jovela

jovela

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Kotivaratesti

Vuonna 2011 havahduin ensimmäistä kertaa pohtimaan kotivaran tärkeyttä (tai oikeastaan koko kotivaraa) ja samalla nykypäivän elämisen Akilleen kantapää kävi ilmeiseksi - se miten vähän asioihin voi vaikuttaa varautumattomana. Herätyksen paikka oli tietenkin Tapani-myrsky, joka rantautui Suomeen 26.11.2011. Asuimme tuolloin entisessä kaupunkikodissamme PK-seudun kyljessä. Koska silloinen kotimme sijaitsi tavallaan luodolla, siis 3 ilmansuunnalta meren ympäröimänä olimme jo tottuneet sähkökatkoihin. Pisimmillään sähköt saattoivat olla poikki tunnin, ehkä kaksi.

Nyt tilanne oli aivan eri. Koko paikkakunta oli pitkälti ilman sähköä ja myrskyvaurioita korjattiin usean päivän ajan. Bensaa ei saanut, koska kylmä- ja huoltoasemilla ei ollut sähköjä. Kaupat eivät voineet myydä ruokaa, koska ei ollut sähköä. Emme voineet tehdä mitään kotona, koska ei ollut sähköä. Vettä ei tullut hanasta ja vessa ei toiminut, koska ei ollut sähköä.  Pienkerrostalossa alkoi olla vilpoista, koska ei ollut lämmitystä. Sähköttömyys on pikkujuttu joka mullistaa kaiken. Yllättäen ei ole mitään tekemistäkään. Pimeä tuli aikaisin ja me olimme likaisina kylmässä kodissa.



Me suomalaiset taidamme luottaa yhteiskuntaan hieman liikaakin ja kuvittelemme elävämme lintukodossa, jossa kaikki hoituu ja joku jossain järjestää kaiken. Kriisitilanteissa niin ei ole. Avulla kestää tulla ja mitään ei tapahdu nopeasti. Me pääsimme ajelemaan kauppaan etäämmälle, mutta joku muukin oli havahtunut tiettyjen tuotteiden tarpeellisuuteen. Monen oleellisen jutun kohdalla hyllyssä oli tyhjää. Eikä sitä ruokaakaan paljoa olisi voinut ostaa, sillä jääkaapin ovea ei uskaltanut avata. 

Monesta kaupasta loppui vesi, patterit, kynttilät, lämmittimet, keittimet ja niiden polttoaineet.  Toimiville bensa-asemille oli jonoa siihen malliin, että kaikilla ei riittänyt bensaa siihen odotteluun.

Me vietimme yli vuorokauden olosuhteissa, joissa emme voineet vaikuttaa paljoakaan siihen, mitä meille tapahtuu. Se herätti kerralla. Aloin tutkia preppaamista ja kotivaraan liittyviä asioita. Tuo vuorokausi oli kertakaikkiaan kurja. Ajattelimme niitä, jotka olivat ilman sähköä useita päiviä. Kuulimme, ettei pelastuslaitoksellakaan mennyt hyvin. Kalustoa ei voitu liikuttaa, koska paikoittain ei saatu bensaa edes niille autoille, joiden läsnäoloon hätätilanteissa luotamme automaattisesti. 

Suomi on pitkälti Venäjän ja Ruotsin sähkötuonnin varassa. Hätävarasto riittää kuulema vuorokaudeksi jos virtaa saa siirrettyä. Ihan pikkasen luo epävarmuutta tämäkin asia.

Kysymyksiä

Entä jos kohdallemme osuu yhtälailla paha tai vielä pahempi myrsky, pidempi sähkökatkos, vaikkapa viikon? Entä jos elintarvike- kaupan- tai kuljetusalan väki pistää hanskat naulaan, käy lakkoilemaan ajan kanssa ja kaupassa ei enää ole kuin siivooja tyhjentyneitä hyllyjä pyyhkimässä? Tietoliikennepuolellakaan ei ole ihan huolettomat näkymät, onnistunut hakkerointi voi tuupata maksuliikennepuolen sellaiseen juntturaan, että helmitauluja tulee ikävä. Entä jos tämän epävarman talouden syvenevissä syövereissä mekin joutuisimme siihen turbulenssiin, jossa viimeinen killinki paiskautuu kukkaron pohjalle? Nämä kysymykset ovat käyneet mielessä ja sen vuoksi meillä on kotivara.

Kotivara

Kotivara on sellaista puolivakavaa leikkiä, jossa kuvitellaan erilaisia arkiseen elämiseen liittyviä tarpeita, joiden saanti on syystä tai toisesta estynyt, mutta niiden tarve ei ole kadonnut minnekään. On olemassa ihan virallisiakin ohjeita ja vinkkejä, mutta me haluamme kunnollisen kotivaran, joka turvaa meidät pidemmänkin aikajakson perustarpeiden osalta. 

Kotivara koostuu usein elintarvikkeista, hygieniatuotteista, arkitarpeista, poikkeustilanteisiin liittyvistä tavaroista, laitteista ja työkaluista sekä sukanvarsirahasta siltä varalta, että maksuliikenne ja nostoautomaatit ovat poissa käytöstä.

