jovela

jovela

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Mitä löytöjä talolla!

Eilen kävimme viemässä talolle huokolevyjä, rakennuspaperia ja ekovillaa. Ensi lauantaina alkaa se varsinainen remppa. Eilen kuitenkin tyydyimme ainoastaan putsaamaan tuvasta yhden talonpoikaiskulmakaapin. Muuten keskityimme tilan tutkimiseen. Mitä ihmiset hylkäävätkään! Tässä on osa eilisistä löydöistä. Kaikkialle ei edelleenkään edes päästy, osaa ei olla tutkittu kuin vilkaisemalla ja kaikesta ei tullut otettua kuvaa. Vaan on näissäkin ihmettelemistä, eilisen löydöissä..

Joku on jossain vaiheessa tykännyt väreistä. Nämä eivät ole moderneja väreistään huolimatta. Lasten kalusto on vankkaa puuta ja taivutettua paksua vaneeria. Aivan toisesta paikasta löytyi ihastuttava puolikkaan sitruunan muotoinen ja värinen ulkovesiallas (taatusti tulee käyttöön) ja Pehtoorin tuvasta taas tämä pirtsakan sinisillä metallipäädyillä diivaileva mankeli. Lasten kalusto taitaa mennä myyntiin, kunhan se on putsattu kunnolla. Nuo saattavat myös olla jonkun huonekalutehtaan tai -valmistajan mallikappaleita. Ennenhän usein tehtiin mainoskappaleiksi pienet mallit, jotka imitoivat myyntikappaleita. Nuo minimööpelit on tehty tosi hyvin ja vankoiksi.



Pehtoorin tuvan ullakolla.. Kuinka monta rukkia tarvittiin yhdellä tilalla? Me ollaan jo menty sekaisin laskuissa. Olisikohan nämä rukit nro 4 ja 5 vai peräti 5 ja 6? Tuo lankateline tulee meillä käyttöön jollain tavalla. Se on mielestäni kaunis.



Mies lajitteli yhdessä ulkorakennuksessa työkaluja, jotka meinaa hiekkapuhaltaa ja ottaa käyttöön. Itse ihastelin välikatosta löytyneitä puisia lankakeloja. Sitten löytyikin suuri valokuva.


 

Tuo jälkisävytetty valokuva on kooltaan tosiaan hyvin suuri ("sanomalehtikokoa"), joten miehen on täytynyt olla tilalla tärkeä tyyppi jos talon asukista on kysymys. Mies kuvassa on arviolta 30-vuotias (vaikka näissä kameralla kuvasta otetuissa kopioissa ei ehkä siltä näytäkään). Nuori mies siis. Kuva on hyvin likainen ja taipunut. Yritän puhdistaa sen varoen. Jonnekin se tulee talossa. Olisiko kuvan lempeäkatseinen herra peräti tilan nuori isäntä aikoinaan?

Herrasmiehen tarvikkeita löytyi muualtakin. Isokenkäisestä en tiedä, mutta luistimet ovat valtavat! Tuossa ei nyt ole mitään mihin verrata, mutta heittäisin arviona, että luistinten on oltava nykykoossa jossain 46-48 välimaastossa. Hieno nahkainen herrasmiehen salkku on erinomaisessa kunnossa. Hieman pölyinen, mutta hyvin pidetty. Samaisella herrasmiehellä on ilmeisesti ollut reumaattisia kipuja, sillä talosta löytyi Sloansin linimenttiä. Tuon kaiken vaivan poistavan linimentin valmistaja, Earl Sloan oli lääkäri ja eli vuosina 1848-1923.



Näiden kohdalla melkein nyyhkytin ilosta. Aivan huikean kauniit sängynpäädyt! Vaativat hieman puhdistusta, mutta eivät ole rikki! Aivan ihanat, kuten tuo pöytäkin, joka ei nyt kuvassa oikeen pääse oikeuksiinsa, mutta tuollainen isohko valkoinen pöytä löytyi Pehtoorin tuvan penkojaisissa.



