jovela

jovela

lauantai 24. tammikuuta 2015

Selviytyminen poikkeusolosuhteissa ja niihin varautuminen


Tämä on jatko-osa viemärittömässä talossa asuminen -postaukseeni. Puhutaan SHTF-tilanteista, eli mitä tehdä jos kakka iskee tuulettimeen asuessaan talossa vailla juoksevaa vettä ja viemäröintejä, lämmittää pääasiassa puulla, tulee kovat pakkaset, työt loppuvat (ja piha on täynnä zombeja) ja niin edelleen. Puhun nyt lähinnä siitä, miten poikkeustilanteet vaikuttavat meidän elämäämme täällä Jovelassa ja miten me varaudumme, mutta monet näistä jutuista on käytettävissä myös kaupunkiolosuhteissakin. 


Jätän nyt oikeasti pois kaikki sellaiset ultimate-skenaariot, joissa olemme sotatilassa, zombiet häärivät pihalla tai virus on tappamaisillaan puolet ihmiskunnasta. Puhun siis näistä tavallisista arjen hankaloittajista, joita kohtaamme tai joita voimme kohdata yllättäen ja usein täysin varautumattomina. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi pitkät sähkökatkot, sairastuminen tällaisessa talossa asuessaan, taloudellinen romahdus, juomakelvottomaksi lurautetut kunnan vedet tai vaikkapa kaupan- tai kuljetusalan pitkä lakko, joka vaikuttaa siihen, mitä kaupassa on tarjolla - vai onko juurikaan mitään.

Olemme kokeneet pitkän sähkökatkon (kaupungissa) ja muutamia lyhytkestoisempia sähkökatkoja täällä nykykodissamme maalla. Kaupungissa pitkittynyt sähkökatko on haastava, sillä olosuhteisiin on vaikeampaa vaikuttaa itse. Kun sähköä ei tule ja katkos kestää, myös vessa lakkaa toimimasta eikä vettä enää saa hanoista sillä vesijärjestelmän pumput eivät toimi ilman sähköä. Ennen kun yhteiskunnan puolesta ehditään järjestää vesijakelua, on jo jano. Laajempi sähkökatkosalue pimentää koko seudun, bensa-asemat ja kaupat eivät voi toimia, sillä niiden järjestelmät ovat sähkön varassa. Tapaninpäivän myrskyn aikaan jopa sairaskuljetus ja palokunnat olivat pulassa, kun autoihin ei saatu bensaa normaaliin tapaan. Tällaisessa tilanteessa sitten pitäisi pärjätä sillä mitä on.

Pärjäämisen perusosa-alueet voi mielestäni jakaa karkeasti kolmeen osaan: lämpö, ravinto ja hygienia. Neljänneksi voisi mainita viihtymisen, joka ottaa kolhua kun kaikki sähköllä toimiva lakkaa olemasta käytettävissä. Mitä pidempi katkos, sen tylsempää tulee.

LÄMPÖ

Kesällä ogelmaa ei yleensä ole, mutta entäs kun se pitkä sähkökatkos osuu talven pakkasille? Meillä toimitaan kuten yleensäkin kovemman pakkasen aikana, eli suljetaan 1/3 talosta (sali) ja keskitetään lämpö tupaan. Pönttöuuni on makuuhuoneen viereisessä avoimessa tilassa. Meillä on pieni biotakka ja kunnon petroolilämmitin. Jotta niistä olisi jotain iloa silloin kun niitä eniten tarvitaan, meillä on myös aina riittävästi polttoaineita molemmille. Siltä varalta että sattuisimme molemmat sairastumaan tai jos ulkona riehuisi sellainen myrsky, ettei ulkovarastoon mielisi mennä edes klapia hakemaan, meillä on aina sisällä n. viikon klapit. Klapeja on muutamassa silmälle siedettävässä isossa lootassa ja kopassa, mutta pääosa jemmaklapeista on piilossa tuvan seinänvieruksia kiertävien laatikkopenkkien sisällä. Lisäksi meillä on aina paljon kynttilöitä, kuumavesipulloja (sängyn miellyttäväksi tekemiseen) sekä kynttiläkäyttöisiä hätälämmittimiä jos pakkanen on kova ja lämpö ei tunnu riittävän.




Tässä on meidän lämmönlähteitä niin arkena kuin poikkeustilanteissakin

Pönttis, meidän talon sydän. Pönttis on hyvä lämmittäjä, mutta ei nopea sellainen.




