jovela

jovela

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Löytöjä talosta

Eilen kävimme talolla ottamassa lisää kuvia ja kävimme talon myyjän kanssa läpi talon irtaimistoa. Talossa on sisällä vaikka mitä silkasta roskasta huonekaluihin ja ihan kaikkea siltä väliltä. Ehjää ja rikkoutunutta, uutta ja vanhaa, sitä ja tätä. Hämähäkinseiteillä ja ilman. Talon myyjä tyhjentää talon ennen luovutusta, mutta ullakkoon hän ei koske lainkaan ja osa alakertaankin varastoiduista tavaroista jää taloon.

Tässä pieniä maistiaisia taloon jäävistä tavaroista. Keinutuoli saa jäädä tupaan. Se pestään ja maalataan. Tuvassa pitää olla keinutuoli, eikös vaan? Seuraava tuoli on myös keinutuoli, keinunojatuoli, jota tutkitaan tarkemmin myöhemmin. Peilipöytä saa uuden elämän makuuhuoneessa, eli ruusukammarissa. Siinä on alkuperäinen peili, josta katsellessa mikään ei ole ihan presiis kohdillaan. Loistavaa! Tuon kaksikon; keinunojatuolin ja peilipöydän kun tutustuttaa läheisesti mäntysuopaliuoksen ja harjan kanssa, nähdään mitä niistä kuoriutuu. Ruusukammariin kuitenkin päätyvät taloon jäädessään.

Alarivillä sitten näkyykin isännän kuvaamia juttuja ullakolta, jonne en vielä ole uskaltautunut. Siellä on vaikka mitä, näkyvillä ja piilossa. Silkkaa roskaa ja hylättyä rojua, mutta myös mielenkiintoisia juttuja, kuten laukkuja, kankaita, ruostuneita oikeasti vanhoja myrskylyhtyjen runkoja, puu- ja pahvilaatikoita, kirjeitä, kortteja, pulloja, lehtiä, puusta tehtyjä juttuja laatikoista rukkeihin.. Koska tuo isäntä tuppaa katselemaan niitä rakenteita kiinnostuneesti (hyvä asia), kuviin ei sitten pahemmin tavaroita osunut kuin pikkuruisina pisteinä. Tässä on kuitenkin esillä maailmankaikkeuden pölyt päällään Alkon vanhoja pulloja, joissa on ainakin neljää tai viittä eri vanhaa korkkia. Lehdet ovat 60-70 vuotta vanhoja. Tuo siististi pinottu nippu syyhyttää sormia tavattomasti. Taidan pyytää isäntää ottamaan sen mukaan kun menemme talolle seuraavan kerran. Lehdet näyttivät kuivilta ja ehjiltä. Jos ovat, ne säästetään saliin kaikkien luettaviksi. Tuo yksi ruttuinen lehti vuodelta 1952 oli irrallaan, eikä kuulu pinon vanhempiin lehtiin.

Jotain aarteita saatetaan löytää ullakolta kunhan sinne päästään tutkimaan ajan kanssa. Mitään kadonnutta Gallen-Kallelaa emme etsi, mutta kaikki taloon ja sen aikaan liittyvä kiinnostaa. Tuo peilipöytä ja keinunojatuoli ovat nyt kuitenkin pelastuslistalla perinteisen keinutuolin lisäksi. Ne näyttävät jotenkin sopivan ruusukammariin valittuun tapettiinkin.


Seuraava vierailukerta talolla onkin sitten vasta maaliskuussa. Tässä välissä juhlitaan ensin äitini täyspyöreitä ja siitä 2 viikon kuluttua siskoni täyspyöreitä. Sen jälkeeen käymmekin talolla varmaan ainakin kahtena viikonloppuna kuukaudessa aina tuonne toukokuulle saakka, jolloin alamme viettää siellä myös öitä viikonloppuisin.

Siihen saakka suunnitellaan kaikkea tätä.

Leppoisaa sunnuntaita!

