jovela

jovela

maanantai 25. elokuuta 2014

Vanhoja villoja & uusia puuhia

Kyllä se nyt on syksy! Vettä vihmoo, välillä paistaa kuin hellettä pukkaisi ja heti perään taivas vetää taas synkempää peittoa päällensä ja jyrähtelee salamat sinkoillen. Se meinaa sitä, että syyspuuhat on syytä aloittaa (jipii!)

Eilen Jovelassa kerättiin pihlajanmarjoja, jotta saisimme niitäkin säilöön ennen kun linnut popsivat kaiken. Ymmärtääkseni marjoja voisi ja pitäisi kerätä myöhemmin, mutta minkäs teet kun siivekkäät ovat sitä mieltä, että maistuvat jo!



Marjat on nyt perattu, pesty ja pakastettu. Niistä tehdään myöhemmin pihlajanmarjahyytelöä ja likööriä. Osa marjoista kuivataan linnuille Böördikahvilaa varten (böördikahvila, miten odotankaan sen avajaisia!).




Koska monessa reseptissäni käytetään pihlajanmarja per kilo, pakastin marjat puolen kilon erinä. Niitä on siten helppo ottaa sopivassa määrin pakkasesta käyttöön. Pihlajanmarjojen happamuus taittuu hieman pakastuksen myötä ja marjojen luontainen makeus tulee paremmin esille.


On muuten aika sormiuuvuttavaa puuhaa tuo pihlajanmarjojen putsaaminen!

Gerdan puolella 

Villa Gerdan kuistin katolle on kertynyt jos mitä moskaa. Isäntä putsaili eilen kuistin kattoa. Osa työvarastosta muutti Gerdaan, joten sisälläkin hieman  laiteltiin ja eristeltiin hiirien ja muiden talviasukkaiden estämiseksi.



Kuistin katossa on havaittu pieni vuoto. Kovasti sitä vuotokohtaa eilen etsittiin, mutta mitään reikää katossa ei ole. Tuumimme, että kiinnitysnaulat ovat nousseet ja ehkäpä sellaisen kautta sitten vesi on päässyt valumaan sisälle. Naulat on nyt hoidettu ja tilannetta seurataan. Gerdalla tapahtuu muutakin. Rempsottava kivijalka-aukko on siistitty ja korjailtu laastitta, riittää kun talolla on riittävä tuki, ettei rakenteet painu. Gerdan tuvan eteen aletaan rakentaa tilapäistä klapisuojaa talvea ajatellen. Rakenteina käytetään trukkilavoja, joita meillä piisaa ja tietenkin sitten hieman nikkaroidaan kattoa ja muuta tukea. Tässä ollaan aloittelemassa puuhaa.Maa on tasoitettu, kivet kohdisteltu ja lavaa rontattu.




Mukavaahan se tuota Gerdaakin on hieman huoltaa, vaikka sen remontti onkin edessä vasta joskus huomattavasti myöhemmin. Ensin pitää saada päätalo kuntoon. Jotain pientä siistimistä kuitenkin on syytä aina harjoittaa.



Satoa

Omppupomppusatoakin ollaan korjattu. Puu on suunnilleen satavuotias ja omenalajike ilmeisimmin jotain keittiöomenalajiketta. Hapakkaa, sano. Omenoista tehdään omenakompottia ja makeaa jälkiruokalikööriä, joka maistuu mainiolle esimerkiksi vahvojen juustojen kaverina. Reseptejä pukkaa tuonnempana.



Eilen sade salli meille pieniä taukoja lorotteluunsa, joiden aikana kävimme laittelemassa keittiöpuutarhaa talviteloille. Sipulia nostettiin, kaalilootat tyhjennettiin, herneet muuttivat kompostilaan ja kopsuttelimme istutuslootia puhtaiksi rikkaruohoista. Ruusukaali on vielä pontevasti pystyssä ja sato kai hieman myöhässä. Annamme hänen yrittää saada pikkuruiset kaalinsa satokypsiksi. Jos ei onnistu, niin onhan tuota kivaa ihan katsellakin. Valtava kaalivarsi keskellä lootaa! Moista koskaan nähty!



Lampaantaljojen pesu

Lupailin lopputulosraporttia lampaantaljojen pesun jälkeen ja se tulee tässä! Korostan nyt, että taljoissa voi olla eroja. Tämä kokeilu koskee Ikeasta ostettuja taljoja sekä yhtä vanhempaa taljaa, jonka olen joskus ostanut kirppikseltä. Sen alkuperästä ei ole tietoa.

