jovela

jovela

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Lauantaina Jovelassa

Tehdäänpä vaihteeksi päiväpostaus siitä, mitä puuhasimme lauantaina!

Viikko oli laatuaan sellainen, etten toivo toista samalle kalenterivuodelle. Perjantaihin mennessä olin ihan loppu ja hieman kiukkuinenkin. Päin mäntyä oli mennyt liian monta asiaa. Rankka työviikko uuvutti. Talolle kestää  ajella 2,5 tuntia, joten sinä aikana usein ja viimeistään perille päästyä mieli on ehtinyt muuttua iloiseksi. Toisin kävi perjantaina. Meitä välillä auttava rakennusmies ei ollut saanut tarvittavia rakennusmateriaaleja ja oli joutunut ajamaan turhaan Turusta Kaarinaan pakulla etsimään paikkaa, josta sovitut puumateriaalit olisi saanut noutaa. Nouto oli sovittu to tai pe, mutta kun tyyppiä ei tavoitettu sitten millään! Turunmaan Korjausrakentamisosuuskunnan puista vastaava yhteyshenkilö ei vastannut kahteen päivään puhelimeen (ei minulle, ei rakennusmiehelle, eikä soittaut takaisin), eikä perjantaina yhdistyksen pääpuhelimeen vastannut henkilö tiennyt tarkalleen missä heidän varastonsa sijaitsee. Rakennusmies ajeli silti summittaisesti samalle tielle, mutta paikkaa ei löytynyt kun ei sitä tarkkaa osoitetta ollut saatavana. Se siitä sitten. Olimme pettyneitä ja harmissamme.

Lauantaina kaikki harmitukset olivat vaihtuneet iloisempiin fiiliksiin. Söimme aamupalaa, ihailin pihalla hämähäkkien taidokkaita seitteja aamun sumuisessa maisemassa ja seurailin hetken lintujen ilakointia pihalla. Kahvikupposen kyytipoikana kurkin netistä lähintä puukauppaa ja yllätyksekseni sellainen löytyi samasta kylästä, piilosta toiselta puolelta kyläkeskusta. Sinne siis!

Saimme aivan käsittämättömän hienoa palvelua. Tarvittavat materiaalit leikattiin sopiviksi ja kannettiin meille autoon. Ne toisesta paikasta saamatta jääneet tuotaisiin kylän puukaupasta suoraan pihallemme maanantaina. Fiilikset katossa hurautimme takaisin kylälle ja piipahdimme paikallisen leipomon myymälässä ostamassa iiiihanaa vadelmalevykakkua iltapäiväkaffen kaveriksi.

Sen jälkeen päätimme mennä tutustumaan kylän hienoon kirkkoon, joka sijaitsee parin kilometrin päässä talolta. Kirkko on tosiaan komea. Se on keskiaikainen kivikirkko, joka on rakennettu joskus 1425–1440. Kirkkomaakin on kaunis, rauhallinen ja tunnelmallinen. Etsimme talolla asuneiden hautoja ja muutaman löysimmekin. Kuvassa näkyvät haudat eivät ole heidän, mutta muistomerkit ovat niin upeita, että halusin ottaa niistä kuvat. Kaunis kirkko, todella!


Kirkon parkkipaikan vieressä on kesäkahvila, jossa toimii myös pieni sisustuspuoti ja pikkuruinen kirpputori. Isäntä hörppi kahvit, itse kurkkasin kirppiksen ja jutustelimme lopuksi paikkaa pitävän naisen kanssa mukavia. Sisustuspuodin puolelta ostin kauniin varjostimen tupaan ja kirppiksen puolelta löysin kammariin sopivan virkatun peiton. Ihastuin siihen valtavasti! Juuri sävyihimme sopiva ja muutenkin sievä!


Talolle palattuamme kävimme eteisen, eli porstuan kimppuun. Se on tähän saakka ollut kulahtaneen nuhjuisen oloinen. Kuivaa sammalta karisee joka paikasta, seinissä on valkoista lautaa, puuta, hirttä ja vaikka mitä. Korkea kaappi ja sen vieressä oleva kaapiksi naamioitu käynti ullakolle olivat sappinesteen keltaisia, listat puuttuvat, karmit puuttuvat, johdot roikkuvat.. kaikkea sellaista. Tässä muutama ennen -kuva.


