jovela

jovela

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Tiistain touhuja

Aamuhan se vasta hauskasti käyntiin lähti, kun aamupalaan päästyä vedenkeitin päätti mennä rikki ja pamauttaa samalla läksiäisiksi sulakkeet koko talosta. Lällälllää! Meilläpä on kattila! Sainpas silti aamuteeni! Avec ei ole enää meidän kaveri, joten vilkutamme sille hyvää matkaa, minne sitten päätyykään.



Johanna tekee töitä. Pakkaa ja purkaa lähetyksiä. Siinä välissä soittelee (taas) yhden teillä tietämättömillä seikkailevan paketin perään. Itellasta en tiedä, mutta Matkahuollollakaan ei mene ihan nappiin, taaskaan. Tai tiedän Itellastakin. Ne meinaa etteivät enää tunne minua osoitteessa, jossa asuin yli 2 vuotta ja josta muutettuani maksoin postinsiirrosta ja siten postin toimituksesta tänne Jovelaan vuodeksi eteenpäin. Nyt saan säännöllisesti postipussin, joka on täynnä kuukauden, kaksikin vanhaa postia, joiden kuoriin on lätkitty söpöt vaaleanpunaiset tarrat, joissa kerrotaan, ettei minua enää posti tunne siellä vanhassa kodissa ja että laittavat nyt kertyneet postit tänne uuteen osoitteeseen sitten sen kuukauden, kahden harkinta-ajan jälkeen. Semmottista. Niin, ja lähettivät ne minulle tuossa muutama viikko sitten semmoisen "vastaanottaja maksaa" lähetyksen, jonka olin edellisenä päivänä laittanut postin kuljetettavaksi. Meinasivat kai, että verottajallakin on kiire. Lähetetään vaan tämä posti sille, joka sen lähettikin. Niin hankalia tuommoiset valtion ilmaispalautuskuoret. Ja varmaan harvinaisiakin, kun eivät sellaista tunnista. Parasta palauttaa lähettäjälle. Verohallinto? Nevöhöörd.



Sitten Johanna teki pitkin päivää lisää töitä. Aamulla (huomaa aamupala), aamupäivällä (you've got mail), iltapäivällä (niin, kaffe ja pulla taas) ja niin edelleen. On se vaan niin kivaa kun on sähköposti. Mitä me ennen teimmekään päivät pitkät?



Sillä aikaa ulkosalla. Isäntä ei saanut mitään aikaiseksi. Mitä nyt yhden seinän viimeisteli, laudoitti, repi säkillisen vanhoja nauloja seinistä ja yhden kuistin korjasi, ikkunalaudat nikkaroi paikoilleen, teki hiton hienon reiän pisuputkelle ja muuta semmottista pikkupuhdetta vaan.



Meinaa, että kyllä tästä vielä talo tulee. Hitsi mun jee, kyllä se siltä alkaa näyttämäänkin! Hyvä, ihana, ihana Jovelan isäntä! Seuraavaksi jo oven kimppuun, ehkä jo huomenna jos ei sada kaatamalla!



Kuulkaaas, tiedättekö miten zoomataan zoomittomalla pokkarikameralla pihan poikki?! Minäpä tiedän! Katsokaas ensin tallustellaan menemään pitkin torpan tonttia ja jäädään melkein linnun ylilentämäksi. Siinä kun on saanut sydämen suunnilleen tasaantumaan normaaliin tahtiin, huomataan ja ihmetellään, että mistä hitosta tuohon hirsien koloon (ja koska) on ilmestynyt linnunpesä?! Sitten pälyillään, eikä emoa tai sitä siippasiivekästä näy missään. Hiivitään pesälle, huitaistaan kamera sen päälle ja napsaistaan kuva. Sitten äkkiä nurkan taakse katsomaan osuiko kamera mihinkään ja todetaan, että juu, 2 munaa on pesässä. Tämän jälkeen kipitetään juoruamaan löydöstä, kameran kanssa tietysti ja julistetaan tuvan nurkka kävelykieltoon. 

