jovela

jovela

maanantai 25. marraskuuta 2013

Miksi kadotimme tähtitaivaan?

Tätä mietin viime viikonloppuna, kun istuimme saunassa ja katselin yön mustaa, tähtien valaisemaa taivasta. Minne kadotimme tähtitaivaan ja miksi? Olen taas viikonloppuna pohtinut paljon asioita, elämää ja elämisen vaikeutta, vaiko helppoutta jos niin valitsee?

Joka tapauksessa havahduin huomaamaan, että olemme kadottaneet tähtitaivaan, lintujen laulun, yksinkertaisten asioiden ilon ja omanlaisensa helppouden, joka ei synny nappia painamalla tai vivusta vetämällä. Kun upotin Jovelassa kädet kuumaan tiskiveteen muistelin kulunutta viikkoa, kuinka ärsyttävää olikaan odotella tunnin pesuohjelman päättymistä saadakseen tietyn astian ulos astianpesukoneesta vaan laittaakseen sen hetken kuluttua uudelleen tunniksi koneeseen. Ei niin mitään järkeä, tuumasin kun puhaltelin astianpesuaineen muodostamia vaahtopilviä ilmaan. Rentouttavaa. Vain läjä tiskiä, kuumaa vettä, vaahtopilviä ja seinäkellon verkkainen tikuttelu. Ohi alle vartissa, kuivatut ja puhtaat astiat paikoillaan. Nykykodissa olisin vasta täyttövaiheessa astioideni kanssa.

Yötaivaan rauhoittava näkymä, lintujen ilakointi lintulaudalla, hiljaisuus, rauha ja olemisen mukavuus yksinkertaisuudessaan tuli taas mieleen kun lähdimme kohti nykykotia Jovelasta. Sanat melusaaste ja valosaaste pyörivät mielessä. Miten siihenkin tottuu, miten normaaliksi osaksi arkea molemmat tulevat. Päänsärkyyn saakka. Inhoan paluumatkaa. Autojen valot motarilla, vilkkuvat mainoskyltit, tekstiä, valoa, kehoituksia ja ihan sama minne menee, joku tingeli-tongeli soi. Ja koko ajan pitää olla tavoitettavissa. Kännykkä soi, meili laulaa, joku haluaa koko ajan kertoa jotain oli asiaa tai ei. Inhoan sitä, että koko ajan pitää olla saatavilla. Minä en ole. Miksi pitäisi olla? On pakko, ainakin työn puolesta. Miksi?

Meillä on muka kaikki, mutta mitä meillä oikeastaan on? Tätäkin pohdin kun katselin sarjaa, jossa 3 perhettä lapsineen kaikkineen lähetetään perustamaan asuinyhteisöä ja elämään vailla nykyajan mukavuuksia. Kuten voi olettaa, teini-ikäiset marisivat ja lapset kiukkuilivat aluksi, mutta nykyjan elämiseen paluun jälkeen samat nuoret ja lapset halusivat takaisin askeettisemman elämän pariin. Poreammeessa makoillen kaksi teiniä kertoi, kuinka kaikki on tylsää, yhtä ja samaa, merkityksetöntä olemista. Alakouluikäinen poika taas totesi, että yhteisökokeen aikana asiat tuntuivat joltain. Paluun jälkeen asiat eivät oikeen tunnu miltään. On niin paljon kaikkea, ettei mikään tunnu erikoiselta, eikä ole oikeasti mitään niin kivaa tekemistä. On tylsää.

Noh, löysin kadonneen tähtitaivaani, nautin pikselittömästä näkymästä ikkunan takaa katsellen lintujen herkuttelua lintulaudalla, puhaltelin saunan jälkeen pikkupakkasilmaan höyryä, hypähtelin pihalla mekko päällä ja villasukat jalassa pyydystämässä ensilumen kiteitä kielelle ja nautin. Mitä edemmäs mennään tätä kahden talouden asumista, sen varmemmalta ja oikeammalta Jovela ja sen tarjoamat mahdollisuudet erilaiseen elämiseen tuntuu.