Tämäkin on talon vanhoja kalusteita. Sen tiesinkin taloon jääneen, koska entinen omistaja soitti aiemmin ja kysyi ennen tilan luovutusta saisiko senkki jäädä taloon. Se oli siellä ollut silloin kun hän paikan itse osti. Tässä kuva taas näyttää mööpelin paremmassa kunnossa mitä se onkaan. Rikki senkki ei ole, mutta pinnat ovat surkeassa kunnossa. Ei kuitenkaan mitään sellaista, jota ei hiekkapaperilla, maalinpoistajalla ja uudella maalikerroksella saataisi muutettua. Senkki on suuri ja painava.



Ulkorakennuksissa on paljon erilaisia puulaatikoita. Osa selvästi työkaluille, joissain on säilytetty jotain ja osalla kannettu jotain. Lisäksi siellä ja täällä on suuria pärekoreja.



Nämä seuraavat "löydöt" ovat mulle hieman arka paikka. Kuvat ovat siitä romahtamaisillaan sinnittelevästä entisestä eläinsuojasta, jonka sisälle en ole ennen päässyt valtavien lumimassojen vuoksi. Nyt pääsin. Se on sisältä IHANA. Kuvitelkaa eläinsuoja, jossa ei ole mitään modernia, kaikki on tehty käsin, kaikki on puuta ja valettua betonia tai hakattua kiveä. Kuin hyppäisi Kissankulman lampola-kanalaan! Vuohille olisi valmiiksi hyvät tilat, rakennuksessa on valtava vesiallas ja kaikinpuolin loistava valettu pohja karsinoineen. Aloin heti puhumaan miehelle, että jos sittenkin saisimme tuon tilana säästymään, eikä isäntä pistänyt mitenkään hanttiin. Se on täydellinen. Täydellisessä paikassa, täydellisesti tehty. Täydellinen! Jos purkaisimme osan rakennuksesta (halkovajan osuuden) pois, saisimme rakennettua huterien seinien ympärille uudet seinät siten, että vanhat seinät jäävät sinne sisälle ja sitten teettäisimme tuohon eläinosaan uuden katon ja siivoaisimme pohjan..

Kuvissa on puisia kanojen pesiä. Yllättävän hyvässä kunnossa. Tuo peltinen härpäke on valtava syöttökaukalo linnuille. Se otetaan ulos ja pestään. Siitä tulisi hieno talviruokintapiste ulkolinnuille!



Länkiä, suitsia ja erilaisilla painatuksilla elämänmenosta kertovia juuttisäkkejä löytyy paljon. Tällä tilalla on tosiaan eletty ja oltu. Eletty ilman nykyaikaisia juttuja. Ne eivät ole koskaan löytäneet tietään tälle tilalle. Saa nähdä mitä vielä löydetään. Tila on mysteeri. Aina kun yhteen paikkaan rakennusta menee, aukeaa ovi jonnekin seuraavaan tilaan, jossa on taas jotain ihmeteltävää. Ulkorakennukset tuntuvat loputtomilta ovien ja soppien labyrinteiltä.



Tila on jollain tapaa outo paikka, mutta mukavalla tavalla. Mitään pelottavaa ilmapiiriä tilalla ei ole, ei niin missään. Ihan kun aika olisi pysähtynyt ja siellä eläneet ihmiset ja eläimet olisivat vaan kadonneet hetkeksi. Tila on sinnikkäästi pitänyt päänsä, eikä ole suostunut antamaan nykyajalle jalansijaa nurkissaan. Pölystä, liasta ja haperoitumisista huolimatta kaikkialla on rauhallisen odottava tunnelma. Sellainen, että voisi milloin tahansa yllättymättä nähdä wanhanajan piian kulkevan essu hulmuten lypsämään karjaa ja rengin ripustavan lakkinsa naulaan ruokakellon soidessa päätalolla. Paikka on täynnä menneen ajan elämää, vaikka siellä ei ole kukaan asunut pitkään aikaan.

Kuin silloin ennen

Jätin tämän viimeiseksi löydöistämme. Niin arvokas, vaikkakin todella huonossa kunnossa. Tämä kuva on hyvin vanha kuva tilasta silloin ennen. Ennen edellistä omistajaa talon vanha huopakatto vuosi, välikatto romahti ja ullakolle, jossa kuva oli, pääsi vettä. Sittemmin katto on uusittu ja vauriot on korjattu, mutta kuvalle kävi tuolloin huonosti. Siitä kuitenkin näkee millainen tila oli silloin joskus kauan sitten. Laitoin tähän muutaman numeron selvennykseksi.




