jovela

jovela

torstai 22. toukokuuta 2014

Ensin oli, sitten ei ollut

Haparoivat askellukset kohti omavaraisempaa elämää saattoivat meidät taas eilen lähijärven rannalle. Jos ainakin sen yhden kerran viikossa saisi ongittua kalaa sen verran, että siitä riittäisi meille kahdelle ruoaksi, tuumimme ja lähdimme päättäväisesti kohti järven kaislikkoista niemeä.

Ensin menikin ihan hyvin, noh, ensimmäinen kala pääsi livahtamaan käsistä, mutta sen jälkeen matosyöttiin kävi nopeasti kaksi ahventa ja pieni hauki.



Isäntä laittelee matoa oman onkensa koukkuun, itse seison jo onkeni kanssa kaislikon reunalla ja kakkoset ottavat rennosti kallioilla siinä takanani. Meillä on koirat mukana likimain aina ja kaikkialla minne menemme. Nämä höntit espanjalaisemme rakastavat aurinkoa ja vaikka varmistamme aina, että koirat pääsevät halutessaan myös varjoon, molemmat makoilevat yleensä auringossa. Onkiretkillä kakkoset käyvät myös uimassa.



Ilma oli mitä upein. Aurinko kimmelsi vedessä ja maisema huokui kesäistä vihreyttä. Oi tätä autuutta, ajattelin ja maistoin jo melkein grillatun kalan maun suussani kuunnellessani saaliin polskintaa ämpärissä. 2 ahventa ja pieni hauki on jo jotain, hyvä alku! Miten mukavaa onkaan seisoskella ihan rauhassa veden äärellä isännän kanssa ja tuijotella vedessä pomppivaa kohoa. Koirat nyt pitivät välillä pientä älämölöä kun metsässä oli jotain mielenkiintoista, mutta laineiden liplatus ja auringon kutittelu nenän päässä oli silkkaa mannaa. Mikä rauha ja ihana kesäinen iltapäivä järven rannalla lempi-ihmiseni Jovelan isännän kanssa. Me, koirat ja laineilla pomppivat kohot.




.. vaan kun ne kohot eivät enää sitten pomppineetkaan! Kalat joko menivät kotiin tai sitten meidän madot olivat pelottavia. Olemme nyt käyneet kahdesti ongella. Viikonloppuna siinä kuuden pintaan illalla ja eilen neljän maissa. Iltasyöjiä eivät tunnu järven ahvenet, hauet ja siiat olevan, sillä syönti loppui varmaan tunnissa siitä, kun saavuimme eilen onkimaan. Pitää siis kokeilla onkimista n. klo 15:00 ja katsoa onko syönti parempaa. Viikonloppuna olimme ongella yli kahdeksaan illalla, joten liian nopeastikaan emme tainneet poistua. Aamusyönnillekin joskus meinaamme mennä, mutta usein arkiaamuisin on jo työtohinat päällä ja viikonloppuisin isäntä nukkuu mielellään hieman pidempäänkin. Iltasyönti olisi meille se mukavin aika käydä ongella. 

Kalaa ei siis tullut enää lisää. Noh, olihan meillä ne 2 ahventa ja se pieni hauki, ne maistuisivat varmasti grillattuna leivän päällä. Pieni iltapala.. 

Tässä ollaankin jo takaisin Jovelassa ja kurtut Milon otsalla kertovat suuresta hämmästyksestä. Onneksi isäntä otti nirrin pois hauelta jo rannalla, sillä MaiMai työnsi päänsä veden alle silmiään myöten. Tuli meinaan todettua koukkua irroitellessa, että pienelläkin hauella on puruvoimaa. Tässä olisi voinut pienen koiraneidin kirsuun tulla pari ylimääräistä reikää.



Tarinan pitäisi nyt jatkua siten, että kalat putsattiin ja suolattiin, grilli kuumennettiin ja maistelimme ensimmäisiä Jovelassa ongittuja kaloja. Mutta ei. Ei mennyt ihan näin.

Tarina jatkuu meinaan niin, että isäntä kyllä putsasi kalat ja taisi luulla, että tulen suolaamaan ne. Minä taas luulin isännän laittaneen kalat jääkaappiin niiden putsauksen jälkeen. Isäntä lähti ulos ja minä puuhasin omiani. Joskus sitten paljon myöhemmin hokasimme, että kalat olivat edelleen lautasella siinä pöydällä. Se niistä kaloista! 

Kyllä meitä nauratti, vaikka säälihän tuo toki oli. Ensi viikolla kokeilemme kalaonnea uudelleen. Jospa se kala söisi paremmin hieman aikaisemmin ja jos vaikka sitten saisimme syödä ne ensimmäiset täällä ongitut eväkkäät.

Nooh, parempi onni ensi kerralla. Viikonloppuna olen työkeikalla Pääkaupunkiseudulla ja vietämme aikaa äitini luonna Stadin sydämessä. Koska paluu on vasta sunnuntaina, edessä on ensimmäinen työviikonloppu sitten muuton ja samalla ensimmäinen kerta kun olemme poissa Jovelasta sitten muuton. Onpa omituinen tunne!

Hauskaa viikonloppua näin etukäteen kaikille siellä!

