jovela

jovela

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Hetkiä ennen joulua

Joulu saapui Jovelaan hissun kissun. Hieman sieltä, hieman tuolta. Aristellen, mutta vakaasti. Lattioita natistellen, kaappien ovia kitistellen ja nurkkia kopistellen, kuten tälläisessä väärän vänkyrän, vinksin vinksin talossa voi kuvitella.



Isäntä ja minä sekä puoli Suomea vaimoineen oli lähtenyt eilen tuvistaan toreille. Osa kireinä kuin ilmapallo ennen puhkeamista, osa iloisia kuin hiprakassa. Kovin samanlaiset hankinnat oli kärryarmeijan vaunuissa; kinkkua ja rosollia, kalaa ja looria. Joululeipiä myynyt nainen heitti sellaisella hurmiolla edustamansa tuotteen etuja eeteriin, että ihan nauratti. Ihmisiä oli paljon, tottakai. Se oli oikeastaan ihan mukavaa, sellainen kuhina ja tohina. Mikäs siinä oli ollessa isännän kanssa taaperrellessa. Kävimme ostamassa hieman lahjoja, syömässä toisten laittamaa ruokaa ja hankkimassa tarpeita tämän päivän joululaatikkopuuhaamolle. Kirppikselläkin käytiin ja kirppiskahvit juotiin. Paluumatkalla autossa tuoksui joululle. Kyydissä oli myös komea, yli kaksimetrinen kuusi. Pienempää tirriäistä ei kai kehtaisi tuonne saliin laittaakaan. Kyllä siinä pitää kuusella hieman mittaakin olla, kun talon uusi isäntä sen prameasti paikoilleen laittaa saliin, joka ei joulukuusta ole kymmeniin vuosiin nähnyt.




Sitten koristeltiin kuusta, kuunneltiin joululauluja, poltettiin kynttilöitä ja melkein juotiin glögiä, paitsi isäntä joka ei juo glögiä ja minä, joka unohdin glögini mikroon. Lapsuudenkodin joulukoristeet pääsivät kuuseen, lapsuudenkodin jouluääni kilkutti menemään, vaikka itse enkelikello ei sieltä olekaan. Tuttu ääni ainoastaan, tuo joulu ehdoton kilkattava musiikki.



Illalla istuttiin pimeässä joulukuun illassa kynttilöillä valaistussa saunassa. Tähän yltiöromanttiseen mielikuvaan on syynä se, ettei meillä ole, eikä tule, sähköjä saunalle. Taskulampun tai lyhdyn kanssa saunalle mennään ja sieltä pois tullaan. Niiden välissä heitetään löylyä ja peseydytään kynttilöiden valossa. Jos on kuutamo, takapiha on lumoava. Jos ei ole, siellä on pimeää kuin sokkona kulkisi, mitä nyt tähdet kirkkaalla säällä saattavat taivaalta tuikkia. Eilen illalla ulkona leijaili hieman lunta, sen verran, että maa oli huuruisessa peitossa. Nipin napin pakkasen puolelle painunut ilma palellutti mennessä ja virkisti palatessa. Jos tänään vaikka sen paljunkin lämmittäisi joululaatikkosavotan jälkeen. Kyllä siellä kelpaa ihmisen möllötellä pakkasen puremassa ilmassa lämpimään veteen istutettuna lellimässä kolottavia lihaksia. No jaa, aamulla siis maisema näytti tältä. Illalla otetussa kuvassa olisi ollut musta loota.




Jos ulkona näyttää lupaavan talviselta, niin sisällä arvellaan kevään koittaneen. Siskollani on ollut tapana käydä tekemässä äidilleni kevätistutukset, jotka sitten pitkälle syksyyn saakka rehottavat äidin parvekkeella kunnes sisko saapuu muuttamaan parvekkeen talven ihmemaaksi. Tänä vuonna päätimme poikkeuksellisesti pelastaa osan keväällä istutetuista kasveista. Nämä kaksi murattia ovat tosiaan keväällä multaan laitettuja, sellaisia pieniä nysiä purkeissa, joita kauppiaat tapaavat myydä. Äidin hellässä huomassa niistä tuli monstereita ja kun tyypit pääsivät marraskuussa äidin parvekkeelta Jovelan  hevonkakkamultaseokseen sisätiloihin, uutta rönsyä ja lehteä pukkaa joka suuntaan. Muratit talvehtivat salissa ja pääsevät sieventämään Villa Gerdan ikkunanalisia keväällä.



