jovela

jovela

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Jovelan porstuassa

Ihana, ihana aamu vei harmaat pilvet mennessään ja vilautteli aurinkoa sinisen taivaan ja poutapilvien lomasta. Tuntuupa oudon ihanalta nähdä tuo valopallo edes hetken, sinisestä taivaasta puhumattakaan!

Eilen täällä Jovelassa tosiaan purettiin hiljaisen muuton kuormaa, joka tällä kertaa koostui lähinnä eteisen, eli porstuan tavaroista. Eteinen alkaa nyt tuntumaan kodilta, meidän kodilta, meidän tavarat meidän Jovelassa! Eikä kommelluksitta vältytty tälläkään kertaa, tietenkään!


Kommellusosuuus näkyykin tässä sommittelupuuhassa kun keväällä tuunatut lintutaulut pääsivät vihdoin seinälle. Se tuntui kovin juhlalliselta! Maaliskuussa ne tein, kun talolla ei vielä päästy tekemään mitään ja nyt ne sitten pääsivät seinälle. Koska seinät ovat epätasaisia, käytimme asettelussa tuota kätevää esisommittelupohjaa apuna. Jos juttu ei ole kaikille tuttu, avaan asiaa sen verran, että muotoasetelmaan haluttavat taulut tosiaan sommitellaan ensin lattialla paperille , kehysten raamit piirretään paperille ja kiinnityskohdat merkitään kunkin raamin kohdalle. Paperi nostetaan seinälle, kiinnityspaikat naulataan/ruuvataan paperin läpi, tarkistetaan istuvuus ja lopuksi paperi otetaan pois ja taulut laitetaan kiinnikkeisiinsä.


Se kommelusosuus sitten? Noh, katsokaapa noita kaappeja ;D Vasemmalla on uusi, viime viikolla Jovelaan kasattu kaappi ja oikealla vanha, nykykodista mukana tullut kaappi. Ne ovat erilaiset, ostettiin vahingossa väärä kaappi vanhan kaveriksi! Hätä ei ole tämän näköinen, hommaamme vasemmalle kaapille uuden kaverin ja oikealla oleva kaappi siirtyy saliin arkistointitehtäviin. Siihen saakka saavat olla rinnakkain eriparina.

Nuo kaapit ovat oikeasti kenkäkaappeja, mutta meillä ne toimivat lehtikaappeina ja paperiarkistointikaappeina. Kippilaatikoidensa vuoksi ne tosiaan toimii sellaisessa käytössä loistavasti! 

Tuossa ne kirjasta tuunatut, Jovelan pihan lintujen mukaan tehdyt lintutaulut nyt ovat somasti paikoillaan odottamassa täydennystä. 


Peilikin pääsi paikalleen ja eteiseen tuli penkki nykykodistamme. Maalasin tämän penkin vanhan blogin aikaan pari vuotta sitten, koska sen hirrenruskea väri ei istunut lainkaan nykykotimme moderniin, harmaansävyiseen maailmaan. Arvaatte, että hieman harmittaa nyt, mutta minkäs sille voi. Penkki saa uuden värin joskus kun ehdimme tai jos oikeen päästä viiraa, hiotaan se kaunis patinoitunut puu esiin, joka todennäköisesti on aviokriisiin johtava ehdotus, sillä noita istuinritilöitä ja niiden välejä ei poista maalista erkkikään! Penkki kuitenkin nyt on siinä ja hyvä niin. Onpahan mihin asetella tarakkaansa kun laittaa kenkiä jalkaan.


Pari dtaljeekuvaahan on pakko olla! Siispä uutta ja vanhaa! Ruosteiseksi käsitelty ämpäri piilottaa sisäänsä kaikkea irtotavaraa taskulampusta sytkäriin, eli kaikkea sellaista, mitä tulee eteiseen käsistään laskettua. Tuo ämpäri löysi tiensä Jovelaan siskolta saadusta joululahjapaketista. Laukku on isäni kiikarilaukku. Itse kiikarit on tuvassa katseluvalmiudessa aina kun lintulaudalla tapahtuu jotain mielenkiintoista. Lukot ovat taloaarteita. Niitä on löytynyt tässä kuukausien aikana sieltä ja täältä.