Jovelan uutisia menneeltä viikonlopulta

Jotta saamme ihastella lintuja, lahjomme niitä herkuilla. Lintulaudalla aterioidaan noin 10 litran viikkotahtia. Luultavasti Jovelan lintulaudalla käy naapurivaarankin siivekkäät. Kuhina on melkoinen ja viikonloppuna näkymä oli kuin Stockan hullujen päivien ovella hetki ennen niiden avautumista. Oksat väärällään odoteltiin pääsyä käsiksi Jovelan lintujen herkkubuffaan!


Sisällä remppa etenee. Kaikissa ikkunoissa on nyt sisäraamit. Se tuntuu ihanalta. Sali sai raaminsa viimeiseksi. Kuvassa 2 salin ikkunaa neljästä. Useampaa ei kehtaa postata. Raameja kun vaan ovat.


Jovelaan tuli pieni annos joulua ja joululaulut soivat, koska Jovelassa kuvattiin joulukalenteriluukkuja. Piti päästä fiiliksiin. En voi nyt näyttää mitä tarkalleen Jovelassa tehtiin ja kuvattiin, koska tein kalenteria työn puolesta, mutta samalla tuli laiteltua jotain pientä ihan Jovelaakin varten. 


Ylijäämänauhat kiertyivät erilaisten säilytyspurkkien ympäri. Fiilistelyä, nääs.


 Ja saunassa istuttiin, ikkunasta kurkittiin ja pokkarikameralla pari surkeaa kuvaa otettiin.


Mutta mitä ihmettä tuvassa tapahtuu?! Missä on remppaköökki?


Tilapäissaareke on kadonnut! Tavarapaljous notkuu siellä ja täällä!


Tuohon on hyvä syy, eikä sitä tarvitse kovinkaan pinnistellen arvata, mutta yhtä kaikki, syy selviää ensi viikonlopun jälkeen kun taas päivittelen Jovelan kuulumisia tänne.

Oikein mukavaa marraskuun viimeistä viikkoa kaikille. Toivottavasti tähtitaivas näyttäytyy myös teille :)

Jovelan Johanna

58 kommenttia:

  1. Kyllä täällä tähdet näkyy, ja pakko myöntää että aivan samoja fiiliksiä koin itse ennen tänne asettautumista.

    Teillä on siellä todella kaunista!

    VastaaPoista
  2. Ihan sitä itteensä :"fiilistelyä, nääs" koko postaus :D
    Tähtitaivasta ei näy kaupungin valoilta, mutta kaipaan isosti kesäfiiliksiä ja Lillaa. Sitä edes aavistuksen toisenlaista elämisen mallia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, kaupunki loi valot ja sammutti tähtitaivaan. Puoli vuotta Lillaan :)

      Poista
  3. Ja se jatkuva kiire...ihmiset eivät näe toisiaan, kaikki vaan paahtaa menemään paikasta toiseen!
    Rohkeutta vaatii olla "erilainen".
    Ihanasti teillä muokkautuu kotinne vähitellen, täyteen loistoonsa!

    Olen päässyt osallistumaan pienen mummonmökin remppatiimiin ja siellä säilytetään vanhat hirret. Oletteko te tehneet teillä riveille mitään? Ettekä taineet käsitellä hirsiä mitenkään? Olen kyllä ne postaukset lukenut, mutta helpompi kysyä sinulta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että kiire on itseään ruokkiva kirous. Mitä kiireisempiä ollaan, sen helpommin kiireetä tulee tapa. Olen itse sen hyvä esimerkki. Jos ei päivä muuten veny aikankin 12 tuntiin leipätöiden osalta, saan sen kyllä täyttymään niillä. Tämä tulee muuttumaan Jovelan myötä. On aika höllätä jo.

      Ihana juttu tuo remppatiimi! Miten hauskaa, että sellaista puuhataan. Jovelassa hirsien väleissä on sammalta ja lumppuakin jossain. Sammalet on jätetty paikoilleen ja lumput otettu pois jos ovat uran etuosassa näkyviä. Ollaan lisätty pellavarivettä sammaleen päälle, koska vanha sammal karisee niin helposti joka paikkaan. Varsinkaan tuvassa se ei ole mukavaa.

      Hirsiä ei olla käsitelty mitenkään. Ne, joissa ei ole lahovaurioita, ovat kauniita itsessään ja ollaan jätetty ne omaan rauhaansa olemaan. Lahot on sitten poistettu kokonaan ja korvattu korvaushirrellä.

