jovela

jovela

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Kivijalkaa ja hirsiseinää

Vihdoin pääsin purkamaan kamerasta kuvia, joita on taas hirmuinen määrä. Pilkon isännän lomaviikon saldoa muutamaan osaan. Ensimmäinen osa on kuvasarjatarina 140 vuotiaan reppanan kivijalan korjauksesta ja hirsiseinien hoidosta.

Kivijalkahan oli kerrassaan surkeassa kunnossa. Edellisen remppa oli jäänyt kesken ja talon salipääty seisoskeli pelkillä kivipinoilla. Kurkkaa kuvaa tästä.

Nyt kivijalka on korjattu. Siihen tehdään vielä pieniä juttuja, viimeistelyä, sievistelyrappausta rakoihin jne. mutta itse raaka homma on tehty. Salin ja kammarin takaseinä on korjattu, lahot poistettu ja paikattu korvaushirrellä, 2/3 takaseinästä on korjattu, levytetty huokoleijonalla, ulkolaudoitettu ja -listoitettu. Ulkolaudat ovat pohjamaalissa, ne maalataan vasta ensi kesänä kunnolla.

Näin homma eteni



Sitten alkoi levytys ja ulkolaudoitus..



Auringon pilaama kuva, mutta noin pitkälle Jovelassa päästiin kuluneella viikolla kaikista harmituksista, hidasteista ja sadekuuroista huolimatta. 2/3 takaseinästä on korjattu. Takapiha on kuin myrskyn jäljiltä, mutta saa olla. Korjaushommat ovat nyt tärkeyslistalla ykkösenä.



Ja sitten etupihan puolelle. Kivijalkaa taas, tämä on talon kyljestä eli salipäädystä.



Tadaa! Alkuperäinen, luonninkivistä tehty, anturalle valettu kivijalka on siinä odottelemassa viimeistelyä myös etupihan puolella. Samalla ylijäämäkiviä kasattiin ison saarnin rungon ympärille. Alemmissa kuvissa isäntä ajelee etupihaa tasaisemmaksi ja kaiken maailman taimiversojen sekä juurakoiden poistamiseksi. Viimeisessä kuvassa näkee millaista pihamaa on kaiken rivauksen jäljiltä. Tuollaista kompastelumattoa se oli kauttaaltaan.



Hähää, vaan ei ole enää. Edelleen siellä on sinnikkäitä taimia ja juurakkomyttyjä, mutta tilanne on selkeästi parempi.



Kuistiremppakin eteni. Nyt pinnat ovat paneloitu ja eristetty. Itse hinkustelin sisäoven ikkunoista vanhoja maaleja pois ennen kun kuume iski. Syyskuun aikana kuistikin valmistunee sisäosilta, eli loput paneloinnit ja eristykset laitellaan, palkit siistitään, listaviimeistelyt tehdään, kuisti putsataan kunnolla ja jos ei ole liian kosteaa, maalaan kellertävät osat valkoiseksi. Ikkunat puuttuvat vielä pidemmän aikaa, koska ne ovat talon ainoat alkuperäisikkunat ja annoimme ne restauroitaviksi.



Lopuksi vielä hieman söpöstelyä. Luuranko-omenapuussa roikkuu sieviä lintulautoja (useita) ja takapihan omppupuuvanhuksessa on niitä aiemmin mainittuja aurinkokennoilla toimivia pallovaloja, jotka pimeällä näyttävät minitäysikuilta.



Näytän myöhemmin viikolla hieman niitä näpertelyitäni, joita ehdin tehdä ennen kuumeilua ja tietenkin hieman tupaa (lavuaarin kanssa) sekä kammaria, jossa on verhot. Ihmisen iloa pienistä asioista ;D

Mainiota maanantaita, darlings!

Jovelan Johanna

39 kommenttia:

  1. Kiitettävää ahertamista teillä on kyllä ollut :)
    Ja sopivassa mittakaavassa söpöstelyökin, mä kkään noista kuista!

