jovela

jovela

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Johtotehtäväviikko

Tämä viikko oli suunnilleen sellainen, millaiseksi sen kuvittelinkin. Uuvuttava ja vaativa, mutta monella tapaa mukava. Olisin selvinnyt viikosta huomattavasti kepeämmin jos nuhastelu olisi jäänyt asuttamatta nenää ja jos olisin saanut nukuttua enemmän. Olen sitä sorttia, joka pyörittelee asioita päässään silloin kun pitäisi nukkua. Noh, tämä viikko oli tässä, kiireisempää kautta kestää taas kuukauden verran ja se tulee menemään ihan hyvin. piste. päätetty.

Tällä viikolla Jovelassa tapahtui jotain niin merkittävää, etten oikeen vielä sitä ymmärrä. Olemme tässä yli vuoden aikana ehtineet tottua siihen, että meillä ei ole sähköä kuin kahdessa tilassa koko talossa (tuvassa 2 pistokekohtaa ja vessahuoneessa 1). Olen tottunut siihen, että sietämättömiä johtoja roikkuu siellä ja täällä. Likaisia, pelottavia (vaikkakin harmittomia), mutta kaikin puolin ärsyttäviä johtoja kiemurtelemassa ja roikkumassa katoissa, seinissä ja lattioilla. Loputonta jatkojohtojen määrää, siihenkin jo ehdin tottua ja siihen, että välillä sähköt menevät poikki jos käyttää samaan aikaan vääriä masinoita.

Kuvat kertokoot pari tarinaa.





Sähköt on sellainen juttu, kuten tulipesätkin, että niiden kanssa emme lähde itse leikkimään. Siksi olemme olleetkin tässä tilanteessa näin kauan. Tällä viikolla, aikalailla yllättäenkin tuosta pääovesta käveli sisälle sähkömies pakkeineen ja poistuttuaan kaikki oli toisin. En vielä ollenkaan ymmärrä, että meillä on sähköt! Sähköön liittyvät ajatuksemme eivät tämän myötä ole muuttumassa, mutta onpas ihanaa, kertakaikkiaan ihanaa, että sähköasia on nyt poissa mielestä. Rumat, pelottavat ja aivan karseat johdot ovat poissa. Kaikki on siistitty, laitettu ja joka huoneessa on pistokkeita! Samalla saimme sähkökaapin kupeeseen kaksi ulkopistokepaikkaa. Se on äärimmäisen upea juttu erityisesti talvea ajatellen, sillä kaivon pumppu vaatii sähköä ja sitä on saatu vain avaamalla ikkuna ja ottamalla sähköä tuvasta. Täytäpä siinä talvella paljua tunti kun viima pääsee sisälle. Nyt ei ole sitä ongelmaa ja toiseen pistokkeeseen voimme laittaa vaikkapa valoköynnöksen kiinni. Ulkovaloasia parani myös, sillä sähkömies korjasi myös ulko-oven lampun. Siellä oli joku kytköshäiriö ollut, eikä toinen kahdesta ulkolampusta syttynyt. Nyt syttyy.

En viitsi laitella kuvia jokaisesta katosta ja nurkasta, mutta tämän yhden kuvan laitan. Pelottava-ruma-ärsyttävä vyyhti on poissa, uunimuuriseinän luota tuvan takaseinään menevä roikkuva johto on poissa. Tilalla on siisteyttä ja saarekkeen yläpuolella on valaisin, joka syttyy jos painaa seinässä olevaa katkaisijaa!



Hyrskyn, myrskyn ja mullin mallin sen sijaan oli koko huusholli, koska toki tällaisen urakan toteutus vaati sen, että tavaroita ja mööpeleitä siirreltiin ja pinottiin vuoroin sinne ja tänne, jotta sähköjä pääsi vetämään. Eilinen menikin pitkälti siihen, että laittelimme kaikkea paikoilleen.

