jovela

jovela

torstai 3. lokakuuta 2013

Warfin erikoifta afiaa


.. joka selviää pienen alkuintron jälkeen..

Vuonna 1912 syntynyt amerikkalainen Julia Child muutti toisen maailmansodan jälkeen miehensä kanssa Ranskaan vuonna 1946, innostui ruoanlaitosta, meni kokkikouluun ja lopulta kirjoitti amerikkalaisille kotikokeille suunnatun, ranskalaiseen ruokaan perehtyvän keittokirjan nimeltä Mastering the Art of French Cooking. Kirja julkaistiin vuonna 1961.

Vuonna 2002 tuiki tuntematon Julie Powell päätti valmistaa kirjan kaikki 524 reseptiä vuoden aikana ja blogata siitä. Blogista tuli huippusuosittu. Blogin pohjalta julkaistiin
vuonna 2005 kirja Julie and Julia: 365 Days, 524 Recipes, 1 Tiny Apartment Kitchen. Meryl Streepin tähdittämä elokuva samasta aiheesta nimellä Julie and Julia sai ensi-iltansa vuonna 2009.

Inspiroiduin muutama vuosi sitten valtavasti tuosta ideasta, siis siitä, että kokkaisin itsekin jonkun keittokirjan läpi, mutta keittokirjojen keräilystä huolimatta en ole löytänyt ainuttakaan keittokirjaa, jonka haluaisin kokata alusta loppuun saakka, saati vuodessa.

Olen nyt löytänyt sopivan kirjan. Keittokirjan, jonka reseptejä kokeillaakseen pitää ensin opetella kieltä, ilmaisuja ja käyttömittoja 160 vuoden takaa.
Paisto- tai keittoaikoja ei ole lainkaan. Ruoka on valmista kun se näyttää, tuntuu tai käyttäytyy tietyllä tavalla. Ei siis ihan helpoimmasta päästä keittokirjoja!


Jovelan blogia seuraaville ei liene yllätys, että minua kiinnostaa sosiaalinen historia. Miten ennen elettiin arkea, mistä, mitä ja miten ruokaa valmistettiin, huushollia ylläpidettiin ja arkisista askareista selviydyttiin? Miten juhlittiin? Valitsemani kirja lieneekin tässä mielessä teemaltaan hyvin arvattavissa, sillä otan haasteekseni vanhalla fraktuuralla kirjoitetun pitkänimisen kirjan:

Kokki=Kirja, elikkä Neuvoja tarpeellisempien Joka:aikaisien: ja Pito:ruokien Laitokseen, niin myös Monellaisiin leipomisiin ja juotavien panoin, ynnä Tarpeellisia tietoja ruokien ja ruoka:aineiden korjusta ja säästystä j. n. e. (erikoinen kirjoitusasu sanoilla!)

Kirja on painettu vuonna 1849 turkulaisen J. E. Frenckelin ja Pojan kirjapainossa ja se on tosiaan kirjoitettu vanhalla tekstityypillä, eli fraktuuralla (Sisu > Gifu), joka tekee kirjan lukemisen haastavaksi. Käytetty kieli ja ruokasanat vaativat tutkiskelua ja selvittelyä. Resepteissä käytetään runsaasti Ruotsin vallan aikaisia paino- ja tilavuusmittayksiköitä, kuten naula, kannu, tuoppi, jomfuura ja kortteli. Kirjan alkuperä on epäselvä. Arvellaan, että se olisi yhdistelmä ruotsalaisten keittokirjojen käännöksiä sekä
Turun yläluokan säätyläisrouvien ja pappilan emäntien reseptejä. 


