jovela

jovela

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Tätäkö se sitten on?

Muutosta on tänään kuukausi. Miten paljon elämä voikaan muuttua kuukaudessa. Toki elämä voi muuttua radikaalisti parissa sekunnissakin, mutta tämä muutos on ollut rauhallinen ja miellyttävä.

Tänään on ollut ihan tavallinen päivä Jovelassa, tai ainakin toivon, että tämän päivän kaltaiset arjen hetket tulisivat ihan tavallisiksi päiviksi.

Heräsin aamulla auringon noustua ja katselin hetken keskeneräistä keittiöpuutarhaamme sängyssä köllien. Rakastan kammarin ikkunoiden näkymiä. Oikeanpuolimmainen on minun puolella sänkyä ja vasemmanpuolinen isännän puolella sänkyä. Kaksi ikkunaa, kaksi maisemaa yhteiseen puutarhaan. Nämä me näemme sänkymme jalkopäässä.


Isäntä ja koirat nukkuivat, tuhisivat siinä pitkin ja poikin. Napsautin äänikirjan päälle ja torkahdin uudelleen muutaman minuutin kuluttua. Kahdeksan jälkeen olinkin jo sitten valmiina heräämään. Nappasin koneen ja aloin hoitelemaan työjuttuja. Isäntä keitteli meille aamukahvit. Join ne sängyssä uutisia lukien ja ihaillen viikonlopun kirppislöytöjämme, joista tuli uudet verhot makuuhuoneeseen. Vanhat kunnon pitsilakanat. Hieman erilaisia keskenään, mutta yhdessä silti sopivia.




Kävin nuuhkimassa tuvan salviaistutuksia ja annoin janoisille taimille vettä.



Isäntä puuhaili pihalla, itse jatkoin töitä kunnes pidin taas tauon. Kävin kastelemassa sammakkokuninkaan valtakunnan kukkaistutuksia. Isäntä oli hakenut säkeittäin katetta, jota levittelimme istutusalueille ja vastaistutettujen marjapensaiden ympärille.


Teimme uuden istutusalueen, jonne siirreltiin erilaisia karkuriperennoja, Reppanat olivat jäädä jalkojen alle pitkin pihaa. Nyt ne saavat levitä vanhan tynkärungon ympärille.




Kastelin raparperipenkin, jossa voidaan hyvin. Uusia alkuja taas tulossa.



Ihastelin toista sammaleista kantoa, josta puskee uutta alkua. Tiuha kasvusto saa jäädä elämään, sen pituuskasvua vaan rajoitetaan. Leikittelin mielessäni kanto-bonsaipuun mielikuvilla.



Tutkailin terhakoita punaviinimarjapuskia, jotka istutettiin pihalle aiemmin. Hyvin ovat voineet. Tuet pitää laittaa, ja katetta. Juttelin puhelimessa äitini ja muutaman ystävän kanssa. Vaihtelimme kuulumisia, höpöttelimme niitä näitä.



Söimme lounasta ja pohdimme, että talon päädyn kukka-alue pitää suojata jaloilta rajaamalla alue kokonaan kepeillä ja naruilla, jotta kielot ja varjoliljat saavat rauhassa vallata koko plänttinsä ja luoda kauniin alueen etu- ja takapihan väliselle alueelle tupapäädyn puolella pihaa. Puhuimme, että pitää seurata kuusien heräämistä kevääseen, mennä keräämään kerkkiä ja tehdä kuusenkerkkäsiirappia.



Kaikkialla vihertää jo. Kevät on saapunut Jovelaan, vaikka kerkkiä vielä saakin hetken odotella. Västäräkit, pääskyset ja auenneet hiirenkorvat ovat jo läsnä. Sinitiainen tekee pesää pönttöön. Pohdimme koska lähdemme ensimmäistä kertaa ongelle täällä. Kastematoja ainakin on valtavasti joka kuopaisulla. Pitäisi löytää ne uudet ongenkoukut jostain muuttokuorman purkamattomien tavaroiden joukosta. Missä lie ovatkaan. Jos säät sallisivat vaikkapa vappuna pienen tutkimusretken järven rantaan tai tuonne meren uomalle tien päässä.



