jovela

jovela

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Päiväni piikana

Tänään sain hieman tuntua siihen, millaista on ehkä ollut olla piikana tässä talossa, tai missä talossa tahansa iso- ja iso-isoäitiemme aikaan. Aamujemme ilo, blogilukijamme "aamun lukija" kyseli eilen, onko meillä tehty jo viimeinen sadonkorjuu ja mainitsi, että yöpakkaset tulevat. Seuraan hyvin tiiviisti säätiedotteita yleensä, mutta viimeisessä tiedotteessa ei oltu ennustettu vielä yöpakkasia. Muutos oli tullut ja tännekin lupailtiin ensi viikolle parille yölle -4 pakkasastetta. Tulipa vipinää kinttuihin! Isäntä oli hiomassa patakaappia verstaallaan, joten vetäisin punaiset kumpparini jalkaan ja painelin kakkoset vanavedessä kohti köökkipuutarhaa. Siitä alkoikin melkoinen homma!

Olemme syöneet satoa koko kesän ja syksyn. Sitä on jo säilötty ja pakastettu, mutta kottikärryt silti piti ottaa avuksi, ei noita muuten olisi tupaan saanut.



Sitten alkoi putsaaminen. Ämpäreittäin ja vadeittain. Olipa tämäkin varsinainen homma ensikertalaiselle (kuvassa vain osa juureksista tietysti), mutta pientä siihen verrattuna kun illalla pesin kottikärryllisen juureksia yksi kerrallaan! Hildur, oi Hildur, tuo mainio virtuaalipiika/sisäkkömme kävi mielessä! Olisin puolivälissä antanut munuaiseni vaihtokaupassa yhtä vanhanajan Hilduria vastaan!



Tänään sitten alkoi punnitseminen ja pilkkominen, sillä tarkoituksena oli tehdä maukkaita juureslaatikoita sunnuntaipaistien lisukkeiksi tuleville syksyn ja talven viikonlopuille. Pidän paistisunnuntaiperinteestä ja meillä onkin yleensä sunnuntaisin jotain paistia, ankanrintaa tai ylipäätään jotain kokoliharuokaa. Noh, tuumasta siis toimeen..



Menneen maailman Hildurit eivät olisi moisista saaneet nauttia, mutta tämä emäntä kyllä osaa viihdyttää itseään puuhatessaan järkeviä. Vaikka saareke oli pullollaan kulhoa, konetta ja vuokia, mukaan piti saada mahtuman läppäri, jolta katsella Komisario Lewistä. Biotakka oli kovin sopiva alustaksi. Ja sitten hommiin..



Pilko, keitä, soseuta, sotke! Liukuhihnana ainakin kolme toimintoa menossa koko ajan samaan aikaan.



Kippaa vuokiin, kuorruta, koristele, vuole voita päälle ja paista.



Nuuhki valmiita ruokia ihastuneena. Levitä valmiita ja paistoa odottelevia vuokia joka tasolle. Muista merkitä vuoat kunnolla, jotta ystävän vierailuja varten tehdyt lakto-gluttanegat eivät mene missään vaiheessa sekaisin tavallisten kanssa.



Toista kunnes olet tehnyt 16 litraa juureslaatikkoa, pari lanttulaatikkoa, keittänyt ja soseuttanut pelkkää porkkana-palsternakkaseosta keittoja ja juures -duchesseja varten. Jäähdytä, pussita ja pakasta soseet. Katso tiskivuorta pökertymättä ja ajattele taas Hildureita!

Jos jollain siellä on valtaisat juuressadot tai juuresruoat noin muuten kiinnostavat, laitanpa tähän tuon juureslaatikkoni ohjeen. Se on kerrassaan maistuvaa paistien ja liharuokien lisukkeena noin ylipäätään. Yleensä tarjoilen sitä paistin lisäksi valkosipulikurkkujen, jonkin hyytelön ja paistikastikkeen kanssa. Jos tarjoilusta jää juureslaatikkoa yli, loput voi paistaa uunissa duchessen tyyliin seuraavana päivänä joko sellaisenaan tai lisäämällä muutaman keitetyn ja soseutetun perunan sekaan. Tämä juureslaatikko on mukaelma keskiaikaisesta serkustaan.

