jovela

jovela

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Terveisiä mattolaiturilta!

Ihanaa, sunnuntai! Sunnuntai on nykyään yksi lempipäivistäni, rauhallinen, hiljainen, kivojen pikkupuuhien tai pelkästään nautiskelun päivä. Sunnuntaisin tekee mieli tehdä paistia ja jälkiruokia, ehkä leipoa. Istua keittokirjaröykkiön keskellä ja etsiä uusia ideoita.

Armaat muuttolaatikoista vihdoin esille saadut keittokirjani saivat eilen jäädä tuvan saarekkeelle pinoon sadepilvien väistyttyä. Pääsimme sittenkin pesemään mattoja. Mikä urakka! Mikä voittajafiilis! Voisin vedellä ilmariuhtaisuja joiden aikana kuuluu hokea jesh, jesh, jesh!

Takakontti täynnä mattoja köröttelimme paikalliselle matonpesupaikalle, joka on siis ns. kuivalaituri. Tällä alueella on useita eri matonpesupaikkoja, mutta valitsimme sitten tuon, koska emme ole alueella ennen juurikaan käyneet. Paikka on oikein asiallinen. Kaikki tarvittava löytyy ja sijainti on mainio mattojen kuivattelua ajatellen; aukealla tuulee.

2 pulloa mäntysuopaa ja 2 juuriharjaa varusteinamme ronttasimme matot ja läjän lampaantaljoja pesupaikalle. Siitä se alkoi. Kaksin käsin. Parimuodostelmassa.


Vaikka vedestä raskaiden mattojen kiskominen ja ronttaaminen ei ole selälleni suotavaa puuhaa, mattojen pesu oli tosi mukavaa. Siinä me isännän kanssa viereisillä paikoilla jynssättiin mattojamme ja kun olin omani kanssa valmis, isäntä keskeytty omat puuhansa tullakseen nostamaan mun puolelta maton mankeliin ja mankelista kuivauslankuille. Isoimmat rontattiin yhdessä. 

Hirmuisen hyödyllisiä tällaiset mattomankelit. En ole ennen nähnytkään moisia! Kun matto on paksu, suuri ja painava kuivanakin, märkänä se on niin painava, että polvet meinaa pettää. Oli kätevää saada mankeloida vedet pois, jolloin kuivausaikakin lyhenee. Kerrassaan loistavaa, että kunnat järjestävät tällaisia paikkoja, joissa voi pestä mattoja, ilmainen vesi ja laitteet vapaassa käytössä!



Ja tuli niin puhdasta, että!



Ja sitten toistoa. Kastele, ruiki mäntysuopaa, jynssää, huuhtele, mankeloi ja ripusta...




... kunnes kaikki 8 mattoa on pesty ja ripustettu kuivumaan telineille. Myös meidän ihanan punaiset, jättisuuret tuvan talvimatot, jotka ovat olleet kesälomalla Gerdassa (jätesäkissä). Oi, oi, miten ihanaa kun saadaan ne taas lattialle. Suuret punaiset matot tekevät tuvasta niin lämpimän ja kodikkaan tuntuisen. Oikeat syksyn ja talven tunnelmamatot.



Sitten oli niitä lampaantaljoja, joista oli puhetta viikolla. Tässä niitä nyt roikkuu pestyinä. Pesimme eilen vaan puolet taljoistamme, eli 6 taljaa.



Meinasin ensin, että pesen ne varoen, hellästi hieron ja varon kastelemasta nahkaa. Katin kontit! Tahrat olivat sellaisia, ettei mikään pieni hively mihinkään riittänyt. Päätin pestä ne rohkeasti. Lotkotin taljat läpimäriksi, niin märiksi, että karvat muistuttivat turpeaa hattaraa. Ronskisti mäntysuopaa päälle ja reipasta pöllyä juuriharjalla. Se tehosi, eikä taljat näyttäneet millään tavalla kärsineiltä. Huuhtelin taljat taas hattaran näköisiksi ja harjasin vielä kuivalla harjalla karvat oikeaan suuhtaan. Surutta rullasin taljat vielä mattomankelin läpi, jotta niistä saatiin vedet pois ja sen jälkeen taljat laitettiin valuttamaan vettä.



Kun taljat oli ripustettu, haroin villoja sormin kuten kissa tylsyttäisi kynsiään raapimapuuhun. Haroin ja pörrötin. Taljoista tuli pöyhkeät hetkessä. Venytin ja vanutin hieman nahkaa, se kuulema on hyväksi. Kun taljat ovat kuivia, harjaan vielä villat. Näytän joskus tuonnempana millainen lopputulos oli. Ainakin puhdas! Loppukuivatus tehdään vaakatasossa, kuten suositeltu on.


