jovela

jovela

tiistai 27. elokuuta 2013

Perusasioiden äärellä

Tämän projektimme haaste ja autuus on se, että mikään ei tapahdu hetkessä tai yhdellä rysäyksellä. Matkamme talolle on hidas, mutta sen kautta saamme tutustua taloon, tilaan, kylään ja seutuun ajan kanssa. Saamme myös tutustua elämiseen tässä talossa. Kun aikanaan, ehkäpä ensi kesänä, muutamme tänne Jovelaan, paikka on jo tuttu. Tunnemme jo talomme, talvenkaan haasteet eikä tilan ylläpitoon vaadittavat asiat tule meille suurena yllätyksenä. Itselläni on ollut aikaa muuttaa työrytmiä ja tottua työskentelämään täältä talolta käsin. Aika antaa mahdollisuuden harjoitella kaikkea, tottua ja löytää uusi rytmi elämään.

Vietämme nyt ensimmäistä kertaa talolla aikaa, jolloin isäntä on poissa leipätyöstään (lomaviikolla) ja itse teen etänä töitä. Se tuntuu mukavalta ja normaalia rennommalta olemiselta. Jotenkin täällä kykenen ottamaan joutuisamman ja rennomman otteen myös töideni osalta. Ne tulevat tehdyksi ihan yhtä tarkasti ja määrällisesti samalla tavalla, mutta jokin ero siinä kuitenkin on. Nukun paremmin ja saan päivääni mahtumaan paljon muutakin kuin pelkkää arkista aherrusta. Täällä arkinen aherrus on mukavaa, vaihtelevaa, erilaista. Työn ja muiden puuhien rytmitys on kohdallaan ja luontevaa. Tämä tuntuu, kuten eilen kirjoitin, oikealta. Ei täällä ole sen vähempää tekemistä, oikeastaan enemmän, mutta täällä kaikella on oma aikansa ja vuoronsa.

Huomaan, etten juurikaan katso kelloa. Olisiko se yksi syy siihen, miksi työskentely talolla tuntuu niin vapauttavalta? Vaikka olemme firmassani pyrkineet siihen, että  töitä ei tehdä kello kaulassa, olemme siihen kuitenkin osittain pakotettuja. Miten se sama aika sitten täällä tuntuu soljuvan niin kovin eri tavalla? Asetelma on kuitenkin ihan sama; sama määrä töitä, samat välineet, samat aikataulut. Johtuisiko se sitten siitä, että täällä asioihin asennoituu eri tavalla? Itse luulen niin. Olemme henkisesti hakeneet tätä elämänmuotoa pitkään ja nyt kun löysimme Jovelan, asiat asettuvat uomilleen huomaamattamme. Täällä elämän rytmi noin ylipäätään on erilainen.

En usko, että ihmiset ennen ajattelivat moisia asioita. Asiat tehtiin siinä järjestyksessä missä ne piti tehdä. Elettiin luontevassa rytmissä, jossa nukuttiin kun oli unen aika, tehtiin kun oli tehtävä, syötiin kun oli nälkä ja hämärän saapuessa tehtiin puhdetöitä sisällä, kunnes oli taas unen aika. Mietin joskus mitä sana puhde oikeastaan tarkoittaa. Luulin sen tarkoittavan yleissanaa, jolla kuvataan pieniä askareita. Puhde tarkoittaakin hämärää ja puhdetyö on siis ne pienet askareet, joita tehdään hämärän tultua. Nykyelämässä puhteet on korvattu harrastuksilla, TV-ohjelmilla, videopeleillä ja pitkälti elektronisilla ajanvietteillä. Nekin on aikataulutettu. Harrastuksiin mennään klo x, ohjelma alkaa klo xx. Telkkaria ja nettiä tuijotetaan gestapomaisella seurannalla oli aktiviteettiä tai ei. Pitää tarkistaa olisiko. Käydään salilla (no, minä en käy, vaikka varmaan olisi syytä), sillä nykyelämämme on vapauttanut meidät niin mukavasti fyysiseltä rasitukselta, että sitä pitää lähteä hakemaan oikein maksullisena toimintona. On siinä toki muutakin, mutta silti aika pöhköä.

