jovela

jovela

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

# Gerda # Risuaita

Oho, mikä sunnuntai! Jos viikko on mennyt koneella kökkien, nyt sai läppärin luukku olla tiukasti kiinni, sillä pistimme hulinaksi pihalla! Nämä uskomattoman upeat syyspäivät suorastaan vaativat luokseen nauttimaan auringosta. Meillä kun tuota raivattavaa löytyy, teimme lisää tilaa auringolle.

Gerdan edusta kaipasi hieman huomiota. Nuo nurkkapuskat tien laidassa tursuilevat joka suuntaan ja näkyvyys tielle on huono kun lähtee autolla pihasta.




Kävi siinä sitten mielessä - kun olin juuri aamusella lukenut Autuas Olo -blogistin kukkasipulikirjavinkin, että jos meinataan epäonnistua kevätkukkien kanssa, pitäisi kukkasipuleille olla jonkinlainen istutuspaikka. Gerdan eteen olen ne kuvitellut, tuohon kivijalan eteen siis. Huomatkaa nurkkapuskat! Viimeinen tilaisuus!


Puskat meinaan saivat kyytiä a' la minä ja samalla isäntä loihti lanta-multaseoksesta ja ylijäämätiilistä mainion kukkaloistoalueen.



Puskat pois ja kukkaistutusalue tilalle! Näen jo kaikki ne lumikellot, perunanarsissit ja mitä niitä nyt sitten onkaan tuossa edustalla, kun kevät taas saapuu.


Entä se toinen hästäkki? No se on sitä itseään, eli nyt alkoi se viime syksynä mainittu perinnerisuaitojen kasaaminen. Meillähän on oli tuossa Gerdaa vastapäätä, saman tien laidalla tämä tilanne:



Ihan pikkasen on ryteikköä sielläkin. Nuo romppeet tuossa ovat hetkellisesti siirretty pois Gerdan seinustalta, koska tuossa laiteltiin juuri sitä kukka-aluetta, mutta kaikki muu on sitä itseään; r-y-t-e-i-k-k-ö-ä. Pihan sisäänajo, hyh!

Risuaita

Risuaitoja on tehty varmaankin siitä alkaen, kun jotain piti raivata ja samalla aidata. Itse tutustuin eri tekniikoihin ja ihastuin n. 400 vuoden takaisin menetelmin. Oikein upeita aitoja taivutellaan tukien lomitse, mutta rustiikkisemmassa versiossa risut ja pienet puut vaan painellaan tukitolppiensa väliin. Aita muodostuu itsekseen vuosien saatossa risua lisäämällä. Osa oksista saattaa lähteä uuteen kasvuun, jolloin syntyy elävä aita. Aita syntyy nopeasti ja se on helppo tehdä. Ilmainenkin se on!

Aidan kasaaminen

Ensin siis pistetään ryteikkö nurin, karsitaan joitain runkoja ja tehdään niistä tuet. Keltainen tanko on rautakanki, jolla tukien kuopat hakattiin maahan. Hanskat ovat isännän. Puuhahuumoria. Tukia laitettiin n. 1,5 m välein.


Sitten alkaa varsinainen aidan valmistus ja se menee suunnilleen näin: kaada, karsi, nosta tukien väliin, paina, kaada, karsi, nosta tukien väliin, paina jne, eikä aikaakaan, kun aita on valmis! Tässä vaiheessa aita on kovin vihreä, mutta lehtien kuivuttua siitä tulee risuaita, joka tiivistyy vuosi vuodelta kunhan muistaa lisätä risua aina välillä. Risuaitaan (sen rinnalle) voi istuttaa kukkivia köynnöksiä, villiviiniä, elämänlankaa.. mitä nyt haluaa, jos haluaa, jolloin aita peittyy hiljalleen kukkiin ja köynnöksiin..

Sivuhuomautus: Miten aina onnistun seisomaan niin, että kaikki on kummasti kallellaan?! Isännän verstasrakennus - se jota ei aloituskuvissa edes kyennyt kunnolla näkemään, on kallellaan, mutta ei se sentään noin pahasti ole syliin tulossa!