      Poista
    2. Kiitso infosta. Luulen, että kohteessamme ei ole sammalta hirsien välissä, joten eiköhän pelkkä imurointi riitä ;-D Lähtee sitten suurimmat pölyt pois!

      Poista
  4. Kyllä maalla on ihmisen vaan niin paljon parempi olla. En voisi kuvitellakaan enää muunlaista elämää itselleni. Kesäaamuna on parasta, kun voi kirmaista yöpaita päällä puutarhan läpi hakemaan kasvimaalta salaattia leivän päälle ja talvella voi sitten kieriskellä lumihangessa löylyjen jälkeen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, vaikka sen hankikieriskelyn jätän mielelläni muiden nautittavaksi ;D

      Olen paljasjalkainen Stadilainen ja Helsinki on itselleni rakas, mutta en jaksaisi asua kaupungissa enää yhtään. En edes täällä nykykodissa, joka on meren ympäröimällä niemellä, mutta kuitenkin taloyhtiössä ja kaiken modernin pilaamana.

      Poista
  5. Tähtitaivas ja linnunlaulu ne ovat kyllä parasta mökillä ollessa kun kaupungin melskeestä ei ole tietoakaan. Kaunista on teillä tuolla Jovelassa!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo on juuri niitä pieniä asioita, jotka pysähdyttää ollessaan siinä saatavilla. Sitten ne taas unohtuu helposti kun ärsykeaalto pyyhkäisee yli. Aika surullista, miten me ollaan kadotettu hienoja asioita.

      Poista
  6. Valosaaste on kyllä kamalaa ja sitä on jopa täällä maallakin. Erityisesti oranssi tievalaistus on aivan järkyttävää. Ajelin tänään juuri kylille pimeään aikaan ja katselin, miten muutaman kilometrin päähän pellolle ja metsään rakennettavalle uudelle omakotitaloalueelle oli jo vedetty oransseja katuvaloja. Voi järkytys. Jos minun pitäisi asua niin, että nuo oranssit hirviövärit näkyisivät ikkunoista, niin varmasti täytyisi käyttää pimennysverhoja iltaisin. Vaan onneksi meidän kylätiellä ei ole valoja ollenkaan eikä ikkunoista näy kuin kurkistamalla kahden naapurin tuikut. Joten eipä meillä ole koskaan ollut minkäänlaisia verhoja ikkunoissa! Eikä koskaan tule olemaankaan. Mikään ei voita pilkkopimeässä kävelemistä, kun mukana on sen verran valaiseva taskulamppu, että näkee sen verran, missä tie menee, ettei ojaan putoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseäni ensin hieman huolestutti katuvalojen puuttuminen, mutta nyt siihen on jo tottunut ja tuntuisi oudolta jos sellaiset Jovelan tielle tulisi. Pimeydessä pilkottaa muutama naapuruston valo peltojen toisella puolella. Siinä kaikki. Meillä on pihalla muutama lyhty ja ulkotuli, joiden valo on kaunista.

      Ihanasti sanottu tuo "ettei ojaan putoa! ;D

      Poista
  7. Voi tiedän niin tarkasti, mitä tarkoitat! Meillä on kakkoskotina vanha maalaistalo vain 15 minuutin ajomatkan päässä kaupunkikodista. Mutta ne ovat kaksi aivan eri maailmaa!! Maalla on luonto niin lähellä, tunnen olevani etuoikeutettu kun voin ihastella eläimiä, joita ei kaupungissa näe. Ja tosiaan, tähdet, ei niitä kaupungissa kerkeä edes huomata.
    Melusaaste, kiire, ruuhkat, onneksi niitä pääsee pakoon maalle.
    Teillä on kaunis koti, kiva seurata mitä ihanaa vielä onkaan tulossa. Ymmärrän hyvin että tuolta on vaikeaa lähteä takaisin kaupunkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kytäjänmamma :)

      Mikä siinä lieneekään, että kun nuoruudesta pääsee aikuisuuteen, alkaa luonto ja sen luoma miljöö kiinnostamaan enemmän. Kun ravintolat on juostu, yöt tanssittu, musiikkia huudatettu ja arjen draamoista selvitty, hiljaisuus ja rauha nostavat osakkeitaan kummasti.