Jovelassa sitä ei ole, oikeastaan mitään mainituista. Työn vuoksi meillä on oltava netti ja muutenkin se on sen verran kätevä juttu, että ilman nettiä emme halua olla. Netin pitäisi olla palvelija ja täällä onkin. Teen töitä netin kautta, luen blogeja ja kirjoitan omaani, etsin tietoa, inspiraatiota, tarkistelemme tulevaa säätilaa rempan vuoksi ja saatan katsella jotain mukavaa sarjaa, mutta jatkuvasti kone ei ole päällä aktiivikäytössä. Läppäri voi olla kyllä auki, koska kuuntelen äänikirjoja ja kuunnelmia läppärin kautta, mutta en koe olevani koneeni orja samalla tavalla kuin nykykotielämässäni. 


Täällä tiskataan ja pestään pyykit käsin, vesi kannetaan sadevesisaaveista tai vesipisteeltä/kaupasta kanistereilla sisälle ja lämmintä vettä saadakseen se pitää lämmittää. Ei ole sisäsuihkua, saunaa tai juoksevaa vettä. Vedettömän vessan säiliö pitää tyhjentää itse. Sähköt on osassa taloa. Jääkaappi on pieni, keittomahdollisuudet rajalliset grillin, mikron ja yhden lieden vaihtoehtoina tai yhdistelminä, säilytystilat ovat olemattomat, talo on yksi suuri työmaa ja piha rehottaa aina jostain kohdasta. Kaiken järjen mukaan juuri tämä olisi omiaan aiheuttamaan stressiä, paineita ja uupumusta, mutta ei. Miksi niin ei ole, mietin? Miten arjen normaalien puuhien tekeminen mitä alkeellisimmin samaan aikaan kun tekee normaalia työtään melkolailla yhtä alkeellisin keinoin, voi olla vähemmän stressaavaa kuin siinä normaaliarjessa tekeminen, jossa kaikki toimii vivusta vääntämällä ja nappia painamalla? Entä miten saa illat kulumaan, kun ei ole oikeen mitään, mihin on tottunut?

Nykykodissa sähkökatkos on aina ISO ahdistus. Voi ei! Mitä nyt teen, kun ei voi tehdä mitään? Kaikki toimii sähköllä. Minäkinkö? Nettiyhteyden katkeaminen aiheuttaa hysteerisen tarpeen tarkistaa mahdollinen yhteyden palautuminen ainakin kerran minuutissa ja tunnen luisuvani hallinnoimattomuuden tilaan. Vesikatkos on aivan yhtä suuri hätä. Tottakai juuri silloin on kauhea jano, koirien vesikupissa vain tippa, tukka valuu likaisena lättynä olkapäille, iho tuntuu nihkeältä, pyykkivuori kaatuu päälle ja tiskit haisevat koneessa. Miten täällä ei ole yhtään avuton olo, vaikka vaan osaan taloa tulee sähkö ja pistokepaikkoja on vain muutama? Vettä ei tosiaan ole, kuin sadevesitönteröissä ja niissä kanistereissa, joita olemme talolle raahanneet. Vaan ei ole paniikkia. Kaikella on aikansa, järjestyksensä ja vuoronsa. Mitään ei kerry vuoriksi, koska niin ei ole järkevää tehdä. Pesulla käynnistä tulee nautinto. Tiskien tiskaaminen käsin onkin mukavaa. Lämmin vesi ja pesuaineen vaahto tuntuu mukavilta  käsissä. Vaatteita ei vaihdeta joka päivä ja pyykkiä pestään pienissä erissä. Ne tuoksuvat ihanalle saatuaan valuttaa ulkona ylimääräiset vedet pois. Miten ihmeessä täällä pärjää muutamalla vaatekerralla kaikissa puuhissa ja menoissa kun nykykodissa ei mysteeri nimeltä vaatekaappi tunnu tarjoavan riittävästi vaihtoehtoja edes kotona nyhjäämiseen?

Olen myös huomannut, miten täällä ollessa alkaa järkeilemään hankintojenkin suhteen. Tulee kiinnitetyksi huomiota esimerkiksi pakkausmateriaaleihin ja niiden määrään. Jovelassa ei ole jätehuoltoa. Kaikista eri kierrätyslootista huolimatta nykykodissamme kaikki roskat sullotaan surutta samaan pussiin, jolla ruokitaan taloyhtiön roska-astiaa. Ei muka ole aikaa, eikä juurikaan kiinnostustakaan. Lajittelu on kuulema turhaa, samaan läjään päätyvät kuitenkin. Muutenkin, joku muuhan hakee elämän jätteet isolla autolla, joka nielaisee meidän ja muiden roskapussit kiduksiinsa nappia painamalla. Täällä se ei käy. Huomaan harmittelevani ostoksia purkaessani moninkertaisten pakkausmateriaalien älyttömyyttä. Täällä lajitellaan ja poltetaan roskia koska on pakko, eikä se tunnu hankalalta tai työläältä. Se vaan on niin ja sen mukaan mennään.