On se outoa, että meillä on sähköpistokkeita ja ettei niitä kaikkia rumiluksia enää ole. Jopa tulevan joulukuusen paikan luona salissa on pistoke odottelemassa joulukuusen valoja. Saimme myös hyviä vinkkejä tulevan kanalan sähköistykseen. Tuo asia oli huolestuttanut itseäni, sillä kanoja ei voi ottaa jos emme saa jotenkin järkevästi sähköä vedettyä aittaan, jolla taas voimme lämmittää paloturvallisesti kanalaa talvella. Nyt asia ei enää huoleta. Kanat saavat tulla kunhan saamme aitan korjattua ja laitettua kanalaksi ensi keväänä. Lämmin kiitos sähkömiehelle, joka teki elämästämme helpomman ja turvallisemman tuntuisen. 

Mitään muuta tähän viikkoon ei sitten sähköasian, suunnittelupalsujen ja leipätyöpuuhailujen lisäksi mahtunutkaan. Olipa tässäkin! (tai no, voisin mainita, että perjantaina täällä kuunneltiin joulumusiikkia, sillä yksi projekteista liittyy jouluun.) Eilen olisi ollut Venetsialaiset tuossa 20 kilometrin päässä, mutta ei jaksettu lähteä. Piti saada hieman levätä. Ainoastaan ruokatäydennysreissulla kävimme ja sitten taas kotiin.

Loppukevennykseksi laitan muutaman kuvan avan uskomattomasta hellasta! Vietin keskiviikkona kolmisen tuntia Turun VPK:n juhlatalolla miitissä ja sen yhteydessä sain napsia kuvia. Oman puuhellamme hormia odotellessa sain ihailla Suomen suurinta puuhellaa. Ainoa vastaava löytyy Ruotsalaisesta linnasta. On tuon kanssa ollut lämmittämistä!





Lämmintä elokuun viimeistä päivää sinne! Onpa mukavaa, kun vaihteeksi aurinko paistaa. Se tietää sitä, että vedän kumpparit jalkaan ja menen hakemaan seuraavan satsin pihlajanmarjoja lintujen talviruokintaa varten ja isäntä meinaa pistää kirveen heilumaan, jotta saadaan puuta klapiksi. Tuvan laatikkopenkkien täyttely on alkanut! Ihan normaalia olemista siis. Kumppareita ja kirves. Arkisia askareita ja lokostelua sunnuntaina.

Jovelan Johanna

29 kommenttia:

  1. Ai vitsit, voin vain kuvitella miten hieno tunne ja askel eteenpäin! Paljon onnea valoille ja sähköille! Hienoa <3 <3

    Mä odotin tuota tunnetta monta vuotta (meillä ei ole kattovaloja yläkerrassa eikä pohjakerroksessa, tai jälkimmäisessä paljon muutakaan kytkettynä). Ja nythän siinä käy niin, ettei se meidän osalta toteudu koskaan :D Mutta eipä tuo silleen vaivaakaan enää, kun rempalle laitettiin piste niin se on piste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli niin helppo asia! Välillä vaan osoitin sormella kysyttyä paikkaa ja se oli siinä. Saimme olla luottavaisin mielin, pohtimatta liikoja. Isäntä avusti, johtomies johti. Juuri kuten pitääkin. Ei niin mitään huolta tai stressiä. Täydellistä!

      Onnittelut pisteelle! Sekin on päätös, hyvä päätös, että vetää rajan johonkin :)

      Poista
    2. Juu, piste on hyvä asia :) Sähkömies olisi varmasti se helpoin osuus, mutta kaikki se mitä pitäisi tehdä ennen kuin niitä sähköjä voi vetää ja kytkeä, ei kiinnosta enää tippaakaan ;)

      Poista
    3. Ei varmastikaan! Sitä kun on valmis lähtemään, ei moiset enää jaksa innostaa ;)

      Poista
  2. Milenkiinolla odotan näitä kanalan lämmitysvinkkejä. Meillä olisi vaihtoehto tehdä pieni kanala vanhaan vajaan tai rakentaa heille kokonaan uusi oma mökki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittelen asiasta kyllä :) Meillä suurin päänvaiva oli se, miten tulevaan kanalaan, nykyiseen pikkuaittaan ylipäätään saadaan sähkö vedettyä, kun ilmavetoja ei saa tehdä ja maavedot ovat haastavia kun olemme kalliopohjalla pitkälti.