Mistä sitten tietää, mikä on riittävä kotivara? Yksi keino on kirjata kaikki mahdollinen ylös viikon ajan. Mitä syöt ja juot, mitä tarvitset niiden lisäksi ja mitä tarvitset, jotta voit käyttää niitä. Me päätimme testata kotivaraamme hieman toisin, käyttämällä kotivaraamme. Krääsätön joulukuu ja kansainvälinen Älä osta mitään -päivä, jota vietetään marraskuun lopussa ovat monelle tuttuja. Me lähdemme nyt testaamaan parin viikon ajan pärjäämistä kotivarallamme. Pyrimme olemaan ostamatta mitään. Muutamia pieniä poikkeuksia teemme, ensi viikolla esimerkiksi ostamme julkisivun maalit, mutta se nyt ei testiä millään lailla pilaa. Poikkeusolosuhteissa ei taatusti tule mieleen lähteä maalaamaan taloa, eikä talomaali kuulu kotivaraan. Muutamia perustarpeita aiomme myös ostaa, ainakin maitoa. Jos olisi tultava toimeen ilman, tulisimme toimeen ilman. Tuleepahan maidonkin todellinen tarve arvioitua. Noin muuten pyrimme olemaan ostamatta mitään, mutta jos akuutti tarve on olemassa, kirjaamme hakinnan ylös. Silloin kyseinen hankinta on tarpeen myös poikkeustilanteessa ja se on syytä ottaa huomioon.

Nyt kun meillä on ruokakomero (oikeastaan ruokavarasto) ja pakastin, yritämme ostaa ruoat kerralla pidemmäksi aikaa. Hyödynnämme tarjouksia, joka säästää rahaa.  Ostospäivänä meillä näyttää usein tältä. Suurin osa tarjouksessa olleista tuoretuotteista oli jo laitettu jääkaappiin tai pakkaseen, sillä meillä oli eilen sisälläkin melkein 30 astetta lämpöä. Kuvassa on tarjoustuotteita laidasta laitaan. Kaikki eivät mahtuneet kuvaan, sillä ostamme  muutaman tai usean kappaleen tarjoustuotteita ja tänäänkin yhteismäärä oli melkoinen.



Pidän päiväkirjaa kotivaratestin ajan ja varmaan tännekin jotain kirjoittelen havainnoistamme. Huomisesta alkaen parin viikon ajan emme siis osta mitään, jota ilman koemme tulevamme toimeen. Kotivaran on hyvä sisältää ja meillä sisältääkin myös herkkuja, nameja ja kaikkea sellaista, jota taatusti tekisi mieli jos niitä ei olisi. Survivalismissa on kyse selviytymisestä hengissä, kotivara taas helpottaa selviämään suhteellisen normaaliin tapaan arjesta. Henkiinjäämisleikeistä tässä ei ole kyse.

Jovelan heikot ja vahvat linkit sekä niiden kytkökset toisiinsa

Tällä testillä testataan kotivaran elintarvikkeiden ja arjen käyttötavaroiden tarpeen määrää. Käytämme siis sähköä ja elämme muuten normaalisti. Poikkeustilanteissa olisi toisin.

Jotta voimme kasvattaa itse ruokaa, meillä on oltava vettä.


Jos ei ole vettä, sato kuivuu hetkessä, kuten kävi näille herneille oltuamme alle 2 vuorokautta poissa viime viikolla.


Meillä on onneksi oma porakaivo, josta saamme vedet kasveille ja paljuun sekä saunalle.


Koska meillä on tuo oma pieni sauna, pysymme myös puhtaina ja saunassa voi pestä käsipyykkiä keskellä talveakin, oli sähköä tai ei.


Sauna vaatii kuitenkin puuta lämmetäkseen Onneksi meillä on omavaraisesti paljon puuta sekä Jovelassa että pienellä metsätontillamme, mutta siitä huolimatta hankimme varavaraston, jotta puuta olisi aina vuoden tarpeiksi valmiina klapeina raakapuun lisäksi.


Meillä on myös puulämmitys. Emme jäädy vaikka ei olisi sähköä, koska emme lämmitä muutenkaan sähköllä kuin poikkeustilanteissa. Tupaan on tässä syksyllä tulossa puuhella. Ruoanlaittomahdollisuus on taattu, eikä ole tarvetta käyttää varakeittimiä. 


Lämmön ja veden osalta olemme hyvässä tilanteessa, mutta pieni mutta tässä on. Jos tulee pidempi sähkökatkos, vettä ei saa, koska kaivon pumppu toimii sähköllä. Myös pakastimen ja jääkaapin ruoat ovat vaarassa sähkökatkon pitkittyessä. Tupaan tulee pimeä.


Sähkövaloa emme taida suuremmin kaivata, kun emme lamppuja nytkään tunnu käyttävän juurikaan. Meillä on pienen lahjapuodin kynttilävarastoa vastaava määrä tuikkua ja muuta kynttilää. Meillä on aurinkopaneeli (jota ei olla kytketty vielä), aurinkolatureita kännyköille ja läppäreille ja tableteille, mutta talviaikaan niistä ei ole juurikaan iloa. Hätälatureilla saa kännykän ladattua ja koneelle tunnin, puolitoista käyttöaikaa, mutta mikään näistä ei pelasta pakastinta tai jääkaappia. Akilleen kantapäämme tällä hetkellä onkin aggregaatti, joka on hankintalistamme kärjessä.