Vaikka Julie Powellin sanotaan kokanneen Julia Childin kirjan kaikki 524 reseptiä, kirjassa on oikeasti yli 700 reseptiä, joten jotain harvennusta on ilmeisesti sielläkin tehty. Niin teen minäkin tämän valitsemani kirjan kanssa. Karsin pois sellaiset ruoat, joita emme itse syystä tai toisesta söisi, sillä ei ole järkevää tehdä ruokaa, jota kukaan ei syö. Todennäköisesti en myöskään keitä peuran luita 18 tuntia saadakseni liivatetta hyytelöä varten. Enkä kokkaa kaikkea vuodessa. Teen tästä pienen harrastuksen, jossa yhdistyy kolme suurta intohimoani; keittokirjat, kokkailu ja sosiaalinen historia. Olkoon tämä itselleni konkreettinen matka 1850-luvun ruokahistoriaan. Kun siltä tuntuu, pistän pannut kuumiksi, kokkaan jonkun reseptin, nappaan kuvan tai pari ja julkaisen homman täällä blogissamme.

Kirjassa ei ole kuvia. Tavallaan siis myös kuvitan tämän kirjan sisältöä 164 vuotta sen julkaisun jälkeen ja siirryn samalla hetkittäin Jovelan ensimmäisen emännän Fredrika Mathilda Jakobsdotterin maailmaan keittiön kautta.


Kun sitten jonain päivänä olen kokannut ne ruoat, jotka kirjasta valikoituu köökkiimme testaukseen, päätämme ruokamatkamme teemajuhliin, eli 1850-luvun ruokakesteihin Jovelassa. Kirjasta löytyy valmiita menuehdotuksia ruokalajien tarjoilujärjestyksineen, esimerkiksi seuraavaan tapaan:

Monellaisia leipiä, voita, juustoa, anjovia, kaviaaria ja retiisejä.
Särjettyjä munia palvatun lohen ja hanhenrinnan kanssa.
Paistettua ankeriaista
Puljonkia teekupeista
Kuurnattua piimää
Sian pöystiä (kinkkua)
Täytettyä haukea
Omenaputinkia
Pyyn-paistia taikka paistia kananpojista
Sallattia
Kräämiä munan valkuaisista
Mantelitorttua taikka paakkelseja


Ehkäpä pöytämme äärestä löytyy silloin jotain teistä blogiystävistämmekin :) Koska jouduin tekemään tiukan valinnan tämän ensimmäisen suomalaisen keittokirjan ja sota-ajan keittokirjan väliltä, luulen, että tämä ruokamatkamme tulee saamaan aikanaan jatkoa sota-ajan ruokien merkeissä. Kyllä silloinkin osattiin syödä hyvin ja tehdä herkullista ruokaa, vaikka säännöstely tekikin hommasta haastavaa.

Tervetuloa siis mukaan virtuaaliselle ruokamatkalle aikaan, jolloin julkaistiin ensimmäinen suomenkielinen keittokirja. Enpä yllättyisi jos olisi ollut niin, että tämä nimenomainen kirja on löytynyt aikoinaan myös Jovelan ensimmäisen emännän hallusta. Omani on toki vain näköispainos.

Siispä, alan lukemaan kirjan haffuja tekftejä ja ihmettelemään, mitä mikin on! Onneksi tämä kirja on kiinnostanut muitakin siinä määrin, että siitä on tehty ainakin yksi gradu (Kieli- ja käännöstieteiden laitos, Tampere, Kristina Anttila, 2009.)

Arwon kanffabloggaajia yftäwällifefti terwehtien

Jovelan Johanna

52 kommenttia:

  1. Loistoidea! Mielenkiinnolla jään odottamaan. (Kivasti täydentää blogia! Itse päädyin pitämään "lukunurkkaa" blogissani täydennyssyistä, ja samalla tulee kahlattua läpi niitä kirjoja, jotka olen välttämättä halunnut säästää perikuntien kirjastoista "luen joskus" -syistä, mutta eipä ole muuten tullut tartuttua.) Muutenkin on ollut ihana löytää tämä blogisi! Todella mielenkiintoista. Terveisiä Ryötönperän aamun hiljaisuudesta, sumuinen järvimaisema tuolla ulkona odottelee että aurinko kunnolla nousee kirkastamaan sään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten hauskaa! Täytyykin tutustua tuohon kirjanurkkasi tarjontaan :) Kiitos vinkistä!

