivoja pikkulahjoja muillekin.


Paljonhan Jovelassa on tehty erilaisia kynttilöitä omista kynttiläjämistä uudelleen valamalla ja ihanista mehiläisvahalevyistä rullaamalla, mutta soijakynttilöitä en ole ennen testannut. Kun sitten nuo kuparinhehkuiset, ruusukullan värisiksi verkkokaupassa kutsutut kannelliset kynttiläastiat osuivat silmiin, soijakynttilätestaus oli puuhaan ryhtymistä vaille valmista. Vaikka laitan tähän omaan puuhatestiimme suorat linkit ja tarvikkeiden hinnat, kyseessä ei ole mikään sponsoroitu postaus, ainoastaan hieman helpotusta teille, jotka ehkä haluavat itsekin kokeilla vastaavia, ja jotka miettivät mitä kynttilälle tulee hinnaksi. Soijakynttiläthän ovat kaupassa sieltä hintavammasta päästä kynttilöitä. Laskin yksittäisen kynttilän hinnan erikseen testin perusteella, ja laitan senkin ohjeen loppuun. Kaikki tarpeet ostin samasta paikasta, Limepopista, josta yleensäkin hankin eteerisiä öljyjä ja kotikosmetiikka-aineita puuhiini.

Soijavahakynttilöiden edut

Alkuun pari sanaa yleisesti soijavahakynttilästä, että miksi sitten soijakynttilät? Noh, soijakynttilöissä on pitkälti samat hyödyt kuin mehiläisvahakynttilöissäkin: ne ovat myrkyttömiä, eivät savuta, puhdistavat ilmaa, eivät sisällä allergeenejä ja ne luokitellaan WWF:n taholta hiilivapaiksi, sillä sekä soija- että mehiläisvahakynttilät tuottavat palaessaan saman määrän hiilidioksidia, jonka vaha on sitouttanut valmitusvaiheessaan. Soijakynttilät, kuten mehiläisvahakynttilätkin ovat siis kynttilävaihtoehdoista ekologisimpia ja lisäksi niiden paloaika on parafiini- ja steariinikynttilöitä pidempi, jopa 30% - 50% pidempi, väittävät asiaan perehtyneet valmistajat, enkä ole tästä asiasta lainkaan eri mieltä. Eilen testipolttelin yhtä meidän valamaa soijakynttilää noin 9 tuntia, eikä purkissa ollut vaha sinä aikana vähentynyt merkittävästi.

Kokeneemmat soijakynttilänikkarit voivat varmaan kommenttiosiossa kertoa onko kynttilöihin tarkoitetuissa soijarouheissa merkittäviä eroja valmistuksen ja paloajan osalta. Itse käytin näihin kynttilöihin 100% puhtaista soijapavuista ja kasvisöljyistä valmistettua biohajoavaa ekosoijavaharyyniä.



Soijavahakynttilällä on kynttilän valmistuksen kannalta kaksi muutakin etua parafiini- ja steariinikynttilöihin verrattuna, homma on meinaan kovin siistiä. Ilma ei haise kitkerälle ja sulatusastia on helppo puhdistaa käytön jälkeen pyyhkäisemällä kattilan puhtaaksi (ja käytetyn paperin voi käyttää sen jälkeen sytykkeenä). Kauniin purkinkin kannalta soijavahan helppo pudistus on kiva juttu - purkkia voi käyttää uudelleen, myös muuhun tarkoitukseen.

Ja tässä on nämä ihanat purkit, joille keksin heti monta muutakin käyttökohdetta. Kynttilämielessä juuri nämä purkit ovat kivoja kynttilöille, sillä purkit ovat kuparinhohtoisia myös sisältä, eivät vain ulkokuoreltaan. Purkki hehkuu upeasti myös sisäosiltaan kynttilän palaessa.



Valmistus

Valmistus oli todella helppoa, siistiä ja nopeaa. Ensin kiinnitin valmiit (tuikkukynttilöistä tutut) sydänlangat ankkurilaattoineen kynttiläpurkin pohjaan. Tässä käytin kuumaliimapyssyä, sillä vahakiinnitykset ovat muissa kynttilöissä tupanneet menemään pieleen, sydänlanka irronnut pohjasta lämpimän vahan kuumentamana, jonka jälkeen synttilälankaa on haastavaa saada paikoilleen. Kuumaliimaa ei missään mielessä voi sanoa ekologikseksi tuotteeksi, muttei se ihan pahimmasta päästä sentään ole, ja sen VOC-yhdistemäärä on alhainen.






Tässä loka- ja marraskuun taitteessa kun meillä on koettu lähestyvän talven ensimmäiset pikkupakkasyöt ja yhtenä aamuna oli pihalla hieman yöllä satanutta loskaakin, on jo kiva aika valmistella hieman  jouluakin, joten tein osan soijavahakynttilöistä tuoksukynttilöiksi. Yhteen erään laitoin vain eukalyptusta ja toiseen jouluisen sekoituksen inkivääriä, neilikkaa, kanelinlehteä ja sypressiä (joista viimeinen tuoksuu katajalle). Kaikki tuoksut ovat aitoja eteerisiä öljyjä ja koska eteeriset öljyt eivät pidä kuumennuksesta, vaan vapauttavat ihanat eteeriset tuoksunsa lämmön myötä, tipauttelin öljyt suoraan purkin pohjalle. Ne sekoittuvat kyllä vahaan kun sitä kaadetaan purkkiin. Tähän vahaan käytin n. 25-30 öljytippaa per purkki.



Sula soijavaha on kellertävää, mutta kynttilöistä tulee kyllä valkosia vahan jäähtyessä ja kiinteytyessä uudelleen. Soijavaha, kuten kynttilävahat yleesäkin sulatetaan usein vesihauteessa, mutta itse sulatan ne suoraan kattilassa puuhellallamme. Niksi on siinä, että sulatus keskeytetään hellalla hyvään aikaan ja loppuvahan annetaan sulaa jo sulaneessa vahassa. Silloin sulatus ei haihduta liikaa vahaa ja sula vaha on myös sopivaa lämpötilaltaan eteerisille öljyille. Kannattaa muuten, jos mahdollista, valita tällainen kaatourallinen/nokallinen kattila, jolla sulan vahan saa kaadettua siististi kynttiläastioihin.




Täytin purkit kynttilävahalla purkin uraan saakka, jotta purkin kaunis sisus näkyisi hieman kynttilää poltettaessa. Nuo valmiit ankkuroitavat sydänlangat ovat mukavan tanakoita ja pysyvät kivasti pystyssä, mutta tuin silti varmuuden vuoksi sydämet suoriksi syömäpuikkojen avulla. Purkit nostettiin kuistille jäähtymään ja nopeasti ne kiinteytyivätkin.