Pesun jälkeen olin aivan läpimärkä. Isäntäkin oli roiskeita ottanut pesupuuhassa, mutta itse onnistuin tosiaan kastelemaan itseni niin, että kesäpöksyjen puntit valuivat vettä. Onneksi oli koirien huopa mukana!



Mattojen (ja pyykkiemännän vaatteiden) kuivuessa ihailimme pesupaikan kupeessa kasvavan viljan kultaa.



ja leikimme kakkosten kanssa. Aina kaikessa mukana.



Kun mattojen liiat vedet oltiin saatu valutettua pois, ajelimme takaisin kotiin (grillin kautta - mattopyykätessä tulee nälkä) ja pohdimme mihin saamme kaiken tuon kuivumaan.

Tässä kreatiivista mattosijoittelua Jovelassa. Mattoja roikkuu pitkin ja poikin ulkorakennuksia joka hirrellä ja korrella sekä pergolan katosta ja puutarhatuoleista + kattotikkaista tehdyllä sillalla!



Voi sitä lauantaitaan huonomminkin viettää, tuumimme. Jos nämä matot olisi pesetetty pesulassa, pitkä penni olisi kulunut, joten puuha oli kannattavaakin. Vielä olisi 2 mattoa pestävä ja toinen mokoma satsi taljoja. Ensi viikon sateet huomioiden saatamme lähteä uusintakierrokselle jo tänään. Olisi muutakin pientä puuhaa, joten saapas nähdä.

Empatiahetki

Kun eilen olimme käyneet mussuttamassa helppoenergiaa paikallisella grillillä, kävin yksin kaupassa isännän odotellessa koirien kanssa autossa. Etsiskelin kovasti maitojauhetta ja tiirailin siinä hitaanlaisesti pakkauksia ilman lukulasejani kun taakseni käveli pariskunta. Olivat viettämässä viikonloppua, pohtivat pitääkö huomiselle ostaa ruokaa. Totesivat, että ei kannattane, kun pitää lähteä takaisin aikaisin.  Huokailivat haikeus äänessä, että kunpa ei tarvitsisi taas lähteä, kun saisi vaan jäädä. Kun ei jo lauantaina hieman murehtisi sitä, että huomenna pitää taas lähteä. Aina pitää vaan lähteä, eikä saa jäädä, joka sunnuntai palata kaupunkiin. Jokin siinä naisen äänessä ja sanoissa tavoitti sydänmuiston itsessäni. Vuosi sitten, näihin samoihin aikoihin kävimme isännän kanssa suunnilleen samasisältöisen keskustelun sillä samalla paikalla. Lomat oli pidetty, talolla oltiin saatettu viettää muutama viikko kerralla, kesä oli kääntymässä syksyyn ja edessä oli taas se yksi huominen, jolloin joutuisimme lähtemään takaisin kaupunkiin, pois Jovelasta.

Hymyilin naiselle kääntyessäni. Mieli teki sanoa, että mä NIIN ymmärrän mistä te puhutte. En rohjennut, mutta voin kertoa, että askel kassaa kohti oli kevyt ja iloinen. Kassa, nyt jo meidät tunnistava moikkaili iloisesti. Meidän kaupan kassa. Lähdin omasta lähikaupastamme omaan kotiin. Kotiin tänne Jovelaan.

Melkein tirautin tipan simmusta autossa. Huomenna olisi sunnuntai, eikä meidän tarvitse enää lähteä yhtään minnekään.

Ps. Mäntysuovalla pestyjen ja tuulessa kuivuneiden mattojen tuoksua ei voi vastustaa! Tekee mieli siivota koko talo!

Pss. Lintujen aamulaulut ovat muuttuneet tsäksätykseksi. Team räkätti- ja mustarastaat pitävät omia konserttejaan kiskoessaan matoja maasta ja syödessään seljan marjoja. Onpa niitä paljon!

