jovela

jovela

perjantai 23. tammikuuta 2015

Mies, joka kutoo sukkia

Minä olen onnellinen. Elämän tummat pilvet tuntuvat väistyvän ja valo on palannut arkeen. En ole kovin synkkänä ollutkaan, mutta jollain tavalla kuitenkin olen ollut uuvuksissa, kadoksissa, enkä ihan oma itseni oikeastaan millään tasolla. Nyt tuntuu taas hyvältä, odottavan ilahtuneelta, huolettomammalta. Melkein 2 viikkoa ehti kulua hujauksessa edellisestä postauksesta, kun sopivaa hetkeä uudelle postaukselle ei löytynyt. Jovelassakin tapahtuu vähänlaisesti näin talviaikaan. Olenkin ollut leipätyön touhuissa innoissani kuin vasta hommani löytäneenä. Pikkaisen tuossa joku pöpökin ehti puraista, mikä lie outo sairastuminen, joka sai korvan kipeäksi, kasvot turpoamaan ja voinnin kivuliaan vetkuliksi vailla kuumetta. Oli mitä oli, se oli ja meni. Vointi on taas mitä mainioin ja olen täynnä tahtoa. Kaikki ne ajatukset ja haaveet, jotka hetkeksi uinahtivat, ovat heränneet ja vaativat huomiota. Jaksan taas.

Olen miettinyt kovasti kaikenlaista, vaikkapa sitä millaiseksi meidän maailmamme perheroolijaot ovat muuttuneet. Ennen puhuttiin naisten ja miesten töistä. Se oli turvallista, eikä ihan niin rajalla erotettua puuhaa, mitä nykyään ajatellaan sen olleen. Nyt jokaisen pitäisi tehdä kaikkea ja toisaalta taas niillä tekemisillä kuitenkin yritetään määritellä sitä omaa roolia tai jopa korostaa omaa roolista eroavaa kyvykkyyttään jos vaikkapa nainen osaa tai jaksaa vaihtaa autoon renkaat. Sellaisista tavataan tehdä hieman big deal, vaikka ei muka pitäisi enää olla sukupuolen määrittelemiä rooleja. Olen pohtinut, kuka loppujen lopuksi määrittelee miehen ja naisen roolin ja tullut siihen lopputulokseen, että meillä Suomessa se saattaa hyvin olla me naiset itse. Yleisesti kai me haluamme edelleen olla naisia ja tulla puuhissamme tunnustetuiksi sellaisina, mutta miehiltä odotetaan sekä puuhissaan kimmeltäviä lihaksia, että pehmeyttä. Testosteronia ja sokeria sellaisella jaolla, ettei tyyppi mene pilalle ollen liikaa kumpaakaan, varsinkaan sitä sokeria. Hyvä mies ja hyvä nainen, millaisia me ollaan? Voiko puhumaton mies olla tunteikas mies, naisen perinteiselle puuha-alueella hääräävä mies miehekäs? Sukkaa kutova mies on hieman pehmo ja auton renkaat vaihtava nainen muija. Mietin näitä omiani, eli miehiä maailmassani.

Minulla on ihana mies. Kuluneet kuukaudet ovat näyttäneet erilaisella tavalla millainen. Aikana jolloin jyviä eroteltiin akanoista Jovelan isäntä oli vaatimatta jyvä. Joka kerta kun muistelen tiettyjä päiviä ja hetkiä, pala nousee kurkkuun. Isäntä, joka oli läsnä ja antoi olla rauhassa. Ymmärsi milloin oli oikea hetki olla yhtä ja oikea hetki olla toista.  Äiti isännän kannattelemana kun jalat eivät enää toimineet, isäntä kantamassa lakanaan käärittyä anoppiaan lepäämään, kun olin käyttänyt äidin suihkussa, rauhoittava läsnäolo yöllä kun painajaiset herättivät sairaan. Isännän käsi äidin kädessä sairaalassa. Jovelan isäntä on hiljainen mies, mutta läsnä. Jovelan isäntä on hyvä mies ihmisenä ja roolissaan, tosimies.