      Ryötönperä kuulostaa hienolta paikalta elellä :)

      Poista
  2. Aivan mahtava idea! Jännityksellä odotan kokattuja lopputuloksia! Itsekin innostuin tuosta Julie & Julia -elokuvasta ja juuri siitä bloggausideasta, mutta kokkaus ei ole itselleni niin mielenkiintoa herättävä juttu, että olisin vastaavaan urakkaan itse ryhtynyt. Itseäni kiinnostaa seurata näinkin vanhan kokkauskirjan tutkimista ja visuaalistamista siitäkin syystä, että tykkään lukea 1800-luvun suomalaisesta elämästä kertovia kirjoja (Kaari Utrio, yllättäen) ja olen aina miettinyt miltä niissä mainittavat erikoiselta kuulostavat ruoat näyttävät ja maistuvat. Nyt varmaan pääsen tästäkin asiasta hieman selville. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satutko muistamaan, Varpunen niitä Utrion kirjoissa mainittuja ruokia? Vaikka en ole Utrion kirjoja itse lukenut, voisin tunnistaa niitä ruokia noin muuten :)

      Poista
  3. Utrio minullakin tuli ensimmäisenä mieleen. Hänen kirjoissaan on paljonkin vanhoja ruokia, ainakin niminä; käsittääkseni puolisonsa Kai Linnilä on myös omistautunut tämän perinteen vaalimiseen.

    Johanna, blogisi on loistava, päiväni piristys! Odotan aina, mitä olette taas saaneet Jovelassa aikaan. Kirjotat hyvin, lämpimästi ja kauniisti perinteitä ja ihmistä kunnoittaen - arvostan sitä kovin. Alter egoni on kartanonemäntä - avaimet lanteilla kilisten olen kulkenut piikoja komentelemassa salin ja förmaakin väliä, tokaissut sisäpiialle vieraiden tullessa: "Hildur kattaa sitten saliin!" :D Joten ymmärrän mainiosti sen innostuksen, millä tätä(kin) keittokirjaa alat toteuttaa. Mahdat tarjota jollekin kustantamolle yhteistyötä: sinä kokkaat ja kuvaat vanhat reseptit eloon ja tuloksena on uusi kirja!

    Jos sattuisit tarvitsemaan joskus ruokakesteihin keskipohjalaisen käsiparin avuksi, pidä minut mielessä. En ole enää mikään teini, mutta kipot ja skoolit pysyvät kyllä käsissäni ja voisin ilomielin häärätä jossain pienessä roolissa, vaikka hopeita kiillottamassa :D

    Terveisin Keekeläinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Keekeläinen :) Taitaapa oma alter egoni olla samaa sorttia ;D

      Ja pidän kyllä mielessäni tarjouksesi! Kiitos siitä :)

      Poista
  4. Wau, mikä idea! Sen verran mitä ollaan blogosfäärissä tutustuttu, niin tällainen on niiiin sun juttu ♥ Tosi mielenkiintoista! Ehdottomasti myös minunlaiselle lukijalle, joka ei itse ole innostunut kokkaamisesta :)

    VastaaPoista
  5. Mistä noita ideoita oikeen tulee!!!! Kateudesta vihreänä seuraan sun ihania ideoita, inspiraatioita ja talonne tunnelmia. En tiedä toista kellä olisi näin paljon erilaisia KIVOJA ideoita. Viet meitä kuin pässiä narussa positiivisella tavalla. Kiitos Johanna! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! Kiitos sinullekin :) Hirmuisen kohteliasta ja ilahtunutta palautetta saan tästä ideasta, huomaan. Mukavaa!