Petroolilämmitin, Petrooli 24,-/10 litraa (Honkkari), käyttökulutus 3 dl/h. Petroolilämmittimellä saa nopeaa lämpöä.



Vedonestoverhot kuistin oven edessä talvisin. Lämpöä on turhaa tuottaa jos se karkaa. Meillä haasteina on kylmät lattiat ja kuistille johtava ovi. Oven edessä on armeijan ylijäämämyymälästä hankittu paksu villahuopa ja Ikean päiväpeitto. Lattioilla on mattoja, joiden alla on samoja huopia ja lampaantaljoja. Sänkyjen ja sohvien alla on myös villahuovat kunnes lattiat saadaan eristettyä kunnolla.



Kynttilöitä, kynttilöitä! Kynttilät tuovat valoa ja toki ne lämmittävätkin. Kaikki ovat olleet läsnä tilanteessa, jossa huoneessa palaa useampi kynttilä ja ihmisillä alkaa olla hiki. Vaikka yksi kynttilä ei tuotakaan kuin n. 40 wattia lämpöä, monta kynttilää samassa huoneessa kyllä vaikuttaa siihen lämpöön. Meillä on aina n. 1000 tuikkua erinäisissä jemmoissa, lisäksi on palkkikynttilöitä sekä ehkä 200 kruunukynttilää, joita hankitaan tarjouksista. Ikeassa esimerkiksi on ollut muutamaan kertaan tarjouksia, joissa 50 kruunukynttilää saa omakseen viidellä eurolla. 



Viimeisenä keinona on sitten ne hätälämmittimet, joilla on yllättävän hyvä lämmitysteho. Kauniita ne eivät ole, mutta tilanteessa jossa vilu alkaa hiipiä ytimiin, ne hoitavat hommansa. Hätälämmitin, eli ruukkulämmitin tehdään tavallisista kukkaruukuista. Suurimman ruukun sisälle laitetaan pienempi ruukku tai pari ja ruukut kiinnitetään toisiinsa pultilla ja mutterilla. Lisäksi tarvitaan jotain, minkä varassa ruukku voi tukevasti seistä sekä alusta, jonka päällä voi turvallisesti polttaa tuikkuja. Tuikut lämmittävät ruukut ja pultin, jotka taas vapauttavat lämpöä huoneeseen. Ruukut kuumenevat todella kuumiksi, joten niiden sijoituspaikkaa kannattaa miettiä ennalta. Näiden lämmittimien riskitekijä on steariinin höyrystyminen, joka voi aiheuttaa ilkeän tulipalon, joten sammutuspeite on hyvä olla saatavilla. Mitään ongelmia meillä ei ole ollut, mutta tämä seikka on syytä huomioida. Ruukkulämmittimiä ei saa koskaan jättää valvomatta huoneeseen.



Meillä usein tehdään niin, että lämmitämme ennalta hieman enemmän jos sääihmiset ovat ennustelleet myrskyjä. On huomattavasti helpompaa ylläpitää kohtuullista lämpöä kuin alkaa lämmittämään kylmennyttä kotia.

RAVINTO

Meille on ihan luonteista pitää yllä ruokavarastoa. Se on sekä taloudellista että kätevää. Poikkeusolosuhteissa ruokaa ja tarvikkeita ei saa hankituksi ihan tuosta noin vaan. Alaa koskeva lakko tai poikkeustila tyhjennyttää kauppojen hyllyt salamana eikä sähkökatkon aikana kaupasta voi ostaa mitään kassajärjestelmien sähkökäyttöisyyden vuoksi. Huoltoasemilta ei saa bensaa, apteekista lääkkeitä, ravintolassa ei voi tehdä ruokaa ja niin edelleen. Tämän olemmekin jo kertaalleen kokeneet kaupunkiolosuhteissa. Vaikka asuimme Pääkaupunkiseudun lähialueella n. 40 000 ihmisen kunnassa, josta löytyy kaikki mahdolliset palvelut, mitkään niistä eivät olleet käytössä kun sähköt menivät Tapaninpäivän myrskyn myötä. Maalla ruokavarasto on ihan normaalia, mutta myös kaupungissa on hyvä pitää jonkinlaista kotivaraa saatavilla. Meillä kotivaraan kuuluu myös hygieniatuotteita, pattereita, lääkkeitä, tulitikkuja, polttoaineita, herkkuja.. eli oikeastaan juuri kaikkea sitä, mitä tavallisena arkipäivänä tarvitaan.



