jovela

jovela

lauantai 13. syyskuuta 2014

Arjen tohinoissa

Jopas on pitänyt kiirusta Jovelassa! Viime ja tämä viikko on mennyt tiiviisti leipätöiden parissa sen tutun numerosarjan 24/7 hengessä. Intoa ja puhtia kuitenkin riittää, joten antoisaa aikaa tämä on ollut. Saan upota oikeen kunnolla ideointiin ja puuhiin - se vasta passaa! Kotipuuhat ovat pakostakin jääneet paitsioon, mutta olen yrittänyt joka päivä kuitenkin varata ainakin tunnin kotoisille arkipuuhille, joista kuitenkin pidän eniten tässä maailman elelyssä. Se on ollut sitä normaalia; saunaa, paljua, kokkailua, siivoamista, koirien rapsuttelua, kirjoja, äänikirjoja, puuhastelua.. mitä milloinkin.

Niitä arkisia puuhia

Ensimmäistä kertaa muuton jälkeen sain uskollisen mankelimme taas käyttöön. Se ei ole vanha mankeli, vaan pari vuotta vanha sähkövekotin, mutta olen mankelipöhkö ja se, ettei ole ollut mankelointipaikkaa, on harmittanut. Nyt otin ilon irti, tökkäsin töpselin pistokkeeseen ja jumputtelin menemään kerralla koko huushollin liinavaatevaraston. Olin kovin tyytyväinen siinä rullaillessani. Samalla höpöttelimme isännän kanssa ja katselimme leffaa - tai minä silleen syrjäsilmällä, miten nyt puuhastellessa tulee jotain katsottua.



Tuo viimeinen rulla ei ole pussilakana, vaan tuoksuvaa liinavaatepaperia, jollaista laitan kerrosten väliin. Laatikkoon mahtuu 3 kerrosta pussilakanoita, joiden väleihin laitan tuoksupaperia. Liinavaatteet tuoksuvat aina suloiselle ja mahdollinen kosteus imeytyy paperiin.



Olen yrittänyt aloitella aamun kaikessa rauhassa, sytytellyt kynttilät, tehnyt tulet uuniin ja lätkäyttänyt edellisenä iltana kohoamaan laitetun leipätaikinan pataan. Koskakohan olemme viimeksi syöneet kaupan leipää? Taitaa olla ainakin se pari, kolme viikkoa.




Böördikahvilaan on tehty herkkumuffareita.



Tässä "marjaversio" - niitä kuivattuja pihlajanmarjoja.



Pihlajanmarjalikööri ja omenalikööri ovat tekeytymässä.



Oman maan aarteita on kerätty ja syöty. Vaikka lantut ovat pieniä ja hassun muotoisia, ne ovat todella maukkaita kuten pienet lantut usein ovat suuriin verrattuna. Porkkanaa ja palsternakkaa piisaa vielä paljon. Perunaa on niin, ettei tiedetä mitä sillä kaikella tekisi, kun mihinkään erikoisjärjestelyihin ei nyt ole aikaa.



Isäntä on hakannut klapeja kottikärrykuorma (tai useampi) kerrallaan.



Kolmostalvisuojan katto on nyt paikoillaan, mutta kesken. Klapit eivät tosiaan ole kiinni pikkuhuvilan seinissä. Rakenteiden ja seinän väliin mahtuisi vaikka koiramme kävelemään. Kuvassa sitä ei tosin näe, mutta jos katsoo tarkkaan vasemmalle yläkulmaan, näkee, että aurinkohan se sieltä läpi paistelee. Kovasti on isäntä pistänyt kirvestä heilumaan, sillä klapivarastot alkavat olla jo kovasti komeat.



Syksyn myötä mattoja on lisätty lattioille. Päivisin on ollut suloisen lämmintä, mutta illalla jo viilenee selkeästi ja muutaman kerran on ulkoyölämpö ollut tuossa 5-7 asteen välillä. Pönttöuunia on polteltu joskus iltaisin. Ei olla paleltu!




Koirat nauttivat huovista ja taljoista. Mai ottaa aurinkoa tuvan ikkunapenkillä ja Milo köllii äitini kanssa divaanilla. Äitini on ollut täällä lepäilemässä kuluneen viikon.




