jovela

jovela

lauantai 16. elokuuta 2014

Kyllä minä niin mieleni pahoitin

Näillä sanoillahan tuo Tuomas Kyrön mainio Mielensäpahoittaja aloittaa humoristisen narinansa. Olen nautiskellut Mielensäpahoittajista jo jonkin aikaa äänikirjoina. Antti Litjan tulkitsemana tarinat ovat silkkaa mannaa korville ja mielelle. Kuuntelen tarinoita kokatessani, siivotessani ja puuhaillessani niitä ja näitä. Jos haluat kuunnella näytteen, voit tehdä sen tuosta linkistä, josta äänikirjan (3 eri kirjaa) voi myös ladata koneelleen n. 15 euron hinnalla. Suosittelen!

Mielensäpahoittaja on 80-vuotias suomalainen mies, joka ei säästele sanojaan kertoessaan "mikä maailmassa on väärin ja miten asioiden pitäisi olla, että ne olisivat oikein."

Klikkaa, pelkää, vähättele ja naura!

Mikä nyt sitten on väärin maailmassa, vai pitäisikö kysyä mikä ei ole? Huumoria näistä on vaikeaa löytää, vaikka Virossa tehdäänkin Niinistöstä pilakuvia. Jos lööppeihin siis on uskominen, niin maailmansotahan syttyy tai on jo kytenyt, Venäjä haluaa vallata Suomenkin ja vyöryy kohti Eurooppaa Troijan hevosineen, eli tyhjine avustusrekkoineen. Jotain on tekeillä, se on varma. Armeijojen yksiköitä siirrellään Veli Venäläisen ja Naton kumppaneiden tahoilla. Pullistellaan siellä ja täällä, ettei nynnynä pidetä, joku haluaa taas jotain jostain ja oikeuttaa sen hankinnan jollain ihan muulla. Mistä nyt on kysymys silleen aikuisten oikeesti? Ja jos tämä epävarmuus ja uhkakuvat eivät ole tarpeeksi pahoja, niin jättiasteroidi on matkalla tuhoamaan maailman (katso kuva, joo-o, iso on taivahan klöntti). Lietsotaan, lietsotaan! Sillä ne asiat muutetaan.

Olen pitänyt tapanani lukea netin kautta uutiset aamuisin, melkolailla herättyäni. Nyt en enää tee niin. Pitää saada aloittaa aamu pilamatta sitä heti. Uutiset ovat mitä ovat, mutta en tiedä mikä suomalaista lööppilehdistöä vaivaa (vai onko selitys jo tuossa nimityksessä), kun uutisoinnin sijaan tarkoituksena on klikata ja aiheuttaa joko skandaalinkäryistä tai paniikinomaista kohua. 

Oi, mikä otsikko (klik, klik)

En liene ainoa, jota tympii otsikointi. Se on niin yhden sama mitä haastattelussa on noin kokonaisuutena sanottu, sillä sieltä kaivetaan ihan varmasti esille se, millä saadaan taas se klikkaus syntymään. "Asiantuntija (tai kenet nyt on saatu puhumaan) sanoo sanoo, että".. ja sitten kun jutun lukee, huomaa, ettei tavallaan sanonutkaan, puhui ihan muuta. 

"Putinilta tyly viesti, Venäjän ja Suomen kauppasuhteet uhattuna" lietsoo IS lööpissään tänään ja itse jutun kun avaa, haastattelun sisältö onkin täysin asiallinen, maidemme hyviä välejä korostava ja jonka lopussa Putin kiittää Suomen presidenttiä "vierailusta ja erittäin hyvistä ja hyödyllistä neuvotteluista." Otsikko antaa ymmärtää tulta ja tappuraa ja kiihkoa hakeva pettyy laimeaan sisältöön, jossa vaan kiitellään ja esitetään sitä samaa huolta, joka joka taholla velloo. 

Ihan parhautta edustavat ne otsikot, joissa hieman vinkataan, että tämä nyt kannattaisi avata, mutta ei me otsikossa kerrota mitä tässä tarinassa on. "Yllättävä löytö! Läpimurto tärkeässä asiassa! Tätä Niinistö painotti Putinille! Tiesitkö tämän jokapäiväisestä tuotteesta? Uskoisitko, että tämä on totta? Oletko aina tehnyt tämän arkisen asian väärin? Tämä esine sisältää vaaran! Julkkis nyt, et uskoisi, katso yllättävät kuvat tästä" 