Mies joka kutoo sukkia ei kuitenkaan ole Jovelan isäntä vaan kummipoikani. Olen niin kiitollinen näistä jyvistäni, ystävistäni, läheisistäni ja kummipojastani, joka on sarjaa maailman hienoin mies. Tuntuu hassulta sanoa mies, mutta mies hän jo on ja isäkin. Meillä on vain kymmenisen vuotta ikäeroa ja olemme aina olleet läheisiä. Kummipoikani on aikuinen, tosiaan jo yli 30-vuotias mies. Hän on niitä ihmisiä, jotka eivät koskaan tee tai toivo pahaa kellekään. Tyyppi, joka tulee toimeen kaikkien kanssa ja josta ei voi olla pitämättä. Hyvä tyyppi, hyvä mies ja loistava isä. Isoäitinsä lisäksi kummipoikani menetti myös läheisimmän ystävänsä samalle taudille puolen vuoden sisällä ja silti kummipoikani katsoo maailmaa aina, kuin siinä olisi vain hyvää. Typerä hän ei ole, kyllä hän tietää, kyllä hän on kokenut ja kyllä hän näkee, mutta hän valitsee nähdä ja kohdata maailman ja ihmiset tässä maailmassa tavalla, jollaisesta pääsee osalliseksi kovin harvoin. Kummipoikani osaa elää. Kummipoikani on myös mies, joka kutoo sukkia. Kutoo lapsilleen, läheisilleen ja ystävilleen. Pelasti koiran, joka ei kellekään kelvannut, leipoo ja kokkaa, kasvattaa välillä vihanneksia, eikä kellekään hänet tapaavalle jäisi epäselväksi se, että tässä on kyseessä Mies. Olen niin ylpeä tuosta tyypistä, jonka kummitäti saan olla. Ikäeromme vuoksi sekään ei ollut ihan yksinkertaista, kun tätikin, eli minä olin vasta lapsi. Tänään olen miettinyt kummipoikaani, tuota raamikkaan parrakasta miestä, joka kutoo sukkia ylpeydellä. Kummipoikani on hyvä mies ja miehen roolissaan tosimies.



Oma edesmennyt isäni edusti kovin selkeää miesroolia ja hän oli siinä hyvä. Voi kauhistus kun äiti joutui sairaalaan ollessani kouluikäinen.. kyllä tuli äidin ruokia ikävä. Ihan ei paistettu jahtimakkara ja ylikeitetyt makaroonit ketsupilla koko viikon menuna jaksanut ilahduttaa. Isäni oli bussikuski, kova mies tekemään. Hän teki klapit, nikkaroi ja remontoi kotiamme, hoiti pihan ja auton, oli kotona, lämmitti saunan ja muisti kiittää ruoasta. Tunneilmaisupuolella olisi varmasti puolisonkin mielestä ollut parannettavaa. Sellainen mörökölli isäni kuitenkin oli, ettei elinaikanaan saanut kovin montaa tunneilmaisua itsestään ulos, mutta turvallisen pysyvyyden tunteen hän kyllä sai luotua kotiimme. Hän suojeli omiaan, hoiti velvollisuutensa moitteettomasti, piti talon kasassa ja pihan kurissa, innostui reissaamaan ympäri maailmaa äitini kanssa ja oli aina olemassa. Hän oli saappaat jalassa tyyppinen mies, joka lähti tästä maailmasta saappaat jalassa kotikeittiössämme ja tuskin olisi kovinkaan montaa asiaa jälkikäteen ajatellen halunnut muuttaa. Oli työ, oli koti, perhe ja lähipiiri. Oli naapurit, sauna ja lempiohjelmat. Välillä käytiin muilla mailla ja taas palattiin takaisin kaiken ytimeen, kotiin. Hän oli tosimies, luotettava, turvallinen ja uskollinen.



Se näistä pohdinnoista, elämäni 3 merkityksellisintä miestä ja heidän roolinsa. Se kuitenkin täytyy sanoa, että epäilen yleisen pahoinvoinnin usein liittyvän siihen, että meillä on heikko käsitys siitä ketä me olemme ja mitä haluamme, liian vähän rohkeutta, keinoja ja kykyä olla sitä mitä haluamme ja tehdä mikä meille olisi luontevinta ja epäselvä käsitys roolistamme suhteessa toisiin. Siinä mielessä perinteiset sukupuoliroolit (joiden ydinajatus lienee se, että tekemiset jaetaan ominaisuuksien mukaan) suhteutettuna nykyaikaan ja oman arjen tarpeisiin ovat hyviä. Ne antavat kehykset arkeen ja luovat turvallisuutta, eikä niihin tarvitse liittää ketään alistavia tai väheksyviä asioita.