1. Pehtoorin tupa,  2. päärakennus, 3. kiesitalli, 4. navetta? (tätä ei ole enää), 5. verstas ja vaja. Kuvassa ei ole sitä rakennusta, jonka kuvia laitoin ylemmäs kananpesineen, kuvan on siis oltava joskus 30-luvun tienoilta. 30-luvun loppupuolella rakennettiin eläimille se rakennus, jonka pitäisi sijaita kuvassa numeron 5 vasemmalla puolella olevan koivun takana. Rakennus on niin korkea, että se ilman muuta näkyisi tuon vajan takaa jos se siellä olisi. Kuvassa rakennusta ei ole. Oikeassa kuvassa sen huomaa aivan selvästi, vaikka se vaurioitunut onkin. Missä vaiheessa taas tuo rakennus numero 4 on purettu, on meille mysteeri. Olisi mielenkiintoista tietää myös kuka tämän kuvan on ottanut ja miten! Ilmakuva! Tämä on meinaan jälkisävytetty valokuva, ei maalaus! 


edit. Kirjoitin tätä lauantaina illalla. Sen jälkeen löysimme valokuvasta tekstin: 4.6.27 E.F. Tuo lienee valokuvan ottajan puumerkki ja päiväys. 4.6 sattuu muuten olemaan mun ja miehen hääpäivä :)

Ainahan sitä omaansa puolustaa ja lyön vetoa, että iso osa ihmisistä juoksisi kiljuen karkuun pitäen meitä sekopäisinä kun tähän projektiin lähdemme, mutta sanonpa vaan, että tässä paikassa on jotain hyvin erikoista.

Maanantainen kuumehoureinen pelko on muisto vaan. Tilalle astui taas ilo ja tahto tehdä kaikkemme, jotta saamme mahdollisimman paljon tästä pelastettua.

Nykyään kun lähdemme talolta, kuiskaan sille koska jälleen tulemme ja pyydän pitämään pintansa vielä hetken, jotta pääsemme paikkaamaan ajan hampaan narskuttamat haavat. Lupaan tuoda tuliaisia. Lopuksi vilkutan talolle etupenkiltä, kun mies peruuttelee autoa pihalta.



Tässä kuvassa (jossa talo ei ole kallellaan, mutta kamera on) vilkutin talolle kadulta, jolla seisoin kuin lentokentän liikenneohjaaja huitoen miehelle ettei autoja tule mutkasta. Tuossa peruutellaan nääs kolmimetristä peräkärryä tielle, jolla tänään oli monia kiirekaasujalkaisia matkaajia. Ihme hosaajia valmiissa maailmassa ;D 

Ps. meidän koirat saivat uusia ystäviä. Tulevalla naapurillamme on hevosia, jotka käyskentelivät rauhallisesti selkäni takana aidatulla niityllä. Meidän kakkoset eivät olleet yhtä rauhallisia. Karsea räkytys kaikui ympäri neibörhuudia.

Jovelat ovat saapuneet ;D

Iloisin mielin kohti haasteita

Jovelan Johanna

68 kommenttia:

  1. Olen sanaton.

    Siis ihan mielettömiä löytöjä, noin laimeasti sanottuna! Ja fiilis, se välittyy tänne asti <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen veti sanattomaksi tämänkin hölösuun papattimen! Eilen oli ensimmäinen kerta kun pääsen ylipäätään noihin ulkorakennuksiin. Mun selän vuoksi en ole ennen uskaltanut lähteä kokeilemaan onneani Mt. Jovelan lumivuorien kanssa. Oli ihan kuutamolla suorastaan. Joka paikassa on jotain. Noiden kanssa tulee oikeasti menemään aikaa. Kaikki pitäisi saada yhteen tilaan, puhdistettua, lajiteltua ja mietittyä mitä pidetään ja mitä ei. Tuossa on vaan pintaraapaisu kaikesta, mitä eteen tuli.

      Ja mä en siis edelleenkään ole päässyt päätalon ullakolle, kahden rakennuksen kaikkiin osiin, niiden ylisille..

