jovela

jovela

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Nälkää ja uskottomuutta

Tuo pehtoorin tuvaksi ristitty pieni talo on mietityttänyt paljon. Kuka siinä on asunut? Kenelle ja miksi se on rakennettu? Talon asukkaiden historiassa kiinnitin erityisesti huomiota Gerda Alexandraan, joka jostain syystä piirtyi heti mielessäni tärkeäksi asukkaaksi. En osaa sanoa miksi, mutta tuo tilan perustajan tytär on kovin kiinnostava tyyppi, jonka olen mieltänyt mielessäni vailla mitään tietopohjaa persoonalliseksi ja päättäväiseksi oman polkunsa kulkijaksi ja sitä hän on tainnut ollakin. Meinaan Pehtoorin tuvan arvoitus on tosiaan ratkennut, tai ainakin kylän vanhimpien muistikuvissa rakennuksen historia on seuraava.

"Pehtoorin tupa" onkin "pehtorinnan tupa". Joskus 1920-luvun loppupuolella tai 1930-luvun alussa tilan perustajan tytär Gerda joutui sapekkaan koviin riitoihin läheistensä kanssa. Riitaa ei ilmeisesti koskaan sovittu. Tarina kertoo Gerdan aviomiehen hairahtuneen siskonpetiin, siis Gerdan siskon petiin ja sen jälkeen tuo kaunis lasikuistinen pikkutalo rakennettiin Gerdalle tämän lapsuudenkotinsa tilan pihalle. Kaikki söpöiset kukkatapettien minimaaliset jäännökset pehtoorin tuvan paljaaksi puhdistettujen hirsien pinnoilla ovat koko ajan kertoneet, että pehtoorin tupa on ollut naisen koti. Kengät ullakolla (kokoa 35), käsilaukut, lankapuolat ja rukit, istutusruukut ullakkoportaiden alla, ne söpöiset kuistin ikkunat ja ruusut ikkunoiden alla.. Pehtoorin tupa onkin ollut Gerdan koti. Hyvitykseksi? Turvaksi? Lohduksi? Ken tietää, mutta taidamme kastaa pikkutalon aikanaan Villa Gerdaksi! Skandinavian mytologiassa Gerda oli muuten Freyrin vaimo ja nimenä Gerda tarkoittaa suojelijaa.




Itseäni kiinnostaa kovasti sosiaalinen historia, eli miten ihmiset elivät, miten heidän arkensa ja taloudenhoito arkisine askareineen sujui ja miten ennen juhlittiin. Millaista se elämä oli ihan tavallisilla ihmisillä haasteineen ja iloineen? Jovelan myötä erityistä kiinnostusta herättää tietenkin se aika, jolloin tila on perustettu.

Aiemminhan saimme selville talon asukashistorian (kurkkaa täältä jos missasit sen), mutta olen alkanut tutkailemaan historiaa noin ylipäätään talon rakentamisen ajoilta. Tilan päärakennus on rakennettu vuonna 1868.

Mitä Suomessa tapahtui vuonna 1868?


Suomi oli Venäjän keisarikunnan autonominen suuriruhtinaskunta. Jovelan talon aikana meillä on ollut 3 ulkomaalaista hallitsijaa: Venäjän Aleksanteri II, Aleksanteri III ja Nikolai II, joista viimeinen syntyi samana vuonna kun Jovelan päärakennus valmistui. Ajalta on merkkejä talossa, esimerkiksi seinästä löytynyt postimerkki ja kolikko. Suomen virallinen pääkieli oli ruotsi, joka näkyy myös asukkaiden nimissä.

Suomi oli pitkälti omavaraistaloudessa elävä maa aina 1870-luvulle saakka. Vuoteen 1859 asti kauppaa sai käydä vain kaupungeissa ja harvoilla maaseutumarkkinoilla. Vuonna 1860 kauppoja oli noin 1250.