Nuo otsikot ovat itselleni kiinnostuksen tappajia. Jos otsikossa ei osata kertoa asiaa siten, että herätetään kiinnostus tarinaa kohtaan kertomalla mistä varsinaisesti on kyse, se ei kiinnosta. Simple as that! Ja on tosi hönttiä laittaa 2 kuvaa julkkiksesta pääsivulle rinnakkain ja lätkäistä toisen päälle pallukka, jossa lukee "katso kuvat täältä." Ihan kun emme muuten ymmärtäisi katsoa. Ei se pallukka tee jutusta yhtään kiinnostavampaa, vai tekeekö? Tavallaan ainakin pyrkii siihen. Pallukka antaa ymmärtää, että kuvassa on jotain roisia, jonka vuoksi sitä ei nyt heti siinä pääsivulla voi näyttää.  Yleensä sitten joku on hieman lihonnut, laihtunut, tukka on sekaisin tai jopa leikattu eri malliin kuin viimeksi. Viimeksi mainittua yleensä lööppisanaillaan tyyliin "Uskomaton muodonmuutos." Tyyppi leikkautti tukkansa eri malliin. No vau.

Surkeimpia on ne katastrofiuutiset, joissa annetaan vähän ymmärtää, että meillä täällä Suomessa on tapahtunut jotain kauheaa. "Vakava onnettomuus tiellä, Räjähdys keskellä kaupunkia" ja jätetään (otsikossa) kertomatta, että kyseinen tapahtuma on tapahtunut jossain toisella puolella maailmaa. Se ei tietenkään tee tapahtuneesta vähempiarvoista, mutta sillä haetaan taas klikkiä. Tämä uutinen saattaa kertoa tapahtumasta meillä, mutta ei kerrokaan. Pelästy ja helpotu. Klikkiarvona otsikko on heti vähäisempi jos kerrotaan heti miten asia on. 

Kuva kertoo paremmin kuin 1000 sanaa, mutta mitä?

Ja se kuvittaminen! Voi hemmetti! Oikeesti!  "Onko tämä nyt Niinistön rooli?" kyselee Iltalehti lööpissään liittyen presidenttimme vierailuun rajan takana ja Ukrainan kriisiin. Millainen puupää katsoo aiheelliseksi valita ko. uutisen pääkuvaksi tämän? Eikö tosiaan toisen iltapäivälehtemme kuvapankista löydy muunlaista kuvaa presidentistämme tällaisen koko Eurooppaa huolestuttavan uutisoinnin yhteydessä, tilanteesta, jossa presidenttimme lähtee tapaamaan tapahtumien ydinhenkilöä. Rooli? Batman ja Jokeriko? Mitä tällä haetaan? Koen usein melkoista myötähäpeää juttujen kuvittajia kohtaan.

Se on nou tänk juu

Kyllä minä niin mieleni pahoitan joka kerta kun luen näitä verkkolehtiä. Toki voi valita mitä lukee ja niin valitsenkin. En klikkaa kuin pääuutiset ja ne, joissa otsikointi antaa ymmärtää, että juttu ei ole vaan täytejuttu, jonka otsikko on ainoastaan klikkihoukutin. 

Asiaa kuitenkin

Kyllä nuo maailman asiat huolestuttavat. Siksi asiallisempi uutisointi myös iltapäivälehtien osalta olisi suotavaa. Ilmaisluettavat lehdet ovat se informaatiokanava, jota valtaosa ihmisistä kuitenkin lukee. Kun samaan aikaan pelotellaan ja pelleillään, ihmiset turtuvat uutisiin. Käy kuten toisen maailmansodan aikana Briteissä. Ensin nousee pelko ja kun aikansa vouhkattiin, ihmiset turtuivat, eivät osanneet varautua ja sitten oltiinkin jo lirissä kun kansalaisten ruoasta 60% oli tuontia. Turtuminen tuo mukanaan myös sitä, että asioiden vakavuus laimenee, ellei niillä ole välitöntä vaikutusta. Näin on sodat ja kriisit alkaneet ennenkin. Pienin askelin, otetaan vähän tuolta, tehdään hieman näin, ihmiset nahistelevat verbaalisin peitsin toistensa kanssa näkemyseroista, riskit ovat ilmassa ja sitten se onkin myöhäistä.