Oli sähköä tai ei, meillä ei ole vessan suhteen huolia, sillä meillä ei ole vesivessaa. Erotteleva Separett-sisävessamme on toiminut moitteettomasti ja se toimii moitteettomasti myös ilman sähköä. Tosin silloin sen ilmastointihyrrä ei pyöri.

Tällä hetkellä siis suurin tarpeemme on aggregaatti sekä invertteri, jolla saamme aurinkosähkön muunnetuksi käyttösähköksi. Lisäksi meidän olisi syytä haalia lämmittimelle petroolivarasto ja varata puuta myös sisälle. Lumimyräkän kohdalle osuessa ei taida olla mukavaa kiskoa klapipulkkaa perässään vyötäisille lumeen uponneena.

Näin! Testi siis alkakoon! Saapas nähdä miten tämän asian kanssa sitten käy!

Jovelan Johanna

29 kommenttia:

  1. Hattua (mikä se on? :D ) täytyy nostaa hyvin suunnitellulle toiminnalle!
    Useasta huushollista puuttuu kyllä se kotivara, taitaa olla monella kyllä ryyniä ja makaroonia ja riisiä yms, mutta mitäpä sie niillä teet jos joku pitkä sähkökatkos sotkee esimerkiksi kerrostaloelämän - ei siinä paljon puuroja keitellä sähköttä!
    Olis edes sardiinipurkkeja ja näkkileipää :D

    Taidettais monikin kaupunkilainen olla leipäjonoissa....

    Ja kuules Tahvo, sulla on menny vissiin ohi kun pyysin osoitettas - olis yks Big Issue tulossa :)

    VastaaPoista
  2. Ihan ensiksi KIITOS kun mainitsit Issuusta erikseen! Se tosiaan meni ihan ohi, kun oli hetkelliset tohina-ajat, enkä sitten ehtinyt taantuvasti lukea edellistä postaustasi. Mikä ihana, iloinen ylläri! Jee!

    Silloin myrskyn aikaan meillä oli meille tuolloin hyvin tyypillinen kotivaratilanne, eli ei juuri mitään. Joulu, jota vietimme äitini luona, oli juuri vietetty, joten jääkaapissa ei ollut juuri mitään. Pakkasessa oli tottakai sitäkin enemmän hieman arvokkaampaa herkkua, koska meille oli tulossa uudenvuoden vieraita. Pikkasen pisti suuta mutrulle ;D

    Yksi vuorokausi on pahuksen pitkä aika ilman sähköä, saati sitten viikko tai pari. Vaikka muuten saattaisi ihan hyvin kestää juurikin jollain näkkärillä ja sardiinilla, poikkeusolosuhteissa alkaa tekemään mieli kaikkea kuin riivattuna. Itselläni se ensimmäinen superhimotus oli tee. Toinen juttu on se, että se tietoisuus tilanteen poikkeuksellisuudesta tekee ihmisestä hieman pöhkön. Kun ei voi edes sitä vessaa vetää, saati surffata netissä, lukea blogeja, pestä kutisevaa päänahkaansa, katsoa telkkua tai mitään sellaista normaalia mitä nyt tuilee tehtyä, tranglialla keitetty makarooni hatuttaa senkin edestä. Ei ole edes sitä iloa, että saisi suuhunsa jotain maukasta. Kun se tapahtuu yllättäen, Hoo Moilanen ottaa vallan.

    Tuo leipäjonojuttu ei taida toimia sekään, ei ainakaan nopeasti. Tapani-myrskyssähän viranomaisten omat puhelinverkotkin mykistyivät ja paikoittain pelastuslaitokset ja avustajat eivät pystyneet toimimaan, kun yhteysverkko kaatui, eikä kalustoakaan saatu liikkeelle (koska ei saatu bensaa ylös). Vapaaehtoisiakaan ei saatu hälytettyä, koska ei ollut kanavaa jolla hälyttää porukkaa kasaan. Armeijalta oli siirretty suuria aggrekaatteja joillekin huoltamoille, jotta pelastusajoneuvoille olisi saatu bensaa, mutta sekään ei ratkaissut ongelmaa, koska pumpuissa ei ollut töpseleitä ;D