      Poista
  8. Tähtitaivas onneksi näkyy vaikka suoraan sängyltä, kuten myös auringon nousu. Maailmantuskaa ne eivät ratkaise, mutta helpottavat edes hieman. :) äkkiä pois sieltä vanhasta kodista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nii-in! Hitsi kun voisikin vaan pakata nyssäkät ja lähteä Jovelaan. Kukaan tai mikään ei meitä estä tilaamasta muuttokuormaa vaikka heti, mutta se ei ihan vielä olisi kovinkaan järkevää. Mulla on sellaisia työprojekteja, että on vielä pakko kökkiä täällä ainakin alkukevääseen.

      Däääm! ;D

      Poista
  9. Siinä yksi syy miksi en viihtynyt kaupungissa vaan palasin maalle!!:) Nyt varsinkin kun puita kaadettiin pihasta, on ihanaa iltaisin käppäillä pihalla ja katsella taivasta. Aamulla menen kahvikupin kanssa ulos kuuntelemaan mitä siellä tapahtuu. Asutaanhan mekin keskustassa, mutta ei täällä asusta kuin hiukan alle 3000 ihmistä.. No sais välillä olla hiljaisempaakin. ;) Hih.

    Ja minä olen vielä yrittänyt tavoitella sinua, kaameeeeta. Onneks et oo huomannu sähköpostia. Piilota koko viesti jos satut vahingossa huomaamaan.. Hus pois kaik ylimääränen sulta ny. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih! Kuulostaa ihanalta tuo sun elely siellä :)

      Ja sori! Luen tosi harvoin blogin meiliä ja nyt en ole käynyt siellä ainakaan pariin viikkoon, mutta kävn nyt heti ja nakutin sulle takaisin :)

      Poista
    2. On täällä omat ihanat puolet asustella! Aina olen ollut taivaanrannankyttääjä ja viimeisimmästä vuokra-asunnostakaan ei tunnu olevan sisältä kuvia olleskaan vaan parvekkeelta kuvattua taivasta. :D

      Luin sun nakuttelus ja kyl maar olitki kirjottanu kaikkia jänskää. :) Huih.

      Poista
  10. Hienoja oivalluksia ja sanoja, Johanna! :) p.s. Sinulle on postia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos, kiitos! Aivan ihanaa postia sain :)

      Poista
  11. Ihania kuvia taas :) Kyllä maalla on mukavaa! Mä niin nautin noista sun kuvista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsih! Mun pokkarinäpsyt ;D Kivaa, että ne ilahduttaa muita :)

      Poista
  12. Minä odotan aina innolla uutta postaustasi! Enkä tälläkään kertaa turhaan! Hienoja ajatuksia!

    VastaaPoista
  13. Tutun kuuloista pohdintaa. Hiljaisuus, pimeys, tähtitaivas, maalaiselämän pyhä kolminaisuus. Muistan hyvin hetken, kun Torpalla ensimmäisen kerran tuijoteltiin yläpuolelle levittäytyvää tähtiloistoa - sellaista ei kaupungissa näy koskaan! Maalla vietetty aika herkistää kaupungin melu- ja valosaasteelle. Se, mitä aiemmin ei ole juuri noteerannut, on alkanut ärsyttää ja tunkea aisteille vahvemmin.Kotimatkat tuntuvat kerta toisensa jälkeen ahdistavimmilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta, että nyt alkaa noteeraamaan asioita eri tavalla ja juuri tuo aisteille tunkeminen saa otsan ryppyyn. Ärsyttää ihan tosissaan se kun ei voi itse vaikuttaa niiden ärsykkeiden määrään.

      Poista
  14. Kiitos ihanasta kirjoituksestasi! Niin paljon on samoja ajatuksia pyörinyt mielessä, vallankin näin jouun alla kun kaikki vain on niin kovaa mainostusta tulevasta juhlasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mummeli kommentista :) Itse nautin jo joulun ajatuksesta, koska siitä on tulossa kovin rauhallinen. Ensin jokavuotinen, odotettu jouluaatto äidin luona perheen kesken seurasta ja antimista nautiskellen, sitten jouluaattoyönä isännän ja koirien kanssa hiljaisen maailman halki autolla kohti Jovelaa, jossa saamme olla kokonaisen viikon ihan rauhassa. Jouluna ollaan ja tehdään mitä lystää. Paossa kaikesta tohinasta.