      Poista
  6. Mielenkiintoinen matka edessä, kiva päästä seuraamaan! Ja niin kuin moni jo totesi, tää niin sopii sun tyyliin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kovin täpinöissäni tästä itsekin. Sen varmaan huomaakin ;D Ajatus on pulpahdellut mieleeni monta kertaa, mutta mikään kirja ei ole jaksanut sitten kiinnostaa riittävästi, että kokisin sen läpikokkaamisen mieleiseksi. Tämä kirja taas oli heti SE kirja.

      Saas nähdä mitä sitten tapahtuukaan ;)

      Poista
  7. Vetipä suuta hymyyn tämä(kin) postaus :D
    Aivan ihana idea!! Ja oiva, mielenkiintoinen lisä sun blogiisi.
    Nyt sitten odotellaan koska sielä frouva alkaa köökissään hääräilemään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaapi olla, että ensi viikolla jo kokeilen ensimmäistä reseptiä!

      Ja kiitos, pepi, kannustuksesta :)

      Poista
  8. Se on sosiaalihistoria, ei sosiaalinen historia. http://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiaalihistoria. Arjen historia keittokirjoineen on enemmänkin kulttuurihistorian heiniä. Tässä vielä, voisi kiinnostaa sinua http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=1627
    Terveisin historiantutkija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos historiantutkija tarkennuksesta ja linkkivinkistä! :)

      Koska en ole koulutettu historiantutkija, tieteellinen nimitys harrastukselleni ei ole ollut hallussa. Olen tainnut vaan mielessäni ottaa tuon nimityksen käyttöön kuvaamaan kiinostukseni kohdetta, joka sisältää siis menneiden aikojen ihmisten arkista elämää sen eri osa-alueilla lähinnä talouden ylläpidon näkökannasta. Kun termi englanniksi on social history ("studies the experiences of ordinary people in the past") ja olen sieltä aikoinaan parikymmentä vuotta sitten aloittanut harrastukseni, sana on sitten itselleni kääntynytsuomeksi sosiaaliseksi historiaksi.

      Mukavaa, että blogissa on lukijana oikea historiantutkija. Itse olen ainoastaan harrastelija, jota kiinnostaa tutkailla ja kokeilla konkreettisesti menneiden vuosien arkisia taitoja.

      Poista
  9. Aivan mahtavaa! Olen lukenut blogiasi nyt muutaman kuukauden kommentoimatta, jo pelkästään talopostaukset saivat kiinnostumaan blogista, mutta tämähän innostaa vielä enemmän. Itsekin tykkään bloggailla ruokajutuista ja keittiössäni valmistuu usein ihan perus kotiruokaa, ja ruokahistoria kiinnostaa. Parhaat ruoat olen aina mummuillani syönyt :) jään innolla odottelemaan, mitä tuleman pitää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirmuisen mukavaa! Ruokaan liittyvä historia on mielenkiintoinen monella tapaa. Sain esimerkiksi siskoltani joululahjaksi kirjan Keittiöantiikkia, joka taas avaa aihetta ruokailuun ja ruoanlaittoon liittyvän välineistön ja keittiöön liittyvien muutosten osalta. Jos lähikirjastosta löytyy tuo opus, vilkaise!

      Itseltäni löytyy myös mm. 1930-luvulla amerikkalaisessa lehdessä julkaistuista household hints, eli kotitalousvinkeistä koottu kirja. Se on täynnä mielenkiintoisia vinkkejä ja ohjeita, jotka ovat edelleen käyttökelpoisia sekä tietenkin liuta juttuja, jotka hymyilyttävät. Harva meistä esimerkiksi pähkäilee sen kanssa, miten sadon viimeiset perunat saadaan valkaistua ;D

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Voi Johanna! Mä täällä taas myhäilen itsekseni. Mahtava projekti ja sopii Jovelan menoon mukavasti. Jännittäviä juonen käänteitä innolla odottaen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Tästä tulee muutama harmaa hius, oivaltamisen ja kokeilun iloa ja takuuvarmasti muutama kontrolloimattoman myrskyisä naurukohtaus ;D

