jovela

jovela

torstai 15. syyskuuta 2016

Tervehdys vainen

Syksy saapuu laiskoin askelin Jovelaan. Etelämmässä serkku kertoo ensimmäisten yöpakkasten jo huurruttaneen peltoja, mutta meillä ollaan menty edelleen hieman alle 10 asteen yölämmöillä ja päivisin lämpömittari on näytellyt kesäisiä 20C lukemia. Hyvä näin. Syksy kuitenkin vääjäämättä on kaikkialla. Siinä missä viime viikolla oli vielä enemmän vihreää kuin syksyistä, tällä viikolla tuulet lennättelevät jo koivujen kellastuneita lehtiä pitkin pihaa ja enää muutama kukka jaksaa kukkia. Onhan siinäkin, syyskuun puoliväliä jo mennään. Kovin kauniita päiviä on syksy tarjoillut. Täällä Lounais-Suomessa ollaan saatu pääasiassa nauttia auringosta ja kirkkaan sinisestä taivaasta - jos ulos saakka on joutanut.


Pavunvarsista en tiedä, mutta jos sadun Jaakko saapuisi, melkein noita maa-artisokan kukkivia varsiakin pitkin pääsisi kiipeämään pilvien päälle. Kesäkuussa harmittelin kuinka outo talvi vei mennessään Gerdan huvimajan köynnökset, mutta niinpä vaan sitten loppukesästä innostuivat kiipeilemään tolppia pitkin kohti huvimajan kattoa. Neljä kuudesta villiviinistä selvisi sittenkin, ei ihan paha.


Satoa olisi vielä kerättävänä, jos joutaisin. En jouda. Syysomenat, ruusunmarjat, pihlajat ja viimeiset mintut saavat vielä odottaa rapian kaksi viikkoa ennen kun kaiken ajan nielevä työprojekti on taas toviksi saatettu päätökseen. Sellaista se on. Ylimääräistä aikaa ei ole ollut lainkaan. Hyvä jos omalta tontilta saunapolkua edemmäs on joutanut, eikä oikeastaan olekaan. Viimeisen viikon aikana olen käynyt kerran pois tontilta. Piti käydä antamassa poliisilaitoksella sormenjäljet uutta passia varten. Seuraan elämää salin ikkunan läpi. Siellä se kaikki on ja odottaa. Maailmalla ei ole kiire, vaikka itsellä onkin. Nuo pöydällä olevat mintut kuitenkin keräsin eilen saunajäähyllä. Nuo ja 3 muuta samanlaista puskaa. Minttu ei ota loppuakseen!


Sen verran epäluuloisia olemme sääennustajien parhaiden arvausten suhteen, että isäntä haki mandariinipuun sisälle. Puu ei tykkää hyvää jos sattuisi yöpakkanen puraisemaan. Nyt tuvassa on aurinkopuu, jonka hedelmiä on mukavaa nuuhkia. Juurella kasvaa yrttejä ja rikkaruohoja. Viimeksi mainittuja koska emäntä ei ole ehtinyt nyppimään niitä pois. Mai -koira tosin välillä käy nyrhimässä jonkun heinän suuhunsa. Käyhän se niinkin!


Pyörä pyörii ja päivät vaihtavat nimeä. Kaipaan taas niitä päiviä, jolloin ehdin puuhailla omia ja onneksi ne sieltä taas saapuvatkin. Kumpaakaan en vaihtaisi pois, en Jovela-aikaa, enkä leipätyöruuhka-aikaa. Kumpaakin kaipaa yhtä paljon kun on tovin toisen äärellä. Ideaali olisi toki jos molempia saisi annosteltua hieman tasaisemmin, mutta kun se ei ole mahdollista, näin on mentävä tai hypättävä kyydistä ja kyllä se vaan niin on, että vaikka kieltämättä hetkellisesti olo on kuin tuohon verstaan seinään nojaavalla, kaikkensa antaneella vanhalla kärrynpyörällä jolta on yksi puolakin tipahtanut, niin elämää se vaan on. Niin kaun kuin pyörä liikkuu, se menee eteenpäin. Ihan itse saan valita.


Näistä syvällisistä aatoksista toteamukseen, että arvontamme voittajan Merinovillaiset lampaanvillatossut saapuivat Taljatukusta  ja lähtivät kohti uutta kotiaan. Postia siis odotettavissa sinne Merenrannan talon suuntaan! Viluvarpaille uskallan suositella. Oli kylän kaupan kassatätikin kysellyt isännän pakatessa tossuja postituslaatikkoon, että mistä moisia hienoja tossuja saa, kun hänellekin kelpaisi, mutta isäntä ei muistanut niiden hankintapaikkaa. Kerrotaan se nyt sitten tässä, kun eivät ole hinnallakaan pilattuja. Verkkokaupasta hankimme näitä tossuja 15 eurolla per pari.

Eipä tämän kummempia tällä kertaa, pieni tervehdys vainen, että toreissa ollaan ja maailma radallaan vaikkei Jovelan akasta suurempia kuulukaan. Tuonne lokakuun alkupäiville saakka kestänee hiljaisuutta ja sitten taas joutaa myös kotoilun pariin.

Voikaa hyvin, toivottavasti saatte nauttia kauniista syyspäivistä suunnillanne!

Jovelan Johanna

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Sikamainen juttu

Olemme isännän kanssa odottaneet paikallisen tilamyymälän avajaisia kuin kuuta nousevaa. Jovelaan muutosta alkaen tarkoituksenamme on ollut ostaa taloudessamme käytettäviä lihoja nimenomaan paikallisilta tuottajilta siten, että syömämme liha olisi ennen ravinnoksi päätymistään saanut kokea asiallisen elämän eläimenä. Hirmuisen ilahtuneita olimmekin nyt, kun ihan tähän naapurustokylään, saman suvun käsissä vuodesta 1756  toimineelle Vallilantilalle oltiin avaamassa omaa tilapuotia nimellä Vallan Maukas.


Se, että syö lihaa, ei tarkoita sitä, että olisi täysin vailla omatuntoa sen suhteen miten se eläin päätyy lihana lautaselle. Jotenkin nämä asiat tulevat aina vaan enemmän merkitykselliseksi iän myötä. Esimerkiksi ajatus pahimmillaan maasta toiseen teuraaksi kuljetettavista eläimistä on kamala. Paras tilanne tietenkin olisi jos voisi itse kasvattaa sen lihan, jota haarukoi suuhunsa. Kaikki kunnia heille! Meistä kuitenkaan ei ole siihen, että ottaisimme itse eläimen, vaikka possun tai pari, joita hoivaisimme osana perhettä ja sitten söisimme ne samat kaverit. Se on kaksinaismoralistista, tiedän, mutta minkäs teet. Nauttimme lihasta, mutta emme normaaliolosuhteissa kykene itse sitä lihaa pöytäämme hankkimaan kuin ostamalla. Jäljelle jää parasta seuraava vaihtoehto, eli odottaa jotain omaa ideologiaa heijastavaa toimintaa taholta, joka sen lihan lautasellemme mahdollistaa ja maksaa sitten siitä.


No, perjaintaina sitten me ja puoli maakuntaa vaimoineen, tai ainakin siltä tuntui, kävi Vallan Maukkaan avajaisissa. Vallan maukas onkin oikein osuva nimi. Ei lainkaan liioiteltua markkinointisanailua! Puodin ajavaisten jälkeen me meinaan grillasimme illalla ystäviemme kanssa rehellisesti sanottuna parasta possua koskaan. Liha oli todella hyvää, mureaa ja kyllä, erittäin maukasta! Olin varautunut siihen, että tällaiset kotitilat joissa possut saavat elellä elämäänsä asiallisissa olosuhteissa, niitä käsitellään eläiminä, jotka eivät ole vain ruokaa ja teurastuskin tapahtuu samalla tilalla mahdollisimman inhimillisesti, maksavat lihoina kaupoissa hieman ekstraa - ja se on ihan ok. Olinkin kovin yllättynyt, kun liha olikin omasta mielestäni kaikkea muuta kuin kallista! Kyljykset maksoivat 5,95-9,95, paistit 8,95 ja fileet 10,95-14,95 per kilo. Kaikenlaisen tyypillisen possunlihan lisäksi oli tarjolla potkaa, sorkkaa, luita, kieltä ja possun poskea, joka tuntuu olevan ainakin PK-seudulla jokaisen julkkiskokin ravintolan listalla jotain uutta ja ihmeellistä. Lisäksi tilamyymälästä saa ostaa tilan pihan suurella aidatulla peltoalueella vapaana jolkuttavien Mangalitza-porsaiden lihaa. Tämä eksoottiselta kuulostava gourmet-possunliha on peruspossusta poikkeavaa ja sen kilohinta oli luonnollisesti peruspossua korkeampi, lihatypistä riippuen n. 20-40eur/kg. Meillä karvaisten Mangalitza-possujen maistiaisia saa vielä odotella tovin, sillä saapuessamme myymälän asiakasjonoon 2 tuntia avajaisten jälkeen, varhaisemmat linnut olivat jo ottaneet possuherkut haltuunsa ja Mangalitzat oli myyty loppuun.


