jovela

jovela

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Oma tupa, oma lupa

Palaan aiheeseen omavaraisempi talous. Tämä on osa elämänmuutostamme ja yksi vahvasti taloon liittyvä haaveemme; elää omavaraisempaa elämää. Korostan nyt vielä, että tarkoitus ei ole elää omavaraista elämää, vaan omavaraisempaa elämää.

Miksi?

Tähän on helppo vastata; koska me voimme. Se on kaikin puolin järkevää. Ei ole vitsi, että tietyt asiat nykymaailmassa ovat kulumassa loppuun tai niiden saanti on jatkuvasti vaan kalliimpaa. Jokainen talossa asuva tietää asumisen kalleuden. Laskujen määrä on loputon. Jos edes osan niistä laskuista voi poistaa muutamilla valinnoilla tai pienentää syntyviä laskuja, säästö on suuri joka suuntaan. Lisäksi monet asiat ovat kovin epävarmalla pohjalla. Milloin vesi on käyttökelvotonta, milloin siihen sujahtaa liikaa kemikaaleja, sähköt ovat poikki, mikään ei pelaa ja kaikki on sen varassa, että joku jossain ylläpitää järjestelmää, johon ei voi itse vaikuttaa. Vähiten siihen hintaan. "Hei, me nostetaan taas vähän näiden hintaa - pulaakin johtajille huippupalkkiot" ovat lööppien vakiouutisia. Ja me maksamme kiltisti, vaikka mutisten, mutta maksamme.


Tuttuja lööppejä? Liian tuttuja? Sähkön hinta nousee tai tuplaantuu, veden hinta on jo noussut jopa 69% ja sen jälkeen vielä 15%, ruoka kallistuu, lämpö kallistuu.. Päivän uutiset ja sää sekä mikä kallistuu. Tuodaan vaan kaikki ulkomailta perunoista sähköön. Hyvin menee. vai meneekö? lööppi osasi myös kertoa, että jos Saksassa ei tuule, Suomessa sähkö kallistuu. Niinqu aikuisten oikeesti!

Kiitos, ei.

Entäs sitten ruoka? Me laitamme suuhun päivittäin kaikkea sellaista, josta meillä ei ole hajuakaan, eikä mikään tunnu olevan sitä mitä sen pitäisi olla. "Mansikkahillo" onkin pääasiassa omenaa, perinteisenä myytävässä vaniljajäätelössä on enemmän lisäaineita ja mukamas-aineita kuin pääaineita, eikä paistijauhelihakaan ole paistia kuin minimaalisen pakollisen määrän edestä. Tuoretiskeillä kuulema myydään vanhaa ja lihatuotteissa ei ole pääasiassa lihaa, tuontivihannekset kuorrutetaan kemikaaleilla ja niitä kastellaan saastuneella jätevedellä kasvukauden aikana. Tuotantoeläinten elämä on sikamaisen karseaa. En halua paasata, mutta jossain tässä ollaan menty metsään pahasti. Kiitos ei myös tälle.

Meistä ei kuitenkaan ole tulossa ismittäviä elämäntapahaahuilijoita, jotka kieltäytyvät kaikesta ja heristävät sormea kaikelle kaupalliselle, mutta joitain valintoja tulemme tekemään. Ne ovat seuraavia:

Ruoan osalta

Tulemme kasvattamaan vihanneksia, juureksia, yrttejä, marjoja ja hedelmiä sekä ulkona että orangeriassa, jollaisia vuosisadan vaihteessa rakennettiin kartanoihin ja tiloille. Kesäisin orangeria toimii kasvihuoneena ja talvisin siellä voi talvehtia muutamat sellaiset kasvit, jotka muuten kuolisivat ulkona, mutta eivät silti pidä liiasta talvilämmöstäkään. Orangeriassa voi myös talvikasvattaa joitain vihanneksia kasvatuslampun alla.