Oman haasteensa tällä osastolla tuo ruoan säilytys. Maalla se useinkaan ei ole ongelma, mutta sähköttömyys on ellei omista maakellaria. Jääkaappi ja pakastin lakkaavat toimimasta kun sähköt menevät. Talvella hätä ei ole suuri, sillä asteita on usein niin vähän, että ruoka säilyy hyvin ulkonakin. Kesällä tarina onkin sitten toinen. Toki suljettu jääkaappi ja pakastin tovin viileyttä pitää, mutta pidemmän sähkökatkon varalle on syytä olla jokin varajärjestelmä. Aurinkosähkö auttaa kesällä, aggregaatti aina jos vaan muistaa huolehtia siitä, että sille löytyy myös polttoainetta. Pakastimen käyttöohjeista löytyy tietoa siitä kuinka kauan pakastin kykenee pitämään yllä tarvittavaa viileyttä ilman sähköä. Meidän pakastimessa se aika on 8 tuntia. Sen jälkeen lämpötila alkaa nousta ja ruoat sulaa.

Sitten pitäisi sitä ruokaa saada lämmitettyäkin. Toki ihminen pärjää vaikka pelkkää näkkäriä nakerrellen, mutta järin mukavaa se ei ole. Jos talossa on puuhella, ongelmaa ei ole. Samalla saa lämmitettyä pesuvettä ja tuotettua sitä lämpöäkin. Meillä on myös pieni keitin. Jos sähkökatko osuu kesään, ei tee mieli lämmittää puuhellaa joka teekupillista varten. Kuumahan siinä tulee! Tämä meidän keitin on näppärä. Sen polttoaineena on muistaakseni butaani, jota on hiuslakkapullomaisessa vaihtosäiliössä. Polttoainetta on taas syytä olla jemmassa. On varsin ärsyttävää napsauttaa aamukaffevedet kiehumaan ja huomata, että vesi ehtii kuumentua suunnilleen käden lämpöiseksi kun masina päästää viimeisen pihauksen polttoaineen loputtua. Ruokaa voi laittaa tietenkin avotulella ja grillissäkin, mutta varsinkin kaupunkiolosuhteissa ja pieneen tarpeeseen tällainen halpiskeitin on oiva ostos. Tuiskussa ei tee mieli grillata ja tuulisena sadepäivänä grilli saattaa mennä menojaan kipinät lennellen.



Sähkökatkojen aikaan kaikki helppo ja hyvä on eduksi. Meillä ruokavarastosta löytyy mm. valmiita nuudeliannoksia, jotka kaipaavat ainoastaan kuumaa vettä. Ei tarvitse avata jääkaappia tai tohottaa kypsentimillä. Niiden säilyvyys on huippuluokkaa ja ne maistuvat noin muutenkin nopeana väliruokana kiirepäivinä, joten meiltä niitä löytyy aina.

HYGIENIA

Murphyn lain mukaan pitkä sähkökatko osuu huonoon aikaan kuusta ja aina siihen aamuun, jota edeltävänä iltana et jaksanutkaan käydä suihkussa. Tukka on sekainen ja likainen, olo valmiiksi kurja. Hanasta ei tule vettä tai jos jokin liru vielä tulee, se on jäätävän kylmää. 


Meillä on porakaivo, jonka vettä ei vielä voi juoda. Siksi meillä on aina hyvä juomavesivarasto. Saunavettäkin on aina yli seuraavan tarpeen, sillä porakaivo ei toimi sähköttä (aggregaatilla kyllä). Kaupan halpa ostovesi säilyy avaamattomana vuoden, joten kaupunkioloissakaan ei ole suurta vaivaa jos tönterön kaappiinsa jemmaa. 