Jovelassa taas, tosiaankin, on tapahtunut kovin vähän. On satanut vettä, pakastanut maan luistinradaksi ja tuiskutellut hieman lunta. Puutarha nukkuu. Jovelan emännällä on aikaa suunnitella tulevaa kevättä ja keittiöpuutarhaa.



Varhaistomaatin ja ananaskirsikan taimet ovat itäneet ja kiipeävät kohti valoa.



Isäntä on rapsutellut pönttiksen maaleja pois tähän saakka. Kiikun ja kaakun mennään sen kanssa jääkö pinta tuollaiseksi vai poleeraako isäntä tummentuneen pinnan alla kiiltävän peltipinnan esille, kuten meinaili. Tumma tai hopea, jompi kumpi. Joutaa pohtia vielä.



Töiden lomassa on tullut litkittyä litratolkulla detox-teetä. Tiedä sitten onko myrkyt poistuneet, mutta ainakin pisukanavat on huuhdeltu huolella!



Lumen tuiskutessa ollaan lepäilty kiireiden keskellä. Minä olen hoitanut kiireitä, kakkoset lepäilyn. Sellainen roolijako on ollut läsnä täällä koirat ja emäntä -osastolla.



Olen nauttinut talvesta sisältä käsin. Kynttilöistä, vällyistä, palavan puun antamasta lämmöstä, natisevista kylmistä lautalattioista, joiden kylmyyttä ei tunne villasukkien ja töppösten sisällä ja siitä, että meillä on juuri tämä koti tässä - isännällä ja minulla ja noilla kakkosiksi kutsutuilla karvakorvilla. Nautin hiljaisuudesta kiireen keskellä. Nautin kiireestä, joka kertoo siitä, että minulla on paikkani ja roolini tässä maailmassa ja panokseni sille on jollekin merkityksellinen. Nautin siitä, että kiireelläni on määräaika. Helmikuun puolivälin jälkeen otan taas omaa aikaa, Jovela-aikaa, meidän aikaa.



Vaan yhden asian kanssa alkaa tulla aika täyteen. Ei ole vieläkään hormia puuhellalla. Tuolla pihalla palaset paketissaan odottavat edelleen asentajiaan, joiden suhteen alkaa olla ymmärrys loppu.




Tänään on hyvä päivä. Elämässä ei juuri nyt ole liian suuria huolia, eikä turhia murheita. Moni asia alkaa taas kulkemaan omaan tahtiinsa suuntaan, jonne olen toivonut niiden kulkevan. Mieli on luottavainen, mukavia asioita odottava. It is what it is, it goes as it goes. Niin se on ja niin se saa olla. 

Tällaista tänään

Jovelan Johanna

30 kommenttia:

  1. Ihanan erilaisia nuo elämäsi miehet!

    Miesten ja naisten rooleja olen itsekin mietiskellyt. Tänä talvena, kun tehtailija on viikot toisella paikkakunnalla tehtailemassa, olen tehnyt enemmän "miesten töitä" kuin aiemmin. Huollattanut autoa, lykkinyt lunta jne. Nauttinut siitä, että viikonloppuna minua hellitellään ja kohdellaan naisena ja kuitenkin siitä että viikolla löydän "sisäisen mieheni" joka tekee hommat sen kummemmin miettimättä ja apua odottelematta.

    Enkä varmasti ole ainoa nainen tässä maassa, joka näin toimii ja elää täyttä elämää!
    t:Tiitiäinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti et ole ainoa! Meillä Suomessa on mukava perhemalli, jossa on väljyyttä liikkua tarpeen mukaan. Se on niin hieno homma, että joskus hieman säälin ihmisiä, jotka elävät liian tiukoissa nyöreissä, joihin ovat itsensä kietoneet, koska.

