jovela

jovela

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Odottamattomia aarteita

Pääsimme eilen käymään talolla ensimmäistä kertaa aivan kahden. Näimme ensimmäistä kertaa talomme aurinkoisena päivänä. Ilon määrää on vaikea kuvailla. Olemme nähneet talon ainoastaan  siten, että siellä on entinen omistaja läsnä ja joka kerta on joko satanut lunta ja/tai taivas on ollut ankean harmaa. Eilen ajoimme talon pihalle häikäisevän auringon paistaessa. Me kaksi ja koirat.

Näky pihalla oli suunnilleen tämä. Kuvat ovat hassusti sinisiä, koska oli niin kirkasta. Reippaat puunkaatajat olivat jo kaataneet kaiken synkentävän ja maata köyhdyttävän jättikuusen. Pian saapumisemme jälkeen kaatui haitallinen mänty.



Eipä aikaakaan kun.. (eikä tuossa ole kaikki pöllipinot)



Yht' äkkiä ennen niin synkänlainen etupihan laita avautui, valo pääsi pihalle vapaasti ja muut puut pääsivät hengittämään. Noita kuvassa näkyviä puita ei ennen nähnyt kunnolla. Sitten saimmekin mielenkiintoista tietoa puut kaataneilta vihersupermiehiltä..



.. tontillamme on meinaan eniten saarnipuuta. 2 koivua, yksi mänty, kaunis pihlaja, tammi, omenapuita, koristepensaita; terttuseljaa, lumipalloheisiä, ruusuja, syreeniä ja jotain, jonka nimeä en muista, mutta puista eniten siis saarnia. 

Saarnista tulee itselleni aina mieleen Beatrix Potterin tarinoiden kuvitukset. Pidän saarnista tosi paljon. Inhoan kuusia, en piittaa pahemmin männyistäkään, mutta tammet ja saarnit ovat juuri niitä puita, joita laittaisin pihalle jos saisin valita. Saarni on mielenkiintoinen puu monella tapaa ja kertoo siitä, että maa-aines tontilla on ravinteikasta ja hyvää. Talolla on meinaan sekä vanhaa että uutta saarnia, joten se selvästi viihtyy tontilla. Saarnista kerrotaan seuraavaa:

Saarni on Suomen vaateliain jalo lehtipuu, ja se viihtyy vain kaikkein parhaimmissa lehdoissa, sielläkin harvinaisena. Menestyäkseen se tarvitsee syvämultaisen, viljavan ja kalkkiperäisen kasvupaikan, jolla on riittävästi virtaavaa pohjavettä. Saarni voi elää 200 - 300 vuoden ikäiseksi.


Kuvat: free botanical graphics

Jossain vaiheessa tulee vastaan pettymyksiä ja ei toivottuja yllätyksiä, olen siitä ihan varma, mutta toistaiseksi talo on tarjonnut meille pelkkiä iloisia yllätyksiä sekä talossa että puutarhassa. Joskus tuntuu jopa siltä, että tuo talo on oikeasti meidän, että se on aina ollutkin meidän. 120 vuotta sitä on vaan asuttaneet muut. Olen heti kotona tuossa talossa kun pihalle astun. Enemmän kuin koskaan aikaisemmin tunnen tulleeni kotiin.


Niitä aarteita

Ullakolle ei pakkasen vuoksi menty tutkimusretkelle, mutta isäntä tutki hieman ulkorakennuksia. Kuulostaa hassulle, että ullakolle ei menty kylmän vuoksi, mutta ulkona kuitenkin tongittiin. Se johtuu siitä, että ullakolla menisi aikaa huomattavan pitkään sorteeratessa ensin sitä roskaa huonossa valaistuksessa, kun taas ulkona tutkiminen oli lähinnä kiertelyä romahdusrakennuksissa.

