jovela

jovela

torstai 30. lokakuuta 2014

Jonakin huomisena

Viimeiset 4 viikkoa ovat menneet kuin sumussa. Pakkaan ja puran kasseja, nukun äidin sohvalla äidin pussilakanassa, joka tuoksuu äidin ihovoiteelle, herään, hoidan asioita, menen sairaalaan puolen päivän jälkeen, istun vierellä, paijaan poskea, pidän kädestä, puhun ja kuuntelen ihmistä, jonka puhe yllättäen melkein katosi, raajat eivät jaksaneet kantaa ja jonka lähimuisti oli lyhyempi kuin lauseen loppu. Rasvaan jalkoja, harjaan tukkaa, hoivaan kuin kissanpentua, jonka jälkeen palaan takaisin jo illan pimennyttyä ja nukun äidin sohvalla tai ilmapatjalla pussilakanassa, joka tuoksuu äidin ihovoiteelle.. tehdäkseni saman uudelleen seuraavana päivänä. Jovelassa olemme viettäneet vain muutaman yön viimeisen 4 viikon aikana. Maailmassa ja elämässä ei ole oikeen muuta ollut, vaikka onkin. Eri sairaalat, eri osastot, eri hoitajat, siskoni, mieheni, perheemme - me kaikki yhden asian äärellä ja puolesta ja ystävät, jotka ovat olleet kukin omalla tavallaan läsnä ja tukena. Elämässä on ollut paljon arvokasta, hyviä hetkiä, mutta en ole jaksanut rekisteröidä niitä tämän sumun läpi. Kiitollinen olen niistä ollut, ilman ei jaksaisikaan.

Kun sanotaan, että raskaana oleva näkee kaikkialla vauvoja, minä olen nähnyt jotain ihan muuta. Nähnyt ja kuullut lauluissa, mainoksissa, kaduilla ja ihmisten kasvoilla. Kaunis elämä katosi omalla tavallaan. Mitään ei tullut tilalle. Kaipaan kotiin ja kaipaan äidin luo. Kaipaan takaisin huolettomiin päiviin.

Äidillä todettiin se ässällä alkava pelottava sairaus, joka sijaitsee paikoista pelottavimmassa, siellä mikä määrittelee kuka ja millainen me loppujen lopuksi olemme, mitkä asiat meissä toimivat ja miten. Tähän päivään saakka olemme olleet toiveikkaita ja pelokkaita, tottuneetkin hieman ajatukseen, pelänneet sanattomasti pahinta. Olemme jaksaneet, yrittäneet jaksaa ja taas jaksaneet. Meillä on ollut hyviä hetkiä ja pelottavia, kaiken tukahduttavia ahdistavia hetkiä, jolloin tuntuu siltä kun jokin sisällä olisi menossa rikki tavalla, jota ei voi korjata. Niistä hetkistä olemme kuitenkin voineet puhua puolisoidemme ja siskoni kanssa - päivittäin. Me kaksi koemme tämän asian kuitenkin niin kovin eri tavalla kuin muut läheiset. Meidän äitimme, meidän ainoamme. Meillä on ollut paljon samoja tuntemuksia, joita sitten hallitsemme omalla tavallamme, samoilla ja erilaisilla. Olemme olleet läsnä äidille ja toisillemme. Jaksamme yhdessä paremmin.

Tästä tarinasta ei ole tulossa surullista. Olemme pitäneet positiivista lippua korkealla, eläneet päivän kerrallaan ja yrittäneet tehdä jokaisesta päivästä niin hyvän, kun se vaan on mahdollista. Enkä ole mikään marttyyrin viittaa kannatteleva Florence Nightingale, kiitosta vailla kissa. Meille on ollut siskoni kanssa alusta saakka tärkeää, että äidin luona ja tukena ollaan mahdollisimman paljon ja olemme onnistuneet niin myös tekemään. Meidän kohdalla, siis isännän ja minun, se on meinannut sitä, että jouduimme tulemaan Helsinkiin ja olemme olleet äitini luona, sillä täältä on sairaalaan vaan muutaman minuutin ajomatka. Valinta on ollut helppo. Ihan sama missä olisin ollut kun ajatukset olisivat kuitenkin äitini luona, joten yhtälailla olen voinut viettää ajan roikkuen sängyn laitakaiteessa, jolloin olemme molemmat voineet paremmin. Sielä me olemme olleet, minä, siskoni, meidän miehemme, yhdessä ja erikseen joka päivä.