Koska meillä ei ole juoksevaa vettä eikä viemäriä, sähkökatkos ei vaikuta meihin millään tavalla tällä saralla ja meillä on vedetön, mutta mutkaton sisävessa. Vessahan ei kaupunkiolosuhteissa ilman sähköä toimi, mutta siitä voi tehdä hätävessan. Istuimen vesi lapataan pois ja tilalle laitetaan jätesäkki. Joskus vessaa voi käyttää kaatamalla sinne vettä tarpeiden jälkeen, mutta aina sekään ei toimi. Pussihätävessa toimii sellaisissa tilanteissa. Kädet voi pyyhkiä vauvojen puhdistuspyyhkeillä, jollaisia meilläkin aina täällä on. Samoja kosteuspyyhkeitä voi käyttää intiimialueilla, kainalohin ja kasvoihin. Vettä voi lämmittää ja vatipesu tuo kaivattua virkistystä nuhruiselle kropalle. Kuivashampoo on kova sana kun ei ole muita pesumahdollisuuksia, mutta jos kaapista ei moista satu löytymään, ruokasoodalla pääset samaan lopputulokseen!

Kotona on hyvä pitää pientä kotivaraa myös hygieniaa ajatellen peruslääkkeitä unohtamatta. Meillä reilu kotivara on osa normaalia elämää myös näiden osalta.

VIIHDE ja YHTEYDET

Kurjaa se on kun sähköt menee, niin tottuneita me olemme sähköisten vempeleiden viihde- ja tietotarjontaan. Poikkeusolosuhteissa ihmisistä tulee hieman hassuja. Tämän näki esimerkiksi vaikkapa ns. voikriisin aikana. Ei päivää ilman lööppiä, ei aamua ilman jonoa tarkistamaan josko voita olisi taas saatavilla ja jos oli, sitä pakettia kohti edettiin kuin uppoavan laivan viimeiseen pelastusveneeseen. Normaalina päivänä harva uhraa sekuntiakaan ajatuksissaan voille, mutta kun se loppui kaupoista, valtakunnassa oli paniikki. Voi olla varma, että mikä tahansa on loppumaisillaan tai sen uhka on olemassa, se loppuu juuri siitä syystä. Patterit, taskulamput, ostovesi, lämmittimet, keittimet ja niiden polttoaineet.. Tämä on niin nähty moneen kertaan ja kun netti menee poikki, ollaan kuin ö aapisen lopussa - minäkin.

Noh, kun sitten olet siellä sähkökatkon aikana kotosalla, telkkari ei toimi, netti on ehkä poikki ja joka tapauksessa surffauslaitteen virtapalkki hupenee, kolmen joulusta jääneen kynttilän valossa ei näe lukea ja hieman vilukin on.. aika tylsiä pitkiä tunteja on edessä. Kännykkäkin alkaa huolestuttavasti mennä tyhjän akun puolelle latausta. Mitäs sitten? Ahdistavaa se on, myönnetään. Nettiä ja kännykkää ilman tulee parhaiten toimeen kun ne ovat saatavilla, mutta annas olla kun linja kuolee ja tyhjää akkua ei voi ladata.

Meillä sähkökatkon välitön vaikutus on siinä, että sytytän muutaman kynttilän lisää ja katson netistä vikaennusteen. En lainkaan tässä ylennä itseäni sille tasolle, jolla netin tai sen kautta saatavien viihdykkeiden merkitys olisi olematon. Meillä vaan ei sitäkään ongelmaa juurikaan ole jos itse netti toimii. Laitteilla (myös yhteyspurkilla) on kohtuullisen hyvät akut ja jos yhdestä loppuu, toisella voi jatkaa. Jos on aurinkoa saamme ainakin kännykät pidettyä latingissa solarilaturilla ja samanen laturi pitää yllä läppäriäkin. Talvella siitä ei ole mitään iloa, joten meillä on patterikäyttöinen hätälaturi jolla saa kännykän tolpat täyteen ja jolla voi ladata läppärinkin jos raaskii. Ei tarvitse lähteä myrskyyn ajelemaan autolla saadakseen virtaa halofooniin. Maalla on muutenkin aina puuhaa jos huvittaa puuhailla, mutta jostain syystä sitä tuntee olonsa orvoksi heti jos netti- tai kännykkämahdollisuutta ei ole. 



Sähkökatkon aikana meillä näperrellään, luetaan kirjoja tai katsellaan sarjoja/leffoja läppärillä DVD:ltä kokolailla normaaliin tapaan. Joskus vaan olla möllötellään. Saatan tehdä töitä tai olla tekemättä riippuen mihin aikaan katkos on. Onpa käynyt niinkin, ettei koko sähkökatkosta olla huomattu, vaikka ollaan hereillä.

