jovela

jovela

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Tietoisuus tulevasta

Helteistä huolimatta ilmassa on jo vuodenajan muutoksen enteitä. Sääennusteiden mukaan superkesän helteitä piisaa täällä vielä muutaman viikon, mutta yöt alkavat olla jo pimeän viileitä tuoden helpotuksen helteisten päivien jälkeen. Lintujen laulu on vähentynyt ja pihlajanmarjatertut odottavat väriin puhkeamista. Minä odotan, että pääsen tekemään juhlavaa pihlajanmarjahyytelöä.

Olen sanonut tämän monasti täällä, mutta sanonpa taas: tuo meidän palju on todellakin tämän vuoden paras hankinta. Alkukesän viileinä päivinä se toi paljon iloa ja nyt kun ulos suorastaan läkähtyy, palju on ollut aivan voittamaton. Sen viileyteen on ihanaa pulahtaa useita kertoja päivässä. Emme ole kärsineet kuumuudesta lainkaan! 

Tähän väliin 2 kuvaa mainiosta ulkotaiteesta Raumalla. Vieläkin naurattaa! Kenen idea oli tehdä kolmen kahlaavan naisen patsas nauramaan sammakkopatsaalle (böö) ja nakata ne kaupungin keskellä virtaavaan puroon?! Aivan loistavaa!




Kuuma on ollut, muttei tukala! Voisin pussata noita hirsiseiniämme, jotka suojaavat meitä talvisin kylmyydeltä ja tällaisina superhellepäivinä kuumuudelta. Ulkolämpötilojen ylitettyä useana päivänä 35 asteen viivan mittarilla, sisällä lämpö on pysynyt n. 23 asteen tienoilla, eikä sekään tunnu tukalalta. Hurraa hengittävät seinämateriaalit! Päivisin on kuitenkin ollut niin kuuma, ettei täällä jaksa juuri mitään tehdä. Isäntä on lähinnä ajellut siimaleikkurilla pihaa, ettei se villiinny ja jotain pientä ollaan tehty, mutta muuten olemme ottaneet iisisti. Vasta illan saapuessa ja pimetessä olen tehnyt sellaisia leipätöitä, jotka vaativat liikkumista ja puuhailua. Hyvä niin, sillä mun pitäisi olla tällä viikolla lomalla, joka yrittäjälle tarkoittaa sitä, että tekee normaalia vähemmän töitä. En marise, tämä tuntuu hyvältä ja elämisen rytmi luontevalta.

Keittiöpuutarhan satoa on alettu keräämään. Fenkolit alkoivat olla jo niin suuria, että ne oli syytä korjata talteen. Käytän fenkolia paistien paahtojuureslisukkeina ja sosekeittojen osana. Fenkolien tillimäiset oksat kuivaan mausteeksi, nuhateetä varten ja ihan tuoksunkin vuoksi. Osa on tuvassa ja osa ruokakomerossa. Tuvassa fenkolitupsut ovat päätyikkunan luona, sillä olen huomannut ettei kärpäset oikeen tykkää fenkolin tuoksusta.

 
Loput nyt kerätyistä fenkoleista on pilkottu ja pakastettu. Myöhemmin keräämme lisää fenkolia pakkaseen.



Vanhan punaviinimarjapensaan satoa on kerätty ja pakastettu.




Ja välissä nautittu jäätelösoodaa (limua+jäätelöä). Jos et ole maistanut, kokeilepa! Juhlavampi versio syntyy yhdistämällä kuohuviiniä ja mehujäätä tai sorbettia. Taivaallista!


Näin helteiden aikaan meillä on talon päätyikkunat ja ulko-ovi auki. Kumpaankaan ikkunaan ei aurinko paahda. Muut ikkunat on peitetty verhoilla. Koska meillä on kaikkialla valkoiset verhot, valo pääsee sisälle, mutta kuumuus ei. Talon avointen päätyikkunoiden välillä kulkee jatkuvasti pieni ilmavirta. Isäntä toi Gerdasta meidän tuulettimenkin, mutta tuossa se on seisonut käyttämättömänä. Ei ole ollut tarvetta. Tupapäätyikkunan kautta taloon tulee hurmaava tuoksu, sillä ikkunan edessä kukkii nyt se mysteerikukkaniitty.



