jovela

jovela

maanantai 27. tammikuuta 2014

1. vuosi Jovelassa

Näin se aika menee. Eilen tuli tasan vuosi täyteen siitä, kun ensimmäisen kerran menimme Jovelaan. Saman päivän iltana kerroin vanhassa blogissamme hämmentyneenä, että taisimme ostaa talon ja niinhän siinä sitten kävi, että kauppakirjat allekirjoitettiin virallisesti helmikuussa.



Vuosi sitten Jovelassa oli kylmä ja lunta oli nietoksina. Muistan kun kävelin ensimmäistä kertaa Jovelan pihaan. Oli kova pakkanen ja lunta tuiskutti. Isäntä oli jäänyt laittamaan autoa parkkiin, sillä pihalla oli muitakin autoja yhteisnäytön vuoksi. Ystävämme oli lähtenyt kanssamme katsomaan taloa ja kopisteli perässäni sisälle. Tiesin heti, että tämä oli se talo, jota olimme etsineet 4 vuotta. Taloa myynyt talon omistaja sanoi tienneensä heti, että talon seuraava omistaja oli tullut sisälle. Vailla sen kummempaa mystiikkaa se vaan oli niin; talo oli meidän ja me talon. Toki siinä ensin kierrettiin ja tutkittiin taloa lattiasta ullakkoon ja todettiin, että se on juuri sellainen reppana, jollaiseksi se oli kuvattu ja edessä tulisi olemaan jos mitä haastetta. Jäätävässä kylmyydessä tein päätöksen hiljaa omassa päässäni, tästä tulee meidän kotimme.

Ostopäätös oli kuitenkin yhteinen. Keskustelu autossa oli sitä luokkaa, että takapenkillä istunut ystävämme oli suorastaan sanaton. Keskustelu isännän kanssa meni suunnilleen näin: J: noh, mitäs olit mieltä? I: Joo-o, ihan hyvä. J: Katsoitko kaiken läpi? I: Joo, Ihan ok. J: Ostetaanko me sitten tuo? I: Ostetaan vaan.

Ja siinä se oli, meidän syvällinen keskustelu aiheesta sitoutuisimmeko todennäköisesti loppuelämäksemme tähän projektiin ja ostamme talon. 5 minuuttia myöhemmin olin jo soittanut myyjälle, sopinut dokumenttien toimituksesta ja toisesta katselusta. Muutamaa viikko myöhemmin istuin autossa työparini kyydittämänä matkalla allekirjoittamaan kauppakirjat. Sen jälkeen oli vielä reilun kuukauden odottelu ennen kun talo luovutettiin meille. Maaliskuun lopussa talo oli tyhjennetty ja avaimet luovutettu meille.

Sitten alkoi remontti. Alussahan heräsimme joka lauantai aamuvarhaisella ja ajoimme talolle sen 2,5 tuntia voidaksemme palata samaa reittiä takaisin illalla. Siinä välissä raivasimme ja teimme kaikkea mitä talolla pystyi tekemään. Jääkylmässä talossa yritimme pysyä lämpimänä muutaman patterin ja tuikkukynttilämeren voimalla. Ikkunoiden ja hirsiseinien välistä pystyi työntämään kätensä läpi, joten ensin eristimme nuo ikkunat, jotta sisälle ei enää tuulisi. Pääsimme yöpymään ensimmäistä kertaa talolla vappuaattona.  Kuohuviinipullon ja ystävältä saadun pionikimpun voimin juhlistimme vappua, työnjuhlaa remppaamalla taloa.

Tästä se alkoi huhtikuussa 2013

Rempan ensimmäinen päivä
Tuparemonttia 1


Omasta mielestäni suurimman muutoksen talossa on kokenut nykyinen makuuhuone, eli kammari, joka oli pimeä ja ruma tila. Tässä postauksessa näkyy kammarin alkuvaiheita:


Kuvia remontin keskeltä (toukokuussa 2013)

1. Vuosi Jovelassa

Olen pitänyt tuota tehtyjen ja tekemättömien listaa näkösällä blogin oikealla laidalla, mutta muutan sitä nyt siten, että poistan kaikki tekemättömät. Teen sen koska remontin edetessä tulee jatkuvasti eteen uutta tehtävää ja joku tehtäväksi listattu taas saattaa ollakin sellainen, että sitä ei ylipäätään tarvitsekaan tehdä.