Isäntä jatkoi puuhiaan ja minä omiani. Hoidin hieman hankalan työjutun tänään pois. Iltapäivällä taivaalle alkoi ilmaantua pilviä ja saimme muutaman kevyen sadekuuronkin. Multien siirto keskeytettiin. Sauna lämpeni kuudeksi. Söimme iltapalaa, rapsuttelin koiria ja tarkastin vielä työmeilit. Kirjoitin muutaman jutun puhtaaksi, tiskasin. Katselin hetken Black Orphania Netflixistä. Pakkasin pyykit pesulakeikkaa varten. Isäntä haki puita sisälle, sytytin tulen pönttikseen. Kirjoitin kauppalistaa. Kömmin peiton alle nakuttamaan blogia ja kuuntelen äänikirjaa. Pönttöuunissa poksahtelee välillä. Kello tikuttaa. Kynttilät palaa.

Tällaistako se sitten on? Toivottavasti!

Hyvää yötä ja kauniita unia toivottelee

Jovelan Johanna

36 kommenttia:

  1. Taatusti noita päiviä tulee lisää, eikä niihin edes kyllästy. Onnea muutosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tessa. Kyllä nämä päivät tuntuvat noudattavan jotain samanlaista tyyliä hieman eri sisällöllä. Puuhakasta, mutta lokoisaa. Työ, puuhat ja oleminen nivoutuu kuin huomaamataan miellyttäväksi kokonaisuudeksi, jossa on riittävästi kaikkea, mutta ei liikaa mitään.

      Poista
  2. Mun salvioille taisi käydä lumettoman talven myötä köpelösti, yhtään alkua ei näy yrttipenkissä :( ja just kun ehdin iloita että kaksi niistä olis jo tosi isoja. Mukavalta kuulostaa uusi arkenne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa ne siitä vielä nousevat? Toivitaan niin! Nämä meidän salviat ovat vasta ihan baby-taimia ja päätyvät pääasiassa kuumiin juomiin, kurkkuveteen (surerhyvä nuharohto) ja jos sato on hyvä, kuivaan osan löylyveden maustajaksi. Tulee meinaan allergikolle miellyttävät löylyt kun salvia avaa röörejä!

      Poista
  3. Voi että, toivon todella, että tällainen elämänrytmi on pysyvä olotila! Sinäkin olet niin kovasti tehnyt töitä ja kiirehtinyt (jos olen yhtään tulkinnut oikein), joten on hienoa, jos asumismuoto itsessään tarjoaa verkkaisemman tyylin ja elämänmuodon & mahdollisuuden hoitaa töitä samalla!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama toivetila on täällä ja kovasti sen eteen tehdään töitä, että juuri tämä tällainen saisi olla se pysyvämpi olotila. Olet tulkinnut oikein. Ennen muuttoa ollut, noin 10 kuukauden mittainen jakso on ollut niin rankka, että kävin lähellä todellista uupumustilaa, jossa ei enää kykene tekemään kunnolla mitään. Sitä en halua kokea enää uudelleen. Nyt on parempi olla. Asiat ovat rauhoittuneet ja itse elämisellekin on aikaa :)

      Poista
  4. Tunnelma siirtyi tekstiä lukiessa ihan tänne asti :) Olen niin onnellinen teidän puolesta ja jokaisen ihmisen puolesta joka saa elää hyvää elämää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ani :) Kiitos paljon! Toivon itsekin, että jokainen saisi elää hyvää elämää, oli se sitten missä tahansa ja miten tahansa, aakeilla laakeilla tai cityn vilskeessä :)

      Poista
  5. Voi miten mukavasti on elämä lähtenyt Jopvelassa käyntiin. On varmasti mahtavaa kaiken remonttikauden jälkeen asettautua sinne kunnolla asumaan. Onnea jatkoonkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä! Vaikka täällä sitä puuhaa piisaa vuosiksi isossa mittakaavassa, niin elämä on silti lokoisaa ihan eri tavalla :)

      Poista
  6. Voi että miten ihana blogi tämä on! Yksi niistä harvoista, joita enää jaksaa lukea! Ihana elämänmuutos teillä on ollut. Kunpa itsekin keksisi työn, jota voisi tehdä kotoa käsin, olisi niin mahtavaa muuttaa Jovelan kaltaiseen vanhaan taloon ja herätellä se henkiin :) Ihania kevätpäiviä teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Pia :) Nykyään onneksi on monia aloja, joissa etätyö on mahdollista. Omalla kohdallani ei ihan siitä ole kysymys, sillä olen yrittäjä ja työ on siellä missä itse olen. Omatoiminen työskentely on ihanaa monella tapaa, mutta myös toki haastavaakin. Pitää löytää motivaatio uudelleen ja uudelleen, pitää huolta, että työt tulee tehdyksi, eikä jää haahuilemaan kaikkea muuta. Omalla kohdallani tämäkin asia on aikalailla käänteinen. Opettelen olemaan tekemättä ja ajattelematta leipätyötä 24-7.