Pesimme siis lampaantaljat matonpesupaikalla kylmällä vedellä. Pesuaineena oli mäntysuopa. Ensin kastelin taljat vedellä niin, että ne muistuttivat hattaroita. Letkulla vaan niin paljon vettä päälle, että taljat ovat möyheitä. Sen jälkeen mäntysuopaa ja pehmeällä juuriharjalla harjaamista. Huuhtelu kuten alkukastelu - runsaasti. Tämän jälkeen harjasin taljat samalla harjalla, jolla ne pestiinkin, jotta karvat menevät samaan suuntaan. Käytimme taljat mattomankelissa, koska sellainen oli käytettävissä, mutta saman asian ajaa kun rullaa taljan kääröksi ja painelee siitä vedet pois. Taljat valutettiin mattorekillä ja kuivattiin kotona lappeellaan karvapuoli alaspäin. Ennen kuivumaan laittamista vanuttelin ja venyttelin taljoja hieman nahkapuolelta. Sen kerrotaan olevan eduksi taljan nahalle.Tämän jälkeen harjasin taljat kevyesti taaskin samalla pesuharjalla. Kun taljat olivat kuivat, harjasin ne vielä kertaalleen, sillä taljan villat menevät käkkärälle pesussa. Karvaa ei lähtenyt irti paljoa kaikista harjaamisista huolimatta. Pieniä palleroisia vaan.

Tässä on lopputulos. Taljat ovat mielestäni (ja vertailun perusteella) pehmeämpiä ja tuuheampia kuin ennen pesua. Mitään, en siis todellakaan mitään vaurioita havaitse. Taljat ovat kuin karhunpentuja, pörröisiä ja tietysti puhtaita.




Luin monen kokeneen, että taljan nahka parkkiintuu, eli kovettuu pesussa. Itselläni ei ole kokemuksia esimerkiksi konepesusta tai lämpimällä vedellä pesusta, mutta tällä tekniikalla näihin meidän taljoihin ei mitään nahan kovettumista tullut. Ehkäpä asiaan vaikutti myös se, että vanuttelin ja venyttelin nahkaa taljan ollessa märkä. Tässä vielä kuva kääntöpuolesta pesun jälkeen. 



Taljat ovat taas käytössä täällä. Niitä on ruokapöydän tuoleilla pyllyjemme alla, tuvan laatikkopenkkien päällä, nojatuolissa, työpisteen pöydän alla varpaita lämmittämässä ja loput ovat siellä ja täällä lattioilla. Meillä tosiaan on paljon taljoja. Vanha talo, puulattiat..



Keitä te ootte te uudet siellä?!

Jovelan talopäiväkirjaan on tullut paljon uusia lukijoita viimeisen viikon aikana (mistä tulitte, tumpsahtaen?!). Ajattelin siis uusia lukijoita varten tehdä tervetuliaisiksi pienen briiffin Jovelasta.

Jovela ennen ja nyt

Jovela on 1868 rakennettu talo ja tila Vakka-Suomessa. Sen rakensi nuori mies vaimoineen nälkävuosina, joten todennäköisesti taloa on rakennettu ns. nälkäpalkalla. Talon nuori rouva oli raskaana ja odotti kaksosia. Ensisynnyttäjälle tuohon aikaan taatusti huolestuttavaa aikaa, sillä Suomessa nähtiin nälkää ja ihmiset kuolivat jos eivät nälkään, niin sen aiheuttamiin tauteihin. Talon alkuperäiset asukkaat, Henrik Henrikinpoika ja Fredrika Jacobsdotter kuitenkin selvisivät, rakensivat talon ja saivat 5 lasta, joista viimeinen kuoli 2-vuotiaana. Muut elivät pitkään ja asuttivat osin tilaa. Jovelan pikkuhuvila on nimetty yhden tyttären mukaan Villa Gerdaksi.

Talossa on viimeksi asuttu 2000-luvun alussa, jonka jälkeen jo silloin huonokuntoinen talo jäi oman onnensa nojaan. Purkukuntoisen talon ja sen maat osti kiinteistövälittäjä, joka myi talon meille 2013. Olimme etsineet sopivaa taloa jo 4 vuotta, taloa joka olisi alkuperäiskunnossa. Jovelassa oli vaan romahtanut katto korjattu ja romahtanut salin lattia nostettu. Muuten talo oli oman onnensa nojassa surkeana. 

Taloa remontoidaan pääosin omin avuin. Ensin remontoimme joka viikonloppu ja lomat ajellen vuoden ajan joka viikonlopuiksi ja lomille Jovelaan. Taloon pääsimme muuttamaan virallisesti 1.4.2014. Saavuin talolle asukkaaksi silmät vedessä. Niin kauan odotettu hetki se oli.

Tässä on kuvia Jovelan salista, joka toimii olohuoneena ja työtilanani. Sali on viimeinen talon huone, jota ollaan laitettu kuntoon. Yksikään talon huoneista ei ole vielä valmis, mutta kaikkia voi käyttää ja se on tärkeintä.








7 kirjahyllyä luo salin toiseen päätyyn sopen, joka toimii sisävarastona kaikelle työsälälleni. Lämmittimen ja mankelin takana on suuri työpöytäsaareke, jonka äärellä voi puuhailla ja jonka ympärillä voi pitää 4-5 ihmisen palaveria tarvittaessa.



