jovela

jovela

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Keskiviikon kanelit

Nukuin pommiin, sillä alkoi keskiviikkomme Jovelassa. Mitään varsinaisia työaikojahan minulla ei ole, mutta yleensä olen viimeistään 09:00 työn touhuissa. Tänään heräsin joskus seiskan jälkeen, venyttelin tyytyväisenä, siirsin hieman vieressä köllivää koiraa ja jatkoin sitten nautiskellen unia. Puoli kymmeneltä räväytin luukut auki ja ihmettelin, miten uni oli maistunutkaan moiseen tapaan. Sisäinen herätyskelloni toimii niin moitteettomasti, etten koskaan tarvitse herätyskelloa, vaikka joskus herätyksen laitankin päälle varmuuden vuoksi jos aamulle on sovittu tapaamisia. Tänään nahkavekkarini petti ja posotin unta normaalia pidemmälle aamuun.

Kun sain itseni kammettua koirien ja isännän lonkeroista tossuihini, menin keittelemään puuroa, kuten olin eilen ajatellutkin tekeväni. Olen kovin perso riisipuurolle, kanelin ja sokerin kanssa ehdottomasti!


Puurot tyylikkäästi kertakäyttölautasella kävin käsiksi päivän töihin. Sitä normaalia: meilejä, vastauksia, tilausten ja asiakkuuksien hoitoa.

Isäntä kävi ulko-oven kimppuun. Se kauhea nolotus, Suomen kurjin uksi on nyt vuorossa. Ensin isäntä irroitteli vanerit ulko-oven pinnasta, sitten koko oven saranoiltaan. Ovi työskentelytasolle ja siitä se sitten lähti homma etenemään.


Ovi on aivan karmeassa kunnossa vanerien alla, siksi joku on ne siihen joskus naulannut. Tiedättekö muuten miten tehdään rautaovi? Jovelan studiojoukkue vastaa: tee puuovi ja naulaa se täyteen nauloja! Jos tuosta ovesta olisi joku meinannut moottorisahan kanssa sisälle tulla, vyötäröltään olisi sahansa ketjun löytänyt. Turvaovi siis selvästi! Joskus alkuiltapäivästä pidin pienen tauon ja menin isännän kaveriksi. Pihdit, vasara, taltta, vitkutin, kitkutin, nitkutin ja minä = naulattomampi ovi.

Sitten alkoi pähkäily. Ovi on niin hapero, että siitä ei voisi oikeen mitään purkaa tai jäljellä olisi vain lukkopesä. Tosta noin vaan ei kokemattomat kokonaan uutta ovea osaa tehdä. Plan B sisälsi lukuisia huokailuja, mallailuja, pohdintoja ja lopulta päätöksen, että tuunataanpa tästä meille ovi. Kieli keskellä suuta mittailimme ja varmistimme, että lisäykset toimisivat sitten käytännössäkin. Ei olisi huono homma jos ovea voisi käyttää, jos kahva aukeaisi, ovi mahtuisi takaisin paikoilleen ja jos se vielä näyttäisi edes hieman vaneriversiota paremmalta, se saisi kelvata meille. Tuumasta toimeen..



Mitään piirustuksia ei ollut, jonkinlainen näkemys sentään oli ja loput sitten keksittiin sitä mukaa kun homma eteni. Sellaista lautojen sovittelua, pyörittelyä ja taidekriitinkon elelkein tarkastelua. Nälkähän siinä tuli. Eilisiä leipiä jäi yli, joten pieni tauko huvimajassa kera eväiden oli tarpeen. Kuvassa lisäksemme Team klapituksen kapteeni. Tai ainakin hänen kenkänsä. Ei, ne pinkit tekokrokot on mun. Klapikapu on oikealla, isäntä vasemmalla.