Isäntä aloitti päätyseinän paneeloinnin. Itse kävin tököttimien ja maalisudin kanssa talon vanhan naulakon ja kaappien kimppuun. Listat puuttuvat edelleen, samoin karmit, eikä johdollekaan voi mitään, eteisessä on edelleen talolle jäänyt uusi ulko-ovi kallellaan (emme tarvitse sitä, jos joku haluaa uuden ulko-oven halvalla, tönäise) ja kuivaa sammaltakin vielä ropisee, mutta yleisilme on jo näillä parannuksilla siistimpi ja valoisampi.


Naulakko löytyi jostain hylättynä talvella, oisko ollut verstaalta.  Koreissa on jäljitelmä-crocseja, jotka ovat käteviä talolla. Popoja on useita pareja eri kokoisina.


Koska perinnemaaleissa ei koskaan lue "pintakuiva tunnissa", siirryimme muihin puuhiin. Nämä kuvat oli siis oikeasti otettu vasta tänään, kun toinen maalikerros oli vedetty pinnoille. Puuhailun lomassa olimme jo juoneet ne kaffeet ja maiskutelleet vadelmalevykakkua, mutta nälkähän sitä puuhatessa kuitenkin ehti tulla. Keittelimme uusia uusia perunoita (ihan tuoretta satoa) ja söimme niiden kanssa hyvällä ruokahalulla graavi-, kylmä- ja lämminsavulohta, silliä ja voita. Sen jälkeen puuhailimme sitä ja tätä, tutkimme paikkoja ja järkkäilimme tavaroita.

Vielä myöhemmin avasin kannettavan ja laitoin äänikirjan soimaan. Olen lapsesta saakka rakastanut dekkareita. Vaikka meillä on kaikki Agatha Christien kirjat ja sarjatkin dvd:llä, rakastan kuunnella Lars Svedbergin lahjakasta äänityötä hänen lukiessaan ääneen Agatha Christien kirjoja. Tällä kertaa kuunneltava ja kuuntelun aikana puuhailu olivat samassa teemassa. Päätin meinaan jatkaa aiemmin höpisemääni kirjojen päälystämistä ja vuorossa oli juuri Agatha Christien pikkukovakantiset, jotka ovat matkanneet mukanani muutoissa Suomessa ja maailmalla jo parinkymmenen vuoden ajan.

Päälystin nämä kirjat kahdella kangaskuositapetilla, joiden sävyt ovat herkullisen toffee ja suklaa.


Illan hämärryttyä pimeäksi ihailimme ulkona kirkasta tähtitaivasta ja leikimme taskulampulla. Kovin aikuista ja tarpeellista menneen viikon jälkeen. Yöksi kömmimme koko porukka samoihin vällyihin ja nukuimme makeasti kuin murmelit.

Tällainen oli lauantai Jovelassa. Oikeastaan aivan täydellinen!

Leppoisaa sunnuntai-iltaa kaikille :)

29 kommenttia:

  1. todellakin ihan täydellisen ihana päivä teillä ollu. mie tykkään noita vanhoja hautakiviä kyyliä..ihania kun on oikeen tittelitkin laitettu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on usein kovin kauniisti tehtyjä ja niissä on omia pieniä tarinoita. Samalla näkee, ainakin tuolla, mitkä nimet ovat olleet in. Alexandra, Josefina, Mathilda, Johan, Albin, Augusta toistui useissa. Lasten hautojen kohdalla tulee miettineeksi mikä lapsen on vienyt elämästään.

      Nykyaikaiset, uudemmat hautausmaat eivät ole niin kauniita. Nämä vanhat ovat aurinkoisia ja levollisia.

      Poista
  2. Todella ihana lauantai teillä siellä Jovelassa...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sunnuntaikin oli mukava, mutta lauantai tuli niin tarpeeseen. Se oli kepeä ja iloinn päivä, joka sisälsi herkuttelua, ulkoilua, puuhastelua ja lepoa. Unelma!

      Poista
  3. Täydelliseltä kuulostaa, tästä huokuu sellaista olemisen ja tekemisen harmoniaa, että tuskin maltan odottaa mitä se sitten on kun viimein pääsette muuttamaan Jovelaan ☺

    Teidän muuten täytyy siinä vaiheessa kun muutto lähestyy pitää muutaman viikon paussi siellä asumisessa - veikkaan että "uuspaluu" sinne on sitäkin mahtavampaa. Varsinainen kuherruskuukausi, mä luulen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa, että kun muutto lähestyy, tahti vaan kiihtyy ja kun muuttokuorma on perillä, mua ei saa talolta vähään aikaan mihinkään ;)

      Ensimmäinen sato kylvettävänä ja huollettavana, kanoille pitää luoda elintilaa ja ne pitää saada asettumaan kodiksi. Oi, ei puhettakaan, että mua saa sieltä minnekään ;DD

      Poista
    2. Niin vähän ajattelinkin :D
      Mutta yritys oli hyvä kymmenen, vai mitä? Ja on teillä varmaan jo silkkaa elämystä elämä muutenkin - voi olla ihan hyvä antaa vaan mennä omalla painollaan.