Ihmiset kuuluivat eri säätyihin, joilla oli erilaisia vapauksia ja oikeuksia säätynsä mukaisesti. Torpparit, työläiset ja naiset olivat vailla äänioikeutta. Kirkko huolehti siitä, että kansa osasi lukea. Ilman lukutaitoa ei ollut asiaa naimisiin. Lukutaito ja muut opit merkittiin kirkonkirjoihin.  Alla kuvassa tilan perustaneen isännän ja emännän oppitositteet (kopio kirkon dokumentista)



Outo aika rakentaa?

Talo on rakennettu vaikeaan aikaan. 1868 Suomessa oli suuret nälkävuodet (1867–1868), jolloin Suomen väestöstä noin 8 % kuoli nälkään, heistä noin 50 000 lapsia. Tilan emäntä oli raskaana ja synnytti kaksoset vuonna 1869. Sen on täynyt olla huolestuttavaa aikaa raskaana olevalle naiselle, joka odottaa esikoisinaan kaksosia. Muutenkin on hämmästyttävää, että tuona vuonna on voitu rakentaa suuri hirsitalo. Mistä materiaalit ja työvoima, kun rahvas riutui nälässä? Jostain tilan ja sen asukkaiden tai suvun varakkuudesta se vihjailee kun talo saatiin rakennettua nälkävuotena. Onko Jovelan päätaloa kenties rakennettu talkoovoimin ruokapalkalla? 
 
Wikipediasta löytyy hyvä kuvaus ajasta:

"Vuoden 1867 viljasato ja perunasato epäonnistuivat lähes täysin. Karjataloudessa vaikeuksia oli ollut jo 1860-luvun alusta lähtien. Toukokuussa kolmen viikon aikana satoi lunta ja sitä oli maassa vielä kesäkuussakin. Jäät lähtivät esimerkiksi Pirkanmaan Näsijärvestä vasta 17. kesäkuuta, Lahden Vesijärvestä 12. kesäkuuta ja Päijänteestä 15. kesäkuuta. Leipäviljasadon lopullinen menetys varmistui 4. syyskuuta 1867 ankaraan pakkasyöhön, joka tuhosi heinäkuussa kasvuun päässyttä viljaa koko maassa. Aamulla syyskuun neljäntenä jäätyneet rukiin tähkät kilisivät toisiaan vasten. Suomeen syntyi vakava viljapula eikä ulkomaista viljaa saatu riittävästi maahan, koska varhaisen talven vuoksi meret jäätyivät ennenaikaisesti. Hätäruoan ja viimeisten ruokavarastojen avulla selvittiin jotenkuten yli poikkeuksellisen ankaran talven 1868, joka päättyi poikkeuksellisen lämpimään kevääseen huhtikuussa. Tammi-helmikuulla 1868 kuolleisuus nousi jo jonkin verran, mutta maaliskuusta lähtien suomalaisia kohtasi ennennäkemättömän nopea tuho. 1860-luvun alussa suomalaisia oli kuollut keskimäärin noin 4 000–7 000 henkeä kuukaudessa. Maalis-elokuussa 1868 heitä menehtyi 10 000–25 000 henkilöä kuukaudessa. Tällä kertaa "toukokuu oli kuukausista julmin", lähes 25 000 suomalaista kuoli nälkään ja tauteihin. Synkimpiä kuolinseutuja olivat Satakunnan keski- ja pohjoisosat, Hämeen länsiosat ja Kanta-Häme, Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaa sekä Pohjois-Karjala. Pahiten kärsineillä seuduilla 25 prosenttia väestöstä menehtyi."

Todellisuudessa oli melkein sadan vuoden nälkä


Suomi-filmien idylleissä viljat keinuvat tuulessa, tuvissa padat höyryävät ja pihan poikki kirmaa lauma pulskia kanoja. Jovelan historin aikana voi sanoa, että nälkää piisasi enemmän tai vähemmän jokaiselle sukupolvelle. Kun nälkävuosista oli selvitty riuduttiin I maailmansodan ja sisällissodan aiheuttamien ruokavajeiden vuoksi ja kun siitä oltiin päästy, alkoi II maailmansota. Säännösteltiin ja elettiin vähemmällä aina vuoteen 1953 saakka, jolloin sotakorvaukset oli maksettu ja säännöstely loppui. II maailmansodan aikaan Jovelan päätalo oli jo vanhus, 70-vuotias hirsitalo, jota varmaankin piti korjailla. Miten se on tehty aikana, jolloin jokainen naula oli kortilla?