Malttakaa hetki, nyt päästään siihen pokkarilla pihan poikki zoomaamiseen! Katsokaas sitten tulee hieman huolestua. Entä jos emo nyt hylkäsi munat? Hiivitään hissuksiin kiikari kaulassa pihan toiselle laidalle ja sieltä pusikosta käsin sitten toljotetaan, että tuleeko se emo takaisin vai aletaanko tässä hautomaan hylättyjä munia. Kiikareilla onneksi tulee todettua, että emo on pesässä. Tästä tietysti pitäisi päästä raportoimaan isännälle, mutta kun ei voi huutaa, ettei emo hermostu ja isäntä ei pientä ääntä kuule hakatessaan seiniä niin, että koko neibörhuudi kolisee, Johanna keksii ratkaisun. Mitä jos sitä ikäänkuin ottaisi pokkarilla kuvan kiikarin linssin kautta? Nyt kun olette reippaasti jaksaneet tänne saakka tätä höpötystä, palkitsen lukijat tällä ilmiömäisellä otoksella, sekä tarinan alkulämmittelyyn liittyvillä kuvilla. Vassakuu, tässä tulee!



Kyllä tuo työnteko ja lintubongaus vaan tekee nälkäiseksi. Tänään Jovelan köökissä tehtiin ja syötiin vihannes-tuorejuustokeittoa (jonka päällä oli rapeaa pekonia ja smetana-sweet chili -kastiketta) ja sopan kaverina oli tarjolla leipää yrttimajoneesin, tomaatin ja kapriksen kera. Maistui!



Ruoan jälkeen puuhailimme mitä sattui. Isäntä jatkoi omia puuhiaan, itse jatkoin töitä ja tuossa kuuden maissa illalla painelin pihalle repimään rikkaruohoja huvimajan ympäriltä, jotta villiviinit ja kärhöt saisivat hieman happea. Tuli siinä sitten samalla hieman haravoitua huvimajan hiekkaa. Saarnit ovat syljeskelleet norkkojaan reippaasti. On se nyt hieman siistimpi, tuo huvimaja.



Team klapituksessa päästiin rivin 1 huipulle ja rivi 2 on kirimässä puoliväliä kohti kattoa. Woohoo ja hurjaa tuuletusta! Kyllä se on miäs kel kirves käes pysyy!



Kukkuu! Jossain vaiheessa päivää kävin vilkaisemassa pottula-porkkanalaa, jossa yksi melkein kumartaa toiselle. Kävelin hieman kotitiellä ja ihastelin päivänkakkaroita. Pohdin säilöntäasioita. Vihossa näyttäisi olevan pitkä lista kaikkea, josta puolet jää tekemättä. Valkosipulikurkkua, monenmoista pikkelssiä, marinoitua sipulia, hilloja, celettä ja herkkuja. Saas nähdä..



Illan tullen kyselin poppamieheltä, että mitens tuon sään kanssa on? Puupää, Puupää puhalla piippuus, onko huomenna pouta? Ei puhaltanut, mutta taivas oli sen verran tumma, että on syytä ottaa saunan jälkeen pyykit sisälle. Tai saunamakkaran jälkeen ainakin. Tai tiskin jälkeen sitten viimeistään.



Ja siellä se isäntä sitten viipottelee jo pyykkinaruja kohti, joten se on over and out Jovelan uutistoimituksesta. Tämä rouva lähtee tiskaamaan, laittaa äänikirjan päälle ja kömpii vällyihin saunalta tuoksuen.

Nati, nati kaikki siellä. Kauniita unia ja suloisia aamuja!

Ps. ei ollut yhtään hassumpi tämä tiistaikaan! Mitähän huomenna on tiedossa?!

Jovelan Johanna

31 kommenttia:

  1. Jovelan emäntä se ymmärsi mun eilisen ihan väärin.. Mitäs nyt pienistä jos flunssa yrittää päälle, niskat on niin jumissa että päähän sattuu ja ompelukone jota pitäisi käyttää kiivaasti tällä viikolla reistailee ja suurinosa ajasta menee sitä aukoessa. Mukava maanantaihan se oli, ei siin mittää ja vielä ku sai ruuanki valmiina pöytään niin avot. Tänään jatkettiin samaan malliin ompelukoneen ja pääkivun kanssa, iltapäivällä saatiin vielä palanut nenänpää loma-asuntomessuilta ja kamerassa oli paljon huonoja kuvia. Ihhihiiiiii, mä osaisin varmaan kirjoittaa tällälailla mun päivistäni. Pilke silmekulmassa AINA ja huonolla huumorilla höystettynä. :D Hmmm. Täähän oliki hauskaa.