MUUTA

Jossain kaapin perukoilla on ihan hyvä olla taskulamppua, patterita, pattereilla toimiva pieni radio ja tulitikkuja. Aina parempi jos yksi taskulamppu toimivine pattereineen on vaikkapa eteisessä, jolloin pimeäsuunnistus ja tavaroiden löytyminen onnistuu huomattavasti helpommin. Sukanvarressa on hyvä olla hieman riihikuivaa siltä varalta, että joku jossain on tykännyt hakkeroida rahaliikenteeseen liittyviä palvelimia. Jos kortit eivät toimi ja seinästä ei saa nyyhtäistyä rahaa, on hieman nuljua olla kaupassa.

SAIRAUDET

Oli tilanne mikä oli, aina jokin sairaus välillä pääsee iskemään. Isäntä on outo tyyppi, joka ei ole koskaan sairaana. Itselläni sekä on että tarttuu röhiä, nuhia ja kolotuksia. Niiden osalta kuitenkin pitää sanoa, etten muista koska olisin ollut näin terve, kuin tänne muutettuamme. Siitepölyallergia on loistanut poissaolollaan koko pölytyskauden ajan ja selkäsairauskin on ollut normaalia vähemmän tapetilla. Meillä on varauduttu vähän kaiken varalta siihen, että isäntä sairastuisi, sillä rehellisyyden nimissä homma menee niin, että jos minä sairastun, isäntä kantaa mulle teetä sänkyyn, mutta jos isäntä sairastuu, en kykene tuskatta ihan kaikkeen, minkä isäntä yleensä hoitaa. Me pärjäämme kyllä, koska olemme ajatelleet asiaa ja varautuneet sellaisiin tilanteisiin. Voimme kaatua vaikka yhdessä samaan aikaan sairasvuoteelle niistämään neniä ja palelemaan kuumeisina. Ainakaan ei tarvitse miettiä jaksamista kauppa- ja apteekkireissulle. Senkun avaa kaapin ovea ja lappaa suuhunsa mitä mielii. Jos sen verran jaksaa, että voi napsauttaa patterin päälle tai heittää muutamia klapeja uuniin, hyvä on. Jos ei jaksa, ehkä viimeisillä voimilla voi painaa sen petroolilämmittimen päälle ja kömpiä sänkyyn.



Jos sitten taas pohditaan, että kohdalle osuisi joku todella vakava sairaus tai vammautuminen, emme edes lähde sille linjalle. Sellainen voi osua kohdalle yhtälailla täällä kuin kaupungissa ja sellaisen kohdalle osuessa tällaiset käytännön asiat ovat jokseenkin toissijaisia, voin sanoa kokemuksen äänellä. Silloin ollaan ihan eri maailmassa joka tapauksessa. Jos sille linjalle lähtee, voi samoin tein miettiä uskaltaako elämässä ylipäätään tehdä mitään, olla missään, laskea minkään varaan tai sitoutua mihinkään, koska sen voi menettää hetkessä. Äitini, superpystyvä, terve ja viriili ihminen kuoli aivoissa puhjenneeseen syöpään täysin yllättäen alle 2 kuukaudessa sairastumisestaan. Sitä edelsi 81 elinvuotta. Ajatella jos ne vuodet olisi käytetty kauheasti peläten sitä, mikä sitten kohdalle osuikin. Oli meillä mikä tahansa aika täällä, jokainen päivä on sen riskin arvoinen ja jos jostain syystä ne päivät täällä tai tässä talossa päättyvät, olkoon niin, mutta menetyksen pelossa emme jättäneet tätä seikkailua kokematta. Pahimpaan ei voi varautua. Pahimman edessä toimitaan sen mukaan mitä on.