Myös ruoan raahaaminen kaupasta tuntuu turhauttavalta. Päivästä toiseen, kassikaupalla ruokaa ja pakkausmateriaaleja. En edes ala puhumaan ruoan hinnasta ja sen noususta. Tai sittenkin.. se on kallista ja kallistuu koko ajan. Pari viikkoa sitten luin tutkielmaa, jonka perusteella ruoan ja monen kulutustuotteen todellinen hinta on noussut 36% muutaman vuoden aikana. Todellinen hinta syntyy vertailemalla kappale- tai yksikköhintoja. Jos jonkun tutun tuotteen merkintähinta on noussut esimerkiksi vain pari prosenttia, sen todellinen hinta voi olla noussut huikeasti enemmän. Pakkauskootkin meinaan ovat muuttuneet, eikä tuossa suinkaan viitattu perhekokoon tai "nyt 20% enemmän" -merkittyihin tuotteisiin, vaan niihin, joihin ei merkitä yhtä iloisilla väreillä, että tuttua tuotetta ei olekaan pakkauksessa enää yhtä paljon. Varmaan joku muukin on huomannut, että jotkut tuotteet tuntuvat pienemmiltä kuin ennen tai että samalla rahalla saa vähemmän, vaikka hintalapun hinta ei olisikaan merkityksetyksellisesti kohonnut. Eikä ne halvemmat tuotteet tai kaupatkaan oikeen jaksa ilahduttaa, kun niiden taustalta tuntuu löytyvän jatkuvasti jos mitä stipluja haitallisista raaka-aineista orjatyövoimatyyppiseen henkilöstöön, tosin tuohon taitaa syyllistyä yhtälailla halpistajat kuin brändittäjätkin, mutta silti. Jotenkin tuntuu siltä, että me ihmiset aletaan olemaan ihan hakoteillä kovin monessa asiassa.


Minä haluan tuottaa osan ruoastamme ja taloustuotteistamme itse, omin kätösimme siemenestä maan kautta ateriaksi, enkä malta odottaa ensi kevättä, jolloin se osa projektistamme käynnistyy. Ainakin yritetään, se on varma.

Jovelassa onkin erilaista, koska olosuhteet tekevät elämästä erilaisen. Yksi haastavuus onkin siinä, ettemme tuhoa sitä mahdollisuutta, jonka paikka meille tarjoaa. Tänne ei saa tulla liikaa sellaisia "mukavuuksia" joiden myötä valahdamme huomaamattamme takaisin siihen samaan, josta pyrimme pois. Jovelasta ei tule koskaan, ainakaan meidän käsissämme paikkaa, jossa kaikki toimii nappia painamalla ja vivusta vetämällä. Taidan uskoa siihen, että elämän onni voi olla yksinkertaisessa elämässä. Tällaisessa kuin täällä Jovelassa on ja tulee olemaan. Kaivo pitää tietysti saada ja saunakin, mutta muuten luulen meidän toissaan pyrkivän erilaiseen elämään, jossa tehdään itse ja eletään osittain kuten silloin ennen. Siis kuten silloin, jolloin ihmisiä ei vielä oltu vapautettu ihan kaikesta arkisen tavallisista asioista tehden meistä nykyteknologian orjuuttamia kellokortin kantajia, joiden elämän vuorokauden kestoinen netti-, sähkö- ja vesikatkos saisi suunnilleen suistumaan radaltaan.




Aamuisin herään Jovelassa katsellen maisemaa, jota ei ole vielä ainakaan liikaa muokattu. Nostan peittoa, jonka alta löytyy yleensä isännän varpaat ja kaksi tuhisevaa koiraa. Lasken varpaani lautalattialle, joka narahtaa kun suuntaan ulko-ovelle. Oven toisella puolella on hiljainen maailma ja luonto, aamun ensisäteet. Saan tehdä töitä rauhassa ja töiden lomassa puuhastella arkisissa askareissa. Illan tullen ja hämärän saavuttua sytyttelemme kynttilöitä. Luen kirjaa, kuuntelen kuunnelmia ja teen puhdetöitä. Nukkumaan käydessäni saatan olla väsynyt, mutta en uupunut. Yöllä nukun kuin murmeli ikkunasta näkyvän tähtitaivaan alla, jonka tuikkivat tähdet eivät jää kaupungin valojen varjoon.