Jovelan Johanna

13 kommenttia:

  1. Ihana mitä tavaroita...tuo peilikaappi ON hieno!!

    VastaaPoista
  2. Kaunis peilikaappi, hienoa että saitte sen!!

    VastaaPoista
  3. Se on kaunis :) Saa nähdä mitä tapahtuu kun pääsen pesemään sen. Tuosta muuten puuttuu 2 pientä laatikkoa niiden pikkuovien alta. Voi olla, että ovat jossain siellä talossa. Ehkä eivät. Keksitään sitten niihin jotain jos ei löydy.

    Iloista laskiaista Irmastiina ja Pilvi!

    VastaaPoista
  4. Oih mitä aarteita saattekaan talon mukana! Tuo perinteisen mallinen keinutuoli on niin ihana, itsekin olen jo pitkään siitä haaveillut!
    Samoin piironki on upea ja vinttiaarteet on aina niin jänniä...osaan asettua asemaasi, ja tuntea tuon innostuksen...jännää kevään odotusta sinulle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa kevättä myös sulle, Hilma! Linnut jo laulelee ja päivä pitenee, ihanaa!

      Poista
  5. Siis voi ihanuus mitä aarteita! Erityisesti tuo peilikaappi ♥ Noista kaikista kalusteista tulee varmasti mahdottoman kauniita! Ruusukammarin tulevan tunnelman voi aistia tänne saakka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla talolla on niin paljon (painokelvoton sana) tavaraa, että mä en ensin huomannut koko peilikaappia ja kun myyjä sanoi, että sen voisi jättää taloon, ei mitään tapahtunut sisuksissa. Tavara-roju-roska-ähkyssä mitään huomaa. Vasta hetken kuluttua katselin sitä uudelleen ja tuli sellainen "veit ö minit" -fiilis :D Toihan on kaunis. Kun sitten kurkkasin siihen peiliin josta takaisin katsoi minä itse hieman vinksin ja vonksin hassusti, ymmärsin, että täähän on ihan täydellinen! Tuo peilihän näyttää ihmisen sielun nahkapinnan sijaan!

      Jotain mulle tapahtuu tuolla talossa käydessä, koska unohdan aina kaiken sen järkevän, mitä piti kysyä tai tehdä kun siellä on paikan päällä. Niiden sijaan tunnun viettävän aikaa lähinnä tuijotellen ikkunasta ulos kestohymy naamalla jossen sitten paijaile seiniä ja uunien kupeita höpötellen talolle sellaisia, joista jossain saattaisi joutua pitkähihaisessa paidassa laitoruokintaan :D

      En meinaan yhtään tajunnut koeistua tuota tuoliakaan. Se on sävyltään sama kuin peililipasto ja kangas ei ollut rikki. Hieman likainen vaan. Pitää koeistua ensi kerralla. Unohtui tuo tuolien pääfunktio kun siirryin astraalitasolle pääkopassani.

      Mystistä ;D

      Poista
  6. Aivan upeita löytöjö olette tehneet! Ja tuo ruusutapetti on niin kaunis! Kelpaisi kyllä meidänkin seinälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tillikan Tupa :) Tuo tapetti on ruotsalaisen Lim & Handtryckin mallistoa.

      Poista
  7. Tuo on niin hauska vaihe kun pääsee tonkimaan tavaroita talon uumenista ja tutustumaan talon historiaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;) Ihan kuin lapsi jouluaattona. Ja tuota tongittavaa on paljon, kun pitää ne ulkorakennuksetkin jossain vaiheessa tutkia..

      Eilen löytyi muuten noin 60 vuotta vanha hääkutsu, jossa asiallisin tittelein, kohteliasti ja virallisin sanamuodoin kutsuttiin väkeä juhlimaan tyttären avioitumista. Precious!

      Poista
  8. Voi mitä ihania löytöjä! Varsinkin tuo peilipöytä on aivan ihana! <3

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!