      Poista
  2. Toivotaan, että saatte eläinsuojan pelastettua! Ihania vanhoja löytöjä. Voisitte pitää huutokaupan tai kirpputorin noista löydöistä, jota ette itse pidä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta Teija

      Toivon niin kovasti, että se onnistuisi. Jos ei muuta, niin puretaan seinät ja katto pois ja laitetaan uusi siihen nykyisen pohjaan.

      Sama ajatus kävi mielessä. Tuolla talolla on niin hirveän paljon kaikkea, että laitamme todennäköisesti osan kaikesta myyntiin aikanaan :)

      Poista
    2. Mä olen kyllä heti täällä kärppänä, kun vanhaa tavaraa huudetaan ja myydään pois (sitten joskus) :)

      Poista
    3. Oi, kiva :) ilmoitan kyllä sitten :)

      Poista
  3. Ei ole totta!! Tässä oli jo lukijallekin ihan liikaa yhteen poistaukseen - täytyy ottaa iltalukemiseksi uudestaan :)

    Ihan uskomattoman paljon kaikkea jännää teiltä löytyy. Itse olen huomannut saman savotan äärellä, että kannattaa suhtautua löytöihin hyvin maltillisesti tarkoittaen sitä, ettei heti päätä, tarvitseeko vaiko eikö. Mutta tuo Teijan ehdotus omasta huutokaupasta tai kirpputorista sitten jossain vaiheessa on käynyt kyllä mullakin mielessä.

    Nuori herra on ollut veikkaukseni mukaan rukkitehtailija ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta Pilvi :) ihan karseen pitkä luettava. Oikea monsteripostaus, mutta halusin kaikki yhteen stooriin talteen ;)

      Ajattelin, että me rontataan saliin kaikki löydöt hiljalleen tässä kevään, kesän ja syksyn aikana. Saisin rauhassa putsailla ja luetteloida niitä, ottaa kuvia ja sitten voidaan ihan rauhassa miettiä mitä me pidetään ja mille toivotaan uutta kotia.

      Olisi myös mielenkiintoista tehdä joku suuri kollaasi talolta löytyneistä tavaroista. Katselin eilen hieman sillä silmällä taloa ja eteisessä olisi juuri sopiva tila (n. 2m lev ja 2.7m kork). Siihen voisi tehdä jättiraamit lattiasta kattoon liukuovilla ja matkia hieman museoita. Ehkä tuollaisen teemmekin. Saapi nähdä ;)

      Arvaus herran ammatista voi hyvinkin olla totta ;D Tai sitten herra on viinakauppias. Alkon ja muiden pulaakien (tyhjiä) puteleita aikojen alusta saakka löytyy meinaan ihan joka paikasta huussista välikattoon ;D

      Poista
    2. Pakko kommentoida kun tuli mieleeni heti että mitäs jos hän on ollut viinaan höyrätävä rukkitehtailija :)

      Poista
    3. Raukka saa meriittiä oikeen parhaimman kautta ;D

      Poista
  4. Aivan mieletöntä, että tuollaista vielä löytyy..Olen sanaton minäkin! Upeaa!!

    VastaaPoista
  5. ihan uskomattomia juttuja! ootte kyllä todella onnekkaita kun on tommosia aarteita siellä <3 ja miten ihanaa että osaatte arvostaa niitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pnda :) Tilan kylkiäiset on kyllä olleet tosi mukavia löytöjä. Mä olen aina ollut enemmän kiinnostunut vanhoista jutuista kuin esimerkiksi muodista, joten tämä sopii mulle :)

      Poista
  6. Mielettömän ihania juttuja olette löytäneet, upeita aarteita! :) - Jenni

    VastaaPoista
  7. Ihailen sinun kykyäsi nähdä esineissä uusia mahdollisuuksia ja nuo rukit, olen sanaton!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rukeista en itse erityisesti piittaa, mutta joku niistä toki jää taloon. Noita on niin montakin. Ihmettelen sitä.

      Poista
  8. Aivan mahtavaa! Mikä ihana tutkimusmatka ja seikkailu teitä odottaakaan :) Kaikkineen päivineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seikkailu todellakin! Jokaisella mahdollisella tavalla! Luulen, että näitä löytöjä ilmaantuu sen jälkeenkin kun ollaan paikat tutkittu. kaikenlaista on jemmattu ihan outoihin paikkoihin.

