jovela

jovela

tiistai 20. toukokuuta 2014

Salin ja sydämen puolella

Nuhat ja röhät on selätetty ja puuhaa piisaa! Päivät tuntuvat hujahtelevan ohi eilisiä salamointeja nopeammin. Puuhaa riittää talossa ja puutarhassa, työpöydän äärellä ja maailmalla. Tällaista tämän pitikin olla, juuri tällaista!

Jovelassa on juuri nyt kovin kiireiset ajat. Tuo villiintynyt puutarha vaatii paljon huomiota ja jos mitään satoa meinaa tältä kesältä saada, on syytä heiluttaa kuokkaa ja lapiota tiiviiseen tahtiin. Pihan puolella ollaan ihan kivassa vauhdissa, mutta laitan kuitenkin pelkkiä kuvia salin puolelta. Sielläkin paikat alkavat jäsentyä hiljalleen, vaikka muutoksia toki on tiedossa paljon. Edes pintaremppa ei ole likimainkaan valmis, mutta salissa voi jo kuitenkin viettää aikaa mukavasti. Se muistuttaa jo ihan oikeaa huonetta, vaikka se toimiikin myös työtilana ja työhöni liittyvien tavaroiden varastonakin!

Tällaista siis Jovelan salissa tällä hetkellä!




Pidän kovasti näistä ikkunan luo laitetuista puolipyöreistä pöydistä. Ne ovat uusia hankintoja. Muuten möbleeraus on edellisestä kodistamme muuttokuormassa Jovelaan saapuneita. Edellinen kotimme oli suhteellisen moderni kalustukseltaan. Olisi tietenkin hienoa kalustaa Jovelaa aikalaiskalusteilla, mutta tällä hetkellä ei tunnu järkevältä vaihtaa kaikkia huonekaluja, jotka kuitenkin ovat mieluisia ja toimivat tarvetta vastaavasti. Hiljalleen, myöhemmin, ajan kanssa on ajatuksena möbleerauksen suhteen. Juuri nyt ei ole järkevää hankkia uusia huonekaluja, vaikka ne olisivat vanhoja.



Salissa on tosiaan myös työpöytiä, joiden äärellä hääräilen puuhissani ja kaapeista (7kpl) tehty varastointialue, jonka muodostamassa tilassa on piilossa laatikoittain tavaraa. Koska Jovelassa ei ole kiinteää nettiä ja olen nettitikkuyhteyden varassa, myös tuvasta löytyy pieni työpöytä. Sen luona teen läppäritöitä, sillä jostain syystä salissa on kovin huono nettitikkuyhteys, vaikka samainen yhteys toimii moitteettomasti muualla. Ehkäpä joku on viisauksissaan ajatellut, että läppäri salissa vaan haittaisi puuhiani ja tuvan työpisteellä voinkin sitten samalla kurkkia mitä puutarhaan kuuluu!



Saliin on jo ripusteltu verhojakin. Ne laitettiin mahdollisimman korkealle katon rajaan tangolle, josta johtuen kaikki vanhat verhomme ovat joko aikalailla liian lyhyitä tai tosi reilusti liian lyhyitä. Verhoihin tulee joskus myöhemmin jatkopalat. Kunhan joutaa. Jos vaikka silittäisinkin verhot sitten!



Elämää Jovelassa

Välillä tulee sellainen olo, että haluaisi jotenkin kyetä kertomaan millaista täällä on elää. Millaista on, kun tavallaan jättää vanhan elämän taakseen ja löytää uuden edestään. Ennen ajattelin, että sanat tulisivat kuin itsestään. Talopäiväkirja pursuaisi tekstejä, joissa kuvailen elämää Jovelassa. Olen kuitenkin kirjoittanut juuri tästä asiasta kovin vähän. Välillä se harmittaa. Haluaisin tallentaa myös tunnepuolen asiat tähän blogiimme. Se on kuitenkin todella vaikeaa. Kaikkien puuhien keskellä aika kuluu nopeasti eikä blogiin tule kirjoitettua. Elämä Jovelassa on vienyt mukanaan. Ehkäpä se on tätä alkuvaihetta, kun puuhaa on paljon joka nurkalla ja tekemisen mielekkyys on läsnä.