Jovelan väliaikaisen pehtoorin virkaa tällä viikolla toimittava Team Klapituksen kapteeni pisti kirveeen heilumaan toviksi. Rivi 2 nousi kattoon ja rivi 3 kohosi puoliväliin klapimajaa. (Uuteen oveen ei tule kahvaa, ettei toi Kapteeni Klapi karkaa).



Ja taas oli nälkä! Eilisen keiton lisukkeena oli pekonia, jota jäi yli. Olemme hyvin persoja myös pekoniluumuille, eli pekoniin käärityille luumuille, joiden kaveriksi tein bbq-mössökuorrutettua possua ja maustettua riisiä. Lautaselle päätyi myös hieman valmissalaattia.



Isäntä jatkoi puuhiaan oven kimpussa, itse jatkoin töitä. Sitä tälle viikolle normaalia. Moneen kertaan jo kerrottua @ maanantai ja tiistai. Illan puolella pääsin  taas avustamaan isäntää oven kanssa. Onnistuin saamaan hiomakoneen nauhan jumiin. En saanut yhtään haavaa taltasta. Vaan millainen ovi siitä sitten syntyi? Maailman ihanin mielestäni! Olen niin hirmuisen ylpeä isännän taidoista ja hieman omistanikin. Ovesta tuli juuri sellainen, millaisen suunnittelin päässäni ja sain olla mukana tekemässä sitä. Ihan huono puoli ei ole sekään, että ovi ei maksa mitään. Se on tehty ylijäämätavarasta. Huomenna olisi tarkoitus tehdä toinen ovi. Enää ei tarvitse hävetä karseaa ovea. On tämä ihan hieno saavutus ensikertalaisilta, pröystäilen melkein!

  
Ihan tohkeissani jo selittelin isännälle, kuinka tuohon ylimpään peiliin sitten talvella ripustetaan kranssit molempiin oviin. Uusi (tuunattu) ovi oli vasta saatu paikoilleen ja Jovelaska jo näkee sen talviasusteissaan!


Sitten pohdittiin minkä väriseksi uudet ovet maalataan, sitten kun sen aika on. Talosta tulee punainen ja koristelista sekä puitteet ovat valkoiset. En välttämättä haluaisikaan mitään kolmatta väriä. Olisiko valkoinen ovi kaunis? Isäntä toisaalta mietti miltä musta ovi näyttäisi. Mustan voisi olla sellainen tumma harmaa enemmänkin, matta. Sekin kuulostaa kyllä ihan hyvältä. Valintoja, valintoja..

Tänään oli hyvin yksinkertainen päivä. Sitä ja tätä, asioiden hoitamista, töitä tavalliseen tapaan ja tauko puolelta, tilausten pakkaamista, matkahuoltokäyntiä, puhelimeen vastailua ja sillä soittelua, Jovelan parannustöitä, jättiläiskoppakuoriaisia ja sitä ihanan tavallista arkea.



Myöhään illalla vielä paranneltiin hieman tuvan kivijalkaa. Siinä on kohta, jossa kivet ovat jossain vaiheessa siirtyneet ja nyt niitä rontattiin paikoilleen.

Jovelan blogilla on uskomattomia, ihania lukijoita, jotka viitsivät ilahduttaa meitä mitä ilahduttavimmilla kommenteilla. Kiitos siitä. Erityisesti pitää nyt mainita tuo mainio Keekeläinen, joka jaksaa hauskuttaa meitä aivan uskomattoman hauskoilla tarinoilla, joissa usein seikkailee kuvitteellinen Jovelan sisäkkö Hildur. Kurkatkaapa eilisen postaukseni kommentteihin ja nauttikaa hetki Keekeläisen mielikuvituksen ja tarinankertojan lahjoista!

 Kiitos ja kumarrus, hyvää yötä ihanaiset siellä!

Jovelan Johanna

24 kommenttia:

  1. Kyllä tuollaisen oventekijän voikin kehua retostella aivan vapaasti :-)
    Hyvä lopputulos!
    Värivalinta onkin jo haastavampi, varmasti tulee hyvä, mitä ikinä päätättekään.