Tänään saimme valoa, hoito on vielä mahdollista ja vaikka siitä on tulossa rankkaa, ennuste on positiivinen. Huomenna saamme äidin meille kotihoitoon odottamaan kutsua jatkohoitoon. Juuri nyt olemme helpottuneita. Äiti saa hetken hengähtää poissa sairaalasta ja niin saamme mekin. Jovelassa on muuteltu huonekalujen paikkoja ystävän avustuksella ja äidille on oma sänkypaikka tuvassa, jonka seinän takana itse nukumme. 



Saamme olla yhdessä, kerätä voimia, jotta voimme yhdessä saada kuriin (lääkärin ilmaisu) sen pelottavan ässällä alkavan.

Tämä kirjoitus kuvastaa oikein hyvin tämän hetkistä olemistani. Ei päätä ei häntää! Tajunnanvirtaa. Piti kertoa tunteista, päivistä ja ajatuksista, mutta sillisalaattiahan tästä tuli. Kerron ne joskus myöhemmin, jonakin huomisena kun taas osaan asetella sanat oikeaan järjestykseen.

Nyt menen pakkaamaan äidin kassia ja sitten käyn nukkumaan siihen äidin pussilakanaan, joka tuoksuu hieman äidin ihovoiteelle. Äiti pääsee kotiin huomenna hetkeksi odottelemaan hoitojen aloitusta. Menemme lepäämään Jovelaan, elämään tavallisia päiviä tavallisten asioiden parissa. Sitten käymme taistoon yhdessä. Yhtä ei jätetä, ei nyt, ei koskaan. Ei ketään meistä, ei koskaan. Meillä on kilpenä rakkaus, miten siirappista, mutta niin se vaan on ja siihen kiedomme äidin ja toisemme.

Voikaa hyvin ja jos saan sanoa jotain, minkä itse niin selkeästi näin, niin sanon, että pysähtykää hetkeksi tykkäämään siitä hetkestä, jota juuri nyt elätte tässä ja nyt, tällä minuutilla, sillä niin hitsin typerä sanonta kun se onkin, huomenna todella voi asiat olla toisin ja silloin kaipaat eniten sitä, mikä on juuri nyt ja ne eilisen muka tärkeät puuhat ovat suunnilleen sentin arvoisia, eilisen huolet eivät senkään. Ja jos kohdallenne osuu samanlainen eilinen, joka meille saapui 4 viikkoa sitten, toivotan sellaista huomista, joka meitä kohtasi tänään. Toivo ja lupaus, tästä selvitään vielä.

Vaan huomisena huomenna palaamme kotiin kaikki kolme, isäntä (joka on ollut yksin Jovelassa 3 päivää), minä ja äiti. Jovelassa on kaikki hyvin <3. Meillä on paremmin, mitä pelkäsimme. Meilläkin on kaikki ihan hyvin, kaikesta huolimatta.

Lämmöllä, kaikista viesteistänne kiitollisena

Jovelan Johanna

50 kommenttia:

  1. Jaksamista <3 Miten ihanaa että voitte ottaa äidin teille, antaa huolenpitoa ja turvaa jatkohoitoa odotellessa.

    VastaaPoista
  2. Eihän tässä muuta voi kun toivoa voimia ja jaksamisia sinne :(

    VastaaPoista
  3. Voi miten kauniisti osaat pukea tunteesi sanoiksi. Olet oivaltanut sen mikä meille kaikille on tärkeintä elämässä. Toivon sinulle ja perheellesi jaksamista ja että kaikki menisi parhain päin. T. Mummi pohjanmaalta

    VastaaPoista
  4. Juuri tänään mietin, mitä Jovelaan kuuluu kun ei ole pitkään aikaan kuulunut mitään. Toivon teille kaikille kovasti voimia ja jaksamista taistelussa! Onneksi on toivoa!

    VastaaPoista
  5. Kiitos, kun jaksoit kirjoittaa kuulumisia :) toivon teille kovasti voimia tulevaan taistoon! Ajatuksin tukenanne <3

    VastaaPoista
  6. Voi Johanna, ei mitään sillisalaattia, vaan todella kauniisti kerrottua kokemusta äärimmäisen vaikeasta ajasta perheessänne. Niin syvästi kuvaavaa, että lukiessa eläytyy siihen kyyneliin asti. Voimia ja lämpöisiä yhdessäolon hetkiä teille Jovelaan!

