jovela

jovela

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Arkisia asioita

Jokaviikkoinen sunnuntaihaikeus on jäänyt tänään kokematta, koska saamme poikkeuksellisesti olla Jovelassa huomiseen aamuun saakka. Ja mikä ihana viikonloppu tämä onkaan ollut! Kävimme tuolla lähikaupungissa asioilla, teimme pientä seutukatselmusta lähialueille, ollaan saunottu ja levätty, otettu päivänokosia ja oltu rauhassa. Salikin tuli tyhjennettyä, jotta päästään ensi sunnuntaista alkaen sen kimppuun. Isännällä alkaa silloin talviloma, joten saamme viettää täällä kokonaisen viikon.

Lähiseutukatselmus oli oikeastaan lähijärven löytöretki. Tässä Jovelan lähellä pitäisi olla järvi, josta voi saada ahvenia, haukia ja siikaa ja tietysti siellä voi uidakin. Nyt päätimme etsiä sen ja lähellä järvi onkin, ihan tuossa peltojen ja marjametsän takana. Linnuntietä lyhyen matkan päässä, autotietä pitkin vain muutaman minuutin ajelu. Järvi on kaunis, sen ja Jovelan välissä on tosiaan marjaisaa metsää ja peltoja. Tämä on mukava löytö, sillä pääsemme halutessamme ongelle ja vähäluminen maisema paljasti, että mustikkaa ja puolukkaa ei tarvitse kaukaa hakea.


Kuvat: Pinterest

Miten tuo viimeinen kuva liittyy asiaan? Eipä oikeastaan mitenkään. Se on vain kiva kuva, johon törmäsin Pinterestissä ja laitan sen tähän talteen. Olen mankeliaddikti, mutta silittämiseen suhtaudun kuin aiheettomaan rangaistukseen. Tämä voi johtua siitäkin, että en onnistu kaikista testatuista vaihtoehdoista huolimatta löytämään itselleni sopivaa silityslautaa. Ne ovat joko hankalia tai rumia, usein molempia ja inhoan niiden ronttailua ees ja taas. Koska kuitenkin joudun silittämään välillä paljonkin, tämä kuvan idea voisi toimia meillä. Meiltä löytyy suunnilleen tuollainen taso, johon voisi kiinnittää silityslaudan ja laittaa siihen sievän päälikankaan. Arkisin lautapöydän päällä voisi pitää mankelia ja niinä kertoina kun joudun silittämään, mankelin voisi nostaa alas. Toimivampaa joka tapauksessa kuin laudan ronttaaminen ja säilyttäminen. Ne pirulaisethan eivät koskaan tule kaapista ulos niskuroimatta ja vetämättä mukanaan puolta kaapin muusta sisällöstä. Jostain syystä silityslautaa on säilytettävä samassa kaapissa imurin kanssa, joka kokee ilmeistä eroahdistusta aina kaapista poistettaessa, sillä se takertuu putkiosastaan aina silityslautaan. Jos tällä pääsisi siitäkin riesasta.

Tuo silityslautapöytä toimii hyvänä aasinsiltana pohdintoihin aiheesta arkiset asiat. Olen iloinen, että saamme olla täällä pitkän viikonlopun, iloinen, että ensi sunnuntaista saamme olla täällä viikon ja erityisen iloinen siitä, että saamme muuttaa tänne ensi kuun lopussa. Olen aivan tympiintynyt nykykotiin. Koen sen nykyään ahdistavana paikkana, varmaankin pitkälti siksi, ettei se ole enää vuoteen tarjonnut muuta kuin arkisen aherruspaikan jossa on aina kiire, hektinen puurtaminen ja enemmän tai vähemmän stressaava arki. Nykykodissa tehdään töitä ja nukutaan niiden välissä. Mitään muuta siellä ei enää tapahdu. Toki arkeen kuuluu muutakin ja ihan hyvää, mutta sen pääfunktio on tuo; työ ja töiden välillä vaihtelevalla tuntimäärällä tapahtuva nukkuminen.

