jovela

jovela

torstai 18. heinäkuuta 2013

Muutoksia talolla, trilogian osa III (pihalla)

Tämän postaus on äitini iloksi. Äitini oli ensimmäistä kertaa talolla kanssamme nyt heinäkuussa ja äidin vierailun aikana emme vielä olleet ehtineet raivaamaan etupihaa. Nyt se on kokolailla raivattu muutamaa viimeistelyä vaille valmiiksi ja äiti tietysti odottelee kovasti muutoksia nähtäväksi.

3 päivää lomasta meni siis suunnilleen näin: sahaa, raahaa oksia, keppejä ja runkoja, haraa, oksaleikkuroi, raahaa oksia, keppejä ja runkoja, haraa, surauttele vesurileikkuria, haraa, heiluttele siimaleikkuria ja niiden välissä kanna, kauho ja kippaa puolisataa kottikärryllistä raivausjätettä pois tieltä. Niille kaiken mussuttaville vuohille olisi ollut nyt käyttöä ;)

Homma lähti siitä, että (ihanat) sireenit tahtoivat vallata pihan kokonaan. Pehtoorintupa oli edelleen peittymässä niihin ja jättisyreeniä puski joka suunnasta. Etupihan toinen laita oli osin umpeen kasvanut siten, että kulkuväyläksi pystyi tekemään kapean polun takapihaa kohti. Etupihan toinen pääty oli siis synkähkö ja epäsiisti. 

Tässä on iso kuva tällaisesta ryteikkökohdasta, jollaisia riivimme viikonlopun aikana talon pihalta pois. Kuva on otettu toukokuussa, jolloin saarnit eivät vielä olleet lehdessä, joten voitte kuvitella millaiseksi paikka muuttui sen jälkeen, kun maksimaalinen pimeys oli saavutettu saarnien avattua lehtensä.


Tässä alemmassa kuvassa näkee, ettei takapihalle näe, pergola (kuvan vasemmassa laidassa) ei erotu ja luurankopuuksi jätetty omenapuu on jäämässä umpikasvuisen pöheikön jalkoihin. Tällä viikolla pihan saarnistoa harvennetaan vielä. Sitä varten talolle tulee tutut puutarhurit hommiin, koska vanhojen saarnien paksut rungot ovat meille liian riskaabelia kaadettavaa.



Nyt sama kohta näyttää tältä. Mitään korupuutarhaa tässä ei ole olla rakenneltu. Nyt vasta raivataan, jotta joskus myöhemmin saamme etupihasta viihtyisän paikan. Pergola on etupihalla tulevan rapujuhlan näyttämönä.




Myös tämä kohta oli valtavan synkkä ja pergolasta tielle saakka täysin umpeen kasvanutta puskaa täynnä. Puskat olivat usean metrin korkuisia, joten pehtoorin tuvan takaa näkyvää tietä ei näkynyt lainkaan. Näissä kuvissa raivaus on jo suoritettu.




Pehtoorin tupaa ei ennen nähnyt syreeneiltä. Koko tuo alue tuvan ja kannon väliltä oli ummessa pidemmän ja lyhyemmän (jo kertaalleen leikatun) syreenin tukahduttamana. Kuvassa 2 näkyy pehtoorin tuvan päätyseinän kattoa. Tuo kohta pihasta oli synkkää ja todella korkeaa puskaa täynnä. Raivaaminen paljasti kaiken seasta vanhan, mutta edelleen omenia tuottavan omenapuun!



Alemmissa kuvissa näkyy luuranko-omenapuun runkoon nojaavan wanhan pyörän takaa alue, josta ei ennen edes valo päässyt läpi. Romahtaneen vanhan aidan takana on talon entinen kaivo. Se muistuttaa lähdettä, sillä sen ympärille oli aseteltu valtavia kivijärkäleitä. Valitettavasti kaivo on täytetty kivillä.

Lopuksi vielä fiilistelykuva illalla; pergolan aurinkokennovalot ovat syttyneet. Ostimme nuo Ikean kesäalesta rapujuhlia somistamaan, mutta ne luovat iltaisin etupihalle niin taianomaista lumoa, että saavat jäädä olemaan. Pergolaan tehtiin myös talolta löytyneistä tiilistä pohja, joka odottelee soraa. Se on siis vaan suoraan maahan lätkittyjä tiiliä, jotta puutuolit eivät olisi suoraan kosteassa maassa.



Raivaushommat jatkuvat talolla edelleen ajan ja sään sallimissa määrin, mutta tänne etupihalle on tosiaan tulossa muutoksia jo tällä viikolla, kun puutarhurit harventavat meduusamaisia saarneja 7 rungon verran kevyemmäksi versioksi.

