jovela

jovela

torstai 11. joulukuuta 2014

Mööpelivalssia Jovelan salissa

Sari kertoi edellisen postaukseni kommenteissa kutsuvansa huonekalujen uudelleenjärjestelyä mööpelivalssaamiseksi. Miten hauska sana, jota nyt sitten sopivassa kohdassa lainaan, meinaan Jovelassa on mööpelivalssattu parin päivän aikana hyrskyn myrskyn tahtiin.

Syynä tälle mööpelivalssille oli tietekin se, että osa äitimme huonekaluista piti saada siirrettyä Jovelaan. On ollut lohduttavaa käpertyä äidin sohvan nurkkaan huovan alle ja levätä kynttilöiden valossa joulumusiikkia ja klassista kuunnellen (en edelleenkään oikeen kestä tavallista musiikkia, jossa on lyriikoita). Meinasin jo soittaa äidille ja kertoa, miten mukavasti kaikki asettui paikoilleen. Hönöpää. Tällaista salissa on nykyään:




Salista tuli nyt selkeästi olohuone, työpöydät purettiin pois ja varastointikaappien muodostama varastonurkkaus avattiin kääntämällä kaapit seinän pituudelta riviin. Jännää, että ne mahtuivat presiis tuolle seinälle, jossa kaappirivin katkaisee ikkuna ja sen edessä oleva pöytä, joka sekin mahtui tuohon presiis! Ihanaa kun saliin mahtuu kymmenisen pyllyä mukavasti oleilemaan sohvilla, divaaneilla ja nojatuoleissa. Koirillakin on ollut kiirusta koenukkua jokainen mahdollinen torkkukohta.



Irrallinen hylly on serkkuni valmistama, joten sen säilyminen oli meille tärkeää. Äidin sohvan, taustakaappien ja serkkuni nikkaroiman kirjahyllyn välinen tila on riittävä myös joulukuuselle, jollaisen ehdottomasti haluan saliin. Tämä on ensimmäinen Joulu jovelassa asukkaana ja vaikka aattona kokoonnummekin siskoni ja hänen miehensä tunnelmallisen kauniiseen kotiin, omaan röttelöiseemme palaamme yöksi. Haluan niin kovasti astua jouluaattoyönä sisälle, kävellä saliin, nähdä valot kuusessa ja haistaa kuusen tuoksun.



Jouluaattona kokoonnumme perinteiseen tapaan viettämään joulua. Joulu on ollut aina meille perheen talvinen kokoontumisjuhla ja se on sitä edelleenkin. Tämä syksy on vienyt elämän pois raiteiltaan tai ainakin sivuraiteelle, josta haluaa takaisin. Odotan joulua kovasti, sitä hetkeä kun käymme yhdessä pöytään, samat jutut, samat naamat, samat ruoat. Odotan myös sitä hetkeä kun koirat hyppäävät takapenkille autossa, Milo kömpii syliini nukkumaan ja ajamme isännän kanssa hiljentyneessä jouluaattoillassa kohti Jovelaa. Jovelaan tultua sytytetään tulet ja kynttilät, lämmitetään jouluaaton yösauna, istutaan lauteilla saunan hämärässä ja kömmitään saliin nukahtamaan ennen kun katseluun valitun sarjan tai elokuvan alkutekstit ovat päässeet loppuun!

Mitä teille kuuluu siellä? En ole jaksanut vieläkään muiden blogeja juurikaan lueskella tai kommentoida, mutta kaipaan myös kovasti tavaksi muodostunutta sunnuntaiaamua, jolloin otin kupin teetä sänkyyn ja lueskelin mitä kaikkea teille muille kuuluu. Mitä siis kuuluu? Miten voitte? 


