jovela

jovela

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Sytykeneilikat & "helmasyntejä"

Sytykesarjan jatko-osassa on näytillä sytykekukat II. Tuossa viime viikolla näytin niitä hassuja sytykekukkia, joilla testailin sytykekukkien tekemistä. Halusin löytää mallin, joka muistuttaisi hieman munakennoista valmistettavia sytykeruusuja, mutta olisi helpompi ja nopeampi tekotavaltaan.

Syntyi sytykeneilikoita!



Valmistustapa mukailee sytykekukkien valmistusta, mutta on astetta yksinkertaisempi. Steariiniin kastettu vanulappu painetaan kevyesti tyhjään tuikkukynttilän kuppiin. Toinen steariiniin kastettu vanulappu taitetaan ensin puoliksi ja puolikuu vielä kerran puoliksi. Se asetellaan ensimmäisen vanulapun keskelle ja "terälehtiä" hieman tönäistään muotoon. Kumihanskat ovat ehdottomia tässä puuhassa. Steariini on kuumaa. Itse käytän kertakäyttöisiä kumihanskoja tuplana.




Nämä sytykkeet ovat kovin kukkamaisia. Muistuttavat neilikkaa mielestäni. Tuikkukuppihylsyn päällä tehtynä kukille tulee myös aidosti kukkamainen muoto. Pohja on kuppimallia ja terälehdet menevät oikeaan asentoon melkein itsestään. Näitä raaskii myös polttaa, sillä sytykeneilikoita tekee nopeasti isonkin erän ja per sytykeneilikka kustannukset ovat 2 snt, eli kahden vanulapun hinnan verran.



Hersyvän hauska puuhanainen Pepi Punatukan blogista pisti sarjan tiukkoja kysymyksiä Jovelaan.

Samalla kiitän hyvää mieltä aiheuttavaa Hyvä Mieli blogia, joka muisti Jovelaa New Blog Love -tunnustuksella. Olen saanut ko. tunnustuksen aiemminkin, mutta se jaksaa kyllä ilahduttaa :) Kiitos Pepi ja kiitos Hyvä Mieli! 

Mennään siis kysymyksiin ja vastauksiin. Kuvat ovat Pinterestistä tai omia.


1. Jos voisit valita minkä tahansa lemmikin, niin mikä se olisi?

- Onnelliset kanat. Tällä hetkellä toivoisin iloisia kanoja tilalle ja tietenkin tilan yksinoikeutettua hiirikarkotinta, kissaa nimeltään PiP.

2. Luottoleipomuksesi, joka onnistuu aina?


- Sitruuna-marenkipiirakka. Se onnistuu aina ja sen kirpeän makea maku ei petä koskaan. Alla on kuva pääsiäisenä tehdystä herkusta.

3. Ensimmäisen autonne merkki?


- ns. sadan ampeerin Datsun ;D Tyttökaverini kanssa ostimme moisen aikoinaan puoliksi ja ajelimme sillä ympäri maita ja mantuja poikia tiirailemassa ;D Datsun 100A siis.

 
4. Suosikkiurheilulaji?

- No voi. Kun muhun ei ole vakaimmista tahdoistakaan aineellistunut ainuttakaan urheilullista säiettä. Ne kuolivat joskus ala-asteen 6. luokan liikuntatunneille. Siihen saakka tykkäsin kaikesta, mutta pakottamalla olen huono mihin tahansa. Tykkään peleistä. Onko puutarhakriketti laskettavissa urheilulajiksi? :D

 
5. Ehdoton herkkusi?

- Äyriäiset, meren herkut
 

6. Onko sinulla paheita, joita et mainosta blogissasi?

- En mainosta, mutta en kielläkään. Tupakoin. Asia, joka ärsyttää itseäni suunnattomasti, vaikka en mikään ketjupolttaja olekaan.

 
7. Paras päähänpisto tällä viikolla? 

- Nyt on vasta maanantai ja aamu on varhainen. Otetaan siis viime viikolta päähänpisto. Olkoot se nämä neilikkaruusukkeet. Oikein kivoja mielestäni.