Aurinkoista sunnuntaita suuntiinne toivottelee

Jovelan Johanna

28 kommenttia:

  1. Voi miten ihana ja positiivinen postaus! Kiva lukea teidän yhteisestä matonpesupuuhasta ja nähdä kuviakin. Aurinkoista sunnuntaita sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja hyvää sunnuntaita :)

      Eilinen pesureissu oli mukava. Tänään ei menty pesemään loppuja, kun aloitimme ihan muut puuhat :) Ensi viikolla säiden mukaan sitten :)

      Poista
  2. Matonpesu on mukavaa, kun on kunnon systeemit. Onneksi niistä entivanhasista mattolaitureista on melkein päästy. Ne olivat hankaliakin sen lisäksi, että likavedet menivät järveen. Täällä Imatralla taitaa yhä olla Vuoksen varrella sellaisia käytössä!

    Tuollainen mattomankeli on ihan paras keksintö. Kuivuvat niin nopeasti sen jälkeen.

    On ihanaa, ettei teidän enää tarvitse lähteä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edellisestä kerrasta mattolaiturilla on niin monta vuotta, että en edes oikeen muista muuta kuin lämpimän päivän ja mäntysuovan tuoksun, mutta mitään mankelia ei kyllä ollut! Nyt illat ja yöt ovat niin kosteita, että olisi haastavaa saada matot kuiviksi ulkona. Varsinkaan nuo todella paksut matot!

      Poista
  3. Onpa teillä ollut samoja kuvioita kuin täälläkin: matonpesua ja koiraleikkejä:)
    Tuosta taljanpesukokeilusta taidan napata vinkin omillekin karvakasoille - kiitos, ja kiitos myös kommentista blogissani<3 Nuo yleisten matonpesupaikkojen mankelit ovat ihan parhaita, nopeuttavat mattojen kuivumista melkoisesti.
    Tsemppiä toiselle pesu-urakalle:) On hyvä välillä pysähtyä herkistelemään ja huomaamaan arjen onnea♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taljanpesu onnistui kyllä todella hyvin! Juuri kävin harjaamassa kuivuneet taljat ja ne ovat kuin karhunpentuja!

      Poista
  4. Taas tänä kesänä olen jynssännyt mattojani puhtaaksi. Olosuhteiden pakosta tällä kertaa ihan omalla puisella takaterassilla ja omalla vedellä (voi sitä vesilaskua).

    Mankelia en siis voinut hyödyntää tällä kerralla.
    Niinäkin kertoina, kun olen matopesupaikalla pyykännyt ja mankeloinnut, olen tuonut matot kotipihaan kuivumaan (ei siellä voi liian kauaa päivystää ja muutkin tarvitsevat kuivausorsia).

    Mulla on ollut kätevä konsti saada matot kuivaksi. Kaksi pukkijalkaa ja kaksi salkoa harmaata muovista viemäriputkea, pituudeltaan n. 3,5 metriä ja halkaisijaltaan 11 cm. Sitten vielä pikapuristimia, joilla putket saa sopivalle etäisyydelle toisistaan.
    Käytävämatot voi laittaa yhden putken päälle koko pituudeltaan (mahdolliset raidatkin valuttaa kosteutta pitkin raitaa). Leveämmät matot sitten molempien putkien yli, niin ilma kiertää ja nopeuttaa kuivumista.
    Varastointi on helppoa, tämä teline menee pieneen tilaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa näppärä vinkki kuivaustelineelle! Meinasin, että voisimme ensi kesänä nikkroida puisen tason tänne, sellaisen, joka toimisi tamppaustelineellä, mutta jolle mahtuisi pari mattoa kuivumaankin :)

      Poista
  5. Kova homma teillä on ollut, mutta palkinto on vieläkin suurempi!

    Tiedän niin tuon lähtemisen tuskan, sitä se meillä myös on. Onneksi etäisyys on inhimillinen ja mitä valmiimpaa tulee, sitä enemmän liikenee aikaa myös oleilusta nautiskelemiseen. Mutta te olette pysyväisasukkaina oikeita onnenpekkoja. Osasitte tarttua mahdollisuuteen ja uskalsitte toteuttaa elämänmuotonne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se rankkaa hommaa, mutta paljon mukavampaa mitä odotin. Oikeastaan tosi kivaa! Työt ja muut arkiset ajatukset ei mahdu samaan päähän, kun kädet jynssää matolla, aurinko paistaa ja lokit kirkuu. Hermo lepää.