      Poista
  4. Siellä mennään niin kovaa kyytiä että minä jään aina jälkeen näissä jutuissa kun on kiireisempiä viikkoja! Tarina Gerdasta oli aika liikuttava :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mennäänkö? Ja mulla kun on ollut omasta mielestä sen verran kiireistä, ettei ole ihan kaikkea ehtinyt tänne postaillakaan ;D

      Poista
  5. Kuulostaa hyvälle, irtiotto arjesta!
    Tuolle kirjaprojektille nostan hattua, en saa päällystettyä lasten koulukirjojakaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuo kirjaprojekti olekaan mikään ihan iisibiisi. Jaksan kerralla päällystää 10, max 20 kirjaa, joka on jo ihan liikaa. Mutta pienissä erissä nekin saavat uudet nutut ja sitten aikanaan ovat silmiä ärsyttämättömässä ruodussa kirjahyllyssä ;)

      Poista
  6. Todellakin täydellinen lauantai, vadelmalevykakkua myöten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vadelmakakku, kuten veihtoehto mansikkalevykakkukin on tuossa leipomossa silkkaa nannaa! Ihanaa kun talon lähellä on ihan oikea leipomo. Mun ensimmäinen kesätyöpaikka oli Elannon pullapuodissa, jollaisia oli vielä 80-luvulla joka nurkalla. Ei ole ostotuotteissa suoraan leipomosta ostettujen veroisia, vaikka kaupat ovat väärällään erilaisia leipiä ja osassa "leivotaan" itse.

      Poista
  7. Kivalta kyllä kuulosti tein lauantai!

    Psst, se mitä ei voi piilottaa voi vaikka korostaa! Sitä paitsi pintajohdot ovat paljon kivempia monessa paikkaa, ku upotetut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo pintajohdot eivät ärsytä, ne saa siististi piiloon tai ojennukseen, mutta ne römpsötelevät miten sattuu ja joku älypää on pätkäissyt ne siten, ettei niitä meinaa saada siististi listojen reunaan. Pituudet ei riitä kuin tuollaiseen outoon roikkuun ;D

      Kunhan sähkömies joskus kutsutaan talolle, tuokin homma hoidetaan kuntoon.

      Poista
    2. Kukaan ei olisi edes huomannut ellet olisi maininnut asiasta, hassu. :) Huomasivatko siltikään. Meillä sentäs isi on sähkäri joten piuhat pitäis olla ojennuksessa, muttaaaah. :D Kaik aikanaan.

      Poista
  8. Iso muutos tuli vain kahdessa päivässä! Kaunis porstua.

    Meillä on kans (kuten varmaan kaikilla muillakin, heh) raksakenkinä läjä noita jäljitelmä-crockseja. Ehkä(?) hieman noloja, mutta tosi käteviä! (jollei juuri satu tarvitsemaan turvakenkiä) Helppo heittää jalkaan ja pois, eikä tartte varoa tahroja tai surra rikkoutumista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on juurikin käteviä! Nuo popot taisivat maksaa 7,-/3 paria ;D Ei tarvitse jokaista maalitahraa jynssätä pois ja kun juoksee ees ja taas, ulos ja sisälle, nuo popot on ihan parhaita läpykkäitä moiseen kipittelyyn.

      Poista
  9. Hehee, mä just eilen pohdin, että kumisämpyläkengät ovat ihan kamalat mutta käytännölliset ja lämpimätkin. Ne alkavat tuntua vähän samalta kuin raskausvaatteet. Toivoo jo, että tulisi valmista ja pääsisi niistä eroon.

    Harmillinen tuo huono kokemus korjausrakentamisosuuskunnasta. Me olemme käyttäneet tähän mennessä samaista osuuskuntaa kerran, ja kaikki sujui tosi hienosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se harmillinen juttu. Koko viikko säädettiin asiaa ja jäi sitten saamatta tarvittavat tavarat kun yksi ihminen ei vastaa puhelimeen tai soita takaisin :( Noh, onneksi löydettiin toinen paikka.