8. Oletko saavuttanut elämässäsi ne joita pienenä halusit? 


- Taisin lapsena haaveilla hieman omituisista asioista, kuten omasta museosta, mutta ehkä sen oleellisimman haaveen olen toteuttanut; uskallan, enkä anna helpolla periksi haasteissa. Museo on vielä toteuttamatta ;D Toisaalta olen erään ystäväni mukaan "haaveillut ja puhunut erilaisesta elämästä niin kauan kun muistia riittää" joten sen osalta olen toteuttamassa unelmaani parhaillaan. Ja vielä ihmisen kanssa, joka tekee elämästä ja haaveesta unelmaa tärkeämmän.

9. Mikä on riittävä määrä unta sinulle?


Isäntä voisi nukkua 12h putkeen, itselleni riittää 9h ja olen pysäyttämättömässä vedossa. Pystyn toimimaan tehokkaasti 4-5 tunnin unilla, mutta se on tuskaa. Todennäköisesti myös muille.

 
10. Lempparituunauksesi/tekeleesi alltime?


Tätä ei tarvitse edes miettiä. Se on samalla suurin ja suuritöisin tuunauksemme koskaan; kuinka tehdä metsään, puolen hehtaarin tontille, aina aurinkoinen kesäpaikka parakista ja entisestä kioskista, minimaalisella budjetilla, omin käsin? Noh, me teimme sen. Paikka on toiminut meillä piilopaikkana, rentoutuspaikkana ja harjoittelupaikkana matkalla taloon, aikana ja tilanteessa, jolloin talon hankinta ja projektiin lähteminen ei ollut mahdollista. Tässä muutama kuva viime kesältä:


Puolen hehtaarin metsä jää nyt nukkumaan Ruususen unta. Sen irtaimisto siirretään talolle ja luonto saa vallata aidatun piha-alueen. Aivan kuten luonto teki aina kun auton takavalot vilkahtivat möksältä lähtiessä. Viikko poissa ja viidakko oli valmis! Tämä paikka tulee tuottamaan meille jatkossa polttopuita. Teemme kerran vuodessa yöpymis- ja saunomisretken paikalle. Samalla kaadetaan joitain puita, jotka kuljetetaan sopivissa pätkissä talolle halkotalkoisiin.


Tällaisissa puuhissa kohti uutta viikkoa ja sen haasteita :)

Jovelan Johanna

22 kommenttia:

  1. Olipas nättejä nuo neilikat!
    Ja kivoja tunnustuksia, tuo mökki-juttu oli minulle aivan uusi, teillähän on sitten onneksi jo harjoitusta vaikka ja mistä tekemisestä.
    Tuostakin projektista olisi voinut lukea lisää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta Rva Kivitikka :)

      Jos tuo mökkijuttu kiinnostaa, siitä löytyy juttuja vanhasta blogista http://talo365.blogspot.fi/search/label/m%C3%B6kkiprojekti

      Siellä ei ole alusta saakka seurattu etenemistä, koska ostimme paikan n. 5v sitten ja silloin en bloggaillut.

      Poista
    2. Aivan ihana, kävin lukemassa vanhaa blogiasi!
      Sieltä sainkin vinkkejä kuormalavojen käyttöön mökillä.
      Minun mies ei vaan ole innostunut näistä tuunailu-jutuista, joten joudun mitoittamaan hommat aina niin, että voin ne yksin toteuttaa :-)

      Poista
  2. Ojoj, juuri eilen viimeksi haaveilin röökistä! Meillä lopetettiin reilut 1,5v sitten, ihan päähänpistona, poltettuamme molemmat tahoillamme yli 20v. Välillä en vieläkään meinaa uskoa että tällä kertaa tosiaan onnistui, on se ollut niin iso juttu. Vaan eipä siitä kaipuusta varmaan ikinä(?) kokonaan pääse, aina tuoksuu _niin hyvältä jos joku polttaa lähistöllä…

    Tosi suloinen tuo Datsun :) Ja teidän piilopaikkanne, ehdottoman suloinen :) Kovan työn takana sekin on ihan varmasti ollut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. WoW! Nostan hattua! Mua ärsyttää se, että poltan. Mies siirtyi sähkötupakkaan yli vuosi sitten, mutta mulla se ei toimi. Ajattelen, että jos talo saisi tämänkin asian korjattua mussa. Jos tekisi jonkun vähennys- ja lopetustavoitteen. Muhun kun ei mitkään lätkät ja purkat, tai muut vastaavat tehoa.

