jovela

jovela

torstai 12. kesäkuuta 2014

Kuinka tulin onnelliseksi

En tietenkään ollut varsinaisesti onneton ennenkään, mutta nyt olen onnellinen. Tunnen olevani onnellinen tiedostavalla tavalla. Tänään (isännän kanssa pihaa laitellessa) mietin miten tulin näin onnelliseksi. Haluan tallentaa nämä tunteet talopäiväkirjaammekin.

Ostimme isännän <3 kanssa vanhan talon ja niin meistä tuli Jovelan emäntä ja isäntä. Remontoimme ja korjaamme vanhaa taloa. Sen tuomaa elämänsisältöä voi kuvailla ehkäpä siten, että elämä on mielenkiintoista, mielekästä ja palkitsevaa. Vanha talo opettaa kunnioittamaan niin monia asioita; elämää, historiaa, ihmisiä, kädentaitoja, aitoja materiaaleja ja ylipäätään elämän monimuotoisuutta. Jovelan isäntä ja Jovela itse tekevät minut onnelliseksi joka päivä.



Aloin iloitsemaan elämän yksinkertaisista asioista, kuten kesätuulessa hulmuavista pyykeistä takapihalla ja puupyykkipojista. Puiset pyykkipojat ovat ihania. Niin yksinkertaisia, niin toimivia ja sieviäkin ne ovat. Paljon muovisia sievempiä. Ulkona kuivatun pyykin tuoksu tekee onnelliseksi. Ulkona kuivatuissa pyykeissä on aina kesä.



Se, mitä mainoksissa hehkutetaan sanoilla helppo, ei tuo yhtä paljon iloa kuin se, mistä mainoksen tuote on vienyt meitä pois. Ihanaa kun meillä on puulla lämpiävä sauna ja palju pihalla ja ihana pönttöuuni-reppana talossa. Kun kaataa puun, syntyy pöllejä ja kun pöllejä lyö kirveellä, syntyy halkoja. Ja joskus joku pölli on niin hauska, ettei sitä raaski halottaa ollenkaan. Olen alkanut nähdä elämää toisella tavalla ja nauraa enemmän kuin ennen. Tuolle pöllille on helppo nauraa. Eikö se olekin juuri niin alien, ettei hämmästytä ollenkaan, jos se jonain päivänä tokaisee meille: "take me to your leader, earthlings!" Sähkökatkaisijaa vääntämällä ei koskaan näe pölkkyufoja.



Olen onnellinen, kun meillä on yhteisiä tavoitteita ja teemme yhdessä töitä niiden eteen. Tulin valtavan onnelliseksi, kun saimme fenkolit kasvamaan jo niin pitkälle, että ne alkaa tunnistaa jo kasvaviksi fenkoleiksi. Ja kaalitkin (kun vaan muistaisi mitä nuo olivatkaan), ovat säilyneet hengissä edelleen.



Tulin kovin onnelliseksi kun saimme maistaa ensimmäisen itse kasvatetun herneen. Yksi palollinen onnea. Ja kovin iloinen olin kun huomasimme tomaattien kukkivan. Nekin saimme kasvamaan ainakin tähän saakka. Huomisesta en tiedä, mutta nämä ovat tässä tänään.



Japanissa sanotaan, että tullakseen onnelliseksi, tulisi kasvattaa kukkia tai istuttaa puu. Perunapenkit edustavat itselleni onnea. Tiedä sitten onko mullassa pottuloita, mutta onpa ollut hauskaa kasvattaa ensimmäistä kertaa elämässään pottuja!



Yksi mansikka, se ensimmäinen omalla kasvimaalla tekee onnelliseksi ja vaikka se nahistuisi ennen punertumistaan ja linnut söisivät muut mansikat, olipa se vasta iloinen hetki kun huomasimme ensimmäisen mansikan. Ja ainakin meillä on tilliä uusien perunoiden kanssa keiteltäväksi. 