Eilen täällä Jovelassa oli muuten melkoinen mööpelivalssi myös ulkona. Isännän verstaan ovi lenteli tuulessa kiinni ja auki ja pariin kertaan myös ikkunattoman kuistimme sisäovi lennähti auki imaisten vedonestoverhon mennessään kuistia kohti. Luuta lenteli pitkin pihaa, kuten kaikki muukin irtotavara. Olipa melkoinen puhuri täällä Lounais-Suomessa! Pikkuinen kylämme oli tovin täysin vailla sähköä, mutta katkos ei tainnut olla puoltakaan tuntia pitkä.

Eilen luonto näytti meille taas voimiaan ja tänään paistaa aurinko. Miten ihmeelliseltä se tuntuukaan! Valo tuntuu niin hyvältä.

Jovelan Johanna

44 kommenttia:

  1. Hurjan kaunista. Ihanaa loppuvuotta sinnepäin <3

    VastaaPoista
  2. Olohuoneenne on nyt juuri sen näköinen kuin "pitääkin" :) - eli osaset loksahdelleet paikoilleen. Kaunis, kaunis, kaunis! Ja varmasti vimpan päälle tunnelmallinen jouluna.
    Isojen asioiden, tunnemurskyjen jälkeen siis, yleensä tulee joku mööpelivalssi tai sitten naiset tuppaa vaihtamaan hiusten mallia tai väriä - tai jotain muuta vastaavaa.
    Mööpelivalssiksi meni täälläkin. Hiusten väri on edelleen harkinnassa....
    Että kyllä me selvitään :D (vaikka puhelimessa onkin edelleen numero johon ei voi enää soittaa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pepi <3 Mikähän siinä on, että pitää luoda pesäänsä uudelleen, että osaa asettua sinne uudelleen isojen muutosten jälkeen!

      Numero puhelimessa.. kerran on pitänyt kokeilla mitä tapahtuu kun siihen soittaa. Millainen valmisvastaus siellä tuntemattomalla äänellä pyörii. Tiedänpä senkin nyt. Ei saada yhteyttä, ei.

      Poista
  3. Hienosti kaikki mööpelit sujahtivat toistensa lomaan ! Kertakaikkisen nättiä teillä.
    Ihanalta kuulostaa joulun aikanne ♡
    Pepin kommentti kuulosti tutulta...samoja juttuja täällä.
    Hei, minäkin asun lounais-Suomessa ! Oho.
    Ilonhetkiä sinulle .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, leena :) Melkein naapureita siis olemme ;)

      Poista
  4. Olit niin oikeessa, mun sisustajan silmäni loistavat innosta. :) Siellä on nyt kovin kaunista ja tunnelmallista! Tiesinkin mikä työpöytien kohtalo on, siksi en edes yrittänyt sanoa niistä mitään enempää. Täällä myös myrsky vain yltyi eilen iltaa kohti, tänäänkin tuuli jatkaa puhuriaan. Lauantaille on luvattu suurempaa myrskyä joten kannoin polttopuita lähemmäksi takkaa. Seuraavaksi voisikin täyttää lämmittimen ja kaivaa varalta vielä lisäviltit esille.

    Mööpelivalssaaminen ~ tämän minäkin osaan. <3 Taidankin aloittaa pikimmiten valssaamisen, ettei vain unohdu!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valssataan, Höde, valssataan. Mööpeleillä ja ilman niitä ;)

      Poista
  5. Ihanalta kuulostaa teidän joulu! ja tunnelmallisia kuvia, hyvin sopi huonekalut teille. Viikonlopulle on luvattu uutta myrskyäkin.. Tämä eilinen ei juurikaan täälä etelä-pohjanmaalla tuntunut, tuuli toki, mutta ei tavaroita lennellyt. Hyvää kuuluu tänne, aika menee töitä tehden ja joulua laitellessa. Onneksi sain jouluaaton vapaaksi, ehtii niitä töitä tehdä sitten välipäivinä. Blogiakaan en ehdi päivitellä niin usein kuin haluaisi, mutta onneksi töiden lomassa ehtii välillä lueskella blogeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Miia <3 Mukavaa kun sulla on taas töitä. Muistelen, että sulla oli tauko töiden välissä, joten paluu työarkeen on varmaan ollut myös mukava juttu :)