Näissä kaikissa nappaamissani kuvissa on Mangalitza-possuja. Siellä ne tilapuodin viereiselle pellolle aidatulla suurella alueella tonkivat maata, vetelivät hirsiä, ottivat olkiläjissä kinkku kinkkua vasten aurinkoa tai kyhnivät maata mutakylpien ja porsastelivat sikamaiseen tapaan kaikessa rauhassa juuri siten miten pitääkin, ihmisten katsellessa karvaisten possujen menoa.


Meillä on ensi viikolla isännän kanssa edessä arkkupakastimen vuosiputsaus ja sopivaan aikaan se tuleekin. Kun saadaan pakastin inventoitua, sinne saadaan tilaa possulle. Ei sentään oikeasti kokonaista possua olla pakastimeen hankkimassa, mutta hankimme tuolta tilalta aina muutaman kuukauden lihat kerrallaan ja voi hitsi, miten on mukavaa saada (toivottavasti) hankkia pieni joulukinkkukin meille sitten aikanaan. Tuon Vallan Maukkaan tilapuodin avajaisten myötä meillä vähenee punaisen lihan natustelu minimiin, mutta olen ymmärtänyt, että ajoittain puodissa olisi myös nautaakin tarjolla, joten nekin voi sitten sieltä hankkia.

Tilan isäntäperheellä on myös erilaisia kukkoja ja kanoja (ja jotain muuta kanalintuakin, mutten tiedä lajiketta - pienehköjä mustia lintuja), joita kävimme ihmettelemässä. Linnuilla on vapaa pääsy sisään ja ulos omalle ulkoilualueelle, jossa on puskaa ja maata sekä kiva vesiallas, jonne lorisee jatkuvasti uutta vettä hanasta. Hirmuisen kesyjä linnut olivat, sillä tulivat heti suojaverkon luo kipittelemään kun pysähdyimme katselemaan niitä. Luulen, että linnut ovat ihan perheen omaksi iloksi, enkä ainakaan tiedä, että heiltä voisi ostaa munia tai lintua lihana, mutta varmaan kysäisen asiasta seuraavan kerran kun käymme puodissa hankkimassa kotivaraan lihaa. Olisi mukavaa saada ostaa paikallisia munia ja siipilihaakin.



Tällainen sponsoroimaton mainospostaus tällä kertaa, sillä Vallan Maukkaan sikamaisen hyviä lihoja kolmen eri lihatyypin verran ahmittuamme uskallamme suositella, että jos vaan satutte ajelemaan näillä suunnilla vaikkapa Kustavin ja Turun välimaastossa, niin käykääpä tutustumassa paikkaan. Kyseinen Vallilan tilan lihamyymälä Vallan Maukas sijaitsee Vehmaalla osoitteessa, Vallilantie 98, 23200 Vinkkilä ja tilan lihamyymälä on ainakin tällä hetkellä ymmärtääkseni auki ainoastaan perjantaisin klo. 12-19.

Seuraavaksi taitaakin tulla postausta pakastimen organiseeraamisesta, kun pitää sovittaa possua kotivaraan!

Ps. jos teksti näyttää tavanomaista pienemmältä tai jollain tavalla oudolta, niin en ole muuttanut tekstikokoa. Bloggerissa on joku häiriö, jonka vuoksi teksti postautuu joko pienempänä tai karmean suurena. Toivottavasti korjautuu pian!


Mukavaa sunnuntaita ruudun sille puolelle

Jovelan Johanna

maanantai 29. elokuuta 2016

Valoa sähköttömälle kuistille (& arvonta sekä huijaushilloa)

Se on nyt sillä tavalla ihanat siellä, että Jovelan emäntä on uppoutuneena töihinsä. Niin on kiireiset päivät ja lyhyet yöt, ettei meinaa muuta joutaa. Vaan sellaista se on ja mikäs siinä. Itsepä olen osani valinnut, eikä harmita lainkaan. Yritin eilen jo julkaista tätä postausta ja arvonnan voittajaa, mutta myrsky räpytteli nettilinjoja siihen malliin, ettei mitään mennyt eetteriin. Sähköittä ei täällä oltu vaikka puut taipuvat ja oksia lenteli, vahinkoja ei tullut, mutta nettiyhteys hieman takkuili. Julistetaan siis samoin tein tuon arvontamme voittaja, joka on talomerenrannalla kommentilla 10. elokuuta 2016 klo 9.13. Laitathan postia tulemaan jovelassa@gmail.com niin saamme osoitteesi tossuja ja muita härpäkkeitä varten. Tilaan tossut tänään ja ne tulevat toivottavasti pian, jotta saamme ne matkaan.

Juu, kiirusta on pitänyt, eikä sen ihmeellisempää täällä ole sen myötä ollut. Sadellutkin siihen malliin, ettei tuolla pihallakaan mitään tapahdu, satoa korjataan mitä ehditään ja laitellaan säilöön mitä keksitään. Sellaista tavanomaista olemista. Peffan puuduttelua läppärin alla ja lukuisia kuppeja kahvia ja teetä.

Valoa sähköttömälle kuistille

Ei ole pistokepaikkoja tai piuhoja Jovelan kuistilla, eikä valoakaan. Valo olisi kiva juttu kun menemme vaikkapa saunaan. Mukavaa sitä on palata valaistulle kuistille sen sijaan, että kompuroi pimeässä menemään. Kynttilöitähän meillä palaa vähän kaikkialla, mutta ne ovat kovin riskaabeleita jättää omine nokkineen vaikka olisimme vain hetken poissa. Kuistin ovi saattaa tempautua auki tuulessa, eikä se ole hyvä tilanne jos nurkissa palaa kynttilät. Nyt nuo illat ovat jo yhtä mustia kuin lakritsi, joten sähköttömälle kuistille kuitenkin tarvitaan hieman valoa. Hetken pohdittuani tuumailin, että voisi oikeastaan ottaa kynttelikön pois syreenikaaresta myrskyn tieltä ja ripustaa sen kuistille. Kynttelikkö on ollut oikeasti lamppu ystäväni kotona, mutta siitä on vedetty johdot pois ja lamppujen tilalle olemme laittaneet Clasulta hankitut led-kynttilät. Sitkeitä ovat palamaan, sillä tuo viritelmä nostettiin ensin omenapuuhun viime vuoden lokakuussa ja siitä sitten keväällä syreenikaareen ja siellä se on roikkunut sen jälkeen samoilla pattereilla. Yksi tuollainen led-kynttilä syö 2 AA-patteria ja nyt vasta vaihdettiin ne ensimmäistä kertaa. Huijauskynttilät saavat palaa 24/7. Hankalaa niiden sammuttelu ja sytyttely olisikin, sillä on/off -painike on kynttilän pohjassa.

Tällaista tunnelmaa kuistilla eilen hämärää ennen ja sen jo laskeutuessa tanhuille.



Huijaushilloa tyrnistä

Korjasimme ensimmäisen tyrnisadon ja rinnat rottingilla (sormet veressä) kannoimme puolen kilon satomme tupaan. Oli niistä kahdesta pikkupuskasta syöty marjaa jo aikaisemminkin, kakkua koristeltu ja sellaista, mutta tämä oli se the sadonkorjuu. Mitäs sitten tekisi puolella kilolla tyrniä? Jos se laittaa mehuksi, sen kulauttaa kerralla, voisi ne kuivatakin, mutta taitaisi jäädä ruokalusikallinen jauhoa, pakastaa? Hilloksi hieman nafti määrä. Ensimmäisen sadon säilöminen on kuulkaas arvokasta puuhaa. Ei sitä miten vaan voi hölvätä arvokkaita marjoja!