Ja siinä ne sitten ovatkin, valmiit kynttilät. Hieman nipsaisin ylimääräistä sydänlankaa lyhyemmäksi, jotta purkin kansi menee mukavasti kiinni. Soijavaha tuntuu tekevän kauniin tasaisen pinnan itsestään, mutta jos jokin hupsis käy, pinnan saa siloitettua uudelleen antamalla pinnalle hieman lämmintä hönkää föönillä, jos sellainen löytyy. Meiltä ei löydy, joten piti tehdä laakista priimaa!


Menekki ja hinta

Kilosta soijavaharouhetta tuli viisi kynttiläastiaan (a' 2dl) valettua kynttilää ja vähän jäi vielä sulaa soijaa yli, joten menekistä voisi tälle nimenomaiselle rouheelle sanoa, että 100g soijavaharouhetta on sulana n. 1 dl soijakynttilävahaa ja siten yhden tällaisen, tähän purkkiin valetun soijakynttilän hinnaksi tulee 3,79 € (soijavaha 1,76, valmis kynttiläsydän 0,33 kpl, 2 dl kokoinen kannellinen kynttiläastia 1,70) + eteeriset öljytipat mikäli niitä käyttää. Jos kynttilän valaa johonkin ylijäämä- tai kirppislasiin tai kuppiin, yhden 30-40h palavan kynttilän hinta on vain n. 2 euroa. Kaupan hintoihin verrattuna hinta on siis sangen huokea. Soijakynttilät ovat luksustuotteita, ja suunnilleen vastaavan kokoiset, lasiin tai purkkiin valetut soijakynttilät maksavat brändistä riippuen helposti mitä tahansa 15 ja 35 euron väliltä.

Materiaalit

Soijavaha, EcoSoya CB Advanced, 8,80 € kg
Stabilo - kynttilän sydänlanka, näissä oli koko Stabilo 12, 20 kpl - 6,65 €
Kynttiläastia, Ruusukulta, 200 ml, 1,70 € kpl

Ensimmäinen soijakynttilä paloi eilen kauniisti



Nuo purkit on niin hienoja itsessään, että taidanpa tänä vuonna laittaa Jovelan yrttisuolaa pukinkonttiin juuri näissä purkeissa. Purkit eivät liene varsinaisesti elintarvikkeille suunniteltuja, mutta jos sisälle laittaa pakastuspussin, homma hoituu sillä.

Teepät (hianommin to do)

Vaikka tuossa leuhkaisin, että ehdittiin saada kasvatuslaatikot kerrankin talviteloilleen ennen yöpakkasia, niin samaa ei voi sanoa kasvihuoneista. Onneksi tänään on aurinkoisen kaunis sunnuntai, vaikkakin vilpoinen, joten voidaan mennä hankkimaan hieman poskien punoitusta puutarhan puolelle ja hoidella kasvihuoneetkin säälliseen kuntoon. Pitää kiskoa tämän vuoden tomaattivarret maasta kasvihuonekakkosessa ja purkaa kurkkujen ja kurpitsojen lonkerot kasvatusritilältään kasvihuoneykkösellä. Ei sitten keväällä ole kaiken kanssa niin iso homma. Sitten pitäisi vielä haravoida, poistaa ylikasvaneita, tyhjentää terassilta viimeiset ja peitellä ruusut. Onhan tätä puuhaa täällä aina, ja hyvä niin. Pitää ihmisen ruodussa ja järjissään, kun on mitä puuhata.

Ja talvi se vaan tekee tuloaan, kellot on käännetty talviaikaan, aamu valkenee muka tovin aikaisemmin kuin eilen, ja ilta hämärtyy kelloista piittaamatta aina vaan aikaisemmin. Pimeämpi aika vuodesta on jo täällä. Jouluun on 10 viikkoa aikaa. Olen alkanut olla aina vaan iloisempi siitä, että meillä on 4 vuodenaikaa. On niin paljon itsestä kiinni miten ne ottaa vastaan ja miten löytää kustakin niiden ominaisilot, mutta ymmärrän hyvin heitä, joita pimeys ahdistaa. Itseänikin se ahdisti ennen, enkä löytänyt loppuvuodesta oiken mitään iloa. Nykyään nautin hämäryydestäkin ja kaikesta tämän ajan suomasta. Nyt on kynttilöiden ja tulien aika, lämpimäisten, patojen, mehevien ruokien, punaisten poskien, hyvien tarinoiden, villasukkien ja tossujen aika, ja se on minusta ihan ihanaa!

Ps. laitan ensi sunnuntaina muutaman maa-artisokkareseptin blogiin, jos siellä ruudun toisella puolella on muitakin, joiden mielestä maa-artisokat ovat herkkuja ja hei, jos itselläsi on jokin lempparimaa-artisokkaruoka, kerrothan siitä kommenteissa!

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Kekriä, kursseja ja ihanan arkisia asioita

Pari viime viikkoa on mennyt työreissun ja sen jälkeen iholle tarranneen syysröhän merkeissä, joka tuntuu olevan hieman sitkeää sorttia, kun ei vieläkään ole aivan päästänyt otettaan irti. Noin muuten ollaan vaan puuhailtu pieniä ja nautittu tästä lumoavasta syksystä. Niin monena päivänä ulkona on ollut poikkeuksellisen kaunis valo, sellainen keltainen, lumoava auringon ja sumun leikki. Ja viimeisiä satojakin ollaan edelleen korjattu, kokkailtu ja vietetty aikaa ystävien kanssa.

Eilen Jovelassa juhlittiin kekriä, tuota perinteistä suomalaista sadonkorjuun juhlaa. Kotoisten kotijuhlien suunnittelu ja valmistaminen on aina niin mukavaa. Ensin hieman poleerataan nurkkia, vaihdetaan yövieraiden sänkyihin puhtaat pahnat, suunnitellaan ruokalista ja sitten ollaankin pian jo juhlapäivän aamussa.


Nostettiin villatossut puukoriin vieraita varten, kannettiin pöytään viiniä ruokakomerosta ja sytytettiin kynttilät.


Kerättiin viimeiset kukat ja muutama syksyinen lehti puutarhasta lasipulloihin.


Katettiin pöytää, pilkottiin juureksia, kurpitsaa ja ruusukaalia, tuupattiin komea paisti uuniin ja keiteltiin kermainen sienikastike näille kaveriksi.

Ja sitten narautettiin auki tuo Jovelan mainetta niittänyt namikaappikin, jonne laitettiin juhlan kunniaksi oikeen valotkin.



Namikaappi toivotteli vieraita tervetulleiksi tavalliseen tapaan.




Ja sitten käytiin pöytään, syötiin, juotiin ja keskusteltiin maailmaa paremmaksi, kuten hyvien ystävien kesken on tapana käydä. On ollut niin kiva viikonloppu!