      Poista
    2. Mulla taas ei vähentäminen tms toiminut ollenkaan. Olen niin on/off ihminen, että kaikessa kaikki tai ei mitään :D Mäkin olen aikaisemmin testannut kaikenlaista, reseptillä saatavasta nenänikotiinista lähtien. Ne ihmepilleritkään ei toimineet mulla ollenkaan. Nyt sitten onnistui yhtäkkisellä lujalla päätöksellä (en vieläkään tajua mistä se oikein tuli!) plus kielen alle laitettavilla nikotiinitableteilla. Niistäkään en tosin sitten ihan äkkiä päässyt eroon, vetelin ko. tabuja yli vuoden. Mutta nyt vihdoin kaikesta päästy irti, huikeeta on kyllä!

      Jossain kotiprojektin alkuvuosina en kyllä varmana olisi tähän kyennyt. Ei kannata sinunkaan olla liian ankara itsellesi. Kaikkea ei pidä edes ajatella yrittävänsä samaan syssyyn :)

      Poista
    3. Juu, ei! Mun on ihan turha kuvitella edes, että ruuhka-aikana mitään voisin lopettaa. Tässä tupakka-asiassa kuitenkin arvelen mahdollisuuksien olevan olemassa, koska huomaan polttavani aina vähiten silloin, kun olen innoissani ja käsillä on mielekästä tekemistä. Unohdan koko tupakan välillä pitkäksi aikaa ;D Pohdin asiaa kuitenkin tietoisesti vasta sitten kun ollaan muuttamassa. Silloin voisi olla hyvä ajankohta.

      Poista
    4. Mä heitä tähän väliin, että kokeilepa Zybania, reseptilääkettä, mä lopetin sillä kuin seinään -poltettuani yli puolet elämästäni. Toimi kuin junan vessa :)

      Poista
    5. Onko se sitä, joka saa tupakan maistumaan pahalta?

      Poista
    6. Se on se, joka saa sut huomaamaan samalla hetkellä kun tulee tupakantuska, että ei sun teekään mieli!
      Mä otin vain yhden tapletin päivässä, joten satsi olisi riittänyt tuplapitkään, mutta meni jonkun aikaa kun huomasin, etten edes muistanut ottaa sitä ainokaistakaan.
      Aika kivuttomasti pääsi eroon, tosin olin jo motivoitunut lopettamaan muutenkin, mutta en vaan päässyt irti - tupakkahan koukuttaa kovemmin kuin heroiini, kuulemma!

      Hintaa tuolla on, mutta on hintansa väärti!

      Poista
    7. Tuota voisi kokeilla, vaikka omalla kohdallani ongelma on siinä, miten tahto toimii. Lääkkeiden, siis kemiallisten virikkeiden avulla lopetamisessa on se ongelma, että lääkitys jää helposti uusimatta ja jossain vaiheessa se on joka tapauksessa lopetettava. Sitten käy helposti niin, että se korvien välinen mielihalu palaa ja taas on tupakka suussa.

      Tuo mainitsemasi motivoituminen lienee se oleellisin juttu. Lääkkeillä voi päästä eroon, mutta itse joutuu pitämään itsensä erossa sen jälkeen.