Päätin tehdä kuten kelpoemännät pula-aikaan, eli käyttää hieman korviketta jatkeena. Silleenhän sitä ennenkin tehtiin. Otettiin mitä sai ja jatkettiin sillä mitä oli - ja hyvää tuli. Viritin meille huijaushillon tässä hengessä.

Hyvä perusohje kaikenlaisille marmeladeille ja hilloille on

1kg marjaa tai hedelmää tai korviketta tai näiden yhdistelmiä
1 sitruunan mehu
500g hillosokeria
luraus vaniljaa tai alkomahoolia jos sellaista on ja sellaista haluaa käyttää


Jovelan tyrnikkääseen huijaushilloon laitettiin muutama kaupan persikka (250g ilman kiviä), koska persikoita sattui olemaan. Oman sadon viimeiset porkkanat suoraan istutuslootasta, n. 250g ja mainittu mahtisadollinen eli n. 500g tyrniä. Voi pyhä jysäys miten makoisaa hilloa siitä syntyi! Aamulla olin jo uudelleen lusikka ojossa jääkaapilla maiskuttelemassa makeaa hyvää. Voi miten tuota hilloa levittelemme viikonloppuna, kun ystävämme saapuvat sivilisaatiosta Jovelaan. Juustojen kanssa (kyllä), ehkä johonkin makeaan jälkiruokaan (voi kyllä) ja aamupalalla paahdetulle leivälle (taatusti)..

Näin se syntyi, huijaushillo vailla vertaa: Putsasin tyrnit, pilkoin ja keitin porkkanat pehmeiksi, irrotin persikoiden kivet ja kippasin kaikki yhteiseen kattilaan, jonne lisäsin sokerin, sitruunan mehun ja vaniljan. Siinä sitten keittelin parisenkymmentä minuuttia seosta, hurautin sauvasekoittimella tasaiseksi, annoin vielä kypsyä reippaan 5 minuuttia ja paseerasin mössön siivilän läpi kulhoon, jolloin tyrnin ötököiltä näyttävät siemenet ja persikan kuorimössö jäi siivilään.


Tästä kilon huijausmassasta + 500g sokeria tuli tarkalleen 7,5 dl valmista hilloa. Maku on makea, mutta tyrni antaa siihen kivan potkun. Jos en olisi käyttänyt kaikkia konjamiinoja edelliseen hilloon, olisin lurauttanut par ruokalusikallista konjakkiakin sekaan. Tuossa kuvassa hillo on tosi tumman näköistä. Se johtuu siitä, että alkoi olla jo kovin hämärää kun napsin viimeiset kuvat eilen. Oikeasti hillo on kuin purkitettu aurinko. Samassa kuvakollaasissa on meidän puuliesi ja vesikattila. Ne ovat oleellisia työvälineitä kun säilön jotain. Tuohon isoon 25 litran kattilaan mahtuu melkoinen määrä lasipurkkeja desifioitumaan ennen kun niihin laitetaan herkkuja.

Vuoden 2016 viimeisiä

Viimeiset tomaatit on kerätty, pitää kiehauttaa tästä vadillisesta tomaattikastiketta, joka sopii kastikkeiden pohjaksi, pizzaan ja piiraisiin, pataan tai keittoon. Ihan yksinkertainen reseptini on paljon tomaattia, teelusikallinen tai pari valkosipulimurskaa (riippuen kattilan koosta ja tomaatin määrästä), basilikaa tuoreena (kuivattukin käy) ja ruokalusikallinen tai 2 balcamicoa riippuen tomaatin määrästä sekä hyppysellinen sokeria ja suolaa maun mukaan. Näitä sitten keittelen, kunnes nahat ovat irronneet ja koko kattilallinen on yhtä mössöä. Hurauttelen sauvasekottimella tasaiseksi ja pussitan tomaattikastikkeen sopiviksi käyttöeriksi pakkaseen.


Minttua on nyt kuivattu ainakin 8 litraa ja lisää tulee vielä. Kuvassa myös lilapalkoherneitä, joita kerätään päivittäin kuivine palkoineen. Nyt kerätään enää ensi vuoden satosiemeniä. Yksi satokausi kun loppuu on seuraava jo mielessä. Sellaista se on, vuodenkierto ja elämänkulku nykyään.

Marjojen loppusatoa ollaan maiskuteltu menemään sellaisenaan. Marjoja on tullut syötyä suoraan puskistaan harva se päivä, mutta nyt kun anoppilan väki kävi kylässä isännän veljen kanssa, saimme vielä nautiskella tuoreista marjoista. Leipaisin pikaisen Pavlovan levymuodossa, jonka päälle levitin vaniljavaahtoa ja oman puutarhan marjoja. Mukavan makean kirpeä yhdistelmä metsämansikkaa, pensasmustikkaa, valkoisia, punaisia ja mustia viinimarjoja, tyrniä ja punaista karviaista marenkipohjan päällä.



Tässäpä nämä kuulumiset tällä kertaa taas. Ajattelin lopetella vastaamalla kysymyksen, joka tuolla arvontakommenteissa esitettiin, eli mitä kaipaan kaupunkielämästä muutettuamme maalle?

Tähän on reilun kahden vuoden jälkeen vastattava kaikella vilpittömyydellä, että en mitään. Se sydämeni Stadi, joka joskus oli, ei ole enää ollut olemassa pitkään aikaan muutenkaan. En todella kaipaa mitään, koska jos haluan kaupunkiin tai tarvitsen sieltä jotain, pääsen sinne kyllä. Kaupunki on nykyään jotain, mikä pitää hoitaa pois. Asia. Käynti. Työjuttu.

Lähikaupunkina synnyinkaupunkini Helsinki on sittemmin muuttunut Turuksi Jovelaan muuton myötä ja käymme kyllä siellä pari kertaa kuussa asioilla tai syömässä ulkona muiden laittamaa ruokaa. En haluaisi asua enää kaupungissa. En sitten millään. Tulin juuri työmatkalta ja vaikka reissu oli mitä mainioin ja ihmiset, joiden kanssa sain siellä viettää aikaa ihania, kaipasin kotiin niin, että taisin ampaista lentoaseman edessä odottaneeseen bussiin, etten vaan jää kyydistä matkalla kotiin. Se tunne kun Kehä III vaihtui hiljalleen pelloiksi, liikenne rauhoittui, taivaanranta ei ollut valomainoksista turta.. Olin kovin onnellinen reissunainen kun bussi pysähtyi Turun linja-autoasemalle ja näin isännän kävelevän vastaan parkkipaikan toisesta päästä viedäkseen meidät takaisin kotiin, tänne Väärän vänkyrän taloon rytökärpän puutarhassa. En kaipaa kaupunkielämää. On kivaa joskus käydä syömässä, kirjakaupassa tai kauppatorilla, ehkä joissain muissa liikkeissä jos asiaa on, mutta en enää nauti hulinasta, melusta, valoista, ihmismassoista, kiireestä ja kireydestä joka kaupungissa on aina läsnä ja siten en voi sanoa kaipaavani kaupunkielämästäni mitään. Nykyään kaupunki vaan uuvuttaa.

Tuumaa paljasjalkainen Stadilainen maalta, joka nykyään kulkee nimellä

Jovelan Johanna


sunnuntai 21. elokuuta 2016

Taimi-neidin päiväkirjamerkintöjä sotavuonna 1944, osa 4

Vihdoin jatkoa Taimi-neidin tarinalle. Moni on toivonut lisää tästä aiheesta, joten kiitos kaunis kun olette jaksaneet odotella 

Jos et ole lukenut aikaisempia Taimi-neidin tarinoita sotavuodelta 1944, löydät ne täältä.

Lyhyesti

Taimi-neiti eli vanhempiensa kanssa sota-aikaan Pirkanmaalla. Tiedämme hänen kotikylänsä, mutten ole suoraan julkaissut sitä näissä tarinoissa. Taimin veljet ja ystäviä oli rintamalla. Osa heistä kaatui tai loukkaantui sodassa. Erikoisena sattumana mainittakoon, että ystäväni isoäiti on asunut samaan aikaan hyvin lähellä Taimi-neitiä ja mahdollisesti hänet tuntenutkin.