Myös seinähylly löysi itselleen sopivan tilan eteisestä. Yleensä tuossa on ollut tärkeitä lappusia, laskuja ja sellaisia. Pidän edelleen tuosta yksinkertaisesta, liitutauluilla varustetusta lokerikosta, vaikka en edelleenkään pidä siitä, että sen alaosassa lukee Magazines. Teksteillä varustetut tuotteet ovat noin pääsääntöisesti pannassa Jovelassa kaikkialla tursuneen tekstitavaraähkyn myötä, joten arvelen maalaavani tuon sanan yli kun maalaan muutaman muun pikkujutun eteisessä. Muutenkin tuo Magazines on ihan hoopo sana tuossa. Lehdet ei tuohon mahdu.


Noin! Siinä se on, Jovelan porstua Joveloituna versiona! Valmis? Ehei! Kesken on vielä sieltä ja täältä, mutta tämän kanssa voin olla ihan mielelläni kunnes keskeneräisyydet ovat poissa.

Laiskan lokoisa aamu Jovelassa, lämmitetyn sängyn vällyissä, läppäri sylissä on ehtinyt kipittää jo alkuiltapäivän puolelle. Vääjäämätön sunnuntaisiistiminen, tavaroiden pakkaaminen, kynttilöiden puhaltaminen ja paluumatka häämöttää. Tänä sunnuntaina en ole kovinkaan murheissani. Tulimme tekemään ja nauttimaan sen minkä pitikin. Arkeen on palattava, jotta saan pakata lisää tavaraa tänne tuotavaksi. Asia ei etene täällä haaveillessa, sillä toinen todellisuus elämästämme pitää purkaa muuttokuormina tänne. Tervetuloa siis huominen arki, mutta älä kiirehdi. Pienen hetken vielä haluan nauttia täällä, Jovelassa <3

Suloista sunnuntaita tahoillenne!

Jovelan Johanna


35 kommenttia:

  1. Kaunis, kaunista ja kaunista!!!
    Tuollainen pikkuhiljaa on kiva muutto, kun ei ole sellaista kamalaa hässäkkää, kun meillä oli, kun tähän muutettiin...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta Irmastiina ja kiitos :) Kerran viikossa muutto on oikeastaan TOSI kivaa! Sitä nääs joka viikko saa miettiä ja pohtia mitä sillä kertaa talolle lähteekään, pakata jotain, purkaa ne ja laittaa paikoilleen. Siinä tulee samalla käytyä läpi tavaraoita ajatuksella. meillä onkin alkanut kolmijaottelu täällä nykykodisssa: talolle-myydään-annetaan pois. Muuttokuormasta olisi tarkoitus karsia kaikki turha pois.

      Poista
  2. Kylläpä on hienoa, että pääsit sisustamaan porstuaa ja todella hieno siitä tuli. Kun yksi kohta tulee valmiiksi ihan tavaroitaan myöten, se on varmasti huipputunne. Voi kumpa itsekin pääsisin samaan edes jonkun nurkan kanssa kesän tullen :)

    Minulla on muuten myös tuo tekstikammo, joten komppaan ajatustasi sen suhteen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pilvi :) Ja kylä se kesä tuo Iduriin somistettavaa, olen siitä ihan varma. Viime kesänä jo näki, miten saat/te aikaiseksi ja miten sulla on sisustamisen taika hyppysissä. Se kesäkeittiönne on aivan ihana!

      Poista
  3. Kyllä on kaunista! Blogiasi on ihana lukea ja samaistua vanhan talon iloihin ja suruihin :) Me asutaan 1850 luvulla rakennetussa talossa miehen kotipaikalla.. muutettiin ensin remontin alta mutta remontti paisui ja on edelleen kesken ja samaan syssyyn saatiin ostaa tämä vanha paikka... remonttia riittää kummassakin vaan jospa se jossain vaiheessa palkitsee :) hyviä vinkkejä saa teidän blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi samaan aikaan?! Oh, my! Siinäpä vasta onkin tehokas pari, te siis! Me ollaan saatu laitella vaan tuota yhtä, mutta kesällä on pakko pikkaisen laittaa pikkutaloakin (suojata muutama juttu) ja tutkailla minn saisimme kanoille paikan. Muuten keskitytään tuon päätalon laittamiseen, jossa riittää puuhaa vielä vuosiksi.