Omia eläimiä emme voi syödä. Jos eläintä on ensin paijaillut ja hoivannut, se muuttuu meillä syömäkelvottomaksi. Se  olisi toki hienoa, että voisimme kasvattaa esimerkiksi porsaan ja pistää possun sitten lihoiksi, mutta kumpikaan meistä ei voi eläintä teurastaa ja vaikka teurastaja tulisi hoitamaan homman, lihat jäisivät syömättä. Kiinnymme eläimiin niin kovasti. Lihat siis tulevat meille suoraan eläinten hyvään elämään sitoutuneilta tiloilta, joissa ne on kasvatettu perinteiseen tapaan ja jotka järjestävät teurastuksen siten, että siitä on eläimelle esimerkiksi kuljetusmatkojen osalta mahdollisimman vähän tuskaa.

- Munia saamme toivottavasti kanoilta

- Vuohenmaitoa juustoa varten vuohilta.
- Etanoita pannulle etanatarhalta (testaamme pienimuotoista etanafarmausta)
- Kalaa kalastamalla (järviä, joihin oikeudet sekä meri lähellä)
- Hunajaa mehiläisiltä (ehkäpä, tätä katselemme sitten jossain vaiheessa)

Talolla tehdään olutta, siideriä, mehuja, kesäviiniä ja muita juomia. Tämä ei tarkoita sitä, että emme ostaisi loistavia viinejä muualta. Osan juomista teemme itse silkasta tekemisen ilosta, osan ostamme.
Käymme kyllä kaupassa  ja ostamme ruokaa, mutta suosimme suoramyyntitiloja ja lähiruokaa. Ideana on tuottaa ja valmistaa itse osa siitä, minkä suuhumme laitamme. 


Eläimistä

Jovelan kanalaan tulee kukko ja 5 kanaa. Kanat ja kukko muuttavat Jovelaan - jos kaikki menee jokseenkin suunnitelmien mukaan - kesällä 2014. Kanoja tulee kahta sorttia; perinteisiä kanoja, jotka munivat perinteisiä munia ja kanoja, jotka munivat tumman ruskeita munia.



Alfons on päätetty kukon nimeksi. Nimensä mukaan "aatelinen" kukko saa yksinoikeudella turvata kanalaumansa elämää tilalla. Kanojen nimiksi on päätetty jo aikaa sitten Klaara ("puhdas"), Dora ("lahja") ja Flora ("kevään ja kukkien jumalatar"). Ruskeita munia munivien kanojen nimiksi tulee Hilda ("taistelija") ja Hulda ("lempeä").

Kanojen hyvästä hoidosta kirjoitin vanhaan blogiini täällä.

Jovelan vuohela taas saa myöhemmin kaksi asukasta, joiden nimet ovat Nuuhirunttinen ja Hildegard. Nuuhirunttinen on hassu nimi ja hassu on sen historiakin. Näin muutama vuosi sitten unta, jossa meillä oli vuohi nimeltä Nuuhirunttinen (ruotsiksi Snusruttan - Hahaa! Hänellä oli siis myös ruotsalainen vastinenimi). Hildegard taas tulee Agatha Christien kirjasta Idän pikajunan arvoitus. Luin sen ensimmäistä kertaa 8-vuotiaana ja muistan miten vahvasti päähäni piirtyi mielikuva kirjassa esiintyvästä seuraneidistä Hildegarde Schmid'istä, jonka kasvot kuvittelin jotenkin vuohimaiseksi. Siispä tilan vuohien nimet ovat unesta ja mielikuvista.

Vuohien kasvattamisesta kirjoittelin vanhassa blogissa täällä.

Näiden lisäksi kokeilemme kasvattaa syötäviä etanoita, eli tarhakotiloita, joita sitten mutustelemme valkosipulivoissa kypsennettynä, namskis! Etanoista ja niiden kasvattamisestakin olen kirjoitellut vanhaan blogiin pitkän jutun ja se löytyy täältä. 


MUUTA

Oma kaivo, ei laskua käytetyistä vesistä. Myöskään kunnallista viemäröintiä ei tule. Harmaavesi johdetaan imeytyssäiliöön. 


Sadevesijärjestelmä: ilmaista kasteluvettä puutarhaan. 

Lämminvesi: pääasiassa puukäyttöinen lämminvesivaraaja, jollaisesta kirjoitin vanhassa blogissa. Sen rinnalle, eli vaihtoehdoksi tulee pienempi sähkökäyttöinen vesivaraaja.