Äidin massiivinen lamppukin on kotiutunut Jovelan Saliin. Äidin kaupunkikodin ruokapöydän yläpuolella se näytti niin suurelta ja suuri se onkin, mutta Jovelan salissa se ei enää mahtaile koollaan. MaiMai köllii lempipaikallaan äidin sohvalla. Missä vaan talja, huopa tai pino tyynyjä, siellä Mai. Tuon paikan se on ominut itselleen ja jos joku vaan siihen pehvansa laittaa, kannattaa pysyä paikoillaan, sillä kuten sanotaan; ken pehvansa nostaa, se paikkansa menettää. Mai luikahtaa lempipaikalleen salamana ja kaikki yrityksen poistaa selkärangattomaksi muuttunutta ronttia ovat turhia.



Kuormat purkautuvat yksi toisensa jälkeen ja hakevat omaa paikkaansa Jovelassa. Lapsuudenkodin purkit ja isän tekemät puukapustat löysivät tiensä tupaan, jonne ruuvattiin pari hyllyä. Vierellä puuhella odottelee edelleen hormin asentajia. Hormipaketti seisoo pihalla, asentajat tulevat loppiaisen jälkeen. Aiemmin asennusta ei voitu tehdä, koska emme tienneet missä olimme minäkin päivänä ja aikataulut muuttuivat silmän räpäyksessä. Tammikuussa se hormi nyt kuitenkin nousee paikalleen ja Jovelan tuvassa lämpiää jälleen kerran puuhella. Sen myötä siirryn pääasiassa kokkaamaan puuhellalla. Opetteluahan tuo vaatii, mutta tahdon asioissa se on vaan mukavaa.




Mitäs muuta.. Lahjoja on kääritty papereihin, joulupöydän viinejä hankittu ja joulua noin muutenkin hääräilty hissukseen, melkein huomaamatta saapumaan.




Äitiä on ikävä, mutta sen kestää. Pääasiassa olo on ihan rauhallinen ja levollinen. Odotan joulua. Äidin omassa tupanurkassa on edelleen ruusupussilakanat. Pyykkipuhtoisina ne odottavat vierasta saapumaan, ken hän seuraavaksi lieneekään. Äidin Jovelatossut ovat sängyn päällä, toisessa tossussa äidin kaulaliina ja toisessa äidin reissukaveri Milou, joka oli äidin matkassa ulkomaan reissuilla, risteilyillä ja myös sairaalassa. Arkisin Milou istui äidin sohvan rahilla. Milou istui myös keskiviikkona kappelissa etupenkillä, kun äitiä siunattiin. Nyt Milou on matkannut Jovelaan ja liittyi koirajengiimme valmiina osallistumaan torkkujaisiin.




Ja torkuttu täällä onkin. Kakkoset ottavat joulut ja arjet yhtä lungnisti. Näin täällä sunnuntain aamuna. Joulustressiä? Ei ole näkynyt näillä nurkilla. Joulun iloista odotusta kylläkin. Se asuu täällä.



Iloisia joulunaluspäiviä sinne itse kullekin. Täällä alkaa lanttujen, porkkanoiden ja pottujen pilkkojaiset, muussajaiset ja paistojaiset. Pian tuvan täyttää joululaatikoiden huumaava tuoksu. On aika kääriä hihat, terottaa veitset ja ottaa esille köökin suurin kattila. Joulukotoilua! Ihanaa!


Jouluisin terveisin

Jovelan Johanna

26 kommenttia:

  1. Elämä jatkuu, elävien ehdoilla. Yhdessä tänne ei olla tultu ja kovin harvoin yhdessä lähdetäänkään. Äidit ja isät menivät edeltä, me tulemme aikanamme perässä. Sinä aikana kun täällä ollaan, järjestetään elo mahdollisimman hyväksi ja mielekkääksi.

