Päätöksistä suurin

Koska tässä ei nyt kirjoiteta jännäriä, jossa lukijaa vedätetään monen juonenkäänteen ja harhaan johtavan sivupolun kautta kohti tarinan kliimaksia, täräytän heti alkuun, että olemme päättäneet muuttoasiasta. Jos kaikki nyt etenee muutamien Jovelaan liittyvien juttujen osalta toivotulla tavalla, tämän nykykodin ulko-ovi painetaan kiinni viimeisen kerran maaliskuun lopussa, 3 kuukautta ennen alkuperäistä muuttotavoitetta.

Meidän pitää esimerkiksi saada salin lattia pikimmiten kuntoon (iso homma), jotta talolle voidaan alkaa toden teolla siirtää muuttolaatikoita joka perjantai, kun ajamme talolle. Hiljaista muuttoa tässä ollaan tehty jo jonkin aikaa. Joka kerta jotain mukaan.

Joskus pienempää, kuten viime viikonloppuna nämä mukana muuttaneet poromme..

.. jotka muuttivat osoitetta yhdessä tällaisen pienen pöydän kanssa nykykodista Jovelaan. Siis jo jotain hieman isompaakin on matkassa kulkenut.

Muuton kriteerinä meillä on ollut tietenkin työasioiden järjestely, mutta käytännön puolella listalla olivat pakolliset asiat: lämmitys (x), pesumahdollisuudet eli sauna (x), riittävästi riittävän valmista tilaa (melkein) ja vesi (melkein). Nyt joulun aikaan meillä pitäisi valmistua makuuhuoneen lattia, vessan lattia ja eteisen lattia, jonka jälkeen siirrytään salin lattian kimppuun. Se onkin isompi homma, mutta se pitäisi saada valmiiksi tammikuun loppuun mennessä, jotta voimme koko helmikuun ajan rontata talolle isompia laatikkoihin pakattuja tavarakuormia.

Vesi tosiaan on, vaikka sitä ei vielä voi käyttää. Puhdistuspumppailemme porakaivoa puolisentoista viikkoa joulun jälkeen lotkotellen joka päivä useamman tunnin sitä vettä kaivosta, jonka jälkeen voidaan ottaa vesinäyte. Sen jälkeen porakaivoon asennetaan se oikea pumppu ja ankankaulahana, josta voimme laskea vettä ämpäriin ja kantaa tupaan tai saunaan. Vedentulo on ollut hyvä. Tarkistuslaskennassa kaivo tuotti testitunnin aikana yli 1200 litraa vettä, eikä se vedentulo siihen hyytynyt. Kaivo näyttää tällä hetkellä tältä ja kuten näkee, vettä tulee lennossa. Kuvanottohetkellä kaivosta on pumpattu vettä yli 3 tuntia keskeytyksettä ja se lentää edelleen komeassa kaaressa. Sen verran kovaa vettä tulee, että tuossa puhdistuspumppausletku on hieman tanssahdellut paikaltaan ja sojottelee risukasaa kohti aiheuttaen käärmeenkielisuihkun kahteen eri suuntaan. Letkun suun edessä oli nääs oksa.

Sisällä tosiaan paiskitaan lattioiden parissa viime- ja tulevina viikonloppuina. Makuuhuone on tyhjennetty ja sängyt on siirretty tuvan puolelle.

Tuon makuuhuoneen lattian kanssa on sellainen tilanne, että siinä ei ole mitään säästettävää kunnostusmielessä. Ensinnäkin huone on ollut ennen 2 huonetta, joten kapoiset lankut kulkevat huoneessa kahteen eri suuhtaan. Lankut ovat rikkinäisiä, rumia ja vaikka niitä miten paijaisi, lopputulos olisi hupaisa. Siksi olemme päätyneet siihen, että lattia eristetään huokoisella eristeellä (tehty), jonka päälle tulee korkkipohja ja sen päälle puuparketti. Puuparkettia on käytetty taloissa 1600-luvun loppupuolelta saakka, joten se ei ole mikään moderni ratkaisu edes näin vanhassa talossa. Erityisen kylmäkään se ei ole jos pohjana olevat materiaalit eivät edesauta kylmyyden siirtymistä parketille. Huokoeriste+korkki on hyvältä tuntuva ratkaisu ja sillä mennään.

Tuvan lattia taas on ajoittain jumalattoman kylmä. Tuvan puolellahan ei ole mitään lattioiden nostoa tehty, eristeet ovat ikivanhoja ja veto käy pikkurillin mentävistä lankkujen aukoista. Mitään ihmeellistä ei tuvan lattialle olla tehty, koska lattia tullaan avaamaan keväällä. Nyt pidämme kylmyyttä loitolla erilaisilla matoilla. Viimeksi löysimme Fidasta valkoisen maton tupaan ja uusin löytö on Espoon uudesta kierrätyskeskuksesta löytynyt ihana villamatto (12,-). Peittelemme siis lattiaa matoilla, kunnes tupakin saadaan eristettyä lattian osalta.

Tuvan seinäpenkit ovat myös hieman vetoisia, joten niitä olemme peitelleet lampaantaljoilla. Eläinkokeena suoritetut testaukset kertovat, että veto on taltutettu. Testaajana tässä Mai, joka on ottanut seinäpenkit taljoineen omakseen heti kun päkänahat saatiin laskettua käsistä.

Olen ottanut tavaksi napata suunnilleen kerran kuussa kuvan Jovelasta ulkoa käsin ja jotenkin olin siinä käsityksessä, että joulukuun kuvassa olisi pieni muutos edelliseen lumen osalta.

Jos jotain muutosvertailua hakee, niin se ei ainakaan löydy remonttipuolelta. Mitään remppaa ei talon ulkopuolella olla tehty, mutta piippu-/hormiremppa on kesken ja piha taas yhtä sotkua. Mudan, liejun ja luontaisten roskien lisäksi etupihamme viehkeys syntyy erinäisistä rakennusjätteistä, jotka kertovat siitä, että jotain on tehty ja jotain on meneillään. Tällaista idylliä siis Jovelassa!

Lopetan siihen mistä aloitin. Jos kaikki menee hyvin nykykotimme ovi painuu viimeisen kerran kiinni 105 päivän kuluttua ja Jovelat astuvat samana päivänä taloonsa sen asukkaina, eivät enää viikonloppuasukkaina.

Tämä ajatus on parhain joululahja ikinä!

Onnellisia päiviä tahoillenne siellä :)

Jovelan Johanna