Sodasta seuraavaan

Talo on nähnyt monta sotaa. Oolannin sota oli käyty kymmenisen vuotta ennen talon rakentamista. Talon aikana on käyty I maailmansota, sisällissotaa, II maailmansotaa, jatkosotaa ja Lapin sotaa. Sisällissodan aikana Jovelan tila kuului ns. valkoiseen alueeseen, jonka linjaus kulki Länsi-Suomen Uudestakaupungista Uusimaan Kirkkonummelle. Jovelan päärakennuksen ullakolta löytyy II maailmansodan ajalta suruviestejä, kutsuja sodassa kaatuneiden hautajaisiin. Niitä taisi kylällä olla useita, koska hautajaiskutsujakin on säilynyt niin monta. Noin 14% sotaan lähteneistä kyläläisistä kaatui II maailmansodassa. Pienellä paikalla jokainen tunsi jokaisen.

Ensimmäisen maailmansodan ja kansalaissodan aikaan Suomessa kärsittiin elintarvikepulasta jota helpottamaan julkaistiin mm. Sota-ajan Keittokirja (1917 ja 1919). Meillä on tuo kirja, jonka sivut kertovat sen ajan elämän haasteista. Hiivaa tehtiin raaoista perunoista, kastiketta punajuuren varsista, lehmästä syötiin utareetkin (savustettuna) ja sotavoita tehtiin sekoittamalla maitoa, voita ja perunajauhoja. II maailmansodan aikana ruokaa säännösteltiin rajusti. Tällainen normaalia työtä tekevä sai ostaa tai pitää itsellään 2 dl maitoa päivää kohden, 150 g voita kuukaudessa, 433 g lihaa / kk, 750 g sokeria / kk ja 200g viljaa vuorokautta kohti. Kyllä siinä on ollut miettimistä miten perheensä ruokkii ja vaikka tilalla on tietenkin ollut omavaraista tuotantoa, tilalliset joutuivat luovuttamaan valtiolle satoaan ja tuotantoaan. Naiset ylläpitivät maataloutta miesten sotiessa. Työvelvoite koski jokaista teinistä eläkeikäiseen. 


Entä tulevaisuus? 

Jovelan tila (jolla on ihan toinen virallinen nimi) ja sen rakennukset ovat nähneet monenmoista elämää 140 vuoden aikana ja se on selvinnyt vaikeista ajoista aina siihen saakka kun se hylättiin. Kaiken menneen jälkeen yksi ihminen päätti antaa paikan rapistua ja melkein onnistuikin siinä. Nostan hattua tuolle kipakalle vanhalle talolle, joka ei kaikesta huolimatta ole antanut periksi. Kun ajattelen mitä kaikkea talossa ja sen alkuperäisille asukkaille on täytynyt tapahtua, arvostan paikkaa vielä enemmän. Tahto saada tila vielä kerran elpymään, on kova. Henkilökohtaisesti koen jo jotain velvollisuutta tähän projektiin. Vielä kerran, tämä talo ja pihapiiri herää henkiin jos se meistä on kiinni. Koska emme todennäköisesti tule elämään satavuotiaiksi, emme taida päästä näkemään talon 200-vuotisjuhlia, mutta 150-vuotisjuhlat pidetään taatusti!

Siihen mennessä Villa Gerdakin tulee taas saamaan kukkatapetit, sen olen mielessäni luvannut tuolle pikkuruiselle talolle. Pihlgren & Ritolan perinnetapeteista ehkäpä jo löytyikin tapetit, jotka muistuttavat joko sävyltään tai teemaltaan niitä pieniä tapettimurusia, joita pikkutalossa on vielä jäljellä. Ja talon edustalla saa taas kukkia juhannusruusuja. Nyt poistetut ruusut olivat puolihengettömiä ja villiintyneitä, uudet ruusut ovat niiden jälkeläisiä ja istutetaan aikanaan takaisin hillitymmällä otteella.