    VastaaPoista
  3. Tää on mielenkiintoinen aihe, seuraan kokeiluanne.
    Meille kävi myös kehnosti tuolloin Tapani-myrskyn aikaan ja sen seurauksena meille hankittiin aggregaatti. Samoin mietittiin miten jatkossa toimitaan, jos pidempi sähkökatko iskee päälle. Meillä on porakaivo eli vedentulo loppuu jossakin vaiheessa, se on suurin ongelma. Muutoin iso metsätontti antaa melko paljon mahdollisuuksia;pihassa on tilaa pistää nuotio, jossa voi tehdä ruokaa (toki kaasugrillikin ajaa asian). Sähkövessan virkaa voi hoitaa mustikkamätäs (ja itseasiassa meille tuli vessaremontin aikaan semmoinen "laivaveski" eli homma hoituu). Taskulamppuja hankittiin lisää ja paristojen määrä tarkistetaan aika ajoin. Kynttilöitä piisaa kyllä.. ;)
    Kuivaruokia meilläkin on ruokakomerossa, mutta välillä käy niin, että komero tulee syödyksi ja kokonaistäydennys unohtuu. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, seuraa ihmeessä! Jännityksellä suhtaudun tähän testiimme täällä ;)

      Suosittelisin kuitenkin hankkimaan jonkun varakeittimenkin, meinaan myrskyssä ei oikeen tuo ulkona kokkailu onnistu, kun grillit ja kipinät sinkoilevat joka suuntaan ja kaatosateessa sen sytyttämisenkin kanssa on niin ja näin ;) Meillä on retkikeitin ja Biltemasta ostettu toinen keitin, joka toimii spraymaalipurkin kokoisilla ja näköisillä kaasu (tai butaani- kun en muista) säiliöillä. Se on kätevä myös pienempiin lämmityksiin, kuten tee- tai kahviveden keitossa :)

      Meillä on aggregaatti vielä hakusessa. Olisi mukavaa löytää riittävän tehokas, mutta edullinen ja HILJAINEN versio ;D Yhtälö on hieman haastava ;D

      Poista
    2. Totta, voihan se olla haastavaakin! :D
      Itseasiassa meillä kuulemma on joku retkikeittimen tapainen, en vain tiennyt siitä (ja monen muun aparaatin olemassaolosta!)
      Samatenhan toki voisi saunan kiukaalla paistaa vaikka makkaraa! ;) Ja samalla tietysti lämpiää vähän talokin.

      Meidän aggregaatista tiedän sen verran, että se kyllä pitää METELIÄ!! :D

      Poista
  4. Hei, sama homma minullakin menossa, ekat kaksi viikkoa takana. Eilen täydennettiin varastoja. Maitoa, juustoa ja margariinia on pitänyt käydä täydentämässä, muuten pärjättiin. Lisäksi hammastahna loppui, sitä en ollut huomannut varata varastoon - meni heti listan jatkoksi. Opettavaista touhua ja tulee nimittäin säästöä, kun ei alinomaan juokse kaupoilla. Kahden viikon ruokasatsiin meni 150 euroa. Eilen täydensin 100 eurolla, tarkoitus mennä sillä seuraavat 10 päivää :) Bensaan on mennyt lisäksi rahaa, käymme töissä autolla. Tilipäivänä taas haetaan iso satsi ja jatketaan seuraavat kaksi viikkoa. Mielenkiintoinen ja koukuttava harrastus tämä preppaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hitsi! Oletko nakutellut blogiisi aiheesta? Jos et, niin nakuttele ihmeessä! Olisi mahtavaa saada lukea teidän kokemuksia. Tuo kuulostaa hyvältä!

      Nimenomaan opettavaista puuhaa ja todellakin koukuttavaa tämä preppaaminen! Eikä kyllä haittaa sekään, että näin tosiaan säästyy huomattavasti rahaa monella tapaa.

      Poista
  5. Ihan äärimmäisen mielenkiintoista, innolla seuraan! Jonkinlaista kotivaraa olemme itsekin keränneet ja toimeentuloa/mahdollisia ääriolosuhteita miettineet. Veden eli pihakaivon (sähköpumpulla tulee vedet sisälle, sähkökatkoksen aikana toimii myös ihan manuaalisesti lihasvoimalla :) ), saunan ja polttopuiden suhteen olemme mekin omavaraisia, monen muun tekstissäsi mainitseman asian kanssa olisi hieman prepattavaa...Olen tainnut blogiin kirjoittaakin näistä "Oho, meillä onkin täällä sitten ihan yksi kokonainen tuikkukynttilä"- Eino-myrskyistä ja umpeen jäätyneistä polttopuuvaraston ovista... :D

    Maidosta tuli vaan mieleen, että eikös iskukuumennettu maito säily avaamattomana huoneenlämmössä pidempäänkin? Joskus eräässä duunipaikassa käytettiin pelkästään sitä kuivakaappeihin varastoituna koska kukaan ei jaksanut käydä kaupassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ihmeteltiin sitä, ettei tuohon porakaivoon saanut samaan aikaan sekä säköllä toimivaa että manuaalista pumppua. Se olisi ollut hyvä lisä.

      Muistan muuten sen sun yhden tuikun postauksen ;D

      Iskukuumennettu maito säilyy tosi pitkään. Ihan hämmästyin, kun katselin eilen päiväystä, joka oli marraskuun loppupuolelle saakka!