      Poista
  9. Huiseja löytöjä vaan teet edelleen! Ja tuo päivämääräsattumuskin ehkä omalla tavallaan kertoo sen, että taitaa olla talo teille tarkoitettu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhteensattumia on usein helppoa löytää jos oikeen sellaisia etsii, mutta on kieltämättä kovin suloisia nämä tilaan liittyvät, ihan sattumalta esiin tulleet jutut.

      Poista
  10. No ei voi muuta sanoa kuin että varsinaisen aarreaitan olette kyllä hommanneet :D
    Ja minkä kaunottaren te vielä tästä kaikesta saatte aikaan!!! Wau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tästä vielä tulee :) Ajan kanssa hiljalleen. Ei ainakaan ihan heti lopu tekemiset kesken ;D

      Poista
  11. Siis en kestä...aivan ihania aarteita talo täynnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nii-in! Ollaan aika ihmeissämme täällä :)

      Poista
  12. Saanko olla kateudesta vihreä ?? Saan olla !! Siis mitä ihania vanhoja tavaroita...Näin itse heti lankatelineen jalasta pienen yöpöysän jalan ja ja ja ... apua te olette kyllä nyt aarteiden paikassa kerta kaikkiaan. Ja hei meitähän on hulluja monenlaisia vai miten se lause menikään :) meitäkin pidettiin hulluina kun ostimme tämän paikan, kun mökki on hieman notkollansa jne... mutta me näimme tässä meidän oman kodin ja se oli iso PISTE.. Että nostan hattua teille ja toivon jaksamista remonttiin ja seuraan täällä mukana mielenkiinnolla vielä pitkään <3 ihanaa SUNNUNTAITA

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohduttavaa kuultavaa, Sara. Onneksi blogimaailmasta löytyy samalla tavalla vinksahtaneita, niin ei tule ainukaisen ahdistusta ;D Ole nyt hieman sitten vihreä, mutta vaan silleen pikkaisen. Tänään se sopii. täällä nykykodissa sataa meinaan lunta. höh.

      Poista
  13. Kivoja kuvia ja löytöjä, tuo sängynpääty... omg!!! Täytyy lukaista koko teksti paremmalla keskittymiskyvyllä vielä toistamiseen läpi. Se piti tulla vain sanomaan, että minulla odottaa kunnostusta tuollainen samanlainen valkoinen pöytä!!! Mutta se on sohvapöytä kokoa. Ystävän äidin vintiltä sen tyhjennytksen yhteydessä pelastin. Oli omasta mielestänikin kaunis. Siinä lisää kesäpuhdetta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saaristorska :) Olisiko samanlainen pöytä peräti? Tuo on sohvapöytäkokoa, sellaista hieman ehkä normia isompaa sohvapöytäkokoa. Mainitsin sen olevan isohko, koska kuvassa se musta näyttää enemmänkin yöpöydän kokoiselta.

      Poista
  14. Mahoton,mitä löytöjä taloltanne hupsahtaakaan esiin...on se vain ihnaa,että JOKU jaksaa ja on intoa säilyttää kaikki tuo vanha ja kaunis...mie nostan teille hattua ja tulen INNOLLA seuraamaan kunnostus projektia,,,ja pidän peukkuja pystyssä,et kaikki menee onnella eteenpäin:)

    Pidähän meidät ajantasalla ja remppaintoa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, PikkuBertta :) Mielellään pidän teitä ajan tasalla, joskus kai vähän liikaakin, mutta tätä taivalta on niin mukava saada tallentaa myöhempien vuosien muistoiksi.