Aita joka tapauksessa näyttää tältä:



Karsimme siis pois pusikkoa ja pikkupuita urakalla. Puita taisi kaatua kymmenisen. Suurin osa suunnilleen ranteen paksuista, mutta mukana oli muutamia hieman suurempiakin puita. Ei kuitenkaan mitään kunnolla suurta, vaan juuri sellaista ärsyttävää ryteikönmuodostajaa, jotka yhdessä villiintyneiden puskien kanssa valtaavat pihan. Poissa ovat Gerdan puskat ja pihatien laitaryteiköt. Ensimmäinen risuaita on tehty. Ei hullummin kahdelta yhtenä sunnuntaipäivänä.



Huijasin! "Eikä tässä vielä kaikki" voisi sanoa. Meinaan tuossa kukkaloota-gerdapuskat ja risuaidan välissä kävin järkkäämässä ja rymsteeraamassa työtilaani. Se oli päässyt hieman sekaiseen olotilaan, tavaraa tursuili ja lootat olivat sekaisin joten oli syytä rauhoittaa tilaa, jotta pääsen sotkemaan sen uudelleen ensi viikolla!

Työtilassa näyttää siltä, että siellä ei olla tehty mitään ja ulkona näyttää siltä, että siellä on tehty paljon. OOo! Miten loistava sunnuntai! Passeli kerrassaan! Mankelikin löysi oman paikkansa! Nokkosen puraisu hieman polttelee kinttua ja selkä kiukuttelee, mutta pyh sanon minä! Jos ei missään tunnu, ei mitään ole tehnytkään ja tässä oli sitä tekemisen makua, jota jo kaipasin. Takapuolta ehtii puuduttaa taas koko tulevan viikon.



Kun viimeinen korsi oli taitettu, sauna olikin jo valmis ja kömmimme äitini jälkeen isännän kanssa lauteille rentoutumaan. Nyt jo köllin puhtailla pahnoilla sängyssä. Unettaa! Mikä päivä! Unen tuloa ei taida joutua odotelemaan kauaa. Ihanan väskä olo kerrassaan. Huomenna sitten taas arkisiin puuhiin (sotkemaan työtilaa) ja ihmettelemään mitä viikko tuleekaan tuomaan tullessaan. Saapi nähdä ja sopii kertoa - ja niin sitten teen täällä, kun taas touhuilta joudan.

Hyvää yötä ja kauniita unia toivottelee

Jovelan Johanna

16 kommenttia:

  1. Hienon kukkapenkin sai Gerda rinnalleen. Voin jo nähdä tuossa upean kukkaloiston keväällä. Teillä kaikki tuntuu tapahtuvan kädenkäänteessä, tehokas viikonloppu. Minä olin naapurissa omppuhillotalkoissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppuhillotalkoot kuulostaa hyvältä! Omppusiideritalkootkin voisivat olla kivat! Saas nähdä tuleeko kukkaa vai kortta - jos siis ylipäätään muistan hankkia ja laittaa ne sipulit maahan ennen kun maa on jäässä ;D

      Poista
  2. On kyllä hemmoteltu niin upeilla syysilmoilla ettei ole tehnyt mieli kekkuloida sisätiloissa/koneella viikonloppuisin yhtään! Risuaidan tekemistä ollaan myös pyöritelty päissämme, kiva lukea kuinka se käytännössä tapahtuu. (Ei vaikuta ollenkaan niin työläältä kuin mitä aluksi ajattelin!)

    Mutta siis kukkasipulit? Kevätkukat? Onkohan multa mennyt (taas) jotain ohi? :D (Ehtiikö ne vielä viikon päästä?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän kepeästi aita nousee, sen kun nostelee oksaa tasaisesti tukien väliin ja lopuksi voi hieman siistiä reunoja jos on tarvetta.

      Toivottavasti sulla ei ole mennyt ohi, koska sitten on mullakin ;D Tuo on vasta se istutuspenkki. Täällä ei ole istetutettu mitään vielä. Taitaapi olla vielä niin, että ne sipulit kannattaisi istuttaa vasta hyvinkin myöhään syksyllä (?) Joskus loppukuusta/kuun vaihteessa/sen jälkeen ;D meinasin laitella kukkasipulit maahan. Ne tietty pitäisi hankkia kai ensin? ;D

      Poista
    2. En ole sitä Sailan kirjaa lukenut, mutta kyllä minä viime syksynä istuttelin sipuleita vielä marraskuulla....tiedä sitten oliko liian myöhään,,mutta kun maa oli sulaa :D
      Nyt en ole vielä uhrannut ajatustakaan moiselle...eihän sitä näin kesäkeleillä!