Viime viikonloppuna oli hieman erilaiset puuhat, sillä karautimme ystäväni kanssa paikalliseen pikkukaupunkiin makramee-kurssille. Se oli todella kivaa puuhaa ja vaikka en päässytkään sen samperin nuharöhän vuoksi mukaan perjantaina, pääsin hyvin puuhaan kiinni lauantaina ja opin solmimaan erilaisia perussolmuja, joilla voi tehdä vaikkapa amppelin, jonne pelastin yhden mintun puutarhasta, kun en muutakaan keksinyt. Jospa se siitä vielä tuuheentuu. Nyt näyttää ihan mustikan varvuilta!


Tuollainen amppeli viime viikon lauantaina siellä kurssilla syntyi parin tunnin harjoittelun jälkeen ja taitojen kehittyessä aion kyllä tehdä useammakin amppelin sekä tänne, että muutamalle läheiselle, jotka ovat amppeleita kaivanneet.

Viimeisiä satoja ollaan tosiaan vielä tällä viikolla, siis lokakuun puolivälin jälkeenkin nostettu maasta, eikä ihan kaikki ole vieläkään kerättynä. Tällä viikolla nostettiin yhdestä kasvatuslaatikosta 10 litraa porkkanaa, siis ämpärillinen, porkkanat putsattiin, pilkottiin, keitettiin ja pakastettiin, sillä niitä käytetään koirien kotiruokaan myöhemmin. Meillä tehdään koirille omaa ruokaa, koska toisella koirista on nälkiintymisen aiheuttama suolistoherkkyys ja myös siksi, että saamme paikallisesta reilun meiningin possulasta hyvää liha-sisäelinsekoitusta edullisesti, ja se yhdistettynä täysjyväriisiin ja oman maan porkkanaan on sekä hyvää että vatsavaivaiselle kelpoa ja vieläpä hyvin edullista ruokaa koirillemme.

Tuvan saarekkeella on satokauden viimeiset punasipulit.


Teen niistä perinteiseen tapaan tavallista ja jouluista punasipulihilloa, jonka resepti löytyy postauksesta vuodelta 2014! Perusversiossa jätetään reseptissä mainitut kaneli ja neilikka pois, mutta se mausteisempi vaihtoehto on todella hyvää myös, ja sopii erityisesti joulupöytään. Kokeilkaapa jos sipulisato oli tänä vuonna runsas!


Olen nauttinut tästä syksystä kovasti. Jotenkin on vaan niin kepeä ja mukava olla, vaikka ainahan sitä elämään mahtuu ei niin mukavia asioitakin, röhiä, nuhia, kolotuksia ja arkisen aherruksen haasteita, kuten että meidän auto hajosi ja päätyi romuttamolle, mutta silti. Harmeja ne vaan ovat ja unohtuvat aikanaan. Syksy on ollut niin leuto, kaunis ja lempeä. Olen nauttinut pienistä asioista ja rentoutumisesta. Syksyn kurssit ja kohtaamiset ystävien kanssa ovat tuoneet ja tuovat iloa ja vaihtelua. Nytkin odotan jo kovasti ensi viikolla pidettävää yhden illan perinneruisleipä- ja kotijuustokurssia ja marraskuussa lähdemme ystävän kanssa vielä valamaan kynttilöitä.

Kynttilöille on aina tarvetta tässä talossa. Niitä on kirjaimellisesti vähän joka nurkalla.


Kuunnelmien ja äänikirjojen ystävänä olen vinkannut postauksissa monista kivoista kuunnelmista aina kun sellainen on oman korvan kautta hyväksi todettu ja taas olisi yksi kiva kuunnelmavinkki tarjolla. Neliosainen jännityskuunnelma Kirottu Palosaari on kiva! Tarina lähtee liikkeelle saaren kesäkauden lopetusjuhlista, joiden aikana yksi saaren asukkaista katoaa, ja asiaa lähtee selvittelemään saaren kesämökkiasukas, Helsingissä asuva poliisi, joka osallistui itsekin kyseisiin juhliin.


Nämä lokakuun hämärät illat ovat kuin luotuja jännityskuunnelmien kuunteluun. Kynttilä palamaan ja mysteeriä kohti!

Reilun viikon päästä lähestytäänkin marraskuuta ja se tietää sitä, että täällä aloitellaan myös pienet joululahjapuuhat. Jotain omasta puutarhasta purkkiin, itse valettuja ja käärittyjä mehiläisvahakynttilöitä, kolotussalvaa.. kivoja puuhia kerrassaan. Niiden pariin käyn varmaan jo ensi viikolla arjen vastapainoksi. Ensimmäinen glögimukillinenkin on jo juotu, ähäskutti joulusta hermostuvat!

Pidemmittä puheitta, mukavaa sunnuntai-iltaa ja hyvää alkavaa viikkoa kaikille teille siellä. Pysykää turvassa jos illalle ja huomiselle ennustettu myrsky puhaltelee suunnillanne.

Jovelan Johanna

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Hieman erilainen sisustustakka

Päivää vaille lokakuu ja uuneissa palaa tulet. Kovin vaihtelevaa lämpöä on sääherrat tarjoilleet. Täällä ollaan käyty jo melkein nollassa kerran, mutta edelleen yölämmötkin ovat plussan puolella. Yhtenä aamuna oli hieman kuuraa nurmikolla. Lämmityskausi on alkanut ja lämmitysasiat pyörii kovasti mielessä. Isäntä on kasannut klapeja puusuojiin ja kantanut klapeja sisälle. Niin se on, että talvi sieltä lähestyy ja puuhat ovat sen mukaisia.

Salissa ei edelleenkään ole toimivaa kakluunia, eikä näytä siltä, että tälle talvelle sellaista saadaankaan. Talvi kuitenkin tulee oli toimivaa kakluunia tai ei ja kaikki sähköttömät lisälämmitysmuodot tulevat tarpeeseen salissa. Muu osa talostahan meillä lämpiää puulla, mutta sali, jonka kakluunia ei voi käyttää, joudutaan lämmittämään sähköllä ja petroolilämmittimellä silloin kun pakkanen painuu mittarissa pohjalukemiin. Meillä on tarjous kakluunin korjaamiselle ja se on ihan asiallinen, mutta sen lisäksi tarvitaan vielä hormiputki ja savupiippu katolle ja sen osuus tuntuu jokseenkin suolaiseksi hinnoitteluksi, kun se pätkä putkea oheishärpäkkeineen maksaa suunnilleen saman verran kuin koko kakluunin uudelleenmuuraus ja 150-vuotta vanhojen kaakelien korjaaminen ja korvaavien valmistus käsin. Ei siis tänäkään vuonna mahdu budjettiin. Jotain silti tekisi mieli saada saliin.