      Poista
  6. Eräs tuttava kertoi, miten äitinsä hautajaisissa oli ollut paljon sellaisia sukulaisia, joita hän ei ollut vähään aikaan nähnyt. Ja oli ollut kovin mukava vaihtaa kuulumisia muistotilaisuudessa. Kotiin tullessaan hän oli ajatellut, että äitiäkin varmasti kiinnostaisi kuulla sukulaisten kuulumisista. Hän oli jo ehtinyt ottaa puhelimen käteensä - kun muisti kenen hautajaisissa oli sukulaiset tavannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se niin outoa, miten vaikeaa kuolema on ymmärtää tai oikeastaan sisäistää, sen lopullisuus. Toisaalta sitten ajattelen, että ehkä se ei olekaan niin outoa. Oudompaa olisi jos läheinen lakkaisi olemasta vaan, koska häntä ei fyysisesti enää ole mahdollista tavata. Rakkaimmat ovat läsnä kuolemaa vahvempana. Se on lohdullistakin :)

      Poista
  7. Olipa mukava kuulla kuulumisiasi :o) Ihanaa, miten äitisi jatkaa läsnäoloaan muistoissa ja huonekaluissa siellä teidän rakkaassa Jovelassa... ja on myös mukana joulussanne <3
    Olen blogissani pitänyt joulukalenteria ja sen myötä joulu tulee kotiinkin hiljalleen... ja paniikilla ;o)
    Kiitos, kun olet jakanut kanssamme niin ilot kuin surutkin. Muistan, miten itsekin näin edesmenneen isääni usein lenkillä kotikulmilla, kunnes muistin, että eihän se oikeasti voikaan olla. Muistoja meiltä kukaan ei voi viedä ja vanhempamme elävät meissä, teoissamme ja muistoissamme jokaisena päivänä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Isän olen muuten edelleenkin aina välillä mukamas näkevinäni jossain. Harvoin, mutta välillä.

      Joku joskus on sanonut, että lakkaamme olemasta vasta kun kukaan ei enää muista meitä. Äidin kohdalla sitä lakkaamista saa odottaa vielä usean sukupolven verran - jos sittenkään ;)

      Poista
  8. Ihanan ISO tuo olohuoneenne on, työkulmauksen siirto teki kyllä paljon tilan tuntua!
    Äitisi sohva sopii tuonne täydellisesti.
    Vanhempieni kuoltua näin pitkään unia, missä he olivat mukana ja aina unessa tuli ajatus, että elättehän te! Ja herätessä totuus tuli tajuntaan. Ehkä se oli asian työstämistä.
    Luulin aina isossa väkijoukossa näkeväni vilahduksen jommasta kummasta vanhemmastani.
    Nykyään niin tapahtuu harvoin, kaipa se aika tekee tehtävänsä ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ole ihan eri huone! Tuntuu vielä niin uuden karhealta tässä muodossa, että tuijottelen nurkkia ihmeissäni.

      Näen yleensä useita unia joka yö ja muistan niitä herättyäni. Nyt en tuppaa muistamaan. Uniasiatkin on tovin eri mallilla.

      Poista
  9. Onpa ihan lukea touhuistasi!
    Hienosti on siellä valssattu ja mööpelit laitettu järjestykseen. Hyvältähän salissa nyt(kin) näyttää. Eihän tuo Jovela mikään röttelöinen ole - ihanan tunnelmalliselta siellä näyttää!

    Täällä meillä marraskuu oli myös hieman surullinen. Viimeinen vanhoista (kolmesta) rakkaista mummoista ja mammoista nukkui pois (puolen vuoden sisään kahdesta rakkaasta vanhasta luovuimme). Ikää omalla mummollani oli 98 vuotta ja puolisoni mammalla oli 94 vuotta. Luonnollistahan tuo luopuminen tuossa iässä on, mutta aina se jälkensä jättää. Ehkä haastavinta on ajatuksissa se, että on omassa suvussa vanhin suhteessa omiin lapsiin, kun omat vanhempani ovat myös jo siirtyneet ilmavoimiin.