      Poista
  15. Kauniita rauhallisia kuvia. Oi kuinka mieleni tekisikään kömpiä hämyisän pihasaunan lämpimiin löylyihin vailla minkäänlaista kiireen tuntua. Herättääpi ajatuksia tässä hektisessä maailmanmenossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että tämä avautuminen herättää ajatuksia :) Toivottavasti pääset pian saunomaan rauhassa :)

      Poista
  16. Tähtitaivas on yksi niistä asioista, joita kaupungissa olen kaivannut ja nyt täällä maalla on ihana katsoa iltaisin taivaalle. Ainakin toistaiseksi tähtitaivas näkyy kirkkaana myös rakennustyömaalla, kun katuvalot eivät meidän talolle asti ylety.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähtitaivas on sellainen juttu, että sen nähdäkseen pitää luopua jostain ja pysähtyä siihen hetkeen. Ehkä se on juuri siksi niin arvokas. Jokaisen saatavilla, mutta monelta kadonneena.

      Poista
  17. Asiaa! Samaa on täälläkin ihasteltu, tähtitaivaan kauneutta <3 Säkkipimeydellä on puolensa silläkin :)

    Yksi siskoistani kävi yhtenä iltana pitkästä aikaa. Tuumaili heti, että onpa täällä kummallista kun ei kuulu mistään mitään (eikä näe mitään). Olin että aijaa, niinhän se taitaa olla :D Kovin sitä tottuu rauhaan ja hiljaisuuteen, mutta muistaa kyllä jos kaupungin valoissa ja hälinässä joutuu käymään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se hiljaisuuden kontrasti mölyyn on huikea. Hiljaisuus on pop. Välillä pitää hieman saada möykätä, mutta noin vallitsevana tilana hiljaisuus voittaa,

      Voin vaan kuvitella miten ihanassa äänimaailmassa te satte elellä. Ja sen tähtitaivaankin siellä voin kuvitella <3

      Poista
  18. Voi Johanna. Ihanaa pohdintaa, sait mut taas hymilemään :) Me seistiin lauantaina pikkupakkasessa saunan jälkeen kirkkaan tähtitaivaan alla. Juotiin puoliksi pullo olutta. Ei tuu muuten missään muualla niin puhdas olo, kun maalla saunoessa.

    Mä hei laitoin sulle sunnuntaina sun vanhaan postaukseen vinkin mun blogissa olevasta tunnunstuksesta sulle. Halusin kiittää näistä ihanista postauksista. Toivottavasti huomasit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää teidän muiden tähtitaivasjutut on NIIN ihania! <3

      Ja sori, en yhtään huomannut, kun en mitään oikeen meinaa ehtiä. Töitä, töitä vaan tällä hetkellä ja viikonloppuisin sitten Jovelaa, mutta kiitos! Ilahduin kovasti :)

      Poista
    2. Hei ei mitään. Pääasia, että tuli terveiset perille ♥
      Jos ees vähän helpottaisi kiireen keskellä tieto, että sun blogipäivityksiä arvostetaan ja odotellaan innolla. Ei me hukkaan siihen käytetty aika. Tsemppiä ja pitäkää kiireen keskellä itsestänne huolta.

      Poista
  19. Kirjoitit taas niin täyttä asiaa <3 Nautin kiireettömyydestä, joka vallitsee elämässäni nyt kun sylissä tuhisee muutaman viikon ikäinen vauva. Voi, kunpa aina voisin olla näin, ilman sitovia aikatauluja.

    Ja ihanasti teillä siellä Jovelassa on lintujen ruoka tarjolla! Saat kyllä kaikessa esiin sen arjen kauneuden <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea hirmuisesti SannaKoo! Sulla on siellä nahkavekkari, joka toimii luonnollisena rauhoittimena. Suloista vauva-aikaa sinne :)

      Mulla oli oikeen hauskaa lintujen herkkubuffaa luodessa. Otollinen yleisökin oli runsaslukuisena paikalla ahmimassa herkkuja ;D

      Poista
  20. Onneksi löysit tähtitaivaan...:)
    Meinaatteko olla joulun Jovelassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jouluaatto ollaan perinteisesti äitini luona läheisten kanssa, mutta illalla sitten auto suunnataan kohti Jovelaa. Ajellaan jouluyöksi talolle ja siitä alkaa sitten viikon loma Jovelassa. Ihanaa!