      Ammattimies on ammattimies. Vinkkejä tuli siihen malliin, että eipä enää päätä tämä asia vaivaa :)

      Poista
  3. Huh, näyttääpä tutulta! Meillä on eteisessä ja kuistilla aivan samanlainen näky kuin noissa kuvissa roikkuvine johtoineen. Minäkin olen tavallaan tottunut tilanteeseen, mutta syksyn tullessa asia saattaa hiukan ruveta haittaamaan sitä mukaa kun ulkona pimeys lisääntyy. Kiva kuulla, että teillä tuli valmista, ehkä meilläkin on vielä toivoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä asiassa kaikki kunnia menee sähkömiehen lisäksi ihmiselle/sille, joka hoiti(vat) sähkömiehen paikalle. Ihan uskomaton juttu! Joskus se menee näin <3

      Poista
  4. Hih, hyvin olet onnistunut tähän mennessä valokuvaamaan Jovelaa ilman, että yksikään noista sähköhässäköistä on näkynyt. :D Varmasti on nyt mukava mieli. Meillä on yhä jokunen sähköjohto tosi rumasti, mutta ihmeellisesti sitä vuodessakin jo lakkaa niihin kiinnittämästä huomiota.

    Niin mahtava puuliesi! Tuli mieleen Neuschwansteinin linna Saksassa, siellä taisi olla tuontyyppinen juttu myös. Hämärä muistikuva ponnahti mieleeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se siinä onkin, kun silmä oppii välttämään jo ikäviä kohti ja asiat jäävät siihen tilaan. Noita johtoja on varmaan joissain kuvissa vilahdellut - ainakin silloin kun näytin millaiset karmeat toimistolamput valoputkineen täällä oli laitettuna tupaan, eteiseen ja vessahuoneeseen kun talon otimme haltuun. Toisaalta johdot ovat sellaisissa paikoissa, ettei ne paljoa kuvissa näy. harvemmin sitä kattoja tulee kuvanneeksi. Verkkokalvoilla kuitenkn muistuttelivat olemassaolostaan ihan riittävästi :P

      Tuo liesi on huikea! Kuulema sen lämmitys alkoi aamuyöllä hiilillä ja vasta aamulla siirryttiin puuhun. On siinä ollut jumalaton ronttaaminen, että on hiiltä ja klapia poltettavaksi!

      Poista
  5. Ymmärrän ilon jonka toimivat sähköt tuovat mukanaan, kyllä sitä aina saa välillä hämmästellä toisten ammattitaitoa! Mitä tarkoitat tuvan laatikkopenkkien täyttelyllä?? Kerrassaan upea puuliesi, enpä ole moista ennen nähnyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kovin näyrän ihaileva sähkömiehiä kohtaan. Itseäni johdot hieman pelottavat, ainakin tuollaiset likaiset ja epätietoisuutta aiheuttavat. Itse en kerta kaikkiaan uskaltaisi olla sähkömies :D

      Laatikkopenkkien täyttely! Taisin ilmaista vajaasti! Meinaan siis, että tuvan laatikkopenkit täytetään klapeilla talvea varten. Ne on meidän sisähätävarasto jos vaikka ollaan molemmat tosi kipeinä tai tulisi kunnon myräkkä tai myrsky. On sitten viikon tarpeiksi puuta tuvassa, sen kun kantta nostaa ja tuuppaa uuniin :)

      Poista
  6. Toimiva sähkö on aika pop! Se on vähän sama kun siivouskin, kun se toimii, niin kukaan ei huomaa, sitten kun se ei toimi, niin sen huomaa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naulan kantaan! Ja vaikka Fortumia tämä muutos ei rikastuta, niin meidän arkea kyllä! Oli varsin ihanaa saada irroiteltua kaikki jatkojohtojen jatkojohtoiset johdot!