    Vaikka minulle joulun aika on tärkeä, niin nyt olen päättänyt ottaa jouun ajan rennommin. Olen tietoisesti päättänyt olla stressaamatta ylenpalttisella siivouksella ja hössöttämisellä (joka on siis ollut minulle vähän niinkuin perisynti ja tyypillinen tapa). Toivottavasti siinä onnistun. Lasken kovasti myös päiviä / aikaa talvipäivänseisaukseen. Sen jälkeen on ihana ajatella, että olemme matkalla kohti valoisampaa aikaa :) Malttamattomana odotan jo kevätaurinkoa.

    Kokoonnumme aatoksi tänne Villa Mezzoon kera siskoni ja lankoni sekä appivanhempieni. Mukavaa yhdessäoloa hyvään ruoan parissa :) Joulun aikaan pidän parin viikon lomasen ja lataan akkuja ensi vuoden koitoksia varten.

    Hymy ja ajatus tältä sinulle!
    t. Anu


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilläkin on ollut surua :( otan osaa.

      Joulunne kuulostaa mukavalta :) Nautinnollisia joulupuuhia sinne :)

      Poista
  10. Huokaillen katselen kaikkia ihania pehmoisia mattoja ja karvoja kahden koiran kodissa...ehkäpä meilläkin mahdollista pentuvaiheen mentyä ohi:) On teillä niin ihanan näköistä ja tunnelmallista<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, SisustEllen <3 Pentuvaiheen jälkeen pääsette samaan vaiheeseen kuin me, taistelua tyynyistä ja huovista koirien kanssa ;D

      Poista
  11. Mööpelivalssia on humpattu täälläkin. Kohta alkaa olla valmista.

    Kauniilta näyttää sinun tanssisi tulokset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hip, hurraa mööpelivalsseille! Tekee gutaa valssata mööpeleiden kanssa! :)

      Poista
  12. Tunnelmalliset valssit on siellä vedetty :)

    Olen onnellinen puolestasi, että olet löytänyt lohtua monista asioista. Juuri sillä omalla, ainoalla oikealla tavalla, mitä kuvailit edellisessä postauksessa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mennään täällä päivästä toiseen, milloin missäkin fiiliksissä. Tavaroiden läpikäyminen on oma juttunsa. Siinä kohdataan samat asiat ja muistot kahteen kertaan kun ensin pakataan ja sitten puretaan. Lohdullista ja haikeaa samaan aikaan. :)