      Poista
  21. Noista pienistä se koostuu. Silloin tuntee elävänsä kun tuntee, ärsytystä tiskeistä tai ihania pehmeitä vaahtohattaroita, varpaita kylmäävän viiman tai niitä hivelevän lämmittävän villasukan - se on ihan miten sen ottaa. Maalla on sellainen rauha, jota ei vain enää kaupungista löydä.

    VastaaPoista
  22. Hei mä niin tykkään lukea sinun ajatuksiasi.Kun asiat sanotaan ääneen. Itsekin tuossa mennä päivänä pohdiskelin melkein itseni pyörryksiin. Juuri sellaisia asioita kuin ympärillä olevat tavarat ja asiat...Ihmisten tyytymättömyys ja riittämättömyys, kun mikään ei riitä ja aina sitä tahdotaan lisää maailmaa...Kun ennen on pärjätty paljon pienemilläkin asioilla. Nykyään niillä ei ole edes merkitystä kun kaikki on niin haitekkia.
    Jovelassa näyttää niin Jouluiselta. Kiva joulukalenteri ja purkit !!!
    Tähtitaivaan tuiketta kerä kynttilänvalon lähetän täältä hiljaisesta Torpasta aina sinne Jovelaan asti <3

    VastaaPoista
  23. täyttä asiaa joka sana,mitään lisättävää en pohdintoihisi löydä!

    VastaaPoista
  24. Tähtitaivasta tulen katsomaan tänään, 5 km kirkolta Ukiin ja levähdyspaikan kohd vasemmalle, sieltä salmen rannalta löytyy minun tähtitaivaani. No, toki arkisempikin syy on, polttopuuvarastoon pitää samalla hakea täydennystä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi! Toivottavasti oli mukava reissu tänne Jovelan lähimaille :) Lostojuttu kun saa täydennettyä puuvarastoa tuolleen.

      Poista
  25. Mä oon niin paljon miettinyt samoja asioita. Kun pääsisi tästä järjettömästä asioiden suorittamisesta, aikatauluttamisesta jotenkin irti. Eikä ainakaan siirtäisi sitä omiin lapsiin, että edes lapset saisivat ihmetellä elämää rauhassa!

    VastaaPoista
  26. Sä saat varmaan satoja tunnustuksia, kun oot niin ihana. Blogissani yksi lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Jonna. En ole tuollaista tunnustusta saanut ennen :) Ihanaa, kiitos!

      Poista
  27. Itsekkin olen suuri vanhojen talojen fani. Nyt asutaan 113 vuotiaassa mutta kiikarissa olisi ihana unelma 130vuotias mansardikattoinen... Meillä laitettu koti nykyaikaiseksi, tosin lattia oli pakko laittaa. Täältä joskus puettu alkuperäinen ja laitettu levyä :O Vaihdettiin lautalattiaksi. Katto ja osa seinäpinnoista on vaan maalattu. Kaikki on säästetty mikä on mahdollista. Talvella on joskus koleaa ja vetoisaa mutta niin ihanaa silti. Piitääkin laittaa ruukkulämmitysidea korvan taakse ja yllättää mies sillä joku kerta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon on vanhoista taloista vuosien saatossa poistettu vanhaa ja korvattu niitä uusilla. Siten asiat on edenneet kaikessa muussakin ja kun homma tehdään hyvin, mikäs siinä. Harva haluaa asua museossaja nykyaikana jonkinasteinen mukavuus on oltava :)

      Meilläkin säästetään mikä kohtuudella voidaan :)

      Poista
  28. Kuulostaa tosiaan ihanalta maalla elo! Mikä on muuten tuon sarjan nimi, josta kerroit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä meidän elely on vain viikonloppuisin oleskelua, koska emme pääse vielä muuttamaan talolle, mutta ihanaa tämäkin.

      Mainittu sarja on Frontier House ja sitä voi katsella esmes: http://www.youtube.com/watch?v=I-prRxB1ggg

      Suosittelen erittäin lämpimästi myös Edwardian farm, Victorian farm, Wartime farm sekä tales from Green valley, jotka ovat BBC:n lämminhenkisiä sarjoja samassa hengessä.

      Poista

Kiitos kun kommentoit!