Tässä on lista Jovelan 1. vuoden aikana tapahtuneista muutoksista. 

TALO

+ katto uusittu (pellit)
+ kattoniskojen tuenta
+ katon uusien tukilinjojen rakentaminen

+ päätylautojen maalaaminen
+ harjakatteen puuttuvan osan kiinnitys
+ sadevesikourut & syöksyputket
+ sadevesisäiliöt

+ katon viimeistely
+ katon lippalautojen vaihto
+ kivijalan korjaaminen & uusi valu ("salipääty")
+ alaseinän pohjan korjaaminen
+ takaseinän virheellisesti tehdyn laudoituksen purku
+ takaseinän eristyslevytys
+ takaseinän laudoituksen kiinnitys uudelleen
+ ikkunat uusittu
+ eristystä lisätty ekovillalla


TUPA

+ tuvan uusi sisäkatto
+ tuvan ikkunoiden ja seinän välien tilkitseminen

+ tuvan ikkunoiden raamit
+ tuvan epäkäytännöllisen kaapin purku
+ yhden laatikkopenkin purku
+ tuvan seinien eristäminen huokolevyllä
+ tuvan ovien puhdistus ja maalaaminen
+ tuvan seinien pohjatyöt tapetoinnille
+ tuvan seinien tapetointi
+ tuvan panelointien maalaaminen
+ jalkalistat
+ paneelien listat
+ kattolistat
+ tuvan kulmakaapin puhdistus
+ tuvan kulmakaapin maalaaminen
+ tuvan laatikkopenkkien maalaaminen

+ saareke (elementit)

SALI

+ salin ikkunoiden ja seinän välien tilkitseminen
+ salin ikkunoiden raamit
+ salin seinien eristäminen huokolevyllä

KAMMARI

+kammarin ikkunoiden ja seinän välien tilkitseminen
+kammarin ikkunoiden raamit
+kammarin seinien eristäminen huokolevyllä
+seinien kulmien, ikkunan alisten ja saumojen energiapaperointi

+ katto- & jalkalistat
+ kammarin seinien pohjatyöt tapetoinnille
+ kammarin seinien tapetointi

+ kammarin lattian uusiminen
+ kammarin katon maalaaminen
+ vaatekaapit


VESSA/KYLPYHUONE

+ seinien panelointi
+ paneelien maalaus

+ kylpyhuoneen ikkunan ja seinän välien tilkitseminen
+ vedettömän separett-vessan asennus
+ ikkunoiden raamit
+ kattolistat
+ lattia

+ pönttöuunin käyttöönotto

PORSTUA (eteinen)

+ seinien panelointi
+ lattia
+ listat
+ komeron maalaminen

KUISTI

+ välikaton purku
+ eristäminen
+ sisäkaton korjaus


PIHALLA


+ sauna
+ porakaivo
+ 1. savupiippu
+ etupihan puiden kaataminen
+ takapihan puiden kaataminen
+ takapihan pensaiden harvennus
+ tuomien kaataminen
+ omenapuiden karsinta
+ oksien poiskuljetus
+ ryteikköjen raivaus osa 1
+ etupihan siistiminen jätteistä
+ etupihan ryteikköjen poisto

+ pensaiden karsinta (etupiha)
+ kesäpesupaikka pihalle

+ piha-alueen siistiminen
+ puutarhan takarajan raivaus
+ puutarhan takarajan puiden kaato

+ lintujen ulkoruokintapisteet



63 päivää tästä eteenpäin

..ja olemme muuttaneet Jovelaan. Virallinen muuttopäivä on 31.3.2014 (maanantai), mutta emmeköhän me sinne käytännössä viikonloppuna muuta. Sitä ennen pitää saada salireppanaa eristettyä hiiri-invaasiolta, eli lattiaa korjattua, jotta voimme tehdä salista varaston. Talo on kaikkea muuta kuin valmis. Muutamme keskelle remonttia ja elämme askeettisesti vielä kauan.