      Poista
  6. Meillä oltiin 2013 joulukuussa 28 tuntia ilman sähköä. Talo lämpeni mukavasti uuneilla, kynttilät ja paristokäyttöiset valaisimet toi valoa, ruuan sai valmistettua puuliedellä. Jääkaapin sisältö pysyi hyvänä lasikuistilla ja ihme tapahtui, pakastin ei sulanut. Se oli onneksemme niin täynnä. Mutta yksi akilleenkantapää on meilläkin ja se on sama kuin teillä. Porakaivon pumppu ei toimi ilman sähköä. Hätävarana meillä on aina pari saavillista vettä saunalla josta saa esim. vettä pöntön huuhteluun. Ja näin maalla tarpeensa voi tehdä vaikka metsään. Mutta eihän se kivaa ole pimeällä ja pakkasella. Vanhanajan kaivo olisi hyvä tai sitten aggregaatti. Kotivara on todelläkin hyvä olla! Oikein odotan postauksia aiheesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelen sähkökatkon tuolloin. Meillä se ei aiheuttanut täällä mitään ongelmia, kävi tuuri. Entisessä kodissa oli mennyt sähköt, mutta ei ilmeisesti kauaksi aikaa.

      Meillä pakastin kestää 8 tuntia ilman sähköä valmistajan mukaan. Sitten alkaa sulamisprosessi. Olisi aivan kamalaa jos kävisi niin, että pakasteet pääsisivät sulamaan.

      Poista
  7. Olen sellainen katastrofiajattelija, että menetän yöuneni jos alan miettimään näitä asioita liikaa. Inhoan myös tuota preppaus sanaa, koska siitä tulee mieleen hullut amerikkalaiset bunkkeriasujat. Olen yrittänyt ottaa rauhallisesti vaikka meillekin viime syksynä unohtui muuttotohinassa ostaa taskulamppuja ja kun putket jäätyivät menikin elämä hetkeksi hankalaksi. Eletään niin kädestä suuhun, että kaikki ruokavarastot on syöty pois, mutta varmasi olisi järkevää jonkinlainen, edes parin päivän varasto hommata heti kun se on mahdollista. Meillä on polttopuut vuodeksi eteenpäin, oma kaivo jonka vettä ei voi juoda, mutta toimii kesällä jääkaappina ja kaipa sillä voi vessaa huuhtoa ja kasveja kastella, puuliesi toimii sisällä täydellisesti ja koska asutaan vain melkein maalla, toimii vedentulokin sähkökatkon aikaan jonkin aikaa. Maakellarin käyttöönotto on vielä vaiheessa. Fiksua olisi varmaan hommata jotain isoja vedenlämmitysastioita, jotta pesuvedet voisi tehdä puuliedellä. Ei vain tahdo löytyä. Ja asiasta kukkaruukkuun. Kasveja ei kannata hemmotella kastelemalla joka päivä. Ne pärjäävät myös vähemmällä ja niitä voi siihen totuttaa, niin että tuo kahden vuorokauden loma onnistuu ilman vaurioita. Pienet ruukut ovat asia erikseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne "tuomiopäivän odottelijat" ja heistä tehdyt ohjelmat ovat silkkaa roskaa. Niihin valitaan äärimateriaali, jotta ihmiset voisivat kauhistella tyyppejä ruudulla. En voi itse sietää niitä ohjelmia. Rajamaan pöhköjä mielestäni ja niin etäällä tästä maailmasta, että suorastaan kuvottaa. Toisella puolella preppausohjelmia on esimerkiksi Tanskalainen maajussi. Hän on erittäin hyvä esimerkki preppaajasta, jonka elämäntyyli mahdollistaa sen, ettei asiasta tarvitse pitää sen suurempaa elämää. Aina ollaan preppailtu ennen, varauduttu tulevaan järki kädessä, säilötty satoa ja pidetty komerossa peruselintarvikkeita. Ei se sen kummempaa ole :)

      Meillä on Biltemasta ostettu hanallinen kattila (25l), joka on toiminut nappiinsa. Se on tällainen jos haluat kurkata http://www.biltema.fi/fi/Koti/Keittio/Kattilat/Tyhjennyshanalla-varustettu-kattila-88423/

      Maakellari <3 Voi että kun sellaisen saisi jonain päivänä meillekin!

      Hyvä huomio tuo kasteluhomma. Olen ilmaissut huonosti tuota kasteluasiaa. Emme siis kastele joka päivä, mutta näin kuukauden helleputken aikana kuitenkin joka toinen tai kolmas päivä. Testaan sen tarpeen ihan sormipelillä. Meillä tuolla köökkipuutarhan puolella on NIIN kuuma, todella aivan paahteisen kuuma, että parissa päivässä mullat muuttuvat rutikuiviksi ja kuumiksi. On siis ollut pakko arvioda se kastelun tarve sen mukaan, ettei kaikki kuole. Kastellaan kunnolla kun kastellaan ja sitten tauko. Herneet kuivuivat tuollaisiksi paahteessa. Suora porotus aamusta iltaan, loämpötila auringossa yli 40 astetta ja lopputulos on tuossa ;D

      Ilmakuivattuja herneitä a' la Jovelat ;D Pohdin, että kaipa niitä voi silti käyttää. Jos vaikka liottaa myöhemmin ja paiskaa pataan. Testaan ainakin ;D

      Poista
  8. Voi kunpa näitä asioita ajattelisi näin edes muutamakymmentä prosenttia väestöstä! Hädän hetkellä apua saa virkavallalta vain kaikkein kriittisemmässä tilanteessa olevat. Varautumisesta kriisitilanteisiin ei juurikaan puhuta lapsille ja nuorille koulussa. Perus selviytymistaitoja ei enää opita kodeissa, koska kaikki on niin automatisoitua. Ei edes suurin osa työikäisestä väestöstä ajattele näitä asioita, koska asia ei ole ajankohtainen tai ei vaan tule mieleen. Vanhusväestö tietää nämä jutut, koska varautuminen tai preppaus, miksi asiaa haluammekaan kutsua, ovat heille olleet ihan perusasioita.