      Poista
  4. Kotoisa eteinen, lintutaulut on kivat.

    VastaaPoista
  5. Hei. Luin blogiasi ja törmäsin vanhempaan tekstiin kynttiläruukkulämmittimistä. Hieno keksintö. Itellä poltan tuikkuja harkkotiilen sisässä, jossa kaksi reikää. Se on samalla tason jalkana. Ei ehkä sijo niin paljon lämpöä mutta on ihana tunnelmanluoja. Teillä upea kunnostusprojekti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Kuulostaa oikein fiksulta jutulta. Tiilihän varaa lämpöä hyvin :)

      Poista
  6. Kaikinpuolin ihan älyttömän kodikasta ja lämminhenkistä. Eikä vähiten ton kauniin vanhan hirsiseinän ansiosta.

    Ja taulujen asetteluvinkki oli mainio. Tai siis se paperiosio. Sellasta en olis hoksannut. (Tosin ei oo niitä taulujakaan, mutta jos joskus on :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kivaa, että vinkistä oli sulle hyödyksi, vaikka sitten joskus tulevaisuudessa :)

      Poista
  7. ai vitsit miten suloinen porstua teillä on!! kynttilän valo vielä lisää tunnelmaa..meillä ei oikein uskalla kynttilöitä pahemmin sytytellä, kun on noi koiruudet, kissat ja pikku-ukko, joka mielellään tutkii kaikki paikat..sekä miehen suunnaton pelko siitä, että minä poltan koko töllin ;)
    mulla kyllä ihan sama tekstien suhteen..muutama voi olla, mutta jos ihan kaikki pitää kertoa tekstein...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä palaa Jovelassa aina paljon kynttilöitä, koska ne osaltaan lämmittävät taloa. Meillä on 2 touhukasta koiraa, mutta kynttilät on sellaisilla paikoilla, ettei koiruuksien ja kynttilöiden polut kohtaa. Kissan saapuessa aikanaan tilanne onkin ihan toinen ;)

      Poista
  8. nuo taulut..ah mie rrrrraaaaaakkkkkaaaaasssssstttttaaaaannnn noita!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi! Miten hauskaa! Jos tykästyit kuviin, ne on tosiaan Valitut Palat Lintukirjasta, jonka pelastin roskapönttöön päätymiseltä.

      Poista
  9. Taulukollaasi on hieno! Kiitos tuhannesti kippikaappikuvista. Meillä on ongelmana paperi- ja kartonkikierrätys, mutta tuollainen kaponen kaappihan ratkaisi sen täydellisesti. Ah. Hassua, meillä nimittäin on eteisessä kenkäkippejä pullollaan huiveja, pipoja ja hanskoja, miksen ymmärtänyt, että samaa voi soveltaa keittiössäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse toivoisin, että Ikea alkaisi valmistaa kippikaappeja myös syvinä malleina. Ne olisivat meinaan aivan ihania ruokakomeron kaappeja, joissa voisi säilyttää juureksia. Ennenhän tehtiin kippilaareja siihen käyttöön. Harmittaa ihan kun talolla oli sellainen wanha kippilaarikaappi, joka oli jätetty sateen ja säiden armolle pihalle. Se oli niin haperoitunut ja sateesta turvonnut, ettei sitä voinut mitenkään pelastaa. Vieläkin harmittaa ;(

      Poista
  10. Onpa siellä TAAS niin kaunista ja valoisaa..nuo kenkäkaapit on sitten käteviä..itselläni on pesuhuoneessa.pulverit,saippuat,suihkepullot,paplarit...ym.ym sälää laatikoissa...ja tykkään kun vie vähän tilaa.