    Joulun leppeää henkeä ja iloa – sekä kohtuullinen määrä lunta Jovelaan, toivottaa Keekeläinen, joka täällä myös vääntää lanttu- ja porkkanalooria. Voisin lähettää myös Hildurin tiskaamaan sitten yön päälle kun kaikki alkaa teillä olla valmista ja lukuisa määrä kippoja ja kuppeja odottaa pesijäänsä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi ollut taas Hildurille käyttöä eilen ;) Ihmeellisen vähän saatiin tiskiä aikaiseksi, mutta olisihan se ollut kodikasta jos tuossa kitisevillä lattialankuilla olisi kipitellyt menemään Hildur, kaiken osaava ja aina uuras :)

      Poista
  2. Ihana lukea että teillä siellä sittenkin maailma rullaa radallaan. Meillä enään siivous urakka edessä,se onkin se pahin. Ilosta ja lämmintä joulun odotusta teille sinne sadun ihmemaahan niin kaunista siellä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin tänään hieman siivotaan, lattiat putsataan, petivaatteet vaihdetaan ja pölyt huiskaistaan. Ei sen suurempaan ole tarvettakaan. Pientä arkisiivousta vain.

      Lämpimiä jouluhetkiä sinne :)

      Poista
  3. Ihanaa joulun aikaa Jovelan tupaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiits, Jenni, ja sitä samaa sinulle siellä :)

      Poista
  4. Sali on saanut kauniin kuusen - hyvältä näyttää. Täällä juodaan tänään esikoisen synttärikaffet ja huomenna alkaa joulun laitto. Hissukseen ilman hössötyksiä - hyvä siitä tulee varmaan niinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hissukseen, hissukseen. Miäs sitä turhia höösäämään kun joulu sieltä kuitenkin tulee :)

      Poista
  5. Voi, kuinka ihanan jouluiselta siellä näyttääkää...äitisi tavarat ovat löytäneet paikkansa Jovelassa, ihan kuin olisivat aina sinne kuuluneetkin...näin äitisi on mukana Jovelan arjessa ja on varmasti siellä taivaan kodissa mielissään, kuinka tytär huolehtii hänelle rakkaista esineistä.

    Kohta on joulu jo käsillä , joten rauhaisaa joulunalus aikaa Jovelaan☆

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Bertta :) Olen ajatellut ihan samaa ja itse asiassa ystävänikin tuossa viime viikolla tuumasi, että ihan kun mööpelit ja tavarat olisivat tänne ajateltukin. Ne ovat olleet heti kuin kotonaan. Kuin aina olisivatkin täällä olleet. Materiaa vain, mutta jokin näissä yhteen sovitetuissa äidin oman kodin, lapsuutenkotini ja Jovelan omien tavaroiden liittoumassa on kovin lohduttavaa.

      Kaunista joulua sinulle :)

      Poista
  6. Siellä näyttää juurikin niin suloisen kotoisalta, että se suorastaan toivottaa joulun tervetulleeksi.
    Minä sain tänään joulufiiliksestä kunnolla kiinni kun rinsessat ja muu poppoo tulivat kaikki joulupuurolle (ja kuinka pienet osasivatkaan vetää somat naamansa mutrulleen: kaikki muut on täällä, paitsi P-pappa kun se on enkelinä taivaassa) ja ensimmäiset lahjat saatiin avata. Voi sitä riemua :)
    Tästä tämä lähtee käyntiin! Oikein suloista joulua myös Jovelaan!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsilla on niin uskomaton taito tuoda ilo mukanaan. Äidin siunauspäivänä olin niin onnellinen siitä, että siskoni nuorempi poika vaimoineen otti pienet lapsukaisensa mukaan. Pienten tuikkivat silmät, nauravat suut ja iloiset äänet tuntuvat lahjalta. Tänä vuonna pikkuherrat ovat kanssamme myös jouluaattona, sillä juuri tänä vuonna on vuosijaottelussa se vuosi, jolloin nuoripari lapsineen viettää joulua meidän kanssamme. Sen tietää, että lapset tulevat tuomaan jouluun säkkikaupalla iloa, naurua ja hauskoja hetkiä.

      Suloisista suloisinta joulua, Pepi. Kyllä me tämä hyväksi saadaan, eikös niin ;)

      Poista
  7. Mukavia laatikkotalkoita, minä teen aina vasta aattona, tai perunatuuvinki pitää aloittaa jo vuorokautta ennen ja riisipuuron keitto. Kaupassakin on vielä käymättä, saas nähdä kuinka on ruuhkaa huomenna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, Oi! Oletpas reipas! Meillä on aika paljon jouluaattona puuhaa kahden kattauksen kanssa, joten oikeastaan muuta kuin kastikkeita ei enää aattona tehdä.