Voiko se, hyvä elämä, olla näinkin yksinkertaista?

Perusasioiden äärellä

Jovelan Johanna

49 kommenttia:

  1. Olet onnen tyttö Johanna.

    VastaaPoista
  2. Todella hyvin sanottu! Upea asenne <3 <3

    Osa noista asioista toteutuu täälläkin <3 Joihinkin on vaan muutamassa vuodessa jo niin tottunut, ettei aina enää muista ajatella tuolta kantilta. Esimerkiksi kiinteistön huoltaminen tuntuu välillä loputtomalta fyysiseltä taakalta. Mutta sitten taas muistaa, että oma valinta ja miksi :) Koetankin tänään ottaa edes osan asenteestasi mukaan, kun en sitten millään jaksaisi / viitsisi lähteä rahtaamaan noita penteleen vesitonkkia :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Taru :)

      Valinnoistahan sitä usein kyse onkin, mutta ei kaikesta sentään tarvitse pitää. Jatkuvasti vesitonkkien raahaaminen on taatusti sellaista puuhaa, jota ei tee mielellään. Löytyisikö tuohon jotain helpotusta? Polttoaineella toimiva pumppu ja piiitkä puutarhaletku, jolla vedes saisi ainakin lähemmäs. Meillä oli möksällä sellainen helpotus käytössä, kun sielläkään ei ollut vettä ja puutarhavedet piti saada ylös lammesta.

      Poista
    2. Hih, siihen tarvittaisiin vähän turhan pitkä letku! Haemme talousvedet toisen asukkaan kaivosta, joka on reilun 5 km päässä kotoa ;)

      Eihän se sinänsä ole ongelma, kun siihen on jo niin tottunut. Joka kerta ei vaan jaksaisi ;) Mutta kiitollinen saa olla, ettei vettä tarvitse tuoda vaikkapa kaupungista 70 km lenkin takaa. Eli oikein positiivinen puoli tämän vesiasiankin taustalla :)

      Poista
    3. hahahah! No joo! Kieltämättä letkulle taitaisi tulla sellainen mitta, että ei kannata :D Ja kuvittele, kun veden virtaus putkessa estyisi ja kipittelisitte 5 kilometriä letkun viertä katsomassa missä kohtaa se on päässyt liian jyrkälle mutkalle vai hirvikö se siellä letkulla istuu :D

      On tuossa toinenkin positiivinen puoli. Ei taatusti tule turhia hölväilyjä talousvesien kanssa. Täälläkin ihmettelen sitä, miten vähällä vedellä sitä oikeasti tulee toimeen olematta kuitenkaan epähygieninen. Ja miten tulee kierrättäneeksi vettäkin. Meillä esmes tiskien huuhteluvesi kaadetaan pissatankkiin laimentimeksi ja 1:9 laimennettu pisuvesi taas päätyy pihalle kasvien ravinteeksi. Siinä on samalla vedellä huuhdeltu astiat, hoidettu vessaa ja kasteltu ruusuja sekä syreenejä.

      Joka selittääkin, nyt kun asiaa ajattelen, että miksi ne hitsin horsmat niin täällä rehottaa heti kun selkänsä kääntää ;DDD

      Poista
  3. Voi meidän ihana Johanna, sä saat aina hymyn huulille. :) Ehdotankin kaikkien nappaavan hiukan tota sun asennetta. Hötskylän täti kiittää sanoistasi ja kumartaa aurinkoisen kumarruksen sinne teille koko viikoksi Jovelaan. Nauttikaa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsipitsi, kiitos! :) Aurinkoisen ihanaa viikkoa Hötskylään :)

      Poista
    2. Nyt hyppäs kyl ohi perusasioiden mut...

