jovela

jovela

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Alta kaunis

Niin monet vanhojen talojen kunnostusoppaat suosittelevat, että taloon olisi hyvä tutustua kaikessa rauhassa ja siinä asua vuoden ennen kun alkaa tekemään suuria muutoksia. Muutekin olisi hyvä tutkia ajan kanssa mitä kannattaa muuttaa tai korvata. Muuten voi tehdä ajattelemattaan, kokemattomuuttaan ja vahingossa harmillisia mokia. Puhutaan myös, että vanhoilla paikoilla olisi oma sielu, oma elämisen rytmi, ilmankierto ja energiakentät, jotka kyllä ilmaisevat itseään jos on aikaa pysähtyä niitä huomaamaan. Olen taas saanut nyökätä näille näkemyksille. Kyllä, kyllä ja kyllä.

Meidän viemarittömässä ja vedettömässä vessatilassa on pönttöuuni. Joku on joskus sen maalannut väärällä maalilla, joka on hiljalleen karissut sieltä ja täältä tiputellen teräviä palasiaan varomattomien varpaiden kiusaksi. Olemme moneen kertaan pohtineet minkä väriseksi pönttis sitten joskus maalataan, kun ehdimme rapsutella maalit pois vai olisiko vaivoja säästääksemme vaan järkevämpää vaihdattaa kuori kerralla.



Luulimme, että pönttiksen pintamateriaali on ruostunut (hormi oli vuotanut joskus) näiden paljaiden kohtien perusteella.

Rapsuttelimme tänään lisää maalia pois.




Mitä enemmän rapsuttelimme, sen enemmän hämmästelimme. Ei kai koko pönttis voi ruosteessa olla? Eikä se ruosteelta enää näyttänytkään, kun suuria pintoja saatiin maalin alta esille.


Pönttiksen maalipinnan alta paljastui uskomattoman kaunis raudalle tuoksuva pinta. Pintaa ei ole maalattu, se on tuollainen. Vaaleat pisteet ja laikut ovat edelleen pinnalla olevaa maalia. Kuvassa oikealla alaosa on putsattu ja öljytty, yläosa ei ole.



Tuon pinnan hienoutta oli ihan mahdotonta saada tänään tallennettua kameraan, eikä sitä oikeen sanoinkaan osaa ansaitsemallaan tavalla kuvailla. Vasemmalla on kuitenkin maalin rapsutuksen jälkeen puhdistamaton pinta ja oikealla ruokaöljyllä pyyhkäisty pinta. Tätä pönttistä ei maalata. Se saa jäädä sellaiseksi kun on, maalit toki poistetaan ja pinta putsataan ja öljytään. Se mitä kuvista ei näe, on pinnan lämpöä hohkaava sävy, kuin kiiltävää nahkaa, sulaa tummaa mahonkia tai juuri tervalla käsiteltyä takorautaa, elävä ja kaunis.



Onneksi emme ainakaan päätyneet vaihdattamaan vanhaa kuorta ennen kun tutkimme sitä riittävästi. Maalin poistamisesta tulee melkoinen homma, mutta se tulee olemaan vaivan arvoista. Sata vuotta patinoitunut pinta oli otsikon mukaisesti alta kaunis. Niin kauniita kun maalatut pönttikset ovatkin, tämä pönttis jää maalaamatta. Sen kuuluu olla tuollainen, tunnen.

Talolla on asiaa


Muitakin tuntemuksia on ollut. Mentiin laittamaan makkarin toinen ovi umpeen lämmön tasaamisen vuoksi. Ensin se tuntuikin oivalta idealta. Tänään ovi sai lähdöt. Inhosin sitä, etten nähnyt tupaan sängystämme. Tunsin olevani purkissa ja heräilin öisin moneen kertaan inhoten sitäkin, etten enää kuullut tuvan seinäkello raksutusta. Talon ilmankierto muuttui. Kun meni ulos, vedonestoverho kävi päälle. Kun tuli sisään, se pisti hanttiin eväten pääsyn ja niiden välissä piti laittaa lankku vedonestoverhon päälle lattialle, jotta verho pysyi paikoillaan. Korvat menivät lukkoon myrskytuulen aikana. Semmoisia pieniä vihjeitä, että metsään meni.

