jovela

jovela

lauantai 23. elokuuta 2014

Pieni idea ystävää odotellessa

Tiedättehän sen hetken, kun kaikki alkaa olla valmista ja vaan odottaa jotakuta saapuvaksi? Aika matelee, kello tikuttaa hitaasti ja katse käy kohti pihaa tämän tästä. Joko?


Odotin eilen kovasti ystävääni saapuvaksi Jovelaan. Olemme tehneet monia työprojekteja yhdessä ja edeltävän vuoden ajan nähneet jos ei nyt ihan joka päivä, niin yhteyksissä joka tapauksessa päivittäin moneen kertaan ihan töidenkin merkeissä. Nyt emme ole ehtineet nähdä kuin kerran kuluneen kesän aikana. Meillä muutto ja siellä vastasyntynyt vauva. Odottavan aika olikin kiduttavan pitkä eilen, kun odotin autoa kääntymään tuohon pihallemme. Ei ystäväni mitenkään myöhässä ollut, mutta pidemmän matkan päästä kun tulee, saapumiseen menee tovi.

Noh, tuollaisina hetkinä sitten yleensä tulee joku idea mieleen. Koska olin kattanut ja kokkaillut meille brunssin, mietin, että olisipa kiva jos tuolla saarekkeella olisi joku tarjoilutaso. Jovela on niin mainoa paikka. Yleensä on "mistä nyhjäistä!"

Tarjoilutaso

Tuunailin tarjoilutason vanhasta ikkunasta ja laitoin ikkunakehyksen alle muutaman pitsiliinan. (pitsiaddu täällä, hei). Tuonne allehan voi laittaa mitä mielii, joten näen tämän juhlamielessä monikäyttöiseksi ideaksi.



Reunoille laitoin Teippitarhan pitsiteippiä. Sitruuna ei ole mikään valokuvauksellisen harkittu yritys trendikkääseen valopilkkuun keskellä valkoista. Sitruuna on tuossa, koska laskin sen kädestä näköjään tuohon odottelemaan graavilohikavereitaan.




Ihan pieni idea jaettavaksi. Tykästyin kuitenkin tähän ikkunasta tuunattuun tarjoilualustaan ja sen rouheiseen olemukseen kertakäyttöä enemmän, joten tyyppi saa olla saarekkeella ainakin tovin.


Eilinen oli hyvä päivä. Välillä satoi kaatamalla, välillä aurinko paistoi kuin kaksintaistellen sadejumalien kanssa. Sain viettää aikaa hyvän ystävän kanssa pitkästä aikaa ja antaa ideamyllyjen pyöriä. Seuraava yhteisprojektimme tulee taas viemään paljon aikaa, mutta mitäs muuta sitä ihmisellä on kuin aikaa! Joka päivä 24 tuntia. Kun saa valita miten sen käyttää, arkinen työ saa kovin erilaisen luonteen.

Blogiimme on näköjään tupsahtanut useampikin uusi lukija. Miten mukavaa! Lämpimästi tervetuloa! Ja te ihanaiset vanhat lukijamme ja blogitutut siellä olette nakutelleet niin paljon kaikkea mielenkiintoista, että odotan oikeen sopivaa hetkeä päästä lukemaan kaiken ajan kanssa. Viikko on ollut tohinaa täynnä ja pian tästä singahdamme isännän kanssa pesemään ne viimeiset matot. Eilen illalla jo yritin lukea kuulumisianne blogeissanne, mutta silmät alkoivat luppaamaan. Saanpahan tänään illemmalla tai huomenna aamulla (sunnuntaisin on ihanaa lukea blogeja koko aamu!) taas uppoutua tapahtumiin muiden torpissa ja takamailla!

Nyt sinne mattolaiturille ennen kun sateet taas tulevat! Huomiseksi laitan jutun siitä taljojen pesemisestä.

Lupsakkaa löördaagia hyvät ihmiset!

Jovelan Johanna

16 kommenttia:

  1. Aivan ihana idea! Itsellänikin on yksi vanha ikkuna, joka ei vielä oikein ole löytänyt paikkaansa täältä kodistamme. Taidankin joskus kokeilla ideaasi ;o) ja myös tuo pataleipä menee kokeiluun, kiitos ohjeesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile toki! Tuo ikkuna on siitäkin kiva, että sen voi laittaa somisteeksi muuallekin, vaikkapa kyntilöiden aluseksi :)

      Poista
  2. Kävin jo mökin " jemmoja" katselemassa, meillä oli muutama ikkuna, mutta olivat liian isoja....
    Pistetään idea muhimaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii! Ja mä kun eilen just etsin isompia ikkunoita täältä :D Olisin tehnyt saliin yhden tason suuremmasta ikkunasta!

      Poista
  3. Kattaus oli niin kaunis, ruoka niiiiin hyvää ja Jovelassa niin mukavaa. Ennen kaikkea kaivattua ystävää oli maailman parasta nähdä. Ja johan se ideamylly taas käynnistyi ja oli hauskaa! :D

    Kiitos rakas <3

    VastaaPoista
  4. Oiii! Kyllä tuon perjantaipalsun innolla jaksaa taas mennä eteenpäin aimo harppauksin! Oli muuten oudon hiljaista kun lähditte kun pehtoorikin meni samalla kyydillä. Tovi oikeen ihmeteltiin, että mitäs sitä nyt sitten tekisi ;D

