jovela

jovela

maanantai 9. syyskuuta 2013

Hylätyt tavarat kertovat elämästä

Ajastin tämän postauksen sunnuntai-iltana, kun purin kuvia kamerasta. Kun tämä postaus ilmestyy, istun äitini kanssa laivalla matkalla Tukholmaan ja mussuttelemme todennäköisimmin äyriäisvadillista meren eläviä laivan Happy Lobster -ravintolassa. 

Tavarat tarinoivat

Viikonloppuna napsimme kuvia sekalaisista löydöistä talolla. Iloja, arkea, juhlia ja surua. Omalla tavallaan nämä kertovat talon historiasta. Kenelle ovatkaan kuuluneet, kenen käsissä käyneet? Elämää Jovelassa tavaroiden kertomana.

Uskaltaisitko asettaa sääresi moisen haukkaajan harventamaksi? Oikea säärikarvasilppuri, mutta kovin on fiinissä rasiassa, samettia sisältä ja nahkaa kannessa! Ihan De Luxe!


Kuka on pelannut shakkia, kirjoittanut sisäkanteen sanoja?


Mihin on tarvittu laatikollinen näin kivoja lukkoja? Miksi ne ovat jääneet käyttämättöminä myyntilaatikkoonsa? Olemme näistä iloisia. Käytämme nämä joko kammarin vaatekaappien tai tuvan keittiökaappien oviin.


Postikortteja on saatu ympäri vuoden. Jotenkin liikuttavaa, että iso osa niistä on osoitettu talon nimi + kylän nimi + paikkakunta ja perille ovat tulleet.


Suruviestejä ja hautajaisia on ollut paljon. Sota vei 14% kylästä sotaan lähteneistä. Häivytin vainajien nimiä, vaikka tuskin esimerkiksi 22-vuotiaana kaatuneen nuoren sotilaan hautajaisiin kutsua lähettäneet "isä ja äiti" ovat enää elossa.


Kun luin viikolla Keittiöantiikkia -kirjasta, että metallipuntarit piti tarkistaa kaupunkien vaakahuoneissa säännöllisin väliajoin mikäli niillä punnittiin kauppatavaraa, piti tietysti heti tarkistaa onko talosta löytyneessä puntarissa kruunuleima. Emme ole sitä sen tarkemmin tutkineet pinnan ruosteisuuden vuoksi, mutta nyt piti tiirata tarkemmin, josko joku leima löytyisi. Ja onhan siinä, 1895 on leimattu tämä talon puntari, joka toimii edelleen, mutta tarkkuutta ei olla testattu. Metallipuntari on siis sellainen pitkä mittakeppi, jossa on liukuva kahva keskellä ja toisessa päässä on iso koukku, josta punnittava ripustetaan. Kahvaa sitten siirrellään, kunnes puntari pysyy tasapainossa ja samalla tikun mittataulukko kertoo punnittavan tavaran, esimerkiksi kalan tai sokeripussin painon.


Syystä tai toisesta säilytetyt lehtileikkeet ja mainokset kertovat nekin tarinoita ihmisistä, jotka ovat halunneet laittaa itseään kiinnostavan jutun talteen. Jalkavaivoja on tainnut olla, koska liikavarvasvoidemainoksia on leikelty, linimenttejä on kaivattu johonkin kolotukseen ja valtiovierailuja ollaan seurattu tarkkaan. Tilallista on kiinnostanut Tanskassa syntynyt kaksipäinen vasikka. Mansikki ja Mustikki samassa nahassa.


Huomaamattani tästä postauksesta on tullut oikea läpileikkaus ihmisen elämästä; on iloa ja juhlia, on surua ja hautajaisia, turhamaisuutta, vapaa-ajan vietettä, kaupankäyntiä, rakentamista ja sanomalehdistä luettuja maailman ihmeitä. Jonkin käyttö on saatettu loppuun ja jokin aiottu jäänyt tekemättä sitä varten ostetusta tavarasta huolimatta.