Niitä vaihtoehtoja sitten pohtimaan. Sisustustakat ovat ihan kivoja, mutta nekin maksavat, eikä haluta ostaa hetken käyttöön jotain sellaista, jolle ei todennäköisesti enää seuraavana talvena ole käyttöä. Sisustustakka maksaisi muutenkin saman verran mitä kuluisi pelkään sähkölämmittämiseen salissa, joten tunnelman lisäksi ei siitä oikeasti ole hyötyä. Ja meillä on jo petroolilämmittimiä. Yksi lisää, vaikkakin hieman erilainen, olisi turha. Mutta silti tekisi mieli saada jo jotain aidon tulen tuomaa tunnelmaa saliin, ja toki sellaisen tuoma lisälämmitys kelpaa myös. Näitä asioita tovin päässä pyöriteltyäni muistui mieleen, että meillähän on kaksi kaunokaista pihalla kesät ja talvet! Ei kun tyypit sisälle! Mitäs niitä sinne lumen alle seisomaan jätetään, kun sisälläkin olisi käyttöä, ja näin tehtiin. Isäntä vielä poleerasi kaunokaiset jollain pajatöhnällään, jotta sääkulumat, eli ruoste, saatiin pois.


Nuo muutama vuosi sitten Saksasta hankitut uunit (valitettavasti sitä verkkokauppaa ei enää ole olemassa) ovat tosiaan olleet meillä terassilla tunnelmantuojina, mutta vähänlaisesti niitä on käytetty. Uunit ovat valurautaa ja niiden sisälle mahtuu turvallisesti monta kynttilää lämmittämään uunia.


Myös korkeat kynttilät menee uuniin kivasti, ja ne tosiaan lämmittää uunia! Tuonne hatun alle voi myös laittaa pienen lämpöä kestävän astian, siihen kuumaa vettä ja pari tippaa eteeristä öljyä, jolloin uuni on sekä lämmin, että tuoksuva.




Toinen uuni meni etupihan puoleiselle pitkälle seinälle nojatuoliryhmän taakse. Kuvassa verho näyttää olevan melkein kiinni uunissa, ja sellainenhan ei olisi hyvä idea, vaikkei tuo uuni niin kuumaksi mene, että se verhoja sytyttelisi, mutta silti ei ole hyvä pitää mitään palavaa verhoissa kiinni. Oikeasti tuon uunin ja verhon välillä on kyllä tilaa ja ilmaa. Kuvakulma vaan saa verhon näyttämään melkein uunissa kiinni olevaksi.


Entä se lämpö sitten? Noin 30 min jälkeen otin lämpömittarin ja katsoin millaista hönkää tuolla syntyy tunnelman lisäksi. 38C oli ilman lämpö uunin yläpuolella, joten kyllä nuo myös lämmittää huonetta!



Toinen uuni laitettiin TV-tason vierelle, työpöydän ja -tuolin taakse. Levitelköön sieltä sitten lempeää lämpöään ja tunnelmaa kun sellaiselle on mieli ja tarve. Kun toisessa uunissa on testaajina pöytäkynttilöitä, tähän kotitoimiston uuniin laitoin vain tuikkuja, jotta saa nekin testattua.. ja lämpö nousi kuten kaverillaankin.


Tuikuilla uuni näyttää tältä hieman etäämmältä katsottuna. Ihan kun pohja olisi kuparia tai siellä olisi laavaa.


Tulipalopakkasilla nämä uunit ei tietenkään isoa huonetta lämmitä, mutta ovat kyllä tukena lämmitykselle ja jos sähkökatko osuu kohdalle, ovat hyvänä tukena petroolilämmittimelle. Jos ei ole kovin kylmä, kuten nyt ei ole (+7C), tuntuvat riittävän ihan itsekseenkin huoneen lämmittämiseen. Ja kynttilöitähän meillä palaa salissa syksyisin ja talvisin melkein aina muutenkin. Tässä kynttilän tuottaman lämmön saa hieman sitoutettuakin, kun niiden lämpö lämmittää suuremman elementin.

Ja sitten on vielä se tunnelma pimeän tultua. Lämpöä ja valoa. Perfect!

Kotivara-asiaa

Viimeisen viikon aikana on uutisten myötä nostettu esille taas kotitalouksien varautumisasioita ja kotivaraa. Kieltämättä nuo päivittäiset uutiset Airistolta eivät ole täysin vailla huolta. Homma hieman haiskahtaa. Asiaa on ehtinyt jo kommentoimaan Ilkka Remeskin, joka jo pari vuotta sitten aloitti muutaman kirjan verran maalailemaan huoliskenaarioita ihmisten viihdelukemistoon aiheella, joka tänään kuulostaa ennusteiselta. Tiedä sitten mikä koko homman todellinen nimi on, ja tuskin sitä meidän elinaikana saadaankaan tietää, mutta kyllä se kuulostaa erikoiselta, jos talousrikosepäilyn vuoksi satakunta poliisia väijyy tuhmia setiä saaristossa ja aihe on sen verran kuuma, että siitä pitää presidenttiäkin infota jo kuukausia etukäteen. En ole ennen tullut ajatelleeksi, että poliisi tiedottelisi ennakolta presidenttiä myöten kotietsintöjensä aikataulusta. No, se on mitä on ja myrskyjä on ollut luonnonkin toimesta, joten kotivara-asioille kannattaa jokaisen hieman korvaansa lotkautella. Pääsee vähemmällä jos vaikkapa puu tai joku muu katkaisee sähköt, eikä niitä kuulu hetkeen takaisin.

Meille kotivara tai miksi sitä haluaa kutsua, on ihan arkinen asia. Meillä sitä voisi yhtälailla kutsua ruokakomeroksi, lääkekaapiksi ja polttopuuvarastoksi (ja vähän muutakin, kuten pattereita, kynttilöitä, tulitikkuja ja sen sellaista). Ei se niin iso juttu sitten loppujen lopuksi ole. Maalla se on ihan tavallinen homma. Viimeksi tänään isäntä hurautti isolle kirkolle, koska kissojemme lempiruoka oli viimeistä päivää tarjouksessa ja se haluttiin hyödyntää, vaikka mirreillä olikin kaapissa vielä ruokaa hyvän tovin verran. Säästyy rahaa kun ostaa isommissa erissä sitä mitä joka tapauksessa  ostaisi säännöllisesti.

Ja voi se kotivara olla somakin, kuten nämä mehiläisvahakynttilät, joita olen rullaillut viime viikkoina pienissä erissä talveksi. Niitä on sen verran paljon, että pitää keksiä hieman luovia säilytystapoja. Ovat niin nättejä ja tuoksuvat niin hyvälle, että osa saa olla ihan esilläkin.