Olen valtavan onnellinen siitä, että Jovelan pihalla villeiksi heittäytyneet herukka- ja omppuvanhukset jaksavat vielä tehdä satoa. En lakkaa ihmettelemästä moista energisyyttä. Näiden ei kai pitäisi enää jaksaa lehtiäkään tehdä, mutta ehkäpä nekin tulivat niin onnellisiksi siitä, että pääsivät ryteiköstä, että pitää juhlistaa vapautumista puhkeamalla kukkaan.



Enkä lakkaa ihmettelemästä tätä meidän toista vanhustakaan. Hienohelma lumipalloheisi puskee kukkaa aina vaan enemmän. Ihailen tätä vanhaa rouvaa päivittäin ja haluan tallentaa sen muutoksen blogiimme. Täällä olen onnellinen usein ihan samoista asioista. Ei tarvitse aina olla uutta. Lumipalloheisivanhus kukassaan pesee kassan kautta ostetun onnen mennen tullen.



Olen kyllä iloinen ja onnellinen tästä uudesta hankinnastakin. Se muuttaa arkea tiskin ja pikkupyykin osalta. Meillä kun ei ole sitä juoksevaa vettä, tiskejä on tiskattu ja pikkupyykkiä pesty saunapäivinä, koska kiukaassa on vesilämmitin. Nyt hankimme 25 litran hanallisen kattilan, jossa veden lämmittäminen käy ihan liedellä. Sitten kun saamme puulieden tupaan, kattila lämpiää puuliedellä. Olen jo etukäteen onnellinen puuliedestä. Olen haaveillut sellaisesta vuosia. Ja mikä apu tuosta isosta vesikattilasta onkaan hilloja ja pikkelssejä tehdessä! Purkit saa taatusti vesihauteeseen kunnolla.



Olen onnellinen siitä, että tuvasta on tulossa juuri sellainen, jollaiseksi sen kuvittelimmekin. Viihdymme tuvassa paljon. Vaikkakaan se ei missään muodossaan vastaa modernia keittiötä, olen huomannut, etten oikeastaan sellaista kaipaakaan. Olen onnellinen askeettisissa puuhissamme.



Olen iloinen uudesta punaisesta radiosta, jonka voimme ottaa mukaan paljun äärelle. Muulloin radio on saarekkeen reunalla. Saareke on yksi suurista ilonlähteistäni. Olen onnellisimmillani puuhaillessani sen äärellä. Paljon tilaa, keskellä tupaa, saan kokkailla herkkuja kaikessa rauhassa ilman että tila loppuu heti kesken.



Olen onnellinen, kun saamme istua kahden kesken kaikessa rauhassa syömässä. Olen onnellinen kun meillä on vieraita. Tulen taatusti onnelliseksi siitä, että jonain päivänä meillä on kanoja ja kukko. Nyt meillä on kukko tuvassa. Se on matkamuisto kesämatkalta Euroopassa. Silloin puhuimme "sitten joskus" ja ostimme taulun. Se silloinen joskus on nyt. Se tekee onnelliseksi.



Olen niin onnellinen työkuvioistani tällä hetkellä. Vaikka välillä onkin päiviä, jolloin saan/joudun edelleenkin tekemään töitä aamusta iltaan, nautin työstäni. Juuri nyt on meneillään paljon ihania, innostavia ja kiinnostavia juttuja, jotka myös tuovat leivän taloon. Se tekee onnelliseksi, koska toisinkin voisi olla. Olen kovin onnellinen silloin kun saan istua alas ja keskittyä töihini ihan rauhassa. Joskus tuossa ikkunan edessä, joskus puuhatyöpöydän äärellä salissa. Ja seinäkello se vaan raksuttaa hoputtamatta. Olen onnellinen kun saan tehdä kiirehtimättä.



Jokapäiväiset ilomme istuvat usein tuossa ikkunan alla lammastaljan päällä. Olemme kahden mainion koiran onnellisia omistajia. Koirat, eli kakkoset ovat meille kaikki kaikessa ja kaikessa mukana. Milo  (vas,) ja Maya (oik.). Nämä tyypit tekevät takuuvarmasti onnelliseksi joka päivä ja yökin. On lokoisaa nukkua yhdessä läjässä varpaat ja tassut sikin sokin kuunnellen koirien tasaista tuhinaa.