      Varmaan piisaa väkeä kaupoissa tänäänkin. Hyvä niin. Tämä lama kaipaa pientä törsäilyä ;)

      Poista
  8. Ihanaa luettavaa...Vaikka kaipaus on läsnä, niin siellä kuulostaa olevan iloinen ja rauhallinen tunnelma... Haluan jakaa teille Jovelaan tämän kappaleen ja toivottaa sen myötä teille oikein onnellista joulua!
    https://www.youtube.com/watch?v=Fh2BRNZXe44

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Kuuntelin eilen tuota pariinkin kertaan illalla, kun laatikkosavotta oli päättynyt, saunassa käyty ja paljussa kastuttu :)

      Kopallinen jouluiloa sinulle, Annakreeta :)

      Poista
  9. Tyynnyttävää luettavaa♡ Voi, miten saisin edes hippusen lisää iloisuutta itselleni. Minä murehdin isän vointia ja jaksamista, vaikka syytä siihen ei ole.
    Ikävöin äitiä, mutta eiköhän olotila tässä pikku hiljaa kohene....välillä olo on suht'normaali ( melankolikko olen siis aina :) ja sitten voi tulla pudotus.
    Teillä on niin kodikasta ja koirulit piste iin päälle ♡
    Sisko tulee joulunviettoon niinkuin jo alkusyksystä sovittiin ja isä tietenkin.
    Välillä ajattelen, että haluaisin skipata koko joulun. Mut kyl ne loorat( kaupan)
    täälläkin menee uuniin :)
    Hyviä hetkiä teille ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen ymmärtäväni, mitä tuossa kerrot. Melankolia on haastava homma ja jos siihen on taipumusta, sen kanssa saa taistella. Joillekin melankolisuus on myös suoja, vaikka siinä ei olisikaan hyvä olla. Jos satut lukemaan tämän vastaukseni, niin uskaltaisin suositella sulle luettavaksi yhtä kirjaa, jonka voi lukea ilmaiseksi netissä http://www.mageena.fi/tyot/katastrofista-uuteen-alkuun

      Siinä 33 vuotiaana koko perheensä kerralla (tsunamissa) menettänyt (3 lasta, vaimo, omat vanhemmat, vaimon äiti ja veli perheineen) suomalainen mies kertoo selviytymisestä henkisesti. Tuohon tapaukseen on vaikeaa verrata omia tai ylipäätään mitään kokemuksia, mutta ei ole tarpeenkaan. Se on kirja selviytymisestä ja vahvuudesta päättää siitä, miten ohjailee omia tunteitaan.

      En mitenkään nyt vähättele tunteitasi tai väitä olevani näissä asioissa ketään toista kummoisempi, mutta itseäni on auttanut se, että olen tehnyt tietoisen päätöksen olla jäämättä suruun kiinni. Yhtälailla olen päättänyt keskittyä hyviin muistoihin. Ei se ole helppoa, mutta se auttaa. Eilen illalla itkin paljussa äitiä. Kuvittelin mielessäni miltä näyttäisi jos äiti kävelisi salin ikkunoiden ohi ja vilkuttaisi paljulle (tapahtunut usein kesällä ja syksyllä) tai talon nurkalla varjot kasvaisivat äidin kulkiessa saunapolkua kohti ja huikkaisi nurkalta jotain, mutta äiti ei enää koskaan sitä polkua tule kulkemaan. Hetkeksi suru iski pintaan ja itkin pimeässä yössä paljussa istuen. Sitten päätin alkaa ajattelemaan kaikkia niitä kertoja, kun äiti tosiaan vilkutteli siitä ikkunasta paljussa istuville ja ajatus lähti siitä siirtymään kaikkeen mahdolliseen oikeasti tapahtuneeseen, kunnes huomasin jossain perinnelihakauppavierailun kohdalla muistopolkua lakanneeni itkemästä kun nauratti.