Kuitenkin se tärkein asia ei suinkaan ole uusi pöytä tai sievä sommitelma pöydällä. Ne asiat ovat vilpittömästi ehdottoman vähäpätöisimpiä tässä elämässämme täällä. Toki ne ovat tärkeitä omalla tavallaan, mutta arvoasteikolla on tapahtunut jotain. En koe olevani materialisti sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka kauniit esineet ja omaan silmään viehättävä koti onkin aina ollut sydäntäni lähellä. Täällä olen sitä vielä vähemmän. Suurimmat ilot silmälle ovat olleet esimerkiksi jonkun ryteikön raivaamisen jälkeinen näkymä, karsittu karsea pusikko tai kottikärrykuormina pois kärrätyt läjät aikoinaan pihalle lahoamaan jätettyjä hirsiä sen jälkeen, kun alue on siistitty.

Koen suunnatonta iloa iltaisin hämärässä vilahtelevista lepakoista, naapurin pörröisestä kissasta, joka tulee puskemaan nilkkoja, tien toisella puolella laiduntavien hevosten leikeistä, pesiään rakentavista linnuista ja siitä huumaavan kovasta ja runsaasta konsertista, joita siivekkäät ystävämme meille suovat. Jovela on tuonut uuden kiinnostuksen elämään ja kaikkeen siihen, mitä se voi tarjota kun pysähtyy näkemään.

Iltaisin nautin hämärän rauhasta, kynttilöiden valosta, siitä, että saamme elää aitoa vuorokausirytmiä. Meillä on aina jotain puuhaa ja välillä se puuha on sitä, että emme tee mitään. Viikonloppuna kävimme onkimassa. Vaikka saalis ei ollut kummoinenkaan, tunnepuolen saldo sitä oli. Siinä kalliosella rannalla, auringon iltasäteiden leikkiessä vedessä katselin maailmaa kokien huumaavaa vapauden tunnetta. Me voimme ihan oikeasti vaan piipahtaa ongelle, joka päivä jos mielimme. Vaikka kahdesti jos huvittaa. Meidän onkipaikkamme on ihan tässä lähellä, muutaman minuutin matka. Aina ehtii jos mielii. Me ja koirat onkiretkellä.

Iltaisin isäntä lämmittelee saunaa, istumme löylyissä katsellen pelloille ja puutarhaan. Niin, sauna on nyt siirretty takapihalle ja odottelee siellä suvimorsiotaan paljua. Miten ihanaa onkaan lyödä löylyä omassa pienessä saunassa ja vilvoitella puutarhan puolella kaikessa rauhassa. Tassutella pihan halki kotiin, syödä iltapalaa ja rentoutua.

Elämä on muuttunut. On kovin vaikeaa kuvailla elämäämme Jovelassa, mutta ainakin voi sanoa, että tämä on elämää! Emme odota mitään tärkeää, joka tapahtuu sitten joskus. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö meillä olii suunnitelmia, mutta asiat tapahtuvat kun niiden aika on. 

Elämä on Jovelassa selkeämpää ja sisältörikkaampaa kuin elämämme ennen. Moni asia ei enäää ole niin tärkeä kuin ennen ja todella moni asia on nyt tärkeämpi kuin koskaan ennen. Tunne siitä, että voi vaikuttaa itse asioihin, on huumaava. Pienet asiat ovat merkityksellisiä. Jos esimerkiksi saamme itse kasvatettua ja haalittua yhden aterian kasaan viikossa ilman kauppakäyntiä, sen taloudellinen merkitys vuodessa on 1040 euroa. Yhden kerran viikossa on tonni vuodessa. Porkkanana melkoinen houkutin!

Kiteytän tämän paatoshurmoksellisen löpinäni sanomalla, että jos vaan on mahdollista, en halua koskaan palata siihen elämään, jonka jätimme taaksemme.

