jovela

jovela

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Iloja ja suruja

Kulunut 2 viikkoa on mennyt todella nopeasti. Kiireitä riittää vielä juhannukseen saakka, mutta se on sen arvoista. Blogia en ole ehtinyt sen enempää lukemaan kuin päivittämäänkään. Viime sunnuntaina odottelin innoissani autossa paluumatkalla talolta, että pääsen laittamaan viikon tauon jälkeen jotain uutta tänne, mutta kotiin päästyämme tilanne muuttui. Kerron siitä postauksen lopussa.

Talolla on tapahtunut (2 viikonloppua)

Mistä aloittaisin?! Kaikkea en laita tähän postaukseen, ettei jutusta tule liian pitkä. Ajastan siis toisen osan huomiselle. Aloitetaan tulevasta ruusukammarista. Siihenhän jäimme 2 viikkoa sitten kun huone saatiin melkein kokonaan huokolevytettyä. Ja katto oli vihreä..

Vaan eipä ole enää! Sutaisu sutaisulta vihreä on muuttunut valkoiseksi ja matalan tuntuinen huone tuntuu kohonneen.



Maalattu! Kaikki seinät huokolevytetty, fyllattu ja korjattu. Kuvassa on maalin 1. kerros märkänä, joten katto näyttää laikukkaalta.



..ja nyt kammarissa ollaan jo nukuttu kahtena viikonloppuna. Keskenhän se täysin on; matot eriparia, lattia laittamatta, listoja puuttuu, tapetit uupuu ja huonekalutkin ovat talon ylijäämää, mutta nautin kyllä valoisista viikonlopun aamuista, jolloin saan katsella sängystä käsin ikkunoiden takaa heilahtelevia syreenejä ja tulevaa puutarha-aluetta. Rakastan tuon huoneen valoisuutta. Tämä vaihe mahdollistaa huoneen käytön ja se riittää.



Pihan puolella

Pikkiriikkisen olen laittanut kukkaa ulos. Se auttaa kestämään ulkolaudoitusremppaa odottelevan julkisivun katselua. Isäntä repi ne karseat rikkinäiset lamputkin pois. Nyt tilalla on uudet lamput. Otin kuvan tosin liian aikaisin. Lampuista puuttuu keskiöt!



Puulaatikko ja vanha metallisaavi saivat asukkaita.



.. ja Pyrkijä -niminen vanha polkypyöräreppana sai kyytiinsä margaretoja.




Tuvan ikkunan luona oli töyssy, jolle piti joko tehdä jotain tai siitä piti tehdä jotain. Valitsimme viimeisen vaihtoehdon. Isäntä <3 rakensi sään pieksämistä hirsistä istutuslaatikon. Sen pohjalle jätettiin vanhat rikkaruohot, päälle laitettiin kasvunestopohja, risuja ja ruohoja (etupihasavotan jäljiltä) ja lopuksi 180x120cm loota täytettiin mullalla. Nyt siellä itää salaattisekoitusta, basilikaa, ruohosipulia ja persiljaa.



Tuvan puolella laittelin kesävierasnurkkauksen odottamaa yöpyjää. Koirat ovat tietenkin heti testanneet unipaikan lepoarvot, jotka lienevät kohdillaan, sillä molemmat koirat lojuivat kesäpedissä tunteja.



Tuvan vieraspedissä loikoillessa sai katsella näin mielikuvituksellista sähkö- ja valaisinviritelmää katossa. Molemmat on nyt poistettu/siistitty. Myös uunin oikealla puolella oleva pieni ovi  ja pätkä seinää on maalattu. Se olikin sitten viimeinen maalattava pätkä tuvassa.



Tuvassa tapahtui muutakin. Rymsteerasimme sinne paremmin toimivan kesätupakeittiön, joka imitoi osin tuleva keittiötä. Jotta postauksesta ei tule liian pitkä, laitan ne kuvat huomenna.


Surua

En kyennyt viime sunnuntaina päivittämään blogiani, sillä meitä kohtasi suru kotiin päästyämme. Otus nimeltä Orava, puuhkahäntäinen kaverimme, työhuoneeni ilopilleri nukkui pois. Olimme tulleet juuri kotiin ja tavalliseen tapaan menin ensimmäisenä katsomaan mitä Otukselle kuuluu. Puuhkahäntähän loukkasi jalkansa pari viikkoa sitten ja on ollut toipilaana. Kovin iloisena Otus tervehti ja oli sellainen normaali toipilas-itsensä. Otin oravan asumuksestaan ulos pesulle (jalan vuoksi Otus kellahteli välillä tasapainon pettäessä ja saattoi sitten pyllähtää omaan pisuunsa). Kylvetin Otuksen ja aloin kuivaamaan pörröturkkia kun orava sai jonkinlaisen kohtauksen. 5 minuuttia myöhemmin Otus veti viimeisen henkäyksensä kädessäni, tassu tiukasti sormeni ympärillä. Paijasin kaverin ikiuneen. 