HENKILÖKOHTAISEN TALOUDEN ROMAHTAMINEN

Suorilta voi sanoa, että jos rahakakka iskisi tuulettimeen, täällä meillä on sentään jonkilaiset mahdollisuudet pärjätä minimaalisillakin tuloilla. Asumiskustannukset ovat niin pienet ja kun osa ruoasta tulee omasta maasta ja itse luonnon antimista haalien, hätätilanteissa kuilun pohjalle ei mätkähdä samaa kyytiä kuin kaupunkikodissa. Ihan pakollisia kuluja vertaillessa entisen kaupunkikotimme kuukauden kulut vastaavat täällä kolmen kuukauden kuluja. Taloudellisen tilanteen suhteen en ole liian huolissani. On aikoja, jolloin sitä tuloa voisi todellakin olla enemmän, enkä mitenkään täysin vailla huolia tämänkään asian kanssa ole, mutta toistaiseksi työni tuo meille ja kahteen muuhunkin talouteen leipää, joten jos oikeen huonosti menisi, voisin kutistaa toiminnan vain yhden ihmisen työksi ja tuloiksi ja lisänä on vielä isännän aikuisopintotuet. Jos oikeen kurjasti menisi ja joutuisin kokonaan lopettamaan, olen varautunut vakuuttamalla itseni, jolloin olisin saman ansiosidonnaisen varassa kuten muutkin ovat, sen tovin mitä sitä kestää. Ja sukan varressa on hyvä olla hieman varavaroja, kaiken varalta. Nukkuu yönsä paremmin. 


Kaupunkikodissa taas olisi ollut kovin vaikeaa nipistellä perusasioista. Ruokaa olisi ollut pakko saada, lainaa tai vuokraa maksaa ja asumisen oheistoiminnoista tulisi joka tapauksessa laskuja. Jos kummallakaan ei olisi mitään tuloja ja yhteiskunnan tuet olisivat lakkautettu, meillä olisi täällä ainakin niitä omia porkkanoita joita järsiä ja sipuleita, joita vedet silmissä pureskella, kunnes ei olisi niitäkään. Onneksi sellaiset skenaariot ovat niin epätodennäköisiä, ettei moisille kannata uhrata liikaa ajatuksiaan. Joka tapauksessa täällä me selviäisimme pidempään ja helpommin, oli tilanne mikä tahansa. Ajatus on kovin lohdullinen näiden epävarmuuden päivien ja aikojen edessä.


SUMMA SUMMARUM

Jovelan kaltainen talo on siitä hieno paikka asua, että voimme vaikuttaa omaan elämäämme sekä arkena että poikkeusolosuhteissa aivan eri tavalla entiseen kaupunkikotiimme verrattuna. Se, minkä moni näkisi puutteeksi, on meille eduksi. Meillä on mahdollisuus tuottaa lämpöä, meillä on aina hyvä kotivara ja vettä sekä mahdollisuus kasvattaa ruokaa ja valmistaa sitä ilman sähköä. Hygieniapuolellakaan emme ole sidoksissa sähköön ja se sähkö mikä on tarpeen poikkeusolosuhteissa, voidaan tuottaa vaivattomasti. Täällä eletään hyvin ja nukutaan hyvin. Joka ilta kömmin lämpimään sänkyyn, oli sähköä tai ei. Talouden ylläpitoon käytettävä aika, siis se arjen hallinta kaikkinen osa-alueineen yllättäen vie huomattavasti vähemmän aikaa kaupunkielämäämme verrattuna. Luulin toisin, huomasin luulleeni väärin.

Poikkeusolosuhteisiin on hyvä varautua, eikä sen kaltainen preppaaminen maalaa piruja seinille. Onpahan sitten mistä ottaa jos tarvetta ilmenee ja vaikka ei ilmenisikään, mitään ei mene hukkaan. Mukavinta Jovelan kaltaisessa talossa asumisessa on kuitenkin se ihan tavallinen arki. Se arki on hieman erilainen kuin mihin nykyään olemme yleisesti tottuneet, mutta kokonaisuutena ei yhtään sen hankalampi.

HUOMIO

Jovelan kaltaisessa talossa tulee selkeytettyä, kohtuullistettua ja leppoistettua huomaamattaan. Viimeisin konkreettinen huomio tällä saralla tapahtui kun olimme tyhjentämässä äitini kotia. Avasin siivouskaapin oven. Yksin elävän rouvaihmisen siivouskaapin sisältö hieman mykisti. Piti oikeen prillit pistää nokalle ja tutkia mihin ihmeeseen tarvitaan sen seitsemäätoista purnukkaa ja puolta tusinaa pakkausta erilaista tököttiä. Meillä ei ole siivouskaappia ja jos olisi, aika tyhjältä se näyttäisi. Meillä on yleispuhdistusaineena mäntysuopa. Tiskejä varten tiskiaine. Käsipyykkiä varten Marseille saippuapala ja jokapaikan apuna iso purkki ruokasoodaa. Muuta ei olla huomattu tarvitsevamme. Ennen omassa kaapissa oli hymyilevien mainosnäyttelijöiden hehkuttamia tuotteita niin, ettei hyllyt riittäneet.