      Poista
  13. Dear Misis ja Mister Jovelan Kartanossa,
    Oikein hyviä terveisiä täältä Astoriasta ja Minnesotasta kans. Tässä olis vähä pakettia kotoväelle ja teilleki, Jouluks aattelin.
    Minoon ollu viime ajat reissun päällä, arvasittako? Semmonen levoton veri kiertää mulla, välillä pitää päästä johonki. Laken pariskunnan paikalla oli pikkusen hiljasempi kausi niin sain viikon verran vapaata. Voi, Frouvan pitäis nähä kun ne laitto seinään komian plakaatin jossa seisoo: Hotel Lake Astoria. Rooms and service. Suu auki sitä väki käy ihmettelemäsä.
    Se Minnesotan Artturi, jonka kans minoon viimeajat pitäny yhtä, anto kuulua että voisin käydä hänen paikalla, ko ei siitä Kanataan menosta vielä mitään tullukaan. Se maini mihin Artturin piti mennä, on vissiin kiinni. Sielä on ollu iso äksidentti, seinät romahti ja räjähti kovasti, toistakymmentä mainaria jäi maan alle. Taisivat kuolla kaikki, ei oo vielä päästy alas. Suuri suru on sielä, monet perheellisiä ja pienet lapset eikä vaimoväellä mitään työtä eli elantoa. Eikoo kauhia asia! Täältä on kerätty hätäapua, taaloja ja vaatetta ja ruokaa. Muttei sitä surua pysty kukaan poies niiltä omaisilta ottaa.
    Artturi sitte päätti että jatkaa täälä Ameriikan puolella lumberjäkkinä. Menee Kanataan vasta alkuvuodesta. Niin minä sinne reissasin. Usiampi päivä meni tien päälle. Junalla ja automobiililla, lopuks hevoskyytinä vaunuilla missä oli kuomu päällä ja sisällä istuimet. Olipas sielä perillä kotonen olo. Minnesota on niinko Suomi, jos ei tietäis niin luulis kotia tulleensa takasin. Paljo koivuja ja taivaski samallailla sininen. Artturin paikalla yövyin. En yksin, arma dagar sanois Frouva, oli sillä sisko ja setä ja täti saman katon alla. Vaan kyllä me kävimmä Haalilla ja iltasin kävelyllä kahestaan. Sielä Minnesotan Haalilla lauloivat tuttua laulua vähä toisilla sanoilla:
    Kotimaani ompi Suomi, kiiruhdan sen kummulle. Haudalleni valkotuomi vielä kylvää kukkasen.
    Muistathan sä neito nuori ajan jolloin lemmittiin. Jolloin suukko polttavainen saattoi silmät kyyneliin.
    Koria nuotti, siinon vielä muitaki säkeistöjä. Vesisä silimin sitä kuuntelin.
    Minua niin aina naurattaa ja kumminki jotenkin vapisuttaa ko Artturi on paikalla. Ja se sano, että hänestä minusta tulis kovasti viria ja passeli emäntä jollekulle, niinko vaikka hälle. Minen oikein osanu sanua mitään, syrän vain hakkas ja poskia kuumotti. Onneks sen sisko tuli siihen samalla. Noh, mitä minä nyt tämmösiä, piti tästä paketista kirjoittaa eikä toimittaa joutavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minnesotasta ostin tämän hartiahuivin, antakaa mammalle. Ja taalat kans Friidan mukana kotiväelle. Saavat ostaa jos mitä Jouluks tarviivat. Nämä fäskynät on sitte makeita, niistä voi keittää vaikka kiisseliä ja suurustaa perunajauhoilla, sillälailla saa suunsa makiaks usiampiki. Panin pussin rusinoitaki, jos vaikka lapsille, ei niitä taira Suomesta usiasti löytää. Proosi on Friidalle itelle. Ja sitte peltipurkki jossa lukee Hills Bros Coffee ja se kuva keltakaapusesta miehestä, siinon kaffia. Käskekää pitää kansi visusti kiinni, ettei hyvähaju karkaa. Sillon kyllä voi raottaa, ko naapurin Kerttu käy. Se aina haluaa tietää kaikki ni saa nyt haistaa oikein Ameriikanpaketin hajua, Länneltä. Ja Kertulle saapi livahuttaa, että Hildurilla on sulhanen ja koko komia! Pitkä ja mustakulmanen. Vaikkei siitä mitään ajan päälle tuliska, Kerttu kyllä vie sanaa, ei trenkää aviisiin panna. Ja tuo leissi eli pitsi on Frouvalle. Isännälle minen osanu oikein muuta ko piipputupakkia. Mutta tämä on parempaa sorttia. Että toivottavasti on passelia. Se pienempi peltipurkki, siinä lukee Sozodont Tooth Powder, ni on semmosta millä täälä parempi väki pesee suunsa eli hampaat. Sitä ripsutatte vähä harjaan ja harjaatte. Kyllä haisee sitte henki hyvälle!

      Ei mulla nyt tällä kertaa muuta. Hyvin oon voinu ja kaikki on oolrait ku vain terveyttä ja työtä piisaa.
      Kovasti paljon Joulun terveisiä ja Jumalan siunausta teille kaikille.