Jovelassa ei ole juoksevaa vettä tai viemäröintejä. Meillä on pihalla vankkurisauna ja palju. Vessahuoneessamme on pönttöuuni ja erittelevä vessa. Kakinduurat menevät säiliöön, josta pussi napataan pois kahdesti kuussa. Pisut lorisevat erilliseen säiliöön pihalle, jossa ne laimennetaan vedellä ja käytetään lannoitteena. Erotteleva vessa on kaikinpuolin yhtä hygieeninen ja hajuton kuin normaali vesivessakin. Ulosteita ei näe kun pöntön kannen nostaa. Erona on se, että vessaa ei vedetä ja se, että jätepussin joutuu ottamaan pois 1-2 kertaa kuukaudessa. Suurin ero on se, että ei tarvita viemäreitä tai vesiputkia ja se, että vessaa voi käyttää vaikka olisi viikon kestoinen sähkökatko. Vesivessaahan ei voi käyttää jos ei ole sähköä.

Tällaiselta näyttää vessahuoneemme, joka on vielä avointa tilaa käytävälle. Väliseinäasioihin paneudumme talvella, kun on aika siirtyä sisähommiin.




Yksi Jovelan ideologioista, jos nyt sellaista sanaa voi käyttää, on se, että pyrimme välttämään ylimääräisiä kuluja ja yhteiskunnan suoraan tai välillisesti tuottamia automaattipalveluita, kuten vesi ja sähkö. Emme ole missään mielessä yhteiskuntavastaisia, mutta oma porakaivo on meille paljuinemme ja keittiöpuutarhoinemme taloudellisempi vaihtoehto ja jos edes osan sähköstä voi tuottaa aurinkoenergialla, se on aina säästöä kotiin päin ja lisäksi olet oman itsesi herra. Jovelan talon päälämmitysmuoto on puu.

Osa asumisestamme ja koko elelystämme on suuntausta kohti omavaraisempaa elämää. Emme ole tavoittelemassa omavaraista elämää, se olisi jo kovin haastavaa, mutta lähtökohtaisesti yritämme tehdä sen, mihin kaksi ihmistä kykenee muiden töiden ja puuhien lomassa. Tämä tarkoittaa sitä, että kasvatamme osan ruoastamme itse. Olemme märkäkorvataustaisia ensikertalaisia, jotka ovat juuri korjanneet ensimmäiset satonsa keittiöpuutarhasta tyytyväisin mielin. Myöhemmin meille on tulossa kanoja ja vuohia. Ongimme kun sille tuulelle satutaan. Lähellä on sekä meri että järvi(ä).

Olemme myös preppaajia, eli meillä on hyvät kotivarat erilaisten tilanteiden, kuten pitkien sähkökatkojen, lakkojen, tuotantokatkosten, myrskyjen tai taloudellisen tilanteen muutoksien varalle. Tuvassamme on pakastin ja ruokakomero, eli pieni huone, jossa varastoimme ruokaa. Lisäksi tuvassa on suuri pantry-kaappi, jossa on lähinnä herkkuja ja perustarpeita. Avohyllyillä ja tupasaarekkeen laatikoissa on myös joitain arkikäytössä yleisiä raaka-aineita, joita täydennetään ruokakomeron varastosta.

Näissä kuvissa on tuvan arkivarastoja. Jovelan emäntä tykkää purkeista.




Jovela on itseasiassa kaksio (tupa, sali, kammari, vessahuone ja eteinen + kuisti), vaikka suurehkosta maalaistalon päärakennuksesta onkin kysymys. Näissä kuvissa on makuuhuoneemme, joka on talon pienin huone. Se on yli 5 metriä pitkä, mutta vain 2,7 metriä syvä. Plussapuolella suoraan sängyn jalkopäästä näkee keittiöpuutarhaan, sillä päädystä on 70 cm ikkunaan. Kanssamme taloa asuttaa kaksi kuvassa näkyvää koiraa, eli "Kakkoset" Milo ja Maya. Molemmat ovat löytökoiria ja kanssamme kaikessa mukana.

Makuuhuoneessa näkyy myös yksi remppaperiaatteemme, eli talon iän ja alkuperäisyyden kunnioittaminen. Meillä remontoidaan perinnetyylillä, aikalaismateriaaleja noudattaen aina kun siihen on mahdollisuus. Muoveja meillä ei näe kuin ketsupin nuttuna. Tuvan ja makuuhuoneen tapetit ovat perinnetapetteja 1800-luvulta. Ne ovat uustuotantoa, mutta hengittävistä materiaaleista perinnetekniikalla vanhaan malliin valmistettuja.





Olen yrittäjä. Keväällä 2013 eteeni tuli se, minkä tiesin olevan tuloillaan jo pari vuotta; poltin itseni melkein loppuun liialla työllä ja päällekkäisillä projekteilla. Olen edelleenkin sama tapahtuma-, juhla- ja tilaisuusjärjestelyalan yrittäjä, mutta päätyöpaikkamme sijaitsee Jovelassa. Puuhaamme, kokkailemme, remppaamme, laittelemme ja jaamme kokemuksia kokemistamme asioista. Olen siis myös downshiftaaja, koska toisen oli mentävä; entisen elämän tai koko elämän. Valinta oli täysin minun, valitsin Jovelan. Nyt työ ja eläminen yhdistyvät saumattomasti toisiaan poissulkematta. Arki on tullut hyväksi ja mielekkääksi.




Tässä sitä sitten nyt ollaan, melko päivälleen 4 kuukautta muutostamme. Kaksi kaupunkilaista on muuttanut maalle ja hakee hieman erilaista elämää, johon kuuluu paljon sellaista, miten ihmiset ennen elivät. Elämämme on muuttunut, huomaan sen itsekin.