      Poista
  7. Minäkin tuolla blogissani jo mainitsin asiasta että suurta ihmettelyä sai aikaan teillä tapahtuneet sähkötyöt. Kuva suoraan saarekkeen päällä olevasta valaisimesta!! Jännittävää kuinka tommoinen asia saa (toisenkin luona) kummastelemaan.. :D Meilläkin pitäisi sähkömiehen pyörähtää sillä en ole saanut meidän suurta ropellivalaisinta enään toimimaan, tuuletuspuoli kyllä mutta ei enää valo! Kyllähän se ois periaatteessa kiva nähdä talvella että missä se tulitikkurasia sijaitsee jotta saa takkaan tulet. Hihh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säkin olet niin ehtinyt tottumaan pelaamaan täällä jos minkälaisen viritelmän kanssa, että en yhtään ihmettele! Oli tämä vaan niin suuri helpotus! Nyt kun vielä saadaan se puuhella hormiin kiinni ja paikoilleen, huokaisen niin syvään, että verhot heiluu ;D

      Takalle tuntuu sielläkin olevan tarvetta. jessus, miten silmät levisivät eilen, kun kerroit siellä olleen jo yöpakkasta. Jaiks! Pyöräytä nyt sähkömiestä siellä ropellin luona, että näet sytyttää uunin. Kylmää ilmaa ei ole kivaa kierrättää ;)

      Poista
  8. On siihen muutama klapi huvennut tuon lieden lämmittämisessä! Mutta hieno on. Pistorasiat on aika mukavia ainakin näin mukavuudenhaluiselle ihmiselle. Sähkäri löytyy tuosta viereiseltä sohvalta, mutta aina se ei kyllä tarkoita että itsellä olisi pistorasioita riittävästi :D
    Kahden rasian osalta tilanne on korjattu eteisen remontissa, sain lasikuistille pistorasiat valosarjoja varten. Sille voisin vaikka skoolata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös se vähän silleen ole, ettei suutarin lapsilla ole kenkiä, eikä sähkärin vaimolla pistokkeita? ;D

      Poista
  9. Kyllä on iso asia tuo sähköjen saanti ja vielä siististi ja suunnitellusti kaikki vedettynä. Huippua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippua todellakin! Vaan niin ehdin tottua jo kurjuuteemme sähköjen osalta, että tänäänkin kun menin työpisteelle nakuttelemaan konetta, kannoin läppärin mukana viritelmällisen jatkojohtoja ;D

      Poista
  10. Onneksi sisään astui säpäkkä sähkömies ! Ammattilainen on ammattilainen.
    On se vaan niin mukava lukea, kuinka asiat loksahtelevat kohdilleen, kun niiden aika on. Nyt oli sähkön vuoro. Jos niistä valonlähteistä on iloa nyt, niin miten paljon iloa onkaan sitten, kun päivyt ei paista eikä kuu kumota.

    Tilasimme juuri joulukonserttiin liput, niin se aika vierii... Joululaulut on ihan parasta. Maltan odottaa yleensä marraskuun alkuun, mutta sitten on pakko jo ryhtyä salaa ajomatkoilla kuuntelemaan Rajattoman joululevyä. Kotona en sitä tee, koska muu talon väki saisi hermoromahduksen alta aikayksikön :D

    Ihan super tuo iso puuhella. Millaisillahan metrin haloilla sitä oikein on lämmitetty. Mahtuu tuohon kattila poikineen.

