jovela

jovela

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Kesälauantaina

Oikeastaan mukavinta mitä aamuisin tiedän, on kuljeskella hissukseen pihalla ihmettelemässä kaikkea sitä, mitä luonto tarjoaa. Tänään tarjolla oli naapurin hevosten hirnahtelua ja laiskaa löntystelyä aurinkoisessa aamussa. Unikot ovat nyt aukeamassa Gerdan kukkaniityllä. Keittiöpuutarhan puolella on tarjolla sekä melkein satovalmista että vasta tuloillaan olevaa. Olemme onnistuneet tavoitteessamme keittiöpuutarhan ensimmäisen kesän osalta. Olemme saaneet jotain syötävää pöytään omin voimin.


Lauantai on meillä usein viikon pääsiivouspäivä. Lienee lapsuudenkotien perintöä. Näin oli tälläkin viikolla. Jovelassa on tiskattu, viikattu pyykkiä, heiluteltu pölyhuiskaa, sorteerattu, vaihdettu puhtaat pahnat sänkyyn, imuroitu ja huoltoputsattu palju illan käyttöä varten.


Aamupäivän puuhien jälkeen siirryimme ulos. Tänään oli niin hieno päivä, ettei sisällä oltu yhtään sen enempää, mitä nyt puuhat vaativat. Ulkona leikimme ensin hieman uudella lelullamme; sadettajalla. Tämä suurinvestointi taisi kustantaa 2,95 Biltemassa ja yllätykseksi se hinnasta huolimatta tosiaan toimii! Hassua miten epäkesäisistä säistä huolimatta keittiöpuutarhan lootissa ollaan kuivin suin janoisina. Siirtelin sadettajaa pitkin pihaa ja sadettaja hoiti hommansa. Isäntä veti siimaleikkurivaljaat päällensä ja kävi ylikasvaneen kasvuston kimppuun.


Takapiha siistiytyi hetkessä! Harmikseni kompastuin juuri tässä vaiheessa. Mätkähdin pihalle, löin käden kasvatuslaatikkoon, lonkan haraan ja kaiken kruunuksi mätkähdin suoraan vastaleikattuun nokkossilppuun. Reisi, sääri ja toinen käsivarsi kihelmöi vieläkin geeli- ja jugurttihoidosta huolimatta. Tekevälle sattuu, auts!


Noh, kömmähdystä lohdutti kyllä tuo näky siistimmästä keittiöpuutarha-alueesta rehevine herkkulaatikoineen ja loputkin harmituksesta hälveni kun hain omaa uutta perunaa, tilliä ja sipulinvartta ruokaa varten. Nuo uudet perunat ovat NIIN hyviä! Herkuttelimme potuilla, lohella, keitetyillä munilla ja sitruuna-voikastikkeella.


Ruoan jälkeen kakkoset lähtivät ulkoilemaan ja sen jälkeen jatkoimme puuhia ulkona. Isäntä pääsi kokeilemaan uutta kirvestään sillä aikaa kun sauna ja palju lämpenivät. Isäntä heilutteli kirvestään, minä lämmitin paljua. Pidän kovasti täällä Jovelassa siitä, että meillä on mahdollisuus hyödyntää monia sellaisia juttuja, jotka muissa olosuhteissa olisivat todennäköisesti jonkinlaista jätettä. Paljun pesään menee mukavasti niin paperitavara kuin julkisivurempan myötä puretut vanhat laudat. Kaikki pyritään hyödyntämään.


Koska en voi juurikan tuossa klapitushommassa isäntää auttaa (selkäsairauden vuoksi), hoitelin paljun lämmitystä ja olin seurana muuten. Välillä lueskelin kirjaa ja keräilin maistiaisia punaviinimarjapensaasta. Kylläpä maistuivatkin hyvälle! Tällä viikolla meillä on katsottu telkkua/netflixiä tms. tasan nolla tuntia. Dekkareita, erityisesti brittidekkareita joita rakastan, on tullut luettua kolme. Agatha Christien kirjat ovat sellaisia, että luen ne muutaman vuoden välein ensimmäisestä viimeiseen. Nyt on taas se aika. Tänään herkuttelin loistavan Parker Pynen seurassa, joka osaa tehdä ihmisistä onnellisia käyttäen mitä mielikuvituksellisempia keinoja. Niin kepeää, niin harmitonta. Oikein sopivaa lauantai-iltapäivän viihteeksi.


Ihana, aurinkoinen lauantai! Mukavia puuhia ja miellyttävää lokoilua. Puhdas koti ja maistuvaa ruokaa. Sauna lämpeni, palju kutsui - ei tosin kauaa tällä kertaa, koska nuo pahuksen nokkospalot kihelmöivät edelleen. Joka tapauksessa aivan täydellinen lauantai. En muuta olisi kaivannutkaaan.