Ystäväni sanoi viime viikolla, että olen nykyään koko ajan niin onnellinen. Se tuntui hyvältä. Hyvä olo siis näkyy ja välittyy myös ulospäin ja kun sen sanoo ihminen, jonka kanssa ollaan menty muutamakin kaikki mehut puristava projekti läpi periksi antamatta, annoin erityistä arvoa sille, että se sanottiin ääneen.

Tällaista täällä, Jovelassa. Intron mukaisesti syteen ja saveen, milloin mitenkin!

Tervetuloa siis uudet lukijat ja lämmin huiskutus teille ihanat vanhat lukijamme, jotka olette kannustaneet meitä jo monen vuoden ajan, ensin tälle taipaleelle kun talosta ei ollut tietoakaan ja usko meinasi välillä loppua ja sittemmin seuraten ja tsempaten meitä talon oston alkutohinoista sen asukkaaksi.

Kiitos!

Taivaltaan iloisin mielin taapertaen

Jovelan Johanna

35 kommenttia:

  1. Aivan ihana postaus jälleen kuvineen kaikkineen :)

    Vaikka olen moneen kertaan lukenut sekä tämän että osin vanhan blogisi tarinoita, oli tuo "kooste" aivan mainio!
    Sali on mukavasti jaettu erilaisiin toiminta-alueisiin. Nuo puolipyöreät pöydät ikkunan edessä viehättävät minua suuresti. Symmetrisyys näyttää hyvältä :)

    Taidan ottaa neuvosta vaarin ja poimia takametsästä pihlajanmarjat talteen lähipäivinä. Nyt kyllä pilajanmarjoja riittää, puut oikein notkuvat täälläpäin marjoja. Yrttien kuivatusta on myös tiedossa viimeistään viikonloppuna.

    Se on kyllä ihmeellinen juttu, miksi meidän pitää tehdä töitä niin tappotahdilla, että vasta ihan viimeisessä risteyksessä ymmärtää pysähtyä ja tehdä korjausliikkeen. Onneksi sentään korjausliike tuli tehtyä sielläkin. Perimmäisten kysymysten äärellä kun on käynyt, niin onnellisuus löytyy aika pienistä asioista ja läheltä. Itseään pitää rakastaa ja arvostaa, jotta sen voi osoittaa toisille.

    Iloa ja lempeyttä viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa hyvältä, kuten sun kommenttien sisällöt aina :) Sun elämä ja asenne kuulostaa olevan kohdillaan. Se välittyy omista kirjoituksistasi!

      Nautin kovasti kun täällä saadaan paikkoja hiljalleen kuntoon. Vaikka kaikki on ihan kesken ja puuhaa on joka huoneessa, tällä hetkellä on hyvä vaihe. Kun ulkona sataa ja sisällä ei ole vielä aika aloitella seuraavia projekteja, tulee hoidettua paljon kaikkea pientä.

      Mukavaa viikkoa sinne!

      Poista
  2. Vaikka olen ikiajat ollut lukijasi oli tätä historiikkia vaan taas niin mukava lukea..:) JA nuo kuvat sitten ....kaunista!!
    Taidan kokeilla taljan pesua tuohon Niilon taljaan..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Irmastiina :) Kokeile vaan tassukkaan taljaan pesua jos siltä tuntuu ja jos nahka lähtee parkkiintumaan, sitä voi kuulema öljytä nahkalle sopivalla öljyllä pehmoisempaan kuosiin :)

      Poista
  3. Olipa ihana kierros ja kertaus! Tuttua jo aiemmin luettua, mutta ei yhtään toiston tunnetta.
    On se vaan niin elämyksellistä tälläkin puolella kun joku elää noin, pitkälle omavaraisuuteen tähdäten.
    Hienoa, hienoa, hienoa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli oikeastaan ihan kivaa koostaa "so far" -tyylinen juttu ihan omaltakin kannalta. Tuli ajateltua asiaa jatkumona ja se havahdutti, että nyt tosiaan asutaan täällä. Muutto oli niin luonteva ja odotettu, ettei sitä ajatellut kuten olen muita muuttoja ajatellut. Nyt kun tätä kirjoittelin, palasin ajatuksissa siihen reiluun vuoteen, jolloin tosiaan ajoimme tänne 2,5 tuntia suuntaansa kerran viikossa ja sitten pois. Oli se melkoista!

      Poista
  4. Arvon Misis Jovela.
    Hildur-sisäkkönne, joka asuu nykyisin Astoriassa, on lähestynyt teitä Amerikanpreivillä. Se on lähetetty edellisen postauksen kommenttilooraan.

