jovela

jovela

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Suklaamunia oman maun mukaan

Sieltä se pääsiäinenkin jo viikkokalenteriin pelmahti, on Palmusunnuntai! Vaihdellen on kevät tehnyt tuloaan tänne meille Lounais-Suomeen. Täällä ehti lumet kaikota jo hyvän aikaa sitten, mutta eikös vaan taivas tumpsauttanut pihan taas valkeaksi tällä viikolla ja räntäisiä päiviä viikossa oli jo ihan liikaa. Nyt lumet ovat taas menneet ja kevät näyttää keväältä. On sen aikakin, toukokuuta kohti kun mennään.

Iso pääsiäinenkin on jo ensi viikolla ja se meinaa suklaamunien sesonkiaikaa. Itse en piittaa lainkaan muista suklaamunista kuin Mignoneista, joten tuo kauppojen vakiovalikoima ei ole mitenkään itseäni innostava. Lapsillehan ne onkin täällä suunnattuja pienine leluineen, mutta olen miettinyt miksei Mignonin tyyppisiä suklaamunia tehdä Suomessa enemmän? Onhan meillä suklaatehtaita ja pienvalmistajia muitakin kuin iso F. Tai syy lienee selvä, pitäisi olla koneet, joilla voi ruikkia suklaata kuoriin, eikä sellaisia investointeja tehdä ihan tuosta noin vaan ja niiden pienvalimistajien suklaatkaan eivät isojen markettien hyllyihin yleensä päädy.

Mutta silti, ajattelin, että olisi mukavaa jos suklaamunia olisikin juuri omaan makuun. Fazeriina-muna, turkinpippuri-suklaamuna, minkä tahansa suklaan muna! Ja onhan niitä, kun tekee itse. Testasin!



Ei tuo kovin kaksinen homma ollut, liekö niin kaksisia munatkaan, mutta onnistuuhan se suklaamunien valaminen ja saapahan sitten juuri lempisuklaisia suklaamunia pääsiäiseksi.

Ensin munat tietenkin pitää tyhjentää - en puhalla niitä, vaan tein reiän pohjaan ja valutin sisukset ulos koirien iloksi. Sitten kunnon huuhtelu ja kuivaus ja munankuorien värjäys - tässä on käytetty ihan vaan mustikka- ja vadelmamehua kylmävärjäyksenä. Kun kuoret on itseä tyydyttävällä tolalla, niitä hieman pyyhitään ja taas kuivataan. Ennen kun kuoreen pursotetaan sulaa suklaata, kuoreen kannattaa lorauttaa hieman ruokaöljyä ja pyöritellä sitä kuoren sisällä kauttaaltaan. Ylimääräiset öljyt kaadetaan pois. Huomasin, että tämä helpottaa myöhemmin kuoren irrottamista. Kuori täytetään sulalla suklaalla ja suklaan annetaan kovettua uudelleen.



En muuten koskaan sulata suklaata kakkuihin, jälkiruokiin tai tällaisiin "ei konvehteihin" kuten yleensä tunnutaan tehtävän, eli kattila-vesihauteessa tai mikrossa. Paljon siistimpi ja helpompi keino mielestäni on sellainen, että pilkkoo suklaan paloiksi ja laittaa palat kaksinkertaiseen pakastepussiin, joka upotetaan kiehautettuun veteen. Siinä suklaa sulaa kaikessa rauhassa ilman sotkuja. Sitten kun suklaa on sulaa, pussin kulma nipsaistaan auki, ja suklaa pursostetaan ulos pussista. Tiskiä ei synny lainkaan.

Näissä meidän munissa on Fazerin sinistä, punaista Royalia ja valkosuklaata. Joissain munissa on sekä Fazerin sinistä että valkosuklaata. Pursotin ensin munaan yhtä suklaata ja sen päälle toista, ja hämmensin syömäpuikolla suklaan sekaisin. Yhteen munaan menee varmaan suunnilleen 50 grammaa suklaata. Riippuu tietenkin munan koosta.



Siinä on munat, pääsiäinen saa tulla!

Oletko muuten törmännyt instassa kuviin paprikan pohjista? Niissä kerrotaan, että on olemassa poikaparikoita ja tyttöpaprikoita. Tyttöpaprikat tunnistaa siitä, että niiden pohjassa on 4 kuhmua, poikapaprikoilla taas on pohjassaan kolme kuhmua. Samalla kerrotaan, että tyttöpaprikat ovat täynnä siemeniä ja ne ovat makeampia, joten soveltuvat paremmin syötäväksi tuoreena ja poikapaprikat taas soveltuvat tyttöpaprikoita paremmin kypsennettäviksi.



Paitsi että tämä on myytti. Paprikat ovat muunsukupuolisia ja samassa kasvissa voi olla samaan aikaan sekä tyttö- että poikakukkia. Pohjakuhmuja voi olla vähemmän kuin kolme ja enemmän kuin neljä. Paprikan makeus vaihtelee kypsyyden ja lajikkeen mukaan ja siemeniäkin on miten sattuu ja mahtuu. Jotta se siitä, jos vastaan tulee. Ei ole totta.

Mitäs muuta.. pihaa ollaan laitettu sen mitä joutaa. Syreenikaarta sidottiin viime viikonloppuna kunnes naru loppui kesken. Eilen piti ostaa uutta, mutta naapurikylässä värivaihtoehtoina oli kirkuva oranssi, rääkyvä neonvihreä tai "vähän joka väriä samassa narussa". Pitää odotella huomiseen, kun isäntä käy isolla kirkolla kaupalla. Jos vaikka hieman maastoutuvampaa väriä löytyisi.

Tässä viikolla isäntä taisteli monsterirungon kanssa, johon ei moottorisahakaan meinannut purra, kun terän pisin mitta ei yltänyt puoliväliin runkoa, mutta poikki se saatiin. Ensi viikolla pitäisi porata reiät sieniviljelmälle tuohon runkoon. On kyllä taas niin jännää ja mielenkiintoista uutta opittavaa tuo sieniviljely. Puusavottaa täällä olisi useammaksikin päiväksi. Isäntä on pätkinyt kaadettuja puita sopivampaan kokoon sen mitä on ehtinyt ja säiden osalta viitsinyt. Maitokärrytkin isäntä sai kasattua, mutta hantaaki meni nurinperin, ja on sittemmin käännetty. Onneksi Korkealan väki huomasi hupsiksen ja hantaaki käännettiin ennen kun kärryä tarvittiin.

Eipä täällä sitten muuta taidettu viikon aikana tehdä. Räntää, vettä ja räntää tuli harva se päivä, eikä sellainen oikeen innosta ulkona hääräilyyn. Antoihan tuo kelju sää lopulta periksi ja eilen oltiin kuin alkuviikon räntäpäiviä ei olisi ollutkaan. Laitettiin Gerdan kuistin edustan laiskottelupaikalle jo orvokkejakin. Toivottavasti kestävät jo ulkona. Yöpakkasia ei pitäisi olla tulossa kuin asteen tai kahden verran, jos sitäkään. Kyllä orvokit sen kestää.

Kuvassa myös Gerdan kuistin kaunis sisustus. Pahvilaatikoita. Odottavat leikkelyä. Ovat menossa uudelle kasvatusalueelle rikkaruohotoppareiksi.


Laitoin kuitenkin muutamalle orvokille tuollaiset lasiset taimisuojat, jotka on ankkuroitu grillitikuilla paikoilleen, ettei ihan pienimmät tuulet vie mennessään. Meillä kävi muuten tuuri. Juuri kun olin sanonut isännälle, että olisipa kiva laittaa penkki tuohon edustalle, niin johan oli naapurikylässä poistomyynnissä puiset penkit 50,- kappale ja sellaiset sitten hankittiin, kaksi viimeistä! Pöytä on vanha, ties kuinka vanha, koska tuli talon mukana aikoinaan. Isäntä on sitä uusin ruuvein kiristellyt, jotta pysyy kunnolla kasassa.

Kivoja kuunnelmia!

Yle on julkaissut taas muutamia tosi kivoja kuunnelmia. Laitan omasta mielestäni parhaat tähän vinkiksi muille. Kaikki ovat kuunneltavissa linkkien ohjaamana Ylellä.

Raymond Chandlerin Vanha kultaraha on klassinen Philip Marlowe -jännäri, jossa tällä kertaa ollaan kadonneen kultarahan perässä. Kadonnut on myös töykeäluonteisen rikkaan lesken saamattoman pojan epämieluisa vaimo. Siinäpä tarinaa kerrakseen!

Pentti Siimeksen tähdittämä Yksityisetsivä Kurvin tarina on saanut sangen pitkän nimen: Galoppi kahdelle torvelle ja yhdelle yksityssihteerille. Kuunnelma on huumorimielinen jännäri, jossa jo eläkeikään päässyt entinen yksityisetsivä muistelee mehevimpiä tapauksiaan.

Paul Temple ja tapaus Conrad on niin ikään perinteinen jännäri, jossa Paul Temple yhdessä vaimonsa kanssa tutkii kadonneen oppilaan tapausta, mutta pian huomataan, että juttu on odotettua mutkikkaampi. 16-osainen sarja saa uuden jaksonsa joka lauantai. Nyt ollaan edetty jaksoon 4, mutta kaikki edeltävät jaksot ovat edelleen kuunneltavissa.

Myös satiiridekkari Yksityisetsivä Liitu on saanut uusia jaksoja. Kukin tarina on erillinen ja kaikkien pääosissa Liidun lisäksi on hänen suureksi harmikseen turvallisuusneuvos Von Dorff yhden aivosolun avustajiensa Jutilan ja Jantusen kanssa, sekä sangen määkivä-ääninen itserakas ministeri.

Näiden kuunnelmien parissa pääsiäisvalmistelut ja muut puhteet sujuvat kivoissa tunnelmissa, joten laittakaapas tarinat kulkemaan!