    Miten teidän puuhellan kohtalo eteni? Saapiko siitä käypäsen pelin korjaamalla vai menikö kokonaan vaihtoon?

    Iloa alkavaan viikkoon!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tulee joka syksy jossain vaiheessa, yleensä syyskuussa, sellainen joulunkaipuu. Silloin saatan salaa kurkkia joulukoristelaatikoihin ja hieman kuulostella joulumusiikkia tai Dickensin joulutarinaa äänikirjana (on muuten ilmaiseksi ladattavissa Elisasta, vinks! Sen lukija ei ehkä ole ihan parasta ääniluentaa, mutta menee - ilmainen ;D

      Puuhellan kohtalo, Itella odotuttaa. Aikaraja on tämän viikon loppuun mennessä. Silloin heidän tulisi vastata. Odottelemme.

      Tuota jättiuunia oli kuulema lämmitelty aamuyöstä hiilellä ja vasta aamun aikana puulla. Muuten ei olisi lämmennyt. Pohdin sitä määrää, jota tuo jätti on niellyt päivässä. On siinä saanut selkä vääränä raahata poltettavaa!

      Poista
  11. Rakkaat Misis ja Mister Jovela,

    Terveiset taas täältä Länneltä Astoriasta. Pistän muutaman rivin Ameriikan kuulumisia töitten välisä kun on pyhäpäivä, vähän saa levähtää. Arkena ei niinkään kerkiä.

    Täälon kaikki asiat minun kohdalla oikein well. Toivottavasti teilläki siellä Kartanossa. Usiasti teitä aattelen ja muistan aikaa, kun Villa Gerdan kakluuneja lämmitin ja Kartanon puolella hääräsin. Kyllä oli Jovelassa mulla kaikki oolrait, silti vain piti maailmalle lähteä. Se on meidän suvulla reissaaminen verissä.

    Syksy on tullut tänneki Columbia riverin varteen. Kovasti paljon on satanu. Vilustumista en ole potenu, vaan tarkkana saapi olla, ettei tuu kylmänvihoja, ylenaikaa taivaalta tulee vettä ja toisin päivin tuulee niin että tukka meinaa päästä lähteä. Villaröijy ja ruojukengät on tarpeeseen, yön ajan ne kuivattelen piisin äärellä. Ollapa semmoiset jalkineet, että pitäis kylmät ja märjät ulkopuolella!
    Nappaskengät ostin kolmannesta kuukausirahasta, oikein koriat. Ja teilorilla taas kävin, täälä fröökynöillä on enemmän kuin kaks läninkiä. Niin sitten minäki annoin tehä kaks uutta hametta ja kolme röijyä. Yhessä on oikein glanssaavat kaksrivinapit, mustat ja sievät. Jos Frouva muistaa, että tykkään pitsistä, niinko Hänkin. Nyt on yhessä röijyssä koko etumus pitsillä koristettu! Ne sanoo sitä leissiks täälä. Se on kovasti pjuutifuul, naapurin piika tuumasi. Hän opettaa mulle Engelskaa ja kyllä se vähän jo taipuu.

    Täällä on niin paljon kaikkia koristuksia, rintarosseja ja päärlyjä, pitsiä ja nappeja, monta färiä. Koreuden perään meinaan mennä vaateasioissa, mutten ylpeyden syntiin kumminka lankia, en ole mammalle häpiäksi. Hän aina varoitteli, ettei koriasta naamasta montaa velliä keitetä. Riuska työihminen, se on paras garantti. Vaan tienestit on hyvät edelleen, taaloja on säästössä jo koko mukavasti. Kaikkea en oo pannu turhuuteen. Toista hattua mielisin kumminki, semmoista missä on plyymi tahi fluuri.