Nuku hyvin karvainen kaverimme. Kuva on otettu hetki sen jälkeen kun Otus nukkui pois. Otuksen viimeinen leposija on talolla, vanhan omenapuun juurella.



Laitan vielä lopuksi tähän muutaman kauniin kuvan pihalta, jotta postaus ei loppuisi näin murheellisesti. Otus oli kiva kaveri. Istui usein päälläni kun tein töitä, rapisteli ja kipitteli. Ikävä on läsnä joka päivä. Otus oli kuitenkin iloinen ja toi iloa elämään, joten Otuksen tarina ei saa loppua suruun. Otus matkaa tuolla jossain ja ympärillä on tällaista:



Toivotan teille kaikille ihanille hyvää sunnuntai-iltaa ja hyvää alkavaa viikkoa. Valitettavasti työprojekti vie nyt Jovelan emäntää siten, että ehdin bloggailla juhannusta ennen tosi vähän. Voikaa hyvin siellä!

29 kommenttia:

  1. Voi Otus ressu, onneksi se sai nukkua pois tutun kämmenen lämmössä.

    Kylläpäs olette saaneet paljon aikaiseksi, ehdin jo kaipailla postauksiasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se lohduttaa niin paljon, että Otus nukkuin pois mun kädellä. Olisi ollut kurjaa tulla kotiin ja löytää toinen. Meidän saapumisella ja Otuksen kohtauksella oli vain 30 minuuttia välissä.

      Ja talolla etenee hommat. Se on palkitsevaa :)

      Poista
  2. Itku meinasi tulla Otuksen takia.

    Kauhean paljon te olette talolla saaneet tehtyä, mahdottoman tehokasta toimintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Susanna :) Monta kyyneltä on täällä vuodatettu mokoman pienen pörröhännän vuoksi. Kaikki ei sitä ehkä ymmärrä, tuollainen pieni puolivilli otus. Se oli kuitenkin osa meidän elämää ja osa arjen rutiinejakin, ilonlähde. Kaipaan ja samalla haikeasti iloitsen siitä, että saimme elellä Otuksen kanssa nämä vuodet :)

      Poista
  3. Todella ahkeria olette!!
    Pyrkijä näyttää hienolta, taidan tehdä saman Papparaisen pyörälle.

    Otuksella on varmasti hyvä leposija ihanassa puutarhassanne.

    Hyvää kesän alkua!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, Eva ja kiitos :)

      Nuo vanhat pyörät on niin hurmaavia. Tuolla meidän ruostekasalla ei enää voi ajaa, mutta pihalla se muistuttelee menneistä vuosista ja kantaa kukkia siinä samalla ylpeästi.

      Hyvää kesän alkua myös sinne :)

      Poista
  4. Kiva nähdä muidenkin remonttikuulumisia -me tosin emme ole noin pitkällä vielä!
    Kurja kuulla Otuksen menehtyneen :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kun ehtisin oikeen ajan kanssa ihailla muidenkin remppoja ja puuhia. Kaipaan jo suorastaan blogilukunautintoja.

      Kiitos Otuksesta lohduttamisesta :)

      Poista
  5. Voi miten ikävä suru uutinen. Lemmikistä luopuminen on aina surullista.
    Paljon olette taas saaneet aikaiseksi talolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se. Jokin muuttuu ainakin hetkeksi. Tuntuu vajaalta. Joka päivä olen tällä viikolla käynyt Otuksen häkin edessä ja haikeana lähtenyt pois muistaen, ettei siellä asu enää kukaan :(

      Poista
  6. Voi, teidän Orava-Otus oli aivan ihana. Onneksi sai Jovelasta hyvän lepopaikan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otuksesta tuli Jovelan ensimmäinen asukas tavallaan :) Ajatus lohduttaa.

      Poista
  7. Voi surku, todella ikävä kuulla Otuksen poisnukkumisesta :(

    VastaaPoista
  8. Voi sentään kuinka liikutti Otuksen kohtalo - lemmikkien poismeno on aina ihan kamalan vaikeaa. Monesti sen olen jo joutunut kestämään myös, pienten ja isompienkin eläinten kanssa ja monta hautaa on meillä täällä pihassa ja myös mökillä. Otuksella on varmasti maailman paras olla, ikävähän se on mikä meitä tänne jääviä vaivaa. Toivottavasti remontti tuo iloa elämäänne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt juuri on niin paljon 24/7, että ei ehdi surra. Hetkittäin kuitenkin kaipaan Otusta kipeästi. Toista samanlaista ei ole missään. Oli se niin uskomaton epeli!