Kotiaskareidensa lomassa Taimi kirjoitti päivittäin tavalliseen almanakkakalenteriinsa lauseella tai parilla päivän tapahtumista, joiden kautta aukeaa näkymä sotavuoden elämään kotirintamalla. Tilaa merkinnöille oli vähän, vain tärkeimmät asiat oli mahdollista kirjata. Käsiala kalenterissa on ajoittain hyvin vaikealukuista, joten ihan kaikkea ei tännekään saa kopioitua, vaikka tekstejä ollaan yritetty yhdessä ja muidenkin avustuksella tulkita.

Miksi tämä tarina? Koska se on arvokas. Taimi-neiti näki vaivaa kirjoittaa muistiinpanoja sota-ajan elämästä ja minä haluan nähdä vaivaa, jotta se tarina ei unohtuisi. Ehkäpä saamme vielä tietää mitä Taimille tapahtui sodan jälkeen, mutta kalenteri itse  päätyi sittemmin jonkun toisen haltuun ja lopulta osana kuolinpesää meidän läheiselle kirpputorille, josta sen isännän kanssa löysimme. Kunnioituksesta suomalaisia naisia ja vaikeina sota-aikoina eläneitä ihmisiä kohtaan, olen julkaissut kyseisiä kalenterimerkintöjä 1.1.1944 alkaen. Tarina tulee päätymään vuoden viimeiseen päivään ja lauseeseen, jonka Taimi tuolloin yli 70 vuotta sitten kirjoitti. Ne sanat myös vaikuttivat päätökseen ylipäätään selkolukea (siten miten mahdollista) ja tallentaa tarina blogiimme muistoksi menneistä ajoista. Ne sanat tulette sitten lukemaan 31.12.2016, mutta nyt kalenterissa eletään suunnilleen samoja aikoja kuin mekin kalenterimme mukaan elämme, mutta yli 70 vuotta sitten.

Tuohon aikaan

Talvi ja kevät olivat olleet ankara. Kesäkuun alussa oltiin menetetty Karjala ja lukuisia ihmishenkiä Kannaksen suurhyökkäyksen myötä. Kotirintamalla elettiin vaikeita aikoja. Säännöstelyllä pyrittiin takaamaan perusravinto ja -tarpeet, mutta Suomessa nähtiin nälkää. Vaatteista, kengistä ja melkein kaikesta oli pula. Ruokajonot olivat tuntien mittaisia, eikä kaikille aina ostettavaa riittänytkään. Kansa varusti ruokavarastoa kesän myötä minkä parhaiten taisi ja mihin oli mahdollisuuksia. Kerrostaloissa pidettiin porsaita pannuhuoneissa.



Kuvat: SA-kuvat (Suomen armeijan kuva-arkisto). Aikalaiskuvat eivät liity Taimiin millään lailla.


HEINÄKUUSSA 1944

 1.7.1944 lauantai
Sain kirjeen Reiskalta. Urholta ja Villeltä 10 lippua, 27. pv kirjoitettuja kaikki.

sunnuntai  2.7.1944
Kirjoitin Eerolle ja Reiskalle. Vein Oriveden kirkolle postiin. Kävin siellä hartaudessa laulamassa "hyvä maa"

maanantai 3.7.1944
Vein illalla lumppuja räätälille. 24 pv heinäkuuta saan vasta takaisin. Kangasta menee yli 2 mtr.

tiistai4.7.1944
Sain kortin Väinöltä ja Paavolta. Paavo pyysi pakettia. Eerolta ei vieläkään mitään.

keskiviikko 5.7.1944
Olin juurikkamaalla perkaamassa. Ei tullut postista mitään.

torstai  6.7.1944
Olin vielä juurikkamaalla. Kävin uimassa illalla.

perjantai 7.7.1944
Olin juurikkamaalla. Ei tullut ihan vielä valmiiksi.

lauantai 8.7.1944
Eerolta tuli ensimmäinen kirje, 1 pv. kirjoitettu. Oli leimaa kun tuli! Kävin rannassa pesemässä tuohikkaani.

sunnuntai 9.7.1944
Tänään haudattiin K. Olin paraatissa. Oli vieraita. Eerolta tuli 5. pv. kirj. kirje.



maanantai 10.7.1944
Olin tänään haravoimassa.

tiistai 11.7.1944
Laitoin Paavolle paketin 900 gr.

keskiviikko 12.7.1944
Heinässä. Paloi vähän olkapäät. Saatiin heinät tehtyä. Istutin illalla vähän lanttuja.

torstai 13.7.1944
En ole aamupäivällä pellolla. Äiti on kirkolla. Sain kirjeen Eerolta ja Paavolta. Tuli kutsu Anteron hautajaisiin.

perjantai 14.7.1944
Saimalta tuli kortti että hän tulee huomenna.

lauantai 15.7.1944
Martti tuli meille, Saima T:lle, tuli illalla takaisin. Ei Väiski tullutkaan. Kyllä oli taas kova touhu mennä soittamaan.

sunnuntai 16.7.1944
Tuli tieto Jaakon kaatumisesta. Antero haudattiin. Illalla oltiin kaupassa.

maanantai 17.7.1944
Tehtiin kovasti heinää Saiman kanssa.

tiistai 18.7.1944
Sain kirjeen Väinöltä. Sain 16 lipuketta - Suuri ihme?

keskiviikko 19.7.1944
Sain kirjeen Reiskalta. Oltiin Saiman ja Erkin kanssa kylässä illalla.

torstai 20.7.1944
Irtolaisia on ollut vielä tänään pellolla. Kauppa on kyllä vielä kiinni 2:lta. Urholta tuli kirje. Kirjoitin Väinölle.

perjantai 21.7.1944
Olin hurjan väsynyt koko päivän. Iltapäivällä alkoi sataa. Ei oltu pellolla. Olin juurikasmaalla.

lauantai 22.7.1944
Satoi koko päivän. Ei oltu ulkona pellollakaan.

sunnuntai 23.7.1944
Tänään on taas vähän kauniimpi ilma. Satoi iltapäivällä lujasti. Olin väsynyt. Menin aikaisin maaten.

maanantai 24.7.1944
Tänään lähti Saima ja Martti. Kävin kirkolla koettamassa kävelypukua - hyvä tulee. Saan sen perjantaina.

tiistai 25.7.1944
Oltiin heinässä ja voi miten väsyttää kamalasti.

keskiviikko 26.7.1944
Tänään korjataan heiniä, seipäät on loppumassa. Sain Paavolta kirjeen. Elvi kävi illalla meillä.

torstai 27.7.1944
Tänään alettiin haravoimaan heinää on niin hirmuisen paksua, ei voi ajaa yksin. Eerolta kirje.

perjantai 28.7.1944
Korjattiin taas. Oivan piti lähteä, myöhästyi autosta, paha paikka.

lauantai 29.7.1944
En ollut pellolla tänään. Isä yksin.

sunnuntai 30.7.1944
Olin kirkolla P:n hautajaisissa. Vein pyörän korjattavaksi, keskiviikkona saan?

maanantai 31.7.1944 Aamupäivällä heiniä latoon. Iltapäivällä heinää nurin. Kirjoitin Villelle ja Eerolle.

ELOKUUSSA 1944

tiistai 1.8.1944
Ei tullut ketään heinälle vaikka piti. Oiva lähti 12:50 autossa reissulle.

keskiviikko 2.8.1944
Katajisto oli meillä. Korjattiin heiniä ja saatiin loput seipäille, menin kirkolle pyörällä, 235 mk maksoi.

torstai 3.8.1944
Kirkolla oli päättäjäiset ja lottavieraita. Sain 1025 mk palkkaa. 13 pistettä esikunnalta.

perjantai 4.8.1944
Tänään leivottiin ja siivottiin. Korjattiin heinää 4 kuormaa. Sain Väiskiltä kortin.

lauantai 5.8.1944
Leikattiin ruista. Piti tulla K:lta, mutta Mäkelä järjesti niin että vei meiltä työväet!

sunnuntai 6.8.1944
Kirjoitin koko päivän laulua Eevan vihosta. Eeva lähti illalla. Tänään oli Kertun ja Jaakon häät.


maanantai 7.8.1944
Korjatiin heiniä 10 kuormaa, oli koko väki siellä.

tiistai 8.8.1944
Tänään ruista niittämässä.

keskiviikko 9.8.1944
Olin isän kanssa ruispellolla. Illalla kirjoitin Eerolle ja Väinölle.

torstai 10.8.1944
Kustaa tekemässä kuistin ovea. Tänään satoi aika rajusti.