      Poista
  12. Jälleen kerran hieno idea! Täytyy vain ihmetellä, mistä noita kumpuaa?! :) Julie&Julia on kyllä mielenkiintoinen tarina, mutta eipä ole tullut koskaan mieleen kokeilla jotain vastaavaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on aina jotain mielessä ;D Tämä juttu taas yhdistää tosiaan kiinnostukseni menneiden vuosien arkiseen elämään ja suunnattoman kokkaushimoni. Nyt kun tämän voi toteuttaa vielä talon kanssa suunnilleen samalle aikakaudelle osuvan keittokirjan kautta, en voi vastustaa houkutusta ;D

      Poista
  13. Olet Johanna ihana! Ihan varmasti seuraan tätä projektia yhtä innoissani kuin niitä muitakin joita siellä Jovelassa tehdään. Eikä tuo vanha teksti varmasti ole hankalaa kunhan siihen vain tottuu. Fitten teetkin jo pukftaawit näin koko blogiin :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua, Katja <3 Kiitos :)

      Olet muuten oikeassa. Tuohon tekstiin tottuu aika nopeasti ja sen gradun tekijän loistavan sanalistan kautta löytyy selvityksiä erilaisille haffuille sanoille. Mittojen kanssa pitää räknätä kieli keskellä suuta ;D

      Poista
  14. Wau mikä idea!! Tätäkin projektia seuraan innolla!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa! Tiedä vaikka joku muukin innostuisi kokeilemaan jotain vanhaa, mutta itselle uutta, hyväksi koettua reseptiä. Noissa resepteissä on kovin taidokasta jajärkevää raaka-aineiden käyttöä.

      Poista
  15. Gifua vaan hommaan!
    Hieno ajatus ja varmasti myös toteutus. Tuoltahan voi löytyä vaikka mitä ihania reseptejä ja aineksia. Mielenkiintoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jo selaillut kirjaa muutaman päivän ja todennut, että raaka-aineet ovat yksinkertaisia, selkeitä ja valmistustavat vastaavasti samoin. On tehty hyvää perusruokaa, hyödynnetty sesongit ja saatavana olevat raaka-aineet. Ruoanlaittoon ja sen esillepanoon on myös käytetty aikaa.

      Poista
  16. Ihan mahtava idea! Minulle myös ajankohtainen aihe kandityöni aihepiiriin liittyen, tulen lukemaan aiheeseen liittyvät postaukset suurella hartaudella (ei mitään paineita ;) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään paineita ;DD Mikä tällaisessa nyt vikaan voisi mennä! Otetaan vaan jomfuri jotain ja sekoitellaan se korttelillisen jotain muuta kanssa. Tuiskutellaan se jollain ja laitetaan lopuksi uuniin vailla lämpötietoa epämääräiseksi ajaksi, kunnes se näyttää tai tuntuuu joltain, jonka toki jokainen arvonsa tunteva emäntä automaattisesti tietää ;DD

      Rohkenetko yhtään avata mikä tuo kandityösi aihepiiri on? :)

      Poista
    2. Tarkoitus olisi tarkastella menneisyyden kuvaamista ja etsiä tapoja tuoda 1700-l. lopun ja 1800-l. alkupuolen "todellisuutta" esiteltyä living historyn tapaan, vaikkapa tuvassa on esineiden lisäksi ruoanlaittoa, musiikkia, kynttilöitä ja tulisijoissa tulet, mutta ensin pitää selvitellä mahdollisimman alkuperäisiä lähdeaineistoja käyttäen millaista silloin jossakin on oikeasti ollut. Koitan rajata tästä laajasta teemasta tarpeeksi kapean osan mun kandityöhön ja jatkaa sitten laajemmin gradussa.

      Poista
  17. Ihan super idea, on se kumma kun kaikki sun tekemiset on kuin suoraan mun to do -listalta, sillä erotuksella, että itse en saa aikaiseksi, haaveilen vaan...!