    Hassu linnukoto ja hassussa paikassa. Ymmärsinkö oikeen et siel tuvannurkassa, niinsanotusti ruokapöydän läheisyydessä?:D Huippu toi zoomataan zoomittomalla pokkarikameralla! Go Jovelan emäntä, mitä kaikkee keksitkään tällä viikolla vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaameeta ku kirjotin niin kiivaalla tahdilla että puolet kirjaimista puuttuu. No ehkä silti ymmärrät hötskyli-suomi-hötskyliä! :D

      Poista
  2. Mine ymart hödekeel nii huva! Teita paev tana hanakala. Hoomeni parumpi. Mistö Möphi mene poes :D

    Se linnunpesä on tarkalleen siinä kulmassa, jossa on se kulman talonpoikaiskaappi tuvassa, eli justiinsa siinä missä syödään. Ei se siinä viime viikolla ollut! Ihan varmasti ei ollut, koska lauantaina tutkin sitä pohjasta rikki mennyttä sadevesitönteröä ja otin tuosta kohdasta seinää tukea. Olisin taatusti huomannut pesän, joten meidän uusimmat alivuokralaiset ovat pesiytyneet ja munineet joskus lauantain iltapäivän ja tänään klo 13 välisenä aikana.

    Reppanat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehheheee.. Hei tää päivä alkoki tosi hassulla, hiukan erikoisella tavalla. Astuin ulos katsomaan koko yön kestänyttä vesisadetta ja meinasin kaatua keltaiseen ämpäriin joka oli ilmestynyt yön aikana. Ämpäri on kotiseutumuseon keltainen kiertävä ämpäri joka liikkuu postilaatikolta toiselle aina uusine taimine. :) Ämpärin tarkoituksena on ihmisten onnellistuttaminen. <3 Kyllähän tuo hymyn huulille toi. Hassua keskiviikkoa teille.

      Poista
    2. Miten ihana idea! Voihan vitalis! Mutta pysy nyt poissa ämpäritansseista sentään ;D

      Poista
  3. Nyt meinas kuule mummot herätä kun täällä yksi yöhoitaja repeilee kopissaan täysillä xDD!!! Ihan pakko kysyä, että onko tuo tarkoituksella:

    " Kyllä se on miäs kel kirves KÄES pysyy!"

    ja sitten kuvan alla:

    "Kukkuu...."

    XDDD Kirjoitathan huomenna lisää! Koko viikko menee yövuorossa niin olisi jotain mitä odottaa :)

    Terv. hirnuva vakkarilukijasi valtion mummolasta XDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. O-ou! Toivottavasti ei sentään! Mummot ovat niin kepeäunisia!

      Ja kyllä, se oli ihan tarkoituksellista ;) Hyvää työyötä sinulle sinne :)

      Poista
  4. Olipa mukava aloittaa aamu lukemalla kuulumisia! Kirjoitat niin hienosti ja kuvat ovat hyviä :o) Iloa päivääsi :o)

    VastaaPoista
  5. Näppärä idea ottaa kuva kiikarin linssin kautta. :-) Voi noita lintuja, ne tekee kans pesänsä ihan mihin sattuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menee osastolle pöhköjä ideoita, joka sitten yllättäen toimi hieman ;D Pesässä on kaikki hyvin. Emo istuu ahkeraan hautomassa :)

      Poista
  6. Olipa kiva postaus, kiitos siitä. Meille valkeni varpusenpesä kattopalkin alta, kun tehtiin meillä uutta kattoa pari vuotta sitten. Kattomiehet nauroivat mulle, kun kävin esittämässä, että pitää toimia hissukseen, jotta pesintä ei häiriinny. Onneksi niitten pomomies tunnustautui lintuimmeiseksi ja linnut saivat rauhassa pesiä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi palautteesta :)