    VastaaPoista
  7. kaipaan takaisin huolettomiin päiviin... Ihan samat ajatukset täällä. Äitini sairastui myös samaan pelottavaan ässään. Tieto on ollut läsnä jo loppukesän. Leikkaus ja kohta rankat hoidot. Mieliala vaihteelee äärimmäisestä ahdistuksesta äärimmäiseen iloon. Tunneskaala on jotenkin vahvistunut ja sen sumun läpi näkee hetkittäin todella kirkkaita välähdyksiä. Ja hetkittäin siihen kaikkeen tottuu ja elämä rullaa eteenpäin.

    onneksi minullakin on sisko. Ja samalla olen tajunnut, että onneksi minulla on kaksi lasta, sillä sisarusten merkitys korostuu tälläisinä hetkinä.

    Onnea äideille taistoon! Elämä on todellakin tässä ja nyt

    eepu



    VastaaPoista
  8. Todella koskettavaa tekstiä. Niin moni kohta kuulostaa tutulta, käperryin monta kertaa isäni sänkyyn hakemaan lohtua ja turvaa tuoksuista ja siitä, että tässä hän on kotoaan lähtiessään viimeksi ollut. Loppujen lopuksi suurinta lohtua kuitenkin antoi se, että olin kertonut isälleni, miten paljon hän minulle ja perheelleni merkitsee ja miten valtavan rakas hän meille kaikille on. Siinä mielessä teillä on asiat ihanasti: voitte kertoa rakkaudestanne ja välittämisestä, ja niin varmaan olette tehneetkin. Niistä hetkistä saavat voimaa kaikki osapuolet, ja niin jaksatte taistella yhdessä sairautta vastaan. Voimahaleja sinulle ja teille kaikille. Onneksi äidilläsi on rakkaita ympärillään ja teillä tukea toinen toisistanne♥

    VastaaPoista
  9. Kiitos, että jaksoit tulla kirjoittamaan. Olen käynyt täällä kurkkimassa välillä, josko tietoa teidän tilasteesta tulisi ja tämä uutinen oli samalla surullinen että toiveikas. Jos jossakin voi kerätä voimiaan, on se rakkaiden keskellä Jovelan kaltaisessa paikassa. Toivon siis teille ja äidillesi paljon voimia tulevaan. Pitäkää huolta tuosta rakkaudesta, joka perheessänne asuu. Se kantaa niin uskomattoman kauas. <3

    VastaaPoista
  10. Kauniisti osaat tulkita itseäsi ja tunteitasi tuon pelottava s sairauden edessä. Ihanaa kun saat äitisi Jovelan rauhaan, hetkeksi irti sairaalan ilmapiiristä. Kaikkea hyvää, paljon voimia niin sinulle kuin äidillesi, kaikille läheisillesi taistelusta tuota ässää vastaan.
    Myötäelämme mukananne tuossa taistelussa.

    VastaaPoista
  11. Kauniisti kirjoitettu! Voimia Jovelaan vaikeana aikana.

    VastaaPoista
  12. Positiivisuus kantaa! Toivottelen teille nyt oikein paljon hyviä rauhallisia voimaannuttavia hetkiä, ennen koitosta, jonka yhdessä sinnittelette läpi ja ne kauniit huolettomat päivät, hieman erilaiset ja arvokkaammat vaan, palaavat vielä takaisin :) Kaikkea hyvää ja kaunista!

    VastaaPoista
  13. Eipä voisi sairastuneella ihanampia omaisia olla, kuin mitä äidilläsi on<3. Onneksi asiat olivat järjesteltävissä. Ja nyt voitte vielä hetken yhdessä kerätä voimia Jovelassa. Tuolla asenteella vaan eteenpäin, voimia teille kaikille. t. "perunankasvattaja"

    VastaaPoista
  14. Huomenta ja kiitos :) Teidän kommentit lämmittävät niin kovasti :)

    Tänään heräsin jo kovin aikaisin, eikä uni oikeen tullutkaan kunnolla, kun tänään on Tärkeä päivä. Tätä olemme kaikki odottaneet kovasti, äiti tietysti itse varmasti eniten. Tänään päästään ainakin muutamaksi päiväksi takaisin arkeen ja takaisin kotiin.