      Poista
  15. Ooh mitä aarteita! :) en voi ymmärtää, kuinka ihmiset heittäävät vaan huonosti kenolleen vajoihin nuita aarteita..
    Jos lohdun sanaa kaipaat eläinsuojan kanssa toivon, että meidän navetta joka kauppakirjan mukaan oli menetetty, katto vuoti, toinen pää maata viistää toimisi sellaisena. :) nyt siis pikkuhiljaa entrailtu ja kesällä lisää, mutta tosiaankaan ei ole menetetty! On eläimille ja ihmisille turvallinen ja oikein oiva vanha navetan pohja valuineen ja ruokakaukaloineen.
    Tunnen tunteesi pysähtyneestä elämästä ja siitä kuinka piikam helma vilahtaa navetan ovella. Pitkään syksyyn Päivärinteen tuvassa istuskellessani tunsin kuinka edesmenneet asukkaat seurasivat emännän kykyjäni. Ei siis mitään negatiivista tai pelottavaa, mutta kummallinen tunne, kuin joku olisi lausetta aloittamassa vieressä oli useasti. Vanhoja valokuvia minulla on aitassa isot pinot, käyn niihin käsiksi kevään korvalla toivon, että isäntäpari saa kasvot ja pääsevät tauluseinälle esille.

    Olen iloinen, että turha epätoivosi hävisi. Tiedän senkin tilanteen kun tekemistä on hirvittävän paljon ja talosta ei ole tietoa, lyyhistyykö se käsiin purkaessa. Myös sairastellessa maailma tuntuu niin kurjalle, joten olen niin iloinen, että tuntemuksesi olivat vain kuumehorkkaa! ;)
    Ps, vanhana talon kimppuun ryhtymistä en juokse karkuun, vaan oikein iloinen iloinen että joku muukin yrittää taistella vanhan katoamista vastaan.

    Kiitos taas ihanasta postauksesta ja aurinkoa päivääsi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin lohduttaa! Kiitos tuosta, Jonna :) On kovin vaikeaa yrittää selittää millainen ja missä kunnossa se eläinsuoja on. Epäilen siellä olleen lampaita ja kanoja (varmuudella), siis jotain piensorkkaeläimiä ja lintuja. Lehmiä ei varmaan, koska karsinat oli pieniä ja kaikki asetettu matalalle.

      Eniveis, juuri ne valetut jutut ja kaiken kovin järkevä asettelu, se valmisu saa mut toivomaan, että saamme tuosta eläintilan. Vaikka ne seinät ovat huteria ja kattokin on parhaat päivänsä nähneet, se pohja on kunnostettavissa mun mielestä. Tätä asiaa tutkitaan kyllä ihan ajatuksen kanssa ja ehkä jopa pyydetään jotain ammattiaista katsomaan jos vetoavulla saisimme ensi vuonna tuon pelastettua alkuun. Meillä menee kaikki aika ja raha päätaloon nyt kiinni, mutta sen jälkeen tuo on tärkeyslistlla korkealla. Pehtoorin tupaa jopa ennen.

      Aurinkoisia päiviä myös sinne teidän tiluksille :)

      Poista
  16. Apua mitä löytöjä! Mää en kestä! :D

    VastaaPoista
  17. Nyt kyllä aivan hengästyttää tämä ihanuuksien määrä! Aivan kuin 'aikataskuun' astuisi, kun kuvittelee kaiken kertomasi ja kuvaamasi alkuperäisasussa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikatasku on oikein oiva kuvaus! Kiitos Hyvä Mieli :)

      Poista
  18. Oho,olette osuneet kultasuoneen. Vau. Muuta edes kykene tähän hätään kommentoimaan :D

    VastaaPoista
  19. Hurjan ihania löytöjä olet taas tehnyt. Innolla luin tekstiä ja jäänkin odottamaan malttamattomana jatkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, AnniK :) Jatkoa seuraa aivan varmasti :)

      Poista
  20. Täälläkin taas yks vihreänä! I-H-A-N-I-A löytöjä!!! Mä en raaskisi myydä noista kyllä mitään, en niin mitään, pitäisin kaiken itse!
    Ihana tarina talollanne ja tunnelma:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hilma :) Talon virallista tarinaa saadaan auki tässä kevään aikana paikalliselta kirkkoherranvirastolta, jossa lupasivat tutkaista ja hutkaista meille kasaan listan talon asukeista 1800-luvun loppupuolelta alkaen, eli siitä saakka kun tila on ollut olemassa. Odotan niin hirmusti sitä paperia saapuvaksi. Lupasivat toimittaa sen jossain vaiheessa keväällä, kunhan ehtivät sellaista tehdä, joten eiköhän se tässä kuukauden sisään ehkä tulisi. Helmikuussa tilasin sellaisen nääs.