    Nyt akku alkaa huutaa hoosiannaa joten näin lyhyesti tällä erää!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yökyöpelinä hääräilit näköjään sinäkin ;) Itselläni menee aina hetki kotiin paluun jälkeen asettua taloksi, jonka vuoksi olenkin näin maanantaiaamuisin yleensä ihan töttöröö ;D

      Poista
    2. Minä hääräilen aina yökyöpelinä :)
      Yleensä kello tulee yksitoista ihan huomaamatta, silloin alkaa inventoida mitä hommia vielä on tekemättä. Ja näin töissä tulee sitten lukaistua se mikä on illalla jäänyt väliin. Kommentointi sitten onkin aina toinen juttu, aina ei ehdi...välillä ehtii näin niinkuin nyt, että sana silloin, toinen tällöin :D

      Maanantaiaamun töttöröö taitaa kuulua asiaan :D

      Poista
    3. Ihan samanlainen yöhäärääjä olen itsekin. Yöllä on mukavaa puuhailla, ei soi puhelin, ei pauku meili, saa olla ihan rauhassa ;)

      Poista
  2. Mulla ihan kuplii vatsan pohjassa, kun ajattelen, että joskus meilläkin ollaan tossa vaiheessa. Ihan mahtavan paljon olette saanut aikaan ja jaksat vielä söpöstelläkin! Vaikkakin kaikki pieni söpöily ja arjen estetiikka on koko jutun suola. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän niin ton fiiliksen. Mulla oli ihan sama juttu alkuvuonna, kun katselin muiden pidemmälle edenneitä projekteja ja odotettiin, että ylipäätään päästäisiin talolle tekemään jotain. Ja nyt kun esmes katselen teidän kuvia, huomaan ajattelevani, että ei tuokaan nyt niin paha ole, vaikka monia kuvan perusteella hirvittäisi varmasti. Kun aikansa lahojen ja kaiken sen muun kanssa peuhaa, ne ei pelota enää. Niistä tulee "vaan" hoidettavia ja korjattavia asioita.

      Poista
  3. Tää on aina jotenkin niin urheaa ja ritarillista katsoa kuinka annatte vanhalle (kenties) herralle uutta elämäää.. Ihastuttavan hienoa. Hmmm..

    Olipas se jalomielinen teksti, joten siirrytäämpä siitä sitten noihin söpistelyihin.. Mä en muista et mistä ostit noi aurinkokennovalaisimet? Kestääks ne vesisateita, vai pitääkö ne roudata aina suojaan? Ne näyttää kivoilta. Säästöjen myötä meidän perällä ei enää nähdä katuvaloja, joten pakko kai sitä on jotain valoa keksittävä omaan pihaan että näkee edes kävellä. :) Hih*

    Pikaista paranemista sinne. Mä kittuuttelen vielä, mutta voiton merkkejä on jo näkyvissä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jovelan talo on selvästi feminiini. Akkatalo kerrassaan. Sen mielikuvitusnimi on Gerda, kuten naisen, joka asui siellä aikanaan ja joka peri talon aikana, jolloin naiset ei yleensä perineet taloja ja tiloja jos oli veljiäkin olemassa.

      Nuo aurinkokennovalot mainitsin vaan ohimennen viime viikolla (kai) ja ne on Honkkarin alesta. Löytyy useita värejä. Ne ei ole paperia, vaan jotain sään kestävää naylon-tyyppistä kangasta, joihin sade ei vaikuta mitään.

      Paranepa sinäkin pian siellä :) Täällä on siirrytty nuhakuumeesta palovammaan ;D

      Poista
    2. Juu, nyt muistan et mainihtit honkkarin. Kettu vie, kun meillä ei honkkareita täällä päin kauheesti oo. Aaa, tää oli tää kauppa ku kesällä jyväskylässä käydessä ajoin ohi ja huusin innoissani että kingkong.. Just. :D Noniiin.

      No kun ajatuksen kanssa ajattelee (ensinnäki ton mitä oon kirjottanu) niin tottahan toki Jovelan talo on feminiini. :D Jo jonku verran vanhoja taloja kuvanneena ja koulun aikanakin pikkaisen enemmän rakennuksien aikakausia tutkineena, se ei voi muuta edes olla. :D Hihiiiiiii*

      Mitä ihmettä, palovamma!!!! Nouuu. Noh, mä sähläsin tänään varpaat auton oven väliin.. ;)

      Poista
  4. Voi että siitä tulee hyvä ja luja talo.Taloihin ja elämään pätee sama sääntö;paskan päälle ei kannata rakentaa...