Juureslaatikko a'la Jovela

Käytän yleensä porkkana-palsternakka (3:1) tai lanttu-porkkana-palsternakka seosta, jossa on 2 osaa porkkanaa, 1 osa lanttua ja 1 osa palsternakkaa.

Yhtä (yhteen laskettua) juureskiloa (pesty, putsattu) kohti:
1 dl korppujauhoja, jotka imeytetään
2 dl kermaan, joihin lisätään
2 rkl siirappia ja
1 tl kanelia tai keskiaikamaustetta (valmis seos) ja
1 muna

Juurekset pilkotaan, keitetään suolatussa vedessä ja soseutetaan ilman vettä. Muut aineet saavat imeytyä sillä aikaa keskenään. Juuressose sekoitetaan muihin aineisiin. Tarkista suola. Kippaa seos voideltuun vuokaan, tasoita, ripottele pinnalle korppujauhoja ja tee lusikalla pintaan kuviointi. Vuole jääkaappikylmästä voista lastuja vuoan pinalle. Paista 200C, määrästä riippuen n. 45 min - 1,5h. Itse teen juureslaatikot yleensä 2 litran vuokiin, joiden paistoaika on n. 1h.

Kymmenen kuvaa kesään

Niin moni on tämän tehnyt ja niitä on kiva seurata. Nyt teen meillekin oman. Olkoon tämä reuhkala ensimmäinen kuva. Keittiöpuutarhan puoli kaipaisi hoitavaa kättä ja siimaleikkurimiestä, mutta emäntä on ollut muissa puuhissa ja isäntä omissaan, joten tältä se näyttää kun ei toviin jouda mitään tekemään.


Kesän perään en haikaile, vaan nautin tästä upeasta syksystä sen kaiken annin myötä. Odotan ensimmäistä talvea talossa sen asukkaana. Olen iloinen siitä, että on ylipäätään neljä vuodenaikaa, vaikka pimeys ei olekaan itselleni aina ihan helppoa siedettävää. Nyt on kuitenkin puutarhan aika päästä hyvin ansaittuun lepoonsa. Sen anti meille on ylittänyt kaikki toiveemme. Vailla mitään kokemusta olemme ensikertalaisina saaneet sadon, josta on riittänyt syötävää pitkin kesää ja syksyä ja nyt saimme vielä melkoisen satsin juuresruokia ja niiden raaka-aineita pakastettavaksi. Olen enemmän kuin tyytyväinen. Ensi viikolla nostelemme vielä perunaa ja teen siitä sitten osittain pakkaseen ruokia.

Kannattiko? No kyllä! Pelkästään tänään sain pakastettavaksi n. 3 kuukauden edestä sunnuntaipaistin lisukkeita, eikä ne tokikaan kaikki ole tuota juureslaatikkoa. Myös joulun lanttulaatikot ovat nyt jo tehtynä ja se on kertakaikkiaan niin sykähdyttävä juttu, että voisin tirauttaa tipan simmusta. Ensimmäistä kertaa omaan joulupöytään oman maan lantuista tehtyä lanttulaatikkoa. Oi miten meinaan rinta rottingilla kantaa herkkua pöytään kun joulu tulee!

Tällainen sunnuntai tällä kertaa täällä. Huomenna jaksaakin taas tarttua arjen askareisiin työsaralla. Pää on tyhjennetty muilla puuhilla ja kroppaakin rasitettu, sillä eihän tällainen puuha mitään kevyttä kokkailua ole, kun se lähtee saappaat jalassa ja kourat mullassa. Ensi viikolla isännän pajaopinnot jatkuvat. Saapas nähdä mitä jännää ehkä jo ensi viikolla syntyy!

Ps. tänään ei taideta pönttikseen paljoa puuta laittaa yön viileyttä karkoittamaan. Täällä tuoksuu kuin maustekaupassa ja lämpömittari näyttää sisälämmöksi 24. Sellaista se on, kun koko päivän tuvassa paistuu ja kiehuu!

Entisten ja tämän ajan Hildureille ja käsityötaitajille hattua nostaen (Hildur, oi Hildur, mikä tiskivuori täällä onkaan!)