    Haluaiain vielä sen sanoa tässä ja nyt, että kun tällainen pelottava asia tulee yllättäen eteen, tottakai sen myötä tulee pelko ja ahdistus, mutta me olemme jo päättäneet selättää tämän ja eilen tosiaan lääkäri lupaili, että tämä ei suinkaan vielä ole tässä. Viimeiset tutkimukset antoivat valoa ja uskoa, he tietävät mitä tehdä, heillä on keinot olemassa ja me osaltamme tuemme kaikin tavoin hoitoa.

    Tänään on niin onnellinen päivä. Ensi yönä meistä kaikki taitavat nukkua kuin murmelit omissa lakanoissa. Äitikin, siinä omassa Jovela-sängyssään <3

    VastaaPoista
  15. Äidillesi ja teille kaikille kolmelle lämpöisiä ajatuksia lähtee täältä meiltä...

    VastaaPoista
  16. Me kaikki täällä pohjanmaalla olemme lämpimin ajatuksin läsnä! <3 Todellakin iloinen uutinen että (kuten minä pruukaan sanoa) ihana teräsmummo pääsee Jovelaan, te kaikki pääsette Jovelaan. Voimia ja haleja!!!

    VastaaPoista
  17. Johanna. Ajatukseni ovat luonanne. <3 Rohkeutta ja voimia taisteluun teille kaikille, eniten kuitenkin äidillesi.

    VastaaPoista
  18. Vaikka tämä kuullostaa kliseeltä, niin pystyn jollakin tasolla tuntemaan sen olotilan sanojen takana - been there done that... <3

    VastaaPoista
  19. Mahtavaa, että olette saaneet rohkaisevia uutisia lääkäriltä! Positiivisia ajatuksia lähetän teille miljoonasti! Kaikki kääntyy hyväksi, varmasti!

    VastaaPoista
  20. Lämpimin ajatuksin, voimia Teille kaikille taisteluun.
    -Tarja-

    VastaaPoista
  21. Oikein paljon voimia, minäkin lähetän positiivista energiaa jaksamiseen.
    -Jaana-

    VastaaPoista
  22. Oli tärkeää, että kirjoitit aiheesta. Kiitos. Olen elänyt samanlaisen tilanteen parissa alkuvuodesta lähtien ja kuvasit tuntemukset juuri paremmin kuin itse on edes kyennyt. Voimia taistoon, pienikin positiivinen uutinen sairauteen liittyen on hetkeksi helpotus! Paljon hyviä yhteisiä hetkiä teille!

    VastaaPoista
  23. Koskettava kirjoitus. Itse olen näiden viimeisten kuukausien aikana ollut sinun totaalinen vastakohtasi. Minusta ei olisi tuohon, mitä teet. On perheitä, joita vastoinkäymiset hitsaavat yhteen. Ja sitten on perheitä, jotka etääntyvät yhä kauemmas toisistaan. Äitisi on onnellisessa asemassa.

    Voikaa mahdollisimman hyvin.

    VastaaPoista
  24. "Yhä uudelleen ajattelen pienet seikkaluni,
    kun rannikon tuulen mukana ajelehdin kajakissani
    ja luulin olevani vaarassa.
    Nuo pienet pelkoni, joita luulin niin suuriksi,
    kun kaikki tärkeät asiat minun oli saavutettava.

    Ja kuitenkin on olemassa vain yksi tärkeä asia,
    tämä ainoa:
    elää nähdäkseen majoissa ja matkoilla
    suuren päivän joka koittaa
    ja valon joka maailman täyttää."
    - Eskimoruno -

    Olen luovuttanut tuolle sairaudelle molemmat vanhempani. Tiedän tuskan, usvan ja toivon.
    Tärkeää on elää tässä ja nyt. Nauttia joka hetkestä. Antaa aikaa läheisille ja ottaa aikaa myös itselle.
    Puhukaa, olkaa lähekkäin - rakastakaa. Roolit vaihtuvat, mutta ajattelin aikanaan itse niin, että niinhän sen piti mennäkin. Minusta oli pidetty huolta ja hoivattu - lopuksi minä pidin huolta ja hoivasin.
    Onneksi teillä on toisenne.

    Kiitos, että jaksoit kirjoittaa kuulumiset. Olet ollut monesti ajatuksissa.
    Lämmin ajatus ja rutistus sinne :)

    VastaaPoista
  25. Kaikesta huolimatta äitisin on onnenmyyrä kun hänellä huolehtivat läheiset ympärillään. Ihanaa kuulla, että toivo on nostanut päätään, voimia teille kaikille! Rakkaus kantaa.