Kuvia ei isäntä ottanut, mutta pihan piilosta löytyi hevoskärryt. Ne tuodaan etupihalle ja niiden sisälle tehdään joku istutus. Emme ole ehtineet tai edes päässeet vielä tutkimaan koko tonttia lumen vuoksi. Tontti on muutenkin sellainen, että se voi kätkeä salaisuuksia. Tontti on meinaan tavallaan kolmiosainen; pihapiiri (talo-verstas-pehtoorin tupa) eli etupiha, puutarha-alue, eli takapiha ja kolmantena talousrakennusalue, jossa on talli, navetta ja kanala. Nämä kaikki kolme aluetta ovat rakennusten erilleen lokeroimia. Esimerkiksi tuonne talli-navetta-kanala -alueelle ei näy suoraan, koska verstasrakennus erottaa alueen etupihasta.

Tallissa oli wanhaa hevostavaraa, länkiä, suitsia, kaikkea sellaista, jota tarvittiin kun oli hevosia. Sitten löytyi juuttisäkkejä, wanhoja työkaluja, kuten kahden miehen parimetrinen saha, kärrynpyörä, mööpeleitä jne.. Eli kaikkea wanhan tilan tavaraa, mitä nyt voi kuvitella tuollaisessa paikassa olevan. Entiset talousrakennukset tyhjennetään heti lumien mentyä. Katot voivat tulla alas koska tahansa ja haudata alleen aarteita.

Ja tällainen vanha ruosteinen pyöräkin odottaa polkijaa. Menopeliksi tuosta ei enää ole, mutta niin kauniisti se on rustiikkinen ruosteineen ja nurpistuneine nahkaistuimineen, että saa pysyvän paikan tuosta Pehtoorin tuvan kivijalasta. Kesällä laitan pyörän tankoon korin ja tarakalle laatikon suloisine kesäkukkaistutuksineen.



Siskoni muisteli kuulleensa joskus, että polkupyörä portin pielessä tarkoittaa, että talossa on isäntä paikalla. Talolla on nyt uusi isäntä. Vanha pyörä saa kertoa siitä, vaikka porttia ei olekaan vielä.

Ja lämpimänäkin pysyttiin. Saimme parilla patterilla, kynttilöillä ja pienellä lämpöpuhaltimella tuvan 14 asteiseksi. Koirilla oli iso peti, huovat ja lämpöpeitto. Kyllä kelpasi olla, suunnitella, kierrellä ja ihastella. Siinä kaiken lomassa joimme ensimmäiset kahvit ja kuumat mehut talossa, josta on tuleva kotimme <3



Otin aika paljon kuvia sisältä nyt kun saimme olla ihan rauhassa ja ajan kanssa talolla. Makuuhuoneesta, eli ruusukammarista ei olekaan ollut näytillä kuvia, koska sinne ei fyysisesti mahtunut kuvaamaan. Salistakaan ei ole montaa kuvaa ollut. Niistä siis tiedossa maistiaisia seuraavaksi, yksi huone kerrallaan. Myös tuvasta napsin kuvia helpottamaan tätä etäsuunnittelua.

Oi mikä päivä! Juuri sellainen, mitä toivoimme ja vielä parempikin. Ensimmäinen listalla ---> (oikea laita) oleva työtehtävä on hoidettu; puita on kaadettu. Huhtikuussa vihersupermiehet tulevat taas ja leikkaavat omenapuut. Kun lumet ovat sulaneet, he aloittavat pensaiden ja ryteikköjen raivaamisen. Tämä projekti on nyt virallisesti alkanut!

Kovin iloisena

Jovelan Johanna

31 kommenttia:

  1. Kuulostaapa ja näyttää hyvälle. Kuuset ovat niin varjostavia, että valon määrä on tontillanne nyt aivan eri. Innolla odotan uusia kuvia sisätiloista, ihan tässä itsekin täpinöissä, mukana fiiliksessä, vaikkakin vain näin välillisesti :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et usko, miten hyvä mieli tulee siitä, että joku jossain haluaa katsella näitä meidän juttuja :) Kiitos!

      Se kuusi oli v-a-l-ta-v-a! Ylöspäin ollessaan se näytti tosi isolta, mutta ylöspäin nyt on enemmän tilaa kun taivas on rajana. Kun se kuusi oli siinä pihalla rötköttämässä, ei pihalle mahtunut mitään muuta. Oksatkin hurjia, useamman metrin.