Rohtosuopayrttihän se siellä levittelee tuoksuaan, joka muistuttaa perunanarsissia. Aivan ihana tuoksu, joka leijuu tupaan tuulenvireen mukana. Kiitos vielä kerran taimen tunnistaneelle lukijallemme! Tuo rohtosuopayrtti onkin mielenkiintoinen kukka. Siitä (erityisesti juurakosta) on ennen tehty saippuaa ja se on ollut tärkeä hyötykasvi. Juurakon pesukäyttöominaisuudet ovat esimerkiksi pesupähkinöitä paremmat. Taidan joskus kokeilla tuota puolta kukasta. Yhä edelleen museot käyttävät rohtosuopayrttiä arvokkaiden tekstiilien pesuun, sillä ne kankaat eivät kestä nykyajan kovia pesuaineita. Olisi kovin herttaista kietoa essu vyötärölle ja pesaista sukkapyykit rohtosuopayrttijuurakon kuivatetuilla lastuilla tai siitä tehdyllä saippualla. Tuoksuukohan se vaahto yhtään noille kukille? Tämä pitää kyllä testata!

Ajatuksia

Peter Høeg kirjoitti kirjassaan Smillasta, jolla on lumen taju. Minulla on vuodenaikataju. Se on ollut aina läsnä, täällä maalla huomaan sen korostuvan. Joillain ihmisillä on tiedostavampi ja vahvempi taju vuodenajan muutoksista ja minä kuulun heihin. Vuodenaikataju on jokin ihmiseen jäänyt henkinen häntäluu, tietoisuus siitä, että jokin on muuttumassa, vaikka selkeitä merkkejä ei olisikaan tai ainakaan niitä ei tietoisesti ymmärrä. Eläimillähän tämä on vahvasti läsnä. Muuttolennolle lähdetään vaikka helle olisi kuinka tujuna ja talvivarastoja keräillään, vaikka ruokaa putoaisi suoraan suuhun. Minun vuodenaikatajuni kertoo, että jokin on eri tavalla. Tuulessa tuoksuu jo syksy.

Kun heinäkuu kääntyy elokuulle, tiedostan lähestyvän syksyn enteet. Kesää on vielä paljon jäljellä, mutta jokin sisälläni kertoo, että kesän aika on käymässä vähiin ja ajatukset vierailevat jo syksyisissä hetkissä. Alan pohtimaan miten meidän tulee varustautua talven varalle. Vanhassa talossa, vanhaan tapaan elellen näitäkin asioita on syytä pohtia hyvissä ajoin. Talvimatot pitää pestä, puuvarastotilanne tarkistaa ja vahvistaa, puulieden asennusasiat sopia ja suunnitella, se liesi hankkia, kuistioven talviverho pestä, kivijalan tuuletusaukkojen talvisuojat tehdä, huoltaa pönttöuuni, virkata paljumyssyjä, laskea villasukat, alkaa varastoimaan varalämmittimen petrooleja, hilloja keittää, satoa korjata ja säilöä lisää ja se aitakin pitäisi saada koiria varten - onhan tätä, puuhaa Jovelalaisilla. Se kaikki tuntuu hyvältä. Uskon, että me ihmiset olemme etääntyneet luontaisesta elämänrytmistämme, johon meidät on biologisesti luotu. Keinovalot ja keinokaikki, ovat himmentäneet kaiken sen, mikä tekee elämästä turvallisemman oloisen. Olemme haikeita kun syksy saapuu, murheellisia kun on jälleen se pimeämpi aika, koska emme osaa käsitellä niitä enää. Meille luodaan niin paljon kaupallista näkemystä siitä, mitä, miten ja millaisia meidän pitäisi olla, ettemme enää taida tietää keitä me olemme ja mihin kuulumme.