      Poista
  2. Voih, olen niin onnellinen teidän puolesta! <3 Toivon salaa, että mekin vielä joskus saataisiin onnellinen elämä. Vaikka aina vain mahdottomammalta näyttää, kaikki voitava tehdään. Se on varma :)

    Mitä noihin naisten ja miesten hommiin tulee. Mua ei ollenkaan kiinnosta perinteiset naisten hommat. Kokkaus, leipominen, puutarhanhoito, kahvittelujen tai juhlien järjestäminen ym. (Ehkä multa puuttuu joku ruuvi päästä tai jotain..) Joskus muinoin olen yrittänyt itseäni väkisin siihen muottiin, "koska niinhän kuuluu tehdä". Vaan ei tuottanut minkäänlaista iloa tai tyydytystä, joten tulin järkiini. Onneksi. Mun mielestä jokainen saa tehdä niitä asioita mitkä itseä kiinnostaa tai on taipumusta, sukupuolesta riippumatta. Tai itse asiassa pitää tehdä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä toivon niin kovasti teille myötätuulia, joiden tavallaan tiedän tulevankin, mutta odottelevan aika on taatusti pitkä. Epätietoisuus on rankkaa ja paikallaan olo on haastavaa, kun tietää lähtevänsä, mutta ei tiedä minne, eikä lähtöön pääse. Kun se päivä tulee, te löydätte takaisin onnelliseen elämään, koska teillä on tapana luoda sellainen niihinkin tilanteisiin, joissa sellaista harvemmin löytää.

      Tuo "koska kuuluu tehdä" on kyllä yhden sortin älyttömyyttä ja oletus siitä, että koska olet sitä tai tätä, olet syntynyt sitten suorittamaan niitä ja näitä. Yllättävän sitkeässä ne oletukset vieläkin meissä elävät, vaikka mukarooleja ei enää muka ole ;D Samalla sitten ollaan hieman liikaa sitäkin mieltä, että perinteiset roolit olisivat huonoja, vaikka se olisi luontevinta ja parasta niille, joille ne roolit istuvat. Ei saisi olla se uurastava mies tai kokkaava nainen. Ei saisi olla essua ja likaisia käsiä. Nainen on ihan parka jos tykkää olla se essun takana hääräävä tyyppi. On se niin vaikeaa tämäkin asia ;D olisipa se hienoa, jos kukin saisi päättää itse ja yhdessä, miten ollaan ja miten asiat hoidetaan. Ja olisi hyvä jos se toinenkin tietäisi mitä odotetaan. Jääpi moni pettymys kokematta ja tuhahdus kuulematta ;D

      Poista
    2. No niinpä! Ja kumpaakin "suuntaa" edustavat ovat sitä mieltä, että yleinen mielipide on itseä vastaan :D Ihan pöljää sinänsä.

      Nooh, kunpa olisikin vain varttumista. Sitäkin toki, että pääsisi nyt jonnekin. Saa nähdä :)

      Poista
  3. Myönnän olevani Muija =)
    Toisaalta vaatii mieheltä olla tosi Mies, että on rahkeita antaa myös naisen tehdä niitä miehen hommia. Meillä ei kyllä mies kudo eikä laita ruokaa, siinä mielessä pitäytyy roolissaan. Minä vastavuoroisesti paukuttelen sitten rooliani sitäkin enemmän, miehen siihen suhtautuessa rauhallisen tyynesti, monet vieraammat katsovat karsaasti.
    Sinun miehesi tyyneyden aisti heti, olette tasapainoinen pari, sinä vauhdikkaampi ja puheliaampi, miehesi se tyynempi ja harkitsevampi osapuoli. Näin ainakin ulkopuoliselle välittyi äkkiseltään kuva.

    Nykypäivänä on mukavaa, kun miehetkin voivat olla pehmoja, virkata, kutoa, tehdä ruokaa ja hoitaa lapsia. Ihanaa, kun voi iyse valita mieluisaa tekemistä, sukupuolesta riippumatta.