Kaikki kotona, kotona kaikki hyvin. Tänään en tarvitsisi Parker Pynen apua. Toivottavasti en huomennakaan!


Mukavaa myöhäisiltaa Jovelasta. Huomenna sitten teen viimeisen viikkopostauksen tähän yhden viikon tarinaamme. Sisällöstä ei ole hajuakaan! Tuokoon huominen tullessaan mitä tuo. Sittenpähän sen näkee!

Jovelan Johanna

18 kommenttia:

  1. Näistä teidän jutuista tulee hirvee haikeus ja kaipaus maalle, vaikka en edes pidä maaseudusta mitenkään erityisesti. Saat kaiken näyttämään niin ihanalta! Eikö siellä pitäisi p haista, itikat lutkuttaa verettömäksi ja hien virrata, kaiken olla hankalaa ja naapureiden uteliaita kyyliä?? ;D Sysikaupunkilainen oon ja silti huokailen tollasen elämän perään. Asuukohan mussa sittenkin pieni maajussitar?!? - Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana konmenntti! Maalla on just tuollaista! Ja sitten on myös just sellaista kiiltokuvaa, kuin mitä Johanna tässä maalaili. :)

      Poista
    2. Saattaa muuten hyvin ollakin! ;D Nuorempana en olisi minäkään oikeen osannut kuvitella haluavani asia maalla, vaikka toisaalta tykkäsin kyllä vierailla siellä. Se miltä saan täällä Jovelassa asumisen näyttämään on kuvaus siitä, miten itse koen ja näen asiat. Muutto maalle tällaiseen kaiken nielevään röttelöiseen oli meidän valinta, se mitä me halusimme tehdä, joten moni asia tuntuu tietenkin sitten sen savutettuamme vallan ihanalta.

      Maalla asuminen, tai oikeastaan pitää sanoa, että isossa talossa, suurella tontilla asustelu vie todella paljon aikaa sen talon ja tontin parissa. Jos on muunlaista sorttia ja haluaa mennä paljon, talo ja tontti on taatusti jollain tasolla riesa - ellei sitten ole mahdollisuuksia palkata talkkaripuutarhuria ;) Pyllytuote ei täällä haise. Jos et ole koskaan nuuhkaissut lannoitetta, P ei kuvaa sitä lainkaan riittävällä intensiteetillä. Siinä hajussa yhdistyy ällöin oksennus ja karmein krapulaplörö. Onneksi sellaista ei tarvitse haistella usein. Jovelan ympärillä on viljelyspetoakin, mutta en muista naapurin ajaneen sköntsää pellolleen keväällä tai sitten olimme poissa talolta juuri silloin. Itikoita meillä on vähän, linnut ja lepakot hoitavat sen puolen. On niitä kuitenkin sen verran, että joku paukama kesässä tulee raavittua vereslihalle. Hiki virtaa, ei ole hankalaa ja naapureissakaan ei ole moittimista ;D

      Oikeastaan, näin omasta mielelestäni, ihmiset ovat loppupeleissä ihan samanlaisia kaupungeissa ja kylissä, meillä ja maailmalla. Jokaista sorttia löytyy. Mähän muuten olen paljasjalkainen Stadilainen, joten sysikaupunkilaistaustainen minäkin. Luin muuten ensin susikaupunkilainen ja aamupöperöisenä harkitsin jo googlettelua, kun en tajunnut mikä hitto on susikaupunkilainen. Ihmissusi? ;D

      Poista
    3. Susanna :D Ja meillä saa nokkosihottumaa asfaltti-ihottuman sijaan, kun vetää nassu edellä maahan. Pehmeämpi lasku, sama polte ;)

      Poista
  2. Ihan kauea tuo kompastumisesi suoraan nokkossilppuun, toivottavasti kipu hellittää pian! Keittöpuutarha näyttää ihailtavan siistiltä ja vehreältä, meilläkin odotellaan jo kovin, että päästään itse kasvattamaan jotakin syötävää. Teidän innoittamana olemme muuten alkaneet haaveilla paljusta meidän tontin korkeimmalle kohdalle kalliolle. Sieltä olisi ihana lämpimässä vedessä loikoillen katsella tähtitaivasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeen pitkään nokkospolttamat kihelmöi, ainakin kun tällainen isompi pläntti saa osumaa. Yö vei kuumotuksen mennessään, mutta jotain pientä kihelmöintiä on vieläkin. Oli kyllä tuuria siinä kaatumisessa. Olisi voinut käydä pahemminkin.