      Poista
  21. Ihana postaus <3 Aistii ihan täysillä, mikä ilo tuo talo on teille, ja mikä onni talolle että sai teidät jatkamaan talon ja pihapiirin elämää.

    VastaaPoista
  22. WUHUU ! Eläköön Jovelat!
    ihan uskomaton paikka , kuin satua ! ihana kuinka nautitte löytöretkistä ja teidän tulevasta kodista !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon siihen, että tarinan voi kertoa ainakin kahdella tavalla. Miten kukin sen näkeekin. Siinä missä joku toinen näkisi tässä puskutraktoria vaille valmiin röttelön ja läjän kaatopaikkaromua, itse näen ja koen paikan aarteena, jolla on tarina ja jonka tarina ansaitsee nyt jatkua uuden isäntäpriskunnan käsissä :)

      Jovelan satu siis :)

      Poista
  23. Ihana teksti! Kuulostaa niin mahtavalta. Jotain tuollaista meillekin sitten kun taitoja on tämän hiukan "tuoreemman" talon kanssa kartutettu. Seuraan blogiasi innolla. Nyt en ehdi vanhempia lukematta jääneitä postauksia lukemaan, kun remppahommat kutsuu. Ihanaa viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirmuisesti remppatsemppiä ja iloa sinne, Varpunen :) Vanhat tekstit ei katoa minnekään ja niitä voi lukea myöhemminkin jos kiinnostaa. Sunnuntait on mainioita päiviä puuhastella kotona. Odottelen innolla päivityksiä remppauutisiisi blogissasi :)

      Poista
  24. Todellakin mahtavia löytöjä, tuo ulkovesiallas on juuri sellainen, mitä olen mökille etsinyt! Ja nuo sängynpäädyt, wau.
    Talon tunnelma välittyy kusiata ja kertomuksistasi tänne ruudun toiselle puolellekin! Ihana, että kunnostatte talon ja asutte siellä, talo varmasti kiittää :-)
    Juttelen muuten mökillemme ihan samalla tavalla :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis ...välittyy kuvista...
      Tämä tabletin näppäimistö ei ole minua varten, hipaisuvirheitä on "miljoona". Seli-seli :-)

      Poista
    2. Hehee, Rva Kivitikka ;D Arvaa vaan miten luin tuon ekan kerran?! ;D

      Ulkovesiallasta olen itsekin tiiraillut kovasti ja juuri jotain tuon tyylistä! Pitää takoa takaraivoonsa, ettei osta mitään ennen kun tutkii jos sellainen jo löytyy jostain tilan nurkista ;)

      Poista
  25. Nuo sängynpäädyt. Aivan mielettömän ihanat, niin kauniit ! Muutenkin ihan huikeita löytöjä. Valokuva on varsinainen aarre !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on upeat! Taitavat tulla meillä ruusukammariin aikanaan :) Valokuvat on jänniä. Miestä taisi naurattaa kun löysin sen miehen valokuvan ja tokaisin sille, että Heeeelou, kukas se sinä olet? ;D

      Poista
  26. Aivan epätodellista. Miten tuollaisia aarteita voikaan olla missään talossa! Tämä kaikki liikutti minua jotenkin ihan hirveästi, melkein tuli itku. En tajua, miksi. Ehkä tekstistä välittyi niin hyvin se, miten merkittäviä löytöjä nuo ovat sinulle. Ja tiedän, että olisivat minullekin, jos talo olisi minun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta, Susanna :) Kyllä ne on tärkeitä. Ne kertoo talon ja tilan tarinaa ja kuuluu siihen tilan henkeen. Olen tosi innokkaana tonkimassa siellä nurkkia heti kun auton oven saan auki ;D

      Me ollaan oltu hyvin onnekkaita tämän talon kanssa siinä mielessä, että tilaa ei olla koskaan pilattu. Siellä ei ole ollut putkivettä ja sähkökin tuli vasta 2000-luvulla ;D Viimeisin taloa asunut, 2000-luvun alussa toisaalla kuollut mies oli kuulema hyvin laiska. Siksi ne tavaratkin ovat siellä edelleen. Vuosikymmenten kerrostumina unholassa. Ne on vaan jätetty mikä minnekin, kannettu jonnekin pois silmistä, hylätty. Kaikki on saanut rapistua.

