jovela

jovela

torstai 18. joulukuuta 2014

Kaunis surun päivä

Olen tavannut kertoa tässä blogissa kaikenlaista elämästämme sen jälkeen, kun valmistauduimme suureen elämänmuutokseen. Olen kertonut ylä- ja alamäistä, kokemuksista, tuntemuksista, iloista ja suruista. Elämä on yhtälailla läsnä näissä korjattavissa hirsissä ja käännettävissä ryteiköissä, kuin tunteina kaikesta siitä, mitä elämä tuo tullessaan, halusimme tai emme. Talopäiväkirjassa on eletty nyt surun aikaa, mutta päivät kuluvat ja elämä kulkee silti eteenpäin. Sen on mentävä niin. Suru saapuu ja jää toviksi asumaan, mutta senkin on mentävä aikanaan.

Äitimme siunaus oli eilen. Pelkäsin eilistä niin kovin paljon. En pelännyt sairautta tai kuolemaa lainkaan samalla tavalla, mutta eilistä pelkäsin vatsa kuralla ja kädet vapisten. Aamu oli kaikessa kurjuudessaan kolea ja jäätävän sateinen. Kappelin ovien takana arkku, jonka näkeminen aiheutti suoraa pakokauhua, tarvetta paeta. En paennut, en olisi halunnutkaan. Musiikki soi, pappi puhui ja me olimme siinä yhdessä, omat läheisimpäni ja rakkaimpani. Siunauksen jälkeen kappelin ovet aukaistiin uudelleen. Taivaan synkkyys oli poissa, aurinko pilkisti ja kuukin vielä viipyi taivaalla. Saapui helpotuksen tunne. Rutistin itkusta läpimäräksi mössöksi muuttuneen nenäliinan taskuun ja kävelin kummipoikani kanssa ulos elämään.



Häistä hautajaisiin suuret juhlat ja tilaisuudet noudattavat tiettyjä rutiineja, jotka ovat luotu osittain siksi, että ne ovat helppoja kaikille. On helpottavaa olla osana tuttua kaavaa, tietää paikkansa, eikä tarvitse järjestää. Surun kohdalla uskon, että näin on erityisesti. Tietyt kaavat voivat toisaalta tuntua hieman etäisiltäkin, sellaisilta, ettei osaa asettaa itseään luontevasti niihin. Moni läheinen ei tiedä, mitä poismennyt olisi toivonut kuoleman kohdatessa perheen, joten rutiinit tuovat turvallisuuttakin. Meillä tilanne oli toisenlainen. Olemme puhuneet asiasta jo ennen kun äiti sairastui.  Me tiesimme.
Äidin siunauspäivä kaikessa surussaan oli niin kaunis ja iloinenkin, millainen se nyt parhaimmillaan voi tällaisen asian äärellä olla. Siunaustilaisuus oli toki raskas ja surullinen, mutta myös lohdullinen. Siinä me olimme yhdessä, vain äidin omat, juuri kuten äiti oli toivonut. Sama joukko läheisiä, joka on kokoontunut jouluisin saman pöydän äärelle. Menimme arkun äärelle laskemaan kukat yhdessä, samaan aikaan. Ensin minä ja sisko kylki kyljessä, käsi toisen ympärillä ja sen jälkeen kaikki muut perheenjäsenet. Toisillemme ei kumarreltu, suru oli yhteinen. Kuten äidin sairastaessakin, me kudoimme taas toisistamme suojaavan verkon, jonka keskellä äiti sai lähteä turvallisesti viimeiselle maanpääliselle matkalleen.

Meillä ei ollut erillisiä suruvihkoja tai tekstattuja korulausenauhoja. Jokainen laski arkulle yhden valkoisen ruusun ja suruvihon sijaan arkulla oli ruusuista, freesioista ja muutamista kauniista vihreistä sidottu äitimme nimen etukirjaimen muotoinen kukkakirjain - valkoinen ja vaaleanpunainen, herkkä ja kaunis.