Isäntä on raivannut ryteikköä takapihalla. Taas yksi alue, joka ollaan saatu vallattua takaisin! Jipii! Näin se eteni! Romautettava kiesitalli ihka ensimmäistä kertaa näkyvillä!





Tämän raivaamisen myötä olemme saaneet kokolailla reilun puolet tontista vallattua takaisin ryteiköstä. Enää ei meinaa muistaakaan kuinka umpiryteikköä tämä koko tontti on ollut.

Tuo syreeniviidakko siistittiin yhdessä. Lopuksi ronttailin jäljelle jätettyjen syreenien juurelle irtokiviä, joita meillä piisaa joka puolella. Näin maisema avautui pienellä karsinnalla.





Isäntä on valloittanut verstastakin, jonne suunnittelee itselleen työtiloja. Isäntä pohtii myös josko lähtisi vielä opiskelemaankin. Ties vaikka Jovelassa vielä taottaisiin rautaa (olen ajatuksesta kieltämättä ihan täpinöissäni!) Saapi nähdä mikä lopputulos on - piankin! 

Tämä verstas oli joka tapauksessa melkein palkkien korkeudelle saakka täynnä talolle jätettyä tavaraa lankuista rojuun ja isäntä kaipasi itselleen suojaisaa puuhatilaa. Eipä ole enää täynnä rojua ja päästään laittelemaan tuokin tila hyötykäyttöön. 




Samalla pelastettiin 4 paria kivoja vanhoja suksia. On Kilpaa, Järvistä ja Valtosta. Jos vaan saadaan lunta talvella, pari lumiukkoa saa sukset alleen!




Tomaatit puskevat edelleen hedelmää keittiöpuutarhassa. Ne jopa kukkivat taas! Ihan outoa! Mutta eivät pihkanat kypsyneet vaikka kuinka ystävystytin tomaatteja omenoiden kanssa, paperipussissa ja ilman. Vasta kun laitoin ne lautaselle kuvun alle, tyypit päättivät punastua.



Tällaista täällä on ollut viimeisen 2 viikkoa (ja tulee olemaan seuraavat 2). Koska ylimääräistä aikaa ei ole kirjaimellisesti lainkaan, blogissa ollaan normaalia hiljaisempia. Kun istuu muutenkin koneella 14-16h päivässä, ei mitenkään jaksa enää sen lisäksi katsella pikseleleitä ruudulla. Toisaalta ei ole juuri mitään kerrottavaakaan. Tämä postaus kuulostaa ehkä siltä, että täällä on huhkittu menemään jos minkä puuhan parissa, mutta parissa viikossa tunnin tai kaksi päivässä puuhaamalla syntyy kertapostaukseen paljon asiaa. Oikeasti täällä ollaan oltu Jovelamielessä aikalailla hissukseen.

Ihana syksy!

Aamut ovat sumuisia ja kauniita, valoa riittää vielä, illat ovat lempeitä ja pimeitä. Jovelassa on tuoksunut mausteille, lämmölle, joka syntyy kynttilöistä ja palavasta puusta pönttiksessä ja täällä on eletty normaalia arkea työtä ja vapaa-aikaa sovitellen. En vaihtaisi tätä mihinkään, en edes siihen lottovoittoon, jota mainostetaan viikottain kaikkialla.

Huomaatteko, miten iltaisin unettaa jo aikaisemmin? Huomaako joku muukin siellä heräävänsä normaalia aikaisemmin? Itselläni on nyt meneillään se aika syksystä, jolloin haukottelen (parhaillaankin) jo aikaisin illalla ja toisaalta herään hyvin levänneenä tuntia tai kahta normaalia aikaisemmin, enkä millään malta olla tarttumatta päivän askareisiin. Syksy on omalla tavallaan lupauksia täynnä, kuin sallivampi uusi alku kevääseen verrattuna. Jos paistaa, on energinen. Jos sataa, mieli halajaa kaikkea kodikasta puuhaa. Syksy on tasapainoista aikaa!

Vuosi sitten tähän aikaan olin kovin uupunut vaikka "mitään" ei olisi ollut erityisesti. Nyt puuhaan isompaa projektia ja vaikka työsarka on valtava, olen intoa täynnä. Miten iloinen siitä olenkaan! Elämä on tässä ja olen itse läsnä. Miten ihmeellisen yksinkertaista!