Jovelan Johanna

20 kommenttia:

  1. Suosittelen kokeilemaan verkkokalastusta! Vaikka voi kuulostaa vaikealta, ei se ole mitään "hepreaa"! Katiskallakin voisi jotain tulla... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molempia ollaan toisaalla tehty, mutta verkko kaipaisi veneen ja katiskalle (kuten verkollekin) pitäisi hankkia se kalastuslupa, joka kyllä saatetaankin hankkia. Itse pidän kovasti ihan onkimisesta. Siinä maailmaa menee leppoisaksi kun kuuntelee laineiden liplatusta ja odottelee kohon painumista veden alle ;)

      Poista
  2. Ahhahaaa. Kirjotin pitkästi pilke silmäkulmassa maalaistuvista kaupunkilaisista, mut taijan jättää suosiolla sen tekstin pois sillä kuulen pian siitä myöhemmin! ;) Hyvinhän toi loppupelissä meni. Saalista jo, mutta maku jäi vielä maistamatta. Hyvä siitä tulee. Useemminhan työ ootta käyny jo kalas mitä tää maalaistollo viimeisen kolmen vuoden aikana. Tsiiih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nonnih, siinäs näät! Mikäs maalainen siellä muka on, kun ei kalassakaan käy ;D

      Ja kuulet sä myöhemmin muutenkin. Varppina. Huomenna jopa :D

      Poista
    2. Onhan tuo jokiki niin kaukana ku ehkä neljäsataa metriä. HEEEH. ;)

      Mut mitäpä jos mä en tule, mä en tule, mä en tule.. :D Tai sit mä otan korvatulpat mukaan!!

      Poista
  3. Hih kävipäs hassusti...ni ensikerralla paremmallaa onnella..:)) Ihana kuva Milosta otsa rypyssä♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän oli h y v i n hämmästynyt, kun vesiastia roiski takaisin. Nuo rypyt ovat kyllä ihan selkeä wtf??? :D Maimai taas on tahvo, joka ei hämmästele mitään. Tunkee heti kuononsa joka paikkaan yhtään varomatta :D

      Poista
  4. Ihania kuvia. Ihanasti istuu toinen noista koirista :D

    VastaaPoista
  5. Se on meidän Maimai. Hän on isännän raikulirinsessa, emännän uskollinen työkaveri, auringonpalvoja ja tyynylän ruhtinatar, joka muuten hetkeä myöhemmin oli sitä mieltä, että hänen hyvin heekkä ahterinsa ei soveltunut kovalle kalliolle ja parkkeerasi pehvansa isännän riisuman hupparin päälle.

    Milolla taasen taisi olla jano, koska suuntaa kieli pitkänä rantaa kohti. Järvivesi maistuu molempien mielestä erityisen hyvälle ja paluumatkalla sitten ruikitaankin joka varpuun kuin se palokunnan hevonen konsanaan ;D

    VastaaPoista
  6. Kuvista päätellen olitte kallion luona. Ei siinä lähistöllä sattuisi olemaan jotain kaislikkoa tms.? Kalat eivät viihdy tuollaisessa paikassa, missä ei ole suojapaikkoja. Lisäksi liian lämmin vesi, vuodenaika ja muut mystiset tekijät vaikuttavat saaliiseen.

    VastaaPoista
  7. Kuvat ovat tosiaan kallioiden puolelta, mutta ongimme hieman etäämmällä paikassa, jossa on maan ja saaren väliin jäävä kapeikko kunnon kaislikkoineen. Oikein lupaava siis kalapaikkana :) Nyt on ollut kyllä kovin lämmintä, joten kala taitaa olla laiskana.

    VastaaPoista
  8. Ei ole helppoa ruuan hankinta, ei :) Tsemppiä seuraavaan kertaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole, ei, mutta eipä tuolla väliä. Pikkaisen pitää olla haastetta, ettei tule kuin Manulle illallinen ;D

      Poista
  9. Tämä olikin vähän normaalista poikkeava kalajuttu :)
    Tietysti itse ongitut maistuvat parhaimmilta mutta olettehan kokeilleet Uudessakaupungissa Pakkahuoneen rannan kalakauppaa? Täytyykin varmaan huomenna Kukkamessujen (jotka sinulta taitaa nyt jäädä kokematta) lisäksi piipahtaa hakemassa kesäherkkuamme savukalatahnaa, nam nam...
    Kirsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa vaan harmittiko! meni ihan päällekkäin työkeikka ja Ugin kukkamessut, nyyh!

      Poista
    2. Ja tosiaan, se rannan kalakauppa on kerrassaan mainio. Ollaan asioitu useamman kerran siellä :)

      Poista
  10. Kävin viime kesänä pitkästä aikaa (yli kymmenen vuoden tauon jälkeen) ongella ja kysyin tutulta kalamieheltä vinkit. Hän suositteli ehdottomasti huoltoasemakohojen sijaan kunnon urheilukohoja, joilla syönnin näkee paljon herkemmin. Kuulemma kaurapuuron jämät kaislikkoon viskaamalla saa myös seuraavana päivänä varmasti kalaa. Näitä kahta jekkua testasimme ja ainakin sillä kertaa kannatti. Eron huoltoasemakohon ja kunnon kohon välillä huomasi myös hyvin, kun ongimme vertailumielessä niillä samaan aikaan.

    Tuulis

    VastaaPoista
  11. Hei Ystävä ♥ Olen niin pahoillani, etten ole kyennyt "käymään kylässä". Nyt lupaan herätä henkiin ja parantaa tapani :)

    Aika sanattomaksi vetää kaikki Jovelan ihanat tunnelmat ♥ Kertakaikkiaan. Olette niin selvästi onnen ja unelmien kukkuloilla. Se on parasta mitä olla voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et usko, miten ilahdun kun näin sut tässä <3 Ja tietty sitten juuri silloin, kun on ollut tohinaa, enä itse ole ehtinyt blogiin. Ihanaa kun tulit ja pahoittelut, kun kommentissa kesti :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!