Postauksen päässä uudesta osoitteesta

Ja tarinoita täälläkin piisaakin, siis itselläkin. Olen suorastaan ihan virkistynyt, kun pääsen taas bloggaamaan kunnolla ajan kanssa ja tutkimaan asioita, oppimaan uutta. Iltaisin ja viikonloppuisin koostelen vanhoista jutuista täältä joitain vanhojen ohjeiden koosteita uuden blogin puolelle, mutta uusia juttuja on tulossa samalla kun blogi jatkaa uudessa osoitteessaan. Ajattelin vilauttaa teille pienen esimakustelukuvan verran, mitä täällä puuhaillaan ja mitä mm. on luvassa.


Ensi viikolla vielä teen sunnuntaipostauksen tänne, mutta sen jälkeen siirrytäänkin uuteen osoitteeseen blogin kanssa ja sen myötä alkaa tavallaan uusi Jovelan Talopäiväkirjan aika, tai ei tavallaan, vaan alkaa, ja olen siitä niin tosi iloinen!

Mukavaa sunnuntaita, iloista kevättä ja pääsiäistä ensi viikolla

Lämpimin terveisin
Jovelan Johanna

maanantai 1. huhtikuuta 2019

Hektinen huhtikuu

Mukavaa alkanutta viikkoa! Tänään on taas omavaraisuudesta kiinnostuneiden bloggaajien kimppa-aihepostauksen vuoro ja aiheena on mm. kivat kirjat ja ohjelmat, jotka ovat kutakin inspiroineet. Muiden blogirinkiläisten linkit löytyvät taas postauksen lopusta. Aloitan oman osuuteni kuulumisilla ja kuluneen viikon puuhilla.

Aikansa kutakin

Ihan ensiksi kerrottakoon, että tämän blogin taival on tulossa päätökseensä. Näin on. Olen taistellut viime vuoden puolella ja vielä alkuvuodesta ajankäyttöhaasteiden parissa leipätöiden viedessä suurimman osan arjestani ja vähän viikonlopuistakin, jolloin on hoidettu myös kaikkea kotiin liittyvää. En ole juurikaan kyennyt uppoutumaan muuhun elämiseen, siis tähän meidän hieman erilaiseen arkeen, saati blogin ylläpitoon toivomallani tavalla. Olen pähkäillyt asian kanssa niin pitkään, ja joku ratkaisu asiaan oli tehtävä. Nyt se on tehty. Päivitän blogia täällä vielä tämän huhtikuun ajan.

Tänään on aprillipäivä, mutta en silti sano aprillia, aprillia! Tässä oli kuitenkin puolet totuudesta. Suonette siis anteeksi, että kerroin tästä asiasta aprillipäivän hengessä, pilke silmäkulmassa, sillä kiusaus oli liian suuri sivuuttaakseni aprillipäivän tuomaa jekkuilumahdollisuutta! Leipätöitä en ole lopettamassa, mutta kohtuullistan niiden osuutta päivässä. Blogi ei ole lopettamassa, mutta blogin osoite muuttuu, sillä en millään jaksa uudistaa tätä vanhaa blogipohjaa 500 postauksen kuormallaan. Haluan jatkaa tätä tarinaa uudelta puhtaalta pöydältä ja sen kautta keskittyä intensiivisemmin siihen elämään, jota tulimme tänne elämään 6 vuotta sitten, sen 6 vuoden kokemuksen vahvistamalla äänellä. On niin hirmuisen paljon kaikkea sellaista, josta haluaisi oppia lisää, oppia uutta, ottaa selvää, vertailla, tutkia ja kysyä, ja sen kautta jakaa saatua tietoa myös muille asiasta kiinnostuneille. Keskitymme jatkossa enemmän tähän omavaraisempaan, omatoimisempaan ja yksinkertaiseen arkeen, johon liittyvistä jutuista kerromme aihealueittain blogin rinnalla. Tämä on siis tavallaan uusi alku, josta kerron myöhemmin lisää, sillä päivitän kuulumisia tänne vanhaan blogiin vielä tämän huhtikuun ajan.

Hektinen huhtikuu

Ja hektistä kuuta tämä huhtikuu enteileekin positiivisessa mielessä. Puutarhakuume on poksauttamaisillaan mittarinsa, kaikki tasot ja pöydät täällä notkuvat taimia, siemenpusseja ja istutuspurnukoita, ja multasäkkejä on jonossa ja pinossa niin sisällä kuin ulkonakin. Omituisia läjiä ilmestyy omituisiin paikkoihin kyläilijöiden ihmeteltäviksi - tosin taitavat meidät niin hyvin tuntea, ettei ihmetyskynnykset ihan pienestä ylity. Ei, vaikka vierashuoneen sängyllä olisi eskarilaisen korkuinen pino kierrätyspaperia.


Tuohon on kyllä ihan hyvä syy, että miksi tuollainen kierrätyspaperipino tuolla on. Lähinnä varmaan, koska muualle ei mahdu, mutta nämä paperit tulevat uusien istutusalueiden pohjiksi estämään maassa olevien muiden kasvien pääsyn uusille mullille, jotka on tarkoitettu uusille kasvateille. Pari sunnuntaita sittenhän kerroin puutarhamokistamme ja toimimattomaksi koetuista jutuistamme, joista yksi oli erilaiset kasvunestokankaat ja juurimatot. Niiden tilalla toimii ihan yhtä hyvin, ellei paremminkin vaikkapa tällaiset erinäisistä toimituksista säästetyt pakkauspaperit. Topakka kerros märkänä maahan ja siinäpä se.

Sitä ennen tosin saamme osaksemme jokseenkin happamia mulkaisuja talon koirilta, joiden päiväunipaikasta on vallattu alue typerille, rapiseville papereille.

Tuossa mainitussa puutarhamokien postauksessa oli myös kitinää halvoista kennolevykasvihuoneista ja pari havainnoillistavaa kuvaa niiden kelpoisuudesta. Päivitin sinne eilen yhden lisäkuvan, kun isäntä irrotti kirotusta kasvihuoneesta ne haperoituvat 4 mm paksuiset kennolevyt. Tästä näette kuvan yhdestä puretusta levystä. Kuva todellakin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, jotka olisivat muutenkin ihan painokelvottomia. Kuva saattaa järkyttää herkimpiä kasvihuonehaaveilijoita.

Ruukkuyrttitarha

Edelleen, samaisessa postauksessa mainitsin laakeat istutusmaljat, joissa olen yrittänyt kasvattaa yrttejä huonolla menestyksellä. Enää se ei niin sanotusti maksa vaivaa, joten tänä vuonna kasvatuslaatikoiden lisäksi teen yrttitarhan suuriin saviruukkuihin. Muualle nämä eivät enää mahtuneet, joten ruukut ovat nyt vallanneet ruokapöydän keskilinjan.


Isännän ilme olisi ollut tallentamisen arvoinen kun ilmoitin laittavani munia ruukkuihin, ja laitoinkin. Meillä oli ylimääräisiä munia, jotka saavat maantua ruukkuihin ja tarjota sitten yrteille ravinteita, Tämähän on vanha puutarhaniksi, munat ja multa. Myös tomskut saavat meillä munat pohjamultiinsa sitten kun tomskujen on aika muuttaa ulos. Tänä vuonna laitan yrteille myös nimenomaan yrttimultaa, jota valmistaa Kekkilä. Meillä on aikalailla yrttiteemaisuutta ilmassa tälle satokaudelle ja haluan kokeilla millaista satoa saadaan kun tehdään mahdollisimman hyvät kasvuolosuhteet yrteille, vaikka sadot ovat aiemminkin olleet hyvät. Mullan sekaan laitoin myös luonnonmukaista Seramis-savirouhetta, jonka avulla kastelutiheystarve laskee ja yrtit eivät kärsi mahdollisen kuuman kesän tuomista haasteista niin paljon kuin kahtena aiempana kesänä on käynyt. Muista kastelukiteistä kuin biohiilestä ja luonnonmukaisesta savirouheesta olemme jo luopuneet kokonaan, sillä monet helmimäiset kastelukiteet sisältävät mikromuovia. On olemassa myös turpovia kastelukiteitä, jotka eivät kuormita luontoa, joten jos käytät niitä valkoisia kastelukiteitä, jotka turpoavat vedessä, kysäise myyjältä onko ne luontoystävällisiä vai eivät - jos siis sitä ei erikseen mainita, kuten täällä.


Siinäpä se sitten on, komea ruukkurivi keskellä tuvan pöytää. Kylvettynä on timjamia, basilikaa, tilliä, meiramia, lipstikkaa ja persiljaa. Meillä kasvaa suunnilleen tusinaa eri yrttiä puutarhassa tänä kesänä, joista osa näissä isoissa ruukuissa. Ruukun koko hahmottuu tuosta kuvasta, jossa on tulitikkuaski edessä.


Esikasvattamon uutisia

Lidlissä oli hauskoja, pyöreitä kesäkurpitsapalloja. Ostin yhden, jotta saan sieltä siemenet multaan. Oli hieman raaka kesäkurpitsa ja siemenet tuntuivat heppoisen keskeneräisiltä, mutta katsotaan nyt lähteekö niistä joku kasvamaan ja tekeekö satoa. Jos kyseessä on hybridilajike, ei satoa tule.

Viereisessä kuvassa on ensimmäisiä punasipulin taimia, jotka on kasvatettu omista siemenistä viime vuoden sadosta. Näidenkin kohdalla saa jännätä pääsevätkö satoon saakka. Jos ei, niin syödään sitten varret ruohosipulina.


Aiemmin kylvetyissä yrteissä alkaa olla tungosta. Nuo erikseen kasvatetut ovat sellaisia yrttejä, joita laitamme luontaisiksi tuholaistorjujiksi muiden vihannesten kasvatuslaatikoihin. Olen kovasti tutustunut serkkuni kanssa tässä viime viikkoina yrttien ihmeelliseen maailmaan, ja koostan niistä oman jutun uuteen blogiin muillekin iloksi. Yrteistä on niin moneksi!