      Me ei olla kaduttu hetkeäkään tuon paljun ostamista. Se on kertakaikkiaan rentouttavaa puuhaa, joten omalta osalta voin suositella. Kannattaa tutustua etukäteen eri vaihtoehtoihin. Me valitsimme sisäkaminalla varustetun paljun, koska syys- ja talvikäyttö on meillä mielessä ja sisäkaminallisessa vesi lämpiää huomattavasti nopeammin.

      Poista
  3. Juttelin tänään puhelimitse kummitätini kanssa. Hän on kovasti tyytyväisenä pannut merkille talonne muodonmuutoksen! Ajelee siitä ohi ain silloin tällöin sukuloimaan R....lan suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Vilkutan ajatuksissani ohiajavalle kummitädillesi :) Tunteeko hän tämän talon historiaa lainkaan? Jos hänellä on jotain tietoa taloon liittyen, olisi mahtavaa saada kuulla sellaisesta :)

      Monet paikalliset hidastaat tässä Jovelan kohdalla. Kovasti katsellaan mitä täällä puuhataan. Meistä se on ihan ymmärrettävää. Aikoinaan komea talo, jossa on taatusti ollut paljon elämää, on ollut niin pitkään asumattomana, ränsistynyt ja sitten jotkut pöhköt alkavat sitä kunnostaa. Kyllä minäkin katsoisin, ihan varmasti!

      Poista
    2. Minäpä kyselen. On paljasjalkainen paikkakuntalainen ja tietää paikallishistoriaa aika lailla. Olemme sukua kummitätini kanssa ja meidän sukua on asunut siellä likipitäen aina.

      Poista
  4. Olipa ihana aamun avaus kun luin blogisi. mahtavaa lukea tyytyväisen ihmisen kirjoituksia. Kaikki tuo on niin totta, perunat omasta maasta kattilaan laitettavaksi, voiko sen isompaa arki-iloa kesällä olakkaan ja kaikki muu mitä saa itse lasvatettuna on niin tavattoman hyvää.. harmi tuo sinun moksahduksesi nurin. Onneksi et särkenyt itseäsi vaikka nuo nollosen polttamat ei olekkaan kyllä kivoja.
    Hyvää jatkoa Jovelaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä viikolla on ollut niin helppoa olla tyytyväinen ja löytää ilon aiheita. Viikko on ollut mukava.

      Siitä kun viimeksi olen saanut maistaa oman maan perunaa, on niin kauan, että olen varsin ihastunut näihin pottuihimme. Muutenkaan lapsena sitä ei omakotitalon pihalla kasvatettuja pottuja osannut arvostaa. Nyt omat perunat ovat taas arvoasteikolla korkeimmilla palleilla. Niin ne asiat muuttuvat ihmisen mielessä.

      Aurinkoista sunnuntaina mummelilaan :)

      Poista
  5. Olipas kujra tuuri, nokkosenpolttamat kuumottavat yllättävän kauan.
    Oma lähiruoka kuulostaa aika huipulle! Sadettajakin näyttää tekevän ihan oikean näköistä sadetta :-)
    Teillä taitaa olla oma kaivo, niin ette joudu vedestä mitään maksamaan.
    Rentoa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin niin varma, ettei tuollaisesta 2,95 lelusta ole mihinkään, mutta ajateltiin, että eipä se sitten kirpaise jos ei ollenkaan toimi. Komeassa kaaressa suihkuttelee menemään ja tuota päälikiekkoa voi pyörittää kuten munakelloa valiten noin kymmenestä eri suihkuvaihtoehdosta haluamansa.

      Meillä on tosiaan oma porakaivo teetetty talvella ja sen kapasiteetti oli mittauksissa 1200l/h. Porakaivo oli meille ehdoton juttu ihan senkin vuoksi, että haaveilimme paljusta. Tuo pikkupaljukin nielee 2500 litraa vettä viikossa, joten kalliimmanpuoleiseksihan sellainen tulisi ilman omaa kaivoa. Nyt emme maksa vedestä mennen tai tullen. Kertakirpaisu maksaa itseään takaisin joka päivä.

      Poista
  6. Mitäpä sinun päiviesi rabortointiin voi muuta sanoa kuin....TÄYTTÄ ELÄMÄÄ...tuota voisin minäkin elää....UPEAA..♡:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä tämä on! Täyttä elämää! Sopiva yhdistelmä töitä ja huveja, arjen pieniä iloja. Meidän arki on pitkälti sellaista millaiseksi sen itse teemme. Se on ehkäpä arvokkain asia elämässämme tällä hetkellä :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!