Siunauksen jälkeen kävimme perhehaudallamme viemässä kukat ja tervehtimässä muita aiemmin poismenneitä. Aurinko paistoi, oravat leikkivät hautausmaan puissa. Äidin pienimmät rakkaat olivat kuten lapset ovat, iloisia, touhukkaita, ilontuojia. Emme järjestäneet kahvitilaisuutta, lähdimme Tuomaan markkinoille (Helsingin Tuomiokirkon edessä olevat joulumarkkinat). Vilkutelimme äidin pienimmille rakkaille, jotka saivat ajella markkinoille tuodussa karusellissa. Joimme toriglögiä ja -kahvia. Kiertelimme hieman kojuja. Jouluaattoon olisi viikko aikaa. Äiti olisi pitänyt tuosta hetkestä niin paljon! Ei liikaa surua, ei melankoliaa, ei paatosta, vaan elämää ja iloa surunkin hetkellä. Lasten nauru ja ilakointi, karusellin musiikki, paistava aurinko.. Suru meni hetkeksi pois ja me saimme olla. Varsinainen muistotilaisuus pidettiin äidin lempiravintolassa, jossa juhlimme aiemmin myös äitimme täyspyöreitä. Saimme olla rauhassa omassa kabinetissa, syödä ja olla yhdessä. Nostimme maljat äidille Jipii-huudahdusten kera ja uskon, ettei kellään ollut liian paha olla. Suru oli mukana, mutta vaiti. Kun tiemme taas hetkeksi erkanivat, totesimme siskon kanssa, että päivä oli ollut kaikesta huolimatta hyvä, niin hyvä ja kaunis, mitä se voi olla tällaisena päivänä. Myös iloinen, surusta huolimatta. Päivä oli äidin ja myös meidän toiveidemme mukainen. Äiti jossain tuolla nostaa peukkua ja huudahtaa meille, Jipii! - siitä olen aivan varma!


Tänään vietän päiväni ystäväni kanssa. Meillä on paljon puhuttavaa töistä ja kaikesta mahdollisesta. Aurinko paistaa Jovelan ikkunoiden takaa. Ajatukset käyvät jouluun, josta olemme päättäneet tehdä hyvän ja iloisen. Äiti on hengessä mukana, aina läsnä, sillä elämä on kuolemaa väkevämpi ja arvokkaampi. Äidin elämä toden totta oli kuolemaa väkevämpi ja arvokkaampi, joten minä itse ja meidän pieni onnellinen perhe (kuten äiti asian ilmaisi) kunnioittaa ja rakastaa äitiä jatkamalla sitä kaikista tärkeintä; elämää. 

Näissä ajatuksissa

Jovelan Johanna

Ps. odotan sunnuntaita. Aion nauttia perinteisen sunnuntaiaamun iloni = lukea teidän blogejanne kera höyryävän kupposen. Siitä onkin jo aikaa, ikävä on ollut :)



48 kommenttia:

  1. Johanna ♥
    Kaunis päivä teilläkin, saan voimaa kirjoituksistasi. Kiitos ja Hali ♥

    VastaaPoista
  2. Lämpimiä ajatuksia naapurikunnasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minna :) Kovin kauniilta tänään on näyttänyt. Aurinko paisteli ja saatiin hieman lunta. Vettähän tuo nyt pirskottelee, mutta ainakin hetken maa on valkeana :)

      Poista
  3. Surussakin voi löytää onnenpilkahduksia, sinä ainakin löysit :) Mukavaa joulun odotusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin :) Niitä oli 9 kanssani eilen <3

      Suloista joulunalusaikaa :)

      Poista
  4. Siunaustilaisuuksien odottaminen on kamalaa, mutta sen päivän aamun koittaessa olen yleensä ollut jo rauhallisempi. Miten ihanasti te eilisen vietittekään! Hyvä idea mennä markkinoille ja olla yhdessä! Minä pidin aikoinaan taiteiljaäitini siunaustilaisuuden jälkeen muistokekkerit hänen ystävilleen ja omilleni, kuunneltiin ateljeessa äidin vinyylilevyjä ja juotiin viiniä. Sekin oli aivan mahtavaa. Halaus täältä sinne, eilisessä kääntyi taas yksi sivu ja edessä monta ihanaa puhdasta vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se odottaminen juuri on kurjaa, kun ehtii pelkäämään ja ajattelemaan asiaa liikaa. Äitisi muistokekkerit kuulostavat ihanalta! Mekin istumme vielä moneen kertaan viinilasillisten kera muistelemaan äitiä tulevina vuosina. Ensi viikolla kokoonnumme yhteen viettämään joulua, eikä mikään tunnu juuri nyt niin rakkaalta ajatukselta kuin se, että olemme yhdessä. samat naamat, samat jutut, samat ruoat. Äiti on eniten läsnä, kun olemme yhdessä ja yhteisen surun vuoksi on helpottavaa olla yhdessä. On helppoa olla, kaikki tietävät sanomattakin, kaikilla on sama asia sydämessä ja sen kautta ilokin vapautuu ilmoille.