Matka edessä on pitkä, mutta ainakin saamme olla ja elää Jovelassa, jolloin sen kunnostuskin etenee paremmin ja samalla saamme myös viettää normaalia arkea siellä. Elämänmuutoksesta tulee suuri ja todennäköisesti kasvukipuinenkin, kuten yleensä tuppaa olemaan. Kovinkaan epätodellisen ruusuisin lasein emme katso tulevaa kohti, sillä tiedostamme edessä olevat haasteet. Toisaalta olemme nyt eläneet tätä kahden talouden elämää keväästä saakka ollen välillä talolla pidempiäkin aikoja kerrallaan, myös talvella, joten  perusolemiseen liittyvien asioiden kohdalla en usko mitään polvilleen vievää yllätystä tulevan arjen osalta. Täällä nykykodissa kaipaan talolle koko ajan. Sen maailma ja sen mahdollistama elely on niin kovin erilaista.

En nyt tee tästä 1. vuoden postauksesta tämän syvempää taaksepäin katsovaa matkaa, enkä edes järjestä mitään arvontaakaan, mutta kiitän vilpittömästi teitä siitä, että olette olleet mukana tässä Jovelan 1. vuodessa. Blogin tarkoitus on seurata matkaamme ja matkaseuralaisina olette olleet loistavia! Kiitos siis tästä ensimmäisestä vuodesta ja tervetuloa mukaan seuraavalle!

Meillä muuten on Jovelassa mielenkiintoinen asukki, jonka läsnäoloa ei olla ennen huomattu. Perjantaina olimme pihalla perisyntiä harrastamassa (tupakilla) kun täydellisen hiljaisuuden rikkoi tällainen, erittäin voimakas huuto. Voitte kuvitella sen fiiliksen, kun seisoo täydellisen hiljaisessa maailmassa mustan tähtitaivaan alla ja joku alkaa kiljumaan naapuripuusta tuohon malliin! Lehtopöllöhän se siellä morsianta huuteli saapuvaksi. 

Kuva: Peter Preece


Ensimmäinen vuosi on nyt takana ja toivottavasti monen monta edessä tuolla Jovelassa, jota etsimme niin kauan.

80-luvun alussa tehtiin elokuva Täältä tullaan elämä ja vaikka se tarina onkin kovin kaukana Jovelasta, voin silti todeta, että Täältä tullaan elämä. 63 päivää ja alkaa Jovelan aika.

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna

48 kommenttia:

  1. Se on mahtava tunne, kun on ihan varma, niin varma kuin mistään vaan voi olla, että joku päätös on oikea. Sellaisen avulla jaksaa sitten erilaiset hidasteet muut viivytykset, joita matkan varrelle vääjäämättä tulee; kun on varma asiastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tahto on se juttu, mikä vie läpi vaikka takaperin pusikosta ;)

      Poista
  2. Eiku täältä tullaan Jovela! ;) Ai että, tuli ihan liikuttunut olo tätä lukiessa. Ja toi tehtyjen asioiden lista on ihan käsittämätön jo nyt! Toivotan kaikkea maailman parasta teille ja loputtomia määriä onnen hetkiä Jovelassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, ja sulle oli mun blogissa haaste :)

      Poista
    2. Kiitos! Ihana kommentti <3 ja kiitos haasteesta! Yritän ottaa sen vastaan viikonloppuna Jovelassa :)

      Poista
  3. Vallan kummaa porukkaahan te olette kun naapurinkin pitää pimeellä huhuilla, että ettekös te nyt mua meinaa noteerata ollenkaan :D

    Ei uskois että vuosi on hurahtanut näin nopeasti, ihan vastahan kaupat teitte! Tässä sen näkee miten sukkelaan aika menee kun on kivaa! Ja parasta on kun tätä kivaa tulee jatkossakin - muita bloggareita mitenkään väheksymättä täytyy sanoa, että tästä sun blogista on tullut sellainen makupala, jonka jätän aina viimeiseksi. Tätä on hyvä sitten makustella :)

    Kiva kun saa oman muuton alta pois, pääsee sitten kunnolla keskittymään sun muuttopostauksiin ja -fiiliksiin.....jotka tietenkin on korkealla, sehän on sanomattakin selvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pepi! Olen ihan otettu! Ja totta! On se kummaa miten aika tavallaan menee nopeasti, mutta sitten kun pysähtyy miettimään sen sisältöä, siihen on mahdutettu vaikka mitä.