Moni, varmaan osa teistäkin voi pitää meitä hieman vinksahtaneina, kun olemme valmiita luopumaan modernista elämisestä ja halukkaita muuttamaan alussa kovinkin askeettisiin olosuhteisiin. Täällä ei ole juoksevaa vettä, ei isoa jääkaappia, ei astianpesukonetta, pyykinpesukonetta, antennia katolla tai monia muita nykypäivän elämisen helpoittamiseksi tai riemuksi tarkoitettuja asioita. Meillä ei ole edes sähköä joka huoneessa. Pesen täällä astiat käsin, pikkupyykit myös, isommat pyykit pestään itsepalvelupesulassa. Meillä on keittiövarustuksena yhden levyn induktio, uunina pöytäuuni, jonka päällä on 2 tavallista keittolevyä, jääkaappi on arkkumallinen mökkijääkaappi, lavuaaria ei ole kytketty viemäriin (koska viemäriä ei ole) ja kun pesen astiat, poistovedet tulee kantaa ulos, vessakin on erotteleva, vedetön vessa. Kuulostaako ankealta?

Osa näistä asioista tulee toki muuttumaan vuosien saatossa, mutta tosiasia on se, että me muutamme kovin askeettiseen maailmaan. Olemme olleet talolla kuitenkin niin paljon, ettei nämä asiat tule yllätyksenä eivätkä ne edes ahdista. Osa asioista tulee tosiaan muuttumaan; vesi tulee poistumaan talosta putkia pitkin omaan puhdistamoon, mutta muuton jälkeen me kannamme vettä sisään ja ulos vielä kauan. Pyykkikonetta ei ole tulossa varmaan tämän vuoden puolella, astianpesukonetta ei taatusti. Vessa on pysyvä ratkaisu. Keittiö muuttuu hiljalleen, osa kerrallaan. Ensin kunnon jääkaappi, sitten pakastin, puuliesi uunilla.. Etenemme sen mukaan mille on tarvetta ja miten kykenemme. Yksi osa tässä projektissa on se, että meillä ei ole aikomustakaan ottaa kymmenien tuhansien lainoja muutoksia varten. Etenemme siis myös sen mukaan, miten remonttia ehditään ja taloudellisesti kyetään tekemään. Mitään tähän taloon ei tule vain siksi, että nykyään on tapana laittaa se ja tuo jokaiseen kotiin. Pohdimme mitä tarvitsemme, mikä on meille hyvä juttu. En esimerkiksi ole ihan varma siitä, että astianpesukone edustaa meille tarpeellista tavaraa. Meitä on vain kaksi ja vaikka onkin mukavaa napsauttaa kone päälle hoitamaan tiskiä, olen pohdiskellut, että sen käyttö on aika hölmöä meillä. Kone käy pari tuntia, astiat eivät aina tule puhtaaksi, aina pitää jotain pestä käsin joka tapauksessa ja ihan oikeasti, asianpesukone on enemmän astiakaappina kuin pesukoneena. Jos sitten muutamme mieltä tässä asiassa, koneen saa paikoilleen parissa päivässä kun sille on ne tarvittavat putket olemassa. Pyykkikone tulee joka tapauksessa ensin, joten mielenmuutoksen ilmaantuessa astianpesukoneen liittäminen osaksi köökkiä on parin päivän juttu, josta eniten aikaa menee siihen kun se aineellistuu ovelle.

Olen myös pohtinut, että varsinainen elämänmuutos, jota myös haemme, voi toteutua vain tällä tavalla. Riisumalla ja kuorimalla kaiken turhan pois ja aloittamalla kirjaimellisesti alusta siten, että jokaista arjen ja olemisen fuktiota ja elementtiä harkitaan ennen toteutusta. Jos muuttaisimme valmiiseen tai valmiiksi rakennettavaan, sitä harkintaa ei voisi tehdä ja omalla kohdallani ei muutenkaan pelkkä osoitteen muuttaminen riitä. Olen työnarkki, siitä ei pääse mihinkään. Mikään muu ratkaisu ei siis kohdallani toimisi, koska todennäköisesti valuisin hiljalleen siihen samaan rytmiin. Täällä se ei ole mahdollista. On yhtälailla pakko kuin mahdollista toimia eri tavalla. Jovela mahdollistaa kaiken sen muun kokemisen, joka puuttuu nykyarjesta, mutta samalla vie mahdollisuudet pois siitä, että vain kantaisin koneet ja vehkeet tänne jatkaakseni samaan tapaan. Askeettisuus on täällä siis etu, josta ei pidä luopua heppoisin perustein. Tietyt asumisen perusedellytykset tulee olla, muutenhan nykylakien puitteissa ei talossa saa asua, mutta tämä talo täyttääkin juuri ne perusvaatimukset; rakenteellisesti  kelpo, vesi (vaikkakin ulkohanana), lämpö ja pesumahdollisuudet.