Meillä vouhkataan nyt "Putin-juustoista" joista riittää juttua useampaan stooriin päivittäin. Toissijaisena on uutisointi siitä, että tämä tilanne on ihan oikeasti haastava ja että nyt jos koskaan meidän suomalaisten tulisi ostaa sitä suomalaista. Kiinnittikö kukaan muu huomiota esimerkiksi siihen, että tällä viikolla uutisoidussa jutussa liittyen "syö ja juo kotimaista" fb - kamppiksen tärkein asia, eli se linkki ko. kamppikseen, jossa lukija voisi halutessaan osoittaa tukea uutisoidulle kamppikselle, puuttui laidastaan jokaisesta jutusta. Julkkiksen paljaasta takapuolesta kyllä muistetaan tehdä linkitys kuviin, jotka sijaitsevat jonkun toisen sivustolla, mutta tällaista pikkujuttua, kuten kotimaisen ruoan kannatuskamppiksen linkkiä ei julkaista. Miksi?

Toisaalta asioista tavataan kertoa juuri se puoli, jonka ajatellaan kiinnostavan omia lukijoita, mutta ollaanko oletuksissa aina oikeassa? Haluammeko pelottelua ja lietsontaa? Muitakin uutisia on. Kauppalehti esimerkiksi haastatteli suomalaista kauppaa Venäjällä edistävän yrityksen johtajaa, joka haastattelussa "hehkuttaa suomalaisten yhteispeliä pakotetilanteessa. Hänen mukaansa viranomaiset, yritysmaailma ja teollisuus ovat tehneet loistavaa yhteistyötä." Stubbin pöksyt ovat suurempi lööppiuutinen, kuin se, että jotkut jossain ihan oikeasti tekevät asioille jotain, enkä nyt viittaa siihen, että Stubb ei tekisi. On vaan suunnattoman surkeaa, että uutisointi on tätä tasoa. Lietsotaan jo etukäteen jonkun työ huonoksi, koska hän juoksee ja somettaa. Somekansa, joka on vaatimalla vaatinut nuorekkaampaa asennetta ja uusia tuulia politiikkaan, narisee somessa koska yksi juoksee ja somettaa. Ei elämä!

Ei tämä kriisi Venäjän ja Eu:n, sekä Venäjän ja Naton välillä mitään leikkiä ole. Tässä on ihan oikeasti isomman kriisin tilanne horisontissa. Me täällä Suomessa olemme väliasemassa, haastavimmassa monella tapaa. Itseäni huolestuttaa esimerkiksi se, että sähkömme on tuonnin varassa. Ymmärtääkseni nimenomaan Venäjän ja Ruotsin sähkötuonnin varassa. Jos jostain syystä, esimerkiksi EU/Venäjä pakotteiden vuoksi toimitukset itärajan kautta estyvät, Ruotsi ei kykene vastaamaan tarpeisiimme ja jos talvi on kylmä, meillä on haastavat ajat edessä. Meillä tapellaan Natosta, EU:sta, arvostellaan pääministeriä, joka tuskin on virkaansa ehtinyt astua, mutta ne tärkeimmät asiat jäävät puhumatta. Vastuuta penätään, mutta ei mietitä mitä itse voisi tehdä. Tai siltä se ainakin kuulostaa. Liekö näin?

Miten meidän käy?

Tällä hetkellä Suomessa ei mene hyvin. Juuri nyt näyttää siltä, että myös tulevaisuuden huolille on aihetta. Kohu-uutisoinnin sijaan olisi hyvä antaa ihmisille asiallista informaatiota ja keinoja tilanteiden hallintaan. Olisi hyvä, jos saisimme asiallisen kuvan siitä missä ollaan, mihin tämä todennäköisesti johtaa jokapäiväisen elämän osalla, mihin tämä voi johtaa suuremmalla skaalalla ja miten voimme vaikuttaa itse asioihin. Mitä olisi hyvä tehdä? Miten voisimme nostaa Suomea tästä tilanteesta? Miten voimme turvata itse omaa hyvinvointiamme? Kaipaamme sellaista kaikki yhdessä -henkeä jatkuvan valittamisen sijaan.

Mitään sotia omalle taivaanrannallemme maalaamatta olen huolissani siitä, miten tämä vaikuttaa talouteemme ja sen kautta jokapäiväiseen elämäämme. Montako yritystä ja sen kautta työpaikkaa vielä voimme menettää? Onko meillä kansana mitään omaa varautumista kriisien varalle vai olemmeko siinä luulossa, että joku tuolta tulee ja pelastaa jos tuuletin puhaltaa kakkaa. Olemmeko siinä luulossa, että oma yhteiskuntamme meidät pelastaa, vaikka itse emme juurikaan siihen mitään pakollisten lisäksi panosta - ainakaan mielipidekirjoituksia enemmän? 