Sidontanauhana tässä on vanhan pitsityynyliinan pitsi tyynyliinan kankaan haurastuttua puhki. Jäljelle jäi pitsivyö, joka nyt pitelee kynttilöitä pystyssä. Tänä vuonna mehiläisvahalevyissä on selkeät sävyerot. Osa on tuollaisia hunajaisen keltaisia ja osa kuin meripihkaa. Hirmuisen kauniita omasta mielestäni!



Näihin tunnelmiin (ja lämpöön) päättelen tällä kertaa sunnuntaipostauksen. Lämmintä ja aurinkoista alkavaa viikkoa teille kaikille siellä.

Ps. Joko katsoitte Areenan uusimman brittidekkarin Shakespeare & Hathaway? Oi, voi, miten kiva se on! Ihanaa, että samaa herkkua on tiedossa seuraavat 9 arkipäivää ja kakkostuotantokauttakin Britteinsaarilla jo kuvataan parhaillaan.

Kuulumisiin!

Jovelan Johanna

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Keittiön talvipuutarha

Tässä on jo pari vuotta ollut mielessä tehdä tupaan talveksi ruukkua suurempi keittiöpuutarha, mutta jotenkin se on aina jäänyt tekemättä. Välillä unohtunut, usein ollut liian myöhäistä jotta voisi hyödyntää ulkopuutarhan kasveja ja viime vuonna, koska ei ollut paikkaa mihin laittaa moista. Useiden ruukkujen sijaan halusin tupaan nimenomaan sellaisen pikkupuutarhan, jossa kaikki kasvatit olisivat yhdessä ja samassa laatikossa. Se on kastelun kannalta helpointa. Nyt kun kesän jäljiltä meillä jäi 3 jalallista kasvatuslaatikkoa talvilomalle, ajattelin hyödyntää niitä toteuttamalla vihdoinkin keittiön talvipuutarhan.


Jalallinen talvipuutarhalaatikko seisoo isännän nikkaroimalla saarekkeen jatko-osalla, jolla on keväisinkin taimia odottamassa pääsyä ulos. Laatikon takana on seinämä ja sen takana lavuaari.


Suuri ikkuna antaa hyvin valoa kasvateille ja jos se ei riitä, meillä on niveljalkainen kasvilamppu, jonka voi laittaa tuohon seinäkkeeseen kiinni. Yrttien kaverina samalla tasolla paistattelee chili.


Tänä vuonna meillä on ollut hieman huono yrttivuosi edellisiin verrattuna. Liika kuumuus teki mullasta liian kuuman ja aurinko poltti ison osan yrteistä. Nyt syksyllä yrtit ovat sitten innostuneet tekemään ihan uuden sadon, josta otimme osan sisälle yrttilaatikkoon. Ajatus lämmittää mieltä, koska yöt alkavat olla jo kylmenemään päin täällä Lounais-Suomessakin ja halla syö pian pihan asukkaat.


Laatikossa kasvaa timjamia, oliiviyrttiä, lipstikkaa, persiljaa, salviaa ja persian vesipippuria, joka on niin huikean tujakan pippurinen yrtti, että yksi lehti riittää vaikkapa kastikkeen mausteeksi. Persian vesipippuri on tuo syyslehtien värinen korkea yrtti. Pisimmät puutarhan puolella kasvoivat n. 60 cm korkeiksi ja osa kasvoi edellisen vuoden pikkutaimesta itsesiementyen.

Ensi viikolla tyhjennän vielä toisen tällaisen jalallisen kasvatuslaatikon tupaan tuotavaksi. Laitetaan siihen hieman valkosipulia (varsien vuoksi) ja kokeilen kylvää siemenistä basilikaa ja salaattia talvikasvatukseen. Olisi omaa tuoreyrttiä ja salaattia talvellakin. Pientä omavaraisuusboostia sekin.

Siemenpankitusta

Meillä on vasta vuoden verran kerätty kunnolla omia siemeniä, sillä en ole oikeen ollut tuttu aiheen kanssa. Viime vuonna kun laajensimme kotivara- ja omavaraisuusastettamme omien siementen puolelle, siihen on tullut jo melkeinpä himo. Tämän tästä luuhaan puutarhassa tutkimassa mitä voisi säilöä omina siemeninä tulevalle vuodelle. Tänä vuonna meillä esimerkiksi kaikki tomaatit kasvoivat omista siemenistä ja kukkaniityt edellisen vuoden kukkien siemenistä. Pientä säästöä tämäkin, sitä niin innostuu aina alkuvuodesta ostelemaan siemenpussukoita ja isolle pihalle menee paljon siemeniä.

#pieniäiloja

Käytän instan puolella omissa postauksissa usein #pieniäiloja asioista, jotka tuovat iloa tai ovat tuoneet juuri sillä hetkellä iloa. Jovelan myötä olen nauttinut elämässä eniten pienistä asioista. Tottakai on mahtava tunne, jos vaikka onnistuu työhön liittyvässä asiassa tai tapahtuu jotain suurenmoista. Ne ovat ilon aiheita ja tuntuvat mahtavalta, mutta pienet ilot ovat enemmänkin sellaisia satunnaisia, arkisia juttuja, joihin kiinnittää huomiota kun haluaa. Ehkäpä jotain sellaista, mihin ei ole ennen lainkaan tai juurikaan kiinnittänyt huomiota, ja sitten kun sen tekee, tuntuu kuin koko maailma olisi yhtä sävyä rikkaampi. Tällaisia pienten ilojen aiheuttajia on jokaisen ihmisen elämässä niin paljon, jos pysähtyy huomaamaan niitä. Se vaatii hieman aikaa ja tavallaan halunkin huomata. Tarkoituksellisen huomaamisen. Itse saatan joskus rentouttaa kiireistä arkimieltä katsomalla ikkunasta ulos etsien jotain mistä olla iloinen -  ja aina löytyy jotain. Ensimmäinen ruokailija lintulaudalla, taivaalla kepeinä lipuvat pilvet tai sadepilven muhkeus ennen ensimmäisiä pisaroita, miten lintu kylpee vettä loiskutellen tynnyrigrillin kannen syvennykseen kertyneessä vedessä, miten kaunis valo ulkona on, kehräävä kissa kainalossa, koiran tassujen tuoksu, ensimmäisen kahvihörpyn maku, palavan puun ääni uunissa, tuvasta leijuva tuoksu.. Maailma on täynnä pieniä iloja ja olen viime aikoina pyrkinyt nimenomaan huomaamaan ja tiedostamaan erilaisia ilon aiheita, koska maailma nyt vaan on täynnä niitä ja olisi vallan häpeä olla huomaamatta kaikkea sitä, mitä on tarjolla.