Jovelan pihalla tulee tepastelemaan pulleita kanoja, viljakin keinuu naapurin tilan pellolla ja tuvan padat tulevat höyryämään kuten niissä Suomi-filmeissä on tavattu nähdä.

Menneiden aikojen lumossa

Jovelan Johanna

56 kommenttia:

  1. Historia ja eletyt tapahtumat ovat kieltämättä kiinnostavia, näinköhän nykypäivästä jää jotain tuleville sukupolville? Vanheneeko cd:t ja dvd:t ja niille tallennetut esim. valokuvat jäävät unholaan?
    Villa Gerda on oma suosikkini ♥, onneksi annatte talolle kuuluvan uuden mahdollisuuden! Ei ole varmasti ollut Gerdalla helppoa, tulla petetyksi miehen ja siskon suunnalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokaisesta ajasta jää jotain jäljelle, mutta mitä, se on mielenkiintoista. Nykyään ei pääasiassa tehdä tai rakenneta kestävää. Toisaalta aikalaisilmiöt, kuten Harry Potter esimerkiksi, ovat taatusti niitä selviytyjiä ja onneksi meillä on vielä tässä maassa käsityöyrittäjiäkin!

      Poista
  2. Tosi mielenkiintoisia tarinoita. Nälkävuodet ovat todellakin olleet hurjaa aikaa.
    Kaunis mökki tulossa, Villa Gerda kuulostaa niin ihanan maalaisromanttiselta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsihii, eikös olekin! Oikein ybersöpöstely nimi Villa Gerda!

      Poista
  3. Olipas mielenkiintoinen selvitys. Siinä tuli tietoa Suomen historiasta paljon !
    Kaunis pieni rakennus ja aivan ihanat ikkunat tuossa Villa Gerdassa:)

    VastaaPoista
  4. Mielettömän kaunis nimi tuo Gerda ja upea nimi noin kauniille talolle!!! Todella hyvä postaus, johon palaan vielä uudestaan. Aimo annos ja kietytys historiaa, kiitos tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tuo ajatus 150-v juhlista on aivan mahtava sitä taustaa vasten, että te todellakin nyt herätätte tilan jälleen henkiin, ja se on saanut teistä arvoisensa isäntäpariskunnan!!

      Poista
    2. Kiitos, Pilvi :) Itselleni tuo historia on tosi tärkeä juttu ja nimenomaan se elämisen historia.

      Kun Jovelassa on 150-vuotisjuhlat 2018, on myös meidän 10v hääpäivä. Tiedä vaikka yhdistettäisiin ne kunnon pläjyksesi. Me kun ei olla pidetty häitä koskaan ;D

      Poista
  5. Hyvä sanapari: sosiaalinen historia. Olen huomannut, että mitä enemmän taloa puramme sitä kauemmas menevät myös ajatukset. Mitä kaikkea seinät osaisivatkaan kertoa!

    Tässä sun postauksessa oli hyvä katsaus historiaan ja antoi uutta näkökulmaa minullekin, kiitos.

    Samaa mieltä Pilvin kanssa. Gerda on kaunis nimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan kun sitä kuorii menneen elämän kerroksia, sitä samalla tulee sukellettua siihen maailmaan, enkä ainakaan minä voi välttyä ajattelemasta mitä, miksi ja miten. Se kuuluu asiaan mielestäni.

      Ja kaipa sitä on sellaisiin asioihin jollain tavalla suuntautunut, kun menee ostamaan vanhan röttelön. Joku mutteri on siihen malliin löysällä. Onneksi! ;D

      Poista
  6. Piti käydä täyttämässä kahvikupponen ja oikein nojata tuolin selkänojaan lukeakseni kunnolla!!! Tässä tulikin se selostus kaikesta siitä kivasta historiasta ja Gerdasta, mistä meillä olikin jo puhe. :) Mielenkiintoinen historia.

