jovela

jovela

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Menninkäisten olympialaiset

Perjantaina talon pihalle ajaessamme meitä tervehti pirtsakka punainen minikaivuri ja tällainen näky:


Talolla oli käynnissä menninkäisten olympialaiset, lajina lohkareenvyörytys. Pikkasen veti hiljaiseksi, kun tätä katseli, mutta taasen kerran pitää todeta, että hetkeksi pahenee ennen kun paranee.



Niitä "paranee" -kuvia joutuu vielä tovin odottelemaan, mutta onpahan ainakin vaiheessa. Nuo koolaukset hirsiseinässä ovat muuten edellisen omistajan remppaporukan tekemiä ja ne puretaan. Tuollaisia ei pitäisi wanhaan hirsitaloon tehdä. Kivijalan korjauksen yhteydessä paikataan myös lahovauriot, vaihdetaan alalista ja siitä sitten edetään ulkolaudoituksen korjailuun. Tämän kanssa kuitenkin menee hetki. Iso homma, mutta tärkeä.

Sillä välin kuistilla

Tähän jäätiin viimeksi; välikatto oli purettu ja vanhaa eristettä + roskaa oli rontattu pois säkkikaupalla.


Nyt kuisti sai uuden palttoon, eli huokolevyä eristeekseen. Homma oli yllättävän hankala, koska jokainen mahdollinen kohta on kiero, erilainen tai eri tasolla viereisen kanssa. Vaan menivät silti kattoon nuo huokolevyt. Hyvä, Jovelan isäntä!


Sitten uusi sisäkatto; mäntyä. Keskiosa puuttuu vielä ja kaikki viimeistelyt ovat tekemättä, mutta tästä homma taas jatkuu ensi viikonloppuna. Nuo poikkipalkit jäävät paikoilleen, niitä hieman hiotaan, paklataan ja lopuksi ne maalataan valkoisiksi. Palkit ovat ulkonäön osalta karmeassa kunnossa; likaisia, reikäisiä ja täynnä jos mitä hutilyöntijälkeä. Siksi niitä fiinistetään ja lopuksi maalataan. Noilla parruilla sitten myöhemmin kuivaillaan vihtoja. Kuistista tulee valkoinen, mutta päädyn sisähirsiseinäkolmio jätetään paljaalle hirrelle..


Lisää tuoksusytykkeitä

Nämä ovat simppeleitä, eli viipaloitua appelsiinia, jotka ripustin pihalle kuivumaan aurinkoon. Parin päivän kuivatuksen jälkeen siirsin narut sisälle, jotta sateet eivät kastele appelsiineja. Samalla tökin viipaleisiin kokonaisia neilikoita. Appelsiinit eivät sinällään välttämättä toimi kovinkaan hyvin sytykkeinä, mutta yhdistettynä neilikkaan ne antavat kivan tuoksun tulta sytytellessä.

Liekö sitten suruvaippa-perhosten sesonki vai appelsiinitko niitä houkutteli talolle, mutta koko viikonlopun ajan luuranko-omenapuun ympärillä lepatteli poikkeuksellisen paljon perhosia.


Keskiviikossa jo mennään! Mukavaa keskellä viikkoa kaikille :)

Jovelan Johanna

16 kommenttia:

  1. Kuisti muuntuu hienoksi pikku hiljaa!
    Appelsiinista tulee varmasti myös ihana tuoksu :-)

    VastaaPoista
  2. Kyllä se siitä komistuu kohta kerrallaan :) Ylihuomenna sitä taas mennään!

    VastaaPoista
  3. Niin tuttua tuo pahenee ennen kuin paranee. Just nyt sama käynnissä liiterin kanssa.

    Appelsiini on kiva idea sytykevalikoimaan, nimenomaan tuoksun takia. Katajaakin aion kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kaikki menee hyvin, tuo iso mylläys on ohi ensi viikon loppuun mennessä. Pidetään siis peukkuja!

      Appelsiinin tuoksu, varsinkin yhdistettynä neilikkaan, on kovin hurmaava. Pidän siitä, että tuvassa tuoksuu hieman mausteiselta. Välillä sielä ei tuoksu ihanalle :( Kun tulemme arkipäivien tauon jälkeen talolle, tuvassa on usein hieman tunkkainen ilma, joka johtuu siitä, että siellä (ulkoseinissä, katonrajassa ja pohjassa) myllätään lahojen kimpussa. Siitäkin sitten aikanaan päästään eroon.