      Jossain vaiheessa jokin on muuttunut. En osaa sanoa koska, mutta alussa juuri tuo paikan henkiin herättäminen oli todella vahva tunne, jopa melkein velvollisuuden tunne siitä, että kun kerran tähän leikkiin lähdettiin, on melkein velvollisuus saada tämä paikka uudelleen eloon. Nyt taidan huomata, että asia onkin päinvaistoin. Tämäkin. Jovela on ollut koko ajan elossa, ilman ihmisiäkin. Aika ja ihmisten puuttuminen on tehnyt muutoksia, mutta eloa Jovelassa on vaikka muille jakaa. Ikivanhat marjapuskat tuottavat marjaa edelleen, kukkia puskee joka nurkasta. Jopa ikivanha raparperikin on elellyt vuosikymmenestä toiseen sinnikkäästi vartta nostaen, vaikka kukaan ei ole korjannut satoa. Taitaakin olla niin, että tämä talo pihoineen herättelee meitä henkiin. Ajatuksena aika suloinen, eikös ;)

      Poista
  7. Ihanasti pääsitte nauttimaan keväästä Jovelassa!
    Muista tämä hetki ja fiilis vuosienkin päästä.
    Nauttikaahan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, etten unohda näitä ensimmäisiä kuukausia ja vuodenaikoja koskaan. Siksi haluankin tallentaa mahdollisimman paljon tunnelmia ja tapahtumia tänne blogiin. Milloin hiirenkorvat aukesivat, miten mikin osa talossa muuttui omaksi kodiksi.

      Eikä parempaa aikaa muutolle olisi voinut ajatellakaa. Kevät, kaiken alku!

      Poista
  8. Kuulostaa ja näyttääkin varsin mukavalta!

    VastaaPoista
  9. On niin kiva lukea blogiasi kaikki on niin kaunista ,mistä olet ostanut noi ihanat pitsikuvio kukkalaatikot, itsekin muutimme maallepääkaupungin sykkeestä kun jäin työkyv,eläkkeelle ,siihen kotiin jossa olen syntynyt ,remontoimme ,ja nautimme kaiken kasvusta tuvan lämmityksestä,puiden teosta ym ym mitä maalla tapahtuu joten paljon kivaa teidän tulevaisuudelle toivon kaikesta sydämestäni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa siltä, että ikävästä tilanteesta tulikin jotain sangen ihanaa :) Työkyvyttömyyseläke ei tietenkään siinä mielessä ole mukavaa, että sen taustalla on jokin ei niin mukava asia, mutta te olette tehneet sen myötä mukavalta kuulostavan muutoksen elämään, jota ehkä ei olisi tullut tehtyä muutoin.

      Nuo pitsikuvioiset purkit ovat Ikeasta. Löydät niitä nimellä Skurar :)

      Mukavaa jatkoa sinulle sinne maalle kaikissa puuhissanne :)

      Poista
  10. Kumpa ihmiset osaisivat nauttia enemmän hetkistä, niistä tuokioista kun olevinaan mitään ei tapahdu! Eräs syöpään kuollut ystäväni tuumasikin kerran viimeisten kuukausiensa aikana, että näinä tuokioina hän on onnellisimmillaan, "tylsä arki" on saanut aivan uuden merkityksen.

    Niin istumme mekin, lukijat, nauttimassa tarinoinnistasi, kuuntelemme Jovelan kevätsadetta ja katselemme kasvun ihmettä. Ei puutu enää kuin kaappikellon raksutus Salin nurkassa - vai joko semmoinen on katsottuna? Saattaisi passata teille eksellentisti:)

    Terveisin Keekeläinen - orvokki-istutusten keskeltä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On jännää huomata, miten erilaisia asioita ihminen kaipaa ja mistä nauttii vuosien saatossa. Muistan oikein hyvin, kuinka cityelämä vei mennessään. Paljasjalkainen Stadilainen nääs. Spåran kolina, torien vilinä, ihmismassat ja kaupungin kutsuvat iltavalot olivat aikanaan itselleni ominaisinta onnea. Siinä rinnalla kuitenkin olen aina pitänyt maaseudusta ja kesäisin viettänyt paljonkin aikaa muualla kuin kaupungissa. En vaan tuolloin voinut kuvitellakaan, että joskus muuttaisin ihan tahdon palosta maalle.