    Heti luettuani tekstin, piti alkaa kaivamaan vanhoja valokuvia. Minulle on vuosien varrella kertynyt niitä paljon. Vanhoja kuvia ja kortteja oman alueen historiasta. Oi ettäkö tuliki taas ilooselle mielelle. Meenpä jatkaan kuvien katselua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kun jaksatte lukea moisen pitkän stoorin <3 Tulin näistä niin hyvälle mielelle, että joku muu lukee.

      Tee joskus joku postaus noista kuvista! Olisi ihanaa nähdä niitä ja kuulla tarinoita teidän alueesta :)

      Poista
    2. Juuu, pittäiski joskus tehä. :)

      Poista
  7. Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta!

    VastaaPoista
  8. Olipa mukava katsaus menneeseen, melkoinen matka on talolla takana. On ne kovia aikoja silloin nälkävuosina ollut, vaikea tänä päivänä edes kuvitella. Myöhäinen jäiden lähtö - siis TODELLA myöhäinen- ja sitten perään aikainen talvi, on siinä varmasti monen usko tulevaan sortunut!

    Eikä voi muuta sanoa kuin että onneksi olette talovanhuksen ajoissa pelastaneet! Näitä yhden sukupolven hylkäämiä taitaa olla maa pullollaan, sinne ne itsekseen alkavat lahota ja muuttua kasaksi harmaata hirttä ja lautaa. Surullista näiden pitkän pätkän historiaa nähneiden talojen kohdalla.

    Ja Villa Gerda sitten! Siitä(kin) tulee varsinainen kaunotar aikanaan :)
    Ja arvaapa vaan sattuiko meikäläisen silmää heti miellyttämään tuo Juhannusruusu-tapetti. Jostain kummasta syystä :)

    Suloista loppuviikkoa, jotain kivaa sä kuitenkin touhuat - ainakin suunnittelet :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sano muuta! ihan uskomatonta ajatella, että päivälleen tänään vuonna 1867 oli yöllä ankara pakkanen ja kesäkuun puolivälissä oli vielä ollut etelässäkin järvet jäässä.

      Mä niin arvasin, että sä tykkäät tuosta juhnnusruusutapetista ;)

      Poista
  9. Ihana lukea tällaista fiilistelyä. Saisikohan paikallisilta lisätietoa Gerdasta? Hän vaikutti niin mielenkiintoiselta henkilöltä. Kengänkoosta päätellen pieni ja pippurinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saa! Tämä tieto on kylän vanhalta mieheltä. Ihanaa kun tarinat elävät edelleen.

      Poista
  10. Miten kiinnostavaa ja inspiroivaa! Ja aivan upean kaunis pieni Villa Gerda :) Itse odotan sitä rauhallista hetkeä, kun ehdin kunnolla avata talonkirjan. Se on alkuperäinen ja tuli talon mukana, ja olen jo monesti miettinyt millaisia tarinoita asukasluettelo kertookaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollainen talokirja on mittaamattomn arvokas aarre! Odotan suurella mielenkiinnolla jos avaat talonne historiaa blogissanne joskus!

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Eikö olekin! Nyt se on ihan reppana, mutta vielä jonain päivänä..

      Poista
  12. Ihan huikea historia talollanne ja sen pikkuisella pehtorinnan tuvalla. Tämä alkaa olla parempaa luettavaa kuin Kaari Utrio ja Laila Hirvisaari yhteensä! Olette todella onnekkaita,kun olette saaneet työnne alle ja kodiksenne tuollaisen historiaa pursuavan talovanhuksen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! Tarinoita Jovelasta! Sellaiseksi tämä taitaa hiljalleen mennä blogin kautta. Kivaa kun jaksatte olla mukana tarinoissa :)

      Poista
  13. Kiitos tästä historia-katsauksesta, tykkäsin hurjasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Teea :) Itseäni ei ollenkaan lakkaa ihmetyttämästä miten näin moni jaksaa näitä juttujani talosta lukea. Joskus on meinaan vähän sellainen nolokin olo, ihan kun melkein saarnaisi Jovelan taloa ;D

      Poista
  14. Ihanaa kun 'uudisasukkaita' kiinnostaa myös tilan historia, minua kiinnostaa myös mielettömästi kaikki vanhat tarinat ja historiat. Ja kiitos kun laitoit linkin aikaisempaan historiaselvitykseesi, näin uutena lukijana ei ole vielä tullut ehdittyä käymään läpi kaikkia postauksia:-) Mielenkiintoinen tarina!