    Leppoisaa oloa Jovelaan, meillä kymmenet kynttilät tuovat tunnelmaa ja kinkkupiirakka paistuu uunissa, kavereita kylään odotellessa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iltaa, Muija :) Musta tuntuu, että me suomalaiset naiset ollaan kaikki aikalailla Muijia, vaikka ei renkaita osattaisikaan vaihtaa. Meillä on vahva naiseus veressä, ollaan pärjätty ja osattu olla´naisia, vaikka kuinka rankkoina aikoina. Sellaisia me ollaan jos nippuun laitetaan :)

      Tuolla tuo hiljainen isäntä tuvassa tuntuu höpöttelevän koiralle tavalla, joka saisi raavaan äijän paniikkiin ;D Hyvä niin, johan se päivän pajalla takoi, joten illalla sopii sitten höllätä ;d

      Nuuh, nuuh! Kinkkupiirakka tuoksuu melkein tänne saakka ja tahtoo sanoman, että maistuis kyllä mullekin!

      Poista
  4. Olipas hieno kirjoitus! Hitsi kun itse osaisin pukea asioita sanoiksi yhtä nätisti!

    Minä teen useinkin niitä perinteisiä miesten hommia ja sit kun teen niitä kaikista miehekkäämpiä, on niin mahtava tunne kun on astunut sinne äijäalueelle ja selvinnyt! Just opin koulussa kaatamaan moottorisahalla isoja puita ja kylläpä elvistelin :D Välillä taas levittelen käsiäni ja totean, että miesten hommia, en tee... Jotenkin se menee niin tuttavapiirissäkin, että naiset saa valita mitä miesten hommia tekee, mut miehet loppupeleissä joutuu tekemään ne vaikeimmat hommat kuitenkin ilman sen suurempaa haloota. JA tekevät vielä niitä naistenkin hommia! Esimerkkinä meillä: mies hoitaa kaikki katolla tapahtuvat asiat, en mene sinne piste. Ja leipoo meille tänään ihanat pizzat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta :D Näinhän se usein menee, että nainen valitsee äijähommansa ja loput jää miehelle. Meillä on kaksijakoisesti perinteiset roolit. Minä olen se, joka häärää kotia ja viihtyy keittiössä. Isäntä jo mun selänkin vuoksi hoitaa kaiken raskaamman työn. Autoon liittyvät asiat on isännän listalla ja hyvä niin, koska mulla ei ole edes ajokorttia saati että tietäisin mitä sille renkailla kulkevalle lootalle pitäisi tehdä. Siivoamme yhdessä. Kaksi aikuista saman katon alla ei tarvitse toisesta itselleen siivoojaa. Mies heiluttaa työkaluja, minä kauhaa. Toisaalta taas sitten minä hoidan kaikki juoksevat asiat, laskut, suunnittelut, budjetit ja taloushallinnan. Yhteistä tiliä meillä ei ole, eikä tule. Osaamme hoitaa asiat ilman sellaisia. Meillä pääleivän taloon tuo minä ja koska olen yrittäjä, aika on joskus kortilla, jolloin isäntä osaa kyllä tarttua pannuun ja tiskiharjaan. Hyvä näin. Meillä ei ole niin nokonuukaa kuka mitäkin, kunhan molemmilla on riittävästi sitä mikä luonnistuu parhaiten ja tasapuolisesti hoidossa niitä, mitkä pitää hoitaa vaikka ei niin innosta puhkuen toimeen ryhtyisikään ;)

      Poista
  5. Kyllä Suomessa olisi vähän avioeroja kun kaikki naiset osaisivat antaa arvoa miehilleen niin kuin sinä. Taas sai silmäkulmia pyyhiä :) (ja vielä töissä menin lukemaan :) )

    Meillä luonteenpiirteet menevät normirooleista nurinpäin, mieheni esimerkiksi tykkää shoppailla, minä en.

    Täällä kotona kaupungissa meillä tehdään kaikki tasapuolisesti, ruoka, pyykit, siivous jne. (toki minä nykyisin enemmän, mutta se taas johtuu nykyisen työn luonteesta). Mutta kun tulee kesä ja mennään mökille, ne perinteisemmät roolit tulevat esiin, ihan luonnostaan. Hän hakkaa puut ja kantaa vedet, minä tiskaan.

    Tärkeintä on se, ettei kumpikaan koe vääryyttä tai heittäydy marttyyriksi.

    Meillä täällä pohojanmaalla ei muuten ole muijia. Me ollaan joko ämmiä tai akkoja, useimmiten ihan hyvällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ja teillä pohjanmaalla käsketään siinä missä muualla pyydetään! ;D Se on niin hauskaa!