      Sul ois mul jotain tääl: http://hexunblogi.blogspot.fi/2013/08/kodin-varipaletti.html

      Poista
  4. Kirjoitit ihanasti.Monia ajatuksia heräsi omassa mielessäni mutta en nyt saa niitä tähän.Olen onnellinen puolestasi kun olet löytänyt noin arvokkaan asian omassa elämässäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, Ani :) Mukavaa, että tällainen propagandakirjoitus ;D ei tunnu kurjalta luettavalta, vaan aiheuttaa ajatuksia lukijassaankin. Aurinkoista päivää sinulle :)

      Poista
  5. Ihana, ihana Jovela♥♥ ja ihana, ihana Johanna♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Irmastiina ihanan ihanasta kommentista ♥♥

      Poista
  6. Vähän luulen, että monikin - jos pysähtyisi, ehtisi pysähtyä ajattelemaan- haluaisi elää juurikin noin!
    Moni kaveri on minultakin kysynyt, että kuinka sä siellä Lillassa KOKO kesän? Mutta on siinä elämässä niin oma rytminsä, että kotona tulee jo käydessä jotenkin orpo olo. Sielu kaipaa avonaisia ovia, viileitä lattioita, linnunlaulua, harakoita nahistelemassa peltikatolla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin uskon niin. Itselleni moni taas on sanonut, että kyllähän munkin/meidänkin tekisi mieli, mutta kun ei ole mahdollisuuksia. Yhtään ketään syyllistämättä tai pahaa mieltä tarkoittamatta aiheuttaa, olen kuitenkin sitä mieltä, että elämä hyvin pitkälle on niiden omien valintojen summa ja näissä asioissa usein pelkoa siitä, että mahdollisuuksia ei olisi. Sitten niitä ei uskalleta edes lähteä pohtimaan ja työstämään. Moni taitaa meidänkin kohdalla luulla, että nämä mahdollisuudet ovat jotenkin tulleet vaan meille otettaviksi, kun totuus on se, että elämä on muokattu tähän juttuun työasioista alkaen ja useamman vuoden ajan.

      Tuo mitä puhuit sielujen kaipaamisista, noin uskon minäkin. Tekniikan vallankumouksen myötä on saatu aikaiseksi paljon hyvää ja toisaalta sitten ollaan etäännytty elämän perusasioista siihen pisteeseen, että me ihmiset ns. hyvinvointivaltioissa ollaan oikeasti aika kädettömiä, jalattomia ja avuttomia heti jos ulkopuolelta syötetty järjestys järkkyy - edes hetkeksi. Olemme kovin vietävissä ja nurisemisen jälkeen mukaudumme meille määritellyille poluille.

      Täss ajassamme on kutenkin se hieno puoli, että on valita ja voi tosissaan tehdä niitä itselleen sopivia valintoja, kunhan rohkenee tehdä! Joillekin se on urbaanissa miljöössä eläminen ja kiireisen elämän nautinnot, joita toki myöskin on. Itselleni taas vertauksellinen paluu elämisen juurille on se juttu, joka täytyy saada kokea.

      Toivon niin vilpittömästi, että kaikilla olisi mahdollisuus ja rohkeutta toteuttaa oman elämänsä peruslinjat mieleisekseeen - oli ne sitten mitä tahansa. Vaihtoehtoja kun on.

      Poista
  7. Hyviä ajatuksia, juuri sellaisia joita itsekin mietin. Ilman lapsia viettäisin taatusti vielä yksinkertaisempaa elämään, talo olisi pienempi, lämpenisi pelkillä tulisijoilla, eikä olisi edes sitä sisäsuihkua.

    Täällä maalla omassa rauhassa tulee luksusta ihan eri asioista kuin kaupungissa. Minulle on omaa arjen luksusta käydä pesulla pihasaunan puukiukaan lämmössä, peseytyä pesuvadista ja ihastella lauteilta avartuvaa maalaismaisemaa. Toinen arjen ihanuus on läheisellä pellolla huutavat kurjet, eilen seurasin navetan takana liitelevän haukan metsästystä ja olin onnellinen. Kyllä se onni muodostuu ihanpienistä asioista :))

    Ja tuo mitä olet edellä kirjoittanut on niin totta, elämä on valintoja.

    VastaaPoista
  8. Voi tuota elämän ihanuutta, johon olisi hyvä itsekunkin pyrkiä...kyllä tykkäisin asua Jovelassa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Täällä on ilta pimennyt ja isäntä ajelee pitkin pihaa minikauvurilla tasoitellen maata. Pitää käyttää konetta nyt, kun se on pihalla kivijalkarempan vuoksi. Iltapuhteita kerrassaan ;D

      Poista
  9. Asun maalla, tulisin ilman sähköä toimeen aika kauan - ja olen tullutkin, kun myrsky katkaisi sähköt useaksi päiväksi. Ei tehnyt tiukkaakaan, kun ei ollut vaippaikäisiä enää silloin. Kaivo antoi vettä, uuni lämmitti, hella keitti, kynttilä valaisi, puusauna pesi ja hyysikkä toimi. Pesukone kuitenkin on ensimmäinen, jota olis kaivannut, jos niin kauan olis katkos kestänyt, että vaatteet olis loppuneet. Tukka kyllä oli tavanomaista litteämpi, kun meni töihin :-)