Naapurikuvassa on sitä uuniperunaa. Olemme niiden kanssa hieman lirissä. Kasvavat niin älytöntä tahtia, ettei ikkunakeinuhylly enää riitä, kun versot ottaa ylempään hyllyyn kiinni. Ulos ei voi viedä, kun öisin on vielä vaihtelevasti pakkasta, eikä nuo taimet mahtuisi enää pleksilasinkaan alle kasvatuslaatikoissa. Saas nähdä miten käy näiden kanssa. Mitään opittavaa tämän suhteen ei siinä mielessä ole, että riskillä mentiin alusta alkaen. Uuniperunat päätyi multiin, koska ruokaan varatuista uuniperunoista jäin muutama yli ja ne alkoivat puskea ituja siihen malliin, että tuuppasin ne kompostorin sijaan multaan. Tuo kasvun tahti kyllä yllätti. Ihan hurjia tyyppejä.


Tällä viikolla on myös laitettu hyötykukkien siemeniä esikasvatukseen viitisenkymmentä purkillista. Tuolla on auringonkukkaa, samettikukkaa ja köynnöskrassia. Naapurikuvassa on toinen liritystilanne päällä. Kevätkukkien sipulit unohtui laittaa maahan syksyllä ja yritin säästää ne jotenkin. Alkoivat sitten puskea vartta omia aikojaan liian aikaisin ja kukkasipulit oli pakko laittaa multaan. Toisessa laatikossa, joka ei näy kuvassa, on sellaisia kukkasipuleita, joissa on jo täysmittaiset varret. Nämä tässä sentään ovat vielä aika pieniä. Ovat varaslähtijät nyt sitten kuistilla kokeilemassa onneaan.


Sitten olisi uutisvuorossa pesusienikurkku, joka on nyt selvinnyt pidemmälle kuin viime vuonna, kop, kop. Tämä ja sen kaksi muuta kaveria tuntuvat olevan hyvässä voinnissa ja kasvavat napakasti tukikeppiä pitkin kiipeillen. Josko tänä vuonna saataisiin ne ensimmäiset itse kasvatetut, oikeat pesusienet? Olisi kyllä mahtavaa!


Kotipuutarhurin jännittävästä elämästä siirryttäköön hourujen hommiin. Aikuiset ovat askarrelleet. Meinasin, että nyt kun itse nikkaroidaan kierrätysikkunoista kaksi seinäkasvihuonetta kirotun kasvihuoneen tilalle, pyrittäisiin tekemään ne ensiyrityksellä suunnilleen oikein. Tätä varten askartelimme paperista ja pahvista mallikasvuhuoneen oikeilla mittasuhteilla. Tuosta sitten voi laskea paperille montako tukitolppaa ja lautaa missäkin mitassa ja mitä muuta tarvitaan ja minne, jotta kasvihuone vastaisi oletettua muotoaan myös rakennettuna, eikä tarvitsisi keskeyttää puuhaa huomattuaan jonkin oleellisen puuttuvan.

Kalat taas ovat pikainen inspis yrttien kylteiksi, jotta erotan mitä mihinkin purkkiin tuli kylvettyä. Tuolla ulkona ei kevyet lippulappuset pysy ja tikkuihin laitetut kyltit tai pelkät vuollut kepit ovat myös olleet huonoja ratkaisuja. En tiedä kuka niitä kävi viime kesänä kiskomassa, kun itse taimiin ei ole koskenut, mutta jonkun mielestä taimikepit ovat kivoja leluja. Hieman epäilen syylliseksi mainiota naapurin kissaa, joka käy meillä lämmittämässä isännän kanssa saunaa ja saattaa itsekin piipahtaa lauteilla. Mainio mirri kerrassaan, jota täällä ulkopehtooriksikin kutsutaan, sillä hän pitää myös meillä tiluksen hiiret ruodussa, mutta samainen kissakaverimme saattaa olla myös taimimerkkimysteerin takana. Nyt laitan yrteille tuollaisia painavampia savikaloja, jotka on tehty kaulitusta askartelusavesta kalamuotilla. Jospa Saunakissa Santeri ymmärtäisi yskän.


Inspiroivia kirjoja, sarjoja ja muuta viihdettä

Mutta sitten niihin kirjoihin ja muihin suosituksiin. Meillä on paljon omavaraisempaan ja omatoimisempaan elämään liittyviä kirjoja, joten otin tähän mukaan vain niitä kirjoja, jotka ovat esillä, ja joita käytetään usein. Mukana on pari herttaista ja hyödyllistä sarjaakin, joita ei tietääkseni ole esitetty Suomessa ja yksi omavaraisuuteen ja varautumiseen liittyvä kuunnelma, joka on kuunneltavissa Ylen Areenassa.


KIRJAT

Näistä kolmesta omavaraisuuteen liittyvästä kirjasta kaksi ensin mainittua ovat olleet meillä jo ennen kun ostimme Jovelan. Ensin mainittu on se tanskalaisen maajussin oma suosikkikirja ja viimeksi mainittu on kotimainen omavaraisuudesta kokemuspohjaisena kertova kirja. Kuvassa näkyy sarjoja, joista kerron alempana.


Kuvassa:
The new complete book of selfsufficiency: John Seymour
The backyard homestead: Carleen Madigan
Unelma omavaraisuudesta: Maria Österåker

Yrtteihin liittyviä kirjoja meillä on useita, olen yrttihullu kotipuutarhuri. Louhisaaren linnan talousreseptikirja on oikeastaan enemmänkin viihdettä. Se sisältää melkoisen hupaisia vanhoja ohjeita erilaisten vaivojen hoitoon. Olemme passanneet kirjan ohjeet. Jos peräpukamat vaivaisivat, tuskin laittaisimme poltettua korkkia pellavatupossa sinne minne aurinko ei paista tai istuisimme höyryävän hevonkakkahauteen päällä pitkin päivää, eikä lasten lääkintä väkiviinalla vaivaan katsomatta kuulosta ihan nykyaja ajatusmallin mukaiselta hoitokeinolta. Minun yrttini - kirja on lahja yhdelta blogimme lukijalta ja se on lempikirjani aiheesta. Kirja on lumoavan hurmaavan erilainen tieto-opas yrteistä. Aloesta öljypuuhun (kuvassa avoinna) taas on kooste 1500-luvulla eläneen Mikael Agricolan mainitsemista kasveista ja sisältää mielenkiintoista perinnetietoa kauniine kuvituksineen.


Kuvassa:
Aloesta öljypuuhun - Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan: Kaisa Häkkinen ja Terttu Lempiäinen
Louhisaaren linnan talousreseptejä (n. 1770-1850): Jouni Kuurne
Minun yrttini - Kirja yrteistä ja yrttiruuista: Annemarta Borgen
Anis ja iisoppi - Vanhoja lääkekasveja: WSOY

Tässä on kaksi "puutarharaamattuani" joihin tukeudun kun pähkäilen omien kasvattien kanssa. Keittiöpuutarhuri sisältää oikeastaan kaiken mahdollisen tiedon ja pidän tätä kirjaa yhtenä parhaana kirppislöytönäni. Uutuuttaan natiseva kirja maksoi muistaakseni 2,5 € tammisaarelaisella kirppiksellä, aikana ennen kun olimme ostaneet Jovelan. Kodin puutarhan sain lahjaksi ystävältä, joka sen oli jostain kirpparilta löytänyt, ja kirjan kautta avautuu 1940-luvun kotipuutarhureiden maailma. Paljon hyviä vanhan ajan vinkkejä, mutta myös karua puutarhuroinnin historiaa. Tuholaistorjuntaan kirjassa suositellaan "viimeisintä sanaa tuholaistorjunnassa, vaaratonta DDT:tä" joka nykyaikana on tietenkin kielletty, koska se ei ollutkaan vaaratonta.


Kuvassa:
Keittiöpuutarhuri - Vihannekset, mausteet ja marjat: Lena Israelsson
Kodin puutarha, WSOY 1945 T Salonen ja K. Jaatinen

Nämä kirjat ovat samaan aikaan kotitalousniksejä ja historiaa. Ennen osattiin ottaa tilanteet haltuun, kun ei muutakaan vaihtoehto ollut. Viimeisenä mainittu household hints on kulkenut matkassani jo 20 vuotta ja ostin sen joskus silloin tanskalaiselta kirpputorilta. Kirjassa on paljon nykyaikana käypiä yksinkertaisia niksejä yhteen jos toiseen kotoisaan haasteeseen, vaikka itse en olekaan vielä törmännyt tarpeeseen valkaista perunoita!


Kuvassa:
123 sotavuosien ruokaohjetta:  Jouni Kallioniemi
Sotavuosien konsteja ja korvikkeita: Jouni Kallioniemi
Sota-ajan keittokirja: Elin Sjöström
Hyvä ruoka, keittokirja vaatimattomille kodeille: Helsingin uusi kirjapaino 1910
Kasviskeittokirja vuodelta 1911: Edward Baltzer
Household hints vuodelta 1933: The Chicago Daily News

Sitten on vielä isännän omia sepäntöihin ja taontaan liittyviä kirjoja, joista itse olen lähinnä vaan ihaillut kuvia, ja kysellyt josko isäntä voisi jonkun kirjoissa esitetyn jutun meille takoa.


Kuvassa:
The artist blacksmith: Peter Parkinson
Forged architectural metalwork: Peter Parkinson
Creative blacksmithing: Peat Oberon
Blacksmithing projects: Percy W. Blandford

Sarjat: BBC, (2 ensimmäistä löytyy myös youtubesta)

Nämä kolme ovat lemppareitani, ja ne löytyvät myös viihdekaapistamme DVD:nä. Oikeita hyvän mielen sarjoja, joissa yhdistyy historia ja kotoilu niin ihastuttavalla tavalla, että suosittelen lämpimästi!