    Olemme erkaantumassa kovaa vauhtia tuosta ajasta. En tarkoita sitä, että yhteiskunnan pitäisi taantua, vaan sitä, että tiettyjä selviytymisen perusjuttuja pitäisi pystyä siirtämään sukupolvelta toiselle aika automaattisesti.

    Loppujen lopuksi kyse ei ole mistään ihmeellisistä asioista. Kyse on ajatusmaailman muutoksesta ja arjen pienistä teoista. Harvassa taloudessa on vesikanistereita siltä varalta, että vettä pitäisi hakea keskitetystä vesipisteestä. Ruoan valmistukseen tarvittavaa puulämmitteistä tulisijaa on myös kohtuullisen harvassa paikassa. Vielä harvemmassa on trangiat yms retkivarusteet.

    Muonan kanssa elämme usein ns. kädestä suuhun... Kommentointia voisin jatkaa loputtomiin, koska
    tässä on aihe, joka saa minut syttymään aina vaan uudelleen :))

    Kansalaisvelvollisuuksiin pitäisi liittää selviytymisen peruskurssi!



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä hyvä juttu jos perusselviytymistaitoja opetettaisiin yleisesti. Nykyään kaikki on tosiaan liian helppoa eikä edes osata ajatella, että jotain voisi sattua ennen kun se on liian myöhäistä.

      Pienellä varautumisella elämä on helpompaa. On aina mistä ottaa ja poikkeustilanteessa ei se arki sitten muutu juurikaan :)

      Poista
  9. Järkevää tekstiä, mutta sitä ihmettelen kovasti, miten voi olla ettei vuorokautta selviä ilman kaupassakäyntiä tai tankkausta ajamatta jonnekin kauemmas? Syömättä pärjää useankin vuorokauden ja kaikilla nyt jotain on kaapissa. Ja suihkun jääminen väliin yhden kerran tuskin on katastrofi.
    Täällä maalla vuorokauden sähköttömyys on tuttua eikä siihen tarvita edes myrskyjä. Ei tulisi mieleenikään lähteä hamstraamaan kaupoista ja asemilta muiden hamstraajien vanavedessä joka sähkökatkolla. Vaikka ei mitään isompia varoja ole. Ehkä se on jotain kaupunkien hysteriaa? Siksi ne hyllytkin tyhjenee kun rynnätään parin tunnin tähden ostamaan sata pakettia voita, kuten eräs mummo yhden lakon yhteydessä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos asiaa ajattelee ihan kylmästi 24 (tässä tapauksessa taisi olla 31 tuntia), niin toki pärjääkin, mutta käytännössä välttämättä ei.

      Syömättä voi olla, se on kuitenkin kurjaa ja jos kärsii verensokerin muutoksista, se on jo jotain ihan muuta. Meillä oli tuolloin kaapissa suunnilleen ketsuppi, margariini ja oliiveja. Kuiva-aineita oli tietystä, mutta niillä ei tehnyt mitään, kun ei ollut vettä jolla keittää riisiä tai makaroonia, eikä sähköä tai muuta jolla hoitaa keitäminen. Pakkasessa olisi ollut tulevan juhlan vuoksi iso paisti, mutta siitäkään ei olisi samasta syystä mitään iloa ollut.

      Juomatta kuitenkaan ei voi olla. Tai voi, mutta siinä on asiat jo todella huonosti. Kun ei ole sähköä, ei tule vettä, sillä vesipumput kerrostaloissa vaativat sähköä. Meillä ei tullut vettä ja kun myrsky tuli, olimme jo olleet ilman ravintoa ja vettä yön yli. 31 tuntia siihen lisää ja vointi olisi jo ollut aivan karsea. Työpaikallekaan ei voi ajella tai sieltä takaisin, jos auton tankki on punaisella. Vuorokauden voi tietenkin olla käymättä suihkussa, mutta jos edellisestä suihkusta on jo se vuorokausi, naisella on kuukautiset, pitäisi tehdä tarpeensa ja ei ole vettä, tilanne ei ole mukava. Vessaakaan ei voi käyttää pitkään, koska sen huuhtelutoiminto puuttuu.

      Tapani-myrskyn aikana olimme onnekkaita. Olimme ilman sähköä (vettä, lämmitystä ja vessaa) vain tuon n. 31 tuntia. Moni muu oli useita päiviä, likimain viikon.