Jovelan Johanna


29 kommenttia:

  1. ihanan näköistä teillä siellä. nam nam nam <3

    VastaaPoista
  2. Pienimuotoisesti voin kuvitella tuon tunteen :D
    Istun (tai oikeastaan puolittain makaan) Lillassa sivustavedettävässä, ovi auki ulos - linnunlaulu kuuluu sisälle, radio päällä vieressä, silmät katselevat välilä ikkunasta näkyvää amppeli(nraato)a ja sielu lepää. Nenään tulee leikatun nurmikon tuoksu ja juuri keitetty kahvi :)
    Ja tämä on vain kesäkoti, mutta koti kuitenkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, ettei Lillan kohdalla voi puhua pienimuotoisista tunteista! Lilla on ihana, ihana!

      Poista
  3. On varmasti tosi järkevää miettiä mahdollisia kalustehankintoja ajan kanssa; siten tulee tehtyä myös kestävämpiä, oikeita ratkaisuja. Kaikki ei ole valmista hetkessä ja sitä paitsi, mikä ylipäänsä on valmista..?? Pieniä asioita kerrallaan. Kuten tuo kaunis ikkuna-pöytä-asetelma!

    Kyllä veit taas sanat suustani ja mielestäni. Ihan samaa olen miettinyt, että olisi ihana kyetä tallentamaan blogiin myös tunteita, mutta miten?! Mitä se on, mitä pitäisi sanallistaa, kun kyse on tunnelmasta ja omasta tavallisesta olemisesta. Kiteytit sen kuitenkin erittäin hyvin: "tämä on elämää". Niinpä. Ehkä vanhoja päivityksiäsi lukiessasi, pystyt itse lukemaan sen "elämän" sieltä rivien välistä. Olen kovin onnellinen puolestasi, että olet kyennyt toteuttamaan sydämessäsi haluamasi ja oikeaksi tuntemasi elämäntavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin ja kun ei ole sellaista paniikkia, että pitäisi saada aikalaistettua kaikki mahdollinen. Täällä on niin paljon tärkeämpiäkin menoeriä, sitä puuta ja ruuvia esimerkiksi ;)

      On kyllä tosi vaikeaa kuvailla jotain tuntemuksia olemisessaan. Ne hetket kun ovat siinä ja silloin. Jälkikäteen ei saa ollenkaan kiinni siitä samasta tunnetilasta saati saa sitä kuvailluksi samalla tavalla.

      Onneksi ne ovat tuolla sydämessä tallessa ja jokainen aamu on ihan eri tavalla innostava. Joskus tuntuu siltä, että lukisi jotain 50-luvun kesäromaania ja sitten hämmästelee sitä, että on itse siirtynyt moiseen tarinaan ;)

      Poista
  4. Kiitos ihanasta postauksesta <3 annoit palan onneanne myös meille lukijoille :o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten kauniisti sanottu! Kiitos paljon, Mari <3

      Poista
  5. Kiitos tästä postauksesta, kylmät väreet juoksivat pitkin käsivarsia lukiessa! Päätin tallettaa tämän kirjanmerkkeihin ja tulla lukemaan silloin, kun tunnen olevani vähän hukassa elämästäni ja itsestäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih! Ja itse kun luin kirjoituksen, ajattelin, että onpas laimea kuvaus, mutta kiitos kovasti siitä, että kerroit sen tuoneen sulle iloa :) Mulla itselläni oli niitä hukassa olemisen tunteita aina välillä viimeisen vuoden ajan ennen muuttoa. Sitä kyseenalaisti itseään, valintojamme ja suunnitelmiamme, kaikkea sellaista. Ajattelen, että se on itsen keino herätellä pohtimaan missä mennän ja että ehkä kaipaa huomaamattaan jotain elämäänsä, joka sitten ilmenee kadoksissa olemisen tunteina. Itselläni se tarve oli rauha ja tasapaino eri tekemisten välillä :)

      Poista
  6. <3<3<3<3<3<3 vetää niin sanattomaksi :) Ihana lukea että olette onnellisia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zussu! Mun ihana ystäväni siellä <3 Halaus ja rutistus koko köörillenne <3

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, Katja :) Miten hyvä mieli voikaan tulla kolmesta sanasta :)

      Poista
  8. Salissa näyttää todella hyvältä!