perjantai 11.8.1944
Tänään korjattiin heiniä 12 kuormaa. Illalla noukin 2 litraa vattuja että saan sylttyä jos joskus tarvitsee.

lauantai 12.8.1944
On tänään nolo päivä. Isä rähjää. Viedään heiniä latoon. Eerolta sain kortin ja Eevalta kirjeen.

sunnuntai 13.8.1944
Olin tänään K:lla töissä. Lähdettiin 6:lta aamulla. Olin väsynyt.

maanantai 14.8.1944
Korjattiin 4 kuormaa eloja. Kirjoitin Reiskalle.

tiistai 15.8.1944
Äiti T:lla. Laitoin paketin.

keskiviikko 16.8.1944
En muista tästä päivästä mitään muuta että sain Paavolta kirjeen.

torstai 17.8.1944
Korjattiin eloja tänään, Aino hommissa. Sain kirjeen Väiskiltä.

perjantai 18.8.1944
Oli riihipäivä. Kustaa, Arvo, isä ja minä. Kirje Juhanilta.

lauantai 19.8.1944
Olin koko päivän pellolla. Saatiin tehtyä. Illalla kirje Villeltä. Kirjoitin Villelle ja Eerolle.

sunnuntai 20.8.1944
Päivämerkinnöistä ei saa selvää.

maanantai 21.8.1944
Tänään olin hevosmiehenä koko päivän. Tein rukiita taipaleniitystä toisella hevosella.

tiistai 22.8.1944
Ei mitään erikoista. Olin tämän päivän petissä. Laitoin pimennysverhot.

keskiviikko 23.8.1944
Tänään niitettiin ohraa ja talvivehnä. Olin marjassa illalla. Kirjoitin Paavolle ja Väinölle.

torstai 24.8.1944
Tänään niitettiin ohra. Oltiin illalla marjassa. Väinö täyttää 60 vuotta. Suku kokoontuu sinne jos käsketään tai ei..

perjantai 25.8.1944
Riihipäivä. Iita oli yötä.

lauantai 26.8.1944
Lea ja isä kauranniitolla.

sunnuntai 27.8.1944
Häissä. Ei tanssittu, oli muuten mukavaa.


                                                               Kuvassa evakkoja 1944

maanantai 28.8.1944
Eeva tuli työviikolle. Tulin vasta illalla 8:n maissa häistä.

tiistai 29.8.1944
Kauranniitolla, Eeva myös.

keskiviikko 30.8.1944
Kauranniitolla Eeva ja Nieminen myös. Olin illalla marjassa.

torstai 31.8.1944
Kaurapellolla Eeva ja Esteri.

Tarina jatkuu


Vielä kaksi postausta Taimi-neidin kalenteriin pohjautuen on tulossa tänä vuonna. Syksyllä solmitaan rauha ja kalenteriin merkitään jouluisia puuhia ja ajatuksia tulevasta ennen kun vuosi käy loppuun.

Joskus on ihan hyvä viettää tovi kuunnellen vanhoja tarinoita ja ääniä menneestä. Onneksi on olemassa Ylen Elävä arkisto. Haastaisinkin nyt teitä siellä ruudun toisella puolella pienelle aikamatkalle. Siinä kokatesanne, sukkia kutoessanne tai muuten vaan joutaessanne kuunnelkaapa näitä ääniä menneestä.

Jonoja, jonoja, aina vaan jonoja! (Ylen elävä arkisto)

Ostoskierroksella 1940-luvulla (Ylen elävä arkisto, 1969 tehdyssä tallenteessa sota-ajalla eläneet perheenäidit kertovat)

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Ps. tänään ehtii vielä osallistua arvontaan! Arpaisen sitten voittajan työreisusta palattuani ja aloilleni asetuttuani ensi viikon aikana :)

Jovelan Johanna

perjantai 19. elokuuta 2016

Syysvarustelua tavalliseen tapaan

Luonto on täällä muistutellut tasaiseen tahtiin siitä, että syksy lähestyy ja jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, niin ensimmäiset yöpakkaset saapuvat näihin aikoihin ensi kuussa. Täällä on erikoisten ilmojen ihmettelyt jatkuneet. Kirjaimellisesti aurinko voi paistaa täydeltä terältä ja hetken kuluttua sataakin aivan kaatamalla, annas olla ja muutamaa minuuttia myöhemmin taas kirkastuu ja tämä toistuu monen monta kertaa saman päivän aikana. Noin pääsääntöisesti on kyllä ollut sangen sateista ja tuulista. Ei ole haitannut. Olen niin kiinni leipätöissä, ettei tuo takalisto juurikaan ole jalkoja allaan heilutellut, mutta on käynyt mielessä, että olisimmeko valmiita ottamaan vastaan ne yöpakkaset ja mitä kaikkea pitäisi tehdä. Jotain ollaan, sen mitä ollaan ehditty ja sateiden välissä viitsitty. Isäntä on latonut viitisen kuutiota puuta käyttövarastoon ja järkkäillyt puuvarastotilannetta. Suunnittelee naapurikyläläisen vanhemman isännän kanssa klapitalkoita, johon tuo herttainen isäntä on luvannut lainata komeaa klapikonettaan. Saadaan muutama vuosi sitten pikkupölleiksi sahatut puut klapitettua.

Olen ihan unohtanut mainita, että kesällä hankimme silloisesta alesta (ja oikein hyvä hinta näyttää edelleenkin olevan) kovin sievän, mutta suuren ja tehokkaan petroolilämmittimen. Meillä on jo ennestään yksi petroolilämmitin ja hyväksi se on todettu, mutta tarvitsemme kyllä vielä toisen. Jos joskus sähköt katkeavat kovien pakkasten aikaan, on hyvä olla lisälämmityskeinoja, sillä salissa ei ole muuta lämmitysmuotoa vieläkään, vain sähkö. Petroolilämmittimellä saa tehokkaasti ja nopeasti lämpöä ja niiden petroolinkulutus on varsin maltillista. Tuossa pyöreässä petroolilämmittimessä on tietenkin se etu, että se hönkii lämpöä joka suuntaan.

Lämppäriä ei tohoteta 24/7 tietenkään. Tunnissa melkein 40m2 salimme on lämmin ja poissulkien kaikista kovimmat pakkaset, eikä lämmitintä yleensä tohotella kuin sen puoli tuntia tai tunnin ja sitten onkin jo lämmintä. Salissa lämmitin napsautetaan päälle toviksi talviaamuisin ja -iltaisin jos tarvetta on. Muuten sitten muun talon lämpö ja sähköpatteri yleensä riittää. Tehoiltaan hieman alhaisempi petroolilämmittimemme syö n. 3dl petroolia tunnissa ja tämä uusi suurempi (7,5 litran tankki) muistaakseni puoli litraa tunnissa. Petrooli maksaa n. 2,5 eur litra. Ostamme petroolia 10 litran kanistereissa, jolloin sen litrahinta jää usein jonnekin 2,2 ja 2,5 euron väliin tarjouksia hyödyntäen. Tilasimme samalla tuosta linkin paikasta meille petroolia talvivarastoon. Kesän tarjouskamppiksessa petrooli oli mukavaan hintaan ja kuljetus kotiovelle tuli kaupan päälle. Vielä emme ole tuota testanneet, sillä vielä ei ole ollut lämmitystarvetta. Pari kertaa ollaan tehty tulia oikeen sateisena päivänä, mutta lämmittimiä ei ole vielä käytetty ja talven sähköpatteritkin ovat vielä kesäsäilössä Gerdassa.



Oikein hyviä nopean lämmön tuottajia nämä petroolilämmittimet, joten jos vaikka kaipaat omaan kotiisi tai loma-/kakkoskotiin tai mökille lämpöä ennen kun tulipesä tai patteri on sitä ehtinyt tuottaa, petroolilämmitin on hyvä valinta. Hyvä myös varalämmönlähteenä kotona!

Yrttejä kerätään edelleen. Voi mikä määrä sitä onkaan! Viime loppusyksystä lopputalveen tuli juotua niin paljon mintusta ja salviasta haudutettua teetä, että melkein pääsi aineet loppumaan. Nyt ei kyllä sitä ongelmaa tule. Edelleen korjataan yrttisatoa, näiden jälkeenkin.


Korillinen villiä piparminttua, jonka isäntä napsi turvaan ennen kun veteli rikkaruohot siimaleikkurilla kuriin.