      Tsemppiä muutoon! mahtavaa sitten nähdä kun asetut uuteen kotiin ja pianhan tässä taas ollaan keväässä, jolloin Lillan kukoistuskausi taas alkaa. Kaikkea mukavaa tiedossa!

      Poista
  4. Hirrrrrrmuinen lista noita tehtyjä töitä! Meillekin kävi muuten noin, että tiesimme heti. Ihan paras tunne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itse miettinyt, että oliko se tunne varsinaisesti sellainen, että tämä se on, vai katosiko sisälle kävellessä tunne siitä, että pitäisi jatkaa etsintöjä? En ole ihan varma, mutta se tunne oli siinä heti olemassa, rauha ja pysähtyneisyys tavallaan. Me oltiin Jovelaan saapuessamme nähneet kymmeniä ja kymmeniä taloja vuosien aikana. yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ne tuntuivat aina vääriltä. Jovelaan kun kävelin, oli kuin olisin tullut kotiin. Se oli tutun tuntuinen ja n 15 pakkasasteesta huolimatta lämmin tunnelmaltaan.

      Poista
  5. Voih, sydämelliset onnittelut ensimmäisestä vuodesta!! <3 On teillä niin hurja tahti ollut, että hitaampia tässä ihan hirvittää!

    Heh, alkuaikoina minäkin olin ahkera listojen laatija, mutta tulin lopulta täsmälleen samaan tulokseen kuin sinäkin :D Tekemättömiä hommia on puolimahdoton listata todenmukaisesti, koska ei voi tietää mitä kaikkea eteen vielä tulee. Ehkä parempi niin, parasta vaan keskittyä iloitsemaan jo valmiiksi taputelluista palasista :)

    Tämä olikin ainoa blogipäivitys jonka ehdin lukemaan "lounastauollani". Kädet on paikoin vereslihalla hiekkapaperista, mutta jatkamaan pitää mennä. On nämä hullun hommia, vai mitä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Taru <3

      Mä vähän luulen, että tuo tekemättömien lista oli osa alkuintoa, kun halusi korvamerkitä joka jutun. Vuoden jälkeen sitä on jo tottunut Jovelointiin siihen malliin, että listat suuntaan ja toiseen on aikalailla yhdentekeviä. tehdään mitä pitää, silloin kun pitää ja ne valmistuu valmistuttuaan ;) Tehtyjen listan kuitenkin haluan pitää, koska se on osa tätä meidän talohistoriaa. On mukavaa sitten joskus palata ajassa taaksepäin ja huomata, että onhan tässä jo jotain tehtykin.

      Sulla on taas siellä vauhti päällä! tsemppiä aherrukseen. Lopputuloksesta ei voi odottaa kuin upeaa!

      Poista
  6. Ilolla olen ollut mukana matkallanne! Olen tainnut sanoa ennenkin, mutta toistettakoon silti, että kauniisti kirjoitat, arvostavasti ja oivaltaen kaikesta siitä, mitä noin suuri muutos ja mullistus elämässänne tarkoittaa; myös kunnioituksesi entistä elämää ja sukupolvia kohtaan lämmittää.

    Omistamme Mr:n kanssa vanhan funkkistyylisen osuuskaupan keskellä kirkonkylää. Myynnistä on puhuttu, muttei ole tehty asian eteen yhtään mitään... Siinä se seisoo, odottaneekohan meitä, kohta eläkeikäisiä? Olet tainnut tartuttaa kipinän, huomaan suunnittelevani remonttia ja sisustusta, muuttoa omakotialueelta tuohon kauppaan. -Viljalti hyviä ideoita ja toimintavinkkejä olen saanut sinunkin blogisi kautta. Neliöthän muutossa lisääntyisivät, mutta ehkä asumisen mielekkyys voisi kasvaa, koska yläkerrasta tulisi asunto, alakerrasta saisimme kumpikin omat ”puuhamaat”, jossa toteuttaa kaikkea sitä värkkäämisen himoa, joka etenkin minussa asuu voimakkaana ja kasvaa vaan vuosien myötä.