Niin, olen onnellinen. Elämä juuri nyt on yhtä kaunista kuin tämä juhannusruusu, joka kukki tänään ihan yksikseen Villa Gerdan nurkalla. Ja elämä on uusia löytöjä ja yllätyksiä täynnä, kuten vaikkapa tämä vuorikaunokki, jonka nimeä en tiennyt ennen Jovelaa ja jota en kukaksi ymmärtänyt ennen kun se teki varteensa nupun ja alkoi kukkia pihalla.



Jovela ja yhteinen elämä täällä, tämän paikan tapaan tekee meidät onnellisiksi. Meidän oma lintukoto. Rakas röttelömme. Ihanasti rempallaan, väärän vänkyrän talo, kuistikin hieman kallellaan. Voi kyllä!



Ilta ehti jo yöksi tätä nakutellessa. Helteisen päivän päätteeksi sadepilvet toivat sateen, joka rummuttelee peltikattoa. Äänikirjan lukija kertoo tarinaa, joka jää taas kesken, koska uni hiipii silmiin. Ehdimme hetki sitten juuri ja juuri kirmata pihalle hakemaan ne pyykit sisälle ennen sadetta. Sammakko loikki polun poikki kun kipitin takaisin sisälle puhtaat pussilakanat olalla. Joku yölintu jaksoi vielä huudella asioitaan pimeässä. Kammarissa tuoksuu kesätuulessa kuivatettu pyykki.

Niin, olen onnellinen. Niin kovin onnellinen..

Hyvää yötä ja onnellisia unia kaikille teille siellä.

Jovelan Johanna

41 kommenttia:

  1. Ihanaakin ihanampi kirjoitus. Siitä huokuu luklijalle todella onnellinen ihminen. Hienoa, kun olette oivaltaneet elämän rikkauden tuolla rakkaassa talossanne. Osaatte iloita pienistäkin asioista, yhdessä.Oikein hyvää jatkoa elämäänne Jovelassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, mummeli :) Oikein suloista ja kaunista kesää sinne mummelilaankin :)

      Poista
  2. Olen täysin samaa mieltä. Olemme mieheni kanssa puhuneet lähes päivittäin, miten pienistä asioista voi tulla niin onnelliseksi ja saada jonkin sisäisen rauhan. Viimeiset 5 vuotta, jotka olemme asuneet isovanhempieni rakentamaa taloa, ovat olleet kaikkein onnellisimmat vuodet tähän asti.Olemme vihdoinkin Kotona, oikein isolla kirjoitettuna.
    Ulkona kuivatut pyykit, voi mitä ihanuutta painaa nenä raikkaisiin, ulkoilmalta tuoksuviin pyykkeihin, kulkea pyykkirivin välissä. Nautin joka kerta siitäkin, kun tuen pyykkinarun pyykkiseipäällä jne. Pieniä iloja koko koti ja piha täynnä.

    Hyvää kesää Jovelaan :)

    Elena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienistä asioista iloitseminen tuo jatkuvaa ilon tunnetta sen sijaan, että odottaisi aina jonkun suuremman haaveen toteutuvan. Elämässä on niin paljon iloja, joista iloita.

      Pyykkirivien välissä kulkeminen, varsinkin pienen tuulen aikana on kieltämättä ihanaa!

      Poista
  3. Onni sekä taito olla onnellinen on mahtava asia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, eikä aina se helpointa, tuo onnellisena olemisen taito. On tavallaan paljon helpompi olla tyytymätön, vaikka se ei maksakaan vaivaa pidemmän päälle.

      Poista
  4. Olen onnellinen teidän puolesta <3 Lämpimät terveiset sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Taru <3 ja lämpimiä terveisiä myös sinne teidän pukamaanne. Toivon uusia tuulia pian kuljettamaan teidät uudelle matkalle <3

      Poista
    2. Hih, tarkoitit varmastikin poukamaa, mutta "pukama" kyllä kuvaisi ihan hyvin tätä meidän kärvistelyä ;D Jo vain.