    Sanovat että villalanka on täällä kovin surkiaa kvaliteettia. Ei oo Ameriikan lampaat niin hyvävillaisia kuin koti-Suomessa eikä näistä saa semmoisia sukkia että kestäis ees talven yli. Menee hiteelle varpailta ja kantapäältä. Jos pääsis käymään Minnesotasa, sielä kuulemma on vankemmat villat. Paljon meiltä Pohjanmaalta käsin sinne meni väkiä. Samalla paatilla tulivat. Maata menivät asumaan ja lokaamaan. Minnesotassa on vankat metsät ja sawmilleja, joista tulee koko komeita plankkuja korkiat pinot. Näin meille kertoi Haalilla Artturi, joka oli sieltä visiteeraamasa täälä Astoriassa siskonsa luona. Niittenkin perheestä on täälä kolme sisarusta. Artturi on mainari ja meinaa lähteä Kanatan puolelle, siellä on kultamaineja ja hyvästi tienaa. Hänellä on sitten koriat silimät! Ja hyvä on tanssaamaan, valssia meni ko nahkanauhaa! Haki minuakin kolmesti. En arvannu enempää luvata, vaikka pyysi, ettei tuu puheita. Son vihkimättömän itsellisen vaimoväen pidettävä maine puhtaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Misis Lois on nyt ottanu minut kokopäiväseks siihen runnaamaansa ruokapaikkaan enkä ole sisäpiikana enää ollenkaan. Sinne tuli toinen tyttö Vöyriltä, Aliisa. Hän puhuu ruotsin päälle, mukavalta se kuulostaa. Meistä on tullu oikein hyvät ystävät ja yhessä käydään lauantaiehtoisin Haalilla kuulemassa raittiuspuheita ja tanssaamassa. Aliisan faster Greta asuu kans täällä, Salemissa, sinne on vähän pitkä matka, etteivät näe kuin harvoin. Terveiset ja kuulumiset kyllä liikkuu aina kun tuttuja käy. Täällä niin ihmiset tietää toisistaan ja puheet kulkee. Siitä joutuu olla siipiänsä myöten, ettei pahat puheet pilaa mainetta.
      Mister ja Misis Lake avas matkustavaisille ruokapaikkaan neljä ruumaaki. Minun työnä on hoitaa kyökki ja pitää kamarit kunnossa. Aika ylösotettu oon. Ylenaikaa joku käy visiitillä ja kellä ei ole omissa huoneissa tilaa yövyttää, tulevat sitten Laken pariskunnan katon alle. Kovasti on kiitelty sörviisiä, Jovelan risähteillä kaikki. Kartanon Vanha Armo olis kyllä ylpiä kun näkis miten minä prikalla kannan monta kuppia kerralla ja serveeraan. Eikä läiky yhtään.
      Misis Lois sano että kun on tämmöinen fiinimpi palveluspaikka, serveeratessa pitää niiata ja sanoa pliis ja silvuplee, tekee eetvarttia. Minen tierä, mistä hän sen silvupleen otti, vähä tuntuu että meinaa nousta päähän tämä runnaaminen. Pitää tituleerata Misikseks aina kun muita on paikalla, kahen kesken on Loviisa tai Lois. Mutta minä teen niinko on sanottu, helepompi sillälailla.
      Nisua ja leipää oon leiponu kans ja keikiä, kun Misis hommas kanoja, että on aina tuoreet munat. Ja kaffia saa joka päivä. Nisujauhon ostavat tuolta riverin toiselta puolen, Nasellesta. Vaikka Nyysöläksi kaikki sitä sanoo. Suomella sielä puodeissa pärjää, Pohjanmaalta on liki koko kylän väki siirtolaisiks tulleet. Enimmäkseen miehet on lokareita.
      Matka Nyysölään tehään lautalla, kunei siltaa ole. Eikä semmosta varmaan vois rakentaakaan, ei niin pitkiä puita oo koko maailmassa vaikka täällä onki nämä punapuut, joitten latvaakaan ei häävin näe! Columbia river on tässä kohalla leviä ja kova virta, salmonia kalastavat paljon. Silakoita minä kaipaan, niitä en oo vielä mistään puodista löytäny. Ko sais oikein kunnon suolasilakkaa, kyllä minä niin oisin onnellinen.
      Mutta karhuista en piittaa. Niitä käy tunkioilla varsinki näin syksyllä. Kun en ikänä ollu kotona enkä Jovelassaka semmosta elikkoa nähny, meinas syrän pysähtyä, ku yhtenä ehtoona aika pimiällä vein laskiämpäriä ulkohuoneen taa, niin eikö sielä karhu kaivele. Vissiin säikähys oli yhtä suuri, karhu pinko mölisten lipettiin ja minä sisälle minkä kintuista pääsin. Hyvä etten porstuasa helmoihin kompastunu. Misis sanoo että kun tästä ilmat viilenee, miehet lähtee hunttaamaan karhuja.