Wartime kitchen and garden - miten pärjättiin ja mitä kokkailtiin sota-aikana, kun kaikesta oli pulaa ja puutarhan piti tuottaa ruokaa, joka muuten oli kortilla. Hurmaava sarja!
Wartime farm - sosiaalinen historioitsija ja 2 arkeologia kokevat vuoden ajan sota-ajan elämää sarjaa varten kunnostetulla ja aikalaisvarustetulla farmilla, jossa kaikki tehdään sota-ajan keinoin ja välinein. Hurmaava sarja! Wartime Farmin lisäksi BBC on tehnyt myös muita aikalasisarjoja samalla porukalla ja samassa hengessä, kuten Edwardian Farm ja Victorian Farm, joita voin suositella myös lämpimästi!
The Victorian kitchen - Hurmaava kurkkaus viktoriaaniseen aikaan (1837-1901) keittiön kautta. Ruth Mott kokkaa viktoriaanisia ruokia sen ajan keittiössa ja välineillä.

Kuunnelma

Vaikka pidänkin eniten vanhaan tyyliin tehdyistä ja vanhoista hyvistä jännäreistä, tämä kuunnelma jaksaa hymyilyttää. Kuunnelmassa hyvää tarkoittava naapuri "Hamsteri" opastaa maalle muuttanutta nuorta perhettä talvivarastojen kerryttämiseen ja talvesta selviytymiseen. Perheen isä innostuu, vaimo ei niinkään. Varsinkaan kun ruokakomeroon pitäisi saada mahtumaan talvivaraksi mm. 120 kiloa toppasokeria..

Hamsterit: Veikko Huovinen, kuuneltavissa Yle Areenassa, rooleissa mm. Miia Nuutila, Juhani Niemelä ja Taisto Reimaluoto. "Elämä ei ole toivotonta kun ihmisellä on hyvät talvivarastot! Hamsterit on hersyvä ja elämänmyönteinen kuunnelma ystävyydestä ja toiveikkaasta talvimielestä."

Janoatko lisää samaa aihetta?

Tässäpä taas lista kaikista tämän aiheen tiimoilta postauksen tänään julkaisseista, omavaraisuudesta kiinnostuneista bloggajista. Kylläpä meitä taas hemmotellaan, näistä riittää taatusti mahtavan mielenkiintoista luettavaa koko viikoksi! Muuten, jos joku linkki ei toimi, ei hätää! Käyn kyllä tänään päivällä nuo kaikki läpi ja korjataan jos ei toimi. Aina ajastukset eivät mene nappiin ja ennakkolinkki ei sitten ota toimiakseen.

Urban Farming
Harmaa torppa
Tsajut 
Sarin puutarhat
Korkeala
Jovelan talopäiväkirja
Maalaiskaupungin piha 
Riippumattomammaksi 
Kohti laadukkaampaa elämää 
Metsäläisten elämää
Sorakukka
Laura eli Javis
Maatiaiskanasen Elämää 
Rakkautta ja maanantimia
Palokankaan pientila
Alussa oli Vehkosuo
Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogi
Pienenpieni farmi
Iso-Orvokkiniitty
Villa Koira
Mrs Sinn
Torpan Tyttö
Ku ite tekee
Luomulaakso 
Saman otavan alla
Caramellia 
Airot ulapalla 
Villa Kotiranta

Mitä lämpimin terveisin aprillipäivänä 2019

Jovelan Johanna


sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Juhannuspottuja ja itse tehtyä grillimaustetta ❤

Katse kohti suvea, ohoi! Kevätpäiväntasaus ohitettiin keskiviikkona ja silloin yö ja päivä olivat likimain yhtä pitkiä auringon siirryttyä pohjoisemman pallonpuoliskon puolelle taivasta. Tästä edemmäs valoisa aika vuorokaudesta kasvaa harppoen, kevät ottaa vallan ja talven selkä taittuu lopullisesti. Eilen meillä koputeltiin jo 10 asteen lämpöä ulkona ja ensimmäiset kevään kasvatit ovat jo nousseet maasta. Pellolla kaurispojat puskevat päitään yhteen morsiamia hurmaten, tuttu hieno kettuherra kiertää reviiriään omistajan elkein, joutsenet ovat saapuneet sankon joukoin ja naakkajengin ylilennot suoritetaan korret suussa - rakentavat nääs taas autiotalon savupiippuun itselleen kesäkotia. Vaikka pellot alkavat jo olla likimain lumesta vapaita, pihalla on vielä lunta varjokohdissa ja siellä missä katolta valuneet lumet ovat kinoksiksi saakka kohonneet. Vuodenaikavaaleissa talvi on kuitenkin jo hävinnyt ja kevät nousee valtaan.

Kevätpäiväntasauksen aikoihin on myös hyvä laittaa juhannusperunat tulemaan, jos haluaa varmistua siitä, että omaa pottua on juhannuspöydässä. Vielä ei tuonne lupaavankaan kevätsään puolelle kannata pottujensa kanssa meidän leveysasteilla mennä, vaan juhannuspotut viljellään sisätiloissa. Vanha kansahan sanoi, että perunat voi istuttaa silloin, kun talon emäntä kestää istua maahan paljaalla pepullaan ja sen aika ei kyllä vielä ole, ainakaan tämän talon emännällä! Nyt siis laitetaan kasvamaan vaan ne perunat, joita syödään juhannuksena. Pientä hassuttelua hyvällä tavalla.

Tähän kesästä haaveilevan viljelyyn tarvitaan vain 2-3 perunaa, joten muutama arkiruokailuun varatuista perunoista käy juhannuspottuiluun hyvin.


Sitten tarvitaan ämpäri tai muu isompi pytty, multaa ja vaikkapa jätesäkki tai jokin muu tummempi, valoa läpäisemätön lisuke, johon ämpärin tai astian voi laittaa. Meillä tähän tarpeeseen osui mainiosti pöytäjoulukuuselle itse tehty paperipussi, jonka paperi on niin paksua, ettei siitä valo pääse läpi. Sisällä on jokin meillä aiemmin käytetty iso muovinen ruukku, ehkäpä sitruunapuun mukana tullut iso myyntiruukku. Ruukku on muovipussissa, jotta vesi ei pääse pilaamaan paperipussia, mutta jos laitat potut ämpäriin, suojaa se tummalla kuitenkin, jotta perunat eivät saa mullan alla valoa.

Ensin perunat idätetään antamalla perunoiden olla valoisassa ja lämpimässä paikassa. Perunanviljelijät suosittelevat idätystä tällä tavalla, sillä viileämmässä idätys on hitaampaa ja hämärässä tai pimeässä iduista tulee pitkiä ja ohuita. Vahvat idut kestävät paremmin multaan siirtoa. Kuvaa ottaessani potut olivat vielä siloposkisia.


Eipä aikaakaan kun perunoissa oli jo sievät idut. Hieman kauemminkin kuin viikon olisi voinut perunoita idättää, mutta nämä piti saada multaan tänään pois tieltä ja tietysti tähän postaukseen.

Juhannuspottujen kasvatus

Ämpäri tai muu kasvatusastia täytetään mullalla puoliväliin saakka, ituiset perunat lasketaan mullalle ja perunat peitetään 10 cm multakerroksella. Kun perunan verso kasvaa pituuttaan, lisää multaa kasvun mukaan kunnes ämpäri on täynnä. Ämpärin voi nostaa ulos kun yöpakkaset ovat menneet. Kannattanee olla turvallisemmalla puolella lämpötiloja, sillä perunan versot ovat hallanarkoja.

Perunalajikkeista esimerkiksi varhaisperuna Timo tuottaa satoa 60-70 päivän kuluttua, myöhäisemmät lajikkeet myöhemmin, joten tässä parin viikon sisällä kun laittelee juhannusperunat kasvamaan, satovarmuus jo juhannuksena pitäisi olla jokseenkin varmaa. Yhdestä ämpärikasvatetusta sadosta (2-3 siemenperunaa) pitäisi tulla mukava kattilallinen juhannuspottua. Onpahan sitten mitä juhannuksena sillin ja grillissä käristettyjen kaverina mutustella säätä ihmetellen, kuten tavataan tehdä.

Menneen sadon viimeisiä

Nyt kun mieli on tukevasti kiinni tulevassa satokaudessa, joutaa katselemaan onko edelliset syöty. Täällä hillot on menneet jo parempiin suihin, mustamarjahyytelöä on enää purkki, kuten on puolukkasurvostakin, pakasteessa on enää oikeastaan maa-artisokkasosetta ja yrttiosastollakin on vähänlaisesti, mutta kuivattuja vihanneksia oli vielä sen verran, että pääsin testaamaan uutta juttua.

Itse tehty grillimauste ja -marinadi

Grillikausihan se alkaa olla aloitusta vaille käynnissä ja grillimausteita sekä marinadeja kuluu kesää kohti tiuhaan. Grillimaustettahan voi tehdä itse sitenkin, että sekottaa mausteita keskenään oman maun mukaan ja lopputuloksena on grillimaustetta, mutta kun meillä on erilaisia kuivattuja herkkuja, ajattelin hieman jalostaa tuosta edemmäs.

Kurkkasin mitä kaupan grillimausteseoksissa yleensä on, ja esimerkkipurkissa suolan (60%) lisäksi seoksessa oli mm. paprikaa, sipulijauhetta, valkosipulia, currya, valkopippuria, cayennepippuria sekä erilaisia aromivahventeita ja paakkuuntumisenestoaineita.

Meillä grillimausteeseen päätyi rutikuivaksi kuivattua oranssia ja punaista paprikaa sekä tomaattia, lipstikkaa, timjamia, ruohosipulia ja oman maan sadosta kuivattua keittoseosta, jossa on näiden jo mainittujen lisäksi myös mm. porkkanaa, palsternakkaa, sipulia, valkosipulia, purjoa ja persiljaa.


Kippasin kaikki aineet yleiskoneeseen leikkuriterälle, lisäsin 1 tl currya, valkopippuria, savustettua paprikajauhetta ja hyppysellisen cayennea sekä 3 tl hienoa merisuolaa (rakeista yleiskoneet ei jaksa jauhaa kunnolla) ja vielä ruokalusikallisen sokeria, joka tuo maut esille grillatessa.


Ihan grillimausteelta tuo valmiina näyttää ja maku on erittäin hyvä. Makua voi vielä siinä tarkistella yleiskoneen jauhaessa sekoitusta  maustemuotoon.