    Halaus ja rutistus pikku-ukolle <3

    VastaaPoista
  5. Tosi kiva idea tuo ikuunasta tarjoilutaso ! Teillä on niiin mukavat fiilikset siellä, kaikkea kaunista jo nyt nähtävillä :) Upea juttu tuo, kun voi itse ajastaa oman työsarkansa, ihan melkein kateeksi käy ;)
    ps. jos kiinnostut käymään meillä, niin kutsu lähetetty :)
    Kaunista syksyä Jovelaan !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hilma :)

      Tulen mielelläni! Tämä viikko on kovin kiireinen, mutta heti kun hetkeksi joudan, niin hypähdän blogiisi :)

      Poista
  6. Ärade Herskapet i Jovela

    Teitä tervehtii täältä Ameriikan maalta sisäkkönne Hildur. Pistän vähän preivissä teille kuulumisia. Toivottavasti olette siellä hyvissä ruumiin ja hengen voimissa. Olen niin suuressa huolessa, kun tämä minun reissaavaisuuteni nyt vaan jatkuu. Että miten siellä Jovelassa pärjätään. Onko sisarentyttäreni Friida ollut hyvä sisäpiika? Toivottavasti osaa kiillottaa kaikki hopeat eikä pudottele sitä kultareunaista kaffiserviisiä, jonka Frouva on tädiltään saanut. Entä saitteko karjakkoa avuksi vai miten tulivat elikot hoidetuiksi? Siellä taitaa jo syyskynnöt kohta alkaa. Voi voi, miten sydämelläni on tuo Jovelan elämä. Monesti teitä täällä ajattelen.

    Minulla on täällä Ameriikan maalla asiat ihan oolrait. Pääsin heti sisäpiiaksi ja käden helpotukseksi samalta kylältä olevan Isojärven Joonaksen ja vaimonsa Loviisan runnaamaan ruokapaikkaan. He ovat kyllä nyt muuttaneet nimensä, sanoivat että on täällä Lännellä helpompi kun on Engelskaksi nimet. Joonas on John Lake ja Loviisasta tuli Lois. Minen semmoista oikein ymmärrä, mutta eipä sitä minulta kysytäkään. Hildurina synnyin ja Hilduriksi jään, saavat sanoa mitä lystäävät.

    Tienesti täällä on ollut oikein eksellentti, ostin ensimmäisestä kuukausirahasta hatun. Semmoinen on täällä jokaisella fröökynällä. Ja kävin fotograaffissa. Laitan tähän mukaan yhden, jos Frouva tahtoo vaikka pistää kammarin piirongin päälle, muistoksi.

    En minä tänne koko elämäksi ole jäämässä. Tienaan nyt vähän kapiorahaa ja tulen sitten paatilla takaisin. Se reissu oli kyllä aika kauhia kun tänne tultiin. Monta viikkoa semmoista keikuttelua ja viskomista, ihan olivat sisuskalut sekaisin. Ylenannatti monta päivää ja käveleminen oli kummallista heiluvaista, kun meri oli kovasti rauhaton. Hullin kaupungista Enklannin maalta lähdettiin. Onneksi serkkupoika Janne oli seurana. Hän osaa muutaman sanan kieltäkin, joten heti perillä Nyyjorkin kaupungissa hänestä olikin suuri hyöty. Meidät otettiin Ellis Islandille semmoiseen suureen halliin, jossa syynättiin kaikki. Että onko tauteja tahi syöpäläisiä. Ja ehjät hampaat. Piti kans olla takuu siitä, että elättää itsensä perillä. Minä sanoin että mulla on Astooriassa sukulaisia, että piikomaan menen enkä kenenkään riesaksi.

    Frouvan pitäisi nähdä nämä Ameriikan astiat, voi hyvä tavaton! On jos minkälaista skoolia, fatia ja kippoa, porsliinia ja pläkkiä, ihan mitä tahtoo. Ja peilitkin semmoisia suuria, että näkee itsensä ihan ylhäältä alas. Olen minä käynyt haalillakin tanssaamassa. Mamma ei siitä olisi tykännyt, sanoo syntiseksi menoksi semmoista, kun pelaavat fiulilla ja harmonikalla, trummutkin oli yhtenä ehtoona. Mutta sinne haalille kaikki nuoriväki vaan menee. Ja siellä käy paljon lokareita ja plaivuudifapriikissa työtä tekeviä ja mainareita.

    Enkä minä väkijuomia siellä täärä, pois se minusta. Limunaatia otan, jos tarjotaan. Ja on mulla itelläkin taaloja, kun Joonas ja Lois hyvin maksavat. Työpäivät on pitkiä mutta iloisella mielellä minä häärään, onneksi on Jovelasta hyvät opit. Että suurkiitosta vaan Frouvalle.

    Nyt pitää lopettaa, Frouva Lois huutaa paatiruumasta. Hänellä on kovasti ollut pään kivistystä eilisestä saakka. Pitää tehdä hänelle haudetta otsalle pantavaksi.
    Hyvää vointia teille vaan ja Jumalan siunausta. Sekä terveisiä kovasti kaikille, että kyllä hyvin täällä Astooriassa voidaan.

    Terveisin Hildur

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kära Hildur! Kuinka olemmekin sinua kaivanneet! <3

      Nämä tarinat ovat kertakaikkiaan uskomattomia! Koostan ne kyllä joskus yhdeksi, niin arvokkaita nämä ovat!

      Poista
  7. Voi kuinka hauska ja monipuolinen idea :) Mä kans oon hurahtanut pitseihin, mitä en ois ikinä uskonu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummaa, miten sitä hurahtelee asioihin, joista ei ole sen kummemmin ennen piitannut ;) Minkäkin!

      Poista

Kiitos kun kommentoit!