      Luulen, että kaupungistumisen myötä roolit pääsivät laajenemaan juuri sen vuoksi, että fyysisen työn määrä väheni. Kesämökeillä se jako sitten palaakin takaisin niihin selkeämpiin rooleihin. Naiset tiskaavat ja kokkaavat, miehet heiluttelevat työkaluja ja astuvat naisten hommiksi miellettyihin rooleihin lähinnä grillin äärellä. Siellä se on luontevaa, normaalielämässä taas moinen tuntuisi helposti kangistavalta.

      Hip, hurraa, että on mistä valita!

      Poista
    2. Sä oot niin ihana, kun sä ymmärrät :)

      Poista
  6. Ensinnkin ihanaa, että olet onnellinen - se on todella upea juttu! Elät tässä ja nyt, nauttien elämästä. Olen onnellinen puolestasi - aidosti. Toiseksi ihanaa, että sinulla on mies, joka rakastaa ja jota rakastat ja lisäksi arvostatte toisianne :). Kolmanneksi, sinulla taitaa olla samanlainen ihana kummipoika, kuin minulla on kummityttö. Huipputyyppi - kerrassaan.
    Minut on kasvatettu niin, että osaan tehdä yhtä sun toista. Meillä ei ollut lapsuuden perheessä kuin minä ja siskoni ja kaikki työt, sekä ns miesten että naisten hommat opeteltiin. Hyviä taitoja osata. Teenkin ns miesten juttuja jos tarve vaatii, mutta minusta on niin ihanaa, että minulla on mies, joka on Mies. Myös täällä mies ei turhia lässyttele :D. Kertoi aikanaa rakastavansa ja ilmoitti kerran kysyessäni asiaa, että kertoo sitten jos ei enä rakasta. Yhdessä on oltu 28 vuotta. Taitaa siis vielä rakastaa...
    On se onni, että meitä on tänne maapallolle siunaantunut erilaisia persoonia. Kamalaa olisi, jos kaikki miehet olisivat karskia juroja tai vastaavasti leperteleviä lässyköit tai jotain siltä väliltä. Onni on, että kohdalle on sattunut sopiva, juuri itselle kohdentuva hyvä vastakappale :)
    ----
    Tomaatit... pitääkö ne taimet jo nyt kylvää, kääk - olen vissiin vähän myöhässä.
    Pönttis: hyvä tulee, tummana tai vaaleana, mutta hyvä
    Puuhellan asennus: rasittavia nuo lupaajat, joiden sanaan ei voi luottaa...
    Miehen sanaan pitäisi voida luottaa aina.
    Niin ja olipas ihan lukea taas postauksesi ja kuulla, että asiat ovat mallillaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselle kohdentuva hyvä vastakappale on hitsin hyvin sanottu! No niin, justiinsa NIIN!

      Älä huoli, taitaa harvassa olla ne, jotka jo tomskuja laittavat kasvamaan. Nämä meidän kuuluu siihen talvikasvatuskokeiluumme, varhaistomaatteja, jotka ehkä pääsevät satoon jo ennen kun muuten istutetaan taimia ulos. Saapi nähdä kuinka tällä kertaa käy. Sisällä kasvatettavia siis ovat ja ananaskirsikat ovat testissä aikaisemmalla kasvatuksella, koska viime kesänä hedelmät eivät kylmän alkukesän vuoksi ehtineet kypsiksi. Hedelmää oli paljon, mutta raaoiksi jäivät.

      Tällaista testailua tämä on, elo Jovelassa ;)

      Poista
  7. Hieno oodi miehille, tosi miehille:)