Jovelan Johanna

33 kommenttia:

  1. Sadonkorjuu on mukavaa puuhaa! Meillä nostettiin tänään viimeiset perunat ja porkkana, lantut jätin vielä koska ne sietää vähän hallaakin. Ja pakastimeen ei mahdu mitään sillä silppusin sinne omenaa talven mehuja varten. Saatiin omppuja ihan liikaa.
    Omaan maan ruokien makua ei kyllä voita mikään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla kovasti samat puuhat monella meneillään :) Meillä on vain yksi omenapuu, joka tekee kunnolla omenaa ja senkin sadon kanssa ollaan ylituotannossa. Täytyy katsoa jos vielä siideriä tekisi, jos joutaa :)

      Poista
  2. Voi ihme, miten sinä jaksat painaa noita kotihommia! Sullahan on siellä pystytetty juureslaatikkotehdas :D Tänne asti voi aistia tuoksut ja tuunelmat puuhapäivästäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on mun lempipuuhia! Tietty tuollainen isompi satsi on työläs, mutta on se silti niin mukavaa! Ajatus lepää kun kropsuttelee menemään ;)

      Täällä leijuu edelleen kanelin ihana tuoksu <3

      Poista
  3. Onpas teillä huiman hieno saalis ja omasta maasta! Upeaa! Voin hyvin kuvitella ylpeytenne määrän.
    Meillä on marjoista tehty vähän sitä sun tätä, marja-aroniaa piisaa täällä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensikertalaisten isoksi yllätykseksi, kyllä!

      Marja-aronia on herkullinen! Äitini on tehnyt siitä hyytelöä ja se oli todella hyvää!

      Poista
  4. No kertakaikkiaan wau!! Ja hyvä kun varoitit pakkasesta, minulla on vielä tomaattejakin pihalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on meilläkin! Täytyy tänään hakea viimeiset sisälle kypsymään. Meidän pöhköt tomskut kukkivatkin vielä :D

      Poista
  5. Voi minkä urakan teit! Mutta olipa teillä mieletön sato. Tosi hienoa, kun sait jo ensimmäisenä vuonna aikaiseksi kasvattaa noin kattavan juuressatsin. On varmasti aivan mahtava maistella talven pimeinä sunnuntai-iltapäivinä noita herkullisia oman maan lisukkeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi naapurin hevoslanta olla se paras lannoite, muuta meillä ei sitten laitettukaan lootiin. Ensi vuodeksi pitää kyllä saada tehtyä jonkinlaiset juuressäilytyslaarit ruokakomeroon. Porkkana, lanttu ja palsternakka ovat ensi vuonnakin kasvatuslistalla.

      Poista
  6. Ohhoh huh huh :O Melkoiset työn olet tehnyt. Ihan mahtavaa <3

    Tuli tässä mieleen (en muista ootko tästä kirjoitellut), että millaiset systeemit teillä on sähkökatkon varalle? Ettei mee sitten isot työt ja suuret ruokamäärät hukkaan syysmyrskyillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun eilen illalla laitettiin loorat pakkaseen ja laitoin kannen kiinni, tuli sama asia taas mieleen. Jos se sähkökatko on alle 10h, niin ei hätää, sillä tuossa on hyvä ylläpitoaika ja kun pakastin on täpötäynnä, se ei siitä ihan heti lähde lämpötilaansa pudottamaan niin, että ruoat kärisivät. Mutta kun se katskos voi olla päivänkin, kaksi, on ollut tunnetusti pidempäänkin (ei tosin meillä), niin muistutin taas eilen isäntää siitä, että se agru pitää nyt muistaa hakea. Muuten voi tulla kallis paukku jos jostain syystä tulee pidempi sähkökatkos. Itse kasvatettujen ja -valmistettujen menettäminen harmittaisi todella paljon ja pakastin on täynnä paistia sun muuta rahallakin mitattuna arvokasta, joten kyllä tuo asia pitää nyt hoitaa pikimmiten pois - kaiken varalta!

      Poista
  7. Tuo juuresloota menee kokeiluun, kun isännän kanssa olemme todenneet, että kun on vähemmän perunaa niin vatsa kiittää. Omaa satoa ei ole, mutta lähellä on tilamyymälä, josta saa ainakin alkuun hankittua tuoreet tykötarpeet. Kiitos reseptistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten mukavaa! Maistele sitten kanelin, siirapin ja suolan määrä :) Ne selkeästi on sidonnaisia juuresten oman maun vahvuuteen. Joskus laitan hieman enemmän, mitä tuossa on mainittu ja suolaa lisään lopuksi jos sille on tarvetta :)

      Poista
  8. Tännekin alkoi juureslaatikon tuoksua tulemaan :).. Mieletön urakka, mutta on sen arvoista aivan varmasti. Punajuurivuokaa juuri tänään tein, mutta eipä ollu juurekset itse kasvatettuja. Meilläkin on vielä perunan nosto edessä, on nimittäin laitettu yksi peruna kasvamaan!:D Hyvässä lykyssä tulee useampi peruna. Maa-artisokkasato on hieman runsaampi ja sillä ei ole vielä kiirettä. Mukavaa alkavaa viikkoa:) Reseptistä kiittäen "iltalukija" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua ihan harmittaa kun punajuuri (niin kauniskin vielä) on sellainen juures, jota en oikeen saa käytetyksi. Pitäisi kyllä. On kovin outoa, että en esimerkiksi pidä lainkaan lantusta raakana, enkä oikeastaan ihan sellaisenaankaan, mutta kun sen yhdistää muihin tai tekee lanttulaatikoksi, voisin melkein elää sillä ;D

      Tsemppiä perunan nostoon! :D Eiköhän siitä juhlallisesti saa yhden aterian ;D Itse meinaan tehdä hieman tilaa tuonne pakkaseen ja laittaa sinne jouluksi esikeitetyt uudet perunat valmiiksi. Meillä on pieni pottuprobleemi täällä. Pottua olisi vaikka kuinka, mutta säilytyspaikkaa ei ole. Pitänee jotain keksiä!

      Poista
  9. Uskomattoman ahkerana olet ollut, pelkkä ajatuskin hengästyttää! Meillä oli eilisen 10 tunnin risusavotan jälkeen lepopäivä, tuli kyllä tarpeeseen. Käytiin ystävien mökillä, ei siis tarvinnut edes ruokaa laittaa. Ja nyt ajellaan taas kotiin päin, sinne jäi torppa muutamaksi viikoksi ihan yksikseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 10 tunnin risusavotta, huh, huh! Mun kohdalla kävisi kyllä niin, etten varmaan seuraavana päivänä pystyisi liikkumaan ollenkaan selkäni kanssa. Olette varmasti saaneet huikeasti aikaan kun noin kauan jaksoitte moista hommaa! Torpalle on sitten kiva taas palata :)

      Poista
  10. Huh, minkä urakan olet tehnyt...mut on se vain sit ihana ottaa oman sadon tuotteista tehty laatikko pöytään....ihan varmaan entisajan Jovelan tyyliin...oikein sydäntä lämmittää moinen ajatus♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen pohdin, kun siinä surauttelin yleiskoneella niitä soseita ja katselin samalla sarjaa Areenasta, että kyllä niillä ennen on ollut kovasti puuhaa kun ei ole ollut apuvälineitä samaan tapaan. Toisaalta on sitten ollut apukäsiä enemmän, mutta on niitä ruokittavia suitakin ollut vastaavasti enemmän.

      Katselen tässä ikkunasta ulos. Kovin on syksyisen hämärä aamu tänään. Pianhan se jo kai talveksi muuttuu tuo maisema ja siirrytään täälläkin sisähommiin. Pääsee kantelemaan looria pöytään essun helmat heiluen :)

      Poista
  11. Minä vietin eilisen päivä melkolailla samoissa puuhissa. Jatkojalostin omenasatoamme talveksi, säilöin ja keittelin mehua, nostin maasta loput porkkanat ja sipulit. Koko päivä meni, mutta hyvä mieli jäi. Ja voin kertoa, että blogistasi olen saanut lisäinspiraatiota ja motivaatiota näihin puuhiin. Kuivattelin jopa pihlajanmarjoja linnuille talveksi.

    Ihania syyspäiviä ja työniloa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Arjen iloja myös sinne! Kuulostaa siltä, että sielläkin on puuhailtu kovasti ja voin vain yhtyä tuohon sanomaasi, että kaikesta tällaisesta saa niin hyvän mielen!

      Poista
  12. Jostain syystä Jovelassa tuonkin kaltainen "työleiri" näyttää niin idylliseltä ja mukavalta :-) Ja lähes tunnen sieraimissani tuvassa leijuvan tuoksun..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Asiathan ovat usein sellaisia, joiksi ne tekee ja kokemuksetkin vähän sitä, millaisena ne ottaa. Kyllä mun selkä kiukutteli jälkikäteen, mutta niinhän se aina tekee. Mitäs siitä, muuksi se ei muutu, kiukutelkoot ;) Tuo kokkailupäivä oli kieltämättä mukava ja idyllinenkin. Sain uppoutua kerralla oikeen kunnolla sellaiseen puuhaan, josta olen haaveillut niin kauan ;)

      Poista
  13. Löytyykös Jovelasta edes vanhan kellarin aihiota? Suosittelen lämpimästi edes pienen kellarikömmänän pykäämistä. Ensi kesänä teillä on hieman suurempi sato, seuraavana taas suurempi...
    Jopa saavista voi rakentaa ihan käypäsen minikellarin.

    ...

    Oli tässä taka-ajatuskin. Oma (vanha) kellarini on odottanut kunnon hyllyjä sun muita viritelmiä jo kauan. Tästä blogista saisin epäilemättä ne parhaat mahdolliset inspiraatiokuvat. :)

    Paula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No arvaa vaan :( Ei löydy! Tällä tilalla oli tottakai aivan järjettömän hieno kivestä tehty maakellari, todella iso vielä, mutta joskus vuonna kivi ja kirves se kuulema hieman huijattiin tonttiositusmyynnissä rajan toiselle puolelle ja siellä se on käyttämättömänä. Ärh!

      Meillä on minikellariajatus mielessä. Muovilaatikko ja multa-hiekkaa ;D Jos vaan ehdimme ennen pakkasyötä. Tiukille menee ajallisesti!

      Poista
  14. Kiitos, että jaat reseptisi, koska ne ovat kaikki minun makuuni :) Laitoin juuri uuniin tuon juuressoselaatikon ja ainakin raakana sose maistui ihanalta! Näin sadesäällä on kiva kokkailla ja kiitos vinkistä, että sain oman maan porkkanoita "tuhottua" näin.

    Merja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! On jotenkin hirmuisen kivaa kun joku siellä kokeilee jotain mitä ollaan täällä tehty. Siitä tulee sellainen suloinen yhteisöllisyystunne näinä aikoina, kun sellaista ei oikeen enää ole. Toivottavasti loora maistui! :)

      Poista
  15. Ihana sato ja ihana komisario Lewis ;)

    Meilläkin tarvittaisiin Hilduria!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Lewis todellakin, eikä se sen Hathaway ole ollenkaan huono tyyppi hänkään ;)

      Nyt kaikki tämän maailman Hildurit esille! Kyllä teille vielä käyttöä löytyisi ;)

      Saisikohan sillä aikaan mediakohun, jos julkaisisi MOLlissa työnhakuilmoituksen otsikolla etsitään Hilduria? ;D

      Poista
    2. Voi Frouva rakas, minoon nyt niin bisi täällä Lännellä, en millään kerkiä ;) Mutta pitää pistää preiviä Friidalle, jos se tietäis jonkun virian flikan sieltä läheltä.
      T Hildur

      Poista
    3. Niin, tuollaista se sitten on kun lähdetään maailmalle ;D

      Poista
  16. Melkoset saaliit nuo. Onko nuo kasvaneet siis laatikossa? Mitenkä kasasit mullat, tai pidät ne ilmavina. Äidilläni on myös loota, mutta on niin tiivistä multaa, että ei porkkanat jaksa kasvaa. Mitäs pitäisi tehd? Tunkea lehtiä joukkoon nyt syksyllä?

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!