    Terveisin Keekis ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Keekis! Hildurin aineellistuminen on aina niin jännittävää! Heti hihkaisin isännälle, joka tuli sisälle kahville, että Hildurilta on tullut kirje ;D

      Joku päivä vielä teen näistä Hildurin kirjeistä jotain hauskaa, ellet pistä vastaan? Ne ovat todellakin helmiä ja olemme niistä niin kiitollisia :)

      Poista
  5. Pihlajanmarjoja onkin paljon tänä vuonna, sanotaan, että se tietää kylmää talvea. Minä vielä odottelen otollista poimintahetkeä, linnut herkuttelevat vielä pensasmarjoilla.
    Pihlajanmarjalikööri kuulostaa niin herkulliselta, että on pakko kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo pihlajanmarjoista ennustaminen on jännä juttu, kun se vaihtelee vastakohtina eri puolella Suomea. Toisilla paikoilla meinataan, että jos on vähän marjaa, tulee kylmä ja luminen talvi ja toisaalla taas ennustellaan kylmää talvea jos on paljon marjaa. On olemassa oikein sanontakin, että pihlaja ei kahta samana vuotena kanna, marjaa ja lunta. Se tosin viittaa lumen määrän ennustamiseen, ei suoraan lämpötilaan. Joku tutkija oli sitten oikeen ottanut asiakseen tutkia tätä väittämää ja sen eri näkemyksiä ja tullut siihen lopputulokseen, että marojen määrällä ja talven säällä ei ole mitään johdonmukaista tekemistä toistensa kanssa. Pihlaja tekee säännöllisesti isomman sadon ja siihen jonkin verran vaikuttaa mennyt kevät ja kesä. Tylsää! ;D Olisi paljon hauskempaa ennakoida talvea pihlajan kantamien marjojen perustella.

      Teen pihlajanmarjalikööriä ei ensi, mutta seuraavalla viikolla kun äitinikin on täällä, joten laittelen sitten reseptiä jos haluat sillä mun versiolla kokeilla :)

      Poista
  6. Moi sinne Jovelaan! Minähän se tässä, uusi lukija. Jossain blogimaailman sivupoluilla seikkaillessani tuli tämä sun blogisi vastaan ja piru vie jotta meni illan suunnitelmat ihan uusiksi, jäin nimittäin koukkuun! Kovasti olen lukenut ja saanut voimia ja hyvää mieltä. On nimittäin todella tarpeen joskus (tosi usein) saada vähän vertaistukea koskien elämää vanhassa talossa. Itsellä on super rankka jakso elämässä alkamassa, kun opinnot alkavat toisella paikkakunnalla ja lapset ovat vielä niin pieniä! Sitten on tämä talo, josta paitsi saa voimaa, niin myös vie. Jatkan lukijana ehdottomasti ja imen itseeni teidän downshiftingiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tea! Kivaa kun nakuttelit itsestäsi :) Kuulostaa siltä, että sulla on todellakin haastava ja kiireinen jakso edessä. Jos saan ehdottaa, niin yritä mennä se ohi etappeina. Joskus isojen juttujen katselu kokonaisuutena pistää polvet notkumaan kun saavutettava asia tuntuu niin suuren taakan alla lepäävältä. Tuo voi myös kääntyä toiseen suuntaan, eli antavaksi osaksi elämässäsi :) Saat omaa aikaa ja omaan elämään henkilökohtaista sisältöä - jos nyt osaan tämän asian oikein ilmaista.

      Vanhan talon kanssa, jos sitä korjataan ja muutenkin toki, saa kulumaan paljon aikaa. Se voi ja ihan taatusti kuormittaakin silloin jos aika tuntuu olevan kortilla. Tsemppiä sinne tuohon vaiheeseen elämää!

      Poista
  7. Kirjoitin pitkästi ja sitten se hävisi :(

    Olen siis myös uusi lukia ja sehän johtuu siitä, että kun tänne eksyy, niin koukussa on!

    Blogi on ihana ja teillä on käsittämätömästi energiaa!

    Vesivessasta on pakko kommentoida sen verran, että niin kauan kun vesitornissa piisaa vettä, se toimii myös sähkökatkojen aikan. Mutta jos sähkökatko jatkuu pitkään, eivät pumput tietenkään pysty sitä täyttää.

    Ihanaa syksyä Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh! Bloggerissa on ollut paljon jos mitä ongelmia jo parin viikon aikana. Kiitos paljon palautteesta!

      Hyvä tarkennus tuo vesitorniasia. Maalla kuitenkin sekin voi tyssätä samoin tein kun tulee sähkökatkos, eikä kaupungissakaan vesitornin kapasiteetti ole kummoinen. Edellisen pitkän sähkökatkon aikana (asuimme siis PK-seudulla pienkerrostalossa) vessan toiminta lakkasi parissa tunnissa. Olimme tuolloin reilun vuorokauden ilman sähköä.

      Ihanaa syksyä myös sinne :)

      Poista
  8. On se ihana tuo Hildur:) Lukuisten uusien ja vanhojen kirjautuneiden lisäksi on varmaan jokunen muukin tälläinen kirjautumaton. Niin olen vanhanaikainen, etten edes tiedä miten tuonne kirjaudutaan, ei ole veispuukkia eikä muutakaan. Sähköposti on, sekin yhteinen miehen kanssa:)) Mutta hyvin on mennyt kohta 50 vuotta! Joka ikinen päivä käyn täällä katsomassa ja ilahdun aina niin näistä uusista tarinoista. Tämä jotenkin niin sopii minun vanhakantaiselle maailmankatsomukselle; täällä ei valiteta alituiseen jostakin (vastoinkäymiset otetaan vastaan, jos niitä on tullakseen), ei keikistellä päivänasuissa eikä mainosteta jotain jonninjoutavaa! Aamen:) Iloista sadonkorjuun jatkoa! Terveisin Maalaisemäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hildur on helmi! En ollenkaan lakkaa ihmettelemästä sitä kunniaa, mikä osaksemme hänen vierailuittensa osalta on langennut! Käsittämättömän lahjakas kirjoittaja tuo Keekeläinen!