      Nyt taas juuri kaikki tämä on se, joka tarjoaa hyvän olon. Koen kaupunkielämän ja sen nykyajan ongelmat melkolailla sietämättömiksi. Se Stadi, jonka itse tunsin, on mennyttä - valitettavasti. Täällä tähtitaivaan alla, nilkkoja myöten mullassa on hyvä olla. Onpahan ihmeteltävää joka päivä. Aina jotain uutta.

      Kaappikellosta haaveilen kovasti. meillä raksuttaa tuolla tuvan seinällä alkujaan lapsuudenkodin seinälle joskus 80-luvulla ripustettu seinäkello, joka raksuttelun lisäksi kumauttelee ilmoille tasa- ja puolituntiset. Saliin kuitenkin haluaisin nimenomaan vanhan kaappikellon ja sellainen taatusti jostain mutkasta vielä löytyykin :)

      Aurinkoisia säitä ja mukavia päiviä orvokki-istutusten keskelle :)

      Poista
    2. En tiedä onko tässä mitään järkeä, eikä missään nimessä ole tarkoitus ruveta taloanne sisustamaan - mutta pakko on linkittää tämä http://www.tori.fi/uusimaa/Kaappikello_11444979.htm?ca=18&w=1

      t Keekeläinen

      Poista
  11. Voi miten IHANA päivä ja tämä blostaus♥ Mikä kiireettömyys ja nautimisen taito!
    Toivon teille tälläisiä paiviä paljon♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Irmasriina :) Toivon tällaisia päiviä kaikille muillekin! Oikea elämisen siedettävä keveys ;D

      Poista
  12. Kuulostaa suorastaan täydelliseltä! Itselläni on pitänyt niin hurjaa kiirettä, etten ole tänne blogimaailmaan kunnolla kerennyt kuulumisia lukemaan. Ihanaa, että sinne kuuluu tällaista. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiirusta täälläkin on sekä puuhien että töiden kanssa, mutta silti leppoisissa merkeissä mennään :) Toivottavasti omat kiireesi ovat mukavaa sorttia, tsemppiä niiden kanssa :)

      Poista
  13. Koskettava, puhutteleva ja lämminhenkinen postaus kommentteineen :o) kirjoitit kauniisti siitä, miten Jovelassa on ollut elämää kaikki nämä vuodet ja nyt itse asia Jovela herättelee teitä, ennen niin kiireisiä ihmisiä, avaamaan silmät kauniille, rauhalliselle ympäristölle ja elämälle. Olette tehneet paljon työtä tämän onnellisen arjen eteen ja nyt saatte kerätä niitä työn hedelmiä <3 mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mari ja mukavaa viikkoa myös sinne :) Vappukin on jo kynnyksellä. Olkoon se hauska ja iloinen meille kaikille :)

      Poista
  14. Voi Johanna, se on just tota ! Toivottavasti et koskaan totu tuohon rauhaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OOO! On se sitten uskottava ;) Mä taas toivon, että saisin tottua tähän rauhaan, koska sehän meinaisi, että tilanne on pysyvä. Tylsistyä en kuitenkaan siihen halua!

      Poista
  15. Voi että kuinka siellä on lokpsat oltavat...kyllä käy kateeks....voikaa hyvin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolikon kääntöpuolella on juoksevan veden puute, se, että paljon joutuu tekemään omin käsin kaiken eteen, ei edes sähköä joka huoneessa, mutta ehkäpä juuri siksi.. ;)

      Poista
  16. Ihanan rentoa ja kiireetöntä. Tekstistä välittyi fiilis niin hyvin, että mä melkein näin sut siellä puuhailemassa :) Oon onnellinen sun ja teidän puolesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Laura! Täällähän minä, punaisisssa kumppareissa mennä lönkyttelen pitkin tiluksia kintut vadelmanoksien riipiminä (auts, opi pistämään muutakin päälle kuin lörppömekko) ja hääräilen ;)

      Poista
  17. Kuulosti niin hyvältä :) Tuollaisesta elämästä moni unelmoi, minä myös :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti haaveistasi tulee vielä totta :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!