    Torppa jota olemme ostamassa, on myös 1850- luvun puolivälistä kuulemma, mutta tuopa olikin hyvä vinkki selvittää historia tarkkaan kirkonkirjoista. Jännityksellä odotamme miten kaupat etenevät.

    Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Leena :)

      Ilman muuta kannattaa! Me tosiaan soitettiin paikalliseen kirkkoherran virastoon ja siellä he tekivät sen sukuselvityksen. Koska tekevät sellaisia muun lomassa, meillä kesti muutma kuukausi saada tuo selitys ja se maksoi 11,-

      Kirjat löytyvät myös netstä, joten niitä voi itsekin tutkia jos tietää talon nimen. Linkin muistan laittaneeni tuon aiemman jutun kommentteihin.

      Poista
  15. Erittäin mielenkiintoinen kirjoitus!

    Opiskelen itse kansatiedettä ja museologiaa, jaamme selvästi yhteisen kiinnostuksen kansankulttuuriin ja vanhojen aikojen elämään ja tapahtumiin :)

    Välillä tuntuu, että elämä on ollut vanhoina aikoina niin kovin erilaista kuin nykyään, että pystyykö sitä itse koskaan todella ymmärtämään millaisia ajatuksia ja kokemuksia ihmisillä on vaikka juuri 1800-luvulla ollut.

    Toisaalta sitten tunteet ja ajattelu kuitenkin yhdistää meitä menneisiin sukupolviin, vaikka maailma on koettu ja käsitetty osittain eri tavoin, on silti meillä paljon yhteistäkin, kuten koko ihmisyys, vanha länsimainen kulttuuri, uskonnon viitekehys, perhe, luontokokemukset, kauneuden kokeminen yms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Itseäni on erityisesti kiinnostanut suomalainen juhlaperinnekulttuuri ja sen moninaisuus. Monasti historian parhaat palat löytyvätkin juuri siitä ihmisten normaalista elämästä, arjesta ja juhlasta.

      Luin juuri aika hupaisan jutun Cafe Ekbergin historiasta. Siinä juuri tuo ajattelun erilaisuus näkyi heti ensi metreillä. Kahvila meinasi meinaan jäädä perustajaherralta perustamatta, koska lupaa anottaessa se evättiin perusteella, että kahvilan pitäminen katsottiin soveliaaksi ainoastaan köyhille leskille ;D

      Poista
  16. Villa Gerda! Kyllä, ihana nimi ja kunnianosoitus olisi se :) Todella mielenkiintoinen pala historiaa tässä tarinassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Jovelassa olisi kummituksia, toivoisin juuri tämän Gerdan seikkailevan vielä talolla näkemässä, kuinka röttelöinen muuttuu taas kauniiksi pikkuhuvilaksi ;)

      Poista
  17. Upeeta, mahtavaa - talo alkaa elää niin mielikuvissa kuin oikeastikin. Ja tuo Villa Gerda, mikä kaunotar siitä vielä tuleekaan!

    VastaaPoista
  18. Olipa todella mielenkiintoista luettavaa...itse en ole hirtoriasta kiinnostunut ja voinpa sanoa,että kirjoituksesi sai mielenkiinnon heräämään Jovelan historiasta....Kunnioitan sitä,että näät vaivaa ottaa talon historiasta selvää....näin aivan kuin kasvat taloon kiinni ja mielenkiintosi herää talon kunnossapitoon aivan uusiin ulottuvuuksiin...heitänkin tuonne korkeuksiin pienen toiveen,että talon entiset asukkaat näkisivät sieltä talon uuden kukoistuksen...ehkäpä ne tulevat teitä jopa sieltä tervehtimään...Gerda saa olla ylpeä omasta tuvastaan....
    hih,nyt vasta huomasin,että itsekin toivoisit Gerdan vierailua kunnostetussa tuvassa:)toivottavasti niin käy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisi mennä pupu pöksyyn jos Jovelaan tulisi moisia vierailijoita ;D