    Mukavaa viikkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan! Tuossakin käytössä nuo kenkikset ovat taatusti hyvät! Laitanpa tämän korvan taakse.. ;)

      Poista
  11. Keekeläinen täällä taas huilaa silmiään teidän porstuassa. Erityisesti valon ja varjon (onko valaisimena pelkät kynttilät?) leikistä nautin. (Kukas se joskus määrittelikään arkkitehtuurin jotenkin valon ja varjon väliseksi keskusteluksi....) Hyvä henki huokuu tänne saakka. -Kyllä on Hildur-sisäkön riemullista pyyhkiellä tambuurista aikanaan pölyjä poies ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keekeläinen & Hildurhan ne siellä! Hyvää alkanutta vuotta :) Valon ja varjon leikki noissa kuvissa vaihtelee. Joissain kuvissa on pelkkää kynttilää, joissain (ekassa) on yhden lampun kristallikruunu (joka näkyy peilin kautta kuvassa hieman) päällä. Jossain toisessakin kuvassa se on päällä, koska kaapin seinille heijastuu kristallien valoleikki. Niissä kovin valoisissa kuvissa on taas ihan päivänvaloa, vaikka kynttilätkin palaa. Eilen oli sellainen harvinainen hetki, että aurinko pääsi pilvien takaa karkuun pariksi tunniksi ;)

      Poista
  12. Nyt mä vaan huokailen!
    *huokaus....* :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletat ihan oikein :)
      Tulin takaisin huokailemaan!!

      Poista
  13. Jostain syystä aina täällä sun blogissa alan eniten haaveilla valmiista omasta kodista. Ehkä taloissa on jotain samaa tunnelmaa, vaikka oikeastaan enemmän uskon, että Jovelassa on sellainen tunnelma, jonka haluaisin sitten joskus meidänkin omaan: kiireetöntä, rauhallista mutta samalla kuienkin sujuvaa puuhailua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, mutta totta, mä meinaan saan aina energiaa Ötsistä katsellessa. Jovelassa ON vielä tosi paljon isoa remppaa tehtävänä. Hirsiä pitää korjata/vaihtaa, tuvan lattia nostaa, koko yläkerta korjata ja laittaa kuntoon. Kun käyn Östiksessä, se tuntuu tutulta ja teidän sisukkuus tuo energiaa meidän vastaaviin juttuihin.

      Musta näissä taloissa on jotain samaa henkeä. Ihan eri paikkakunnalla, ihan erilaiset talot, mutta jokin sama fiilis niissö on. Olen itsekin miettinyt meinaan samaa parikin kertaa!

      Poista
  14. On teillä vaan niin ihana tunnelma Jovelassa :)

    VastaaPoista
  15. Ihanaa, ihanaa! Viihtyisin tuolla niin tavattoman hyvin itsekin, joten ymmärrän teidänkin jovelakaipuunne.

    Ja kuule, jos vaan tietäisit miten olen huokaillut noiden lintutaulujen perään viime vuodesta saakka... Ne on ihan huippukauniit! :)

    VastaaPoista
  16. Mukavan, niin mukavan näköistä!

    Eteispenkkiin voisi kokeilla maalinpoistoainetta ja painepesuri... Kuullostaa hurjalta, mutta olen tällä yhdeistelmällä saanut hyviä tuloksia (tietysti, omalla vastuulla) ;)

    Lopputulos ei missään tapauksessa ole tasainen!

    Santtu

    VastaaPoista
  17. Ai miten jänniä aikoja eletään. Miten maltat olla pureskelematta kynsiä sormen ekaan niveleen saakka ;) Porstua on jo erittäin komeena. En tietäisi keskeneräiseksi, ellet niin sanoisi.

    VastaaPoista
  18. Ahh, hirttä ja rintapaneelit, nyt meni tämä tyttö ihan sekaisin. Tuollaista mietin keittiön lyhyelle seinälle, olisi se aika nätti kyllä... Mutta täältä on hyvä ottaa mallia :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!