    Ja kun sisälläni aina on asustellut alter-egona Kartanonfrouva, olisihan se kovasti somaa kuulua kanssasi samaan sosieteettiin. Saattaisin joku päivä visiteerata teillä ja asua Villa Gerdassa. Voisimme pikkusormi somasti koukussa juoda päiväkaffeet Salissa siroista porsliinikupeista ja nauttia pikkiriikkisen hyvää madeiraa aidoista kristallilaseista, jotka jommankumman farbror on meriltä tuonut ;)

    Iloa kevääseenne, Lämmöllä Keekeläinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo orastava ajatus kyläkaupan elvytyksestä kuulostaa kieltämättä houkuttelevalta ja erityisesti omat puuhamaat ovat sellaista elämän luksusta, että sinuna/teinä harkitsisin ihan vakavasti hommaan ryhtymistä.

      Kiitos kauniista palautteesta :) Keekeläisen ja Hildurin kommentit ovat aina mitä mieltä lämmmittävimpiä ja hauskimpia!

      Poista
  7. Siis ihan hirveesti olette saaneet aikaan vuodessa.
    Kiva on ollut seurata remppaanne...ja kivaa on sitten nähdä kotinne asuttuna..:)

    VastaaPoista
  8. Munhan tuli ihan itku, kun tästä viestistä tuli niin hyvä mieli. On jotenkin niin ihanaa, että tunnistaa oman kotinsa ja on sille se oikea ihminen. Olen jo aiemmin ihastellut sitä, miten paljon olette saaneet aikaan ja vielä noin kahtaalla kulkemalla, hatunnosto sille siis! Oikein paljon onnea Jovelan katon alle meiltä hiljalleen remppaavilta Vaahteramäestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset sinne Vaahteranmäelle :) Meillä on toki ollut myös työmiehiä tuolla talolla tekemässä isoja/vaarallisia/ammattilaista vaativia hommia, eli tapiseerauksen teki 2 restaurointiopiskelijaa, savupiipun ja hormin muurasi paikallinen firma, joka hoiti myös turvaliset niskatuet katolle, haastavat puut kaatoi viherpalvelu, jonka mainiot puutarhurit auttoivat myös takapihan raivauksessa ja kivijalan valuun teki työmies.

      Vaan ollaan saatu itsekin rehkiä, eikä asialle ole näkyvissä muutosta tulevaisuudessa ;)

      Poista
  9. No,paljon te olette ainakin saaneet siellä aikaan,kun tuota tehtyjen töiden listaa katsoo...onnittelut teille...kohta se muutto häämöttää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Listaa katsoessa siltä tuntuu itsestäkin! Missä vaiheessa nuo kaikki on tehty ;D

      Poista
  10. Olipa siinä listaa, onkohan täällä noin pitkä vaikka seitsemän vuotta on jo kulunut! Ihan hurjasti onnea ja iloa uuteen kotiin! Ei varmaan muutto jännitä yhtään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos oikeasti listaisit kaiken, luulenpa, että lista olisi ainakin yhtä pitkä. Sitä unohtaa mitä tuli tehtyä ja kun le laittaa ylös, itseäkin ihmetyttää ;)

      Muutto jännitä? eheiii... ;D

      Poista
  11. Eka vuosi takana ja kymmeniä edessä! Niin ihana on Jovela että sinne muuttoon odottavia päiviä kannattaa laskea. Yksi maaseudun parhaita puolia on kotiovelta vautuva luonto, pöllöt, lepakot, tikat, kaikki muut linnut ja maata pitkin vilistävät eläimet. No, ehkä hiiriä ei lasketa mukaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tikkoja meillä piisaakin talolla. Yksi hoopo tikka hakkaa päivät pitkät samaa kohtaa puussa, joten odotamme sen ison oksan sieltä putoavan jossain vaiheessa! Lintulaudallakin käy kuhina. On peippoa ja tirpusta, tikkaa ja närheä. Koko tienoo puolisoineen ruokailee Jovelan lintulaudalla ;D

      Poista
  12. Huh, mikä lista. Onnittelut teille ahkeruudesta ja rohkeudesta. Pian voitte käyttää kaiken matkoihinkin kuluneen ajan remonttiin :)
    Meillä on samanlainen naapuri ja poikasaikaan sen kanssa kannattaa olla vähän varovainen, emo voi olla aggressiivinenkin. Ja ne lapset sitten, siinä vasta aamuöistä mekastusta tiedossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajan ja rahan! Ja jospa tässä vuonna 2014 pääsisi viettämään ihan oikeita lököviikonloppujakin talolle muuton myötä ;)