      On se vaan niin lutuista, nuo luonnon alivuokralaiset. Nuo pihalla pesivät ja talvisin ruokailevat ovat niin "omia" että ihan nolottaa. Kavereita siivekkäitä <3

      Poista
  7. Mulla oli semmonen ajatus että teen pitkästä aikaa pikaisen kieroksen muutamassa blogissa ennen messuille lähtöä. No, Jovela oli kolmas ja viimeinen. Täällä oli niin paljon mielenkiintoista juttua etten muualle ehtinytkään. Ja tännekin tuun vielä illalla jatkamaan kun jäi niin pahasti kesken :D Kivaa keskiviikoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti oli antoisa messupäivä! Kiitos kovasti kommentista :)

      Poista
  8. Hitsiläinen, niin se miehesi vaan, pikku hiljaa ja huomaamatta, tekee talon valmiiksi. Hienoa.
    Hauskahan näitä päivän tapahtumia on lukea ja päästä jovela-fiilikseen mukaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin <3 tuohon mieheen. Niin ylpeä kaikesta vaivannäöstä ja hiljaisesta puuhastelusta. pala palalta syntyy meidän kotimme ja juuri nyt tapahtuu kaikkea sellaista, joka taas näkyy ja tuntuu kunnolla!

      Mukavaa, että jaksat seurata tätä viikkoa ja toki muutenkin. Tällä viikolla yritän tosiaan tehdä postauksen joka päivän iltana, jotta saan kerran meille itsellekin kirjattua kokonaisen viikon elämää täällä. Muistoja siis :)

      Poista
  9. Hauskoja nämä "päivä Jovelan elämästä" -postaukset. Tykkään :)

    Toivotaan että tulee lintuselle potrat poikaset. Herkkua saada kuva pesän sisältä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Taru <3

      Yritän jossain vaiheessa ottaa jonkun puskaotoksen pesästä kun poikaset kuoriutuvat. Kovin usein en halua siellä häärätä pällistelemässä, ettei emo hikeenny ja jätä poikastensa huoltajuutta meille ;)

      Poista
  10. Kyllä hymyilytti ajatus susta hiippailemassa pihalla ja kuvaamassa kiikareitten läpi. :D Pääsette varmasti jossain vaiheessa seuraamaan myös pikkuisten lintulapsosten lentokoulua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se tosiaan ihan aidosti hupaisaa. Mietin jo tovin, että mitä ihmettä joku sivullinen ajattelisi, kun kyyristelen ja kompuroin menemään pihalla hiiviskellen kamera kiikarissa kiinni :D Meillä on niitä puskien kantojuuria takapihalla. Kompurointi on normaali askelkuvio täällä ;D

      Poista
  11. Hieno tulee Jovelan talosta...melkeimpä kartanosta käy..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän on pakko kertoa, että appiukko se oli jo ensikäynnillään käynyt kyselemässä kesäkahvilasta opastusta, että missäs se "jovelantien" kartano oikeen on, kun on tulossa poikansa ja hänen vaimonsa luo kylään ;DD

      Meidän röttelömme ;DD On siinä varmaan ollut paikallisilla hauskaa! Naapurillamme ainakin oli ollut. Hän kun sattui olemaan siinä kahvilassa samaan aikaan. Ihana, hassu appiukkoni oli kertalaakista julkkis täällä!

      Poista
  12. Ärade Fru Jovela
    Tässä kirjoittaa palvelijatar Hildur, olen vielä täällä Pohjanmaalla sukuloimassa. Huomaan että on Frouva on kovasti ylösotettu poissa ollessani. Voi voi, harmittaa oikein että sillä tavalla lähdin kesken kylvöntöiden. Jätin varmaan Villa Gerdan ovenkin lukitsematta kiiruussa. Hän on hyvä ja katsoo että se on kiinni, jottei Isäntä sitten moiti kun hiiret ynnä kulkevaiset sinne vielä pesiytyvät.