    Tunnollinen sisäkkö teillä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on maailman ihanin sisäkkö! Hildur on <3. Olisipa moinen oikeastikin täällä hääräämässä ;)

      Ovimaalin valinta, eessuntaassuneessuntaassun! Valkoinen!

      Poista
  2. Wau,upee ovi!Tää viikko on siis ihan parasta,joka aamu mua oottaa uus lukunautinto!Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten mukavaa saada tarjota viikon ajan aamuviihdettä! :)

      Poista
  3. No kyllä kannattaakin pröystäillä! Todella hienot ovet tulee! Se on niin parasta, jos vielä onnistuneen lopputuloksen päälle saa kaiken tehtyä olemassa olevasta matskusta. Monesti menee jo itse hommaan nähden kauemmin aikaakin materiaalien hankkimiseen ja paikan päälle saamiseen. Hyvä teidän tiimi! :)

    VastaaPoista
  4. Olen NIIIIN iloinen, onnellinen ja ylpeä noista ovista. Monikossa puhun, kun pihalta kantautuvat äänet kertovat, että toinen on vahvasti työn alla ;)

    Ovi on ollut sellainen nolotus. Hiton yömajan luukku. Paistaa tielle kuin finni nenässä. Nolotusovetusyäk! Vaan ei ole kauaa! Maalaamattomanakin x 10000 kertaa sitä vaneeriviritystä kauniimpi.

    VastaaPoista
  5. Kylläpä tulikin komia ovi...ja miten halvalla...hij.hih. :)

    VastaaPoista
  6. Hieno ovi, on se teijän isäntä vaan näppärä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa ovessa isäntä kyllä näytti kyntensä! Hyvä mies!

      Poista
  7. HYI mikä koppis :P OOOOH mikä ovi! Toi on hiaaaano! Monelta syödään?! ;DD T: Heta Myniksestä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi hitsi, kun taisi jo kaikki mennä eilen ja tänäänkin tehdyt, mutta jos sitten ensi kerralla? ;D

      Poista
  8. Komee koppis :D
    Ja ovi, WAU! Mitään kaupan valmista teillä tarvita. Niinhän se menee, että työ tekijäänsä neuvoo :)

    Täällä käy sellainen tuuli, että taitaa kohta tulla vettä - tarvinnee mennä takaisin ulos, just iskon tolpat maahan, että saan kultapallot tuettua kunnolla.......OHO....tässä välissä tulikin kaksi minuuttia vettä siihen malliin,että piti pelastaa tyynyt pois, nyt taas paistaakin! Vaihtelevaa tämä kesä tänä vuonna :)
    Ja nyt sitten unohtaa taas puolet mitä oli ajatuksissa.
    Mutta ei se mitään, mun alkoi tehdä mieli riisipuuroa! Taidan lähteä kauppaan - mulla kun ei löydy tarveaineista kuin sokeri ja kaneli :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on 2 kipaletta uudistettuja ovia pientä viimeistelyä ja toki maalaustakin vailla. Satoi se sitten täälläkin. Ihan kastuttiin kun ei malttanut sisälle mennä kerran ulos päästyään.

      Paree hakea riisiä ja maitoa. Ihan pelkällä sokurilla ja kanelilla ei saavuteta samaa lopputulosta ;D

      Poista
  9. Komea ovi! Kannatan sitä mustaa/tummaa ovea, musta se perinteisen punavalkoisen talon kanssa on just kaunein yhdistelmä. Oman projektini ekaa kertaa nähdessäni jo päätin että vähintäänkin saunan ovesta tulee sellainen täydellinen tumma :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoisen kannalle ollaan kallistumassa, olen aina niitä ihaillut, mutta ei tuota vielä ole päätetty :)