      Tuo voiasia oli aika hupaisa ;D Muistan kun ihmetellen katselin voihyllyjä ja sitä uutistulvaa, jonka yksi voi aiheutti. Sitä voita kun voisi tehdä itse niin pienellä vaivalla. Se kertoo kuitenkin siitä todellisuudesta, mikä on edessä aina kun jokin puute tai kriisi on läsnä. Ihmiset menevät paniikkiin ja käyttäytyvät sen mukaan. Siksi kotivara on hyvä asia. Ei tarvitse piitata moisista. Maalla ollaan aina tämä asia ymmärretty hyvin ja koska monella olosuhteet ovat suotuisat, ei paniikkia ole syytä lietsoa :)

      Poista
    2. Jälkikäteen sitä on hyvä ihmetellä. Tapanimyrskyn aikaan uutiset toitotti vakavaa tilannetta ja miten korjaamiset vie päiviä. Sellaisessa tilanteessa on kyllä tosi tyhmää jos ei lähde hakemaan ruokaa ja vettä yms. kun ei ole tietoa miten kauan tilanne on korjaamatta tai jos se vielä vielä pahenee. Tolloinhan ennustettiin sitä jälkimyrskyäkin. Kukaan ei tiennyt koska myrskyn tuhot saadaa korjattua. T: toinen maalainen

      Poista
    3. Me ollaan kyllä juuri sellaisia "kaupunkilaisia" että ruokaa ei ole kaapissa kovinkaan paljon ylimääräistä. Meillä suurimpana syynä siihen on vaikuttanut se, että pääosa ostoksista tehdään ilman autoa. Kävellen tai pyörällä on hankala raahata kotiin kamalasti ylimääräistä. Että kyllä näitä ihmisiä on, jotka eivät pärjää ilman kauppaa :D Ja juuri voisin kuvitella, että joulun aikaan tilanne olisi varmasti tuo.

      Poista
    4. Tuolloin tapanina omakotitalossa asuvat siskoni ja hänen miehensä eivät olleet yhtä onnekkaita kuin me. Tosin siellä ei mennyt sormi suuhun, vaikka joulunpyhävieraitakin oli tulossa tupa täyteen. Siskon mies oli grillin ottanut ulos ja olikohan niin, että osa ruoista lämmitettiin saunassa. Jotain sellaista kuitenkin. Heillä, asuinpaikkakuntamme toisella laidalla, sähkökatkos oli muutaman päivän mittainen muistaakseni.

      Sähköttömyys kaupungissa on todellinen haaste. Kuten tuossa ylempää todettiin, kriisitilanteissa ei myöskään voi tietää kauan tilanne pysyy haastavana. Tapanin-myrsky kesti osalla likimain viikon. Kaupungissa on vaikeaa toimia kun ei ole vettä, lämmitystä tai mahdollisuuksia kypsentää ruokaa - ellei ole hieman varautunut ;) Pitkittyneessä tilanteessa myös kaupoista loppuu kaikki se, millä voisi arkeaan helpottaa.

      Poista
  10. Seuraan mielenkiinnolla kotivara testiänne. Itse olemme koettaneet luoda tilanteen jossa selviäisimme olemassa olevin tarvikkein tovin. Ensimmäisen vuotena nykyisessä kodissamme asuessamme säilöin pihamme maakellariin kilo kaupalla marjoja ja omenoita sekä juureksia. Ensikertalaisen osaamattomuudella kuitenkin marjat homehtuivat ja juurekset nahistuivat. Noh. Nyt pakkasessa on marjat ja muut kesän antimet. Kuivatuotteita pyrin pitämään niin että ne piisaavat pidemmäksikin aikaa. Kotona on takka ja puilla lämpiävä kiuas. Pihassamme on vanha pumppukaivo jonka vesi soveltuu kukkien kasteluun, ja hätätilanteessa peseytymiseen. Herkkukaapin antimet on loman aikana ammennettu tyhjiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten sulla kävi! Varmasti harmitti! Itse teen noita säilöttäviä maltillisesti. Sen verran, että tulevat syödyksi, mutta eivät lopu kesken. Suuria määriä en voi tehdä muutenkaan, koska tässä vaiheessa vuotta ainoa säilytyspaikka on jääkaappi. Syksyn tullen eristämätön ruokakomeromme taitaa riittää, mutta kun sitä ei olla päästy testaamaan vielä, ei voi olla ihan varmakaan. Teen siis vaan sen verran, mitä jääkaapissa voi säilyttää jos komero ei olisikaan riittävän viileä.

      Poista
    2. Maakellari on siitä hankala säilyttäjä, että jos se on tarpeeksi kostea, että juurekset säilyvät nahistumatta, niin muut säilöttävät homehtuvat. Jos hillot säilyvät homeetta, juurekset kuivuvat kittanoiksi. Meillä on juureskellari. Meillä viljellään perunaa niin paljon, että on vuodeksi ja myös siemenperunat. Samoin porkkanaa on vuodeksi ja punajuurta. Ne säilyvät hyvin kosteassa kellarissa.

      Jos haluaa hilloja maakellarisa säilyttää, niin pitää tehdä kaksiosainen maakellari. Silloin siihen hillopuolelle tehdään betonilattia, niin pysyy kuivempana.