      Historiasta on valitettavan usein tehty tylsää. Muistan itse inhonneeni koko ainetta koulussa, vaikka sitä ennen mielipaikkojani oli ollut museot, rauniot ja linnat ;D Koulussa kiinnostus kuoli; pelkkiä vuosilukuja ja tuurruttavaa höpötystä. Historia on kuitenkin aina läsnä ja aikuisena olen taas pitänyt sitä yhtenä mielenkiintoisimmista asioista tässä maailmassa.

      Poista
  19. Sosiaalinen historia on sitä kaikkein mielenkiintoisinta. Tavallisen ihmisen tavallinen arki kiinnostaa, sellainen kun on itsekin.
    Minulla on apuna ollut netti, paikallinen hautausmaa ja omasta kunnasta kirjoitetut historiankirjat. Ja tietenkin ne naapureiden ja kyläläisten kertomat tarinat talostamme ja sen asukkaista.

    Mahtava juttu kun laitatte historian ylös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, ja mitäpä muuta historia oikeastaan onkaan, kuin tarinoita ihmisestä.

      Tiedon metsästäminen on kyllä jännää hommaa. Ymmärrän hyvin, miten jotkut hurahtavat sukututkimukseen sen aloitettuaan :)

      Poista
  20. Voi suloisuuden huippua tuota Villa Gerdaa ja sen ihastuttavia ikkunoita<3
    Minustakin on hauskaa tietää oman kotitalomme historiasta ja täällä asuneista ihmisistä. Olen välillä vienyt kynttilän tai kukkia täällä ennen meitä asuneiden haudalle kiitollisena siitä, että saimme heiltä niin ihanan kodin♥ Minulta onkin toivottu historiikkipostausta talostamme - toivottavasti saan joskus aikaiseksi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih! Tee sellainen talohistoriikki joskus!

      Tuo kynttilän vieminen on hirmuisen kaunis ele. Jäin samoin tein miettimään, onkohan talokylän hautausmaalla myös Henrikin, Fredrikan, Augustan, Johanin, Gerdan ja 2-vuotiaana kuolleen Helmin haudat vielä olemassa. Asia täytyy jotenkin diskreetisti selvittää, ettei kyläläiset pidä meitä ihan sekopäisinä ;D

      Poista
  21. Aivan loistavalta kuulostaa suunnitelmanne talon suhteen! Onnea ja tsemppiä pitkään projektiin..itse en jaksaisi odottaa niin kauan..olen sellainen nyt ja heti saatava ;) Ihana blogi ja onneksi löysin tänne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tervetuloa Puistonkulmanneitonen :)

      Näiden vanhojen talojen kanssa ei se nyt ja heti onnistu ;D Se ei aina ole helppoa ja kasvattaa luonnetta kun on pakko alistua wanhan talon vaatimuksiin.

      Meillä kesti 4 vuotta löytää tämä, meille juuri oikea talo, joka vastasi juuri niitä määritelmiä joita olimme talolle asettaneet. Sitä vasten 1½ vuotta remppaa ennen kun ehkä pääsemme muttamaan, ei enää tunnu niin pahalta ;D

      Poista
  22. Olipas mielenkiintoinen postaus. Piti ihan ajan kanssa lukea.
    Ja Villa Gerda <3

    Meillä on Tyynelän historia myös hallussa. Tosin se ei olekaan ihan yhtä monimutkainen ;)
    Rakennettu 1927 ja me ollaan vasta kolmannet omistajat. Ei kovin kummoisia kiemuroita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että myös sieltä löytyisi tarinoita :) Ihmisten elämään sellaisiakuitenkin mahtuu ;)

      Poista
    2. Pah. Mä kirjoitin vähän hassusti, ei tullut asia ilmi...
      On siis juu tarinoita. Ja ne on siis tiedossakin, kun historia ei ole niin monisyinen :)

      ...mutta ei siis mitään ihmeellisiä omistajan vaihdoksia, eikä uskottomuutta. Vaan ihan perusmeininki. Emil, Helmi ja 10 lasta. Yksi nuorena kuollut ja lapset isovanhemmille. Pyöräillen 15km työmatka suuntaansa ja vaimon laittamaa läskisoosia evääksi. On muuten se pyöräkin meillä tallella :D

      Täytyykin laittaa joskus blogiin koko tarina. Tällä hetkellä koristaa kehystettynä eteistä.