      Halaus sinnekin Saara <3

      Poista
  5. Kirjoituksestasi huokuu niin suuri rakkaus. Kaunista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Anu <3 Jotenkin olen ajatellut (suruja kokeneenakin), että suru ja ikävä olisi se suurin tunne kun äidistä joutuu luopumaan, mutta yllättäen se onkin rakkaus. Se on, kuten pilkesilmäisessä laulussa julistetaan, niin jykevä ja tässä omakohtaisesti kokemassa surussani rakkaus omia kohtaan on melkein kipuna rinnassa. Se ei vaan satu.

      Poista
  6. Kaunista, iloista ja surullista yhtaikaa! Rauhallista, iloista joulun aikaa Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen eilinen oli; kaunis, iloinen ja surullinen. Enempää ei voisi pyytää.

      Iloista ja lokoisaa joulua, Nonna :)

      Poista
  7. Kauniin rauhallisen seesteinen tilaisuutenne on ollut.
    Tuon samaisen kuusikujan varrella on anoppini hauta, toisella puolella hautausmaata omat vanhempani.
    Kaunista joulunalusaikaa teille ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä siellä on kaikki, isä, äidin äiti, äidin 3 siskoa ja nyt sitten äitikin. Sekin on lohdullista. Ovat taas mielikuvana yhdessä, vaikka taitaa olla niin, että viimeiseksi ennen äitiä (kesällä) poisnukkunut toruu siskoaan turhasta kiirehtimisestä ;)

      Suloista joulua Kivitikkojen pesään <3

      Poista
  8. Sinulla on aivan uskomattoman hieno tapa kohdata suru.

    Hyvää joulua teille sinne Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Päivi! :) Minulla on myös ollut helpompaa kohdata suru, sillä olen saanut surra yhdessä ja erikseen siskoni ja mieheni sekä siskoni perheen kanssa. Ei ole tarvinnut surra määräänsä kivuliaammalla tavalla, sillä olemme yhdessä tehneet myös iloa päiviin, enkä ole kokenut olevani suruni kanssa yksin hetkeäkään. Meillä on paljon hauskoja muistoja, joiden kanssa on ollut lohdullista olla.

      Hyvää ja iloista joulua sinne :)

      Poista
  9. Surun synkät kasvot kokee onnen ja rauhan surunkin keskellä...elämä kantaa...
    Kaunista ja seesteistä joulunaikaa Jovelaan.☆

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä helpottavaa sen suhteen, että tosiaan tunnen olevani rauhassa tämän surun kanssa ja sen kanssa, miten olemme saaneet oltua siskoni kanssa tässä tilanteessa. Olen niin iloinen meidän perheestämme, ilossa ja surussa me vedämme yhtä köyttä.

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Voi Taru siellä Saariston sydämessä. <3 <3 ja vielä kerran <3!

      Poista
  11. Tuntuu samaa aikaa niin surulliselta ja iloiselta, kun ajattelen tätä kaikkea. Kaikki on niin hetkellistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä :) Samaan aikaan surullista, että äiti ei enää ole täällä, mutta iloinen kaikesta siitä, mitä on syntynyt koska äiti oli täällä, eikä äiti koskaan ole kokonaan poissa. Mukanamme kulkee ja tarinat kerrotaan vielä moneen kertaan.