      Piirsi Hildur Mattson
      Minä kirjotan nyt nimeni nuin. Aina kysyvät miten se Isokangas oikein kirjotetaan, ko niillon toisennimiset puukstaavit, Ei ja Bii ja Sii, ei ne sano Aa ja Bee ja Cee. Suomiväki ottaa monet isänsä nimen. Kun Pappa oli Matti se on helepompi lausua ja kirjottaa ko Suomen nimet, net vain vääntyy täälä. Jos Isäntä muistaa Haaviston Kallen pojan Hermannin, se on nykysin Herman Carlsson. Että terveisiä hältä kans.

      Poista
    2. Voi Hildur! Miten turvallisen tutulta tuntuukaan lukea Hildurin terveisiä Amerikanmaalta. Tuulahdus kepeämmiltä päiviltä, joihin kaipaan niin kovin.

      Kiitos <3

      Poista
  14. Onpa kiva kuulla , että Jovelassa elämä vie eteenpäin, vaikka kaikki tapahtumat lähiaikoina eivät varmasti lähde heti mielestä...eikä tarvitsekaan.
    Mööpelivalssi on kyllä oiva keino unohtaa edes hetkeksi mennyt.
    Kauniisti ole saanut saliin äitisi kalusteita...niissä säilyy muistot aina.

    Kaunista ja lämminhenkistä Joulun odotusta Jovelaan☆

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, PikkuBertta ja sitä samaa myös sinne :) Joulu tulee, olipa elämässä asiat sitten miten tahansa. Sekin on tavallaan turvallista, asiat jotka ovat olemassa, oli mitä oli. Kuljettavat elämää edelleen, jotta jotain voi jättää taakseen :)

      Poista
  15. Jovelan sali on niin kauniina vastaanottamaan Joulua. Tuossa kun mainitsit joulukuusen, niin tuore kuusen tuoksu tuli nenääni. NUUUUHHH. Nolona on pakko kuitenkin myöntää, että ekaa kertaa meillä on tekokuusi...YÖK. Tämä ratkaisu on jotenkin pakonomainen, koska suurin osa meistä ja meidän vieraista on allergisia kuuselle. Se, että olen aina pessyt kuusen on hieman helpottanut oireita. Kyllä sitä likaa ja roskaa siitä irtoaakin. Kuusemme on parina viime vuonna varistanut niin paljon, että muuta ei ole ehtinyt tekemään, kun lakasemaan lattiaa. Luulen että tämä on eka ja samalla vika kerta kun muovikuusi valtaa olohuoneemme. Ensi vuonna olemme viisaampia ja yritämme päästä jonkun tutun metsään kaatamaan kuusen oikeaan aikaan, jotta ei niin varistaisi. Silläkin uhalla että nenäliinoja kuluu tavallista enemmän. Tein muuten ehkä elämäni parhaan ostoksen (tai siltä se nyt tuntuu) nimittäin Wanhan ajan Kuukalenterin...olen siitä erityisen ylpeä. Tammikuusta alkaa meillä uudenlainen elämä. Tuntuu kun pääsisimme lähemmäs sitä elämää mitä on ennen vanhaan eletty. Kuulla on suuri merkitys ihmisen elämään ja luonnon kiertokulkuun. Yritän parhaan kykyni mukaan alkaa tekemään kotiaskareita sen mukaan miten vanhakansakin on niitä tehnyt. On kiva seurata millainen vaikutus kuulla sitten todellisuudessa on. Ensivuonna meillä on ekaa kertaa kunnon kasvimaa ja ajattelinkin kylvöt ja istutukset tehdä juurikin tuon kalenterin mukaan. Myös hiusten leikkuut ja värjäykset ajoitan kuun mukaan sekä pyykinpesun ja siivoukset. Saas nähdä miten käy. Mussa on tapahtunut varmaan joku "taantuma" koska yhtäkkiä elämäntyylini on muuttunut ja odotan innolla että myös isäntä alkaisi myötäilemään samantyylistä elämää. Meillä on tuo leivinuuni-hellasysteemi ollut tossa jo 10 vuotta ja vain leivinuunia ollaan lämmitetty säännöllisesti. Hella on siltä varalta että tulee pitkiä sähkökatkoja. Nyt olen hellan ottanut käyttöön ja teen siinä ruuat ym. Miten hienoa se onkaan ollut laittaa vedenkeitin päälle ja keittää vesi siinä. Mutta vielä hienompaa on laittaa puita hellaan ja odotella tulenlämmössä että teevesi kiehuu. Nämä on niitä elämän pieniä nautintoja jotka ovat kättemme ulottuvilla, joista emme aina ymmärrä nauttia. Tässä kun olen yrittänyt muuttaa elämäntyyliä ekologisempaan suuntaan ja karsinut kaikkea turhaa stressiä pois niin väärinkäsityksiltä ei olla vältytty. Kun olen kotona ääneen puhunut, että tämän säästäväisen ja uuden elämän myötä olen säästänyt rahaa, koska osta mitään hetken mielijohteesta ja käyn kaupassa noin 2 kertaa/kk. Tytär sanoi jo että miks meillä ei oo enään rahaa ostaa kaikkee ja mä voin äiti lopettaa ratsastuksen jos me ollaan köyhiä. Meinasin kyllä alkaa nauramaan mutta sain onneksi selvitettyä tilanteen naama peruslukemilla. Tässä sen huomaa, että oma tytärkin on sitä mieltä, että jos aina ei jotain osta, niin ollaan köyhiä. Ehkä tämä elämän muutos tulikin hyvään saumaan. Tyttärelläkin on vielä 6 vuotta ennen täysi-ikäisyyttään aikaa opetella elämään niin, että kaikkea rahaa ei ole pakko kantaa kauppaan vaan sen voi myös säästää. Juu et tämmösii kuulumisii täält Kokemäejoe varrelt. Tuli vähän pitkät kuulumiset kirjoteltuu mut oon niin täpinöissäni täällä. Rauhallista, lämmintä ja ihanan tuoksuvaa joulunaikaa Jovelan emännälle, isännälle ja tietty koiruuksille. Terkuin Virpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaiselle ravulle kuun kiertoon liittyvät asiat tuntuvat luonnollisilta ja meinaan itsekin perehtyä keittiöpuutarhan osalta myös kuun kierron vaikutuksiin.

