jovela

jovela

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Lapsuudenkodin seinäkello & kirppislöytöjä

Täällä on kotiuduttu lavuaarinnoutoreissulta ja tuli siinä samalla sitten käytyä parilla kirpparilla ja kaupassakin.

Tällä kertaa kirppislöydöistä armain on tuo  talon kanssa aikalainen Villeroy & Boch, Dresdenin tehtaalla 1874-1909 tehty jauhokaukalo. Hinta (12,50) oli ihan hassu, sillä kaukalo on hyvässä kunnossa. Pientä ajan patinaa, mutta esimerkiksi sisältä kuin uusi. Puukansi ruuveineenkin aivan moitteettomia. 

Kakkoskuvan isot englantilaiset sirottimet lähtivät matkaan tuon mansikkakuvioisen vuoksi. Edellisellä kirppisreissulla kun löysimme ne mansikkakulhot kesäisiin mansikka- ja jäätelöhetkiin. Toista sirotinta en edes ensin nähnyt. Meinasin saada sydärin kun kurottelin mansikkasirotinta kirppiksen ylähyllyltä ja siihen oli löyhästi teipattu tuo kaunis luumusirotin kiiinni, joka meinasi sitten tehdä syöksyn betonilattialle. Molemmat lähtivät mukaan ehjinä. Hintakaan ei kukkaroa laihduttanut, 2,-. Sirottimet ovat tosiaan isoja, joten suolan ja pippurin sijaan niihin voisi laittaa vaniljapölysokeria ja tummaa kaakaota mansikka-jäätelö-kahvihetkien lisämausteiksi.


Näissä alemmissa kuvissa on ensimmäisenä vanha munankeitin, jossa kupit ovat irrotettavissa tuosta upotustelineestä. Tuollainen sopii erinomaisesti sunnuntaiaamiaispöytään. Samaa sarjaa löytyi myös kunnollisen kokoinen kalavati, johon voi laittaa vaikka kokonaisen lohen kerralla tarjolle. Siitä ei ole kuvaa, koska vati jäi autoon. Viimeisessä kuvassa ei ole kirppislöytö, vaan ihan Anttilan poistoista löytyneet 5,- maitokannut. Niiden väri ja muoto olivat hinnan lisäksi niin oivia, että otimme ne matkaan. Juuri tuollaisia, ei liian pieniä, mutta ei liian suuriakaan kannuja olen kaivannut osaksi kattausta.

Lapsuudenkodin kello, tik, tak ja kaunista kuminaa!

Lapsuudenkotini myytiin isäni kuoltua, mutta äiti tietenkin otti sieltä mukaan jos mitä sellaista, joka on tullut itselleni tutuksi lapsuuden vuosilta. Yksi tällaisista tavaroista on olohuoneessamme ollut seinäkello. Sen kotoisa tikitys sekä tasa- ja puolitunnein kauniisti kumahtelevat lyönnit ovat jääneet hyvin mieleen.

Äitini luovutti eilen kellon meille vietäväksi talon <3 saliin. Testasimme sitä hieman heti kotiin päästyämme. Tuttu tikitys ja lyöntien kumina vei ajatukset sekunnissa takaisin lapsuudenkotiin. Ihanaa saada viedä juuri tuo kello taloon. Sen mukana muuttaa tuttu ääni, turvallisuuden ja mukavuuden tunne. Niin tuttua, vaikka kaikki vielä meille ihan uutta. Siellä se saa salissa rauhassa tikutella ja tehdä talosta äänimaailmaltaan kodin, jossa on jo jotain tuttua.



Eikä kello ole sillä tavalla vanha, etteikö sitä voisi hieman tuunata. Isäni koukeroisella käsialalla kirjoitettu lyijykynätuherrus kellon takakannessa kertoo, että kello on ostettu 17.6.1980. Ajattelin, että jos mahdollista, viemme kellon taloon juuri tuona päivänä tulevana kesänä. Siinä olisi tietynlaista symboliikkaa. 33 vuotta aikaisemmin isäni kantoi kellon lapsuudenkotini olohuoneen seinälle. Jospa tänä vuonna sitten Jovelan isäntä kiinnittää vaimonsa isän kellon taloon, josta on tuleman kotimme.