    Mukavaa myös että ajastat näitä bloggauksia niin meillä on mielenkiintoista luettavaa joka päivä :-). Olen monta kertaa miettinyt, että pitäisi kokkailla edes muutamia suvussa kulkevien parinkin reseptikokoelman aarteista. Ehkä aloitan nyt näistä sun ohjeista, kun vielä käännät vanhat termit nykypäivälle!

    Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta Leena :)

      Mukavaa, että meillä on samoja inspiksiä! Itselläni on niin paljon milloin mitäkin mielessä, etten toki minäkään saa toteutetuksi puoliakaan mielikuvalistoistani ja joskus hommat jäävät vaiheeseen koskaan valmistumatta. Siksi en esimerkiksi juurikaan tee mitään kankaasta, enkä taatusti kudo tai virkkaa. En koskaan saa niitä valmiiksi ;D

      Suvussa kulkevat reseptikokoelmat ovat aarteita!

      Poista
  18. Mahtavaa! Jään innolla odottelemaan kokkailujasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kun jaksatte olla hengessä mukana näissä mun höpötyksissäni! Toivottavasti resepteistä löytyy ainakin yksi, jota jonkun muunkin tekee mieli kokeilla :)

      Hauskaa viikonloppua, Anni :) Täällä se taas on, hämärä perjantain aamu ja orastava viikonloppu :)

      Poista
  19. Aivan ihanan herkullinen idea! Ja kuten joku tuossa yllä jo sanoikin, tästä saisi niin hienon kirjankin aikaiseksi. Huhuu, onko kustantajia linjoilla?!
    Jos ehdit, jaksat ja viitsit, niin voisitko kertoa, mitä tuohon omenaputinkiin tulee? Meillä olisi vielä omenoita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;DD Juu, kaikki kiinnostuneet kustantajat nyt kipin kapin linjoille seuraamaan miten Jovelan emäntä polttaa perinneruokia uunissaan ;DD

      Tuo kertominen/ reseptien ymmärtäminen tämän kirjan kanssa onkin se haastavin osuus, joten kesti hieman tulkita ohjetta. Tässä se tulee :)

      Hyviä omenoita kuorittuina, lohottuina ja siemenistä ja siemen-pesistä ruokottuina, pannaan raastittujen sitronin kuorien ja sokerin seassa hiukkaan valkoseen Saksan-viinaan kiehumaan hiljasella valkialla mäihäksi, ja kaadetaan sitte jähtymään. Sill'aikana liotetaan puolen naulaa pienennettyjä nisu-korppuja kolmessa korttelissa nuoressa taaleessa, johon myös lisätään 10 lusikallista sulattua voita ja 3 korttelia tätä jähtynyttä omena-mäihää, niinmyös viimmeksi 10 kokonaista munaa ja 6 munan-ruskuaista sekasin sekotettuina. Nyt sekotetaan kaikki yhteen sekasin, ja kaadetaan hyvin voideltuun vormuun ja pannaan uuniin kypsymään, taikka nousemaan, jonka perästä se tuodaan vormussansa lämpösenä syötää.

      Huomattava: Putinkit, kroppanat ja pannukakot tietään olevan kypsiä, jos kuiva ja puhdas varpu niiden keskeltä läpitte pistettyä ei ole kastunut.

      Paistolämpötilaa tai aikaa ei ole. Itse aion kokeilla vanukkaiden yleislämpöä 200C ja ajaksi arvioisin n. 20 min. Tuo on ihan oletusarvioni.

      naula = 425,02 g
      kortteli = 0,33 l
      taale = kerma
      Saksan-viina = Tämä on ihan oma oletukseni, mutta tällä voitaisiin tarkoittaa saksalaista Riesling -viiniä, joka oli Suomessa suosituimpia viinejä tuohon aikaan. Vastaavissa eurooppalaisissa putinkeissa käytetään kuivahkoa valkoviiniä, joten itse aion valita kuivahkon Rieslingin testaukseen.