Se mitä yhdessäkään paperissa tai kelpoisuusarviossa ei lue, on se, että Jovela mahdollistaa meille arvokkaamman arjen ja elämän. Mahdollisuuden kokea jotain erilaista ja uutta. Mahdollisuuden olla yhdessä ja tehdä yhdessä. Mahdollisuuden oppia jotain uutta, pettyä yrittääksemme uudelleen ja ilahtua onnistumisista. Mahdollisuuden kokeilla elämää osittain tavalla, jolla ennen elettiin. Mahdollisuuden arvioida elämää ja sen arvoja uudelleen. Jovela tarjoaa myös mahdollisuuden muuttaa arkea enemmän sellaiseksi, mitä me suomalaiset rakastamme kesälomillamme; pestään mökkimaasta nostetut perunat, otetaan nokoset keskellä päivää, katsellaan kun ongenkoho liikahtelee järven pinnalla, tuoksutaan puusaunalle, syödään mansikoita suoraan omasta maasta, katsellaan öisin tähtiä ja juodaan iltapäiväkahvit ulkona. Ei tule ajatella, että täällä haaveilemme lokoisista päivistä vailla arjen toista todellisuutta, lisäksi on toki arjen aherrusta ja kyynärrasvaa vaativaa puuhaa, mutta yhtäkaikki, tämä yhtälö ei olisi koskaan mahdollinen nykyelämässämme, eikä millään muulla tavalla muutenkaan. Meillä on mahdollisuus molempiin, yhtä aikaa, joka päivä. Ei tarvitse odottaa lomaa tehdäkseen sitä kaikkea muuta. Ei tarvitse odottaa viikonloppua voidakseen nauttia siitä kaikesta muusta. Ei tarvitse hakea arjen vastakohtaa, koska meillä on mahdollisuus muuttaa arki ja se kaikki muu yhden otsikon alle: Elämä.

Olen tavattoman onnellinen siitä, että meillä on Jovela yhdessä ja kaikesta siitä, mitä se meille mahdollistaa. Meillä on edessä seikkailu! Mihin se meidät vie, nähdään sitten, mutta tälle matkalle lähdemme yhdessä varmoina siitä, että suunta on oikea. Jos se ei ole, tie tuo ja tie vie.

Muutama kuva tuolla kameralla odottaa pääsyä blogiin, mutta saapi nähdä ehdinko niitä purkaa kuluvalla viikolla. Olemme järjestämässä tapahtumaa lauantaille Helsingissä ja se taatusti vie jokaisen valvetunnin alkavan viikon päivistä. Sunnuntaina kuitenkin alkaa hidastus kohti muuttoa, joten enköhän täällä blogimaailmassakin taas ehdi hääräillä!

Lokoisaa sunnuntaita teille kaikille!

Jovelan Johanna

19 kommenttia:

  1. Ymmärrän teidän elämänmuutosta täydellisen hyvin. Me päästään välillä käymään mökillä, jonne ei myöskään tule vettä. Miltä tuhlaukselta se veden lorottaminen tuntuukaan kotona.

    Mä oon muuttanut elämää pienin askelin entisestä shoppailuaddiktista ekologisempaan suuntaan ja muutosta onkin tapahtunut ihan huomaamatta. Omavaraisuus jollain tavalla on myös mun haave. Nähtäväksi jää, kuinka se kaupungissa onnistuu.

    Kaikkea hyvää sinne kiireiselle viikolle!

    VastaaPoista
  2. Meillä oli ihan sama tilanne silloin kun pirttiin muutettiin.ei ollut edes lämminvesi varaamaan. Teki kuule hyvää. Suihkuakin osaa arvostaa nyt ihan toisella tavalla. Meillä ei oo muuten vieläkään tiskikonetta ja hyvin pyörii viiden hengen tiskit käsinkin. .

    VastaaPoista
  3. Miten mahtava juttu tuo järvi ja marjametsä! Niistä odottelen jo postauksia, kunhan pääsette asettumaan taloksi.