Sähkö: osittain aurinkoenergiaa. Kasvatamme aurinkoenergian määrää hiljalleen. Talosta tulee siis "kaksivirtainen". Niin kauan kun aurinkoenergiaa riittää, talo syö sitä ja siirtyy verkkovirralle vasta kun aurinkoenergiavarasto on tyhjä.

Vedetön vessa > ravinteita kasvimaalle 


Lämmitys: pääasiallisesti puulla (puut omalta tilan tontilta ja myöhemmin omasta metsästä toiselta paikkakunnalta).
 

Jätehuolto: tarkka kierrätys ja kompostointi, palava poltetaan. Jätehuoltoon ainoastaan ns. loppujäte.



Loppusanat

Nämä ovat meidän ratkaisuja. Olemme suunnitelleet ja pohtineet tätä kauan. Nämä ratkaisut sopivat meille ja meidän arkeemme. Koska olemme läsnä talolla päivät pitkät sinne muutettuamme, ei talon lämmittäminen ja muut puuhat ole ongelma ja vaihtoehtoisena tukena on aina se sähköllä toimivan lämmityksen kytkentä jos sille on tarvetta.

Lähdemme kokeilemaan näin. Tulevaisuus näyttää millaiseksi arki muodostuu. Jos siitä tulisi liian rankkaa, mitä en usko koska olemme tämän luontoisia, aina voi siirtyä sille puolelle valintoja, joissa makselee kiltisti (hieman muristen) niitä laskuja ja ravitsee itsensä kassan kautta.

Niin kauan..

Jos jaksoit lukea tämän vuodatuksen ja asia kiinnostaa sinua, voit vilkaista mitä kirjoitin suunnitelmistamme ennen kun tiesimme tästä talosta. Juttu on kirjoitettu vajaa kaksi viikkoa ennen kun ostimme talon. Tuota kirjoittaessani meillä ei siis ollut hajuakaan tästä talosta, jonka ostimme. Aika hyvin osui kohdilleen.. kurkkaa

Jos oikeen olet lukutuulella, tällaisia suunnitelmia meillä oli elokuussa 2011. Olemme siis pohtineet asioita pitkään ja monelta kantilta. Tajusin juuri, että ei se ihme ole, että ostimme tämän talon kertalaakista, siltä seisomalta, yhdellä katselulla. Tämä talo on juuri se, jota olemme etsineet 4 vuotta.<3 Koti.

Jovelan Johanna

Kuvat: Pinterest

25 kommenttia:

  1. Kirjoitat niin asiaa!
    Ihailen (ja positiivisella mielellä kadehdin) suunnitelmaa, jolla on ihan täydet mahdollisuudet toteutua, mutta jossa on annettu itselle lupa tinkiä toteutuksesta, jos liian rankaksi menee.
    Tällaisia ihmisiä ja päätöksiä tarvitaan just nyt.
    t. Hampaita kiristelevä öljylämmitäjä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta Annukka :)

      Kiitos kovasti! Meillä on tosiaan tarkoitus pitää hauskaa tämän projektin kanssa. Mitään tuskan ja kyynelten voimalla ylläpidettävää kieltäymysten kartanoa ei ole tarkoitus perustaa.

      Vaikutetaan omaan olemiseen meille sopivilla tavoilla. Ei sen enempää tai vähempää.

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus! Omavaraisuutta haluaisin itsekin lisätä. Ja toinen on tuo sähkö.. olen itsekin (toistaiseksi vielä ajatuksen tasolla) paneeleita mietiskellyt. Elämä on niin kallista, että ei mitään järkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta Hanna

      Meillä on ollut paneelit käytössä möksällä (ei vettä, ei sähköä) ja hyvin on toiminut. Taloa varten pitää lisätä paneelien määrää ja myös keräysakkuja.

      Mun mielestä aurinkopaneelit ovat rumia (anteeksi kaikki katolle paneeleita kiinnittäneet). Niitä on tosi vaikeaa maisemoida. 1890 rakennetun talon katolla ne näyttäisivät varmaan ihan karseilta ;D Me tehdään siis pihalle paneelitelineet, joita voi tönäistä, eli kääntää aurinkoa kohti. Ajattelin, että ne vois maisemoida osaksi aitaa. Siellä auringon puolella tonttia ei ole kuin peltoa ja kumpuilevaa maastoa. Ei siirry katselun tuska kenellekään toiselle jos paneelit tulevat sinne puolelle tonttia.