Yhden korjuukerran yrttisatoa aisalla vihtoina. Alkavat olla kuivia jo, joten viikonloppuna joutaa hakea seuraavat niput kuivumaan. Nuo kukkatupsut leikkaan erikseen irti ja käytän liinavaate- ja vaatekaappituoksuna sekä somisteina.


Unikoiden siemenkodat ovat hauskoja. Kun niitä heiluttelee, ne käyvät pienistä soittimista siementen ropistessa kodassaan. Hurjan paljon siemeniä mahtuu yhteen tuollaiseen siemenkotaan. Nämä sitten ensi keväänä kylvetään maahan ja odotetaan kauniita kukkia.


Käväistiin lauantaina isännän kanssa sivistyksessä. Hetken mielijohteesta piipahdimme Anttilan loppuunmyyntiin Raisiossa. Ei ollut ihmispaljoutta, eikä oikeastaan tavaraakaan. Tyhjiä hyllyrivejä toisen perään. Jotain sentään ostettiin, kun huomasin ryppyisen mytyn pellavaisia, punaraitaisia kaitaliinoja muutamalla eurolla kipale. Juuri sopivia meille tupaan myös mitaltaan. Ovat passeleita sellaiseen kattaukseen, jossa kaitaliina laitetaan pöydän poikki istujien väliin.

Ja kynttilöitä palaa jälleen. Muhkean kynttilävaraston vuoksi meille ei tarvinne hankkia syksyä ja talvea varten kuin joku satunnainen palkkikynttilä ja lyhtykynttilöitä.


Syksy soittelee ovikelloa, vaikka meillä ei ovikelloa olekaan. Puuasiat on päivitetty, toinen petroolilämmitin ja talven petroolivarasto hankittu, röhänkarkoitusliemen yrttejä kerätty ja kuivattu, talviyrtit kylvetty sisälle ja lampaantaljat otettu esille kesäsäilöpinoistaan, talvimatot jo nojailevat rullina eteisen nurkan seinää vasten ja huomenna kerään viimeiset tomaatit ja pienen sadon tyrniä keitiöpuutarhasta. Lanttu, maa-artisokat ja perunaa on vielä maassa ja melkoinen määrä yrttejäkin. Metsämansikka ei vissiin meinaa lopettaa marjomistaan lainkaan. Muutama pensasmustikkakin on saatu kesällä istutetuista piskuisista taimista. Jospa tekisin vaikka Pavlovan lauantaina, kun isännän perhe tulee kylään. Sadon viimeiset köökkipuutarhamarjat voisi kerätä siihen. Lilapalkoherneetkin kuivuvat vielä ulkona. Kerään ne loput valmiiksi kuivina seuraavan vuoden kylvöjä varten. On hiljalleen aika alkaa laittaa keittiöpuutarhaa talviteloilleen. Hiljalleen, ei vielä. Ei ihan vielä kuitenkaan. Aurinkoa ja kesäistä lämpöä lupaavat viikonlopulle.

Mutta saa syksy tulla Jovelaan. Se on jo matkalla, lupia kyselemättä.

Yökyöpelinä

Jovelan Johanna

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Vuohenmaitosaippuaa ja itse tehtyä huulirasvaa

Oh my, kylläpä olette ihanasti osallistuneet arvontaan ja kirjoitelleet niin ihania kommentteja meille, että täällä on niitä saatu lukea välillä kikatellen ja välillä liikutuksen tipat silmissä. Kiitos ihan hirmuisesti teille kaikille arvontaan jo osallistuneille ja jos et vielä ole osallistunut, niin hyvin ehtii! Meille tuli kommenteistanne niin hyvä mieli, ettette uskokaan ja vaikka en taida ehtiä vastaamaan kaikkien viesteihin (niitä on yli 120), niin voitte olla varmoja, että jokainen on luettu ja me laitetaan korvan taakse postausvinkit kyllä! Tulossa on liuta toivepostauksia.

Tuosta edellisestä postauksesta sitten pääsi unohtumaan linkki, josta johtuen moni kyseli mistä niitä lampaanvilla (merinovilla) tossuja saa ostaa. Meidän hyväksi todetut tossut on tilattu Taljatukusta, eikä moitteita ole. Tossut ovat todella lämpöisiä ja kestäviäkin ovat olleet. Tossuja löytyy sieltä verkkokaupan puolelta lammastuotteista, joten sinne vaan jos varpaat kaipaavat lämmikettä.

Vuorossa kotikemistien kosmeettiset kokkailut

Ja sitten otsikon väittämään sisältöön!




Viime postauksessa mainitsin, että serkkuni, jonka kanssa usein juttelemme tuntejakin kaikenlaisesta erilaisen elämisen riemuista suositteli kotimaista luonnonkosmetiikan omatoimiseen valmistukseen erikoistunutta verkkokauppaa, eli Limepoppia. Täällä Jovelassahan ei ole esimerkiksi saippuaa ostettu kolmeen vuoteen kaupasta. Tein innoissani remppa-aikana muuttoa odotellessa melkoisen satsin saippuaa ja sitä on jäljellä vieläkin, vaikka käytössä onkin koko ajan ollut. Olen haaveillut kovasti vuohenmaitopohjaisesta saippuasta, sillä sitä kehutaan kovin. Eivät olleet kehujat väärillä jäljillä, saippua on ihanaa.

Tilasin tuolta Limepopista vuohenmaitopohjaista saippuamassaa. Lisäksi laitoin saippuaan hieman glyseriiniä, joka tekee saippuasta pehmeävaahtoisen, oikeen sellaisen merkkisaippuamainoksen samettisen saippuan, jota sivelee nahalleen mielellään. Hieman somaa omaa saippuaan tuli omasta puutarhasta napsittujen kukkien kuivatuista terälehdistä. Tuossa kulhossa on ohdaketta, ruiskukkaa ja maitohorsmaa sekä köynnöskrassia. Lisäsin saippuaan myös hieman eteeristä öljyä, eli verigreippiä ja minttua, ei liikaa, mutta sen verran, että hyvin miedon hienoinen tuoksu on erottuvinaan saippuasta. Muotteina käytin ihan tavallista silikonikakkuvuokaa ja tällaisia söpöisiä ketunnaamavuokia, silikonia nekin. Ketunnaamat ostin noin vuosi sitten Clasulta.


Tämän saippuan valmistaminen on sellaista kahvitaukohommaa, hyvin nopeaa siis. Massa kattilaan, kattila vesikattilan päälle ja lämpöä alle. Odotellaan kunnes massa sulaa. Kun massa on sulaa, lisäsin glyseriinin ja eteriset öljyt. Sitten massa kaadetaan muotteihin ja mikäli mukaan haluaa kuivattuja terälehtiä, niitä voi sekoitella massaan ja/tai ripotella saippuan pinnalle. Tarkempi resepti on:

1 kg vuohenmaitopohjaista saippuamassaa
2 tl glyseriiniä
eteeristä öljyä oman maun mukaan. Tähän meidän saippuaan laitoin n. 20 minttuöljytippaa ja 20 verigreippitippaa. Lopputulos on todella, todella mieto tuoksu.


Uskallan suositella tätä saippuaa muillekin jos mielii tehdä saippuaa itse. Saippua pesee erittäin hyvin, mutta lempeästi ja se jättää kivan puhtaan tunteen iholle sitä kuivattamatta. Itselläni esimerkiksi leuka tuntuu ajoittain rasvoittuvalta (se sellainen tunne, tiedätte kyllä), mutta tämä saippua toimii siihenkin positiivisella tavalla.

Luin muuten tuolta Limepopin omasta blogista asiasta, johon olen kiinnittänyt itsekin joskus kaupoissa huomiota, mutta ajatellut sen olevan lähinnä fiinistelymarkkinointisanailua. Saippuoita ei enää välttämättä kutsuta saippuoiksi. On kaikenlaista beauty baria sun muuta. Sepäs ei olekaan markkoinintifiinistelyä vaan kun niitä ei saa kutsua saippuoiksi. Ne ei ole saippuaa. Saippua ei ole massatuotteena riittävän halpaa materiaaleiltaan, joten samaa asiaa on lähdetty toteutamaan puhdistuspalikoilla, jotka ovatkin oikeasti synteettis-kemiallista höttöä, jäteylijäämää ja/tai massateurastamoista jäävää läskiä ja luuta, jota kutsutaan eläinrasvaksi. Eläinrasvastahan on tehty lipeän kanssa saippuaa vuosisatoja siinä samalla kun nasut ja mansikit laitettiin talolle lihoiksi, mutta nykyaikana siihen saa kylkiäisenä kaikki tehotuotannossa käytettävät antibiootit ja hormonit, joita eläimille massatuotannossa syötetään varmuuden vuoksi. Hyh, ei kiitos.