Itse tehty grillimarinadi

Teen itse muutenkin grillimarinadit, mutta nyt tuo mausteosuus on vielä enemmän kotitekoista. Yksinkertainen ja hyväksi koettu marinadi syntyy sekoittamalla ketsuppia, öljyä ja hunajaa sekä grillimaustetta paksuksi tahnaksi, jota sitten käytetään grillimarinadina. Ketsupin osuus suhteessa muihin on varmaan suunnilleen 3 osaa ketsuppia, 1 osa öljyä ja hunajaa sekä mausteseosta maun mukaan.

Muita puuhia lyhyesti

Mitäs muuta.. on ollut niin kiva ja puuhakaskin viikko täällä. Eilen laittelin fetaa tulemaan ja laitan tuon kotitekoisen fetan reseptin myöhemmin keväällä jakoon, kun juusto on valmis ja maisteltu sekä säilötty ja maisteltu uudelleen säilönnän jälkeen. Viikolla laitettiin myös punasipulia kasvamaan ensimmäistä kertaa omista siemenistä. Saapas nähdä miten niiden kanssa käy! Torstaina iltapäivällä tehtiin pieni road trippi naapurikylille ja noudettiin sieltä vanhoja ikkunoita seuraavaan puutarhaprojektiin.

Seinäkasvihuone

Ne vanhat ikkunat tulevat siis seinäkasvihuoneeseen. Viime viikollahan nakuttelin erilaisia puutarhamokia, joita olemme täällä tehneet ja kohdanneet, ja niiden joukossa oli  ne kirotut halpiskasvarit, joissa on ohuet kennolevyt. Tai on ja ei ole, kaikki ei ole, kun osa on mennyt rikki ja jokunen lentänyt tuulien mukana maailmalle. Toinen mainituista kasvareista on nyt parissa vuodessa saavuttanut sen pisteen, jonka jälkeen sitä ei enää voi korjata. Meinasin, että kun vaan löytyy sopivaa kierrätysikkunaa, niin voitais tehdä kirotun kasvihuoneen tilalle yhden tai kaksi seinäkasvihuonetta. Nyt sitten onnisti ja lähiseudulla oli myytävänä juuri tähän käyttöön täydellisen sopivia vanhoja ikkunoita, joiden leveys on 45-50 cm ja korkeus mukavasti 150 cm.


Tuolla kuistilla ovat kaikki 10 kipaletta ikkunoita turvassa tuulilta ja puuskilta kunnes isäntä joutaa nakuttelemaan ikkunat kiinni seinäkasvihuoneen runkoon, jota ei ole vielä aloitettu nikkaroimaan. Pitää sen verran odottaa, että soraläjä menettää kovimman routansa, sillä kasvareiden alle tarvitaan hieman soraa tasaamaan kallistuvaa maata. Olen niin innoissani noista kasvarinäkymistä, etten malttaisi odottaa niiden valmistumista. Vielä ei kuitenkaan ole kiire. Tomskujenkin taimet viherhuoneella vasta kymmen senttisiä ja vaikka mittari päivisin jo on iloisen plussalla, yöt menee pakkaselle varmaan vielä kuukauden päivät. Joutaa siinä sitten nikkaroimaan ne kasvaritkin ennen kun taimien on aika päästä ulos.

Kestävää laatua - jos ei vuosissa mittaa

Pieni harmikin osui kohdille tällä viikolla ja se kuitataan osastolle nykyajan kestävät laatutuotteet. Kahva jäi kirjaimellisesti käteen isännällä kun ovea sulki. No, johan tuo hieno uutena ostettu kahva ehti vähän neljättä vuotta ovessa olla. Nykyaikana ei käyttötavaroita, kuten kahvoja, vissiin olla ajateltu isältä pojalle kestäviksi.


Nooh, isäntä nikkaroi uuden tilalle, sellaisen, joka kestänee ainakin meidän ajan täällä.

Tällaista se on, arki, ja tässä yksi sellainen pieni muistutus taas siitä, miksi me ollaan täällä. Sarkastisesti sanottuna jottei kahvat jää käteen. Jos mielii saada hyvää, pitää avata lompuukia leveämmälle tai tehdä itse, ja kun tekee itse, saa sitä mitä tekee. Jos ei sitten saa aikaiseksi priimaa, ei ainakaan lompuukin kautta tarvitse harmitella. Tekee sitten toisen kerran paremmin. Paremmin ainakin kuin tuollainen höpöhöpökahva, joka napsahtaa poikki. Eikä kukaan tai mikään edes roikkunut siinä. Olisi ollut edes hauska syy tapahtuneelle, mutta ei, sekundaa se vaan oli. Voi, voi.

Kevätpäiväntasauksella ja joutsenilla aloitettiin tätä postausta ja joutseniin se päättyykin. Tuolla ne lentelivät sinisellä taivaalla huudellen, että kevät on saapunut.


Laittakaahan juhannuspottuja tulemaan!

Keväisin terveisin

Jovelan Johanna

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Garden fuc*ups

Joskus on ihan hyvä mainita mokia ja pettymyksiä tällä aivoisen erilaisen elämisen aurinkoisella tyynen veden ulapalla. Niitä on, mokia. Niitä tulee, pettymyksiä, ja sitten ne arkistoidaan kohtaan K niin kuin kokemus ja jossain vaiheessa voi vähän nauraa päälle, vaikkei se nauru ihan ensimmäisenä luontevasti tulisikaan. Yleensä kyllä tulee.  Pääasiassa ei harmita mikään niin, että päälle jäisi, mutta lompakkoa väärät valinnat rokottaa oppirahoina ja liika malttamattomuus maksaa kahden saman työn tekemisen vaivan, kun ei ensin malttanut, ymmärtänyt tai uskaltanut tehdä kuten olisi pitänyt. Jospa siis tällä kertaa omistaisin ihan oman postauksen aiheesta persiilleen meni, tuolleen kansainvälisen hienosti siis garden fuck-ups. Vastuuvapauslausekkeena kirjattakoon, että nämä ovat meidän subjektiivisia kokemuksia.

KasvihuoneAloitetaan sillä, että tässä puhutaan nimenomaan halvoista kennolevykasvihuoneista, joissa yleensä on ohuet kennolevyt, yleensä 4mm paksuudeltaan. Laadukkaitakin on olemassa ja laitan esimerkiksi yhden sellaiseksi kehutun tämän osion loppuun.

Voi elämä, parempaa aloitusta noin muuten en keksi. Märkäkorvat ja oppirahat. Älä osta halpaa kevytkennokasvihuonetta, piste. Silloin kun meille tuli kasvihuoneet, oli isoa remonttia edessä ja takana, ja aikanakin. Kasvihuoneille ei ollut suurta budjettia käytettävissä ja kun kiva tarjous tuli eteen, sitä tuli sitten hankittua 2 pientä halpaa kevytkennokasvihuonetta. Virhe. ISO VIRHE. Jos saisin kellon käännettyä takaisin, olisin odottanut vaikka seuraavaan vuoteen, että kasvihuoneille olisi saatu suurempi budjetti tai olisi ollut aikaa rakentaa kunnollinen itse kierrätysmateriaaleista, mutta ei. Oli kiire. Olin malttamaton. Piti jo saada ja sitä päätöstä kadutaan täällä edelleen.

Vaan ihanalta se ensin tuntui, kunhan oli tuskaillut muovitöllin kasaan.


Kevytkennokasvihuoneita osataan kehua, ja on niissä hyviäkin, mutta jos kasvihuone on todella halpa, se ei ehkä ole kovinkaan kestävä. Puhutaan miten ne säilöö lämpöäkin hieman paremmin kuin lasi, ja miten on helppoa. Niks ja naks, kun kaiken saa paikoillen niin nopeasti ja niin helposti. No ei saa. Niitä halpoja. Tehtaalla koneet vetelee ruuvipaikkojen reiät vähän sinnepäin, kuten kaiken muunkin. Pitää oikoa, pitää ehkä porata ihan uudet reiät tai ainakin suurentaa tai tilkitä niitä, joihin pitäisi jokin tehdasvalmisteinen osa kiinnittää. En tiedä mitä käyttöohjeiden tekijät noin muuten kasaa jos halpojen kevytkennokasvihuoneisen kasaaminen on heistä helppoa. Ei ole. Isäntä on koulutukseltaan talonrakentaja ja metalliartesaani, joten on kasattu muutakin kuin Ikeaa. Viilipyttynä pidetty mies meinasi polttaa hihansa tässä puuhassa. Ei liene tarvetta syvemmälle analyysille aiheesta halpa kasvihuone ja sen helppo kasaaminen.



Sitten kun saat sen kasvihuoneen kasaan, huomaat kyllä aikanaan mitä kevytrakenne tarkoittaa. Juu, kevytrakenteisuus on hyvä ominaisuus esimerkiksi silloin, kun napakampi tuuli vie koko rakennuksen mennessään ja joudut kantamaan sen takaisin paikoilleen. En laske leikkiä, näin on käynyt meillä kahdesti. Etkö usko? No, vilkaise!  Huonompi se on niin monella tapaa, oli kennot kiinni tai ei, mutta erityisen huono homma, kun katsot miten tuulessa irronnut kenno lentelee leijana kohti auringonlaskua, ja sen taakse.

Tuon, jo toistamiseen sattuneen episodin jälkeen kennot kiinnitettiin uudelleen, on silikonia ja kaikkea mahdollista kuuden tuuman nauloihin saakka, mutta ei. Eikä me täällä millään tornadoalueella asuta, mutta kun nuo kevarit on kevareita, ne ei kestä. Nyt on rakenne pysynyt paikoillaan, koska koko kasvihuone ruuvattiin kiinni massiivisiin täyspuisiin kasvatuslaatikoihin ja pintaankin lätkittiin listanpätkiä, mutta arvatkaapas onko ne levyt paikoillaan? No ei! Ei vaikka niitä on jopa kelmutettu paksulla muovilla. Niitä on ruuvattu, liimattu, nuijittu ja laitettu kiinni tavalla, josta edes Houdini ei enää irtoaisi, mutta ei auta. Nytkin meillä on osa katosta irti, ovesta puolet jossain naapurin pellolla, seiniä ei toisella puolella ole enää montaa ja kattoikkuna on lentänyt jonnekin kauas pois.