    Täällä on nyt asiat sillä mallilla, että palajan kohta Jovelaan ja ryhdyn huushollaamaan, jotta Frouva ja Isäntä pääsevät takaisin Kartanon elämään ja Frouva omia afäärejään hoitamaan. Vaan mitä minä näen - eihän se nyt passaa että frukostina syödään vaan juustoa ja piirakkaa, härregud, mitä sanoisi Jovelan Vanha Armo jos tietäisi; haudassaan kääntyisi ja kummittelemaan tulisi! Hildur tulee ja paistaa pekonia, keittää munia ja hauduttaa puuron hellan liitalla. Haen trädgårdista freesit tomaatit ynnä salladia ja gurkkua leivän päälle. Löysin täältä puodista eksellentin kaffeprännärin, sillä saa oikein tasalaatuista kvaliteettia, tuon mukanani ja otan heti kyökissä sen käyttöön. Iso lakanapyykkikin on pestävä. Menen joelle ja keitän oikein padassa lipeävedessä, tulee valkoista ja hyväntuoksuista.

    Konserveerausaikakin lähestyy, kaalimaa täytyy harventaa, keittää nokkosvettä kirvoille ja leikata kerput lampaille. Onhan kanat hoidettu ja pikkuvasikoille annettu riittävästi kuivaa heinää, etteivät mene löysämahaisiksi? Ja lahtiaika myös on tulossa, silloin pitää Hildurin olla ehdottomasti paikalla. Se on Kivituvan Jalmari luvannut tulla apuun. Frouvan ei pidä siihen aikaan sinnepäinkään katsoa, fiinin daamin asiaa ei ole se mitä tuolloin karjapihassa tapahtuu. Vasta kun lihat ovat tiinussa ja jäljet siivottu on sopiviaista Frouvankin tulla katsastamaan sadonkorjuuta elikkopuolella. –Pitäisikö Frouvan ja Isännän kumminkin keskustella siitä pehtoorin palkkaamisesta, on niin paljon kaikenlaista tässä Kartanon hoidossa…
    Hyvää terveyttä nyt vaan ja pikaisiin näkemisiin.

    Teitä tervehtien ja suosioonne sulkeutuen sisäkkönne Hildur

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, Hildur pyysi kertomaan Keekikseltä erityisterveiset ;)

      Poista
    2. Kärä Hildur

      Me täällä Jovelassa voimme hyvin. Isäntä sanoo, että ovi oli tiukassa säpissä, kuten Hildur tapaa laittaa. Murukahvia olemme isännän kanssa saaneet juoda koko viikon, kun tuo tilapäinen pehtoorin planttu on murusta laittanut. Saa lähteä kun on klapinsa hakannut, mokoma.

      Elukatkin voivat hyvin. Hyvin on ruoka maistunut ja lomalaisia on haukuttu. Hildur on hyvä ja käy Raumalla Ruustinnan luona. Pitsiä pitäisi saada lakanoihin lisää ja Ruustinnan pitsit ovat erinomaisia. Kestävät sitten sen lipeänkin nuhjuuntumatta.

      Turvallista matkaa Hildurille. Raparperit ovat jo siinä mallissa, että liköörinkeittoon joudamme kun olet ehtinyt asettumaan, joten kaivaten teitä odotamme.

      Kiireisin terveisin

      Jovelan herrasväki

      Poista
  13. No voihan kissantassu....oli kauhia nälkä kun istahdin lukemaan (vaikka piti kalenteri vain päivittää ajan tasalle) ja kesken piti hetkeksi jättää! Oli nimittäin niin hauskaa luettavaa, etä piti tehdä lämpöiset juustovoileivät ensin ja istahtaa kunnolla tänne Annastinan syliin ja aloittaa alusta :D

    Nyt mä en enää muista mitä mun piti sanoa kun menin lukemaan ensin kommetitkin - ja selvis, että teillä on salaperäinen ja sanavalmis sisäkkökin!
    Joten minä nyt sitten vaan vaiteliaana, mutta hymyilevänä sulkeudun suosioonne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun sain syrjäyttää kalenterin ;)

      Juustovoileipä, kylläpämaistuisikin! Tänään on nälkä tämän tästä!

      Poista
  14. Vastaukset
    1. ;) Kiitos, Susanna. Mulla on kovin hauskaa leikkiä päiväkirjaa tällä viikolla!

      Poista

Kiitos kun kommentoit!