    Mutta yhtä ilman en täällä eläisi: AUTOA. Kyllä pääsisin ihmisten ilmoille busseillakin kerran tunnissa käveltyäni pysäkille 3 km, mutta silti! Jonkun erillisen viikon olen kituttanut, kun auto on ollut korjauksessa, mutta kyllä tuli "ahtaanpaikankammo" :-) Mutta auton kanssa täällä on kuin lintukodossa: ihana luonto, ihana piha, ei naapureita näköyhteydessä, oma ranta, oma pelto, oma metsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auto on kyllä ihan ehdoton juttu täälläkin. Meillä on kirkonkylä lähellä ja sen peruspalvelut riittävät, mutta ilman autoa ei päästäisi tänne joka viionloppu kimpsuinemme, kampsuinemme, kaikkine tarvikkeinemme ja kahden koirankin kanssa matkustelu sujuu mukavammin omalla autolla. Ei kyllä voisi kuvitella normaalia elämää ilman autoa. Töidenkin puolesta se olisi mahdotonta, vaikka itselläni ei edes ole ajokorttia ;D

      Poista
  10. Ihana Johanna! Sun asenne <3

    Mulla tuli jotenkin tästä mieleen Aamun ajatus Positiivareista parin päivän takaa...
    "Älä pelkää muutosta. Älä kanna huolta siitä mikä on otettu pois. Etsi sitä mikä on tullut menneen tilalle."

    Otettu tai annettu pois... sama se, mutta jotain tulee aina tilalle.
    Sä oot selvästi menossa kohti sitä mikä sulle on parasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Laura :) Tämä muutos tarjoaa ihan mielettömästi kaikkea uutta, uusia kokemuksia ja tunteita. En vaihtaisi tätä mihinkään. En edes lottovoittoon!

      Poista
  11. Tuli kovin surullinen olo, vaikka kirjoituksesi olikin positiivinen. Itse olen pitkään miettinyt, että elämässä on tällä hetkellä aika paljon pielessä. Aktiivisuus on meiltä kaupunkilaisilta (tai oikeastaan kaupunkilaistuneilta!) alkanut pahasti vähentynyt. Kaikki on lähellä, helppoa valmista, nopeaa jne. Ja kaikki ne laitteet ja vempeleet, sosiaaliset mediat jne. jne. Tuntuu, että meidänkin perheessä homma on karannut jossain vaiheessa käsistä. Mietin kaiholla omaa lapsuutta, kun aika vietettiin ulkona puuhaillen. Niin kovin mielellään sitä haluaisi muuttaa elämäänsä pikku hiljaa kohti kuvailemaasi elämäntapaa, mutta mistähän sitä aloittaisi. :)

    Tsemppiä, rauhallisia ja onnellisia päiviä teille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Toivottavasti surullisuus vaihtuu muutosten iloon, kun hahmoittelette miksi tuntuu siltä, että asiat ovat pielessä.

      Mistä aloittaa.. seuraa mihin käytätte aikaa, millaisia rutiineja teillä on ja onko ne oikeasti elämänsisältä tuottavia. Leikkikää hetki viihdesähkökatkoa tehden kaikkea sellaista, johon ei tarvitse sähköä.

      Helppo, valmis ja nopea on ihan oikeasti hitonmoinen ansa. Sitä vapautuu mukamas kaikesta, kun on niin helppoa, mutta silti se vapautuva aika ei annakaan mitään. Tämä on makohtainen fiilis, en siis väitä, että teillä olisi noin.

      Ihminen kaipaa usein puuhailua, vaihtelua, omin käsin ja aivoin osallistumista. Ehkäpä juuri siksi ne lapsuuden puuhat olivat niin kultamuistoisia. Nykyään valitettavasti lelutkin tulevat kovin valmiina tarinoina. Itse sain elää vielä sen ajan lapsuutta 70-luvulla, jossa leluille keksittiin itse roolit ja tarinat, usein myös "oheistuottet". Nykyään.. noh, lelut ovat tosiaan kovin valmiita.