    Tunnelma tulee hyvin esiin teksteissäsi, et ehkä itse huomaa sitä. Aloin lukemaan blogiasi maaliskuussa -13 ja minun ei tarvitse hakea ja lukea uudelleen niitä tekstejä palauttaakseni mieleen kuinka innostus oli aistittavissa ja joka tempasi minutkin mukaansa - tätä on pakko seurata! Puhumattakaan projektinne vauhdikkaasta etenemisestä - meillä remontin tahti on vähän toista.. Tunnetilat tulevat taitavalta kirjoittajalta pienillä asioilla esiin, mielestäni onnistut hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eva! :) Taidan olla noin perusluonteeltani innostuvaa sorttia, kun rapuna siihen pisteeseen pääsen, että olen punninnut asioita ensin, mutta lähden usein mihin tahansa tekemisiini innolla ja touhulla. Jovelan isäntä on myöskin rapu ;)

      Asiat, jotka liittyvät Jovelaan ovat innostavia. Aikuisena kuitenkaan elämä ei tarjoa sellaisia samanlaisia, jatkuvia ilon ja uuden löytämisen lähteitä kuin lapsena, joten tämä Jovelakokemus on meille kovin ainutlaatuinen. Tässä saa jatkuvasti uusia kokemuksia, karttuu uusia taitoja ja vaikka ei aina ihan onnistuisikaan, homma on ollut kokemisen arvoista. Herään aamulla iloissani ja innoissani siitä, mitä päivä tuokaan tullessaan. mitä tänään tapahtuukaan!

      Poista
  9. Niin kaunista olette luoneet sinne Jovelaan ja helppo uskoa, että juuri tuo maalaiselämä on täyttä elämää!
    Ihanaa toukokuun jatkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hilma :) Minä ainakaan, eikä tuo isäntäkään kaipaa takaisin kaupunkiin. saatan kaivata joitain yksittäisiä asioita, lempiravintolaani, jossa kävimme usein lounaalla ystäväni kanssa ja sellaista, mutta en haluaisi enää asua kaupungissa pysyvästi. Kaupungissa on enemmän ihmisiä, mutta olen sitä mieltä, että maalla on enemmän elämää ;)

      Poista
  10. Tää on paras blogi jonka tiedän!Itsekin asun maalla,mummonmökissä ja on ihanaa lukea teidän elämästä <3 Mun aamurutiini on joka aamu sama,kun avaan pädin ensin katson onko Jovelasta kuulunut mitään :-) Lämmintä kesää teille sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oii! Mun pitää kyllä ryhdistäytyä ja kirjoitella enemmän ;) Lämmintä kesän alkua sinne mummonmökkiin - ja lämmintähän onkin nyt luvattu pidemmäksi aikaa.

      Ihanaa saada toivotella kesää jo toukokuussa! Tänä vuonna meitä on hellitty aikaisella keväällä ja kesällä.

      Poista
  11. Kiitos kauniista kirjoituksestasi olotilastasi Jovelassa. Saat ihanan tunteen lukijankin mieleen, voi tuntea ilosi uudesta kodistasi. Tulee mieleen aika joskus kauan sitten samoissa tunnelmissa omassa elämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mummeli! Ihanaa, että hyvä mieli tarttuu myös ruudun sille puolelle :)

      Suloisia alkukesän päiviä sinulle sinne :)

      Poista
  12. Ihana, ihana postaus♥ Olen hyvílläni puolestanne....uudesta elämästänne! Kaunis sali....)

    VastaaPoista
  13. Monesti olen miettinyt, olemmeko täällä oikeasti vain tämän ainokaisen kerran. Vai onko idän viisaat sittenkin oikeassa väittäessään, että me synnymme uudelleen niin monesti, että asiat loksahtavat kohdalleen; jalostumme, saamme uuden mahdollisuuden ja tulemme siksi mitä meidän pitikin olla....