      Poista
    2. Sitä ennen pitää kumminkin kerätä ja kannuttaa kaikenlaisia marjoja ja vihanneksia. Net täälä kasvaa eksellentisti. Blackberiä seuraavaks ja sitte pellolta pumpkinia. Ne on täällä suuria ko kirkonkellot! Pumpkinista tulee hyvä ja siliä keitto, ko antaa sen ensin kiehua rauhassa ja vispaa sitte kaikki klimpit pois. Kermalla ja vehnäjauholla minä sen suurustan. Koko hyväks sitä on kehuttu, menee aina kaikki vaikka miten ison kastrullin keitän.
      No nyt oon taas selostanu pitkästi ja laviasti elämää täälä, vaikka vain piti sanua päällimmäiset kuulumiset pois, ettei tarvi siellä huolesa olla. On tämä aika paljonki erilaista ko Koti-Suomessa, mutta kyllä minun syrän sinne jäi. Ja kotia tuun het ko saan tienestit siihen että kapioarkkuun on muutakin pantavaa ko koriat villasukat, jokka mummu anto. Voi jos sais oikein pitsikartiinat! Mutta ensiks pitää hommata lakanat ja hantuukit, polsterinpäällisiä ja alusvaatteita ja ois astiatki hyvä olla. Että on mistä ottaa ko joku kosii ja vie vihille. Sillä vanhaksipiiaks minen jää, se on vissi ja varma!
      Hyvää terveyttä teille nyt vain ja Jumalan siunausta. Sanokaa kaikille tutuille terveisiä että oolrait on Astoriasa Hildurin asiat, ei mitään isompaa muretta. Koitan vielä ennen Joulua pistää muutaman rivin ja vähän taaloja. Frouva antaa ne Friidalle kotiväelle vietäväks. On sielä monta suuta, jokka tarvii.
      Ja muistakaa huolehtia navetan ovi kiinni varsinki nyt kun tulee kylymät, ettei Punakorva ja Kukka saa utaretulehrusta. Ja jos Hän muistuttais vielä Friidaa, ettei pistä kamareitten uuninpeltejä liika aikaisin kiinni ettei tuu häkää. Ja kynttilät pitää sammuttaa ennenko menee maata, yöks ei saa jättää yhtään palamaan ettei tuu tulipalo.
      Rakkain terveisin Hildur

      Poista
  12. Förlåt, tuli vähän pitkä. Keekis vaikenee epämääräiseksi ajaksi ja lupaa parantaa tapansa. Tää on sun blogi *nolona*

    VastaaPoista
  13. Voi Keekis! <3 Oli blogi vaikka ittensä pirun, niin Hildurin paikka on justiinsa täällä!

    Kiitos, kiitos, kiitos! Olen ihan sanaton!

    VastaaPoista
  14. Jes. Ihan mahtava askel eteenpäin.
    En voi edes kuvitella miten hyvälle teistä tuntuu. Onnittelut <3

    Ja toi VPK:n uuni. Ohhohooooo. Melkoinen :D

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!