      Kiitti, toivotaan että tuulen suunta olisi edes vähän suotuisampi seuraavassa risteyksessä :)

      Poista
  5. Niinpä niin. Pienetkin asiat tuovat onnen, kun herää vain ajattelemaan. Kiitos, minä heräsin ♡
    -Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihanaa! Huomenta onnelliset ajatukset ;)

      Poista
  6. Todeta olevansa onnellinen. Siinäpä hieno tunne. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kuin maistaisi samaan aikaan suolaista ja makeaa syötyään tovin suolatonta kaurapuuroa ;D Siltä se itsestäni tuntuu.

      Poista
  7. Tämä teksti oli niin ihana lukea, että sekin jo teki minut onnelliseksi. Ja toisaalta kauhoisaksi. Onko jonakin päivänä meidän vuoromme? Kiitos, että jaoit palasen Jovelan onnesta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti on teidän vuoronne pian. Jonain päivänä asiat vaan loksahtavat kohdilleen kun pyrkii oikeaan suuntaan tai sitten siinä matkan varrella löytää yllättäen sen, mitä ei tiennyt hakevansakaan. Te olette kovin lutuisen kuuloisia yhdessä. Kyllä teidän matka vielä vie sinne teidän paikkaanne. Ihan varmasti :)

      Poista
  8. Jaan kokemuksesi onnen lähteistä! Minäkin tulen onnelliseksi täällä vanhassa talonröttelössä aivan pienistä asioista: siitä, miten valo tulee vääränvänkyröistä ikkunalaseista sisään, kiertää talon päivän aikana, miten tämä tupa on täynnä tunnelmaa, miten puutarhassa istuttamani kukat sitkeästi vain kasvavat, vaikka monet olen välillä jo aivan unohtanut... Listaa voisi jatkaa pitkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on oma näkemykseni siitä, miksi noin käy: nykyään kaikki on liian valmista, liian suoraa, liian helppoa, liian standardia. Silmä ja mieli kiinnostuu enemmän poikkeavuuksista, sellaisesta joka ei ole ihan yhtä ja samaa, kuten väärän vänkyrät ikkunalasit ja valon leikki niillä :)

      On tavattoman ihanaa lukea näitä kommentteja, joissa joku toinen ymmärtää "samaa kieltä". En siis ole ihan pöhkööntynyt vielä - ainakaan yksin ;D

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Kiitos :) iloisia päiviä sinne 2-fooninkiseen. Onhan sekin kertakaikkiaan upea kokemus taatusti!

      Poista
  10. *sydän* kiitos tästä positiivisesta elämänkatsomuspostauksesta :)

    VastaaPoista
  11. Niinhän sitä sanotaan, että onni on murusina maailmalla - ja mikäs sen onnellisempaa kuin se, että osa murusista on lähellä toisiaan :)
    Kirjoitus oli ihana, hykerrytti ihan ja samalla ajattelin, että onnellinen minäkin; mikäs täällä ollessa Lillassa, sade ropisee kattoon, radio höpisee omiaan, uudet potut voilla just syöty (vaikkei omasta maasta olekaan) eikä kiirettä mihinkään. Voi lojua sivustavedettävällä ja ottaa kohta kirjan käteen. Ja voi vaikka nokosetkin ottaa :)

    Jatkukoon onnelliset päivät Jovelassa ikuisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos mun pitäisi kuvailla sua Lillassa, niin se menisi likimain noin, toki omin maustein. Hieman multaa loikoilevan jalan ukkovarpaan syrjällä, nopea kurkkaus lukulasien yli oven suuntaan ja taas paluu kirjan pariin. Tiskipöydällä läjä pestyjä astioita, Ulkoa sisälle tuleva kukkien tuoksu.