      Luin tuosta aggressiivisuudesta. Joku luotokuvaaja oli menettänyt toisen silmänsä tällaisessa äkäisen emolehtipöllön kanssa kohtaamisessa. Keväällä en muista nähneeni ainuttakaan pöllöä, mutta ovat ilmeisesti reviiriuskollisia, joten joku siellä asustelee, ainakin tämä morsianta kaipaava poikapöllö.

      Poista
  13. Onnittelut huikeasta, työntäyteisestä ja aikaansaavasta vuodesta. Ja kiitos tästä lämminhenkisestä blogista. On niin kiva seurata vaiheitanne ja innostunutta otettasi kaikkeen. Toivotan parasta seuraavaa vuotta Jovelaan ja sen ihanalle emännälle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kuin myös! Villa Idur on ollut lähellä mun sydäntä siitä ensihetkestä saakka, kun löysin blogisi!

      Tulkoot vuodestä hyvä molemille talovanhiksille ja niiden elvyttäjille :)

      Poista
  14. Hei Jovelan Johanna! Olen kasvattanut kävijätilastojasi viime päivinä. Ihastuin, hurmaannuin, viherryin kateudesta, intouduin ja sain hirrrrveesti ideoita tulevaan.... Kiitos :) Jään tänne ja tulen aina vaan uudestaan. Jahka tästä elolle selkenen ( vuoden sisällä luulisin) aloittelen vähän samaan tapaan, mutta sitä ennen pitänee vielä malttaa ja pelkästään haahuilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Eskapistiäinen! Miteb mukavaa! Tervetuloa vaan lämpimästi seuraamaan tätä meidän kompuraista, mutta iloista matkaa taloon ja sen jälkeen elämää siellä.

      Itse aloitin bloggaamisen yli 2 vuotta sitten kesällä, kun olimme etsineet sopivaa taloa jo hyvän tovin. Tätä blogia olen nyt pitänyt vuoden, kun Jovela sitten löytyi. Bloggailu ennen talon löytymistä oli lohduke, mutta samalla se on tehnyt selkeämmäksi sen, mitä haluaa, miten haluaa, mikä on itselle se oikea juttu. Toivottavasti saat itsekin iloa vastaavasta ja aikanaan sitten myös sen oman talon löydät :)

      Poista
  15. Onnittelut Jovelaan! Mielenkiintoista on ollut olla matkassa mukana, joten kiitos, kun jaksat kirjottaa ja kuvata <3

    Mua nauratti toi: "jolloin sen kunnostuskin etenee paremmin". Siis vielä paremmin? Toi listahan on kilometrin mittainen ja sisältää melkoisia urakoita. Ei mitään "joo me tossa revittiin yhden huoneen seinästä tapetti irti, laitettiin uusi ja maalattiin kynnys"

    Tuo teidän ostokokemus on kyllä riemastuttava. Takapenkillä on tainut olla hiukka hämmentynyt tunnelma. Mä en oo tainut blogissa kertoa Tyynelän ostosta mitään. Mähän en nähnyt sitä edes ennen kauppoja. Oltiin kierrelty paljon näytöillä ja oltiin hyvin samaa mieltä siitä mitä haetaan. Mä löysin myynti-ilmoituksen, kun Janne oli sillä suunnalla työmatkalla. Se marssi kotimatkalla sinne pihaan mittareittensa kanssa ja omistajan alaikäinen poika esitteli talon kivijalasta kattoon saakka. Tehtiin päätös ja parin viikon päästä mentiin kauppojen jälkeen "meille" kahville :) Sen tietää, kun sen tietää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten hauska tarina, ihana! Sun pitää joskus kertoa se tuolla blogissasi!

      Nykyään varoitellaan, toki ihan aiheesta, mutta hieman hysteeriseen tyyliin vanhojen talojen ostamisesta. Ne on kaikki homeessa, lahoja ja romahtavat milloin tahansa. Kaikista kymmenistä tuhansista vaurioituneista taloista marhinaalinen kolme on sellaisessa kunnossa, ettei niitä saa tai kannata korjata, mutta niiden vuoksi ihmiset pelotellaan puolihengettömiksi.