Kaikella on aikansa. Tänään en tullut murheelliseksi, kun huomasin pienen tipusen lentäneen tiehensä. Oli sen aika lähteä. Iloitsin siitä, että ehdin eilen ottaa poikasesta kuvan pesässään. Poikanen kasvoi niin nopeasti. Pidin sitä kerran kädessäkin, koska se oli jäänyt jalastaan kiinni pesävillaan ja roikkui jalastaan osin pesän ulkopuolella pääsemättä enää takaisin. Tänään pesä oli tyhjä. Syreenipuskassa pyrähteli tuttu pieni poikanen emonsa kanssa. Olen iloinen. Taidan joskus syksyllä ottaa pesän ja laittaa sen talteen jonnekin. Muistoksi. Ensi kesänä meillä toivottavasti on ihan omia tipusiakin, kun kanat saapuvat Jovelaan. 


 Olen iloinen myös siitä, että meillä on ollut aikaa olla täällä Jovelassa ennen muuttoa tänne. Muutto on ollut niin luonteva, kuin olisimme aina olleetkin täällä ja kuulumme tänne. Talon sisällä asiat löytävät paikkansa ja ratkaisut tuntuvat pohdituilta. On niin paljon kaikkea, mitä haluaa tehdä ja kokeilla - itse, omin käsin.

Keittiöpuutarhan ensimmäinen kesä on mennyt hyvin. Olemme oppineet paljon. Ötökät tuhosivat pääosan kaalien ja lanttujen sadosta. Ensi vuonna osaamme ottaa sen huomioon ja ruiskia karkotteita enemmän. Tämä kesä on myös opettanut millaisia muutoksia on hyvä tehdä. Uusia ideoita on syntynyt. Ensi vuonna lähdemme omasatokasvatukseen innolla, hieman kokeneempina. Ensi vuonna meille tulee kasvihuone, laatikot käsitellään ulkoa ja laatikkoalue peitetään soralla.

Sitä ennen nautitaan vielä tästä kesästä, jota on vielä paljon jäljellä, eikä koeta häpeää siitä jos ajatukset jo käyvät hetkittäin syksyn tai talven puolella. Niin sen pitäisikin olla. Vuodenaikataju on hurmaava juttu. Voi nauttia siitä mikä on ja odottaa ilolla tulevaa, koska edellisen väistyessä alkaa taas uusi aika sen sijaan, että surraan sitä mikä meni jo.

Eläköön elämä ja Suomen neljä vuodenaikaa!

Jovelan Johanna

30 kommenttia:

  1. Nyt tekisi mieli sanoa - ja sanonkin: AMEN!
    Vuodenaikataju on juuri se juttu, mikä nykyihmisiltä on suurin osin hämärtynyt. Onneksi mekin asumme maalla (vaikkakaan ei noin ihanassa talossa), mutta se pitää mieltä ja ajatuksia lähempänä luonnollista vuodenkulkua.
    Minun äitini sanoo rohtosuopayrttiä ylioppilasneilikaksi ja sitä löytyy minunkin puutarhastani. Huumaava tuoksu todellakin ja suopakäyttöä täytyy joskus koittaa myös meidän torpassa.
    Ihanaa hiipivän loppukesän odotusta ja tuottoisaa sadonkorjuuta!
    -Tarja-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä samaa sinulle, Tarja :) Tänään on taas ollut erilainen päivä täällä Jovelassa kun osa porukasta on palannut lomalta ja meillä oli ensimmäinen kimppatyöpäivä. Se tosin aloitettiin paljuun pulahtamalla, sillä kuumuuteen piti saada hieman vilvoittelua. Tuo työntekijäplanttu uhkasi työsuojeluun ottaa yhteyttä. Ei kuulema ole ollenkaan asiallista, että loman jälkeen työt aloitetaan lounaalla ja sitä seuraa paljuilu ja lopuksi työnnetään jäätelö suuhun ;D

      Poista
  2. Yhdyn tuohon loppukommenttiin koko sydämestäni: Eläköön elämä ja Suomen neljä vuodenaikaa..:)

    VastaaPoista
  3. Voi ihanuus, mitkä naisfigurit seisovat purossa :)

    Onneksi meillä on nuo kaikki neljä vuodenaikaa. Itselläni on myös tietyt siirtymäriitit vuodenaikojen välissä- luonnostaan, niin kuin kuvailit asiaa. Nämä helteet ovat tietyn aikaa ihanat. Onneksi kuitenkin kohta tulee viileämmät ja pimeämmät illat. Ostin syksyä ajatellen mennä viikolla muutaman uuden lyhdyn. Myrskylyhtyihin pitäisi vaihtaa myös uudet sydänlangat.