Vanhin tavaroista on varmuudella ainakin 118 vuotta vanha, säärikarvasilppuri 50-60 -luvulta ja muut tavarat niiden välimaastosta. Emme me ihmiset perusolemukseltamme juurikaan taida muuttua. Yhä lähettelemme ainakin joulukortteja, naiset tuskailevat karvojensa kanssa, vuosittain pitää "leimata" ainakin autot ja tulisijat, pelejä pelataan, laitellaan koteja ja eiköhän tuollainen kaksipäinen vasikka monelta siirtyisi tallenteisiin facebookin puolle.

Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille :)

Laineilla keinuen

Jovelan Johanna

20 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Aika hauskoja oikeastaan. Jälkiä elämästä :)

      Poista
  2. Se on sitä elettyä elämää, se. Ja kuolemaa.

    Ihan huikea löytö nuo lukot, vau! Ajattelinkin jo ennen kuin tekstin luin, että nuo on ihan Johannalle käypää tavaraa - ja niinhän ne näyttää olevankin!

    Lilluttelehan rauhassa, levollisin mielin, nauti matkasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matka oli mukava, kuten aina äidin kanssa aalloilla keikkuessa :) Ne lukot on hienoja, tosi kivoja :)

      Poista
  3. Kyllä teiltä noita aarteita löytyy...mut kiva niin,kun osaatte niitä vielä oikealla tavalla hyödyntää...lukot ehdottomasti käyttöön...kunnossa kun ovat:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niille käyttöä löytyy. Hirmuisen mukavaa, kun löytyy käyttöhyödykkeitä :)

      Poista
  4. Ihanan oivaltavia nämä sun postaukset. Ei se ihmisen perusolemus ole tainnut juuri muutttua, vaikka maailma ympärillämme muuttuu sitäkin hurjemmalla vauhdilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä nykyään ollaan irrallaan juuri siitä, mitä me ihmiset ollaan sisimmältämme. Se on jotenkin surullista.

      Poista
  5. Oi vitsi mikä mahtava havainto - edelleen meitä kiinnostaa samat asiat :)) Tässä kohtaa lukiessa pääsi ihan nauru - niinhän se vain on.

    Noissa puntareissa en tiennytkään olevan leimoja!! Kiitos siis vinkistä, täytyykin tarkistaa meidän tilan kätköistä löytyneen puntarin yksityiskohdat! Ehkäpä niitä ei kuitenkaan ole missään kauempana käyty tarkistuttamassa... on katsos saatu kalansaalille paremmat tuotot ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurkkaa ihmeessä! Tuossa Jovelan puntaarissa se leima löytyi toisesta päästä puntaria. :)

      Poista
  6. Mielenkiinnolla taas löydöistäsi lueskelen. Mukavaa laivareissua!

    VastaaPoista
  7. Kyllä teillä on aikamoinen aarreaitta siellä. Tuollaista samanlaista tavaraa oli minunkin kotipaikassa kun siitä luovuttiin ja siskojen kanssa paikkoja pengottiin ja haalittiin talteen kaikelaista vanhaa ja kaunista. Paljon jäi ihanaa tavaraa vielä kummipoikani perheelle. Ihanat nuo lukot, kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Noita surukortteja löytyi meidänkin kotipaikan kätköistä. Olipa taas sinulla niin ihana postaus :)

    VastaaPoista
  8. siellä on Eletty ! tuli mieleen että, onkohan siellä kummituksia...

    VastaaPoista
  9. Oi kun ihania aarteita! Meidänkin talon seinän välistä löytyi rakkaus kirje vuodelta 1943, jonka Pentti oli lähetetty rintamalta Raija-neidille :) Mukavaa syksyn jatkoa ja remontoinnin iloa sinulle Johanna! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, tuollaiset kirjeet ovat ihania! Toivoisin ullakon tyhjennyksen aikana sieltä löytyvän jotain vastaavaa. Taloon lähetettyjä, lapsen kirjoittamia kirjeita on löytynyt. Ne taitavat olla 1970-1980 -luvulta.

      Kaunista syksyä myös sinulle :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!