      Tsemppiä myös sinne :)

      Poista
  12. onnelinen murmeli ! oon aina ollut sitä mieltä että turha hötkyily ei auta ja yksinkertainen elämä on ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! Murmelipa hyvinkin :DD Pitäisi saada tuo isäntämurmeli vielä sisälle, niin voisimme kömpiä yhteiseen pesään noiden koiramurmeleidemme kanssa, mutta aikuisen miehen lelu (minikaivuri) taisi viedä voiton. Tuolla se pihalla kaivelee maata sysimustassa illassa.

      Miehet! ;D

      Poista
  13. No tämä kirjoituksesi on niin totta!
    Kaupungissa kaikilla on kiire, kukaan ei tunne ketään ja kaikki mennä posottaa omia uriaan, sivuilleen vilkaisematta.
    Mökkikunnassamme ainainen ilon aihe on se, että siellä ihmiset katsovat silmiin ja tervehtivät, väkisinkin nousee hymy huulille ja arkiset murheet unohtuvat.
    Aika pieniä ja yksinkertaisia asioita sinänsä, mutta toisaalta taas todella suuria.
    Rohkeita olette, kun uskallatte kokeilla tuollaista elämäntyyliä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkeutta vai hulluutta ; ;D Sen raja on joskus hieman häilyvä!

      Poista
  14. No voihan se olla! Tosin 20-kymppiselle ei välttämättä, eikä välttämättä 30-kymppisellekään...

    Mielenkiinnolla jään seuramaan kivanoloista blogiasi! Samoja mietteitä itsekin pohdiskelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuorena on vielä niin paljon kaikkea uutta koettavaa, että ei tosiaan välttämättä. Tosin mun mielestä yhä nuorempia kiinnostaa erilainen elämäntyyli ja feissarimokailijoiden nolouksien lisäksi on paljon tiedostavia nuoria ja nuoria aikuisia. Itse olen ystäväni mukaan puhunut tällaisesta elämäntyylistä jo parikymppisestä saakka, vaikka elämän polut veivätkin mukanaan maailmalle ja siihen uraputkeenkin. Aikansa kutakin. Kunhan paikkansa löytää ;)

      Poista
  15. Ihan samaa olen miettinyt, voiko se hyvä elämä olla noin yksinkertaista? Ja olen miettinyt myös sitä, että mikäs minussa on oikein vikana kun noin simppeli tuntuu nykyään riittävän? Kun niin monella tarkoituksenmukaisen elämän mittana on jotain ihan muuta ja hektisyys sen paras mittari. Tosin niinpä taisi olla minullakin aikanaan, ehkä sillä neljänkympin iän saavuttamisella oli jotakin tekemistä asian kanssa..onneksi! Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oisko se juuri sitä, että hösötys ei enää tarjoa sinällään mitään uutta ja sen antama ilo on lyhytkestoista. Ei sitä määräänsä enempää jaksa täyttää elämäänsä näennäisyyksillä. Nelikymppisenä on hyvä olla, allekirjoitan tuon ihan täysin, vaikka tunnenkin olevani edelleen ihan kakara ;D Kuitenkin elämänkokemusta on sen verran, että uusia kokemuksia saadakseen ei tarvitse lähteä kovinkaan kauas.

      Poista
  16. Ihana kirjoitus Johanna ♥ Teillä on nyt koti isolla Koolla, paikka missä kaikki vaan tuntuu oikealta : ) Moneen asiaan samaistuin itsekin maaseudulla asuvana, vaikka erilaiset kodit meillä onkin. Edellisjouluna tapaninmyrskyn seurauksena meiltä oli sähköt pois kolme vuorokautta. Eniten ahdisti se, ettei ollut tietoa milloin saadaan taas valoa tupaan, muuten ei ollut mitään hätää. Ja oli jotenkin niin rauhoittavaa huomata, kuinka luontevasti kyläläiset asiaan suhtautuivat. Vaikka oli karjaakin hoidettavana. Kyllä ne asiat sujumaan saadaan ja apua tarjotaan kaikille.

    Mun mies käy pääkaupunkiseudulla töissä (yli 100 km suuntaansa), mutta onneksi pystyy usein tekemään etätöitä kotoa käsin. Sanoo juuri samaa kuin sinäkin ja saa paljon enemmän aikaan kuin toimistolla : )

    Voi että, olipas kiva tulla taas käymään täällä! Nyt kun olen yrittänyt päivittää omaa blogiani useammin, niin vierailu muiden blogeissa on ihan retuperällä! Meillä muuten on se sama Ikean lavuaari, mikä teillekin tulee. Olen kovin tykännyt : ) Ihan mahtavasti on teillä muutenkin siellä Jovelassa remontti edistynyt ja risukkoa kaatunut, kun katselin noita edellisiä postauksia. Aurinkoisia elokuun päiviä ja kiitos vielä tästä kirjoituksesta : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivi :) Kotia tästä rakennetaan. Jo nyt sydäntä puristaa, kun tietää huomisen koittavan ja sitten täytyy taas palata nykykotiin ja sen arkeen. Ei siinä arjessa varsinaisesti mitään vikaa ole, se on vaan väärässä osoitteessa.