      Poista
  12. Kirjoitat niin hyvin, kyynel silmässä luen ja kuitenkin hymyilen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuulia :) Taisin kirjoittaakin hieman tippa linssissä, mutta hymy huulilla :)

      Poista
  13. Kuulostipa tosi ihanalta tuo päivä. Siis sillä tavalla ihanalta, että kaikki meni hyvin ja äitisi toiveet kävivät toteen. (Ties vaikka hänkin olisi ollut karusellin kyydissä!)
    Hautajaisista voi jäädä hyviäkin muistoja. Minä muistelen lämmöllä pappani muistotilaisuutta, jossa ihmiset kertoivat hauskoja juttuja hänestä.
    Mahdollisimman hyvää joulun odotusta sinne Jovelaan. Olkoon uusi vuosi täynnä hyviä hetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hyvin voi sanoa, että päivä kuulosti ihanalta, sillä se oli omalla tavallaan ihana, vaikka se ei tarkoitakaan sitä, että kukaan ajattelisi päivän aiheen olleen ihana. Eilisestä jäi niin hyvät ja arvokkaat muistot ja ne tuntuvat erityisen hyviltä, koska pelkäsin niin paljon eilistä.

      Hyvää ja iloista joulun odotusta Omppulaankin! Tulen pian kyläilemään omppulan puolella blogistaniaa :)

      Poista
  14. Kiitos Johanna kauniista kirjoituksestasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsi kauniista kommentista ja lämmintä joulumieltä sinulle :)

      Poista
  15. Lausut niin viisaita ja äitisikin lausui viisaita. Olette aina tytär ja äiti, joilla on suuri elämänilo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Luulen, että tuota elämänilon vikaa on meissä kaikissa, äidin jäljillä kulkevissa ;)

      Poista
  16. Kuinka kauniisti taas kirjoititkaan. Teillä on ihana, tiivis perheyhteisö.
    Kaikkea hyvää Johanna ja kaikesta huolimatta, Hyvää Joulua teille :)

    VastaaPoista
  17. Miten surusta voikin kirjoittaa noin kauniisti ja koskettavasti. Hieno asenne elämään sinulla ja äidilläsi, ja mahtava yhteinen taival. Jokainen suree tavallaan ja sinun tapasi on todella kaunis, elämää kunnioittava! <3 Lämmin halaus ja voimia matkallesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) Omalta osaltani sanoisin niin, että elämä on opettanut. Arvostan perhettäni paljon. Meillä ei ole lapsia, mutta olen kovin onnekas, koska olen saanut olla osana siskoni ja hänen miehensä lasten ja myös heidän lasten lastensa elämää. Sokerista ehkä, mutta heistä jokainen on ainutlaatuisen kultaisia :)

      Poista
  18. Kauniisti olit kirjoittanut!tulin tänne sattumalta sisustellen blogin kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Aikku ja mukavaa kun piipahdit täällä :)

      Poista
  19. Lähetän sinulle täältä lämpimän halauksen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Lähetän yhtä lämpimän halauksen sinne Hyvän Mielen luo :)

      Poista
  20. Niin kauniisti kirjoitit tuosta surun päivästä. Nyt sekin on yksi helmi muistojen helminauhassa. Uskon että sinulla ja sisarellasi on juuri sellainen joulu kuin kuuluukin olla. Paljon tunnetta ja kiitollisuuttakin kaikesta tapahtuneesta. Vaikka ikävä vielä usein tulee kylään on sinulla kuitenkin niin paljon hyviä muistoja joista voit iloita. Toivon teille sinne ihanaa joulunaikaa ja toivottavasti saatte sitä valkoistakin maahan. Meillä täällä nyt vähän jo on! terveisin mummi pohjanmaalta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkös, juuri parhaillaan täällä Jovelassa sataa lunta hiljalleen ja siskonkin luo on luvattu lunta, joten saattaapi se valkoinen joulu sieltä tulla :)

      Suloista joulua sinne Pohjanmaalle :)

      Poista
  21. Johanna ♥
    Mä oon täällä ihan pala kurkussa. Tuntuu hyvälle, että teitte päivästä äitisi ja teidän toiveiden mukaisen. Enemmän lämpimiä ajatuksia ja läheisiä. Vähemmän paatosta.

    Voikaa hyvin !

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!