    Puutarhan tuholaisien torjuntaan on yksi hyväksi havaittu, edullinen ja kaunis konsti, nimittäin samettiruusut. Taimet kasvavat siinä samalla, kun muitakin taimia kasvattelet. Istuta viljelyksien sekaan sinne tänne samettiruusuja. Nuo puutarhassa tuhojaan tekevät öttiäiset eivät pidä jostain syystä samettiruusuista. Nokkosvesi on myös hyvä kirvojen torjunnassa ja samalla tulee typpeä kasveille.

    Ajatteli illemmalla ryhtyä tekemään betonitöitä. Kynttilöille alusia ja linnuille vesimaljoja.
    Keltaista kesäkurpitsaa myös pukkaa ihan mahdottomasti, joten niiden säilömistäkin olisi tiedossa.
    Ihania lämpimiä päiviä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä Jovelassa, Varsinais-Suomen rannikkoalueella yöt ovat jo pimeitä kuin lakritsa ja myös ihanan viileitä päivän paahteeseen verrattuna.

      Meillä on punaisia öljylamppuja puolentusinaa ja mustia pari kappaletta. Niistä olisi tarkoitus tehdä tuonne sauna-palju-notskitorni -alueelle valaistu alue. Punaiset (kynttilä)-lyhdyt odottavat myös pääsyä paikalle. Niitä tulee 2 saunan seinään ja 2 aitan seinään.

      Arvaa vaan kenellä oli samettiruusun siemeniä 2 pussia.. se sama unohti istuttaa ne ja kärsii nyt satkadosta. Oppia ikä kaikki!

      Hauskaa betonipuuhailua sinne!

      Poista
  4. Naiset oli veneen kanssa ensin kanaalissa ja sammakko tuli sinne vasta pari vuotta sitten. Tämän kesän uutuus, viikko sitten perjantaina paljastettu "Rauma flikk" on uusin patsastuttavuus täällä. Täältä löytyy lisää: http://www.kerttuhorila.com/tyot.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa! Ne eivät siis alunperin kuulukaan yhteen! Sangen oivaltavaa joka tapauksessa yhdistää nuo kaksi!

      Rauma Flikk tutustuinkin netin välityksellä kun yritin etsiä tietoa kahlaajista. Heitä en löytänyt, mutta Flikan kyllä! Kiitos siis linkistä!

      Poista
  5. Ihanat naiset uimassa, tekisi mieli liittyä joukkoon. Hyötykasvitarha neuvoo viljelijäänsä, mutta uskon ettei kaaleja voi tässä maassa kasvattaa ilman kovia torjunta-aineita tai kuten meillä harsosuojaa. Ötökät tekevät nopeasti selvää kaikista ristikukkaisista kasveista, paras torjuntakeino on harson alla kasvatus. Komea fenkolisato sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harso kuulostaa fiksulta! Niin teemme ensi vuonna (ja istutan niitä samettikukkia, kaadan päälle gallonan nokkosvettä, huudan, huidon ja riehun) ;D

      Poista
    2. Siitä tanssista kyllä pitää saada sitten videoklippi :)

      Poista
  6. Vau mitkä naiset :D
    Vähän toista kuin ne surulliset hahmot veneissään, jotka Tanmerlammessa täällä meillä oli taannoin.

    Sun teksteistä paistaa sellainen hyvä olo ja seesteisyys, että huomaa todellakin sun tulleen k o t i i n!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on hyvä olo! Tänään erityisen hyvä olo. Aina ei ole, välillä on uupunut olo eikä mitään jaksaisi, mutta tänään olen kuin hilirimpsis-sieniä syönyt ;D

      Poista
  7. Se oikein arvannut lukija taisin olla minä :) Ja nimenomaan meillä tuo kerrottu lajike on samanlainen. Yksinkertainen lajike tekee aavistuksen erilaisen varren. Satoa on mukava korjata talteen, pensaitten ja puskien kimpussa viihtyisi vaikka kuinka. Ja ajatus siitä, että talvella saa vielä nauttia itse kasvatetuista herkuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, Katja :) Tuo mysteerikukka oli todellinen mysteeri, jonka ratkeaminen oli kuin uuvutustaisteluvoitto! ;)