Ps. Tarjoan niin mielelläni teille jokaiselle luettavaksi erittäin hyvän ja ajatuksia herättävän, vapauttavan blogikirjoituksen. Ystäväni vinkkasi ko. blogin kirjoituksesta meilitse mainitsemalla "this is so you" ;D ja oikeassa oli. Suosittelen! Suosittelen! http://www.lily.fi/blogit/kaikki-mita-rakastin/kevyt-keskiviikkopohdinta-blogien-vaarallisuudesta-sun-muusta

Suloa, sotkua tai suloista sotkua, nautitaan elämästä!  

Huomenna taas talolle jatkamaan puuhia viikonlopun verran. Saapi nähdä mitä silloin tapahtuukaan!

Jovelan Johanna

10 kommenttia:

  1. Kyllä,kyllä sieltä pikkuhiljaa paljastuu mitä valoisin ja kaunein piha...suuren työn olette tehneet pihassakin...on se ihanaa,kun osaa nähdä ryteikön seasta sen oikean lopputuloksenkin...odotellaan lisäkuvia.

    Mukavaa viikonloppua talolla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta PikkuBertta :)

      Tänään talolla on puutarhurit hääräämässä. 8 runkoa/puuta kaadetaan tuolta etupihalta. Onpa jännää sitten huomenna nähdä, millaista siellä on kun ylimääräiset rungot on kaadettu pois :)

      Poista
  2. On teillä ollut taas puuhaa. Kaunis tuo perkola ja nuo valot...kelpaa tuolla rapuja syödä...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irmastiina :) Ihan hirveetä hommaa tuo on ollut, mutta palkitsevaa.

      Poista
  3. Olen mennä ihan sanattomaksi miten paljon teillä tapahtuu huikean nopeaan tahtiin! Kyllä tulee kaunis piha. Tosi mageat nuo lamput :)

    Olipas hyvä kirjoitus tuossa linkissä, kiitos jakamisesta! Itsellä on vielä matkaa siihen että olisin aina hyvällä tuulella ja positiivinen, mutta todentotta siihen suuntaan pystyy harjaantumaan. Aina löytyy kuitenkin paljon ilon ja onnen aiheita joista saa ja pitää olla isosti kiitollinen. Kun vaan keskittyy niihin ja kauniisiin asioihin, ei ikävätkään asiat enää tunnu niin ikäviltä :) Joskus muinoin olisin sanonut tällaista varsinaiseksi jeesusteluksi, mutta nykyään tiedän paremmin :D Se vaan oikeasti toimii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsestä tuntuu siltä, että ollaan edetty hitaasti ;D Ei ainakaan mitään hoppua olla pidetty. Mutta toisaalta kun katselee kuvia ostohetken jälkeen ja nyt, niin onhan tuota eroa jo tosi paljon. Ne tehdyt hommat vaan unohtuu niin herkästi ja sitä tuppaa ajattelevansa seuraavaksi tekemistä odottavia hommia.

      Vaikka miten yrittää, niin liian usein mielessä on se tekemättömien lista jo tehtyjen sijaan.

      Poista
  4. Varmasti on ollut hurja työ, hyvä te!
    Kyllä muutos on huomattava ja ihana, kun valo ja aurinko pääsevät paistamaan.
    Tuo Pehtoorin tupa on suosikkini! Tuollaista pientä taloa olen etsinyt :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pehtoorin tupa on hirmuisen suloinen! Se vaatii paljon, paljon, paljon työtä aikanaan, mutta onneksi rakenteissa ei ole suuria huolia. Ikkunat siellä on ihan haperoa ja rikki, joka paikka repsottaa ja koko röttelö on hieman vinossa, mutta ei siten, että se haittaisi erityisemmin. Se on vaan vuosien saatossa kallistunut väärään asentoon ja jäänyt siihen.

      Pehtoorin tuvasta tulee meille todennäköisimmin vierastalon ja asiakastilan yhdistelmä.

      Poista
  5. Mielelläni ottaisin lainaan teidän puutarhahemmot kaatamaan meidänkin pihasta yli 20m pitkiä puita. Tosin pitää oottaa että kunta aukeaa, jotta voin kysäistä heidän puolen puiden kaatamisesta jotka varjostaa pihaa ja taloa joka puolelta. :D Teidät voisi nimetä ahkeroiksi liisoiksi. hih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo "meidän" puutarhaihmemiehet ovat fyysisesti Varsinais-Suomessa, joten jos alueellisesti osuu kohdilleen, kerro pois niin voin välittää yhteystietoja. Uskallan kyllä suositella mitä lämpimimmin heitä kaikin puolin :)

      Ovat varmaan parhaillaan talolla kaatelemassa varjostavia runkoja. Jee!

      Poista

Kiitos kun kommentoit!