Siinä missä toiset ahdistuvat näiden asioiden ajattelemisesta (pahoittelen jos joku siellä ahdistui tästä kirjoituksestani), kuuluun itse niihin ihmisiin, joiden on saatava mennä eteenpäin saappaat jalassa. Kun varautuu hieman, voi olla kepeämmällä mielellä, eikä asioita tarvitse niin paljon pohtiakaan. Meillä on ihmisiä, joilla on koulutusta, kokemusta ja ymmärrystä ulkopoliittisten ja kauppa-asioiden hoitamiseen. Hoitakoot he tuon puolen. Ainahan sitten voi jälkiviisauden aallokossa narista muiden tekemistä päätöksistä ja olla varma, että se oma ratkaisu olisi ollut siinä valossa parempi. Sillä aikaa minä säilön, pakastan, preppaan ja varaudun kohtuudella siten, että pienet kriisit eivät heilauta ja mahdollisiin suurempiinkin voi suhtautua vähemmällä huolella.

Kotivaratestin kuulumiset

Odotin, että tähän asiaan olisi paljon mielenkiintoista kerrottavaa. Eipä oikeastaan ole. Testistä tuli normaalia arkista olemista. Ei sen kummempaa. Taisin hieman yllättyä itsekin. Hankimme lähinnä mitä ajattelimmekin hankkivamme, tupakkaa, vettä, maitoa. Pakastimesta otettiin, kuivavarastosta kauhottiin ja omasta maasta nostettiin. Isäntä toi kerran hampparit mukanaan, kun kävi asioilla. Testin anti on ollut se, että meillä on hyvä kotivara ja tunnistimme kotivaramme aukkoja. Saimme kokea minkä verran mitäkin kuluu ilman, että siitä tehdään sen suurempaa numeroa. Ostoskäyttäytyminen on muuttunut melkolailla täysin. Tästä on tullut luonteva, järkevä ja normaali tapa hoitaa ruokaostokset.

Iloisempia asioita

Purimme eilen yhden laaatikollisen keittokirjojani. Mikä jälleennäkemisen ilo! Meillä oli tarkoitus lähteä tässä aamulla mattopyykille, mutta taivaalta pirskottelee vettä. Taidankin kadota keittiöhaaveisiin kunhan vaan löydän lukuprillini! Minne lie taas eilen kadonneet, kun ei mistään meinaa löytyä! 

Sitten pitää löytää joku oiva ratkaisu näiden ja muiden (sekä tulevien) keittokirjojeni säilytykseen. Ihanat, ihanat keittokirjat ansaitsevat päästä taas käyttöön.





Tällaisia pohdiskeli tänään aamusta

Jovelan Johanna


13 kommenttia:

  1. Asiaa!!
    Terv. Maalaisemäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! Tällaista tällä kertaa Tuomas Kyrön innoittamana ;)

      Poista
  2. Kiitos tästä :) Itsekin mietin Putinia venäläistyylisen teeni ääressä, mutta en kyennyt kirjoittamaan räkäpäisenä mitään oleellista aiheesta. Tuntuu kuin koko maailma olisi menossa taaksepäin :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkos suhun iskenyt alkusyksyinen nuha? Tee kuulostaa oivalta lääkkeeltä. Parane pian!

      Poista
  3. Tuo äänikirja kiinnostaa...enpä ole älynnytkään, että kirjoja voi kuunnella...mulla kun on vielä tuo hitaan lukemisen taito, niin äänikirjathan on mitä mainioin apu...tulee mieleen kun ennen televisiota kuunneltiin radiosta kuunnelmia...kiitti vinkistä♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle nuo äänikirjat ovat luonteva jatkumo kuunnelmille. Olen käyttänyt äänikirjoja viihteenä 90-luvulta saakka. Tuolloin niitä sai lainata c-kasetteina kirjastoista. Nykyään tietysti CD -versioina. Tuo Elisan palvelu on ihan edullinenkin, joten pidän siitä ja siitä, että voi hieman esikuunnella luentaa ennen ostosta. Joskus hyväkin kirja muuttaa luonteensa väärän lukijan tulkitsemana. Itse pidän erityisesti Lars Svedbergin lukuäänestä. Hän on lukenut likimain kaikki äänikirjoiksi tuotetut Agatha Christiet. Myös tämä mielensäpahoittajan äänivalinta on mennyt nappiinsa. Antti Litja on niin osuva ääniroolissaan, että toista ei voisi kuvitellakaan.

      Kuunnelampuolelta tuolta löytyy oikeita helmiä. Sokeiden kuunnelmapalkinnon pari kertaa voittanut Vainaja -sarja löytyy kokonaan. Siinä on siis Ritva Valkama ja Aarre Karen ratkomassa humoristiseen tyyliin erilaisia rikoksia vanhaan kunnon dekkarityyliin. Myös Knallit ja Sateenvarjot löytyvät Elisasta, mutta itse olen ostanut ne CD.nä Prismasta alle 5 Eur kipale.