      Kovasti olette aikaan saaneet siellä, minä oon vain laiskotellut!

      Poista
    3. Mitä nyt tuossa eilen hieman kukkasipuleita katselin, niin tuntui olevan syys- ja lokakuu niihin merkitty istutusajaksi :) Riippuu varmaan myös säistä tai siis lämpötiloista tuo istutusaika. Sulla on kyllä niin upea puutarha, että taidat tehdä muutenkin kaiken justiinsa oikeaan aikaan ja tavalla!

      Poista
  3. Oi mikä aita! Minnehän voisin kasata samanlaista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihalle? :D Noihin menee sitä risua tosi paljon, koska aita painuu alaspäin nopeasti. Meiiläkin aita on jo painunut sunnuntaista :)

      Poista
  4. Kyllä maisemat pesi silmänsä, niin kuin isälläni oli tapana sanoa :-)
    Siistiä ja kaunista!
    Kukkapenkki on varmasti keväällä kaunis, Gerda taustallaan.

    Olen innoittamanasi tehnyt pihlajanmarjoista likööriä ja hilloa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hauska sanonta! Ja on ihan outoa, kun silmä ei ole vielä tottunut siihen, että tielle näkee nyt kunnolla ;)

      Pihlajanmarjasato on kyllä huikea tänä vuonna. Voidaan sitten tehdä sun kanssa tahoillamme vertailevaa maistelua ;)

      Poista
  5. Tulipas jälleen siistiä jälkeä - ja avarutta tiluksille :) Kyllä ootte ahkeria!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä muutokst on niin selkeitä edelleen. Ihan sama mitä tekee ja aina muuto on parempaan suuntaan ;D

      Poista
  6. Kylläpä piha muuttui! Onko tuossa siis risut kumossa kasalla vaan noiden tukien välissä? Mä oon joskus haaveillut sellaisesta pajuaidasta, mutta ei se varmaan multa onnistuisi.. siis tälläisestä: http://www.kolumbus.fi/willipaju.anjaporomaki/willipaju.anjaporomaki/willipaju_elavapajuaita2.2.jpg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne taitellut aidat ovat NIIn hienoja, mutta meillä ei into ja pitkäjänteisyys niihin yllä. Näissä risuaidoissa, jollaiset meille tulee, risut tosiaan nostetaan pitkittäin sinne tukien muodostamaan kujaan. Tukia sitten hieman sen mukaan, kuinka pitkää risua siihen aitaan tulee. Mitä lyhyempää, sen tiuhempaan tuetkin. Risua lisätään tarpeen mukaan, kunnes aita on halutun tiivis :)

      Poista
  7. Sielläpä ollaan taas oltu ahkeria...ja minkä aidan olettekaan saaneet aikaan...hienosti hyödynnetty risut...kierrätystä parhaimmillaan...ei tartte hävittää risuja muuten...ja maisema tuli siistiks kera kukkapenkin...
    Minua kiinnostas vielä muutama postaus taaksepäin se liinavaatteiden väliin laitettava paperi..mistä sitä saa ostettua...kiinnostas kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo aidat on meille pelastava oivallus, siis oivallus siinä mielessä, että törmäsin ideaan. Tuota mallia on tosiaan käytetty Briteissä jo satoja vuosia. Meillä kun raivataan niin paljon, kaadetaan puita ja pusikoita, olisimme ihan pulassa kaiken sen raivausjätteen kanssa. Nyt ne menevät hyötykäyttöön ilmaisiksi aidoiksi ja luontainen poistuma ei kuormita luontoakaan. Win-win sanoisin!

      Ne liinavaatepaperit on tilattu M&S:ltä Briteistä viime vuoden keväänä ja valitettavasti niitä ei enää ko. verkkokaupassa ollut, kun tarkistin asiaa nyt. Löysin sieltä kuitenkin kahta muuta versiota, mustikkaa ja kukkaa :)

      http://www.marksandspencer.com/MSSearchResultsDisplayCmd?&searchTerm=Drawer+Liners&langId=-24&storeId=10151&catalogId=10051&categoryId=0

      Kurkkaapa tuolta :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!