      Poista
  3. Heippa, miten ihana blogi!

    Saisiko sinuun sähköpostilla yhteyden? Voit kirjoittaa minulle ensin: tanja@siriontime.com

    VastaaPoista
  4. Hei Tanja

    Kiitos :) Laittelen postia kunhan ehdin!

    VastaaPoista
  5. Tässähän tämä aamupäivä mukavasti hurahtikin kun avasin kaikki linkit ja lukaisin aikajärjestyksessä :D
    Hups, työt kärsii.....mutt ei voi kun hattua nostaa!! Ja kun hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin eihän teillä ole hätäpäivää! Ei muuta kuin antaa porskuttaa :)

    Etanat, nammmm!! Pitäiskö mun alkaa hyödyntää lehtokotilot, niitä meinaan riittää! Viime kesänä niitä keräillessä meni kyllä himo etanapannuihin ihan tyystin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Sä olet kyllä yksi supernainen! En tosissaan ajatellut kenenkään noita vanhojakin lähtevän lukemaan tämän megavuodatuksen jälkeen ;D

      Ja Pepi, on se niin, että parempi etana pannussa lounaana kuin salaattimaalla lounaalla ;D

      Poista
    2. Mulla on outoja intohimoja - ja hyvät blogit on yksi niistä :D
      Kun vaan aika riittäis....

      Mulla taitaa olla lievää suurempi ryhtymiskynnys alkaa valmistaa ruokaa "omanmaanetanoista".... :/

      Poista
    3. Kiitos kun olet niin.. tuollainen :)

      En ole muuten ihan varma, onko ne puutarhan perusetanat parhaita ruokaetanoita. En siis ihan täydelleen tiedä, pidetäänkö ruokakasvatusetanalajikkeena jotain tiettyä lehtokotinolajiketta vai ei. Sen verran olen tutkiskellut asiaa, että tiedän Suomessa olevan pulaa etanakasvattajista. Ravintoloihin menisi enemmän laadukasta, hyvällä ruokavaliolla ja asianmukaisen tyhjennyskauden läpikäynyttä ruokaetanaa, mitä Suomessa tuotetaan.

      Mielenkiinnolla kokeilemme pienen kasvatuslaatikollisen verran. Jos se luonnistuu hyvin, miksipäs ei sitten hieman enemmänkin, jopa myyntiin.

      Vähän kaikkea kokeillaan. Oudompiakin. Pysyy elämä mielenkiintoisena ;D

      Poista
  6. Wautsi, todella hienoa ja arvostettavaa. Tuosta haaveilen itsekin, mutta siihen on todella vaikeaa hypätä täyspäiväisesti kun on "leipätyössä talon ulkopuolella" ja kotiinsaapumisaika on joskus iltamyöhään..:S Miten te tulette toimeen taloudellisesti/ onko teillä kotona jotain yritystoimintaa? Muistatko paljonko tuollaiset aurinkopaneelit maksaisivat? Kiitos inspiroivasta blogista, itsekin ostin juuri vanhan hirsitalon ja haaveilen tässä työn ohella että talo/maatila heräisi henkiin. Kunhan vain uskaltaisikin heittäytyä kaikkiin hulluihin ideoihini! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Mimuli

      Minä tein juuri niin. Vaihdoin uran ja korkeapalkkaisen työn yrittäjyyteen, eli olen yrittäjä. Mies on vielä kolmivuorotyössä, mutta kun muutamme talolle, meistä tulee yrittäjäpariskunta. Minä teen omia töitäni ja mies omiaan, molemmat kotoa käsin.

      Se aurinkopaneelijrjestelmä, jonka ostimme muutama vuosi sitten, maksoi n. 1500,- Hinnat ovat siitä alentuneet huomattavasti.