    Näpertelykuvia odotellessa hyvää viikkoa toivotellen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä samaa, Ani :) Oikein hyvää alkanutta syyskuuta :)

      Poista
  5. Kivannäköistä jälkeä syntyy. Toi kuisti on aivan ihana!!! :) Paranemisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuisti on söpis, ei ihan pikkurunen, mutta ei suurikaan. Sellainen sopiva, pieni "käy peremmälle -huone" ;) Hieman kallellaan ja kulunut, mutta hyvä siitä vielä tulee :)

      Poista
  6. Hei! Hieno projekti teillä menossa!! Mielenkiinnolla olen seurannut, kun valmista tulee :) Meillä on myös vanha hirsitalo, tosin emme itse siinä asu.. siihen on tehty viime vuonna kattoremontti ja nyt täytyisi uusia ulkoverhous ja lisätä tuulieristys. Kävin tuolla katsomassa noita Leijonaeristeitä, teilläkö on laitettu sitä huokoleijonaa? kun sivuilla puhuttiin vain sen sopivan sisäeristykseen? Tuuletusrakoako ei tarvitse? Minua mietityttää tämä asia, koska jos mahdollista haluaisin löytää ratkaisun, ettei ikkunoita tarvitsisi siirtää ulommas eristyksen lisätessä seinän paksuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Jenni :) Mekään emme asu talolla vielä, eikä muutto ole ajankohtainen ainakaan ennen ensi kesää.

      Huokoleijona on tosiaan sisälevy ja sitä meillä on talon sisäpuolella. Saman valmistajan huokoinen (hengittävä) ulkolevytuote on nimeltään Tuulileijona ja tuo ulkopuolinen levytys on siis sitä :)
      http://tuulileijona.fi/fi/tuotteet/tuulileijona

      Meille suositeltiin sitä, että näin vanhoille hirsiseinille ei tehtäisi mitään koolauksia, vaan levy laitetaan suoraan seinään ja ulkolaudoitus taas laitetaan sen päälle. Perinnemestari Rinne opastaa, että vaikkakin nykyään ohjeistetaan (uusiin taloihin) jättämään seinään tuuletusraot, 1900-luvun alkupuoleen mennessä rakennettuihin taloihin sellaista ei ole tehty koska on tyhmää päästää kylmä tuuli seinän sisälle ;)

      Perinnetalojen remppaaminen on haastavaa myös siltä osin, että jos kysyt kolmelta, saat neljä eri vastausta ;D

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta ja linkistä!! Nyt on näyttöä ja todisteita muillekkin, koska minä olen yleensä aina vastaan kaikkien muiden mielipiteitä ja haluan tehdä niinkun perinteitä kunnioittaen tehdään :) Se taas on välillä haastavaa, kun ei itelläkään sitä tietoa ole. Meillä talossa asuu miehen vanhemmat ja mummu, mutta omistus siirtyi tilakaupassa meille.

      Vaikeaa on tosiaan taistella "ammattilaisia" vastaan.. tähän taloon on kaupattu kaikkea vinyyliverhouksesta lähtien, huh,huh :D

      Poista
    3. Mitä nyt tätä omaa projektia ollaan pyöritelty, niin perinnerakentamisenkin osastolla ollaan eri mieltä samoista asioista, riippuu niin keneltä kysyy. Se on musta tosi hankalaa kun noviisina pitäisi sitten valita eriävistä ohjeista se oikea.

      Me ollaan menty pitkälti sillä periattella, että tehdään kuten silloin ennen jos mahdollista. Isot ongelmat talojen kanssa ovat tainneet syntyä kun ollaan muutettu rakennustapoja. Nuo ulkoeristelevyt ei tietenkään vanhoihin hirsitaloihin kuulu alunperin, mutta tuolla puolella meidän taloa tuulee kovasti ja lisäsuoja on tarpeen. Toisella puolella taloa tehdään vaan säästävä korjaus, eli puretaan laudoitus ikkunan alta hirrelle, korjataan vauriot, huokolevytetään ja laitetaan uusi laudoitus. Etupihan puolella, joka on suojaisampi, ei levyä laiteta siis kuin korjausosaan.

      Poista
  7. Olenko jo sanonut, että tuo kivijalka on sitten <3 ihana <3 ? Noh, sanonpa taas uudestaan :D Valtavan kaunis tulee kivijalasta(kin).

    Tuota tuuletusrakoa piti minunkin tyhmänä kyssärinä esittää, että onko noin kätevää tuulensuojalevyä (sitähän tuo kumminkin varmaan on), ettei tarvitse rimotuskaan väliin?

    Hienosti teillä hommat edistyy, ihan turhaan vähän harmittelit! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen ihan in<3 tuohonn luonnonkivijalkaan. Se on ihanasti vänkyrä, kivasti pullottava ja ronskisti epätasainen. Justiinsa mun makuun!