      Poista
  8. Olipa taas kiva lukea Jovelan kuulumisia...sinulla on luontainen tapa kertoa ajatuksiasi,joten kun aloittaa pikkasen lukemaan,niin loppuun astihan se on luettava..
    Teillä on hyvällä mallilla omavaraistalouteen siirtyminen...js noinhan se pitäisi meilöä kaikilla olla.mutta olemme jo niin kaupunkilaistuneet,että kaikilta se ei enää onnistu..
    mut te olette siinä suhteessa onnekkaita,että olette uskaltaneet ottaa sen suunnan elämäänne...onnittelut siitä.
    Tuo vuodenaika vaisto on minullakin...syksyn ja kevään tulon haistan jo paljon ennen muita...mäin syksyllä mulle tulee sellainen haikea mieli menetetystä kesästä...mut
    keväällä taasen kesän odotus on ihanaa...

    Vielä on kesää jäljellä....nauttikaamme♡:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä omavaraisempaan elämiseen mennään pienin askelin, eikä mitään absolutismia edes haeta. Tämä käy hauskasta harrastuksesta, joka koukuttaa kummasti!

      Täällä on toinen kevään palvoja. Mun mielestä talvi saisi loppua tammikuussa ja kevät alkaa loppiaisena. En pidä pimeästä ajasta, vaikka siinäkin on oma viehättävyytensä. Se vaan kestää omaan makuuni hieman liian kauan. Saa nähdä millaiset fiiikset tämän hämäräajan suhteen on sitten loka-marraskuussa. Ensimmäistä kertaa asukkaana täällä saattaa aiheuttaa muutoksia siihenkin tunteeseen.

      Ihanaa kesää sinne :)

      Poista
  9. Hauskat naiset joessa :-)

    Voi että, kun nautin lukea postauksiasi ja asenteestasi :-)
    Lämmintä heinäkuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :) Ihanaa kun sanot noin :) Lämmintä ja iloista heinäkuun loppua sinne Kivitikkojen maailmaan :)

      Poista
    2. Kiitos! Vastailin ja jos ihmettelet "allekirjoitusta" niin se on meidän Mai-koiran käsialaa. Länttäsi mokoma tassunsa näppikselle ja meili lähti sen siliän tien ;D

      Poista
  10. Kyllä esim.syksyn tulon haistaa, syksyssä on eri tuoksut kun kesässä. Kesän tuoksut ovat lämpimiä, makean imeliä ja kevyen hienostuneita. Syksy tuoksuu kosteammalta, täyteläisemmältä ja tuoksut ovat moninaisia ja voimakkaita. Syysaurinko on kuulas ja hieman oranssisempi. Ilmassa on kosteutta ja mullan tuoksua. Muistan lapsena kun ilmat on olleet puinnin aikaan jo koleita ja kosteita...sormia paleli kun tulin kotiin pellolta, jossa sain olla puimurin kyydissä. Kotona äiti säilöi oman pellon antimia ja liedellä oli ihana syksyinen lihakeitto muhimassa ja keittiö tuoksui selleriltä, omenilta, marjoilta ym. Omassa kodissani teen myös lihakeittoa juuri silloin kun syksy on kuulakas ja viileä. Villasukat jalkaan, sytytän kynttilät ja lusikoin ah, niin ihanaa tuoreista juureksista tehtyä keittoa. MÄ OON NIIN SYKSY-IHMINEN!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta, vuodenajoilla on aivan omat tuoksunsa. Mullakin on selkeitä syysrutiineja (ja muidenkin vuodenaikojen rutiineja), jotka kumpuavat osin lapsuudesta. Syksyisin sakeat keitot ja padat maistuvat niin hyvälle. Villasukat, kynttilät, kirjat, voi kyllä!

      Taidan olla vähän joka vuodenajan ihminen nykyään (talvelle vasta lämpenen), mutta syksy on itselleni voimaantumisen aikaa. Kevät piristää ja innostaa, mutta mielestäni syksyssä on jotain hellää ja lohdullista.