Olen alusta saakka rakastanut tässä talossa entisajan huoneasettelua, eli helminauharakennustyyliä, joka poikkeaa aikalailla nykyajan lokeromallirakentamisesta ja nyt sitten menimme umpeuttamaan yhden tärkeimmistä tuvan elementeistä. Voisi melkein sanoa tuvan toisen keuhkon. Vasen vie eteisen kautta välitilaan ja sieltä saliin ja oikea makuuhuoneen kautta välitilaan ja edelleen saliin. Käveltyäni 4 päivää jatkuvasti ovea päin, koettuani, ettei tunnu hyvältä, saatuani selän kiukustumaan vedosta ja ahdistuttuani öisin nurkkaolofiilikseen, isäntä poisti oven tänään kaikessa hiljaisuudessa todeten, että hän vähän meinasikin, että ovi vielä siitä lähtee. Oli outo olo koko ajan. Noh, nyt on taas olo rauhaisa, ilma saa liikkua, energiat ovat kohdillaan ja talo voi lakata riivaamasta pahantekijäänsä yötä päivää. Olen oppinut. Tässä huoneessa sänky voi olla vain yhdessä paikassa tai ei ole hyvä olla ja koska tässä on ollut kaksi ovea, kumpaakaan ei saa tukkia tai on taas paha olla.


 Mitäs muuta.. Niin! Hyvää alkanutta vuotta! Meillä vuosi vaihtui kuvitellulla tavalla. Röhnöttelimme kaikessa rauhassa pahnoilla Koston kolmannen kauden katsellen. Syötiin, hörpittiin tölkeistä Pepsiä ja rapsuteltiin koiria. Lumi tuli ja lumi meni. On satanut, myrskynnyt ja pilkottanut aurinkoa.

Kovin keväiseltä tuolla ulkona näyttää, lumesta ei tietoakaan enää. Tämä kuva on napattu tuvan ikkunan läpi tänään iltapäivällä. Salviat ne siellä vaan sinnikkäästi töröttelevät lootassaan. Liekö sitten kevään tullen tuosta ponnistavat uuteen kasvuun. Saapi nähdä!



Siinäpä ne tärkeimmät. Elämä kulkee eteenpäin. Yhtenä päivänä voin paremmin ja toisena en niin hyvin. Äidin kuolemasta on 5 viikkoa. Samaan aikaan kauan ja vain hetki. Viime vuonna tähän aikaan olimme viettäneet ensimmäistä uudenvuoden juhlaa täällä Jovelassa ja äiti oli täällä, kuten niin monina juhlapäivinä ja arkina sen jälkeenkin, kunnes se aika elämästäni päättyi äidin poismenoon. Olen ajatellut, että tulen kaipaamaan äitiä aina. Tulen todennäköisesti aina olemaan hieman surullinen siitä, ettei äidille voi enää soittaa, ettemme enää voi tehdä niitä asioita yhdessä, joita tapasimme tehdä. Puhun edelleen äidille, kerron mitä täällä on tapahtunut ja tänäänkin meinasin ensin soittaa äidille pönttiksen pintalöydöstä. En aio päästä tästä surusta ja ikävästä yli, koska ei ole mitään tai minnekään, jonne voisi hypähtää tämän kuormansa taakse jättääkseen. Ei ole paikkaa nimeltä surun ylityspaikka tai paikkaa, jossa tätä surua ei enää olisi. Surun kanssa pitää elää, jotta siihen tottuu. Menetys on asia, jonka jouduin kohtaamaan (kuten suurin osa meistä jonain päivänä), tavalla jonka sen kohtasin ja se kulkee matkassani aina. Tämä suru on muuttanut minua ja tulee vielä muuttamaankin. Ei suru silti ole kaikessa paha asia, se myös avaa ovia toisaalle. Suru on kirjaimellisesti surullista, siihen liittyy muitakin päätöksiä kuin poismenneen elämä. Olen nyt viimeinen meistä, joka asui kerran eräässä talossa ja koki tiettyjä asioita. Ei ole enää ketään, kenen kanssa voisin jakaa juuri niitä muistoja, koska ketään toista ei ole olemassa. Tulee aina olemaan aika ennen äidin poismenoa ja aika sen jälkeen. Se aika on nyt alkanut ja vaikka suru on läsnä, se ei määrittele koko elämääni.

Näissä ajatuksissa vuosi on alkanut. Kovin iloinen, hyvin onnellinen, hieman murheellinen, joskus epävarma, pikkuisen rikkinäinen, vähän uupunut, täynnä elämäniloa. Kuulostaa siis siltä, että vuosi 2015 on elämänmakuinen ja kokemisen arvoinen! Sellainen hyvä vuosi, vaikka vähän sattuisikin. Elämä se vaan on, mutta jos kuitenkin sovittaisiin, että se biomassa voi jättää satamatta niskaan tänä vuonna. Viime vuonna sitä tuli jo korvia myöten oikealta ja vasemmalta.