      Itse en ole koskaan tehnyt etikkasäilykkeitä. Mutta mehuja keitän vuosittain kymmeniä litroja. Kun pesee pullot hyvin ja desinfioi ne uunissa, keittää kumituttikorkit ja muutenkin huolehtii hygieniasta sekä pitää huolen, ettei pulloihin jää yhtään ilmaa, niin mehut säilyvät vuosia huoneenlämmössä.

      Poista
  11. Jännä kokeilu :) Mielenkiinnolla jään seurailemaan, niinkun nyt tietysti muutenkin seurailen. Ihminen tarvitsee niin paljon asioita, minkä käyttämiseen on niin tottunut, ettei sitä edes ajattele.. Niinkuin nyt esimerkiksi sähkökatkon aikana tulee usein mieleen keittää kahvit tai pestä pyykkiä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla se oli aina tee :D Sähköt kun meni (ja meillä siinä meren ympäröimänä ne meni usein), ei mennyt kauaa kun alkoi tekemään mieli teetä. Mitä pidempi sähkökatkos, sen suuremmat teehimot. Teenhimo yhteydessä sähkökatkokseen loppui siihen, kun ostimme varakeittimen :D On se ihmismieli vaan pöhkö ;D

      Poista
  12. Jännittävää! Olet ehdottomasti ainoa tätä asiaa esille nostava, joka täällä blogimaailmassa on tullut vastaan. Moni kaupunkilainen, mukaanlukien minä, varmaankin jotenkin ajattelee asioiden silti hoituvan, mutta hyvin modernissa taloudessa ongelmat ovat sähkökatkoaikaan ensimmäisenä edessä.

    Muistaakseni joskus aiemmin kerroitkin jo varastonne sisällöstä, pitääkin tutkia sitä lisää vielä. Mielenkiintoinen kokeilu joka tapauksessa, ja varmasti ihan normaalissakin arjessa tuollainen bulk-varasto on hyödyksi.

    VastaaPoista
  13. Mielenkiintoinen juttu, jota ei tule ajatelleeksi kun kaikkea on niin helposti saatavilla. Meillä on 50-luvun rintsikka. Pönttöuunit, keittiössä puuhella, ja ulkosaunassa vesipata ja klapeja liiteri täys:) kaivosta saa vettä nostettua ja vessa myöskin Separett. Kuntamme ympäristö-viranomainen kertoi käyttävänsä separettiaan ilman sähköä , ja niin on meilläkin nyt käytetty jo useampi vuosi ; hyvin pelittää 😃 ei ole hajua sen enempää kuin imurinkaan kanssa, ja se tylsä hurina jäi pois- kantsii kokeilla 😄tiina

    VastaaPoista
  14. Meillä on myös kuivakäymälä, ja tuuletin toimii myös sähköllä, mutta sähkökatkojen varalta meillä on tuulivoimalla toimiva tuuletin, jonka voi käydä vaihtamassa katolle tarvittaessa. Testasimme toimivuutta ja hyvin pelittää kunhan tuulee vähänkin, mutta jos on tyyni-ilma niin silloin siitä ei paljon iloa ole, ja pöntön kansi on syytä pitää kiinni.. :)

    VastaaPoista
  15. Onpas hauska kokeilu! Saa miettimään omaakin talouttaan ihan uudella tavalla. Maalaistalosta kotoisin olevana moni noista asioista on ihan perusjuttuja, mutta pienehkössä kerrostalokämpässä asuvana niistä on täytynyt tinkiä aika tavalla. Eli ei meiltäkään kauheasti mitään varmuusvarastoja täältä löydy, patterit on aina loppu ja kynttilöitä löytyy ehkä kaksi. Luultavasti tuossa tilanteessa meidän selviytymismalli perustuisi siihen että ajeltaisiin joko mun tai miehen kotiin maalle, missä nää asiat onnistuu helpommin (bensaa sentään ei ikinä päästetä niin vähiin meneen ettei jomman kumman kotiin sillä ajaisi.)

    Mutta tuolloin tapaninpäivän myskynä olin juurikin omassa lapsuudenkodissani (ja aamulla myrskyä seurasin ikkunasta niin kauan, että puu kaatui just siihen oman ikkunani kohdalle - ei onneksi käynyt muuta kuin että pari tiiltä meni katosta rikki). Sieltä lähti sitten viideksi tai kuudeksi päiväksi sähköt, tiet oli poikki kymmenien puiden kaaduttua jne. Mutta kun pihapiirissä on ulkohuussi ja keittiöstä löytyy niin leivinuuni kuin puuhellakin, niin kohtuullisen mukavaa elämää pystyy jatkamaan. Aggregaattikin saatiin lainaan niin, että sillä käytiin vuorotellen pyörittämässä sähköä meidän pirttiin ja naapuriin sukulaisille - oman vanhempani ostivat sitten katkon jälkeen, sillä saadaan sähköt koko mäelle.

    Mutta sitten kun tässä joskus taas asutaan maalla tai ainakin vähän tilavammassa asunnossa, varmasti löytää meillekin tiensä vähän suurempi varmuusvara :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!