      Kiitos ihanasta palautteesta! Kylläpä lämmitti mieltä. Olen meinaan itsekin hieman nenää tuhautellut nykyajan jatkuvasta narinatyylistä. Mistä moinen tullutkaan tavaksi, hyh!

      Lukijaksi voi halutessaan kirjautua tuolta yläoikealta, jossa näkyy kirjautuneita lukijoita. Se se vaatii esimerkiksi Gmail-tunnukset. Lukea voi ilmankin, joten mitäs tuosta sen suurempia ihmettelemään ;)

      Hyvää sadonkorjuuaikaa sinnekin :)

      Ps. on muuten ihanaa kun olet täällä. Joskus on aina jotain kysyttävää ja on niin mahtavaa kun saamme teiltä vinkkejä eri asioihin!

      Poista
  9. PS: Mari T:lle on pakko laittaa viestiä, että täällä maalla, jossa olemme oman vesipumpun varassa, vedentulo lakkaa sillä sekunnilla kun sähköt katkeaa. Onneksi on lähde tuossa sadan metrin päässä, sieltä vaan sitten ämpärillä vettä tupaan:)
    Maalaisemäntä

    VastaaPoista
  10. Täällä myös yksi melko uusi lukija ilmoittautuu... :) Oli kiva lukea pieni kertaus, vaikka olenkin koittanut vanhoja juttuja lukea ja päästä juoneen kiinni :) Teillä on mahtava "ideologia" ja olen todellakin samaa mieltä siitä, ettei tarvitse olla yhteiskuntavastainen, jotta voi kyseenalaistaa nykyajan "pakko tehdä niinkuin on tapana tehdä" -jutut ja tehdäkseen omia ratkaisuja.

    Meillä kiikutaan maalaiselämän ja nykymenon välimaastossa, muutimme uudehkoon hirsitaloon virkeään kylään maaseudun rauhaan ja käydään kaupungissa töissä. Kasvimaa ja ulkosauna laitettiin ensimmäisenä, mutta omavaraisuudesta ollaan kaukana. Haaveissa on saada lähitulevaisuudessa vielä isompi pakastin ja maakellari, johon saisi mehuja ja juureksia säilöön. Nyt olen teidän innoittamana ajatellut myös ruokakomeron perustamista, koska pidän kaupassakäyntiä melkolailla vastenmielisenä touhuna. Sähkökatkoihin saimme tottua jo heti ensimmäisenä talvena ja nyt niihin ollaankin jo entistä paremmin varauduttu.

    Yksi asia, mistä haluaisin kuulla on se, miten selviätte nykyajan "sääntelystä" ja normiviidakosta: onko rakennuslupien kanssa tullut vastaan jotain yllätyksiä, tai miten nykyajan määräykset on soveltunut teidän taloon (esim energiatehokkuus-, esteettömyys- ja vesieristysmääräykset - tosin, teillä ei taida olla mitään, mikä vesieristyksiä vaatisi) Tuntuu että nykyään on niin hulluja määräyksiä, ja mielikuvani on, että vanhoihin taloihin niitä on järjetöntä soveltaa. Saako niihin jotain helpotuksia jos kyseessä on vanha talo? Osa tietysti koskee vain uudisrakentamista...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloitan tuosta lopusta :) Ei niin minkäänlaisia ongelmia. Kun talo on vanha, siihen sovelletaan erilaisia säännöksiä ja niin kauan kun et ala muuttamaan asioita, ei tarvita byrokratiaakaan. Hirsien korjaaamiselle ei onneksi olla keksitty vieläö direktiivejä ;D Meillä ei ole tosiaan vesieristyksiä, eikä niitä tarvita, kun ei ole putkia ja viemäreitäkään. Nuo säännökset tosiaan koskevat sellaisia tilanteita, kun talon ominaisuuksia muutetaan ja rakennetaan uutta vanhaan. Meillä ei ole mitään sellaista, eikä tule :)

      Ruokakomero on osoittautunut aivan helmeksi. Näen sen vaikutuksen talouteemme jo nyt ja on se kieltämättä mukavaa, kun on aina mistä ottaa. Kovin koukuttavaa puuhailua! Emmekä mekään omavaraisuutta tavoittele, se olisi nykyaikana todella haastavaa, mutta hyödynnetään kaikki se, mitä voidaan ja se jo itsessään on suuri muutos!