Kovin nostalgisissa mietteissä

Jovelan Johanna

6 kommenttia:

  1. Kaikkea kivaa olet taas löytänyt. Tuollainen munankeitin passaisi mullekin, hauska !

    Kello on hieno. Tykkään tikuttavavista ja lyövistä kelloista, niissä on sellaista vanhaa tunnelmaa :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään kovasti tuosta munankeitinhärpäkkeestä. Sitä voi käyttää tarjoilussa ja kupit toimii vielä yksittäisinä munakuppeina. Multitoiminnallinen juttu siis!

      Poista
  2. Pitääpä pitää silmät auki tuollaisen "munakeittimen" varalta, olisi mökille passeli kesäaamuiksi kun tupa on täysi. On muuten söpöt nuo anttilan kannutkin. Itse en ihan helpolla tikittävää kelloa kotiini osaisi ottaa - mutta ehkä vanhaan puutaloon kyllä! Ja tuo tarina <3 Kaikki esineet joilla on tarina ovat tärkeitä. Täällä Turussa on vielä ainakin yksi kelloseppä joka osaa korjata näitä vanhoja tikittäjiä ja ilmeisesti omaa jonkinverran varaosiakin. :)

    Itsellä yksi kello odottaa kanssa tuunausta mökillä - tai ei siinä enää koneistoa ole... saa nähdä koska mahtaa valmistua sekin projekti. Itsekin tein tänään aivan mahtavan mahtavan mahtavia löytöjä kirppareilta. Ne odottavat tosin vielä autossa, koska en ollut tänään henkisesti valmis kuulemaan rakkaan mieheni mielipiteitä suurista löydöistäni ;D Huomenna kannan ne sisälle ja esittelen bloggenissa, olen niiiiiin täpinöissäni. Sain vihdoin viimein mm. ikiomat lapikkaat lähes ilmaiseksi, takkia ja karahvia ja vaikka mitä. Aaaah. <3 Niin ja tietenkin varapäreitä ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau! Kuulostaa mahtavilta sun löydöt! Kivaa päästä katselemaan niitä huomenna. Turun seudun kirppareille pääsyä odotellaan täälläkin. Sinne saakka ei tule lähdettyä ihan tosta noin vaan. Tai ei tuo matka nyt ole mitään, mutta kun täältä täytyy ajella ensi Siuntioon, sen läppi ja sieltä Lohjalle ennen kun pääsee motarille, niin noiden pikkuteiden kanssa saa menemään tovin. Mutta kesällä.. me kolutaan ne kaikki :D

      Muuten, tuo tikitys ja tuntilyönnit, niihin tottuu todella nopeasti. Meillä on ollut kello testikäynnissä (seisonut hiljaa 6 vuotta)ja nyt kun tikuttelua ja tuntuilyöntejä on ollut 4 tuntia, niitä ei huomaa enää, vaikka kello on samassa huoneessa.

      Huono homma, että siihen tottuu nopeasti. Ollaan missattu nyt 2 tasatunnin lyönnit, jolloin pitäisi katsella koneistoa kellon lyödessä. Sen kumautukset ovat hieman tukkoisia ja pitäisi selvitellä silmämääräisesti syytä kellon lyödessä. Klo 19 ja 20 tajuttiin vasta kun kello oli lyönyt jo useamman kerran, eikä siinä enää ehdi napata fikkaria, avata kellon ovea ja nähdä jotain :D

      Poista
  3. Todella hyvät löydöt!
    Ja ihana, että sait kellon itsellesi. Tiedän tuon ihanan, tutun ja turvallisen kuminan;)
    Ja tuo lavuaarikin on todella, todella kaunis.
    Mukavaa alkavaa viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa alkavaa viikkoa myös sinne Hyvä Mieli. Täällä ollaan osittain talvilomalla, eli isäntä on ja meinaan itse pitää myös päivävapaata, jotta päästään kirppiksille ja asioille noin ylipäätään yhdessä päiväsaikaan.

      Lavuaari on luonnossa niin paljon kauniimpi kuin uskalsin kuvan perusteella toivoa. Se näyttää kuvassa aika isolta, mikä ei ollut mieluinen piirre. Toki myyjä oli ilmoittanut koon, mutta jotenkin sen mielsi kuvan vuoksi isommaksi. Sepä onkin juuri sellainen passeli, millaista toivoin. Ja niin tosi kaunis!

      Poista

Kiitos kun kommentoit!