Ihanaa syksyä sinne teille kaikille! Palaan blogimaailmaan taas kun joudan. Tämä kuukausi kuitenkin tulee olemaan hiljaisempaa täällä blogissa.

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna

22 kommenttia:

  1. Pitäisiköhän itsekin kokeilla tuollaista kupua tomaattien kypsyttämiseen. Eivät rontit tee ollenkaan valmista. :/

    Muistahan ottaa aikaa itsellesi siellä kiireiden keskellä. Hommat ei tunnetusti tekemällä lopu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tuo kupu toimi hyvin. Sen sisällä on lämmin ja tyypit punertuivat parissa päivässä. Kokeilepa!

      Oma aika on kyllä kaiken a ja o! Muistutan itseäni tämän tästä siitä, että pitää tauotella, vaikka juuri nyt työn alla oleva projekti onkin kerrassaan ihanaa puuhaa ja se loppuu konkreettisesti parin viikon päästä kun projekti on ohi :D Silti, ainahan mulla jotain uutta on mielessä ja tulossa. En ole paikallaan olevaa tyyppiä, mutta silti on hyvä muistutella itseään siitä, että liika on liikaa.

      Se on vähän sama juttu kuin tuo kuistin ja eteisen välissä oleva ovi. Aurinkoisista päivistä huolimatta pitää osata sulkea se ajoissa tai muuten tulee vilu - totesin eilen ;D

      Poista
  2. Terveiset ahkeralle Isännälle ja puuhakkaalle Emännälle. Paikat siistiytyvät pala kerrallaan. Matotkin löysivät arvolleen sopivat paikat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervehdys takaisin Opa Kos! Aurinkoista sunnuntaita sinne!

      Poista
  3. Lämpimät terveiset ja iloa sinne tohinoiden keskelle! :) Hurjan tuntuisesti olette taas paiskineet "Jovela-hommiakin" niin pienellä ajalla. Hattua nostellen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dängjuu, dängjuu sinne saaristoon! Jovelapuuhat on niin mukavaa vastapainoa. Se heti-konkreettisen työn jälki näkyy, vaikka vaan vartin jotain tekisi :)

      Poista
  4. Hyvää syksyä Jovelaan;) Kiva oli kuulla kuulumisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää syksyä sinnekin, Hyvä Mieli :) Mukavaa kun on syksy ja millainen syksy meillä onkaan! Ilmat aivan upeita!

      Poista
  5. Komeita suksia :)
    Ryteikköjen siivoamisessa on jotain terapeuttista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ryteikköraivaus aiheuttaa voittajafiiliksen ja kun maisema avartuu, sitä pysähtyy katselemaan paikkoja ihan uudella tavalla. Kyllä tämä tästä vielä taipuu vähäryteikköläksi ja jos saamme ne vuohet tiluksille, saavat popsia menemään loput ;D

      Poista
  6. Innolla ja vähän jo huolestuneena odottelin uutta päivitystä. Ehdin jo ihmetellä, että ollaanko Jovelassa taudin kourissa vaiko työkiireitä? Täällä on kanssa tehty syksyisiä puuhia. Luumu-aronia hilloa olen keitellyt ja omenapiirakkaa paistanut. Aronian oksista tein kranssin puusaavin kannen päälle ja siihen sitten tökkäsin lyhdyn keskelle. No, kivahan siitä tuli =). Sienimetsässä on tullut kierreltyä ja kanttarellipiirakkaa on syöty. Sammaltakin on tullut työstettyä palloiksi ym möhkäleiksi jotta sitten isompaan syys asetelmaan olisi somistetta. Ja ensi keväänä mullakin on laatikkopuutarha. Syksyn aikana se saadaan siihen kuntoon, että keväällä laitetaan laatikot paikalleen ja lisätään multa. Mulla yleensä hieman rönsyilee kaikki ideat ja niin tällekin projektille kävi. Kaikkea kivaahan sinne tarvii väsätä.Ympärille tulee mm. valkoinen lauta-aita niinkun Nalle Puhissakin on Kanilla lauta-aita. Nyt jään unelmoimaan lisää uudesta puutarhastani ja toivotan Jovelaan ihanan kuulakkaita ja kirpeitä syyspäiviä. Terkuin Virpi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sielläpä on ollut puuhaa jos mitä! Tuo aita kuulostaa niin suloiselta! Meillekin on aitaa tulossa, mutta se tehdään risuista tuonne keittiöpuutarhan taustalle. Ehkä lokakuussa, kunhan joutaa. Paras aika olisi ennen lunta, mutta pakkassäällä.