Siemenpankkiharrastuksen pienet ilot ovat avanneet kokonaisen uuden mielenkiintoisen maailman itselleni. On paljon opittavaa ja aina kun jokin kasvaa, ilo on suuri. Lisäksi siemenet ovat kivoja. Isolla kasvilla voi olla pienen pieni siemen ja pienellä kasvilla taas kuin öylätti. Yksi tekee yhden siemenen siemenkotaansa ja toinen täyttää kodan sadoilla siemenillä. Ja monet siemenet ovat suorastaan kauniita! Inkamaissin jyvät kuin helmiä, flambopavut herttaisia punaisine viiruineen ja yksi kauneimmista siemenistä on myös tällä mainitulla persian vesipippurilla, joka tekee siemenoksia kukistaan.


Tässä on nippu sipulin siemenkotia. Innoissani katkaisin siemenlatvan mukaani ja vasta jälkikäteen tajusin, etten huomannut katsoa kummasta nippu tuli katkaistua, samassa laatikossa kun kasvoi sekä puna- että keltasipulia. Noh, tämän sitten näkee varmaan ensi vuonna, jos sipuleiksi saakka yltävät. Yllätyssipulia!


Liljojenkin siemenkodat on kerätty ja kuivuvat tuolla meidän viherhuoneessa. Liljoilla on hauskoja liuskamaisia siemeniä, vähän kuin kaurahiutaleita.


Hajuherneen, eli tuoksuherneen karvaisia palkoja on kuivamassa sen verran paljon, että niillä kukittaisi varmaan koko pihan ja naapurin hevosten niitynkin. Tänä vuonna hajuherneet levisivät niin reteillen, että pieneksi kasvatuslaatikkosomisteeksi tarkoitetut 2 pientä tainta vyöryivät syksyllä jo laatikoiden laitojen yli tehden kulkuesteen kasvatuslaatikoiden väliselle kujalle. Mutta olivat ja ovat edelleen kauniita tuolla pihalla. Valtava iloisen väristen kukkien meri!


Sellaisia sepustuksia tältä siemensunnuntailta Jovelasta. Miten on, keräättekö te siemeniä, mitä, miten säilötte ne ja ovatko omat siemenet itäneet hyvin seuraavana vuotena? Meillä on varmaan 70-80% itse kerätyistä itäneet hyvin, mutta tänä vuonna myskikurpitsa ei tehnyt lainkaan kurpitsaa. Vahvaa kasvustoa ja hurjasti kukkia, mutta ei ainuttakaan kurpitsaa. Ehkäpä syynä oli liian kuumat olosuhteet kasvihuoneessa. Pölyttäjät eivät jaksaneet pölyttää?

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa tahoillenne!

Jovelan Johanna


sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Böördikahvila 2018

Sunnuntai-ilta on jo hämärtynyt yötä kohti ja viikko on kääntymässä viimeisille tunneilleen, kun ehdin istahtaa koneelle sunnuntaipostauksen äärelle. Viikkoon on mahtunut hieman myrskyisiä tuulia ja sadekuuroja, mutta edelleen mennään kovin kesäisissä päivälämpötiloissa tässä syyskuun puolivälissä. Pönttiskin sai ensitulensa perjantaina. Vielä tarkenee!

Radiossa sanoivat, että muuttolinnut ovat sankoin joukoin matkalla etelää kohti. Meilläkään ei ole enää kuultu kurkien tai joutsenten töräyttelyjä samaan tapaan kuin alkukuusta. Kova liverrys täällä kyllä on edelleen puissa. Eivät ole talviasukkaat vielä vaienneet laulamasta. Lokukuuta kohti kun mennään, on perinteinen aika tehdä hieman herkkuja iloksemme jääville linnuille talvivaraksi - niitä perinteisiä kookosvoi-pähkinä-auringonkukkakakkusia, joita teen joka vuosi. Tuolla ovat jääkaapissa kovettumassa. Tämän syksyn pikkuprojekteihin on kuulunut myös Böördikahvilan, eli uuden lintulaudan nikkarointi, kun edellinen meni rikki, taas. Ei niistä kaupan heppoisista lintulaudoista ole ollut mihinkään. Kertavuositavaroita ovat olleet laidastaan. Meillä käy niin paljon erilaisia lintuja syömässä laudalla sankoin joukoin, ettei mikään pikkuruinen lintulauta riitä, joten lintulaudalla pitää olla kokoa, ettei sitä tarvitse ihan päivittäin täyttää. Reippaasti syötävää mahduttavia on ollut vaikeaa löytää. Päätettiin tehdä oma, presiis sellainen, joka täällä tarvitaan.

Emäntä suunnitteli, isäntä nikkaroi ja maalasi. Böördikahvila 2018 on avattu ja odottaa ruokailijoita pihalla.


Lintulaudassa on iso siemensäiliö, jonka täyttötilanteen voi nähdä etupleksin läpi vaikka salin ikkunasta kurkaten. Ei tarvitse arvailla koska pitää täyttää lintulautaa. Rajain pleksiaukon edustalla pitää syötävät hallinnassa siten, ettei linnut syö kaverin ruikulilla kuorrutettuja ruokia ja sairastu. Vielä ei täytetty säiliötä kuin sen verran, että saatiin testattua toimivuus.


Tuolla sisällä ei oikeasti ole mitään viuhkamaisia rimoja. Ne ovat pleksin heijastamia talon ulkolaudoituksen välirimoja. Tänään oli niin lämmin ja kirkas päivä, ettei meinannut saada mitään kelpoa kuvaa napattua, mutta olkoon nyt tuollainen kuva, että vähän näkee millainen lintulauta on. Siihen mahtuu arviolta 5 litraa siementä kerralla. Katto on avattava lippa ja niin pitkä, ettei ruoka kastu laskeutumisalustallaan ja sateellakin linnut voi syödä lipan suojissa. Yläosaan tulee vielä kyltti kun joudan sellaisen tekemään. Lintulaudan edessä on koukku perinteiselle herkkukranssille. Kääntöpuolelle saa kiinnitettyä kauralyhteen.

Lintulauta mukailee hieman Jovelaa, jos ei muuten niin samaa lautaa siinä ja talossa on, ja maalikin on samaa Virtasen 4 öljyn maalia, jota meillä jäi yli kesällä talopäätyrempasta.



Tänään on tosiaan ollut kovin lämmin ja kesäinen päivä. Luonto hieman leikittelee säällä ja tänään tuolla puutarhan puolella hääräillessä kesä ja syksy kohtasivat vielä yhtä voimakkaina, vaikka toinen on jo antamassa tilaa toiselle.

Näin villinä meillä vielä kukkii ja kasvaa mm. tuoksuherneet ja yrtit.



Ja mansikoitakin söin tänään suoraan mansikkamaasta, vieläkin! Syyskuun puolivälissä! Eikä ollut yksi tai kaksi satunnaista marjaa, vaan ihan posket pulleina popsin mansikoita!