      Hauska tuo tyttäresi kommentti. Näin se tuppaa olemaan nykyään, mutta monia myös kiinnostaa toisenlainen tyyli, joten molemmat lienevät tulossa tutuksi kaikille. Itsellänikin on joitain ajatuksia, joita lähden toteuttamaan isännän kanssa kun uusi vuosi alkaa. Kerron niistä sitten tuonnempana enemmän :)

      Suloista jouluaikaa sinne :)

      Poista
  16. Olipa mukava kuulla miten energiseltä taas vaikutat!
    Vai että ihan irtotavarat lentelivät... mitenköhän meidän torppa kattopressuineen onkaan kestänyt... ehkä se on nyt sitten huomenna lähdettävä tarkastamaan tilukset. Vilkutan taas kun ohi ajetaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhtenä päivänä yhtä, toisena toista ja välillä molempia samana päivänä. Keskittymiskyky on ainakin jossain toisessa osoitteessa edelleen. Muistikaan ei jaksa olla läsnä koko päivää. Tällaista tämä on, olkoon ;)

      Toivottavasti tiluksilla oli kaikki kunnossa!

      Poista
  17. Kyllä minä niin ilostuin kun sain ilahdutettua sinua uudella sanalla! Valssi on mennyt oikein rytmilleen, niin hienosti olette saaneet kaiken sijoitettua. Soffa ja filtti, kuten siellä sanotaan, kuulostavat oikein hyvältä yhdistelmältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi sana ilahduttaa muitakin, sillä huomaan sen levinneen edemmäs ;)

      Soffalla pitää olla ainakin yksi filtti. Mitens sitä muuten mukavasti köllisi ;)

      Poista
  18. Pikku hiljaa kömmit takaisin elämään. Terevetuloa takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi eteen, kaksi taakse, loikka, loikka ;)