      Iloista joulua siis sulle, Leena :) Joskus ei voi muuta kuin olla ja tuntea kuten tuntee. Kunhan nahassaan kestää, homma on ok ;)

      Poista
  10. Kiitos taas ihanasta kirjoituksestasi, osaat niin kauniisti pukea ajatuksesi sanoiksi. Toivotan teille oikein rauhallista ja hyvää Joulua!
    Tarja

    VastaaPoista
  11. Ihania jouluisia tunnelmia ja kuvia. Sain sellaisen vaikutelman että suret äitiäsi hyvin kauniisti, sellainen suru ei vie voimia vaan tekee muistoista kauniin kevyitä ja helposti kohdattavia.
    Hyvää joulun aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Cheri :) Puit niin hyvin tuon sanoiksi, että ihan värisytti! Sanoisin itsekin, että mulla on kaunis suru läsnä. Ikävöin äitiä ja kaipaan kaikkea äitiin liittyvää, mutta haluan silti, että äidin muisto pysyy elävänä ja kauniina. Mulla se vaan on niin, etten kertakaikkiaan kestä musertavaa surua, sellaista, joka painaa alleen, joten teen tästä surusta kauniin itselleni. Mielummin muistelen ja elän niitä hetkiä mielessäni, joita jaoin äidin kanssa tai jotka liittyvät äitiin. Kauniin surun totuus on se, etten kestä surua muuten. Sen on oltava näin, jotta selviän tästä ja olen varma, että tämä suremiseni muoto olisi myös äidille helpotus. Ei äiti haluaisi, että minä tai siskoni, kukaan meistä tämän surun alle musertuisi.

      Poista
  12. Ihana kirjoitus, joka sai oman kauniin surun esille mummini ja mummilan osalta. Ne ihanat muistot, kun oltiin mummilassa ja käytiin ulkosaunassa. Oli niin tunnelmallista pakkasella tulla saunasta ja katsella tähtiä sekä revontulia. Ihania muistoja, joihin on kiva palata ajatuksissaan. On kuitenkin aika luoda uusia ihania joskus muistoja, kuten teillä Jovelassa nyt. Tunnelmallista joulunaikaa!

    VastaaPoista
  13. Hei sinne Jovelaan. Pitkästä aikaa palailin tänne blogimaailmaan ja pistäydyin tietysti täällä heti kättelyssä lukemassa mitä teille kuuluu. En osaa pukea sanoiksi sitä, kuinka voisin sinua surussasi edes hetken lohduttaa. Suru antaa kyllä jossain vaiheessa tilaa ilolle mutta tiedän että se vaatii oman aikansa. Itse menetin mummoni 3 vuotta sitten ja vielä tossa yksi päivä, kun tapahtui jotakin iloista minulle ajattelin että soitan mummilleni ja kerron hänelle siitä, kunnes muistin etten niin voi tehdäkään.. Elämä on ihmeellistä ja me täällä yritetään nauttia joka päivä. Kunnioittaa ystäviä ja perhettä ja muistaa lämmöllä poisnukkuneita...Rakkaus sydämessä mennä elämässä eteen päin, ottaa kaikki vastaan mitä matkalla tulee ja kun muistaa että yksin ei tarvitse kulkea ja vierellä on joku joka tukee ja kantaa myös niinä päivinä eteen päin kun itse ei jaksaisi ja jakaa myös lukuisat ilon hetket...KAIKKEA HYVÄÄ ja <3 <3 Rauhallista Joulua Jovelaan t. SARA vanhasta torpasta

    VastaaPoista
  14. Kiitos Johanna ♡ En ollenkaan ajattele, että väheksyisit tunteitani, jokainen kokee ja suree tavallaan, minulla on myös muuta murhetta ja surua ja se vie voimia. Hyviä, rakkaita ihmisiä kuitenkin ympärilläni ja kaksi karvamurua, jotka hoitavat mammaansa liikuttavasti; Kaapo- ja Papu- kissat.
    Hankin tuon kirjan ilman muuta. Joku menettää hetkessä kaiken ja silti selviää. Ihmeelliset on ihmisen voimavarat.
    Jatketaan :)
    Hankin käsiini tuon kirjan ilman muuta.

    VastaaPoista
  15. ...oho..tuli toistoa..välillä ei näe kokonaan kirjoittamaansa kommentiaan...pitäisi aina esilukea !

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!