      Mulla saattaa tulla aina välillä pidempiä taukoja blogin suhteen. Joskus työ vie kaiken ajan hetkellisesti, mutta yritän silti päivitellä kuulumisia, talopäiväkirjaksi kun tämä on tarkoitettu :)

      Poista
  7. Teillä todella käden jälki näkyy. niin paljon on paikat muuttuneet.
    onnellista syksyä sinne Jovelaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaiset raivaushommat ovat niin pakitsevia - ja klapipuuhat. Nykyaikana niin moni homma on sähköistä, ettei mitään konkrettista näekään, joten tällaiset peruspuuhat ovat enemmän kuin mieluisia :)

      Iloista syksyä mummelilaan!

      Poista
  8. Heipä hei sinne Jovelaan. Ehdin myös jo pohtia, josko olet saanut flunssan pahemman muodon ja makaat siellä kanveesissa. Onneksi siis et :)
    Oi ihanaa mankelointia! Minä pidän myös mankeloinnista ja ehdotomasti lakanat ja pyyhkeet mankeloin aina. Lapsuudenkodissani aikanaan aina myös manklatiin liinavaatteet ja ihan ipanana muistan pyörittäneeni sellaista ison puumankelin veiviä, jotta telat pyöri - raskasta se ipanana oli, mutta tosi tunnelmalliset muistot on tuosta jääneet... nostalgiaa :D

    Ja jälleen vinkkiä täällä vailla - mistä olet tuota tuoksuperia hankkinut? Menee minullakin ostoslistalle...
    Silittämisetä en niinkään pidä, mutta siitä tuoksusta kyllä. Teen myös noista hetkistä aina mukavia, eli kuuntelen radiota siinä samalla.

    Tänne asti voin aistia tuon tuoreen leivän tuoksun. En ole vielä saanut aikaiseksi kokeilla leivän tekoa reseptisi mukaan, mutta ajastaan kokeilen kyllä.

    Linnutkin saavat herkullisia appeita siellä. Tuon kiesitallin ulkolaudat ovat niin kauniisti patinoituneet, vähän niin kuin meillä maalla vanha sauna, joka sai purkutuomion. Otettiin talteen ne laudat, jotka olivat vielä kierrätyskuntoisia ja olen niistä puuhastellut laatikoita yms.

    Paljonhan siellä on kaikkea saatu aikaan. Hurjia työpäiviä sinulle ajallisesti kertyy, mutta toivottavasti vaan kyseessä on projektiluontoinen rutistus. Niin ja ihanassa ympäristössä saat tehdä työtä, josta selvästikin nautit!

    Mukavaa sunnuntaita ja ensi viikkoa sinne arjen juhlaan :)

    VastaaPoista
  9. Tällaista tämä aina välillä on, hommia, jotka nielevät kaiken ajan, mutta niitä ei kuitenkaan mahdutetan vuoteen kuin muutama. Nyt on sellainen ajanjakso, joka kestää vielä tuonne lokakuun alkupäiville saakka.

    Mun mielestä on ihanaa mankeloida (sama homma, radio, sarja tai äänikirja/kuunnelma seurana) ja inhoan silittämistä ;D Nuo tuoksuvat paperit tilasin joskus yli vuosi sitten www.marksandspencer.com, mutta niillä ei näytä olevan niitä enää :( Olivat edullisia, 5,- pakkaus ja postitus Suomeen oli hupaisan halpa. Vastaavia on ollut myös Laura Ashleyllä, mutta kolminkertaiseen hintaan :( Tuoksupaperia voi tehdä itsekin. Valitse joku miellyttävä liinavaatetuoksu ja suihkuttele sitä luonnonmateriaalipaperiarkeille tai suoraan liinavaatteille.