      Joskus heittäytyminen kannattaa. Usein on muitakin vaihtoehtoja olemassa. Usein ne tuntuvat mahdottomilta toteuttaa ja vaikeilta saavuttaa. Mielestäni kaiken ydin on se, mitä itse haluaa. Onneksi on vaihtoehtoja. Toisille se on normaali "8-16" työ ja toisille jotain muuta. Osa elelee jossain siinä välimaastossa nauttien molemmista tasapuolisesti. Elämässä on jutut kohdillaan kun löytää sen oman jutun. Oli se sitten mitä tahansa :)

      Poista
  7. Niin huippu postaus ja niin täyttä asiaa! Meillä omavaraisempaan talouteen siirtyminen on astetta hankalampaa kun tonttia on kokonaiset 1600 neliötä ja naapurit ympärillä. Mutta jospa me joskus päästäis sinne maalle :) Ja johan minä viime kesänä aloitin tekemällä elämäni ensimmäisen oman kasvimaan (tai -laatikon) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele :) Mutta tuohan on juuri se askel kohti omavaraisempaa elämää. Ei ole tarpeen heittäytyä vanhaan argikulttuuriin vailla mukavuuksia vaan ollakseen hyväksyttävällä mittapuulla omavalintaisempaan ja omavaraisempaan elämiseen suunnattu. Kaikki tuollainen on kotiin päin ja 1600 neliötä naapureista huolimatta mahdollistaa moniakin juttuja.

      Nykyään saa esimerkiksi solarilatureita. Ne on varsin käteviä kotona ja reissussa. Voi esimerkiksi rannalla, puutarhassa tai reissussa istuessaan antaa kännykän, ipadin tai kannettavan latautua auringosta.

      Pieniä juttuja. Hyviä juttuja :)

      Poista
  8. Omassa tuvassa ja läänissä on justiinsa se paras puoli että voi tehdä mitä haluaa. Saa panostaa juuri siihen mihin tykkää. Toteuttakaa kaikki nuo mielettömän upeat suunnitelmat ja haistattakaa kaikille epäilijöille pitkät! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just niin :) Ja kyllä toteutetaan. Juuri ne mitä halutaan ja luovutaan jos ei osoittaudu hyväksi.

      Epäilijöille vilkuttelemme hyväntahtoiseti. Koska emme ole perustamassa uskonlahkoa (liity jovelaismiin, maailman ongelmat on nyt ratkaistu), emme ole haalimassa opetulapsia palvomaan meidän tontille tai edes tänne blogiin ;D Kerromme kuitenkin meidän matkasta ja ajatuksista, koska tämä aihe tuntuu kiinnostavan nykyään monia. Jos meidän valinnat antaa jollekin toiselle rohkeutta kokeilla siipiään, aina parempi.

      Ja loppujen lopuksi me ei olla tekemässä mitään ihmeellistä tai suurta. Yksinkertaistetaan vaan elämistä ja olemista.

      Poista
  9. Mahtava juttu ja niin kuin tuossa jutussa, kaksi viikkoa ennen kauppoja, kirjoitit, niin pitkällehän tuo on tahdon asia. Ja jos ei koskaan mitään yritä, niin mistä sen tietää miten olisi onnistunut... varmasti tulee teillä haasteita, mutta nehän kuuluvat arkeen ja niitä on kaikilla. Ain on muuten joku, joka arvostelee ratkaisujasi ja on kateellinen...
    Mikä teillä olikaan aikataulu, milloin luulette pääsevänne muuttamaan Taloon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iltaa Rva Kivitikka :)

      Haasteita on taatusti edessä. Osittain niitä juuri odotellaankin. Liian valmis on aika tylsää. Sitä on ollut jo ihan riittämiin. Ja kun mikään näistä ei ole pakko, aina voi muuttaa suuntaa jos siltä tuntuu.

      Meillä on tuossa oikealla lista kaiken etenemisestä/ mitä pitäisi tehdä. Tällä hetkellä lista on sitä viimeistä ja hyvin vähän ensimmäistä. Arvioitu muuttoaika on 06/2014.

      Poista
    2. Tuota listaa olen seurannutkin :-)
      Vielä siis pitkä vuosi odottelua ja ahkeraa tekemistä, toki!