    Arvelen teidän(kin) kokenen jonkinasteisia de ja vu -tuntemuksia Jovelaan tultuanne. Että tässähän tämä koti on! Tänne kuulumme, täällä sielu lepää, täällä on helppoa olla ja hengittää.
    Tuollaiset tuntemukset välittyvät aina teksteistäsi, kun Jovelan elosta kirjoitat. Kaikki se, miten asiota teette, sisustatte, laitatte pihaa, mietitte elämäntapaa, viljelyä, lämmitystä.... jotenkin se vain tuntuu niin oikealta - vaikea tätäkin pukea sanoiksi, kuten sinun omia tuntemuksiasi, mutta ehkä ymmärrät.
    Hyvillä mielin Keekeläinen

    ps. Unohdan aina nostaa hattua sille, ettet ole suostunut ottamaan mainoksia blogiisi. Siis *viuh*

    VastaaPoista
  14. Monen monta kertaa olen täällä kokenut tutun outoutta. Vaikka koko ajan joka paikasta putkahtaa jos mitä yllätystä, nurkat ovat tuttuja ennen kun niihin on tutustunutkaan. Voin ihan häpeilemättä sanoa, että kun tulimme tänne ensimmäisen kerran, siis näytölle, tiesin tämän olevan meidän paikka ennen kun olimme edes tontille astuneet. Tämä talo kyyristeli reppanana karmeassa lumisateessa niin surkeana, ränsistyneenä, rikkinäisenä, toivottamana ja silti tiesin heti, että tämä on meidän koti, syteen tai saveen. Isännältä kun kysyin mielipidettä talosta samalla reissulla, hän tokaisi samoin tein, että joo, ostetaan. Siinä se sitten oli, syvät keskustelut ja päätös siihen pohjautuen.

    Joku juttu siinä on, että tässä paikassa näen paikan vanhan elämän. En ehkä suuremmin hämmästyisi jos tuosta piha poikki kipittelisi kiireinen piika essussaan sankoa kantaen ja kanat perässä kipitellen. Jovelassa on jotain meille kovin outoa, sillä välillä tuntuu, kuin täältä olisi vain nyyhtäisty pois ihmiset ja eläimet kesken kaiken. Elämä on jatkunut, pöly laskeutunut ja paikka on alkanut rapistumaan, mutta kuollut tämä paikka ei ole, kuten vanhat talot joskus voivat olla. Sellaisia täysin hengettömiä. Jovela kaikessa kurjuudessaan on virkeä ja eloisa paikka. Täällä ei ole myöskään ollut missään vaiheessa minkäänlaista kotiutumista. Tulimme, olimme ja se oli siinä sen kummempia asettumisia.

    Kuten huomaa, olen sangen ihastunut tähän röttelöiseemme. Joku tässä on, tai sitten pitäisi säätää laajemmin lääkityksiä ;D

    VastaaPoista
  15. Kaunis kirjoitus ja antoi ruudun tällekin puolelle aavistuksen onnestanne! Tuollaista elämän toivoisi jokaisella olevan ja toivon, että itsekin löydän joskus oman ´röttelöni´ luonnon keskellä ja voin monen kaupunkivuoden jälkeen palata ´asian ytimeen´ nauttimaan pienistä, kauniista yksinkertaisista asioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Toivon, että jokainen löytäisi sen oman paikkansa, oli se sitten kaupungin sydämessä tai maaseudun rauhassa. Jokaisella on se joku oma paikka, jossa on onnellisimmillaan :) Toivottavasti löydät oman röttelösi pian :)

      Poista
  16. Ihana lukea näitä fiiliksiä. Ihana kuulla, miltä tuntuu.
    Se tuntuu täällä asti hyvälle ♥

    Meidän puheet arjen kääntämisestä (asumisen pääpisteen muuttamisesta Tyynelään ja kaupungin siirtämisestä sivurooliin) ratkeaa pian. Saan 13.6. tietää pääsenkö opiskelemaan. Sitten osaa suunnitella tehdäänkö kokeilu se pikkuhiljaa nyt vai myöhemmin. Teidän tilanne inspioi ja houkuttelee. Voikaa hyvin ♥

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!