Hyvää alkanutta vuotta!

Jovelan Johanna



17 kommenttia:

  1. Se on totta, että vanhoissa taloissa on henki ja tuokin, että asiat pitää olla kohdillaan jotta tuntee niiden olevan oikein. Taitaa olla aikamoinen voitto löytää maalipinnan alta tuollainen ihanuus!

    Isäni kuoli melkein 20 vuotta sitten. Olimme juuri ostaneet tämän talon ja hän oli auttanut remontissa. Muistan, kuinka usean vuoden ajan tuli ajatuksia "täytyy kysyä iskältä" ennenkuin taas muisti, ettei niin voi tehdä. Ikävä tulee vieläkin hetkittäin, mutta ei enää niin repivänä. Tietyt asiat nostavat sen pintaan tai joku musiikki tai asiat, joista tiedän isän pitäneen. Mutta kuitenkin kipu muuttuu muistoiksi, joita on hyvä kantaa. Enää en sura sitä, mitä menetin vaan iloitsen siitä, mitä oli.

    Oikein ihanaa alkanutta vuotta Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä talo jaksaa yllättää meitä, vai onko se niin, että me tietämättömät jaksetaan yllättyä ;D

      Ihanaa alkanutta vuotta myös sulle :)

      Poista
  2. Hyvin sanottu: surun kanssa pitää elää jotta siihen tottuu. Surun elämättä jättäminen voi saada paljon pahaa aikaan.
    Vanhat talot kyllä kertovat miten niissä tulee elää kunhan malttaa kuunnella, teillä taas maltettiin :)
    Yhdestä meidän pönttiksestä olen rapsutellut maalit, ja parhaiten lähti siklillä. Sitä tosin oli terotettava vähän väliä, mutta mun käteen oli näppärin väline.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, koodikieltä. prinoillahan mekin rapsutellaan pönttistä ;D Meillä se maali on joistain kohdista irti, kuprullaan ja toisista kohdista kiinni kuin tervassa. Sikliä ja toisenlaista rapsutinta täälläkin on käytetty.

      Mänöö muutama tunti ja toinenkin ennen kun pönttis on maalivapaa.

      Poista
  3. No kyl mä näköjään näin siitä pikkukuvastakin oikean sävyn.. Aika makee tosta pönttiksestä tulee, vähän hienoo!! <3

    Vitsit mä repesin ku näin ton teidän "talven" tilanteelle, öhm joo!!! ;) Eilen tein yli kaks tuntia lumitöitä, lumi oli painavaa ja sitä oli paljon. Tänään tein tunnin ja vielä jäi tekemättäki. Meillä täällä noin 20-30 senttii (siis koskemattomissa paikoissa) lunta ja huomiseksi luvattu yli kakskyt astetta pakkasta!!! Toi lumitilanne väheni ku oli kaks päivää plus asteita ja sato vettä, mut onneks ei kajonnu kaik lumet. Tulukaapa käymää täälä pohojosesa nii näättä mitä se talavi oikee on! :DD Voitta laskee vaikka meijän pihalla mäkee. hehehe!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lounais-Suomen reunalla kuulema ihan normia tällainen lyhytluminen talvi ;) Silloin kun tultiin Jovelaan ensimmäistä kertaa, lunta oli suunnilleen kaulaan. Viime vuonna ei käytännössä lainkaan, nyt sitten on ja ei ole, vaan sainpas mitä toivoin! Valkoinen joulu ja sitten lumet pois kevään tieltä ;D

      Vaan jotenkin mulla on sellainen fiilis, ettei tämä ihan tässä ollut. Ei talven, eikä lumen osalta ;)

      Poista
  4. Onpa teillä kovin erinäköinen maisema kuin täällä. Ei meillä paljon lunta ole, mutta talveksi sentään tunnistaa.

    Haluaisitko tehdä joskus postauksen viemärittömästä elämästä? Ihan siitä, miten se käytännössä tapahtuu. Käsien pesu vessakäynnin jälkeen? Tiskaaminen? Pyykinpesu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me taidetaan sijaita kartalla juuri poikkileikkauksen ääripäissä. Täällä meri taitaa vaikuttaa siihen, ettei talvi välttämättä ole niin luminen.