Fakta: Se ohut, halpa kennomuovi haurastuu liitoskohdista ja muualtakin. Ehkä kasvihuoneen kuumuus, kosteus, sadevesi sen aiheuttaa, mutta kun katsoo noita meidän kennoja nyt, ne on menneet todella hauraiksi ja liitoskohdista ne suorastaan rapistuu kuin kuivat lehdet.



Siinä todellisuutta tänään 17.3.2019. Ei enää niin romanttisin mielin noita rutaleita katsele.

Ja se lämmön parempi säilyvyys - my ass - pardon my french! Kuuma kyllä kesällä tulee - lähinnä koska se hutera ovi jää aina kapeaan vetokouruunsa kiinni ja ovea saa kiskoa auki sellaisella voimalla, että on tosiaan parasta pultata se kasvihuone peruskallioon kiinni. Tuuletusikkuna taas on sellainen tekele, että se ei tainnut toimia montaa viikkoa. Pienikin tuulenvire ja se ikkunaa auki pitävä tikku pettää. Myöhemmin koko tuuletusikkuna lensi irti.


Lähikuva 4 vuotta vanhan, halvan (n. 250 € maksaneen) kevytkasvihuoneemme 4 millimetrin paksuisista UV-suojatuista kennolevyistä. Laatukamaa, eikös?!

Opetus:  Älä osta halpaa kennolevyistä kevytrakennekasvihuonetta. Ikinä. Sanon vaan.

Jos haluat kennolevykasvihuoneen, osta sellainen, jossa on 6mm kennolevyt ja jonka runko kestää kunnolla painoa (180 kg / m2). Valitse kasvihuone, jolla on kunnon takuu, sekä kennoilla että rungolla.  Jos olisimme nyt laittamassa uutta kennolevykasvihuonetta, valitsisin varmaan jonkun tällaisen Strong-mallin ja nimenomaan 6mm kennolevyllä. Tuollaista kevytkasvihuonetta siinä genressä uskalsi suositella puutarhuri, joka ei myy kasvihuoneita itse.

Kasvatuslaatikot

Mekin (luetaan minä) hurahdettiin ihan innoissaan lavakauluksiin silloin kun ei vielä asuttu täällä. Lavakauluksilla kun saa niin helposti tehtyä kasvatuslaatikot. Jos tietäisin mitä nyt tiedän, meille ei olisi koskaan tullut niitä. Tutkin kyllä asiaa ihan oikeasti sen lomassa kun ihastelin puutarhablogeissa upeita kuvia lavakauluksista tehdyistä kasvatuslaatikoista - esimerkiksi, että kaikki lavakaulukset ei ole suositeltuja, koska ne sisältävät myrkkyjä. Hankimme myrkyttömiä ja ilo oli ylimmillään. Se ei vaan kestänyt kovinkaan kauan. Neljäntenä keväänä, pintakäsittelystä huolimatta, kasvatuslaatikot alkoivat lahota. Ne myrkyttömät alkaa haurastua aika nopeasti.

Isäntä teki itse viime keväänä meille pitkästä puusta uudet kasvatuslaatikot, koska vanhat ei enää 60cm korkeina kestäneet mullan painoa ja laatikot alkoivat kallistella ja pettää saumoistaan. Avokasvimaaviljelyssä ei ole mitään vikaa, eikä kohopenkkikasvatuksessa. Nyt on vaan ollut puutarhamuotia kasvattaa kasvatettavat kasvatuslaatikoissa, eikä siinäkään mitään! Todella monet onnistuu lavakauluksista tehtyjen, matalien kasvatuslaatikoiden kanssa ja monet kertoo pellavaöljy-tervaseoksen toimineen toivotulla tavalla lavojen suojaajina, mutta yhtälailla on monia, joilla kasvatuslaatikoiden elinkaari on jäänyt kustannuksiin verrattuna lyhyeksi. Meillä ne eivät toimineet - ehkäpä koska kasvatuslaatikoiden piti olla niin korkeita. Meillä kun on sellaiset oltava. Mun selkäsairaus estää kyykkimisen ja jos mielin hääriä puutarhassa, on oltava korkeat kasvatuslaatikot.

Ylempänä neljä kesää kestänyt kasvatuslaatikko, alla isännän tekemät uudet.

Opetus: Pohdi hieman sitä, mikä kasvatuslaatikoittesi tarkoitettu funktio on. Onko niissä tarkoitus kasvattaa jatkossa monen monta vuotta kasviksia ja ehkäpä jopa laajentaa aluetta? Jos laatikot haurastuvat, miten saat ne korjattua tai korvattua - se meinaan ei ole ihan simppeliä multineen kaikkineen. Jos haluat pidemmän elinkaaren kasvatus/viljelylaatikoita, rakenna laatikot itse, ainakin jos mielit korkeampaa. Se on helppoa, se maksaa suunnilleen puolet vähemmän kuin myrkyttömät lavakaulukset ja kestää käytössä iäisyyden pidempään.

Rikkaruohot & juurimatot

Joo, ei toimi. Ei ainakaan täällä. Paremmin toimii kun torppaa maahan kierrätyskelpoista pahvia tai märkää sanomalehteä paksulti. Ensinnäkin juuret tulee läpi. Toiseksi siitepöly lentää ilmassa ja laskeutuu siihen maahan pinnalle. Sitä ei kiinnosta pätkääkään mitä siellä mullan alla on. Et ehkä saa presiis samoja rikkaruohoja, mutta saat runsaasti uusia- ja niitä vanhoja, jotka todennäköisesti on siellä alunperinkin olleet ilmapölytteisinä.

Opetus: Vanhat keinot toimii paremmin. Sama tai parempi lopputulos, mutta ei mene rahaa hukkaan. Estokankaat on jäätävän hintaisia.
Erityishuomio: Ihan sama, vaikka kuusi viikkoa olisi ollut tuskainen helle ja paahde, rikkaruohot kasvaa vaikka kuumalla soralla, mutta jos haluat poistaa sen (todennäköisesti maailmanlopustakin hengissä selviävän) rikkaruohon, ja se on tehnyt reteet juuret estokankaan läpi, on edessä mittelö. Parasta kutsua paikalle Asterix, Obelix ja Harry Potter. Ei meinaan irtoa.

Multa

Mullalla ja mullalla on eroa. Meillä kun tämä paikka on ollut umpeen kasvanut rytölä ja ollaan jouduttu tekemään mittavia parannuksia saadaksemme paikasta mukavan, myös multaa on tilattu kuorma-automitalla. Sellaiseksi hyväksi vinkiksi sanoisin, että kannattaa kysyä mistä multa tulee ja onko se puhdistettua (miten, koska?). Meillä on käynyt kerran toteen se tilanne, josta puhutaan kun puhutaan vieraslajien haitallisuudesta ja miten ne ottavat vallan luonnossa. Ei meille mitään oikeita vieraslajeja mullan mukana tullut, mutta tälle pihalle vieraita lajeja kyllä, siis siemeninä mullan mukana. Kaikkialle, minne sitä multaa laitettiin, saatiin ihailla rikkaruohomerta. Siinä meni Gerdan kaunis oma kukkaniitty ja kaikki ne kasvatuslaatkot, joihin laitettiin sitä puhdistamatonta multaa, oli yhtä rikkaruohojen taistotannerta.


Opetus: Kun tilaat pussittamatonta multaa, varmista mistä se tulee ja onko se puhdistettu miten ja koska.


Näin kaunis oli Gerdan oma kevätkukkaniitty ennen kontaminoitunutta multaa.

Tyylikääs turma


Nämä kuuluu osastolle pikaostos, joka ei toiminutkaan. Laakeat muovivadit näyttivät niin kivoilta esimerkki-istutuksineen, että hankin niitä aikoinaan uudelle terassillemme. Hutiostos! On näissä joka vuosi ollut jotain, yleensä yrttiä ja kesäkukkaa, mutta en suosittele. Eritoten viime kesänä näissä ei viihtynyt mikään. Laakeus on hyvä asia, mataluus ei, eikä musta värikään edukseen toimi helteillä. Vaikka tuonne saa mahtumaan paljon multaa, se ei riitä. Kesäkuumalla multa muuttuu kuumaksi sahajauhoksi, jossa ei viihdy mikään ja kuumuudesta uupuneet kasvit sulkevat juuriansa siten, ettei kastelukaan auta. Kastellessa tulee vaan sahajauhovelliä, jossa taimet ui, kun juuret ei pidä. Tillit näissä kuoli pystyyn, muuttuivat keltaisiksi, eivätkä elpyneet enää.


Tämä kuva on heinäkuun lopulta 2018. Huikea kasvu! Vertailuna kerrottakoon, että samat taimet toisaalla olivat jo saunavihtakokoa. Näissä laakeissa maljoissa osa kuoli, osa kitui, eikä auttanut, vaikka mullan seassa oli kosteutta ylläpitävää savirouhetta.

Opetus: mieliteko-ostos, ei toiminut. Keksitään muuta käyttöä.


Kohti uusia kokemuksia!


Tässä on joitain, varmaan niitä suurimpia mokia meidän kohdallamme. Ajattelin julkaista oman postauksen tästä aiheesta, josko joku uudempi kotipuutarhuri löytäisi itselleen jonkun uuden vinkin ja kokemuspohjaisen näkökulman ja siten välttyisi samalta mokalta. Se uuden jutun viehätys on vahvasti läsnä myös puutarhahommissa. Varsinkin jos on odottanut kauan sitä, että pääsee kasvattelemaan omaa ruokaa. Jotkut jutuista on sellaisia, ettei vaan ymmärrä kysyä, eikä tule mieleenkään kysyä ja sitten on se Sulo Vilenin vitsaus, että kun oikeen tekee mieli ja halvalla saa, tulee ottaneeksi.