Toispual pihaa sitten villiviini alleviivaa, että on syksy kuitenkin. Niin korean kauniit syysvärit on tehnyt lehvilleen.


Vaan kuulkaas, tällä kertaa sunnuntaipostaus jää lyhyeksi. Haluan vielä rullailla hieman lisää mehiläisvahakynttilöitä ja kuunnella toiseen kertaan viimeiset jaksot kivasta kuunnelmasta Hautasi on Odessassa. Jos yhtään pidät tarinoista ja kuunnelmista, etkä ole tuota vielä kuunnellut, niin suosittelen! Tarinassa nuori toimittaja päätyy selvittämään edellisessä elämässään tapahtunutta murhaansa puoliksi leikin varjolla tehdyn hypnoosin jälkeen. Tarina kuljettaa toimittajan maailmalle ja takaisin, nykyaikaan ja menneisyyteen ja tietenkin moniin kiperiin tilanteisiin, ja sisältyypä tarinaan herttainen rakkaustarinakin ennen kun vanha rikos selviää.


Sytytellään kynttilät ja käperrytään mielinurkkiimme nauttimaan sunnuntai-illasta!

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Tuoksykäpyjä ja harmittomia huonetuoksuja

Syyskuun puoliväli lähestyy ja syysröhä on käynyt kylässä. Lämpömittari on vielä kesässä, eikä yölämpökään painu alle kymmenen asteen, hyvä jos alle viidentoista. Sitä ei oikeen tiedä mikä vuodenaika nyt onkaan, vaikka maisema maalaa syksyä pelloille ja puiden oksille. Tänään näytti hetken siltä, että sataisi lunta. Ilma oli täynnä pieniä kärpäsiä. Niitä oli kaikkialla sankoin parvin ja hetken pihalla tosiaan näytti siltä, kun ilmassa leijuisi pienen pieniä lumihiutaleita, vaan ei sentään. Hetkeä myöhemmin taivas jyrähti ja ukkoskuuro vei kärpäset mennessään. Mikä lie outo kärpäsilmiö, kun ei moista ennen olla nähty.

Tällä viikolla talossa ei ole ihmeellisiä puuhailtu emännän ollessa syysröhässä, mutta isäntäpä teki muutama vuosi sitten kaadetun saarnin rungosta meille perinteisen taikinakaukalon. Siitä tuli hieno ja pitäähän talossa taikinakaukalo olla. Hieman eri fiilistä leipomiseen, kun taikina sekoitetaan ja vaivataan käsin perinteisessä puukaukalossa muovikulhon sijaan.



Kaukalo on suuri ja painava, kuten pitääkin. Ei se ihan sellainen ammeen kokoinen taikinakaukalo ole, jollaisia ennen tarvittiin, kun kerralla leivottiin valtavia määriä leipää, mutta sen verran iso kaukalo on, ettei sitä huvikseen ympäriinsä kanneta ja silloin kun kaukalo ei ole leivontakäytössä, sitä voi käyttää kulhona.




Pari iltapäivää isännällä meni tuon kaukalon nikkarointiin itse tekemillään työkaluilla. Raakamuotoilun isäntä teki moottorisahalla ja loppuhionnan hiontalaitteella. Muuten kaukalo kilkuteltiin käsin. Viimeisessä kuvassa kaukalo on jo valmis ja odottaa pellavaöljykäsittelyä.


Emännän mielestä kaukalo on tietenkin ihana, ja hieno se onkin. Isännän lisäksi kaukalon muodosta päätti luonto sen mukaan miten puu on muotoutunut kasvaessaan. Laskimme puun vuosirenkaat ennen kun isäntä halkaisi rungon ja huvittelimme ajatuksella, että likimain antiikista tässä tällä viikolla valmistuneessa kaukalossa on kyse, sillä saarni taisi olla yli 80-vuotias ennen kun se jouduttiin kaatamaan. Saarni on kyllä hieno puulaatu, jalolehtipuuksihan niitä kutsutaan. Saarni on kova, tiivis, sitkeä, kestävä ja painava puulaatu, jota on käytetty mm. metsästysjousien ja muiden jousipyssyjen valmistukseen. Nyt tämä kaadettu saarni jatkaa elämäänsä taikinakaukalona ja onpa siitä aiemmin tehty jo mm. isännän työkalujen varsia. Kierrätystä!


HELPOTTAVAA HENGITYSILMAA  JA RAIKKAAMPIA TUOKSUJA

Röhässä sitä kaipaa jotain helpotusta hengitysilmaan, tai lähinnä siihen, että hönkäputket vetäisivät paremmin. Konstejahan on monia; voi höyryttää päätä liinan alla naama hikeä valuen, ryystää lämmintä ja hieroa salvaa rintaan tai tussauttaa röörejä avaavia suihkeita sieraimiin. Kaikki mainitut ovat tietenkin varsin tehokkaita, mutta kun yöllä, muutenkin röhän uuvuttamana, ei jaksaisi keitellä liemiä, istua hengittelemässä höyryjä tai ylipäätään nousta peiton alta helpottaakseen oloa, narautin ryytiapoteekkimme oven ja testasin hieman erilaista helpotusta, jota voi käyttää niin röhässä kuin muutenkin kotoisan huonetuoksun merkeissä, nimittäin tuoksukäpyjä.



VALKAISTUT KÄVYT & TUOKSUKÄVYT

Viime viikon käpyteema jatkuu siis vielä ainakin tämän jutun verran testattuani miten käpyjä voi valkaista ja käyttää huonetuoksuina. Muutama eteerisellä eukalyptusöljytipalla tuoksutettu käpy yöpöydällä on vaikuttanut mukavasti öiseen hengittelyyn röhäaikana.

Mikäänhän ei estä hyppäämistä suoraan tuoksuvaiheeseen ja jättää valkaisun tekemättä sillä kävyt ovat kauniita ihan sellaisenaan. Valkaistujen käpyjen etuna kuitenkin on se, että ne ovat puhtaita eivätkä myöskään karise ja roskaa samalla tavalla kuin kävyt usein tekevät, ja ne ovat sieviä. Hieman vaihtelua. Vaaleiden ja tummien käpyjen yhdistelmäkin on hieno.



Ylempi on kertavalkaistu ja alempi valkaisematon käpy.

Kävyt valkaistaan upottamalla kävyt kloriittiin ja antamalla niiden liota painon alla kahden vuorokauden ajan. Jos kävyistä haluaa täysin albinoja, kloriitti pitää vaihtaa puhtaaseen ensimmäisen vuorokauden jälkeen. Ylemmän kuvan käpy on valkaistu kloriittia vaihtamatta.

Liotuksen jälkeen kävyt ovat valmiita, vaikkeivat siltä näytäkään.