      Poista
  4. Tosi siististihän tuo kaivuuhomma etenee! Kuvista ei ainakaan näy mitään kamalaa, vaan hyvin edistyvät toimenpiteet :)

    Voi vitsit, miten helppoa remppaaminen olisikaan, jos kaikki paikat olisivat passisuorassa ja -linjassa. Sitä harvemmin näkee lopputuloksesta, mutta usein suurin homma ja päänvaiva on juuri vinouksien kanssa taistelu. Kyllä, niitä riittää nuoremmissakin hirsitaloissa ;) Niin se vaan puu elää.

    Nuo appelsiinisytykkeet. Olen jo sanaton. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se aika kamalaa, mutta kameraan ei saa kiinni yksityiskohtia. Lahoa, romua, lasia ja roskaa on ihan kiitettävästi - vielä ;)

      Vinouksia.. joo ;D Meidän talon on rakentanut herra vääränvänkyrä ja viimeistellyt mr. mutkala ;D

      Onneksi me saatiin sitä wanhaa korvaushirttä. Tuo uuden hirren eläminen on tosiaan haaste sekin. Kun oikaistaan uudella, hetken kuluttua pitää sitten taas oikaista kun puu on painunut ja ottanut muotonsa.

      Poista
  5. Nyt pitäis saada myös inspis näihin sytykkeisiin. Olis sitten pikkujoululahjoja valmiina. Kivoja oli ne katajatkin!

    Meillä on myös kuistin mietintä työn alla. Se on niin laho, että purkaa täytyy joka tapauksessa, mutta mitä tilalle, hmm..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisko sitä purkaa korvaten samalla, eli purkaen ja tehden uuden samaan muottiin? Meilläkin pitää purkaa ja korvata, muokata ja korjata, koska kuisti on vino ja muutenkin sieltä ja täältä ajan uuvuttama.

      Poista
  6. Mistä aloittaisin?? :)

    Ai että kun kadehdin tuota kaivinkonetta. Vrt. etanadynamiitilla kun on nyt koko kesä pilkottu yhtä isoa kivenlohkaretta, että välillä oikein naurattaa meidän etanan vauhdilla etenevä maansiirto. Mutta jälleen kerran, ei ole mahdollista saada konetta saareen :(

    Mahtavaa nähdä, että muut tekevät ihan samoja hommia. Olisin voinut melkein lähettää kuvatkin sulle päivitykseen käytettäväksi, heh. Nuo poikkihirret on ihan must, hyvä, että jäävät! Tulee upeaa jälkeä ja voin kuvitella tällä huonekorkeudella huikean oloisen lopputuloksen silmissäni.

    Ja isännän kannustus on aina paikallaan! Tuttua on täälläkin se, ettei mikään ole suorassa, joten ei varmasti ole helppoa siellä teilläkään + aikamoisia kirvesmiehentaitoja tarvitaan. Onneksi ne isännät osaavat ja jos eivät osaa, opettelevat ahkerasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä mies ronttasi osan kivistä käsivoimin talon alta pois. Se oli ihan hullua hommaa. Matala tila, hankla asento ja jumalattoman painavat kivet. Siinä käytettiin ymmärtääkseni lihasvoiman lisäksi keppejä, köysiä ja ärräpäitä ;D Nyt on tuo jytäkone pihalla ja sillä homma hoituu helpommin ja nopeammin.

      Viikonloppuna pitäisi tapahtua uuden anturan valaminen ja hirsien paikkailua. Sitten alkaa uuden-vanhan kivijalan kasaaminen ja lisää hirsien korjailua.

      Hauskaa, kun on samaan aikaan samanlaisia projekteja, kuistia siellä ja kuistia täällä!

      Poista
  7. Minäki haluan menninkäisten olympialaiset meidän pihaan. :)

    Kerrohan kuule sit miten toimii toi appelsiini-neilikkä käpöstys. Pidän appelsiinin tuoksusta, varmaan siksi kun en saa syödä appelsiinia niiiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh, mutta raportoin applarijutuista kun ne ovat valmiina.

      Poista
    2. Ei mulla silleesti ole ikävä ruokia mitä en saa syödä niit on niin paljon etten muista edes. ;D Heheh.

      Mutta kiva juttu-puttu että raportoit sitte. Vois kokeilla ihan vaikka siks ku ne perhosetki kiinnostaa pihalla.. :)

      Poista
  8. Taisit juuri kertoa mitä tehdä ensi joululahjaksi kumpaankin mummolaan ;)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!