Testierään meni kilo vuohenmaitopohjaista saippuamassaa, luraus glyseriiniä ja pienistä eteerisistä öljypulloista sen verran, ettei meinaa huomata pinnan pullossa juuri laskeneen. Sanoisin siis, että rapian kympin tuli maksamaan saippuat ja niistä se kymppi meni itse saippuamassaan. Saippuaa syntyi 16 matalaa kuivakakkupalaa ja 6 isoa ketunnaamapalaa. Hinta-laatusuhde enemmän kuin kohdillaan, väittäisin.



Huulirasvaa

Olen huulirasvojen suurkuluttaja ja aikomuksena on ollut omavaraistua sen osalta itsetuotantohuulirasvoittajana. Omia aineksia ei tietenkään ole saatavilla, mutta tilasin niitä mainitusta Limepopista ja hyvää tuli. Rohkenen sanoa, että parasta huulirasvaa ikinä! Olen nääs myös huulirasvanatsi, jos näin kamala ilmaisu sallitaan. En voi sietää jos huulirasva on sellaista, että huulet meinaa mennä sijoiltaan liukuen joka suuntaan ja ehkä vielä kamalampaa on ne huulirasvat, jotka jättävät rasvaisen tönkkökalvon huulien pinnalle. Yök. Blistexin huulirasvapuikot ovat olleet itselläni ykkösiä sekä muutama tyyriimpi luonnonkosmetiikkavaihtoehto. Nyt ykkönen kirkkaasti on tämä, ihan itse tehty huulirasva! Eikä muuten tule puikolle komeaa hintaa! Kun kerran ostaa ihan minisatsinkin raaka-aineita, siitä tekee puolensataa huulirasvaa muutamassa erässä ja jos ei hukkaa hylsyjä, niitä ei tarvitse ostaa kuin kerran.

Noin ensikertalaiselle tämä huulirasva tuntui vaativan kovin paljon erilaisia raaka-aineita, mutta homma olikin suoraviivaista ja nopeaa. Lopputulos ehdottomasti vaivan väärti. Jopa isäntä testasi huulirasvaa ja mutisi, että mmjooo, ON hyvää!


Koska huulirasvoja varten tarvitaan useaa ainetta, laitan tähän linkin ohjeeseen jonka mukaan tein huulirasvat.

Ihanat oli aineet! Oli jojobaa, mehiläisvahaa, shea-voita, kookosrasvaa, risiiniöljyä, glyseriiniä ja vaikka mitä.


Olen ennenkin tehnyt huulirasvaa, mutta eri ohjeella (tämä on paras testaamani ohje), joten osasin varoa muutamaa juttua. Tämänkin perusvalmistus on simppeliä. Vesihauteessa sulatellaan rasvat ja sitten lisätään öljyt ja muut herkut. Käytin värjäykseen harjattua pronssia, eli Mica-väriä, joka on siis luonnollista rautaoksidi-jauheväriä ja lurautin mukaan vielä hieman piparminttua ja verigreippiä eteerisinä öljyinä.

Tein tuollaisesta matalasta pahvilaatikosta hylsytuen, sillä kevyet hylsyt tuppaavat kaatuilemaan kun niihin kaataa jotain. Puukottelin ristejä pahviin, painoin peukalon keskelle ja tuuppasin hylsyn pystyyn näin syntyneeseen aukkoon. Pahvia puukotellessaan kannattaa fundeerata hieman sitä miten tulee massaan lorottamaan hylsyihin, eli jättää kaatotilaa hylsyjen keskelle, niin osumatarkkuus myöhemmin paranee. Itse laitoin hylsyt suunnilleen V:n muotoon, mutta hieman tuli hutiakin täyttövaiheessa.

Tuossa linkin ohjeessa on käytetty kapeanokkaista kannua sulan massan kaatamiseen, mutta meillä ei sellaista sopivaa kapeanokkakannua löytynyt, joten annostelin huulirasvamassan kapeakärkisellä teelusikalla. Ensin kannattaa laittaa pieni loraus massaa hylsyn pohjalle, jotta pohjaan muodostuu tulppa ja sitten vasta kaataa hylsy täyteen. Ja siinä niitä nyt on! Ei rohdu Joveloiden huulet talvella, eikä kuivu kesällä ja jos rohtuu tai kuivuu, niin tätä vedellään sitten läpättämiin senkin edestä!


Kuten huomaatte, niin vaikkakin ylemmässä kuvassa se Mica-väri (noin veitsen kärjellinen) näytti sulassa massassa kattilassa todella metalliselta ja tummalta, niin valmiiseen huulirasvaan syntyi ainoastaan hyvin hento sävy, laimea maitokahvi.

Testasin tuota perusohjetta, johon tulee 15g sitä ja 15g tätä sekä telusikallinen sitä ja tätä. lopputulos oli 17 hylsyllistä todella hyvää huulirasvaa, joten suosittelen. Nuo hylsyt on hankittu samasta paikasta kuin raaka-aineetkin.

Lyhyet loppuhehkutukset vielä tälle huulirasvalle: se on juuri sopiva huulituntumana - ei liian liukas, ei ikuisesti imeytymätön saati kuin vahakerros huulissa. Eteerinen öljy teki miellyttävän viileyden huulituntumaan ja mieto tuoksu on suloinen. Mica-väri taas antaa aivan aavistuksen lämpöä ja sävyä huulille, sellaista hienostunutta hohtoa. Aion tehdä pian pienen satsin enemmän sävytettyä huulirasvaa, sillä en enää piittaa huulipunista, mutta metallinhohtoinen huulirasva olisi mukava juhlakäytössä. Tuota Mica-väriä on muuten saatavilla useissa eri sävyissä. Itse vaan pidän maanläheisistä ja metallisävyistä, joten valitsin tuon pronssin.

Satunnaista muuta höpinää

Palaan vielä hieman tuon edellisen postauksen kommentteihin. Jatkossa tulemme tekemään enemmän postauksia ruoista, sitä ehdotettiin niin paljon. Ja todellakin tullaan tekemään postauksia ylipäätään esitettyjen ehdotusten mukaan, siten miten se on mahdollista. Esimerkiksi tästä hieman eri tavalla elämisestä teemme postauksia aina kun on jotain kättä pidempää. Sellaista ei aina oikeen ole, kun se todellisuus sekä on että ei ole niin kovin kaukana nykyajan normaalista elämisestä, että siitä edes älyäisi mainita. Me vain teemme jotkut asiat hieman eri tavalla, mutta elämme kuitenkin loppupeleissä ihan samalla tavalla kuin ihmiset yleensäkin. Meillä on eri tempo ja eri keinot joissain asioissa, mutta pitkälti se matka menneestä tähän elämään ei ole niin suuri loikkaus kuin voisi luulla. Arjesta tulee ihan tavallista missä ja miten ihminen elääkään. Meillä on niin kovin valmis ja automaattinen maailma tarjolla nykyään, että sitä ehkä eniten hämmästyy siitä, miten paljon yksinkertaisempaa elämä voi olla jos lähtee tavallaan puhtaalta pöydältä sen mukaan mikä oma tarve oikeasti on. Monelle kynnyskysymys on epäusko siitä, ettei sitä nykyistä arkea voisi mitenkään hoitaa toisissa olosuhteissa ja siinäpä se oikeastaan onkin koko homman ydin. Jos lähtee kokeilemaan tällaista hieman erilaista elämää, sitä silloista nykyistä arkea ei enää ole ja sitä sitten yllättyy huomaamaan, että se arki löytyy kuitenkin ja se voi jopa olla yllättäen helpompi. Siksi mekään ei muisteta ihan joka asiasta täällä puhua. Ne on meille ihan tavallista arkea.