      Poista
  10. Tänään tajusin taas yhden asian miks tää sun blogi koukuttaa!Sitä ei ole vielä pilattu mainoksilla ja pakko myynnillä :-) Varmaan on kiva saada kaikkee,mut ihmisten kirjotustyylikin muuttuu,kun niitten pitää yrittää saada mut ostaan juuri Bonnen-sosetta yms.Siitä syystä oon lakannu lukemasta montaa blogia.Mut tää on aitoo,oikeeta elämää!t. Aamun lukija ootellen huomis aamua :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kukaan ole mainoksia tarjonnutkaan, mutta en niitä myöskään kaipaa ;D Oma työ liikkuu myös mainosasioiden tiimoilla, joten blogin pidän mielellään henkireikänä siinäkin mielessä. En piittaa mainoksista täällä, mutta en ihan kaikesta kieltäytyisikään jos sopivaa tarjottaisiin h y v i n valikoivasti. Voisin hyvin kirjoittaa kokemuspohjaisen postauksen vaikkapa Virtasen talomaalista, jota olemme joka tapauksessa päättäneet käyttää ja kertoa siinä omaan tapaani, mitään kaunistelematta (kuten muuutenkin), millainen kyseinen maali on. Mitään muunlaista mainontaa tai markkinointia en haluaisi tähän blogiin, joka on kuvaus meidän matkastamme erilaiseen elämään ja arjesta sen puitteissa. Olisi hyvin outoa alkaa höpisemään jostain asiasta, joka ei itseäni tai meitä kiinnosta, ei liity mitenkään meidän elämäämme tai tuotteesta, joka ei muutenkaan päätyisi hankintoihimme. Kaikki markkinointi ei mielestäni ole pahasta tai blogeissakaan väärin, mutta mitään Zalandoja ja nettipokerifirmoja ei tähän blogiin ikinä tule. Se on vissi se.

      Poista
    2. Nii,ehkä se niis muis onkin vialla,et kauppaavat jotain,joka ei mitenkään liity aiheeseen :-) Suurenneltuna siis puutarhuri kauppaa soseita ja treenivaatteita :-) Kyl mä sellasen ymmärränkin joka liittys asiaan,niinku vaik teil just maalit tai vaik paikat mistä löydätte "korjausosia" yms.Oon huono selittään. . .

      Poista
    3. Luulen, että ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. On se joskus itsellänikin hieman pistänyt silmään, kun "kasvissyöjä mainostaa maan mainiota makkaraa" ;D

      Poista
  11. Tummanharmaat/mustat ovet sopivat erinomaisesti puna-valkoiseen taloon! Kannatan! Tummansinisetkin ovat ihan kivat, mutta musta perinteisempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmaa olisi itselleni mieluisempi kuin musta. Sininen taas ei lainkaan tähän meidän taloon. Mukavaa kun viitsitte kertoa omia ajatuksianne oven väristäkin :)

      Poista
  12. Meillä on vanha talo ja piharakennukset. Kaikissa värityksenä puna-valkoinen ja keltaiset ovet. Sekin on aika perinteinen väritys.

    VastaaPoista
  13. Hienot ovet! Minäkin olen keltaisten ovien kannalla (okrankeltaisten/keltamultamaali). Niitä näkyy ainakin Pohjanmaalla paljon ja olen kovasti tykästynyt niihin.

    http://www.rakennusluoma.fi/sites/default/files/backupimages/pohjalaistalotaivaskorj.jpg

    Ja usein myös piharakennuksissa ollut sama tyyli:

    http://soa-file.rohea.com/file/vuodatus/50d45b38d26466c27b000000/539363c843af7d8b3900000f/katto%20valmis-normal.jpg

    Mutta oven väri on niin makuasia... tulee varmaan hyvä, mitä ikinä päätättekin.

    Muuten, se kovakuoriainen on sarvikuonokas. Hieno otus :D

    t. Riina

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!