Jos Siperia opettaa, niin opettaa puutarhakin. Eikä pettymyksiin sovi jäädä vellomaan. Hatuttaahan se valtavasti kun huomaa jonkun jutun menneen persiilleen, mutta siitäpä sitten oppimaan. Ehkä vastaavaa mokaa ei sitten tee toisaallakaan.

Muuten, muistinpa taas miksen yleensä käytä näitä korkeita istutuspurkkeja. Ne ei vaan kestä. En ole muutamaan vuoteen käyttänyt ja unohtanut jo koko asian, kunnes tällä viikolla yritin kääntää yhden tällaisen uuniperunataimipurkin toiseen suuntaan. No sehän ei onnistunut, kun puolet pehmenneestä purkista jäi käteen. Tämä ei nyt harmita, kun ostin nuo sen kasvatusalustan vuoksi, jotka purkkien mukana tuli poistoalessa halvemmalla kuin kasvatusalusta yksin, mutta muistanpa nyt, että siihen oli syy, miksi en käytä korkeita istutuspurkkeja. En vaan saa niitä toimimaan. Ei jatkoon.



 Ensi viikolla luvataan keväisempiä kelejä ja aurinkoakin. Viikko koleassa, harmaassa sumussa alkaakin jo riittää.

Ei kun hymyä huuleen ja kohti uutta viikkoa!

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Väärän vänkyrän talon väki

Hyvää maaliskuuta! Maaliskuu on ensimmäinen kalenterin kevätkuukausi. Nyt on varmaan jo lupa hehkuttaa kevättä talvi-ihmisiä loukkaamatta. Tässä kuussa siirrytään taas kesäaikaan ja tässä kuussa jo ensimmäiset muuttolinnut palaavat. Kevätmuutto on jo käynnistynyt. Vanha kansa väitti kesän alkavan kuukauden kuluttua kiurusta, mutta ihan niin pian ei kesä taida tulla, vaikka ensimmäiset kiurut onkin jo havaittu. Talvi kuitenkin on kalenterissa selätetty, tuli taivaalta sitten lunta tai kurjenkakkaa. Nyt on maaliskuu ja se on ihanaa kerrassaan!


Tulkaa jo! Teitä on ikävä! Kuvassa maisemamme joutsenia keväällä 2017.

Tänään on kuukauden ensimmäinen maanantai, ja se taas tietää sitä, että on myös omavaraisemmasta elämästä kiinnostuiden bloggaajien blogirinkipostauksen aika! Tällä kertaa aiheena on blogin esittely/historia ja hieman syvennystä tyyppeihin blogien takana sekä tietty pääaiheen kuulumisia. Muiden, tällä kertaa yhteuspostaukseen osallistuvien bloggaajien linkit löytyvät taas oman juttumme lopusta.

Keitä me ollaan?

Jovelan talokirjan ensimmäinen postaus kirjoitettiin helmikuussa 2013, eli 6 vuotta sitten! Onpas siitä kauan, ja samalla vastahan se oli. Paljon on tähän aikaan mahtunut elämää. Ennen tätä blogiahan meillä oli toinen blogi, joka kertoi haaveista ja suunnitelmista kohti tätä paikkaa ja tällaista elämää. Sitä blogia pidettiin pari vuotta ennen kun Jovela löytyi. Tässä blogissa on aina pääroolissa ollut tämä talo, talon historia ja millaista on elää hieman erilaista elämää kuin nykyaikana pääsääntöisesti elellään ja mitä täällä puuhaillaan. Meidän elämänmuutokseen ja haluun elellä hieman erilaista elämää ei liity mitään erikoista. Me vaan kyllästyttiin kaupunkielämään. Päätettiin löytää jostain vanha talo, jota ei ole modernisoitu ja luoda sinne meidän elämä, meidän haluamalla tavalla. Ostettiin puolen hehtaarin metsäpalsta, jossa oli vanha jäätelökioski mökkinä ilman mukavuuksia ja harjoiteltiin olemista siellä. Sitten lukuisten kohdekäyntien ja muutaman vuoden etsinnän jälkeen löytyi Jovela. Nykyään 150-vuotias talo, jota ei ole modernisoitu, ja tämän blogin tarina alkoi siitä.

Jovela on entinen maatilatila, jonka päärakennus on rakennettu 1868. Meitä ennen paikalla on ollut 3 omistajaperhettä. Silloin 150 vuotta sitten talon rakennutti ja sitä asutti nuoripari, joka odotti esikoistaan. Oli nälkävuodet ja esikoinenkin oli kaksoset. Perheeseen syntyi yhteensä 5 lasta, joista yksi kuoli lapsena. 1920-luvulla paikka sai uudet omistajat ja asukkaat, joista viimeinen poistui täältä ja tästä elämästä 2000-luvulla. Sen jälkeen jo erittäin huonokuntoiseksi päässeen rakennuksen ja tilan, jonka viljelysmaatkin oli jo myyty, osti kiinteistövälittäjä, joka suunnitteli korjauttavansa paikkaa kesäpaikaksi. Hänellä ei kuitenkaan aika riittänyt paikan vaatimalla tavalla, ja sen myötä paikka laitettiin myyntiin ja myynnissä tämä paikka olikin hyvän aikaa. Me näimme oikotiellä myynti-ilmoituksen juuri ennen kun se otettiin pois. Talo ja paikka kaikessa rujoudessaan jäi kuitenkin mieleen ja kun törmäsin myynti-ilmoitukseen pari vuotta myöhemmin uudelleen, meidän ja talon kohtalo oli sinetöity. Meistä tuli paikan 4. omistajat helmikuussa 2013, laitettiin hatut naulaan, avaimet koukkuun ja paikasta tuli Jovela, joka koostuu nimistämme. Minä olen se Jo, eli Johanna. Isäntä on Ve, eli Veikko ja la on vaan loppuna nimelle. Syntyi Jovela ja erilainen elämä.



Täällä me kaksi yli nelikymppistä entistä kaupunkilaista sitten ollaan ja möllötellään, tässä väärän vänkyrän taloksikin kutsutussa pläntissämme maailmaa.  Väärän vänkyrä talo on Agatha Christien kirjan Crooked house käännös, ja niin sopiva kuvaamaan tätä paikkaa, että välillä taloa kutsutaan myös väärän vänkyräksi taloksi. Vanhassa talossa kun suoraa ei juurikaan ole ja elämän kerrokset näkyvät. Tässä vuosien aikana me ei olla kerrottu paljoakaan meistä itsestämme, eikä meistä ole täällä kuviakaan. Mehän olemme vain statisteja tässä tarinassa, jonka pääosaa esittää talo ja sen tuoma erilainen elämä. Kaupungista lähdimme ja jätimme sen maailman taakse. Isännän kohdalla se tarkoitti myös entisen työelämän jättämistä kaupunkiin, mutta sen myötä sitten isäntä kouluttautui uudelleen käsityöalalle ja on nykyään perinneseppä talossaan. Itse olin jo silloin yrittäjä ja olen edelleenkin. Työ on siellä missä itse olen. Joskus kauan sitten olin hoitsukin, psykan puolella hoitoalaa, mutta kävin vähän maailmalla ja elämä vei lopulta ihan muuhun suuntaan työmaailmassa.

Meidän kanssa täällä asustelee 2 hylättyä koiraa, yksi hoivakissa ja yksi villinä syntynyt kissa, jonka isäntä pelasti talon alta. Ullakolla on lepakoita ja lattian alla hiiriä. Aidan takana kauriita ja peuroja, siinä rajalla kettu. Öisin huutele pöllöt ja päivisin sirkuttaa linnut, jotka ovat vedelleet tänä vuonna n. 90 kiloa pähkinää ja siementä lintulaudalta. Lempeän kummituksenkin pari vierasta sanoon nähneensä, vaikkei meille moisia kohtaamisia ollakaan suotu. Täällä on sähköt, muttei viemäriä. Täällä on kaivo, muttei vesijohtoja, sauna, muttei suihkua. Liesi, muttei sähköinen. Talo lämpiää pääasiassa puulla ja me elämme ihan tavallista arkea, joka ei ole ihan samanlainen kuin nykyään tapaa olla, koska me halusimme jotain muuta.

Täällä olemme, tällä tavalla ja toivottavasti pysymme.


Sijainniltaan Jovela osuu kartalla Lounais-Suomen rannikkoalueelle ja meidän omavaraisempaan elämään oleellisena osana kuuluva puutarha kuuluu kasvuvyöhykkeelle 1A/1B, riippuen katsooko karttaa vai paikkakuntaluetteloa. Kartan mukaan ollaan 1A, mutta paikkakuntalistan mukaan 1B. Niin tai näin, kasvuvyöhykkeinä yhtälailla otolliset. Meri pitää talvet pääsääntöisesti lempeämpinä, keväästä saa nauttia yleensä aikaisin (nyt jo niiskutellaan ensimmäisiä siitepölyjä), maarakenne on multavaa ja rikasta, pohjavettä on paljon, eikä kuuminkaan kesä ole vielä vesiä vienyt kaivosta.


Kartta: kuvakaappaus Ilmatieteen laitoksen kotisivuilta.

Ja nyt on sitten maaliskuu, ja voi miten se melkein sekoittaa pään! Alkaa uusi satokausi! Saa innostua kaikesta siitä ja haljeta kasvun ihmeen ilosta.

Yksi sellainen varma kevään merkki täällä on pihalle ilmestyvä multakuorma. Haukkana seuraan parhaita tarjouksia ja isken kiinni heti kun kohdalle osuu. Meillä on pihalla vielä uusia alueita syntymässä, joten uutta multaa vielä tämän kevään kohdalla tarvitaan lavallinen. Ensi vuonna ei enää tarvita, mutta tänä vuonna vielä, ja mikäs se siellä pihalla tönöttääkään! Väärän vänkyrä läjä multasäkkejä, joiden tuoja oli melkein lirissä, kun piha on peilijäässä ja pakkaajat oli kasanneet lavan väärin. Miten sopivaa ja osuvaa, väärän vänkyrä tämäkin!