Kävyt näyttävät aivan yhtä tummilta kuin ennenkin, ja lisäksi aiemmin täysin avonaiset kävyt ovat sulkeutuneet tiiviisti pisaramuotoon. Kävyt kuivatetaan ulkona auringossa n. viikon ajan tai vaihtoehtoisesti kuivurissa tai n. 50C uunissa kunnes ne ovat jälleen avonaisia ja kuivia. Kun kävyt otetaan kloriitista, ne haisevat tietenkin kloriitille imettyään kloriittia itseensä, joten jo tässä kuivatusvaiheessa kullekin kävylle kannattaa tipauttaa tippa eteeristä öljyä.

Tässä kuvassa kävyt ovat jälleen auenneet. Kuivasin kävyt kuivurissa 55C n. 5h. Tulipa samalla putsattua kuivuri sinne jääneistä tuoksuista.



Itse käytin käpyihin appelsiini- ja vaniljaöljyä sekä erikseen eukalyptusöljyä, riippuen hieman siitä minne kävyt on tarkoitus laittaa.

Kun kävyt ovat auenneet ja kuivuneet, ne laitetaan muovipussiin johon tipautetaan kymmenisen tippaa eteeristä öljyä. Pussi suljetaan ja käpyjen annetaan olla pussissa muutaman päivän. Sen jälkeen kävyt voikin ottaa esille.  Eukalyptuskävyt tulivat ihan tarpeeseen tällä viikolla, mutta nuo appelsiini-vaniljakävyt ovat suloisia noin muuten. Kävyn voi laittaa myös vaikkapa vaatekaappiin, liinavaatekaappiin tai sukkalaatikkoon. Kävyt toimivat somina huonetuoksuina ja kun niiden tuoksu haihtuu, kävyt voi laittaa uudelleen pussiin tekeytymään tuoreen öljyn kanssa. Jos käpyihin kyllästyy, ne toimivat sytykkeinä.

Kertavalkaistut tuoksukävyt passaavat meillä kivasti tammisen kaapin ja sen päällä olevien sikarilaatikoiden sävyyn. Siksi en täysvalkaissut käpyjä.


Muutama käpy riittää vapauttamaan tuoksua huoneeseen. Jouluksi teen varmasti lisää tuoksukäpyjä yhdistelmällä kaneli-neilikka-kardemumma.



Eteerisiä öljyjä voi käyttää myös näin..

TUNKKAISEN TEKSTIILIN PELASTAJA


Muistatteko vielä niitä imurituoksuja, pieniä tuoksupalloja, joita laitettiin imurin pölypussiin? Niitä, joista tuli hervottoman epäaito tuoksu huoneeseen imuroinnin myötä? Ohmy, kaipa niitä vieläkin jostain saa, mutta ne oli kyllä aivan kamalia. Kotiaan myyvien vastaniksi ennen kun ostajaehdokkaat saapuvat kaupoille, on imuroida hieman kardemummaa samalla kun poleeraa huushollinsa myyntikuntoon. Tässä niksissä ei kuitenkaan mainituista ole kyse, vaikka imurikin puuhaan liittyy.  Tämä tuoksu puhdistaa ja raikastaa oikesti.

Joskushan sitä törmää vaikkapa kirppiksellä aivan ihanaan tekstiiliin, mutta sepä tuoksuu tunkkaiselle ja tuntuu, ettei se tuoksu lähde pesussakaan. Saattaa löytyä kiva matto, joka on hieman tunkkainen, mutta muuten puhdasta mattoa ei juuri pääse pesemään. Tai puurasia, kirstu, onhan näitä, tunkkaisia kirppisaarteita. Lemmikillä saattaa käydä vahinko ja mattoon jäädä vieno ei-toivottu tuoksu puhdistamisen jälkeenkin. Sitten on niitä teinien tennareita ja jumppaajan kasseja, josta ei haju tunnu lähtevän millään. Tai se oma arkimatto, muuten ihan puhdas, mutta kaipaa raikastamista ja niin edelleen.

MATTO- & TEKSTIILIPULVERI

Pulveri syntyy parissa minuutissa sekoittamalla 2 osaa ruokasoodaa, yhden osan perunajauhoa ja lisäämällä niihin eteeristä öljyä. Itse käytän eukalyptusta ja piparminttua muutaman kaneliöljytipan kanssa. Ne raikastavat tekstiilin ja puun, ja jättävät huoneeseen miellyttävän tuoksun. Jos kyseessä on irtotekstiili, siis vaikkapa liina, paita tai pyyhe, riittää kun laittaa muovipussiin teelusikallisen tai pari tätä pulveria tekstiilin kanssa ja sulkee pussin vuorokaudeksi tai pariksi. Pulverin voi ravistella pois. Tennareihin kannattaa laittaa teelusikallinen per kenkä, kassiin ehkä kaksi. Puurasia kannattaa laittaa myös muovikassiin, isompaan kirstuun laittaa reippaasti pulveria, sulkea kansi ja siivilöitä pulveria vielä mööpelin päällekin. Mööpeli saattaa vaatia viikon verran de-odorointia ja pulveri vaihtaa muutaman päivän kuluttua tuoreeseen satsiin.


Mattoa raikastaessa (ruokasooda myös puhdistaa tekstiiliä) pulveri sihdataan tee- tai muulla siivilällä matolle kuten jauhot kakkuun ja pulverin annetaan olla matolla vuorokauden. Sen jälkeen pulveri imuroidaan ja matto on raikastunut. Sen jälkeen, aina pölypussin vaihtoon saakka, imurointi noin ylipäätään tuoksuttaa huoneet.


Tällä viikolla röhästä kärsiessä, siivilöin matolle eukalyptus- ja piparminttuöljyllä terästettyä pulveria ja oli kyllä ihanaa hengitellä, kun imuroinnin jälkeen ilma tuoksui eteerisille öljyille. Pulveriin voi laittaa mitä tahansa ereetistä öljyä, jonka tuoksusta pitää. Jouluaikaan se voisi olla vaikkapa mainittua kaneli-, neilikka- ja kardemummaöljyn seosta ja keväällä vaikkapa sitrusöljyjä. Erityisen raikkauden kuitenkin tuovat nuo lääketeollisuudenkin nuhalääkkeissä käyttämät röhätuoksut.

Sääennustajat meinaavat, että ensi viikolla ilmat viilentyvät. Kovin jyrkkää pudotusta ei meidän sääkartta seuraavalle 10 vuorokauden arvaukselle lupaile, mutta saapas nähdä mitä taivaalta tulee ja missä lämpötiloissa mennään. Edelleen uunit täällä ovat kylmillään, paitsi köökin hella silloin kun tehdään ruokaa. Lämmityskausi saa vielä odottaa tuliaan.

Näissä tuoksuvissa tunnelmissa kohti seuraavaa viikkoa!

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna