jovela

jovela

tiistai 2. syyskuuta 2014

Siitä tietää syksyn tulleen

Meillä on ollut viimeisen vuorokauden aikana netti poikki tämän tästä ja tunteja kerrallaan. Katsotaan pääseekö tämä eetteriin tällä yrityksellä!

Siitä tietää syksyn tulleen

Kun paljukin on välillä tyhjillään. Tai ei se ihan tyhjä ole. Niityn laidalta koivu sylkee siemeniään sisukkaasti paljulle saakka. 
 



Kun ovenpieliin on laitettu syyskukkia. Kryssat. En ole kukkaihminen, en osaa olla niiden kanssa. Nämä kaksi riittää meille. Ovenpieliä laitellaan ja alaosaa aletaan muokkailla sellaiseksi, ettei viimat ja hiiret ihan suorilla pääse kuistille. Olemme hyväksyneet sen, että tänä vuonna ei maalata. Ensin helteet, sitten sateet. Ei ole ollut maalausilmoja. Ensi vuonna sitten..

 


Kun kirveellä on töitä. Sadevälipäivinä on hyvä tehdä hieman klapeja. Ja ennen lunta, lumen alta ei ole mukvaa kaivaa pölliä.


Klapeille tarvitaan lisää katoksia. Puuvarasto sijaitsee tontin toisella laidalla. Gerdan seinustalle tehdään talven varavarastoa. Lähivarastoa.  




Siinä sitä klapia on syntynyt, kottikärrykuorma kerrallaan. Hiljalleen jatketaan, hieman joka päivä. 



Siitä tietää syksyn saapuneen, kun tuvan penkkilaatikoihin aletaan laittaa sisävaravarastoa. 





On kyllä nuo penkkilaatikot käteviä. Meillä sellaisia on tuvassa L-muotoon rakennettuna, kuvassa näkyvää enemmän. Fiksusti ovat aikoinaan nuo nikkaroineet osioihin. Ei tarvitse koko seinän mittaista kantta nostella ja kansikohtien väleissä on kiinteä kohta penkkiä. Voi siirrellä tavaransa pois kannen tieltä. 


Siitäkin tietää, että on syksy, kun tekee mieli säilöä ja hillota. Eilen testasin ensimmäistä kertaa pihlajanmarjahyytelön valmistusta. Se onnistui erinomaisesti, mutta ei ihan kommelluksitta.

Pihlajanmarjahyytelö

Pihlajanmarjahyytelöön tarvitaan 1 kg puhdistettuja, pestyjä ja pakasteessa käytettyjä pihlajanmarjoja. Pakastaminen parantaa marjan makua. Lisäksi tarvitaan ½ kg hillosokeria, 2,5 dl vettä ja 1 rkl konjakkia. 



Marjoja keitellään vartti, jonka jälkeen ne laitetaan valumaan lävikköön. Marjoja ei saisi survoa, jotta hyytelöstä tulee kirkas. Kun kaikki mehu on saatu kerättyä talteen, liemi laitetaan uudelleen kattilaan hellalle. Sokeri lisätään ja seosta keitellään kymmenisen minuuttia. Tehdään hyytymistesti: pari tippaa seosta kylmälle lautaselle jääkaappiin, uran vetäisy keskelle ja lautanen jääkaappiin. Jos ura ei ole minuutin kuluttua umpeutunut jääkaapissa, hyytelö on valmis. Jos ura umpeutuu, keitä tovi lisää. Lopuksi hyytelöön lisätään konjakkia ja se purkitetaan. Pihlajanmarjahyytelö on eri namia lintujen, paistien ja juustojen kanssa. 



Kuinkas sitten kävikään? En ole ennen tehnyt tätä hyytelöä, syönyt kyllä. Noh, kun olin keitellyt marjoja (ne muuttuvat kellertäviksi) niin tietysti sitten pistin lusikkani soppaan maistaakseni miltä tuo melkoisesti vaivaa vaatinut liemi maistuu.

Jätän kertomatta omin sanoin. Kinnunen tekee sen niin paljon paremmin tässä




Puoli kiloa sokeria ja luraus konjamiinoa myöhemmin olin taas taivaissani. Kyllä oli vaivan arvoinen ja vaikka meinasin jo heittää koko keitoksen kattiloineen päivineen tunkiolle, niin lopputulos oli kyllä herkullinen. Pientä sähellystäkin tuli harrastettua. Mittasin sokerit vaakaan, hetken kuluttua kippasin pussista sokerit keitokseen ja nakkasin sokeripussin pönttöuuniin. Ne mitatut sokerit jäivät siihen vaakakuppiin.

Tästäkin tietää syksyn saapuneen! Lantunlehtien mutustelijat ovat lakanneet mutustelemasta. Paleltuneet kai. Lantut saavat viimeisen sanan. Edes jotain silläkin osastolla on tulossa. Ainakin parikymmentä lanttua, joiden muodot kelpaisivat vaikka Kiasmaan. On siellä niin persoonallisia tyyppejä.

 


Näin sieväksi käy parsakaali, kun revit sen loppuun kasvaneet taimet maasta ja nakkaat kompostiin. Tekee uudet juuret ja alkaa kukkimaan!




Ja niin kukkii vielä suopayrttikin viimeisiä tuoksuvia kukkasiaan. Kesän viimeinen tuoksu ennen kun syksyn tuoksut ottavat kokonaan vallan.



 Mukavaa syystiistain aamua toivotellen

Jovelan Johanna
 

38 kommenttia:

  1. Meillä on maalailtu sisäkuistin ikkunankarmeja jo useamman viikon. Yhdessä vaiheessa täällä satoi kaksi viikkoa joka ikinen päivä ja maalailuhommia pystyi tekemään lähinnä sisäpuolella. Ei toivoakaan, että ulos olisi uskaltanut sutimaan. Saa nähdä tuleeko tuosta hommasta valmista koko syksynä. Kiire tulee, eikä kesken viitsisi jättää. Inhottavaa katsella keskeneräistä koko talven...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä myös, mutta samoilla suunnillahan me sijaitaankin ;) Ulkomaalaaminen on tosiaan ihan mahdoton ajatus jos haluaa, että maali pysyy seinässä vuotta pidempään ;D

      Tsemppiä omiin puuhiin siellä!

      Poista
  2. Tuollain pikku hiljaa noita puuhommia on mukava tehdäkkin. Juuri tulin ssälle pihalta, kun vähän siivoskelin syksyä varten....pelakuut nostelin teranssille...seuraavaksi siirtyvät kellariin..:)
    Tuosta Konstasta senverran, että vieläkin puistattaa hänen sitruunan maistelunsa..:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Konstan elkeet olivat kyllä mulla lähellä, kun naama meni sellaiseen irveeseen, että liekö lainkaan suoristunut vieläkään ;D

      Minusta on niin mukavaa, todella valtavan mukavaa kun täällä puuhataan kaikkea pientä ja niistä sitten tulee jotain konkreettista ja isompaakin. Klapipinot on niin <3 ;D

      Poista
  3. Samanlaisia puuhasteluja täälläkin. Tai ainakin pitäisi tehdä :)
    Gerdan kuvista kiinnitti huomiota puukatosten katot, ainakin kuvissa näytti että kallistavat taloon päin? Jos on näin, kannattaa muuttaa ulospäin jotta ei valu vesi/lumi seinälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomio on ihan oikea, mutta vain kuvassa. Olin hieman alavinossa kai kun otin kuvat ja toinen juttu on semmottine, ettei mitään kattoa vielä olekaan ;) Korkeimmassa osassa on sahattuja lankkuja mallauksessa ja loppuosassa on vaan tuet. Jos viikonloppuna sitten saisimme tuohon sen kattosuojankin laitettua :)

      Poista
  4. Mukavia syyspuuhasteluja :o) oli taas ilo lukea kuulumisianne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mukavia syyspäiviä myös sinne :)

      Poista
  5. :D pihlajanmarjat ovat aika kirpsakoita. Sokeria tarvitaan. Nyt kannattaisi lähteä hakemaan sienisaalista talveksi jos sellainen herkku maistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ovat, huh, huh! Sokeri ja konjakki taltuttivat, oikein nannaa sitten lopulta tuli. Pidän sienistä aivan hurjasti, mutta en voi kerätä niitä selkäsairauden vuoksi. Toinen juttu sitten on sellainen, etten uskaltaisikaan! Tunnen niin huonosti sienet, enkä oikeen luota kykyyni tunnistaa niitä edes kirjan kanssa, että pelkäisin myrkyttäväni immeiset sienillä ;)

      Poista
  6. Jos lähestyvän talven tulo ahistaa, ei tarvitse kuin poiketa tässä blogissa. Ihanaa kun osaat innostua jokaisesta vuodenajasta ja löytää niistä aina ne parhaat puolet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Nautitaan syksystäkin. Onhan tällä vuodenajalla ne omat hurmaavuutensa nautittavaksi :)

      Poista
  7. Kiitos jälleen päivän piristysruiskeesta!
    Tekevälle sattuu, tekemättömälle ei mittään :D

    Oletteko itse tehneet nuo ruukkujen päällä olevat ihanat köynnöstuet vai hankkineet ne jostain?

    Nuohooja kävi meillä maanataina ja nyt taas pääsee poltteleman takkatulia turvallisin mielin.
    Puita pitäisi hakea lisää maalta tänne kotivarastoon. Meillä on maalla erittäin, erittäin hyvin kuivunutta puuklapia kuutiosotalla, kun aikanaan vanha vaari on niitä päivän puhteeksi ja iltojensa iloksi tehnyt.

    Kauniisti kukkii muuten tuo parsakaali. Sitkeää sorttia on, kun tunkiollakin jaksaa vielä kukkaa pukata :)



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun edesmennyt isäni oli myös kova isäntä klapittamaan. Oi millaiset vuoret meillä täällä olisikaan, jos eläisi vielä :) Mukavaa, että teillä on puuta noin saatavilla :)

      Ne kukkauurnat ovat ihan ostettuja, valmiita juttuja. Toki sellaiset voisi itsekin tehdä kana- tai piensilmöverkosta. Eipä se vaikeaa ole.

      Poista
    2. Blogi on nyt avattu ja korkattu - villamezzo.blogspot.fi.
      Kiitos kannustuksesta !
      :) Anu

      Poista
    3. Voi jee! Tulen hetiasappian - kunhan joudan hetkeksi! Ihanaa!

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kiitos! Tunnelmaisia syyspäiviä myös sinne :)

      Poista
  9. Miten kaunis on tuo Kartanon porraspää jo tuommoisenaan, ilman maaliakin. Ja Villa Gerda – tekisi mieli vaan silitellä seiniä ja hipaista ikkunapieliä.
    Katjan tavoin minäkin niitä puukatoksien kaltevuuksia vähän mietin, ettei vain valu vedet ja sulavat lumet turhaan seinille….
    Ps. Jos sulla vielä on mustaherukoita, kokeilepa keittää persikoiden tai nektariinien kans sekahillo 1:1, ai että, odotan vaan että saan jostain oikein tymäkkää juustoa. Semmoista jonka lemu vie tajun jo kun jääkaapin avaa :)

    Keekis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa kuvassa tosiaan näyttää siltä, koska olin hieman kumarassa ja varsinaista kattoa ei vielä olekaan. Se tehdään vasta viikonloppuna jos ehditään vaan :)

      Kiitos vinkistä! Mustaviinimarjaa meillä ei vielä tullut ollenkaan, kun pensaat vasta istutettiin, mutta punaviinimarjaa on vanhana puskana jäljellä. Resepti kuulostaa tosi hyvältä! Pistän sen kyllä korvan taakse!

      Poista
  10. Valmistautumisessa syksyyn ja talven varalle on kyllä tunnelmaa. Ja varsinkin Jovelassa, jossa sitä tunnelmaa riitää vaikka muille jakaa :)

    Mistäs itse saisimme kans innon tuohon puusavottaan…?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nautin niin hirmuisesti kaikesta tästä ja vaikka juuri nyt on tohinapäivät töiden osalta, varaan joka päivä pienen tovin muihin puuhiin. Eilen keittelin taas yhtä hyytelöä (granaattiomena-chili) ja iloitsin siitä, että saatiin vihdoin vuodevaatteiden oma paikka laitettua.

      Puusavotta vaatii kyllä intoa ja jaksamista. En tiedä olisiko sitä itselläkään tuossa mielessä, mutta useinhan se on niin, että kun vaan ryhtyy puuhaan, sitä innostuu siitä tehdessään. Meillä klapitetaan nyt periaatteella joka päivä pari kottikärryllistä. Siinä ne sitten syntyy kuin huomaamattaan ilman, että puuha alkaa tympimään. Mikäs siinä on tuolla pihalla hääräillessä, kun ilmat ovat taas ihan mukavia :)

      Poista
  11. Vertaistuki tulee nyt tarpeeseen. Keitin juuri elämäni ensimmäisen luumuhillon Tikkumäen puista. Lopputuloksena on mittavirheen vuoksi kattilallinen omituisen makuista kiisseliä. Vettä piti laittaa desilitra, laitoin litran.. Ehkä kokeilen seuraavaksi pihlajanmarjahyytelöä, luumuja kun saa odottaa ensi vuoteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan hyssyrät! Ajatellaan positiivisesti! Jos sattuu ummetus vaivaamaan, niin on litku sen hellittämiseksi ;D

      Poista
  12. Repesin niin tuosta Pylkkäs-pätkästä :D

    Mukavaa alkavaa syksyä!

    VastaaPoista
  13. No katosiko kommentti jo bittiavaruuteen. Toistan nyt heti itseäni, kun unohdan muuten. Minä olen oppinut että hyytelö pitää tehdä vasta sitten ensimmäisten pakkasöiden jälkeen, eivät ole yhtään niin kirpakoita tai happamia paleltumisen jälkeen. Koitappa uusi satsi silloin. Nyt ne ovat vielä aika koviakin. Mutta ah niin kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihan oikeassa, mutta tuossa aiemmin nakuttelin jossain postauksessa, että täälläpä ei sitä päästä odottelemaan, kun puoli valtakuntaa partnereineen liihottelee oksille ja vetelee marjaa poskiinsa semmosta tahtia, ettei meille jäisi mitään ;D

      Poista
  14. No onpas kyllä kauniita kuvia, ilo katsella =)
    Ainut jota tuossa mietin, on noi lamput ulko-ovien molemmin puolin.. Onko ne tavallista matalammalla, vai mites ne näyttää vähän hassuilta ? :)

    Iloista syksyä! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a, ne on sillä paikalla, minne ovat aikanaa nuo laittaneet ;D Olisivatkohan noin 170 cm korkeudella suunnilleen.

      Poista
  15. Haha ihana video :D Tuli ihan itellekin sitruunanmaku kielelle ja alkas irvistyttämään :D pitänee pistellä tuo yövuoroevääni Ahaa-patukka suuhun niin unohtuu sitruunanmaut :D Jaa tuo viimenen kukka on se suopayrtti! No sitähän meilläkin kasvaa pitkin pihoja ja ihan iteksensä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suopayrttihän se siinä!

      On se jännä juttu tuo sitruuna, miten pelkkä syömisen katselukin vetää suun veteen ja naaman virneeseen ;)

      Poista
  16. Hei vielä, jossain kohdassa taisit mainita, että kokeilisit tehdä suopayrtistä saippuaa, oletkohan jo tehnyt? Ajattelin, ettei vain ole postaus mennyt ohi, kun kiinnostaa tietää toimiiko, oma piha kun on pullollaan kyseistä kasvia :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä en ole ehtinyt kokeilla :) Töiden kanssa on menossa kiirekausi, joten en ole noin ylipäätään ehtinyt koko blogiamme avaamaan. Tulossa on kyllä, kunhan muilta puuhilta joudan :)

      Poista
  17. Kiva blogi ja kaunis tila teillä. Jonkin aikaa omaa maaseutuhuvikumpuani pyörittäneenä halusin tietysti puuttua koskien puiden varastointia talon nurkalla. Do not! Ed asukkaat olivat omassa kohteessani niin tehneet eli pihasaunarakennuksen seinälle klapivaraston ja lahojahan ne oli niin klapit kuin seinä! Nyt molemmat ongelmat klaarattu. Toinen pulma teille pukkaa talven myötä ulko- oven kanssa. Hetimiten kunnon lippa peltisepältä oven ylle ettei lumi tuiskua ovien eteen!! Ja olethan jo ommellut vedonestohässäkät ovien pieleen? Eli vanhoista ovista vetää aina; ostat kilotolkulla herneitä- ompelet tiiviistä kankaasta pitkiä putkia ja herneitä täyteen. Näillä makkaroilla on helppo tilkkiä falskaavat oven aluset! Ja onhan sulla tietysti vanhan ajan oviverhot ovien edessä vetoa blokkaamassa? Ja paljon villasukkia!! Talven odottelua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä :) Tuo klapivarasto ei tosiaan tule kiinni seinään, siis klapit. Tuossa kuvassa on vaan runkoa, joka tukeutuu seinään :)

      Tarkoititko tuolla lipalla Gerdaa vai päätaloa? Viime talvena tai ostotalvena emme tuota ongelmaa kohdanneet, mutta hyvähän se on tuotakin pohtia :)

      Mitään ompeluksia ei pääoven luo olla tehty, sillä koko kuisti on remontissa edelleen :) Kuistin sisäovessa sitten on vanhanajan tyyliin vedonestoverhot ja riisimato, eli sama idea, mutta riisillä, joka ei ole niin altis kosteudelle kuin herneet :)

      Villasukkia, niitä ei voi olla liikaa ;D

      Poista
  18. MOIKKA...Pysähdyin hetkeksi jos toiseksikin lukasemaan sinun viime aikaisia postauksia. SIIS mä oon sanaton !! Tai ainakin melkein. Oootte te vaan olleet niin ahkeria siellä !!! Kuinka kauniilta teidän koti vain näyttää, eikä haittane yhtään että maalailutkin ulkopuolelta siirtyy ensi kesään. Ja nuo teidän talon ovet ISO WAU ja ehkä pieni "kopiointi" sillä ne ovat meidän listalla seuraavat :)
    Jos olisi nyt aamu lähtisin tekemään myös jotakin sillä iski inspiraatio, mutta nyt sanon vain hyvää yötä ja ihanaista syksyä jovelaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin sinne, Sara :)

      Viimeisen reilun viikon aikana täällä ei ole tapahtunut juuri mitään - tai ainakin siltä tuntuu. Olen 247 uppoutunut töihin ja isäntäkin on ollut kurssilla päivät - jospa vaikka perinneseppäksi vielä lähtisi lukemaan ;) Työintoa on ollut ilmassa sen verran, että tovin täällä blogissa on hiljaisempaa, mutta mihinkäs täältä katoaisin. Uutta tulee taas kun jotain uutta on kerrottavaksi :)

      Hauskaa syksyä sinne :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!