      Itse aion tehdä puolikkaan annoksen. Nuo määrät tuntuvat kovin suurilta.

      Poista
  20. Haa, aika mielenkiintosta. Löytyisköhän paljon ruokia (suoraan) mitä minäkin voisin syödä. Olettaa saattaa että viljatuotteita on kyseisessä kirjassa paljon, eikä ehkä oman navetan laktoositonta maitoakaan niinkään käytetty. Heh, öhm, jooo. Tokkiisa ku aattelee niin sesonkituotteet voi olla paljon muutakin kun viljat ja laktoosit. Kattotaa josko säki tänne laittaisit sit jossai vaihees jotain semmosta mitä minäki voisin syödä (tulla nauttimaan illallispöytäänne). :D Anteeks iltavilli tämmöisen hienon aiheen keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kirjassa huomaan voita ja kermaa käytettävän runsaasti, mutta ruoat ovat silti simppeleitä, eikä jokainen resepti niitä sisällä. Viljatuotteiden suhteen koin pienen yllätyksen; niitä ei ole niin laajalti, mitä oletin.

      Jos ei käntty ja taale sovi vatsalle, varaan sulle ne pyyt, paistit ja ankeriaat ;D

      Poista
  21. Hyvä löytö tuo kirja. Varmasti mielenkiintoinen. Olen katsellut niitä Edwardian ja Victorian Farmsin opuskirjoja sillä silmällä, että kiinnostaa. Eniten kiinnostavaa on se, kun ennen ruuan säilöntä oli haasteellisempaa ja miten se tehtiin. Kausiruokien merkitys oli mitä ilmeisin, eikä lihaa todellakaan syöty, kuin harvoin. Lanttu ja peruna se naisen tiellä piti (kalaa, jos järvi lähellä). Tuskinpa viljojakaan hirveästi, ainakaan vehnää niin kuin nykyään.

    Onnea idealle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tessa :)

      Säilöntämetodit oli ihan uskomattomia! Oletko tutustunut siihen ekaan ohjelmaan tuossa sarjassa, Tales from the Green Valley? Sekin löytyy kokonaisina jaksoina http://www.youtube.com/watch?v=VBW8YpcYcEc

      Tuossa ollaan siis 1620-luvulla ja ne käytetyt metodit noin ylipäätään ovat ihan huikeita! Sieltä (jakso 5) tuli meille se oksa/aitaideakin :)

      Poista
  22. Tuohon ruokalistaan sun pitää lisätä paikkakunnalla hyvin tunnettu prossakka. Enkä muuten sano, että mitä se on, mutta todennäköisesti olet syönyt sitä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen eniten räätikkälooran ystävä ;)

      Tuo lista on suora kopio kirjan ehdotuksesta, joten se on mikä on. Toki voin fuskata ja sujauttaa pöytään muutakin maistuvaa ;)

      Poista
  23. Olen joskus lueskellut äitini Wanhaa keittokirjaa myös sillä silmällä. Sieltä löytyy kehrätyn sokerin ja monen muunkin kiinnostavan herkun valmistusohjeet. Täytyykin pyytää kirjaa lainaksi, sillä postauksesi oli kyllä niin inspiroiva! Aivan mahtava idea myös tuoda näitä kotinne henkeen sopivia ruokajuttuja blogiisi. Ihailen niin luovuuttasi, ideoitasi ja innostustasi<3
    Halit ja hymyt Jovelaan♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos SisustEllen :)

      Toivottavasti lainaat kirjaa äidiltäsi ja jaat sieltä joitain mielenkiintoisia reseptejä! Niitä olisi ilo lukea ja kokeilla, tottakai!

      Poista
  24. Räätikloorakin o mahrottoma maistuva ruak!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. .. "montako yötä onkaan jouluun!" ;)

      Harmi kun tuossa kirjassa ei ole erikseen mainintaa jouluruokiin liittyen.

      Poista

Kiitos kun kommentoit!