    Etenette varmasti juuri oikein päin. Mitään mukavuusfaktoria ei varmastikaan kannata sulkea periaatteellisesti pois elämänmuutosta manifestoiden, vaan pikemminkin kuulostella vain itseään. Nyt kun tuntuu hyvältä, että on askeettista, on silläkin syynsä ja tarkoituksensa. Asioille ja tekemiselle löytyy ihan toinen mieli ja tarkoitus, kun kaikki ei ole valmiiksi ohjelmoitua. Monet nykyfasiliteeteistä kutistavat kaikesta arjen tekemisestä myös sen pienen haasteen, jonka jälkeen seuraa ilo, kun osaa ehkä hiukan paremmin arvostaa vaikkapa kauniisti katettua pöytää, herkullista ateriaa ja taas siistiä tupaa sen jälkeen. Uskon, että teille näistä pienistä ylimääräisistä arjen touhuista syntyy omat rutiininsa, ihan oikea henkireikä, kuten ymmärtääkseni niistä ajatteletkin.

    VastaaPoista
  4. Meilläkään ei ollut muutettaessa suihkua vaan padassa lämmitettiin vettä jos oli tarve pesulle päästä tai tiskata. Suihku ja lämminvesivaraaja toki ekana kesänä hommattiin. Tiskikonetta meillä ei oo vieläkään eikä varmaan tuukaan koskaan, mitäpä me sillä nyt enää kun kolmistaan ollaan ja hyvin pian kahdestaan.

    VastaaPoista
  5. Olen miettinyt jonkin verran meidänkin uuden talon kanssa sitä tuntuuko se sitten siltä kuuluisalta "työleiriltä" kun on puulämmityksen hommat, iso piha ja tilaa eli siivottavaa paljon enemmän kuin ennen. Olen joka kerta mietinnässä päätynyt siihen, että ne työt on juuri sitä mitä haluankin arjessa tehdä (paitsi ehkä viikkosiivous), oman maan ruokaa ei saa jos sitä ei kasvata, ja muutenkin talo ja sen työt tulevat yhdessä, eihän varmasti perinnetalossa asumisessa olisi mitään mieltä, jos talo olisi pelkkä kuori eikä se vaikuttaisi mitenkään asukkaidensa elämään.

    VastaaPoista
  6. Hyvä välillä pysähtyä miettimään, mikä se onkaan tärkeää tässä elämässä. Teillä on mahtava tilaisuus hypätä nauttimaan ihan uudesta vaiheesta!

    VastaaPoista
  7. Ymmärrän valintanne enemmän, kuin hyvin. Saatte olla ylpeitä elämästänne ja kodistanne♥

    VastaaPoista
  8. Tässä oli kyllä kaikki pointit kohdillaan! Onnellinen elämä ei tule koneiden nappeja painamalla.

    Paljon jaksamista työkiireisiin ♥

    VastaaPoista
  9. Hieno teksti! Ihanasti kiteytetty kaikki tuohon tekstiin. Toivotan teille nautinnollista elämää Jovelassanne! :)

    VastaaPoista
  10. Te taidatte toteuttaa sitä, mistä moni muu vain haaveilee tai pystyy toteuttamaan pieninä annoksina. Onni on päästä lähelle haaveilemaansa elämäntapaa<3

    VastaaPoista
  11. On siinä muutosta. Jossain vaiheessa tuntuu raskaalta ja ehkä ikävältäkin jokin asia "minkä voisi helpomminkin tehdä", mutta varmasti tuo kaikki muu on sen arvoista <3

    VastaaPoista
  12. Ihana blogilöytö! Mukava lukea ajatuksistasi, jotka ovat saman suuntaisia kuin itsellänikin. Meidän perheellä on ollut myös kaipuu maalle ja vanhaan taloon ja nyt sitä unelmaa on päästy toteuttamaan :)

    VastaaPoista
  13. Kollektiivinen yhteiskiitos kommenteista teille kaikille :) Naismuistiin kiireisin viikko ikinä on edennyt kuin laukaten, joten huiskuttelen vaan pikaiset terveiset täältä ruudun toiselta puolelta :)

    Voikaa hyvin!

    VastaaPoista
  14. Ei kuulosta lainkaan ankealta, pikemminkin ihan unelmalta :)
    Olen onnellinen puolestasi, juuri tuota ihminen kaipaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri nyt, kun hurja rutistys työsaralla on saatettu päätökseen, Jovela on itse autuus! Lepoa ja rauhaa!

      Poista
  15. Östermyyran auringon kautta löysin tän. Mielenkiintoista!

    VastaaPoista
  16. Ihania juttuja ja hyviä ajatuksia! :) P.s. Sinulle on haaste: http://kotiajaunelmaa.blogspot.fi/2014/02/haasteita-teille-rakkaat-blogien.html ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Dreamer :) Tulen ihmettelemään haastetta kunhan hieman palaudun täällä :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!