      Tuulileijona on hengittävä materiaali ja kun kaikki muukin on hengittävää materiaalia, ongelmia ei pitäisi syntyä. Eri asia sitten on jos menee laittamaan väliin jotain höyrysulkua tai pinnoille lateksimaaleja tai muita töhniä, jotka estää kosteuden liikkumisen luontaisesti sisään ja ulos. Näin meille väitettiin ja päätettiin uskoa ;D

      Poista
  8. Joko hienoa ovea on kehuttu? Nyt on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on mun lemppariovi talossa! En malta odottaa, että pääsisin maalaamaan sen ;)

      Poista
  9. Olette te kyllä varsinaisia työmuurahaisia...hirveesti olette jo saaneet aikaiseksi...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isäntä ja 2 auttavaa remppamiestä, jotka olivat menossa mukana parina päivänä :)

      Poista
  10. Komea on kivijalka ja kuistista tulee kaunis kuin mikä! Minä kyllä ihmettelen miten te kerkiätte noin paljon noin lyhyenä aikana saada aikaiseksi!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä me talolla oikeastaan muuta tehdäkään kuin puuhaillaan. Kivijalan kanssa ollaan myös saatu apua muutamana päivänä :)

      Poista
  11. Kyllä kannattaa tuohon kivijalkaan panostaa, siinä se sitten taas kestää seuraavat sata vuotta, ainakin!
    Ja tulee talolle ryhtiä, kun perustus on kunnossa.
    Kuististakin tulee hieno, näen jo sieluni silmin sen valmiina ;-D
    Kiva nähdä, mitä ole näperrellyt, niistä saa aina itsekin niin kivoja idiksiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuisti on mun seuraava lempilapsi talossa. Se on aina niin vaiheessa, kun ei sille ole löytynyt kunnolla aikaa. Pala kerrallaan sekin siitä ryhdistäytyy, kun kaikki palaset saadaan hoidetuksi.

      Poista
  12. Ihan tässä hengästyttää pelkkä kuvienkin katselu, niin paljon olette taas saaneet aikaiseksi. Huokeita muutoksia ja edistymistä. Innolla odottelenkin jo seuraavaa kuvareportaasia. Mukavaa viikonalkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on automaattijulkaisussa pari postausta, kun ei viitsi niin massiivisia postauksia tehdä, ettei itsekään jaksa niitä loppuun saakka katsoa. Vähän näpertelyä ja hieman sisäkuvia siis tulossa ;)

      Poista
  13. Moi! Haastoin sinut. Jos olet jo haasteen saanut, käy laittamassa kommenttia: http://kollinlinna.blogspot.fi/2013/09/haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tulen kyllä (kunhan vaan joudan illemmalla) :)

      Poista
  14. Voi kun huikee projekti teillä. Tuntui niin kotoiselta katsella näitä kuvia. Oma lapsuuden kotini oli(on edelleen) tällainen vanha tupa. Mielenkiinnolla jään seurailemaan blogiasi uutena lukijana ja tervetuloa kurkkailemaan myös omaani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! :) Tulen mielelläni vastavierailulle :) Melkoinen projekti tämä on tosiaan, tuon päätalon lisäksi elvytetään pehtoorin tupa ja liuta ulkorakennuksia.

      Apuah! ;D

      Poista
  15. Siellä ollaan ihan perushommien äärellä, huh huh, kyllä on urakkaa, kun ei talokaan näytä olevan ihan pienimmästä päästä :) Mutta hienosti edistyy, joten hatunnosto taas kerran teille!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, tuolla talolla on kokoa ja massaa sen verran, että ihan hetkessä ei "pienetkään" hommat etene. Kaikki huoneet on suunnilleen 6 metriä pitkiä, joten materiaaliakin kuluu kiitettävästi.

      Vaan on se sen arvoista :)

      Poista
  16. Paljonhan siellä on saatu aikaseksi,vaikka toinen osapuoli onkin kipeänä ollut...kyllä talo on nyt kunnon perustuksilla...kestää varmalla seuraavat sata vuotta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti kestää! Luonnonkivi on mukavaa materiaalia. Ei ihan pienistä murene ja pohjankaan ei pitäisi pahemmin painua kun kivien alle on valettu kunnon betoniantura.

      Olen tavattoman iloinen ja onnellinen tuosta kivijalasta. Se on jollain tapaa merkityksellinen juttu henkisestikin. Kunnon perusta. Voi vaikka polkkaa loikkia (jos osaisi) pitkin salia ilman, että tarvitsee olla huolissaan päädyn romahtamisesta.

      Poista

Kiitos kun kommentoit!