      Voi, sinä kyllä tiedät niin hyvin mitä Jovelan hönöpää täällä höpisee ;D

      Poista
  12. Olet vienyt sanat suustani!Juuri noin minäkin täällä mökissäni ajattelen,vaikken osaa yhtä hienosti kertoa.Varsinkin näin kesäaamuisin kun herään 4-5 aikaan,on ihana istua mökin rappusilla koira kainalossa ja vaan haistella ja katsella kaikkea.Eilen illallakin ajattelin kuinka onnellinen olen. . .kuuntelin kun "vuokralaiseni" oravat vintillä keskusteli keskenään.Nukun yläkerrassa ja oravien touhu kuuluu aivan selvästi :-) Ihanaa että siihen teidän taloon muutti juuri oikeat ihmiset!Jotka osaa arvostaa kaikkea sinne kuuluvaa.Nauttikaa onnellisuudesta!Ja sillon kun tulee se huonompi päivä,on hyvä muistella näitä. . .Terkuin se joka aamuinen lukija :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta meidän aamupalalukija :)

      Sanovat, että maalla haisee sille p-alkuiselle. Kyllä sitäkin voi olla ilmassa joskus, ainakin sipulikeittopäivällisen jälkeen, mutta parhaimpia juttuja täällä on myös nuo tuoksut. Jos ei joku kukka tai puska tuoksu, tuoksuu heinä. Jos ei heinä tuoksu, tuoksuu sade, tuuli tai ihan vaan maailma ilman kyllästeitä.

      Meilläkin on vuokralaisia. Sinitiainen oli ehtinyt tehdä ikkunan ja seinän väliin pesän ja siellä on poikaset jo kuoriutuneet. Sellainen piipitys meneillään, että taitaa olla melkoinen pesue. Takaseinän ikkunalaudat päästään laittelemaan paikoilleen vasta elokuussa. pesärauha pitää olla alivuokralaisillakin.

      Ja taitaa tuolla ryteikön puolella valtakuntaa olla taas supikoiran pesä. Saimme ihailla yhtä yksilöä toissailtana ihan pidemmän tovin, kun supikoira pysähtyi poseeraamaan tuvan ikkunan taakse <3

      Poista
  13. tulipas ikävä koti suomeen kun tätä luin :) kyllä teillä on super suloista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana matkustaa, vaan ihaninta palata kotiin. Niinhän sitä sanotaan! Nauttikaa taas reissusta siellä Thaikkulan kodissanne :)

      Poista
  14. Tämä oli juuri sitä, mitä nyt tarvitsin hieman alakuloisen oloni piristykseksi. Tunnen tuon saman tunteen omassa kodissamme: vanhan talon tunnelmaa, itse yrityksen ja erehdyksen kautta tehtyä, välillä tunnelma mennyt käytännöllisyyden edelle...ja tämä postaus sai tuon onnentunteen pinnalle:)
    Kiitos sinulle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai alakulo sinne on päässyt kylään. Toivottavasti ei vieraile kauaa :)

      Poista
  15. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa:):):) Suloista suvea Jovelaan.

    VastaaPoista
  16. Olet löytänyt todellisen onnen lähteen, joka ei ihan heti kuivukaan! Itsekin siitä ammennan :)

    VastaaPoista
  17. Toivottavasti ei kuivu! Vaan jos juhannuksen tienoilla pääsisimme hieman jo maalaamaan, toivottavasti maalinkuivattavat säät ovat luonamme :)

    VastaaPoista
  18. Kirjoituksesi sai minut oikeen pysähtymään ja miettimään asioita. Hyvä niin.
    Asenteestahan paljon on kiinni, sitä näkee kauneutta ja onnea ympärillään, kun osaa katsoa ja suhtautua oikein.
    Taidan palata lukemaan tämän postauksen äkkyrämäkkyrä-päivänä :-)

    VastaaPoista
  19. Ihana Johanna Jovelan emäntä ♥

    Kiitos tästä tekstistä. Mä olen onnellinen teidän puolesta. Ja onnellinen myös omasta elämästä. Onnellinen siitä, että tiedän millaista on onni. Sitä toivon myös muille.

    VastaaPoista
  20. Hei Jovelan Johanna.

    Kylläpä oli ihanasti kirjoitettu. Kostein silmin silmin tässä ihmettelen kaunista tarinaasi.

    Anna

    VastaaPoista
  21. Ihana postaus. Eipä sitä paljon tarvi. Mä kanssa ihastelen joka päivä samoja kukkia ja samaa paviljonkia ja samaa kirsikkapuuta jne. Paljon iloa tulee pienistä asioista, joita ei tajunnutkaan rivitalossa asuessaan kaipaavansa.

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!