      Me ei edes tehty kuntotutkimusta. Ei ollut tarpeen. Hirret oli paljaana sisällä ja ulkoa arvasimme löytyvän lahoa. Talossa ei ole ollut koskaav vettä, paitsi se, mikä oli tullut katosta sisälle kun katto oli osin romahtanut. Mitään järkeä tehdä sellaiseen taloon kuntotutkimuksia a' tuhansia euroja. Oletettavasti on sitä ja luultavasti tätä. Ne korjataan. Jos ei ole, oho, olipa kiva uutinen ;)

      Ja erityisesti saan puistatuksia siitä heitosta, että vanhan korjaamisen hinnalla saa rakennettua uuden talon. Hyvinkin saattaa saada, mutta se ei ole sitten se vanha talo, vaan uusi. vanhan talon haluava ei halua rakennuttaa uutta vaan koska se maksaisi saman verran kuin vanhan korjaaminen.

      Mähän vauhtiin pääsin ;D

      Poista
    2. Niin muutes pitääkin. En ollut yhtään tullut ajatelleeksi, etten ole muistanut sitä vielä sinne kirjoitella :)

      Toi on kyllä niin totta. Jos on kokonaan korjaamassa, niin ei ole mitään järkeä tuhlata tutkimuksiin. Etenkään tuossa tilanteessa mikä teillä alussa oli.

      Meillä on sisäwc+suihku (tehty ysärillä), joten sieltä katsottiin kosteus, kun mittari sattui olemaan Jannella matkassa työn puolesta. Muuten silmämääräinen tutkiminen ylä- ja alapohjassa riitti. Mihin se siitä yhtäkkiä lahoaisi, jos on jo vuosia seissyt. Meidänkin nuori neiti Tyynelä täyttää justiinsa 90-vuotta.

      Just mietin tätä sun postausta lukiessani, että mun hermot ei edes kestäisi uuden rakentamista (ei sillä, että muka haluaisin), mutta vanhan korjaamisen kyllä. Siellä sitä keskeneräistä on oppinut sietämään. Ei haittaa, että on kaameat raot lattialankkujen välissä, vetää (pitäisi eristää uudelleen), katto alkaa olla viimeisillään, eteisestä puuttuu paneloinnit, koko yläkerta on ihan vaiheessa ja putket on jäässä jne jne. Kun edellinen on tehty, niin seuraava puuha jo odottaa, jos jaksaa heti aloittaa. Meillä onneksi on sisusta täysin asuttavassa kunnossa, vaikka tekemistä on. Tehdään rakkaudella.

      Poista
    3. Mulla henkilökohtaisesti on sellainen juttu, että en pidä uusista taloista jos puhutaan omasta kodista. En pidä keinotekoisesta ilmanvaihdosta, kaiken säätelystä koneellisesti ja siitä, että jos sähköt menee vähänkin pidemmäksi aikaa, olet kirjaimellisesti lirissä. Toki uusia taloja rakennetaan monella tapaa, mutta sellainen kiirerakentaminen tuntuu olevan se yleisin juttu. Keinotekoista kaikkea. Tämä koskee vaan sitä omaa kotia. Saatan hyvinkin ihastella jonkun toisenlaista kotia, sen ratkaisuja ja ominaisuuksia, mutta itse asun mielelläni vanhassa talossa.

      Poista
  16. Voi siitäkö on jo vuosi. Muistan kun vanhassa blogissasi luin teidän talokaupoista. Oon ihan hirmu iloinen että löysin taannoin matkaasi, ensin tosiaan sinne vanhaan blogiin ja nyt tänne. Mitä kaikkea on tullut oikeasti opittua kirjoituksistasi. Ihan huikeeta, edelleen ja ootetaampa vaan mitä se on muuton jälkeen. Me ollaan kaikki niin ylpeitä teistä!! Todellakin olette ansainneet talonne ja talo teidät. :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niisk! Kiitos Helinä! Ja sun pitää tulla kesällä käymään talolla! Ehdottomasti! Kunhan saadaan toi helmikuun juttu jaloista pois ja muutto hoidettua, asetutaan taloksi ja kesä taas tulee, vien sua ympäri Jovelaa sormi ojossa sohien joka suuntaan ;)