      Tiedätkös, olen tullut siihen lopputulokseen, että saattoipa ollakin niin, että ei ollut enää rohkeutta jäädä siihen vanhaan elämään, joka imi kaiken. Lähtöpäätös oli helpotus ja itse lähtö helppoa. Taakse ei olla katseltu ;)

      Poista
  6. Voi mikä urakka...mutta nyt onnellisesti takan. Noita lampaantaljoja olen miettinyt, että uskaltaisiko ne ihan vaan pesasta...taidan nyt uskaltaa..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vaan jakaa tämän oman, meidän taljojen kokemuksen. Ehkä taljoissakin on eroja? Nämä meidän (Ikea) taljat ovat nyt kuivat, eivät ole kovia nahaltaan ja kun harjasin ne juuriharjalla, taljat ovat superpehmeitä! Siis ihan todella kuin karhunpoikasta halaisi!

      Poista
  7. Mäntysuopa tuoksuu tänne asti.... kävin viime kesänä pesemässä vaaleita mattoja Hi.....ten pesupaikalla, siinä Laituritien päässä. On ihan loistava pesupaikka, merivesi ja mankeli. Vesi tulee putkea pitkin merestä joten se ehtii lämmetä matkalla ihan mukavasti. Suosittelen vaikka ensi kesää silmälläpitäen, etenkin kun jo aikaa edesmennyt isäni on ollut puuhamiehenä, kun sitä pesupaikkaa rakennettiin:). Tänä vuonna olosuhteiden pakosta suurimman työn teki painepesuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tänään paikallinen tuttavapariskunta oli kertonut isännälle tuosta paikasta! Täytyy käydä sielläkin!

      Täällä tuoksuu mäntysuopa nyt joka nurkassa. Ollaan hieman hääräilty nääs ;)

      Poista
  8. Ihanan iloinen ja lämminhenkinen postaus <3 Kiitos Johanna!

    VastaaPoista
  9. Tuo kuulostaa mukavalle vehkeelle tuollainen mattomankeli!! Ja se oli minulle ihan uutta, että lampaantaljoja voi pestä tuosta vaan, vedellä. Hyvä tietää. Minä olen harrastanut vain lumipesuja;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä minäkin kiinnostuin. Kerran olen yhden taljan pessyt ja siitä tuli kivikova, en tiedä mitä tein väärin.

      Poista
    2. Samoin kävi minunkin kahdelle taljalle, kovia koppuroita! :D

      Poista
    3. Joku tuossa pesussa (kylmä vesi) onnistui, sillä taljat ovat parempia kuin uusina. En olisi ihan oikeasti itsekään uskonut ;D

      Poista
    4. Sanna ja annonyymi, pesittekö käsin, kylmällä vedellä ja kuivatitte alkuvalutuksen jälkeen lappeellaan? Vanutitteko nahkaa? Sen olen kuullut, että taljat eivät pidä kovista pesuaineista tai lämpimästä vedestä ja nahkalle on eduksi, jos sitä hieman vanuttelee ja venyttelee märkänä.

      Poista
    5. Hihi.. tyrkkäsin pesukoneeseen! *punastus* Niin se laiska saa palkkansa :)





      Poista
  10. Oi mattopyykki ja mäntysuopa! Voisin laittaa korvan taalkse tuoksuksi, ihan parasta! Ikuisena räsymattojen ystävänä tuttua hommaa. Mutta että taljatkin!?!?!? Pitänee pruuvata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitan huomenna vielä kuvat pestyistä taljoista, siis nyt kun ne ovat kuivia ja harjattuja :)

      Poista
  11. Ihana mattopyykki juttu <3 Vastapestyjen mattojen tuoksu on ihan parasta ja kiva kuulla, että taljatkin voi pestä. Meiltäkin löytyisi pari pesua kaipaavaa taljaa.

    VastaaPoista
  12. Mattojen jynssääminen oli suorastaan terapeuttisen palkitsevaa! Välitön tulos ja lisäpalkkana tämä tuoksu. Meinasi vaan käydä köpelösti. Yhdeksän maissa illalla saatiin pistää juoksuksi, kun sade yllätti. Ehdimme juuri pelastaa ulkona kuivuvat matot sisälle kun taivas repesi. Se oli niiiiin lähellä!

    VastaaPoista
  13. Ihanaa, ettei teidän tarvi enää lähteä :) Meillä olis kans mattourakka edessä! Tosin ei onneksi aivan vallattoman montaa mattoa oo pestävänä, mutta tarpeeksi kuitenkin. Täälläkin olisi pesupaikka, mutta taidetaan vaan heittää jokin pressu puutarhapöydän päälle ja pestä siinä päällä kuten viime vuonnakin :)

    VastaaPoista
  14. Ison talon suuret huoneet = isot matot ja monta ;D

    Tuohan on hyvä tapa pestä mattoja!

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!