    VastaaPoista
  8. Perinteisten sukupuoliroolien yksi ongelma nykymaailmassa taitaa olla se, että jos asutaan kerrostalossa ja kumpikin puoliso käy töissä, niitä perinteisiä miehisiä tehtäviä jää aika vähän jäljelle ja toisaalta olisi hurjan epäreilua olettaa sen toisen työssäkäyvän hoitavan kaikki hommat vain siksi että hän on nainen. Puhumattakaan sitten siitä, että aika moni ei mieltymyksiltään sopeudu siihen lokeroon, joka olisi tarjolla. Itse olen ikuisesti isälleni kiitollinen, että hän aikoinaan mm. pakotti minut viemään auton huoltoon ja opetti vaihtamaan renkaat. Tuntuu voimavaralta, että ei tarvitse kuvitella ettei osaa jotain vain siksi, että sattuu olemaan sitä sukupuolta, jonka ei yleensä ole "kuulunut" tehdä noita juttuja. Silti rakastan ruoanlaittoa, käsitöitä ja sisustusta mutta toisaalta myös remontointia ja inhoan shoppailua. Veikkaan, että meissä kaikissa on vähän molempia puolia, niin feminiinisiä kuin maskuliinisia, kunhan vain niiden annettaisiin tulla esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perinteiset roolit ovatkin ongelmallisia jos ne ovat sukupuolirooleja, jotka lankeavat kantajilleen jalkovälivarustuksen perusteella, sopivat tai eivät, oli arki mitä oli. Karmea on maailma, jossa naisen tulee olla yhdenlainen ja miehen toisenlainen tiettyine tiukkoine määritelmineen, koska mies, koska nainen. Hyi yök, en ikinä suostuisi itsekään :D

      Mix and match on meidän rikkaus, kunhan ei mennä niin pitkälle, että perinteisen naisen roolin kantaja ei voisi olla kovin onnellinen ollessaan juuri sitä ja perinteisempi mies yhtälailla olla hyvä mies, vaikka ei olisikaan ihan niin Tommy Taberman, mitä miehiltä hieman taidetaan naisten puolelta odottaa ja miesten puolelta vieroksua. On siinä miehellä paikkansa hakemista. Me naiset ollaan osattu ottaa paikkamme molempien roolien välimaastossa ;)

      Poista
  9. Aivan ihana teksti ja upeita miehiä sulla ympärillä. Mulla on kans vähän sellanen mies joka ei juuri puhu eikä pussaa mutta on aina paikalla kun tarvitaan :) Mutta kyllä jokainen tarvis yhden Jovelan isännän lähipiiriinsä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, kirjottelin väärällä tunnuksella. Se olin siis määää :D

      Poista
    2. Säähän se siellä, ihan selvästi molemmilla kerroilla ;)

      Mun mielestä kaikilla pitäisi olla yksi lempeä jörö, yksi taivaanrannanmaalari ja yksi siltä väliltä. Olisi kaikkiruokainen kattaus miesmallia ;)

      Poista
  10. On hyviä miehiä ja hyviä naisia. Ja vastakohtia.
    Jovelassa taitaa asiat ja ihmiset olla just passelisti kohillaan. Hyvät asiat ja hyvät ihmiset.

    Porskutellaan omissa rooleisssamme, siinä mikä sopivasti istuu nahkaan ja unohdetaan ne ulkopuolelta mahdollisesti tulevat odotukset. Ollaan täydempiä ja onnellisempia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Justiinsa niin! Yksi sopii yhdelle ja toinen toiselle ja siinä välissäkin on paljon temmellyskenttää ;)

      Poista
  11. Hassuja juttuja olet kirjoitellut taas.. :D Mitähän tähän vastais mitä sä ny et tietäskään.. Hmmm.. Minä varmaan oon meillä se äijä, teen rakennus ja remonttihommat, omistan ammattikuskinkortin, vaihdan auton renkaat (mikäli jaksan), hoidan huollot, kannan puut liiteristä jne.. Jätän pannuhuoneen, vessanpytyn siivouksen ja viemäreiden puhdistuksen tolle paremmalle puoliskolle. Vaikka teen meillä ns äijähommatkin niin silti tuo ukkeli on aika tosimies, enkä saa puettua sille vaaleanpunaista paitaa päälle vaikka kui oon yrittäny tarjota kohta vuosikymmeniä. Hahaha. Pannuhuoneen huoltoon täytyis kyl joskus tutustua tai pulassa oisin jos pitäisi yksin osata!!!! Ööööh, mutta minä oon meillä myös se joka järjestää vaaleanpunaisimmat juhlat ja välillä tanssin prinsessamekko päällä. Ruokaa tehdään yksin ja yhdessä, riippuen tilanteesta, mun tilanteesta! Välillä höpötän yksin ja välillä yhdessä, välillä höpötän niin paljon ettei mua enää kuunnella ees. Toisinsanoen hyvä että toi parempi puolisko on se rauhallinen, hiljainen ja omiin oloihinsa hakeutuva ja mä taas oon se joka vahingossa aiheuttaa isoäänisen tilanteen, ihan missä vaan.. Kaksi niin erilaista ihmistä mutta niin yhteensopivaa. Rauhallisempi välillä rauhottaa tietämättään toista hullumpaa, ja hullumpi välillä innostaa tota toista rauhallisempaa. Stihhihiii. Oliko tarpeeksi sekavaa...