Sieltä on jo ensimmäinen säkki napattu sisälle. Muuthan menee uudelle kukka-alueelle ja muutamalle uudelle kasvatusalueelle sekä parin vanhan perusparannukseen, mutta sisällä on jo täysi härdelli päällä siihen malliin, että viherhuoneessa tarvittiin jo lisää tilaa. Kun sitä pintatilaa ei voi enää lisätä, horisontaalisesti ei ole mitä käyttää, piti ottaa vertikaalisti tilaa haltuun. Meinaa, että lisää pöytiä ei mahdu, kiivetään siis ylös.


Tällaiset taimikeinuhyllyt on ihan näppäriä, vaikkakin sijainnin vuoksi pirullisia kuvattavia, ainakin omalla vaatimattomalla järkälläni. Valo kun tulee vahvasti ikkunasta kameraa kohti, kuvista tuppaa tulla hieman pimeitä.



Isäntä sahasi pyynnöstä kolme lankkua määrämittaan ja porasi niiden päihin tuplareiät. Rei'istä vahvaa narua läpi, solmut hyllyjen alle ja siinäpä tuo vartin pikahylly olikin jo paikoillaan. Meillä kun on nuo kaksi koiraa, jotka tykkäävät loikoilla tuolla viher-vierashuoneen sängyllä, ja loikat ylös ja alas eivät aina ole ihan priimasti koordinoituja, hyllyihin piti laittaa reunatukea jottei taimet keinahda alas. Pikaratkaisu on ihan vaan jesse. Teimme teippireunuksen, joka pitää purkit paikoillaan vaikka joku hieman peruuttaisikin epähuomiossa hyllyyn. Sitten kun esikasvatusaika on ohi, tuon hyllyn saa nostettua pois koukuista ja laittaa säilöön suuremmin tilaa viemättä. Eihän se ole kuin kolme lautaa ja narua. Naruna on muute paracord, koska isännällä on sitä aina ja koska hyllylle tulee painoa sen verran, että narun pitää kestää painoa hyvin.

Aloituksia

Meillä on nyt ollut kevään tai pari käytössä tällaiset kierrätysmateriaaleista valmistetut rootmasterit ja pidän niitä yhtenä parhaista hankinnoistamme tällä saralla. Esikasvatusvaiheessa taimet ovat kompaktisti ja suotuisissa olosuhteissa. Säästyy tilaa ja hieman vaivaakin, lisäksi nuo kasvatuskennot on suunniteltu tällaiselle epävarmalle kastelijalle mukavasti siten, että jos tulee ylikasteltua, taimet eivät ui vedessä.


Kun taimet ovat kasvaneet tarpeeksi ja on aika siirtää ne suurempiin astioihin tai suoraan ulos, homma onnistuu sangen fiksusti, sillä taimikennoston saa avattua kuin kirjan. Sitten vaan sormi pohjaan, sormella lykätään taimi tiiviissä multapaakussaan ulos ja istutetaan minne tarkoitus on. Itselläni nämä rootmasterit on tuoneet varmuutta ja helppoutta esikasvatukseen, myös nopeutta. Taimet tuntuvat vahvemmilta ja ne kasvavat nopeammin tulematta honteloiksi. Esikasvatuskauden loppupuolella kun syötävät alkavat jo odotella pääsyä ulos, näillä saa vielä tehtyä esikasvatuksen kukille. Yhteen rootmasteriin mahtuu 32 tainta, jotka voi sitten istuttaa suorilla ulos ja siten ottaa vähän etumatkaa suorakylvöön verrattuna.

Uusi uuniperunalajike

Meillä ei ole ennen kasvatettu uuniperunaa. Ostin tuossa pari viikkoa sitten kaupasta kotimaista uutta uuniperunalajiketta, joka oli tosi hyvää! Perunoita sitten jäi muutama yli muut syötyämme ja nepä lähtivät itämään niin nopeasti, että taisi niihinkin kevätkuume iskeä. Annettiin itujen kehittyä vielä tovin ja tuossa viime viikolla puolittelin perunoita ja laitettiin ne multaan.

Lajike on Bellarosa, jota kovasti kehutaan ja se tosiaan oli maukas. Noin satomielessä perunalla tuntuu olevan vain hyviä ominaisuuksia, kuten runsassatoisuus, taudinkestävyys, tasakokoisuus ja sadon aikaisuus. Meillä on ollut kauttaaltaan pinkkejä ja sinisiä perunoita peruspottujen rinnalla ja nyt sitten puolivahingossa uuniperunaa, mikäli lähtevät satoa tuottamaan.

Blogissa on mukavaa jakaa kivoja ja edullisia löytöjä, joista muutkin saattavat ilahtua, mutta aina välillä käy niin, että tarjous tai tuote ehtii loppumaan ennen kun joudan siitä vinkkaamaan. Niin kävi näiden kuvassa olevien kasvatusalustojenkin kanssa. Nuo varsinaisesti perunoille tarkoitetut esikasvatuspurkit alustoineen oli niin huikeassa alessa, että olisin jo Instan puolella niistä heti huudellut, ellei olisi käynyt niin, että taisin viedä itse ne viimeiset. Yritin tilata yhden enemmän, mutta varastosaldo meni miinukselle, eikä koko tuotetta ole enää Savenmaan verkkokaupassa. Normaalisti tuo setti, jossa on 8 kasvatuskestopurkkia ja kasvatuskaukalo, maksaa 9,90, mutta nyt ne oli 2,90. Arvaahan sen, että menevät nopeasti. Itse en tällaisia ole käyttänyt perunoille, eikä se ollutkaan ajatuksena, mutta esimerkiksi tomaateille tällaiset ovat näppäriä. Saman asian ajaa toki vaikka maitopurkki, mutta nämä ovat hieman suurempia ja settiin kuuluu korkeareunainen kasvatusalusta, joka pitää esikasvatusalueen siistinä, kun kasteluvedet ei valu minne sattuu.


Toistaiseksi kevään esikasvatuskylvöt ovat onnistuneet poikkeuksellisen hyvin, sillä kaikki siemenet ovat itäneet 100% jopa ne viime viikonloppuna laitetut korumaissit! Se on aika outoa, mutta joka ruukusta on toistaiseksi puskenut sitä mitä pitääkin, vaikka ruukussa olisi vain yksi siemen. Hieman hassuja ilmiöitäkin on ilmassa, esimerkiksi tuo persilja. Muut taimet ovat vasta ihan pikkuruisia, sirkkalehtivaiheessa, mutta yksi taimista on jo valmis syötäväksi. Mikä lie aiheuttanut yhden taimen moisen superkasvun!


Myskikurpitsalla meni oma aikansa itää, mutta nyt on purkeissa taimet. Tässä on vaan pari tainta päässyt kuvaan, taimipöydällä on lisää. Myskikurpitsa on kyllä erikoinen kasvi. Tuo myskikurpitsa tuossa, on loka-marraskuun taitteelta ja se on edelleen täysin kiinteä ja syömäkelpoinen. Säilyvyysominaisuudet siis enemmän kuin kohdallaan. Toivottavasti saisimme tänä vuonna hyvän sadon myskikurpitsaa, jota meillä syödään paistoksena ja sosekeittona.


En ihan ehtinyt tehdä edelliseen aihepostaukseen keittiöpuutarhasuunnitelmaa satokaudelle 2019, mutta tässäpä tuo nyt on. Eipä tuossa mitään uutta ole, kasvatellaan sellaisia, joita meillä syödään ja rinnalle saattaa aina sitten joku uusikin juttu tulla fiiliksen mukaan. Tässä on kuitenkin nuo peruskasvatettavat meillä tälle satokaudelle. Osa kylvetään joka vuosi, osa kasvaa monivuotisena, kuten maa-artisokka, iso osa yrteistä, piparjuuri ja tietenkin marjat.

Marjoista puuttuu puutarhavadelmat! Meillä on pitkä rivi ihanaa, oikeen isoja ja meheviä puutarhavadelmia ( Glen Amble) tuottavia vadelmapensaita.

Kevät on nykyään ihaninta aikaa vuodesta. Puutarhasormia kutittaa ja luonto ottaa aikansa taittaa talven selkää, mutta lupailee niin suloisesti lähestyvästä keväästä, että mieli on korkealla - ja on tämä odottelu ihan hyväksikin. Ehtii suunnitella, ehtii esivalmistella, ehtii nauttia ja iloita pikkupuuhistaan ja jakaa muiden kanssa samaa iloa saman asian tiimoilla.

Ihanaa maaliskuuta kaikille, se on kevät nyt! Jos kaipaat kivaa luettavaa, omavaraisempi elämä ja puutarhapuuhat kiinnostavat, ohessa on lista tänään samaan aikaan samassa hengessä ajastetusti postauksen julkaisevista blogeista. Meitä on monta ja kaikilla on jotain annettavaa. Ihana setti kokeneita ja vähemmän kokeneita (jollaiseksi itsemme edelleen luemme) erilaisempaa elämää eläviä tai sellaisesta haaveilevia ihmisiä kautta Suomen, ja kaikilla ideoita ja ajatuksia, kokemuksia, onnistumisia, pettymyksiä, haasteita, arkisia asioita ja yhteisenä suuntana omavaraisempi elämä Instassa muuten voi halutessaan myös seurata #suuntanaomavaraisuus

Farmer to bee
Urban Farming kaupunkiviljely
Tsajut
Sarin puutarhat
Maalaiskaupungin piha
Laura eli Javis
Ku ite tekee
Metsäläisten elämää
Riippumattomammaksi 
Korkeala
Saman otavan alla
Airot ulapalla
Villa Koira
Torpan Tyttö
Caramellia
Villa Kotiranta
Alussa oli Vehkosuo
Luomulaakso
Kohti laadukkaampa elämää
Rakkautta ja maanantimia
Iso-Orvokkiniitty 
Mrs Sinn
Pienenpieni farmi
Harmaa torppa

Halaus ja rutistus

Jovelan Johanna