      Mukavaa syksyä sinne omaan torppaanne :)

      Poista
  11. Ihania syksyisiä juttuja. Likööriohjetta odotellen :-)
    Kertaus oli mukavaa luettavaa, vaikka olenkin jo aikoinaan ne hetket blogisi parissa viettänyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laittelen likööriohjeita tulemaan kun ryhdyn siihen puuhaan tuossa syyskuun toisella viikolla :) Äitini kanssa taas hääräilemme ;)

      On niin ihanaa, kun olette jaksaneet mukana tässä touhussa. Matkaa onkin jo tovi takana! :)

      Poista
  12. Moikka Jovelan emäntä! Kauhulla odottelin sun infoa noista lampaantaljoista, että miten niiden kävi pesun jälkeen. Omani joskus pesin ihan käsin vaan...koppuraksi meni. Yhyyyh ja oman lampaan talja vielä. Kyllä harmitti ja silloin olin tietty niin tyhmä, että en tota öljyämistä tajunnut. Leipäohjetta pitää ihan ehdottomasti kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauhulla odotan, että joku tuhoaa taljansa pesemällä tällä tekniikalla, mutta itselläni ei mitään ongelmia ollut ;)

      Poista
  13. Kiitos kertauksesta! Sitä oli mukava lukea. Mahdottoman mielenkiintoista on tuo teidän preppaus- ja omavaraisuusideologiakin. Siitä, kuten myös muitakin postauksia odottelen innolla ja uteliaana. Inspiroivakin on tämä sinun blogisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ElliS :) Nuo ovat kovin luontevia tänne, siis tietty omavaraisuus ja preppaaminen :)

      Poista
  14. Mukava blogi ja hauska lukea viljelyistä, sadoista ja säilönnästä ja tietenkin upeasta työstä jota teette kauniin talon puolesta, mutta miten ihmeessä saat noi kaikki tavarat mahtumaan? Välillä tuntuu että Ikean tai Tiimarin koko varasto on "räjähtänyt" teidän kotiin. Myös tavaroissa vaikka ovatkin kaikki kauniita ja toisiinsa sopivia "less is more".

    Mutta niinhän se on, että keskeneräistä ei saa arvostella ;))

    Ihanaa syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! Siinäpä osuva kysymys johon voin vastata että EN NIIN MILLÄÄN! ;DD Tiimaria (ewww) tosin meillä ei ole lainkaan, kun en sitä ketjua ole käyttänyt vuosikausiin kertaakaan edes kirjekuorien hankintaan, mutta Ikean mööpeleitä meillä on vanhasta kodista siirtynyt tänne jonkin verran ja on tuolla pari kynttilänjalkaa ja lamppuakin Ikeasta. Mutta noin muuten, selitys on siinä, että tässä talossa ei ole ainuttakaan kiinteää kaappia tai ylipäätään säilytystiloja, jollaisia yleensä kodeissa on ja osittain työni vuoksi joudun aika usein pyörittelemään eri somisteita käsissäni, jotka sitten jäävät hetkeksi blogin kuviinkin elämään. En aina jaksa korjata niitä pois (laiskiainen). Eteisessä meillä on yksi komero, joka on edelleen täynnä muuttolaatikoita. Omat kaapit taas säilövät astioita, vaatteita, liinavaatteita ja työtavaroita yms. Meillä siis on todellakin normaalia enemmän tavaraa näkyvilläkin, enkä ihan minimalistisesta pidäkään omassa kodissa, mutta osa, ja suoraan sanottuna iso osa tavaroista on näkösällä, koska niille tarkoitettuja säilytystiloja ei kertakaikkiaan vielä ole ;) Seuraavaksi tuvassa tulee tähän muutos, kun pääsemme ylipäätään tekemään toisen seinän valmiiksi kiinteiden kalusteiden osalta. Se kuitenkin odottaa itseään kunnes puuhella on asennettu. Sen jälkeen vasta pääsemme mitoittamaan toisen puolen köökistä. Sama tilanne salissa, vessahuoneessa ja itse asiassa kaikkialla ;D

      Mukavaa syksyä sinnekin! :)

      Poista
  15. Heipä hei Jovelan väki! Minäkin olen jo noin muutostanne asti kirjautumatta seuraillut elämäänne ja hengessä kovasti mukana kaikin puolin, on niin mukava seurata puuhianne. Ainut asia, mikä on tullut mieleeni, että eikö teidän lähistöllä todellakaan ole missään kunnollista lähdettä, mistä saisitte vettä, ihan "sääliksi käy", kun joudutte raahaamaan juomaveden kaupasta? ....uskon kyllä, että teidänlaiset ihmiset ovat siitä kyllä jo selvää ottaneet. :) Leppoisaa ja touhukasta syksyä, ja voin luvata, että lukijana jatkan minäkin, kuten ylempänä eräs toinenkin "maalaisemäntä" kertoi. ;)

    VastaaPoista
  16. Huomenta Irma ja kiitos :)

    Kyllä tässä on lähdekin ja vedenkäyttöoikeuskin olisi, mutta lähde sijaitsee tuolla naapurin laitumen laidalla melkoisessa ryteikössä, joten tiskivesi haetaan kesämökkiläisten tapaan kanistereilla kylältä ja osa juomavedestä kaupasta. Kaikkea vettä ei siis tarvitse ostaa. Tuo vedennouto on muotoutunut niin rutiiniksi muiden käyntien yhteydessä, ettei sitä enää oikeen ajattelekaan. Oisko noin kerran viikossa, kun kanisterit täytetään, suunnilleen 90 litraa kerralla 10-16 litran kanistereihin. Tämä on taas niitä "kaikkeen tottuu" juttuja. Tuo vesiasia ei meinaan tunnu meistä rasitteelta lainkaan. Siihen on tottunut jo aikaa ennen kun muutimme tänne ;)