      Poista
  27. Voi että mikä aarreaitta teillä on. Aivan ihania löytöjä. Nuo vanhat säkit teksteineen ovat niin kauniita ja nuo vanhat kuvat. Ihanat sängynpäädyt, kaappi... voih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta Bricksu :)

      Ajattelin ottaa muutaman säkin kesällä pihapesuun ja leikata tekstiosat irti. Teen varmaan tupaan niistä muutaman taulun muistuttamaan tilan ruokatuotantovuosista :)

      Poista
  28. Ihan mahtavia löytöjä! Meillä oli museovirasto vienyt suurimman osan aarteista ja huutokauppakin oli pidetty ennen meitä, joten täältä ei noin upeita löytöjä olla tehty. Mutta kaikenlaista pientä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta Mari :)

      Meillä ei ole kukaan ollut kiinnostunut talon irtaimesta vuosikymmeniin. Tähän sopii hyvin se: "yhden roska on toisen aarre" ;D Näitä ei meinaan ole mitenkään sievästi aseteltu säilöön. Ne on jätetty ja heitetty miten sattuu minnekin.

      Poista
  29. Sinulla Johanna on käynyt toteen mun salainen haave ja unien kohde; päästä tekemään löytöjä vanhaan pihapiiriin ja sen rakennuksiin.
    Tällaisia paikkoja on meidän kulmilla paljonkin mutta niiden omistajat ovat vissiin niitä kateellisia kainuulaisia, paikkojen annetaan ennemmin mädäntyä sinne kuin annetaan tai edes myydään kellekkään ulkopuoliselle :(
    Onneksi te pääsitte pelastamaan tämän kaiken.

    Missä päin Suomea tämä sun paikka olikaan?

    VastaaPoista
  30. Huomenta Ani :)

    Tila sijaitsee varsinais-Suomessa, Uudenkaupungin lähellä.

    Kurjaa sellainen, että annetaan vaan tuhoutua. Paikan luovuttamisesta tai edes irtaimen luovuttamisesta olisi selkeästi molemminpuolista hyötyä ja iloa.

    VastaaPoista
  31. Miten ihanasti kirjoititkaan. Talo on onnekas saadessaan teidät omistajikseen. Mutta miten kiusaavaa onkaan ettei voi tietää talon historiasta enemmän. Ja murheellista että valokuvan herran henkilöllisyyskin on jäänyt historin hämärään. Nämä ovat seikkoja jotka kiusaavat minua eniten vanhoissa paikoissa joissa on vahvat menneen jäljet. Täällä Pyhärannan ja Uudenkaupungin ympäristössä on paljon mielenkiintoisia vanhoja koteja ja kohteita.

    VastaaPoista
  32. Samoilla seuduilla tämä talo onkin :)

    Historiaa selvitellään kyllä. Uskon sen aukeavan vielä. Ihan ensin odotamme sitä kirkonkirjojen selvitystä ja sitten paikan päällä meinataan kysellä naapureilta mitä he tietävät.

    VastaaPoista
  33. vau ihana paikka juuri niin teille KOTI ekaa kertaa eksyin lukemaan ja oon ihan myyty. Tuo pesuallas on muuten ihan sisälle ekoja vesialtaita siihen kuului kylmä vesihana, ei tarvinnut hakea vettä kaivolta eli oli joskus moderni, yks mun tuttu laitatti tuollaisen altaan ihan uuteen taloon et sai "likavedet" siitä hujauttaa pois.
    Onnea ja voimia urakkaanne, ihan huikeaa ja paljon rankkaa työtä <3

    VastaaPoista
  34. Heippa!

    Uutena lukijana oon kahlannu silmät soikeana näitä tekstejä ja kuvia läpi, aivan ihana paikka :)! En tiedä ootteko ite hoksannu aatella, mutta aattelinpa kuitenkin vinkata, että ottakaapa yhteys puljuun nimeltä Suomen Ilmakuva Oy. Sieltä löytyi vanha mustavalkoinen ilmakuva meidänkin tilasta vuodelta 1963.

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!