      Poista
  10. Ihana lauantai!

    Mä olin tunnistavinani tuon kirkon ja tuo kirppispaikka viimeistään paljasti arvaukseni oikeaksi. Naapurikunnasta olen itse alunperin kotoisin. :) Olisiko tuo sisustuspuoti/kirppis tunnin ajomatkan arvoinen ja mahtaako se olla auki miten hyvin viikonloppuisin?

    Ja porstuastahan tuli oikein komea! Jospa tämä viikko olisi huikeasti paljon parempi kuin viime viikko. (Taisi muuten se huono meininki siirtyä tänne meille eilen. Auto hajosi ja mun kurkku on ihan turvonnut eli flunssaa pukkaa. Kaappi ja hylly odottaa ehostamista, enkä pääse rautakauppaan, kun ei ole sitä autoa. Voihan kökkö.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi höh :( Toivottavasti hommat menevät paremmin pian, etkä sairastu.

      Se kirkon vieressä oleva punainen kesäkahvilarakennus on alakerraltaan omatoimikirppistä ja yläkerroksessa on yhdistetty kahvila ja sisustuspuoti. Kirppis on hyvin pieni ja valikoima vaatimaton. Olen käynyt pari kertaa, einkä yleensä löydä mitään, mutta itse paikka on viehättävä ja yläkerrassa on kivoja somisteita. Ihan pelkästään tuon kirppiksen vuoksi en tuntia ajaisi, mutta siitähän päräyttää autolla hetkessä Ugiin, jossa on paljon kirppiksiä ja jälleenmyyntiliikkeitä, joten yhdistelmänä kiva :)

      Jovela sijaitsee tosiaan vaan muutama kilometri tuosta kirkosta :)

      Poista
  11. Kuulostaapa todella täydelliseltä päivältä!
    Ihana, ihana porstua tuli teille!

    VastaaPoista
  12. Herdileeri sentään, kirkko on mun kotikirkkoni:)!! Osuit kamerasi kanssa myös sellaisiin kohtiin, että kuvissa näkyvät sekä pappani hauta että mummoni suvun sukuhauta! Kirkon urkuja olen soittanut monesti ja hautausmaan uudemman puolen reunoilla olevat puut ovat isäni istuttamia. Isäkin lepää hautuumaalla yhden ison kuusen juurella.

    Se puutavaraliike on erinomainen ja leipomo myös. Oletteko jo hakeneet apteekista Kivimiehen yskänlääkettä??

    VastaaPoista
  13. Herranen aika! Ihanaa ja mikä sattuma! Sun sukulaiset on ihan varmasti tunteneet Jovelan talossa asuneita ihmisiä! Ihan taatusti ovat! Pakosta ovat! Niin pieni paikka, että olisi ihme jos eivät olisi tunteneet!

    Puutavaraliike oli helmilöytö ja leipomossa ollaan käyty monta kertaa hakemassa sämpylää, leipää ja herkkuja. Apteekissa ollaan käyty kerran hakemassa koirille punkinestotippoja. Kivimiehen yskänlääkkeestä en ole kuullutkaan. Jos menen ja kysyn sitä, nauraako ne itsensä tärviölle?

    Samaan tyyliin kun kakarana, kun pistettiin vielä nuoremmat kakarat hakemaan huoltoaselmalta "markalla irtokiinöitä sytkäriin" ;DD

    Miten ihanaa, että joku blogin löytäneistä on tuolta kotoisin. Nyt et kyllä katoa sitten mihinkäänn vaan vuodat kaikki paikkakunnan tärkeät ja juorut, suositukset ja ehdotukset eetteriin ;)

    VastaaPoista
  14. Kivimiehen yskänlääke on apteekin oma 100 v vanha resepti, joka jo pelkällä hajullaan karkoittaa tottumattomalta kaikki norsua pienemmät öttiäiset ja pöpöt! Ihan taatusti kannattaa hakea, sitä lähtee postinkin kautta tolkuttoman monra pulloa viikossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi jummi! Tuota täytyy saada! Kiitos vinkistä :)

      Poista
  15. Googlailin tässä parin vkon kesäflunssassa tuota kivimiehen yskänlääkettä, ja päädyin tänne :-)
    Asun Vinkkilässä ja ajan aina,silloin tällöin ihanan talonne ohi :-)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!