      Hyvä kun lähti. Saa arvoisensa lopun jossain pönttöuunissa aikanaan ;)

      Poista
  2. Voi että, varmasti oli upeaa päästä tutkimaan ja katselemaan pihapiiriä ja taloa kahden kesken. Sen KODIN löytämisen tunteen voi ihanasti aistia tänne ruudun toisellekin puolelle : )

    Olen samaa mieltä kuusista ja meillä niitä valitettavasti on paljon. Ja hurjan paljon niitä on jo kaadettukin. Onneksi on myös mäntyjä joista kyllä tykkään ja lehtipuita. Se valon määrän lisääntyminen on huikea, kun pimentävät puut kaadetaan.

    Ihanaa sunnuntaita toivotellen!

    Ps. Siinä mun vanhassa lapsuudenkodissa ei enää kukaan valitettavasti asu, mutta isä ja veli ovat kyllä pitäneet talon hyvässä kunnossa. Eihän se silti sama ole kuin jos talo olisi asuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta Päivi :)

      Kuuset myös imevät maasta kaiken rikkauden ja köyhyttävät maan siten, että siinä on vaikeaa kasvattaa mitään. Oli tosi mielenkiintoista kuunnella eilen mitä ne meillä touhunneet vihrsupermiehet kertoivat eri puista ja niiden ominaisuuksista.

      Toiset taitavat olla havupuuihmisiä ja toiset enemmän lehtipuuihmisiä. Äitini esimerkiksi pitää kovasti männyistä, mutta itselleni ne eivät ole erityisiä. Taidankin olla enemmän sitä milikuvitustarinoiden puiden sorttia. Tiedäthän ne puut, joiden rungossa on ovi ja essuun puettu hiiri lakaisee pihaa ;D

      Toivottavasti jossain vaiheessa lapsuudenkotisi saa uudet asukkaat. Mahtavaa, että sitä ylläpidetään kuitenkin, vaikka siellä ei asuta.

      Poista
  3. Voin vain kuvitella, miten pihapiirinne herää eloon kevään ja kesän tullessa ja kuinka saat sen kauniiksi pienillä esille asetettavilla tavaroilla, yksityiskohdilla ja kukkaistutuksilla. Kaikki tuo on nyt teidän, onnittelut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta Pilvi :)

      Kiitos! Hitaasti edetään pihalla. Talo on pääroolissa, mutta siinä samalla, pienillä jutuilla herätellään pihaakin henkiin. Hyvinhän se siellä on voinut, liiankin, sillä luonto on ottanut valtaa.

      Onneksi saamme lainata kahta osaavaa miestä, jotka saattavat meitä alkuun ja avustavat raivauksessa.

      Poista
  4. Voin pienesti kuvitella tuon onnentunteen :)
    Lillla oli mulle "se"....kurkin ikkunoista sisään ja sanoin, että tämä on mun! Tämän on PAKKO olla mun!
    Sanoin pihalla uudestaan, että tämä on mun! Enkä edes tiennyt suostuuko mamma sitä myymään!!
    Minulle tai kenellekään - mökkihän ei ollut myynnissä, minä vaan "päätin" ostaa sen...

    Sama tunne on edelleenkin joka kerta kun sinne menen, satoi tai paistoi :D
    Eikä siellä edes ollut aarteita, saarnista puhumattakaan, silkkaa rojua yksi romulavallinen - ja se pihakoivukin lähtee...mutta jostain vain tietää, että se on oma, (kuin) mulle tehty!

    Yhtä onnellisia hetkiä toivon teille jatkossakin - ja miksei niitä tulisikin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lilla on NIIN suloinen ja siitä näkee, että se on sun. Kaikkialla huokuu tunteella tekeminen. Hauska tarina tuo Lillan ostaminen. Rohkea rokan syö!

      Väittäisin, että aika moni kutsuisi noita meidän aarteita romuksi ;D Ullakolta ei ole tullut vastaan Kallen-Gallelaa tai Sibeliuksen tuntematonta sonaattia ;D Niinhän se on, että yhden miehen roska on toisen miehen aarre.