      Loistoidea! Et meinaan ole ainoa, joka tästä on kysynyt :) Lupailin jo parille muullekin, että vastailisin muutamiin "tällaiseen elämiseen" liittyviin kysymyksiin muiltakin osin, joten tämä tuli hyvään saumaan. :)

      Poista
  5. Pöntiksestä tulee ihana kunhan saatte sen rapsuteltua....
    Kiva, että maltatte odotella ja kuunnella taloanne ennen seuraavaa muutosta...vanhoissa taloissa vain on sitä jotakin, mitä nykyisiin uusiin taloihin EI KOSKAAN saada, vaikka kuinka yritettäs...
    Minä kunnioitan todella paljon ihmisiä, jotka korjaavat ja uurastavat vanhojen talojen kimpussa, saadakseen niistä itselleen kodin....vanhaa kunnioittaen ja talon sielua kuunnellen....teette hienoa työtä vanhojen talojen säilyttämiseksi, vaikka se ei todellakaan ole kaikkein halvin ratkaisu asumiseen.
    Vanhoille taloille kunniaa, sanon minä♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhat talot kunniaan, todellakin! Tuosta asumisen kustannuksista en itse ole ihan samaa mieltä. Meillä se on juurikin kaikista edullisin vaihtoehto. Tietysti silloin jos rakennetaan vanhasta uutta, ne kulut ovat korkeita, mutta jos haluaa elää tähän tyyliin, miten me elelemme, voi sanoa, etei tämä ainakaan kallista ole. Yksittäiset materiaalit voivat olla hintavia kertaostona, mutta niiden elinkaari huomioiden ovat loppupeleissä edullisia :)

      Rahan sijaan palaa kyynäsrasvaa ;D

      Poista
  6. Heipä hei Jovela asukkaat ja mukavaa alkanut vuat teil. Nymmää kirjotan välil taas omal murteel ko sitä tulee nii harvo käytettyy kirjottaes. Harmi et näppäimistö ei tunne semmost kirjaint ko "ree" eli D:n ja R:än välimuato. Tota vesiasiaa määki oo miettinyt tai paremminki verettömyyt. Jote kattava postaus aiheesta torellaki olis kiinnostava. Mite just ton vessas käynni jälkee käret pestää? Koskeuspyykeet vai käsiresi vai vetästäänkö ne käret vaa housunpersauksee? No, tuski ainakaa tota viimest käytätte..heh. Määki kerkesi jo alottaa nua puutarha keväthaaveilut ko maa oli musta mut ny taas o lumi maas. Viäl kerkee tulee paukkupakkasetki enne kevät. Se vessan pönttis on kyl sit hiano. Sitä voi sit ihail siin samal ko tekee pirempää toimitust jos ei muut keksi. Onks tee vessa muute semmone avomalli eli niinku ei seinää eikä ovee? Kuvist vaa oon koittanu tiirail. Meil ku erehtyy jättää to vessa ove auki nii ei tarvi kauaa yksi ol. Takuuvarmasti neljäst kissast kaks o siin su eres isumas ja kyttäämäs. Kissoist tuliki mielee et ne kiertelee tos siihe mallii et ruakaa ollaa vail joten kirjottelut siiksee ja kattie ruakintaan. Toivottavast et tarvii sanakirjaa et saat täst jottai selkoo. Taisin just paljastaa oma asuinpaikkani murtee perusteel..saa arvatakki jos ei tiär.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! Miten ihastuttava viesti! Mistä ihmeestä olet? Rauman läheltäkö? Itse olen paljasjalkainen Stadilainen, joka asuu Lounais-Suomessa. Uusikaupunki on lähin tunnistettava paikka :D

      Meillä on tosiaan avovessa toistaiseksi. Arkoja varten laitetaan sermi. itse ei enää ajattele koko asiaa. Talon rakenne on seuraava (kuvittele pystyssä seisova tiili). Ylinnä tupa, keskellä rinnakkain makuuhuone, (jonka seinän takana on) eteinen ja vessatila. Alinna palkkia on sali. Tuvasta pääsee eteiseen ja makkariin. Makkarista tupaan ja vessatilaan. Eteisestä tupaan ja vessatilaan. Vessatilasta makkariin, eteiseen ja saliin. Salista ainoastaan vessatilaan.