      Poista
    8. Tuo on niin iso paketti, ettei tarvitse uusia :)
      Itse välttelin silloin niitä kissanristiäisiä ja illatsuja joissa olis tullut tupakoitua, mutta nyt se olis jo helpompaakin kun ei oikein missään saa polttaa.
      Jos olisin tiennyt kuinka helppoa se loppuviimeksi oli, ja kuinka paljon paremmaksi elämä on muuttunut moisen kiusauksen jälkeen, olisin lopettanut hemmetin paljon aiemmin.

      Enää ei tarvitse missään etsiä sitä tupakkahuonetta tai miettiä että vieläkö tässä yhden röökin ehtis vetäistä...

      Poista
    9. Olen kuullut tosi monen saaneen avun juuri tuosta Zybanista :)

      Mulle se ei valitettavasti sopinut alkuunkaan. Ei tehnyt mieli polttaa, mutta oksensin päivästä toiseen. Kyllä harmitti kun meni lopulta kalliit lääkkeet hukkaan.

      Poista
    10. Mulle se teki huonon olon jos otin normipäiväannoksen, eli kaksi. Kun jätin yhteen, oli ok, mutta olin valmis kokeilemaan vaikka puolittamalla senkin :)

      Poista
  3. Ihania noi sytykkeet! Miten keksitkin kaikkia kivoja juttuja!

    Täällä kans yks vähemmän tyytyväinen tupakoitsija. Mää aina oon sanonu, et lopetan sitte ko mulla on hyvä syy. Ei oo niin hyvä pysyvä syy vielä tullu vastaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä ;D Pörräävä pää ja puolihullu luonne on yhdistelmänä tätä ;D

      Poista
  4. Olipa kiva kun ehdit tarttua haasteeseen :)

    Kumma juttu tuo totaalinen urheilullisuuden kuolema kouluaikana, sama tapahtui mullekin - hiihtää yritin vielä pariin otteeseen, mutta ei, ei se enää ollut mun juttu sekään, vaikka olin kovasti vielä toisellakymmenelläkin tykännyt.

    Puutarhakriketti odottaa minullakin kellarissa kesää...päätetään yksissätuumin, että se ON urheilulaji, voidaan kysellä jatkossa toisiltamme "onkos tullut urheiltua" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! Just niin! mitäs me urheilijat ;D

      Mulla kuoli urheiluinto sen jälkeen kun kuudennella luokalla rämmittiin ennätyssateinen syksy metsässä joka liikuntatunti kartta kourassa rastilta rastille ja yhtä vetinen talvi riuhdottiin suksia samassa metikössä. Kyseinen mainio koulu onnistui tappamaan myös kaiken kiinnostuksen käsitöihin. Miten loistava idea oli laittaa rehtorin hienosteleva vaimo käsityöopettajaksi. Tuo oppilaiden ilo haisi jollekin käsittämättömän kirpeälle parfyymille ja hänen hellässä huomassaan sitten virkkasimme markkakukkaroita (sellainen typerä pikkupussi, joka pitilaittaa kaulaan) koko hemmetin ala-asteen loppuajan. Parina vuotena siis putkeen yksiä markkakukkaroita.

      Sen jälkeen en ole onnistunut saamaan mitään virkattua, kudottua tai jurikaan edes koneella ommeltua.

      Poista
    2. Luovaa tappamista! Miks niin moni opettaja on niin hyvä siinä?
      Mä aloitin aina ne pakolliset sukat ja tumput syyskuussa - ja toukokuussa yleensä äiti teki ne valmiiksi. Ja totta helvatassa sen huomasi jäljessä :)
      Harsimista en ymmärrä vieläkään kun nuppineulat on olemassa - mä tosin omistan niitäkin kai kuusi kappaletta ja oikein hyvin pärjään.

      Kuulutaankohan me molemmat siihen koulukuntaan jotka on hyviä siinä mikä kiinnostaa, ja se mikä ei kiinnosta, sitä ei sitten tehdä ollenkaan. Jollei ole pakko. Kuten urheilla :D

      Poista
    3. Me kuulostetaanihan Miitta Sorvalin lausumalta radiomainokselta aikuisista ;D

      Poista
  5. käys vielä kurkkaan munki blogiin ...

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!