      Saarneista mulla ei ollut muuten mitään aavistusta, eikä taatusti isännälläkään, joka kyllä erottaa tulppaanin rairuohosta ja kuusen koivusta, mutta arboristisesti epäilen homman jäävän siihen. Mä luulin niitä nuoria saarneja oudoiksi pajuiksi ja isoja jo suunnittelin kaadettavaksi, koska epäilin lepiksi, joiden siitepöly on sietämätöntä.

      Onnen hetkiä myös Lillaan, tuohon karkkipesääsi ;)

      Poista
  5. Upeeta! <3 Ilon tunteet voi tosiaan aistia tänne saakka <3 Muista nämä hetket jos joskus tulee niitä ikäviä yllätyksiä tai muuta haljua. Välttämättähän ei edes tule :)

    Voi taivas miten luksukselta kuullostaa että joku muu raivaa pihat ja kaataa puut. Kattelen tässä juuri ikkunasta tuota meidän loputonta mettätyömaata, ja mietin mahdanko olla vielä hengissä kun se joskus on kokonaan tehty :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää huomenta saaristoon :)

      Muistan, lupaan muistaa! Oikeastaan yksi syy siihen, että yritän tallentaa kaiken niin tarkasti (suunnitelmista toteutukseen ja askeleet niiden välillä) on se, että ei unohtaisi ja että aina muistaisi. Olisi mistä katsoa vuosienkin jälkeen. En maalaa piruja seinille, tulee mitä tulee, enkä oikeen edes pelkää, että jotain ei-niin-mukavaa, josta ei selvittäisi tulee vastaan. Niistä selvitään sitten aikanaan jos on tullakseen. Voi tulla, voi olla tulemattakin ja jos tulee, tehdään asialle jotain.

      Teillä oli kyllä uskomaton se viime vuoden savotta. Ihan uskomaton! lopputulos olikin sitten sellainen, että taatusti kannatti, vaikka homma otti koville.

      Sanon suoraan, että en kykenisi siihen. Ihan fyysisestikään en pystyisi, vaikka miten hammasta purisi yhteen. Mulla on selkäsairaus, joka estää tuollaiset hommat ja jos menen hammasta purren pelleilemään, en sitten pariin päivään voi edes kylkeä kääntää. 24/7 noidannuolimainen kipu on tehnyt nöyräksi siinä mielessä, että kunnioittaa tuota rankasairautta ja jättää pelleilemättä.

      Myönnän myös, ettei yhtään ota luonnolle teettää nuo hommat ulkopuolisella. Onhan toi ihan hanurista hommaa ;D (mun mielestä). Sitten on sellainen pointti vielä, että jättimegahirmumonsterikuusi kasvoi talon vieressä. Olisi ollut riskaabelia lähteä kaatamaan sitä itse. Arvonnassa olisi ollut uusi katto, kuisti maan tsalle tai pehtoorin tupaan sisämetsä ;D

      Ja se mänty, vaikka kuusta pienempi olikin, oli kaatajien mielestä hankalin puu, jonka ovat koskaan kaataneet. Se nääs taipui talon katon ylle, se oli kasvanut hiljalleen kallelleen ja suurin paino oli kallellaan talon katon päälle..

      Hienosti tuli sekin puu keskelle pihaa kaikki kolme bonaripistettä (katto, kuisti, pehtoorin tupa) kiertäen ja rätkähti maahan kuin taskuparkkina ruutuun vedetty bussi.

      Mä lähetän tsemppikannustusaaltoja sinne saaristoon, että jaksatte vielä metsänne kanssa.

      Poista
    2. Kiitos kiitos :) On vähän auki milloin päästään taas jatkamaan puiden parissa. Valoa ja näköalaa olisi seuraavasta "tilkusta" tulossa.

      Se oli kait joku kirous taas(!) mikä tähän ajoi. Yritimme kyllä saada useampiakin ammattilaisia kaatamaan puita. Pari kuukautta meni ihan hukkaan kun järjesteltiin ja sovittiin, järjesteltiin ja sovittiin. Kukaan ei lopulta tullut. Savotta on niin karsea ja osa puista todella vaikeita (ja mettäkonetta tänne ei haluta). Uskomatonta mutta totta, aina ei vaan saa edes korvausta vastaan. Enempää ei sitten aikaa tuhlattu vaan päätettiin itse hoitaa koko paska.