      Teen juuri postausta tästä viemärittömästä kodista + muista tälviissiin asumisen olemisista. Kohtapian sen julkaisen :)

      Poista
  7. Hei sinne Jovelaan!
    Ihana lukea sinun kirjoituksiasi. Blogisi on yksi harvoista joita luen, enkä vain katsele kuvia :) Olen samaa mieltä, että vanha talo kertoo mitä haluaa tehtävän. Olemme sen itsekin huomanneet. Meillä piti olla kummitus täällä, mutta emme ole häntä tavanneet tämän kymmenen vuoden aikana. Olemme tosin syksyllä vasta muuttaneet pysyvästi tänne. Aiemmin kuljimme, aivan kuten tekin, viikonloput 300km edestakaisin. Oletan siis, että kyseinen "asukas" on tyytyväinen tekemisiimme.
    Hienoa että osaat käsitellä suruasi monella tavoin. Ikävä ei koskaan lopu, mutta sen kanssa oppii elämään.
    Hyvää Uutta Vuotta toivottaapi Kaija Koivun asemalta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaija! Mukavaa, että on samojen asioiden kanssa kulkevia :)

      Meillä ei ole kummituksia. En tiedä oikeen uskonko sellaisiin, mutta ainakin pelkään ;D Toisaalta joku Gerda olisi ihan mukava kanssa-asukki, jos toimeen tultaisiin. Itse asiassa talon meille myynyt rouva kertoi olevansa shamaanien sukua ja hyvin herkkä henkiasioille. Kertoi kuulleensa, että tässä talossa olisi yksi aiemmista emännistä kuollut tuvassa sattuneen onnettoman palotapaturman vuoksi. Vaikka itse suunnitteli tästä lomakotia, eikä koskaan täällä yöpynyt kuin yhden yön verran, kertoi kerran istuneen useamman tunnin hiljaa taloon jääneessä keinutuolissa kuulostellen henkimaailman läsnäoloa. Sanoi, että tässä talossa on vain hyviä energioita. Vaikka olenkin kovin skeptinen näiden asioiden suhteen, kieltämättä tuo tarina tuntui mukavalta ;)

      Poista
  8. Nyt o pakko heti vastat et en oo Raumalt.Mä oo Nakkilast...Nakkila kirko vaiheilt..jos joskus oot kuullu semmose sanonna? Eli enemmä ollaa niinku Porrii päi kallistuttu ja tunnetusti Raumalaiset o "vihollisii". Mistäköhä tuoki vihaperinne o saanu alkunsa? Mä oon muistaakseni ennenki sul kirjotellu omal murteel mut enempi iha virallisel suame kiälel. Mää tiärä suurinpiirtei et mis päi te asutte. Se on hianoo seutuu. Mä oon itte iha rakastunu Uuteekaupunkii ja Laitilaan. Uuskaupunki o ihan huikee kesäkaupunki. No mut se siit...soon moro! =)

    VastaaPoista
  9. Auts! Vai vihollisleiriin sut tunkaisin ;D Sinne sun nurkille en ole tainnut koskaan ehtiä, en kirkolle tai rajalle, mutta mistäs tietää, vaikka jonain päivänä kitisevä kulkuväline sinnekin kuljettaisi. Mualimaa on nähtävä, kuten savolainen torilla tuumaili ;)

    VastaaPoista
  10. Hei, ja onneksi olkoon mahtavasta blogista! Tätä on niin ilo lukea. Asun itsekin vanhassa talossa jota talvisin lämmitetään suurimmaksi osaksi puilla, ainoastaan pikkuruinen sisävessamme lämpiää pienellä sähköpatterilla. Harmittelin tuossa lukiessani tuota teidän kylmää lattiaanne, meillä kävi samoin keittiön lattialle, remonttimiesten korjauksen jälkeen lattian lämpötila on nipin napin plussan puolella kovilla pakkasilla. Meidän on valitettavasti pakko avata lattia ehkä jo ensi kesänä ja eristää se uudelleen, syynä on talomme ainoat vesiputket, jotka sijaitsevat kuinka ollakaan keittiössä. Vesi tulee siis keittiöön ja vessaan, sisäsuihkua ja saunaa meillä ei ole, 80 vuotias pihasaunamme palvelee meitä uskollisesti edelleen. Olemme asuneet tällä paikalla 11 vuotta. Itse haluaisin luopua vesivessasta vaikka heti, mutta teen uskollisesti käännytystyötä että miehenikin ymmärtäisi asian hyvät puolet. Kun muutimme tähän, jotkut "ystävistämme" vierailivat luonamme ehkä kerran - pari, kunnes heitä ei enää ole näkynytkään, he eivät siis ymmärtäneet valintaamme. Eipä hätää, tilalle olemme saaneet samanhenkisiä, ihania ihmisiä.
    Aion siis jatkossakin seurata blogianne hartaasti ja toivotan onnea valitsemallanne tielle.
    Terveisiä Pohjois- savosta.

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!