      Kannattaa muuten kurkkia niitä tarjouksia. Noin kerran kuussa vaihtuvat tarjoukset ovat olleet ihan kivoja. Hyviä äänikirjoja on löytynyt 5-10 eurolla joka kuussa :)

      Poista
  4. Elämme vahvassa informaatiotulvan maailmassa. Lööppeihin törmää lähes kaikissa kaupoissa. Onneksi valinta on meidän, mitä luemme ja mitä emme.

    Olen peruspositiivinen ihminen. Olen muuttanut tietoisesti omaa ajatusmaailmaa ja puhetta vieläkin positiivisemman kierteen suuntaan, koska jos näin en tekisi, kyynistyminen voisi olla todellinen uhka.

    Uskon seuraavaan Jamesin viisauteen:

    "Muuttamalla sisimmästä kumpuavan
    asenteensa ihmiset kykenevät muuttamaan
    elämänsä ulkoiset olosuhteet. "

    -William James-
    ------------------------

    Ajelen työni puolesta melko pitkiäkin matkoja viikottain. Äänikirjat saattaisivat toimia tuossa mukavana kaverina. Täytyypä kokeilla.

    Mukava kuulla, että kotivarakokeilu on sujunut lähes kuten suunnittelittekin. Tuossa edellistä postausta vielä katselin ja lueskelin uudelleen todeten, että skafferista tulee mukavan kokoinen ja se on todella kätevässä paikassa teidän huushollissa.

    Rapsakkaa lauantaiehtoota sinne Jovelaan :)

    VastaaPoista
  5. Niin... Se piti vielä Johanna sanoa, että sinun blogia on siksi niin ihana seurata, koska olet ottanut elämänhallinnan omiin käsiisi niin hyvin kuin se on mahdollista kulloisessakin hetkessä. Vaikutetaan siihen, mihin voidaan ja annetaan muiden asioiden kulkea painollaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo itse vaikuttaminen on noussut itselleni todella tärkeäksi asiaksi tässä viime vuosien aikana. Turha ja jatkuva narina ei auta mitään. Paremmin voi jos tekee asioilleen jotain. Myös liikaa negaatioon tarkertuminen syö itseään. Ei sellainen maksa vaivaa. Samalla vaivalla voi keskittyä hyviin asioihin. Ei se huonoja asioita poista, mutta elämä on miellyttävämpää jos ei ihan joka asian anna niin harmittaa.

      Äänikirjoja ja kuunnelmia mekin kuuntelimme usein ajomatkalla Jovelaan ennen kun tänne muutimme. Joka perjantai vajaa 3 tuntia autossa ja sama juttu sunnuntaisin. Tarinat veivät meitä määränpäähän hauskalla tavalla. Kuunnelmat kuuluivat vahvasti lapsuuteeni ja olen kuunnellut tarinoita koko ikäni. Jos kerrot millaisista tarinoista tai kirjoista pidät, saatan osata jotain suositellakin, vaikka itse olenkin dekkarifriikki. Luen ja kuuntelen kyllä ihan muitakin genrejä ;)

      Mukavaa iltaa ja tulevaa sunnuntaita sinne :)

      Poista
  6. Aivan samaa mieltä, paremmin en sano.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäs tuohon muuuta tarvitseekaan sanoa, mutta kiitos kun sanoit silti ;)

      Poista
  7. Ihana Antti Litja ja Mielensäpahoittaja. Olin jo lukenut ne aiemmat kirjat, kun jossain sivulauseessa mainitsit, että olet äänikirjana kuunnellut. Päätin muistaa sen. Johan vaan taas tulin kirjakaupasta Kyrön uusin kovakantinen mukanani tähän koneelle ihmettelemään, että miten se taas unohtui. Täytyy kyllä joskus testata.

    Samaa mieltä uutisoinnista ja otsikoinnista. Osalta toi otsikoiden sensaationhaluisuus, osalta oma ahdistua jatkuvasta negatiivisesta uutisoinnista, on vaikuttanut siihen, että luen usein vain otsikot. Paperilehteä en enää lainkaan. Digiversioista vain todella kiinnostavat asiat. Aikakausilehtiä (Kotivinkki, Apu, Huili) sitäkin enemmän.

    Voi tätä maailman menoa :(

    VastaaPoista
  8. Testaa ihmeessä! Litjan tulkintana se saa aivan uuden tarinamuodon. Litja ei pelkästään lue kirjaa, vaan muuttuu Mielensäpahoittajaksi. :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!