      Taas kerran :D

      Poista
    3. Teillä näköalat ovat paljastamisen arvoisia. Ainoa mitä en saanut tämän talon myötä, on lähimeri. Sinne ei ole pitkä matka (lähin uoma taitaa olla n. 2km ja kunnollinen meriaukea n. 4km), mutta näkymää merelle ei ole. Teillä se on ihan siinä, oman tontin sylissä ja muutenkin liikojen puiden kaato tuo sitä valoisuutta, avaruutta ja havupuiden kohdalla myös vähemmän iniseviä ötököitä.

      Vai kävi teillä niin! Iso höh! En tiedä missä te tarkalleen olette, mutta länsi-rannikkoa olen mielessäni mieltänyt teidän kodiksi. Jos niin on ja kaipaatte savotta-apua, piippaile. Laitan sulle meiliä sitten. Voin suositella noita meidän käyttämiä lämmöllä. Yhteydenpito on ollut hyvää (he ottavat kaiken niin hyvin huomioon, opastavat, neuvovat ja selvittävät pyytämättä asioita) ja kaikki on sujunut presiis sovitulla tavalla. Eilen ei ehditty kotiinkaan kun oli jo seuraavasta hommasta tullut sähköpostia ja siihen tarkennusta uudelleen tänään aamulla. Hintakin on enemmän kuin kohdallaan, joten jos vielä tarvitsette omalle tontille jeesiä, voin kysellä alustavasti ottaisivatko he keikkaa teidän alueelle. Meillä talo on siis Vakka-Suomessa ja tyypit ovat Turusta.

      Poista
    4. Täysin väärä suunta ;D Mutta kiitos kuitenkin erittäin paljon lämpimästä ajatuksesta! <3 <3

      Olette todella onnekkaita kun olette saaneet tällaiset tyypit hommiin! Olen tosi iloinen teidän puolesta :) Ja voi vitsi, saatte ihanan ja valoisan pihapiirin! Ja kyllä mekin vielä saadaan, uskon vakaasti niin!

      Poista
    5. Eikä? :D Mä joudun nyt jotenkin orientoimaan teitä uudellen kartalle ;D Mä olen koko ajan luullut teidän olevan tuossa saaristomeren alueella ;D

      Ja hei, jos jotkut, niin Te. Te saatte homma kerrallaan ihanan ja valoisan pihapiirin, vaikka saisitte käyttää sen luomisessa vaan muovista kertakäyttöveistä. Sen verran sitkeitä sissejä olette kyllä ;D

      Poista
    6. :D Suomenlahdelle kun sijottelet, niin me vilkutellaan täältä muoviveitsillämme! Hih :D

      Poista
    7. Mä laitan aalloille kellumaan pussillisen pirkka-puukkoja täältä kotirannasta Pikkalanselän puolelta merta ;)

      Poista
    8. Kiitti! :D Itään päin kun pistät tulemaan niin löytää perille! ;)

      Poista
  6. Jääty koukkuun! :) Meillä myös haaveena tulevaisuudessa hankkia pieni maatila (mieluusti vanha) ja laitella sitä kuntoon. Tällä hetkellä rempataan omaa pientä rintamamiestaloa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta Varpunen :)

      Tervetuloa! Täytyykin tulla kurkkaamaan millaista ritsikkaa laittelette, jos siis sulla on blogi siitä :)

      Poista
  7. voi miten mahtava tunne välittyi tänne asti :)
    upea puu ja pensasto siellä !
    ja niin paljon aarreaittoja tutkimatta ...onkos teillä pitkä matka uudelle kodille ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Riikka!

      Ajallisesti on harmillisen pitkä matka. Kilometreinä ei niinkään. Linnuntietä jos pääsisi (tai edes suoraa reittiä) matkaa olisi 1½ tuntia, mutta joudumme kiertämään ja kaartamaan hassusti, jolloin matkaa on n. 2½ tuntia suuntaansa.