      Kiitos <3

      Poista
  19. Voin niin kuvitella tunteen, kun olet saanut salin tuohon asuun ihan valmiiksi ja mööpelit paikoilleen, sillä mieli olisi tehnyt täältä ruudun takaa asti hypätä tuohon tunnelmaan. Jovelan ihka ensimmäinen kuusi ansaitsee ehdottomasti sieltä paikkansa! Saatteko sen omalta tontilta vai haetteko muualta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kiitos, Pilvi <3

      Meidän tontilla kasvaa vaan saarnia ja koivuja ynnä muita lehtipuita, joten muualta noudetaan. Emme kuitenkaan salaa naapurin metsästä ;D Jossain nurkassa täälläkin on joku, jonka kassan kautta saamme kuusen saliin. (tai sitten naapurin pöheikkö harvenee yhdellä) :D

      Poista
  20. Kauniisti kaikki astui paikoilleen. Teillä näyttää lämpimälle ja tunnelmalliselle.

    Voimia asioiden läpikäymiseen ja arkeen totuttelemiseen. Tuo soittaminen on jännä juttu. Niin käy usein. Vaistomaisesti meinaa toiselle jotain mieleentulevaa kertoa. Totutuista tavoista on kovin vaikea päästää irti.

    Ja älä sinä tästä blogimaailmasta huoli. Joskus on hiljaisempaa ja enemmän omissa oloissaan. Niin oon ollut minäkin. aivan eri syystä tosin. Olen ollut kohta kolme kuukautta työkokeilussa ekolehti Huililla ja vapaa-aikoina niin väsynyt, etten ole saanut paljon mitään aikaan. Työstä oon ollut todella innoissani. Oma blogi ja muut myös ovat jääneet vähemmälle. Aikansa kutakin ja ensi vuonna uudella innolla. Täällä siis ollaan, vaikken aina mitään sanokaan. Toivottelen jo tässä vaiheessa rauhallista joulua ja joulun aikaa Jovelaan, jos ei tule sitä lähempänä enää huikattua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin jännä juttu, miten uudet, mukavatkin asiat kuormittavat ja uuvuttavat! Ihminen ei kai oikeen jaksa montaa samantyyppistä tai ylipäätään paljon energiaa vaativaa hommaa samaan aikaan. Tuo Huilin juttu tuntuu ihan sun jutulta. Tosi mukavaa, että pääsit sinne mukaan työkokeiluun! Jostain sekin taival takaisin on aloitettava, joten ei hullumpaa jos se osuu itselle mieluiseen paikkaan.

      Tsemppiä sinne, väsymys on joskus ihan hyvästä. Kertoo jotain tapahtuneen ;)

      Poista
  21. Oi, onpa kaunis, lämpöinen ja rauhallinen tunnelma Jovelan salissa! Kuusi varmasti kruunaa kokonaisuuden. Jovelan suunnan tapaan tietenkin tuo mööpelivalssikin vääntyy yhden iin verran tiiviimpään muotoon ja meillä on aina puhuttu mööbelvalssista :)

    En ole tainnut esittää myöskään osanottoa syksyn suruunne. Johtuen ehkä siitä, että olemme eläneet etäisesti samankaltaisissa tunnelmissa, kun syyskuulta alkaen olemme kantaneet huolta miehen iki-ihanan mummin voinnista ja riittävän hyvän hoidon turvaamisesta. Samalla kuitenkin seurasimme elämänhalun hiipumista iäkkään, elettyyn elämään kiitollisen mummin puheissa ja silmissä, joten lopulta tilanne oli kuitenkin varsin toisenlainen ja osasimme itsekin olla kiitollisia, kun hänen toiveensa toteutui, eikä joutunut jäämään pitkäksi aikaa muiden hoidettavaksi. Muistotilaisuutta vietettiin meillä eilen ja papin sanat lohduttivat ikävässäkin: mummi pääsi jouluksi kotiin.

    Voimia, iloa, valoa ja leppoisaa joulua sinne Jovelaan <3

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!