    Ps. mulla on joulunaikaan jouluksi valitut pussilakanat, lakanat ja tyynyliinat etukäteen tuoksutuksessa. Laitan ne erikseen omaan lootaansa ja mukaan muutaman kangaspussukallisen kanelia, kaardemummaa ja maustepippureita. On meinaan makoisat tuoksut aatonaattoyönä, kun vaihdetaan puhtaat vuodevaatteet jouluksi.

    VastaaPoista
  10. Mahtavia syksyisiä kuvia ja -tunnelmaa! Ihana sumu :-)
    Kiesitallin harmaat laudat ovat niin ♥♥♥♥, innolla odotan mitä jatkokäyttöä niille keksitte.

    Toivottavasti isäntä pääsee opiskelemaan, aikuisiällä opiskelu on aika miellyttävää ja motivoivaa puuhaa! Työpaja näyttää jo hyvältä!

    Laitatko jossain välissä ohjetta tänne, miten liköörit teit?

    Aurinkoisia päiviä Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huikeat usvat täällä on ollut joka aamu! Aivan taianomaista, kun aurinko puskee valoaan usvan läpi. Kiesiksestä tosiaan puretaan laudat ja hirretkin pois. Paljon kelpoa tavaraa kunhan sen aika on.

      Laitan likööriohjeet kyllä :) Koska molemmissa on menossa ensitesti näille nimenomaisille, laittelen reseptin vasta kun ovat hieman tekeytyneet, jotta voin todeta toimiviksi :)

      Mukavaa alkavaa viikkoa sinne <3

      Poista
  11. Kaikki kuulostaa niin ihanalta. Olet kyllä ihan superemäntä, kun pyöräytät leivät tuosta vain itse. Oli taas hyvä muistutus itsellekin tehdä leipää, edes joskus :)

    Tunnistan niin tunteesi tuon ryteikön kanssa, meillä myös kulma kerrallaan raivataan ja kaivetaan pihapiiriä esiin. On kyllä ihanan palkitsevaa, vaikka kovaa hommaahan se!

    VastaaPoista
  12. :) Tuo leipä on kyllä niin helppo ja vaivaton, että ei tarvitse jauhopeukaloa ollenkaan. Tekeytyykin itsekseen, kunhan muistaa vaan ottaa uunista ulos ;D

    Ryteiköt! Alan kallistua sille kannalle, että ryteikköraivaus pitäisi ottaa stressinpoisto-ohjelmaan laajemmaltikin. Sellaiset voittajafiilikset siitä puuhasta saa, että muut murheet eivät samaan kroppaan mahdu! Työlästä se on, likaista ja hikistä hommaa, mutta tietää jotain tehneensäkin. Mulla selkä ei kestä raivausta määräänsä enempää ja jälkilöylyissä selkä kiukuttelee aina, mutta on se sen arvoista!

    VastaaPoista
  13. Minneköhän se viestini taas katosi, ja mitä siihen mahdoinkaan kirjoittaa???
    Ainakin että meilläkin harrastettiin torpalla viikonloppuna ryteikköterapiaa ja että sydäntä särkien jouduimme kaatamaan luumu-, kriikuna-, omena- ja kirsikkapuita sekä pihlajia kun ovat onnettomat kasvaneet liian lähekkäin. Ja että välillä käytiin tuulettumassa raikkaassa merituulessa, oli kyllä mielettömän lämmintä. Kaikin puolin onnistunut viikonloppu, mutta kotiin oli taas lähdettävä ja teidän kirkon kohdalla vilkuttelin Jovelaan päin:)
    Mukavaa työviikkoa toivottelee Kirsi

    VastaaPoista
  14. Ihanan energinen postaus! Mua niin harmittaa kun oon ollu tosi paljon iltavuorossa ja sitten kun olis aamuvuoro niin työpäivä venyykin iltaan asti. Meidän julkisivuremppa on vielä ihan kesken kun T tuli kuumeeseen ja mä en uskalla kiipparoida maalaamaan katonrajaa. Sotkujakaan en oo vielä ehtinyt siivota töiden takia. Ärsyttää. Kuinka hauskat noi sukset, mun äitin tyttönimi on Valtonen :D

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!