      Poista
    2. No kappas. Tartun kutsuun. Mä nään jo sen sun sormen ojossa ja sohiessa.. Heheh. Hmmm, siitä ei voi tullakko hauska retki!:)

      Poista
  17. Voi, että! Oikein huokailin täällä teidänkin puolesta onnesta ja ilosta! :) Todella nopeasti aika tuntuu hurahtavan ja teidän kotinne vaan komistuu! Olette olleet sitkeitä ja reippaita! Yhteiset unelmat saavat paljon aikaan. ♥ Onnea yksivuotiselle Jovelalle! :)

    VastaaPoista
  18. Kyllä ootte ollu ahkeria vuodessa!! Onnea kovasti muuttoon ja ihana kun unelma toteutuu :) Niiden vanhojen talojen iloineen ja suruineen ;) Minä istuskelin tässä yks aamu meidän talovanhuksen tuvassa aamutuimaan kun mies ja tyttö nukkui.. nautin hiljaisuudesta ja yhtäkkiä huomasin että joku katsoo minua.. HIIRI tuijotti lipaston alta.. kyllä heräsi koko talo ja minä seisoin jakkaralla kun mies asetteli liskuja ja jahtasi harjan kanssa hiirtä :D Nyt jo naurattaa vaan silloin ei, hiiret on niiiiin äklöjä. Kissaa oonki kovasti kysellyt, kun tuo mies vähän pehmiää ;) Aloitin muuten blogin elämää niemennokasta.. tervetuloa kylään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee! Mua ei hiiret inhota muuten, kuin että en halua niiden ulosteita tavaroille. Ovat vielä rontit niin suloisia, että en raaski tappaa. Kissa siis meillekin ;D

      Onnea blogillesi!

      Poista
  19. Onnea Jovelaan ja toivotaan monia yhteisiä vuosikymmeniä tulevaksi! Matkallanne sivustakatsojan roolissa mutta hengessä mukana täysin rinnoin. Ihana projekti, ihana blogi.
    -tarja-

    VastaaPoista
  20. Olen jostain lukenut, että kunnolla tehdyn hirsirakennuksen saa kastaa vesisaaviin ja kun sen nostaa takaisin kivijalalleen, niin se kuivuu. Siis, jos on tehty niitä perinteisiä menetelminä noudattaen, ilman muoveja yms hömpötyksiä. On ollut ihana seurata kotipitäjän yhden vanhan rakennuksen pelastusoperaatiota, kun muistan nuoruudestani että surutta niitä pistettiin polttopuiksi tai siis polttohirsiksi. Vielä en ole saanut pääteltyä, että missä kohtaa talo sijaitsee, kun yleensä ajan sinne päin Uudenkaupungin suunnasta ja keskustaan porhallan suoraan siitä kirkon ohi:). VALTAVAN työn olette tehneet jo nyt!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta se onkin! Puu kyllä kuivaa jos sitä kuivumista ei estetä muoveilla ja muilla tuulettuvuuden estäjillä. Onneksi tämä Jovelan talo on juuri niitä, joita ei ole kääritty muoviin, vaikka vesivahinkoja onkin ollut katon vuotamisen yhteydessä.

      Jos et käännykään sinne kirkolle, vaan siihen toiseen suuntaan, ajat Jovelan ohi :) Talolle on kirkolta suoraa tietä risteyksen yli. olikohan se melko tarkalleen 1.2 km. Vastapäätä on usein 2-3 kpl laiduntavia hevosia :)

      Sun kotipitäjällä on toinenkin, oikein komea herrastalo pelastusoperaatiossa jo pitkän matkaa. Siellä asutaan jo. Olemme saaneet tutustua samanikäiseen pariskuntaan, jonka talo sijaitsee naapurikylässä :)

      Poista
  21. Tosi jännä vuosi on ollut täällä seuratessakin ja ihan hurjan paljon ootte saaneet aikaiseksi! Melko aavemainen huuto pöllöllä.. :D

    VastaaPoista
  22. Se pöllön huuto oli niin outo ja se huusi todella kovaan ääneen :D

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!