    VastaaPoista
  26. Kiitos kun jaksoit kirjoittaa kuulumiset, olen ajatellut sinua, teitä paljon. Lähettänyt mielessäni enkeleitä suojaksenne ja voimaksenne. Jovelan rauha ja harmonia ovat teille kaikille varmaan nyt parasta voimien keräämiseen! Eija

    VastaaPoista
  27. Kiitos kun jaoit ajatuksesi meidän kanssa ja puit tunteesi sanoiksi,ollaan olennaisen äärellä

    VastaaPoista
  28. ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

    Voi miten ihanaa, että olette saaneet toivoa! Ja hetken hengähdys, se on maailman parasta. Rakkautta ja hurjasti voimia sinne. Kiitos kun jaksoit päivittää kuulumisia ♥

    VastaaPoista
  29. Jäi tekstista mukava fiilis. Kiva kun jaoit ja osaat käsitellä asian teille voitoksi.

    VastaaPoista
  30. Kuulostipa ajatuksesi tutuilta. Nyt joulun alla äitini s-kirjaimella alkavan sairauden toteamisesta tulee viisi vuotta. Äitini parannuttua on hän jo moneen kertaan kiitelly meitä lapsia kun autoimme hänet selviämään sairaudestaan, vaikka tunnustikin, että joskus hoitojen aikana, huonoina, väsyneinä päivinä, kun aamulla pölähdimme siskoni ja hänen pienen vauvansa kanssa paikalle, oli hän ajatellut, että miksi nuot ei anna minun olla täällä sängyn pohjalla rauhassa! Vaan jälkeenpäin sanoo, että kuinka hän muuten olisi sieltä noussut kun meän patistamina ja väittää, että perheen tuki on osaa syy, että pirullinen s hävisi taistelun, kun tuen kanssa sitä vastaan jaksoi paremmin taistella. Halusin siis meän perheen tarinasta raapaisun kertomana vilpittömästi toivottaa voimia sinne teille, kun niitä nyt roppakaupalla tarvitsette!
    Terveisin Kirsi

    VastaaPoista
  31. Voimahali teille kaikille!

    VastaaPoista
  32. Paljon voimia sinulle Johanna. Olen kokenut tuon saman isäni kanssa joitakin vuosia sitten, joten pystyn eläytymään raskaisiin tunteisiisi ja tilanteisiin. Oma tarinani valitettavasti päättyi huonosti ja työstän sitä edelleen. Toivon sinulle ja äidillesi toivoa ja yhteisiä onnen hetkiä!!

    VastaaPoista
  33. Voimia taisteluun! Löysin blogiisi äskettäin ja lukaisin kaikki kirjoitukset tästä blogista. Ihana koti teillä :) Toivottavasti tilanne kääntyy äitisi kohdalla parhain päin.

    VastaaPoista
  34. Hienoa, että kirjoitat näistä asioista. Luen teksteistä paljon lämpöä ja toivoa. Ihanaa, että sinulla on mahdollisuus pitää nyt äidistäsi huolta. Parempaa huomista, voimaa ja lämpimiä ajatuksia.

    VastaaPoista
  35. Voimia teille! Rukoilen äitisi selviämistä. Ihanaa, että olette kaikki hänen tukenaan. Tauti on rankka, itse menetin vuosi sitten erään sille pahimmalle muodolle.

    VastaaPoista
  36. Voi että, ihailtavaa taistelua! Mullekin tuttu sairaus, mummolla oli se. Kovasti voimia ja jaksamisia teille!

    VastaaPoista
  37. Mikä siinäkin on, että aina hyville ihmisille tulee tämmösiä? Oikein paljon toivotan voimia ja jaksamista, oli tilanne mikä tahansa tällä hetkellä <3

    VastaaPoista
  38. Voimia koko perheelle! <3 Ja ymmärsinkö oikein, että teille on tulossa perheenlisäystä? Jos näin on niin paljon paljon onnea myös! <3

    VastaaPoista
  39. Kiitos teille kaikille niin paljon <3 Täällä ollaan, täällä mennään, päivä kerrallaan.

    Marika, ei, ei ;D Meille ei ole tulossa perheenlisäystä, ellei sellaiseksi lasketa ensi kesänä tulevia kanoja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kun sanotaan, että raskaana oleva näkee kaikkialla vauvoja, minä olen nähnyt jotain ihan muuta." tästä vain jäi minulle semmoinen kuva, anteeksi, käsitin väärin! :s nyt nolottaa.. :D

      Poista

Kiitos kun kommentoit!