      Oi tule keät ja kesä, jolloin voimme jäädä talolle viikonlopuiksi ja pidemmiksikin ajoiksi ees-taas suhaamisen sijaan!

      Poista
  8. Oi mikä ihana päivä teillä on ollut ja ihan tuntui kun olisi itsekin ollut mukana tutkimassa sitä pihaa :) ...mä olisi kyllä mennyt vintillekin...odotan vain innolla mitä sieltä löytyy..ihania aarteita lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sara :)

      On tämä kaikki niin jännää kun ikinä ei tiedä mitä minkin läjän, kinoksen tai nurkan takaa/alta/päältä tulee vastaan. Eilen naureskelin itsekseni, että on se hyvä kun joskus pihalla ollut kaivo on täytetty kivillä. Muuten löytäisin itseni jostain sieltä ;)

      Mutta ullakko, tuo itselleni vielä neisteellinen mysteeri. Pelottava. Ei itse ullakko niinkään, mutta ne pystylistaportaat sinne. Jumalattoman vaikeaa kavuta. Typerin ratkaisu ikinä! Kuvittele kiipeäväsi pystylankkua pitkin, jossa on tasaisin välein kapea lista, johon varpaat juuri ja juuri mahtuvat. Sitten pää lattiasta läpi. Hiiriä. Tosisissit ei sano iik, mutta tekisi mieli ;D

      Ullakolle pitää saada jotkut teleskooppiportaat. Ei noilla nykyisillä tämä nainen sinne suosiolla kiipeä. Putoan kuitenkin.

      Poista
  9. Kuulostaapa todella mukavalta päivältä. Kiva, että saitte rauhassa kuljeksia, katsella, ihastella ja suunnitella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Ensimmäistä kertaa tuollainen on niin spessua. Jätti hirmuisen nälän päästä pikimmiten sinne uudelleen ;)

      Poista
  10. On takuulla ollut ihana päivä, hienoa :)

    VastaaPoista
  11. Mahtavaa, että tontiltanne löytyi jalopuita, ne olis mun suosikkitontin elementtejä! Mutta olen onnellinen, että pienehköltä tontiltamme löytyy siis edes luonnonvaraisia ja vanhoja puita, kuusia, koivuja, mäntyjä, ja monta pihlajaa, jopa yksi kuulemma harvinainen suuri runkopihlaja, siis sellainen ison koivun kokoinen. Ja surukseni joudumme piakkoin kaatamaan joitain noista muutamista, uuden verstaan tieltä, jota pian aletaan työtiloiksemme rakentamaan. t: uudehko kanssakulkija Kaardemumma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Kaardemumma!

      Teillä onkin monipuolista puustoa tontilla. Oletko arvellut minkä ikäisiä vanhimmat puut ovat?

      Tuolla meidän tontilla on puita sekä että, siis luonnonvaraisia ja istutettuja. Vanhimmat saarnit ovat hyvin vanhoja, osa slkeästi istutettuja, koska ovat rivissä, mutta nekin kymmeniä vuosia iältään. Kaadettu kuusi oli istutettu -67.

      Kuusi kuului niihin itsenäisen Suomen 50-vuotisjuhlan kunniaksi istutettuhin kotikuusiin, jotka merkittiin irtonaisella laatalla. Ajatuksena kovin kaunis ja arvokas, mutta kun kuusi oli niin valtava, että se imi kaikki ravinteet maasta, pimensi koko pihan ja oli muutenkin riskialttiilla paikalla, annoimme kaataa sen. Laatta jäi meille kuitenkin talteen :)

      Poista
  12. Saarnet on upeita! Meillä ei pihassa kasva mitään jalopuita. Tai olemme me istuttaneet pari tammea ja hevoskastanjan. Vielä on istuttamatta naapurista saatuna lehmusta ja pähkinäpensasta. Saarnikin olisi kiva.

    VastaaPoista
  13. Tammet ja hevoskastanjat ovat niin kauniita puita! Meillä tuo Otus Oravakin tykkäisi jos saisi terhoja.

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!