      Poista
  10. Ompas taas postauksellinen asiaa! :)
    Meillä kauhisteltiin myös samaisia mainoksia ja vahvisteltiin omaa elämäntyyliämme, kuinka ei harmita niinkään paljon kuin saattaisi. Joitain suuria ratkaisuja meillä vielä edessäpäin ja ennenkaikkea niitä pieniä valintoja omavaraisemman elämän suhteen, mutta pienin askelin! :)
    Voi kun vuohia ottaisin minäkin maidon vuoksi heti, mutta kukapa niitä lypsäisi minun ollessa töissä. :( olen jo aasia ajatellut myös, en nyt tarkoitusperää tiedä tälle valinnalle, mutta ihana olisi! Työkaverini totesivat, että eikö yksi siellä kotona riitäkkään? ;)
    Meidän ajatuksemme omavaraisemmasta elosta on tullut vahingossa elellen. Haveilimme siis vanhasta talosta uusilla hiplöillä. Ollaan siis eksytty vahingossa meille todella hyvin sopivaan elämään. Toisinkuin te, niin hyvin harkiten ja miettien omia valintoja jo etukäteen. :) taitaa lopputulema kuitenkin olla hyvin pitkälti sama molemmilla tavoilla..? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna :)

      Ihan varmasti niin on ja meillä tämä pitkä pohdinto ja tarkat suunnitelmat on pitkälti siitä johtuvia, että meillä kesti näin kauan löytää se sopiva talo. Saa nähdä mitä tästä seuraa. Jotain siitä seuraa joka tapauksessa, joten etenemme luottavaisin mielin ja pilke silmäkulmassa.

      Ei tämä kuitenkaan niin vakava asia ole. Kuten aiemmin olen sanonut, jotkut lähtevät reppumatkalle maailman ympäri, me lähdetään taloon. Missä ollaan ja mitä tehdään kymmenen vuoden kuluttua, on ihan auki, kuten muillakin. Toivottavasti se on tuossa talossa, yhdessä ja elämästä nauttien :)

      Poista
    2. Niinja, täytyy vielä lisätä ettei meidän pääsiäispöydässä tulla näkemään lambin ja laten viuluja, eli sama rakkaus se meilläkin lemmikkeihin on! Hienolta kun se kuulostaakin navetasta pöytään, mutta kyllä jää lihat syömättä. Jotenkin kuitenkin lampaatkin hyödynnetään, keritään siis villat ja laitetaan langoiksi, katsottiin jo valmiiksi paikka missä onnistuu tämä. :) eli hyötykäyttöä hellemmin. ;)
      Ja vielä niille epäilijöille voi tosiaan vilkutella, kukin elää tyylillään ja tavoitteenaan nauttia omasta elämästään. Eli niin makaa kuin petaa! :)

      Poista
    3. Aivan. Ja tartteeko sitä kaikkea syödä. Musta lampaita voi olla ihan vaan paijaamisen kannalta ;D

      Poista
  11. Ihan mahtavan kuuloisia ideoita! Saako teille muuttaa asumaan? ;) Olen kyllä kateellinen kaikista noista mahdollisuuksista, joita olette tehneet itsellenne, ehkä minäkin joskus... ja tosiaan pienillä askelillakin onnistuu jo aika pitkälle menemään omavaraisuudessa, joten ehkä se on vielä toistaiseksi itselle sopivampi vaihtoehto. Mutta kylmät väreet meni, kun luin viimeiseen kappaleen - onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos CD :) Majoitetaan Pehtoorin tupaan vielä teidät kaikki ihanat ;D

      Tiedätkös, joskus (aika usein), tulee sellainen fiilis, että tämä ei ole totta. Ei tajua vielä, että meillä on nyt se talo. Varmaan johtuu siitä, että niin kauan jouduttiin odottelemaan, sitä tottui mielikuvittelemaan taloa ja siihen liittyviä asioita. Nyt kun se talo oikeasti on ja se tuli vielä lopulta aivan "puskan takaa" niin nyt ei meinaa saada itseään tajuamaan, että se talo nyt oikeasti sitten on olemassa.

      Ja se on, ihan oikeasti pelottavan paljon juuris sellainen, jollaiseksi itse talon kuvittelin.

      Poista

Kiitos kun kommentoit!