    Ooooh, mä haluun kans tommoset töppöset ku kummipoikkaas oli teheny.

    Kivaa lauantaita teille. Mä lähären kohta synttäreille olemaan tosi rauhallinen. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apuah, mua naurattaa niin hirmuisesti, kun sä olet NIIN just tuollainen. Ihana, ihana supersinä <3

      Rauhallista synttärijuhlailua sinne (*nauraa ääneen*)

      Poista
  12. Ihana kirjoitus, osaat pukea ajatukset niin kauniisti sanoiksi. Onneksi maailma muuttuu. 80-luvulla poikaystäväni oli kokki ja se herätti kovasti hämmennystä. Silloin ruuanlaitto oli vielä hyvin vahvasti naisten aluetta. Varmasti käsityötkin ovat jatkossa myös miehille sallittuja ilman kummastelua. Onneksi kouluissa jo opetetaan näitä ja puutöitä sekä pojille että tytöille. Onneksi on myös mahdolisuus ostaa niitä palveluja, jotka ei onnistu kummaltakaan puolisolta esim puutarhassa tai remontoinnisa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, onneksi on vaihtoehtoja ja valintoja. Niiden hyväksyminen vie aina oman aikansa. Sanotaan, että 1-2 sukupolvea myöhemmin ihmiset vasta suhtautuvat muutoksiin luontevina vaihtoehtoina, kuin mitään poikkeavaa ei olisikaan. Siinä välissä on sellainen outo hiljaisen paheksunnan kausi, jossa ei enää paheksuta sen toisen vaihtoehdon valitsevaa, vaan hieman katsotaan alakanttiin heitä, joille se vanhakin malli on toimiva.

      Eikä näissä sukupuoliasioissa edetä ihan samaa tahtiakaan. Tällä hetkellä se paine jotenkin tuntuu kohdistuvan miehiin. Naisille kaikki on mahdollista ja sallittua, miehiä hieman vielä kyseenalaistetaan. Toiselle ominaiseksi ajatellun toimen suorittaminen tuo gloriaa kun olet nainen, kun taas miehen kohdalla useinkin edelleen kysellään, että oletkos mies vai hiiri ;D

      Ja sitten on juuri tuollaista minkä mainitsit. Ei ole kauaa siitä kun ihmeteltiin kokiksi aikovaa miestä, tänä päivänä ei ole kanavaa, josta ei joku julkkisäijäkokki jakaisi reseptejään uskottavalla tavalla. Tatuoidut, rumpua vapaa-ajallaan hakkaavat ja kiroilevat kokit tekivät kokkiudesta äijähommaa ihan eri tavalla kuin 70-luvulla arvostusta niittäneet Kokkikolmoset ;D

      Poista
  13. Tämä se vasta oli mahtava postaus ! :)

    Tuo kuvauksesi elämäsi miehistä oli todella mielenkiintoinen. Eloisin sanoin selitetty. Tyypit tunnitettavissa. Hymyilytti.

    Ja lopussa tuo missä mainitsit merkityksestä ja panoksesta osui minuun. Sillä samalla tavalla hyvälle musta tuntuu jatkaa työkokeilua. Tehdä merkityksellisessä yrityksessä merkityksellistä työtä. Omien arvojen mukaista.

    Kiva kuulla, että elämä alkaa olla taas kevyempää siellä. Sulla vaikuttaisi olevan hetkessä olemisen ja elämisen taito vahvasti hallussa.

    VastaaPoista
  14. Ilahduin kovasti kun luin sun jatkosta. Tuntuu siltä, että olet ihan oikeassa paikassa, omiaan sinne. Suit's you, Madam ;)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!