      Meillä nykykodissa sen sijainnin ja muutaman alueen erikoisominaisuuden vuoksi on usein sähkö- ja vesikatkoksiakin. Niihin on jo tottunut, mutta aina ne jotenkin häiritsee sitä arjen olemista. Tuolloin joulupyhinä meilläkin oli se pitkä sähkökatko, jonka loppuaikana ei enää tulut vettäkään. Se opetti kertalaakista olemaan hieman varustellumpi myös kaupunkiasumisessa. meillä on nykykodissa spriikeitin, aurinko- ja patterilaturit jne.

      Aurinkoista syyskuun alkua. Se on huomenna täällä! Ohho! Kylläpä kesä meni nopeasti ;)

      Poista
  17. Kyselit noista Tyrnimarjapuskista...yksi puska on joka tuottaa satoa...niitähän pitää olla tyttö ja poika puska...Raisa ja Rudolf...mulla ekaa kertaa tuotti tään verran satoa...puska ollut ehkä noin 6v...kyllä teidänkin kannatta noita Jovelaan hankkia...on niin hyvät tilat kasvattaa siellä...sen vain sanon,että kovin ovat vaikeita kerättäviä...melkein yks marja kerrallaan pitää kerätä ja piikikäs on pensas.

    Aurinkoa päiväänne Jovelassa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kelpo sato yhdestä puskasta! Tämä jos mikä ratkaisee asian. Tyrniä Jovelaan, ilman muuta! :)

      Poista
    2. Mä tulen tänne väliin sen verran, että parilla mökkinaapurilla on tyrnit kasvamassa ja herranjesatas sitä kasvuvauhtia ! Ja satoa!
      Ota ihmeessä :)

      Poista
  18. Asiaa. Less is more. On luksusta oivaltaa ne vähäiset onnen ja elämän rakennuspalikat.

    VastaaPoista
  19. Todella hyvä kirjoitus. Aamen. :)

    VastaaPoista
  20. Kyllä se voi olla, juurikin näin yksinkertaista ja siksi ihanaa. Tähän ei juuri ole lisättävää, kaiken saman sanoisin. Ja se, mistä itse olen löytänyt itselleni hyvän ja otollisen olotilan kuunnella itseäni rauhassa, se on tämä hiljaisuus ja rauha ympärillä... vaikka niitä puhdetöitä tehdessä tai vain ollessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatella, miten eri sukupolvet kokevat asiat. Monelle pääsy pois askeettisemmasta elämästä oli unelmien täyttymys ja nyt taas monet haluavat sinne takaisin. Niin se vaan menee. Kehitys kulkee molempaan suuntaan ;D

      Poista
  21. Voitaisko me tehdä niin, että mä vaan copy/paste tän kirjoituksen tonne Vehkosuon blogiin, muutan parit nimet ja lähden hyvin mielin viettämään viikonloppua. :)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta! ;D Some-maailman downshiftausta ;D

      Poista
  22. Tämä pysäytti, kiitos siitä <3

    VastaaPoista
  23. Ihana postaus! Usein mietin samoja juttuja, vaikka me ei NIIIIN maalla asutakaan. Me asutaan 5min päässä keskikokoisen kaupungin keskustasta, mutta kuitenkin aika maalla. Naapureita on ihan lähistölläkin, mutta täällä on lehmiä ja hevosia ja lampaita, metsiä ja peltoja. En jotenkin osaisikaan asua muualla. Tämähän on mun kotitalonikin, isän isän rakentama, enkä tätä haluaisi kenellekään vieraalle antaakaan. Lattiat narisee ja on vähän rempallaan tai kallellaan jos johonkin suuntaan. Ei haittaa, korjaillaan niitä sitten pikkuhiljaa. Tää kylä on kasvanut paljon siitä, mitä se oli kun olin pieni, mutta edelleen täällä järjestetään purjehduskauden päättäjäisiä naapurin riihessä ja juoksukilpailuja lapsille.. Ihana paikka <3

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!