      Poista
  23. Oi mitä historian havinaa. Mikä talon ja paikan historia. Ja kuinka paljon tuo teidänkin talo on elämää nähnyt. Kumpa seinät osaisivat puhua !?!
    Elämä ei ole ihan silloin mennä aikoina ollut ruusuilla tanssimista vaan elanto ja elämä ei ole ollut itsestäänselvyys.
    Onneksi tuo talo vanhus on kestänyt tuon ajan ja vieläpä saanut sellaiset asukit jotka herättävät tuon kaiken eloon ja kunnioittavat taatusti mennyttäkin aikaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokaisessa ajassa on varmaa omat haasteet, mutta tämä talo on nähnyt niitä vaikeimpia; nälkää, sotaa, lasten kuolemaa, onnettomia liittoja. Toisaala talo on taatusti nähnyt niitä iloisia ja onnellisiakin aikoja ja tapahtumia yhtälailla.

      Poista
  24. Paras blogipostaus pitkään aikaan :)

    VastaaPoista
  25. Vihdoin ehdin lukemaan tämän jutun ajan kanssa. Minulla on edelleen edessä jossain vaiheessa historian opintojen lopputyö (kandiseminaari) ja liputan edelleen sen puolesta, että kokoaisin noista teidän talon (vaikka juuri yhdestä rakennuksesta - pää tai tuosta Gerdan villasta - sen työni). Saisitten tarinan kirjan muotoon... ja minun ei tarvitsisi tehdä suurta tutkimustyötä, tai lisätiedon hakeminen on aina helpompaa kuin kokonaan alusta aloittaminen. ;D

    Mutta onneksi tällä opiskeluvauhdilla siihen saattaa mennä pari vuotta. Ja yksi vaihtoehto on toki myös mahdollisen tulevan talomme aikakauden tutkiminen... Kaikinpuolin tuo teidän tilanne vaikuttaisi paljon mielenkiintoisemmalle :)

    Mutta näistä voimme sitten tarpeentullen jutella aikanaan. Mutta aivan mahtavia selvityksiä teette! Hatun nosto tästäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mahtava idea! Se olisi kunnia ja ilo!

      Kävimme eilen tuossa kirkolla, jonne on parin kilometrin matka. Hyvin kaunis kirkko ja kirkon hautausmaa. Oikein sellainen vanhanaikainen upeine hautakivineen. Löysimme jopa muutamia asukkaiden hautoja. Ihan kaikkia ei käyty läpi vielä.

      Meinaan joskus ihan kysyä noiden asukkaiden hautapaikoista. Nyt kirkolla ei ollut ketään paikalla.

      Poista
  26. Niin ja ennen kuin tilaat tapettitalosta tapetteja, niin ota minuun yhteyttä. Voin helpottaa blogiyhteistyötä ja saada teille hieman huojennusta hinnoista, koska uskon että no... kirjoitellaan siitä sitten private.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä? Kiitos, kiitos, kiitos! Ihan varppina ollaan yhteyksissä sitten :) Pikkualoa aletaan laittelemaan vasta joskus kesällä 2014, joten vielä ei oltaisi tilailtukaan (tilasin vaan näytteitä), mutta tämä on hyvä pitää mielessä.

      Kiitos ihan tuhannesti! Me kun ei rempata lainarahalla, vaan painetaan duunia, jotta kertyy remppabudjettia, kaikki pienetkin jutut on isoja asioita meille.

      Poista

Kiitos kun kommentoit!