    VastaaPoista
  17. Mukavaa kun kirjoitit pienen yhteenvedon :) Olen jo pidemmän aikaa seurannut (hiljaa) blogiasi ja tästä on kyllä tullut yksi parhaista. Ihanaa että kirjoitat niin tunteella ja haluat jakaa elämääsi myös meille tuntemattomille. Niin ja lähes joka kerta kun klikkailen blogin sivulle täällä on uusi päivitys! Vanhat talot ovat ihania, toivottavasti itsekin joskus sellaisen omistaisin. Kiireetön, kelloton ja maanläheinen elämä maalla olisi ehkä parasta mitä tiedän.

    Kiitos ihanasta blogista!

    VastaaPoista
  18. Hei Jovelan emäntä!
    Minä olen yksi näistä viime viikkoina ilmaantuneita uusia lukijoita. Eksyin tänne etsiessäni jotain tuunausneuvoa netin syövereistä. Pidän kaikenlaisesta vanhasta roinasta (veljeni kommentti aarteistani :) ), vaikka olosuhteista johtuen asunkin uudehkossa talossa.

    Jäin mielenkiinnolla odottamaan jatkoa tarinalle lampaantaljojen pesu (itselläni on varastossa pesua kaipaava valkoinen talja), ja muutenkin olen käynyt ahkerasti kurkkimassa blogiasi.

    Historiapläjäys oli mukavaa luettavaa, varsinkin, kun vielä en ole ehtinyt perehtyä noihin alkupään kirjoituksiisi.

    Seurailen varmasti Jovelan kuulumia jatkossakin, varsinkin Gerdalle olen menettänyt sydämeni!

    Mukavaa syksyn alkua teille,
    - Ansu

    VastaaPoista
  19. Hei! Täällä uutena lukijana ajattelin myös muutaman sanasen sulle kirjoitella. En ole blogimaailmoihin vielä aiemmin oikein hurahtanutkaan, mutta sattumoisin löysin tämän sinun blogisi ja jäin myös koukkuun! Kirjoittajana olet loistava ja vaikka oletkin aikaansaava immeinen, niin et siitä kovin suurta numeroa näytä nostavan. Tykkään siis tyylistäsi :)

    Meillä on nyt valmistumassa uusi hirsitalo ja eletään hektistä rakennusvaihetta, Kuitenkin kaikki vanha niin elämisen kuin tavarankin muodossa kiinnostaa kovasti. Talomme on maalla ja odotan innolla, että pääsen sinne toteuttamaan kaikkia ideoitani ja kaivelemaan romuaarrelaatikoitani. Meidän talo tulee olemaan nykysysteemeillä varusteltu, mutta voin yhtyä ajatuksiisi kaikkeen tottumisesta asuttuamme kesä tontillamme olevassa vanhassa mökissä. Kun kesän jälkeen palattiin kotiin, tuntui oudolta, kun vettä sai hanasta.

    Pihlajanmarjojen hyödyntämistä pohdin itsekin täällä, mutta pitää laittaa vinkit korvan taa ja ottaa ne sieltä sitten jonakin tulevana syksynä! Kiitos siis sinulle, jään innolla seuraamaan blogiasi!

    Valoa ja iloa sinne

    toivottelee Marja

    VastaaPoista
  20. Minäkin jostain tupsahdin tänne vasta :) Kuulostaa kovin kotoisalta :) Harmaaseen torppaan ei myöskään tule juoksevaa vettä ja ruokaa tämä kaupungista vasta maalle muuttanut kasvattelee myös pihallaan (kanat,vuohet, possut, lampaat, mehiläiset yms). Preppaus on mullekin tärkeä juttu.

    VastaaPoista
  21. Hei Johanna,

    Löysin vasta blogisi ja olen ahminut sitä nyt viikon verran paloina, aina kun vain suinkin ehdin. Niin moneen fiilikseen ja ajatukseen pystyn samaistumaan. Ihanaa, elämänmakuista tekstiä, kiitos siitä! Ja aivan mahtavaa, että olette uskaltaneet downshiftaamaan. Itse olen samaisella elämän reunalla eli jotain pitää muuttaa radikaalisti tai elämä ei enää ole iloista sellaista. Liiallinen kiire, ruuhka ja tungos ja liian vähäinen aika keskittyä mihinkään aitoon ja olennaiseen. Meillä on kuitenkin 5 henkeä plus koira ja en voi yksin päättää asioista. Aina voi kuitenkin tehdä valintoja, vaikka ei koko kakkua syödäkseen saisikaan. Luen ja intoilen jatkossakin ja kirjoittelen myös omaa vaatimatonta blogia. Aivan ihanaista syksyä sinne teille ja todella nauttikaa elostanne ja olostanne upeassa Jovelassa! Terv. Satu

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!