      Poista
  11. Syksyn myös kuulee. Tai siis oikeastaan ei kuule. Minulle ensimmäinen syksyn merkki on lintujen vaikeneminen. Äänimaisemaa ei välttämättä tietoisesti havaitse, mutta se luo tunnelman. Toinen syksyn merkki ovat sudenkorennot. Kun suuret ruskeat sudenkorennot alkavat pörrätä, tietää, että loppukesää eletään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun mainitsit nuo sudenkorennot! Juuri viime viikolla (paljussa hiljaa loikoillen) katselin ilmassa singahtelevia ruskeita sudenkorentoja ja pohdin mistä ja miksi ne oikeen ovat tulleet, kun niitä ei ole aiemmin näkynyt. Sen jälkeen sudenkorentoja on näkynyt joka päivä useitakin. Nyt sain tällekin selityksen, kiitos siitä :)

      Poista
  12. Jälleen niin ihana postaus:) Olet onnellinen ihminen. Se huokuu kaikesta mitä kirjoitat, on ilo lukea blogiasi. Kesä hujahtaa aina niin nopeasti kun tekee töitä siinä sivussa ( =muun perheen lomaillessa) mutta silti ehtii aina jotain huomioita tehdä. Pääskypariskunta sai ensimmäisen poikueen siivilleen niin aikaisin että toinen on jo haudottavana. Toivotaan riittävän lämmintä loppukesää heidän vuokseen. Muiden pikkulintujen poikueet viihtyvät pihan puissa ja pensaissa edelleen, kirvoja ainakin on ollut riittämiin :) Punaherukat vasta alkavat kypsyä, siro- ja marjatuomipihlajan marjoja on jo syöty ja ne muutamat mansikat piti jakaa siivekkäiden kanssa. Kesäkurpitsat jurottavat, ensin liian kylmä, sitten liian paahde.. Satoa silti odotan, onhan tässä kesää jäljellä. Maa-artisokkaan ainakin voi luottaa, sitä satoa korjataan sitten marras-joulukuussa. Oikein mukavia kesäpäiviä vaan sinne Jovelaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen. Minä olen onnellinen :) Miten ihanaa kyetä sanomaan olevansa onnellinen!

      Tämä kesä on ollut meille niin erilainen, kun olemme kotona koko ajan oli "lomaa" tai työtä ja olemme saaneet seurata kaikkia muutoksia luonnossa ja puutarhassa keskeytyksettä. Jokainen päivä on erilainen, jokaisena päivänä tapahtuu jotain uutta. Se on uskomattoman upeaa. Aika tuntuu loputtomalta, ajattomalta. Ei ole niin v'äliä onko lauantai tai keskiviikko, ilta tai aamu. Koen olevani onnekas, kun saamme elää näin. Luovuimme monesta mukavuudesta, mutta saimme tilalle jotain paljon arvokkaampaa, joka tekee meidän elämästämme hyvän. Kaikille tällainen ei sovi tai ole mahdollista, mutta me nautimme täysin rinnoin siitä, että me olemme nyt tässä näin :)

      Täällä odotetaan seuraavaksi tomaattisatoa. Meinasimme jo, ettei tomaattia tulekaan, mutta voi miten ovat oksat painavina pienistä tomaateista!

      Poista
  13. Paljumyssyjä :-D

    t. Helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu-u! :D Ja jos yhtään olet seurannut blogia, niin mullahan ei puikot tai virkkuukoukku käsissä pysy. Melkoisia tekeleitä, mutta ajavat asiansa kyllä. paljumyssyt ovat tarpeen talvella, kun pakkanen paukkuu. Kuumassa vedessä on ihanaa polskia saunan jälkeen, mutta se vaatii myssyt, jotta päät eivät jäädy. Täällä on siis kudottu/virkattu tekeleitä nimeltään paljumyssy. Näytän niitä joskus, kun blogissa on tarvetta huumorille ;D

      Olen myös suunnitellut, että lumen tultua saunan ovelta menisi räsymattokuja paljulle. Ei varpaat jäädy matkalla kuumaan kylpyyn ;)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!