Muutama kyseli pettymyksistä, hudeista, mokista ja sellaisista. Niitä on tietenkin ja niistä täällä ollaan kerrottu vuosien aikana montakin kertaa, mutta perusoptimistinen luonne ei lähde niiden valtaan antautumaan. Elämässä sattuu aina kaikenlaista, eikä me olla poikkeus. On ollut huonoa satoa, kaaos kasvihuoneen suhteen, on ollut viallista maalia, rikkaruohopainajaisia ja hiiri-invaasio, kadonneita remppamiehiä, myöhästyneitä projekteja, siis kaikenlaista, myös niitä elämän suurimpia suruja. Harvoin olen kokonaista postausta näille uhrannut, mutta yksi eeppiset mokat -osastolle päässeistä on ehkä tämä remppa-aikana kaupunkikodissa sattunut pieni häslinki. Ei tuo mikään elämää mullistava juttu ollut, mutta se siivo! Vieläkin naurattaa!

Kodak-hetkiä

Ja voi kun olisi aina se kamera käden ulottuvilla! Viime sunnuntaina meillä sattui hauska episodi, sillä juuri ennen kun kävimme nukkumaan, saliin lehahti lepakko! Se oli menoa se. Pippa kipitti innoissaan lepakon perässä ympyrää, lepakko läpytteli paniikissa salin kattolamppua ympäri, minä kipitin Pipan perässä ja isäntä kipitti saunalle hakemaan paljun haavia (jolla kalastellaan roskia vedestä). Lepakko kyllästyi lepatteluun ja kävi roikkumaan salin kangasseinälle. Pippa ihmetteli minne jännälelu meni. Minä olin lakanaan kietoutuneena pohtimassa, että onneksi on vesikauhurokotus kissalla ja isäntä tuli rauhallisin askelin nappaamaan lepakon haaviin ja päästi hellin ottein tyypin takaisin pihalle. Sinne se meni, eikä takaisin tullut. Lepakkoa jäi kaipaamaan Pippa Pipperström 1v, 3kk.


Todetkaamme, että Jovelassa ei todistettavasti aina ole kaikki lepakot ullakolla, mutta suloiset saippuat ovat sievästi tyrkyllä vessahuoneen pikkukaapin päällä lasipurkissaan kera oman puutarhan yrttien kuvatut kukkatupsut ja terälehdet, joten kaikki hyvin ja tähän on hyvä lopettaa tällä kertaa!



Lokoisaa sunnuntaita teille siellä, toivottelee

Jovelan Johanna

tiistai 9. elokuuta 2016

Kotikemistit arpovat!

Nonnih! Meni parilla päivällä yli, mutta nyt siis arvotaan. Arvonnan myötä lähettelemme isännän kanssa kiitokset kaikille teille, jotka ovat jaksaneet lueskella tarinointiamme täällä kolmen vuoden ajan ja pyöräytellä tuota lukumäärämittaria sellaisille numeroille, ettei moinen olisi tullut mieleenkään! Miljoona lukukertaa, ohmy ja oh toi isäntäkin!

Meillä kesti tovin miettiä mikä nyt sitten olisi oikein Jovelamaista tällaiseen arvontaan ja lampaanvillahan se kieltämättä on kovin Jovelamaista, vaikka meillä ei päkäpässejä pihalla ainakaan vielä kuljeskelekaan. Arvontaan siis tulee kotimaiset lampaanvillatossut, joillaisia meillä itselläkin on täällä ja ihan parhaita viluvarpaiden lämmikkeitä kyllä ovatkin. Tossut ovat 100% merinovillaa. Vuohia olisi tarkoitus tulla jossain vaiheessa, joten hieman vuohtakin on syytä laittaa mukaan. Piilotamme toiseen tossuun vuohenmaitopohjaista saippuaa, jota teemme täällä tällä viikolla. Saippuaan tulee mieto verigreipin ja mintun tuoksu sekä oman pihan kukkien terälehtiä kuivattuna. Samaan tossuun piilotetaan myös itse valmistettua huulirasvaa, jonka raaka-aineita näkyy kuvissa. Huulirasvaan tulee vieno kuparinen sävy ja hieman omaa kuivattua mustaviinimarjaa jauhettuna. Sekä vuohenmaitopohja saippuaan että luonnolliset huulirasva-aineet on tilattu serkkuni vinkistä Limepopista, joka on kotimainen luonnonkosmetiikkaraaka-aineisiin erikoistunut verkkokauppa. Ja mikä olisikaan Jovelamaisempaa kuin kynttilät! Toiseen tossuun laitamme voittajan valinnan mukaan joko lakritsin, omena-kanelin tai vadelmajogurtin tuoksuisen kynttilän, joita valmistaa täällä Jovelan kylän lähellä Kustavissa Paratiisipaja.


Näin osallistut

1) Kerropa jalkinekokosi, jotta voimme tilata jalkaasi sopivat tossut jos arpaonni suosii juuri sinua. Tilaamme itsellemme lisää noita tossuja ja siinä samalla sitten voittajankin tossut.
2) Kerro mikä kynttilä olisi mieluisin: miedon lempeä vadelmajogurtti (vaaleanpunainen), lakritsi (musta) vai mehevän mausteinen omena-kaneli (keltainen).
3. Ja sitten vielä jos kerrot, että mistä aiheesta luet tai lukisit mieluiten täällä meidän erilaiseen elämiseen keskittyvässä blogissa, jonka pääpainona on kotoisat puuhat wanhassa talossa. Saamme ideoita isännän kanssa postausaiheisiin jatkossa.

Tämän kerran edellisistä arvonnoista poiketen vakilukijat, eli rekisteröityneet lukijat saavat kaksi arpaa. Normaalistihan meillä ei ole mitään sirpustemppuja ole ollut arvonnoissa, mutta nyt näin, koska arvonta on kiitos tällaisesta meille huikeasta lukumäärästä ja siihen on taatusti vaikuttanut vahvasti rekisteröityneet lukijat. Jos haluat 2 arpaa, voit hyvin rekisteröityä lukijaksi tuosta sivun oikeasta laidasta. Niin tai näin, kaikki saavat osallistua, mutta kerrothan oletko arvonnassa yhdellä vai kahdella arvalla, kiitos :)

Tällä kertaa en tämän kummempia höpöttele. Näistä saippuoista ja huulirasvoista teen oman postauksen kun saadaan nuo tehtyä, mutta sen verran vinkkaan kaikkia kotijuhlien järjestäjiä, että olipa mainiot tarjoilut viime lauantaina naapurivaaralaistemme puutarhajuhlissa. Naapurivaaran isäntäpari oli aiemmin keväällä lomaillut Kreikassa ja idea oli ymmärtääkseni lähtenyt sieltä. Tarjolla oli vihersalaattia, fetasalaattia ja sen seitsemää erilaista piirakkaa! Kerrassaan loistava tarjoiluidea suurempiinkin kekkereihin, sillä tarjoilu on maukas vieraita ajatellen ja emäntä vapautuu köökistä  juhlapäivänä vieraiden seuraksi. Erilaisten piiraiden myötä aivan varmasti jokaiselle löytyi mieluista herkkua. Tarjolla oli ainakin juustopiirakkaa, kinkkupiirakkaa, feta-pinaattipiirakkaa, savukalapiirakkaa, mustikkapiirakkaa, juustokakkua ja omaa suosikkiani (johon aion ryövätä reseptin) eli sipulipiirakkaa, joka kuulostaa yksinkertaiselta, mutta se oli täydellistä! Sipuli oli makean mehevää ja se maistui käsittämättömän hyvälle piirakkana. Piiraita saattoi olla enemmänkin, mutta nämä nyt muistan varmuudella. Valmiiksi leikatut piiraat oli laitettu kauniisti tarjolle tarjoilulautasille, jotka oli nostettu eripaksuisille puukiekoille. Herkullista, näyttävää ja helppoa tarjoilua juhlapäivänä, vaikka toki piiraiden valmistuksessa on taatusti mennyt tovi jos toinenkin. Juhlavinkkinä tämä oli mielestäni niin kiva, että ajattelin jakaa sen teillekin.

Noin, nyt on luvattu arvonta eetterissä ja osallistua saa 21.8.2016 saakka. Olen tuolloin muutaman päivän työmatkalla, mutta julkaistaan voittaja sitten heti palattuani.

Onnea arvontaan ja kiitos vielä kerran teille kaikille mukanaolosta blogimatkallamme, kommenteista, meileistä ja posteistakin!

Ps. mikään arvottavista tuotteista ei taaskaan ole sponsorituja. Ihan itte, as usual ;)

Mukavaa viikkoa toivottelee

Jovelan Johanna