      Poista
  9. Näyttää hyvältä talolla, en muuta voi sanoa. :)

    Harmillista otuksen pois nukkuminen, mutta onnellisesti pääsee uuteen Jovelaan sekin.

    Meilä myös suru ollut elämässä läsnä. Läheinen nukkui pois, enkä ole tormistunut mihinkään työhön - edes kuvaamiseen reissun jälkeen. Toivon niin, että saisin sanotuksi blogiinkin jo pian jotain. Ehkä myös kesän alku on taas uusi sivu elämän tarinan kirjassa. Olikin jo hetki hengähtää rankan kevään jäljiltä.

    Kiitos, että ennätit bloggailla ilostuttamaan, voimia viikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, Jonna :( Otan osaa! Älä vaan lannistu siellä. Asiat menevät paikoilleen kun niiden aika on ja välillä on ihan hyvä levähtääkin. Jaksaa sitten taas pistää menoksi kun sen aika tulee.

      Voi hyvin siellä. Nautitaan kesästä :)

      Poista
  10. Voi miten ikävä juttu, mutta hienoa, että otat siinäkin asiassa härkää sarvista ja ajattelet asiaan positiivisen ratkaisun. Kukat nähdessäsi muistat rakkaan lemmikkisi aina!

    Tsemppiä töihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pilvi. Joku fiksu on joskus sanonut, että suru kertoo arvosta, että se mitä suree, merkitsi. Lemmikkiä ottaessa joutuu vääjäämättä tilanteeseen, jossa siitä on luovuttava. Ajattelen juuri noin kun kirjoitit. Jovelan puutarhan omenapuu on nyt eri asia kuin viikko sitten. Siellä nukkuu karvakaveri.

      Poista
  11. Voi toista, olipa ikävä uutinen. Mutta jo ootte saaneet paljon kaunista aikaiseksi talolla. Mukavaa helteistä viikkoa sinulle kaikesta huolimatta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Bricksu :) Me ollaan hassuja ja toivotaan sadetta :D Kourumies ei ole aineellistunut laittamaan taloon kouruja sovitusti, joten meillä ei ole sadevettä. Laitettiin tönteröt katon reunan alle, jotta siitä tulisi mitä katon kautta saa ilman kouruja. Jos meinaan sataisi sen verran, että saisi kukille ainakin vettä ;)

      Poista
  12. Poismenot ovat aina surullisia. :( Aika söötti otus kyllä oli hän! Vaikka vieläkään en voi ymmärtää moista lemmikkiä, tuntuu niin hassulle. :) Talolla alkaa näyttämänään jo nyt hyvältä! Tsemppiä rutistuksiin!

    VastaaPoista
  13. Otus nimeltä orava oli kyllä yksi lemppareistani. Kyyneleet valuivat poskipäihin. Onnelliset kyyneleet kuitenkin, kauniiseen paikkaan pääsi pikkuinen otus. Vielä mitä, löytyi sieltä myös ne taannoin puhutut marketat. Tuleekohan mulle nyt aina marketoista mieleen suloinen pikku otus nimeltä orava. Ihan kiva niin.. :)

    VastaaPoista
  14. Paljon on taas saatu aikaiseksi talolla, teillä on huima vauhti!!
    Ja Otus nimeltä Otava on onneksi ihanassa paikassa saanut sijansa, hyvää matkaa hänelle - ja kasvakoon hän jotain muuta kuin koiranputkea, eikös niin!

    VastaaPoista
  15. Voi nyyh! :/ Lämmin osanotto :/ <3 Kauniiseen paikkaan kuitenkin Otus pääsi.

    Voi vau miten paljon olette saaneet aikaan. Voin kuvitella, että juuri tuo aamulla ruusukammarista herääminen on valtavan upea fiilis! Ihana palkinto isosta työstä :)

    VastaaPoista
  16. Voi ei, Otus :( <3 Ihana juttu kuitenkin, että ehditte kotiin ja pidit sitä kädestä kiinni <3

    VastaaPoista
  17. Voi pientä Otusta. Osanottoni suruun ja ikävään.

    VastaaPoista
  18. Osanottoni :( oli kyllä söpö pikku otus ! Lentopusu pikku otukselle.

    Onnittelut isosta produktiosta :) !!!! Aivan mahtaavalta on näyttäny sen mitä olen kerennyt katsoa.
    Jaksamisia kiireen ja stressin keskellä ! Itsellä kiiret vasta alkaa helpottuu kun pitkä kesäloma edessä....

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!