HAASTE

Kurkkaapa siivouskaappiinne! Montaako eri tököttiä ja välinettä sieltä löytyy? Jos kohtuullistaminen kiinnostaa, siivouskaappi on kertakaikkiaan loistava paikka pohdinnoille omien haalintojen tärkeydestä ja siinä samalla voikin sitten tarkistaa löytyykö sieltä se taskulamppu, pattereita, tulitikkuja, kynttilöitä.. ;)

Tästä tuli taas melkoinen stoori, mutta ehkä joku siellä nappaa itselleen jonkin toimivan jutun näistä ja seuraavan kerran kun kakka iskee tuulettimeen, elo on astetta miellyttävämpää. Jos jokin juttu pohdituttaa, sopii kysyä :)


Ps. Isäntä tuossa tuumaili lisämaininnaksi, että jos kuitenkin Jovelan pihamaalle ilmestyy niitä zomppareita, me mennään koirien kanssa piiloon peiton alle :D

Prepaten ja puuhaillen

Jovelan Johanna

48 kommenttia:

  1. Bravoo mieslukijaltanne tälle ja tolle edelliselle postauksellesi. Nostan hattua!

    VastaaPoista
  2. Yksi mitä suosittelen, on kaasulla toimiva, ulkona käytettävä kolmijalka. Yleensä se on meillä kesällä käytössä muurinpohjalettuja paistettaessa, mutta sillä voi myös hyvin keittää isolla kattilalla ulkona, jos sähkökatkos iskee. Myös suosittelen pienempää, taottua (heh, isännälle homma) kolmijalkaa, jonka avulla voi takan hiilloksella keittää kattilassa ruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on möksällä ollut kaasukäyttöinen grilli kylläkin, mutta mitään kaasulla toimivaa täällä ei ole. Nuo on kyllä tosi käteviä, mutta myrskyn aikaan ulkona kokkailu on aika hankalaa ;)

      Poista
  3. Noh. Ajattelemisen aihetta, mutta muuten kautta linjan, kaiken aivan kaiken hamstaraaminen oudoksuttaa. Matkan varrella, kynttilät, tuikut, joulullaatikot (kuka ne kaikki lanttuloorat söi?) Ja muutenkin kaikkea on niin paljon ja monta, vaikkas viidelläkymmeneltä näyttävä pikkulusikkarypäs säilykepurkis? Mullakin on kaikkea paljo, mutta yritys vähentää kova? Mikä hätä?
    t. köppäänen Elenna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hamstraamisesta tässä ei ole kyse, oikeastaan päinvastoin. Jatkuvasti kertaostoksia tehdessä sitä tulee helposti ostettua ylimääräisiä. Näin tulee hyödynnettyä tarjoukset paremmin ja monta turhaa asiaa jää hankkimatta, myös poisheitettävien määrä jää vähäiseksi.

      Joululaatikot ;D Meillä on ollut aina tapana, että äiti ja minä teemme joululaatikot yhdellä kertaa kaikille perheessämme. Meille itselle taisi jäädä 1 pieni lantulaatikko, 1 pieni perunalaatikko ja 2 porkkanalaatikkoa, koska se on myös koirien mieleen. Muut laatikot menivät koko perheen joulupöytään ja siskoni pitämään suvun joulupäivän kokoontumiseen, jossa on väkeä kuin vilkkilässä kolmen sukupolven edestä.

      Meillä näkyy milloin mitäkin kuvissa. Usein ne sitten liittyvät työhöni, eivät ole normaalia kotitavaraamme ;)

      Poista
  4. Kiitos mainiosta postauksesta!
    Olen niin samaa mieltä kanssasi tästä varautumisesta. Sitä ei yltäkylläisyyden arjessa tule ajatelleeksi aikaa, kun puodit ovat kiinni tai jos satuvat olemaan auki, niin kaikki muutkin ovat siellä ostamassa hätävarat ja hyllyt notkuvat tyhjyyttä. Olen käynyt maanpuolustuskurssi, jonka jälkeen ei jäänyt kyllä lainkaan epäselväksi varautumisen tärkeys. Moneen kertaan on ollut läheltä piti tilanteita säiden vuoksi. Kaikilla pitäisi olla kaapissa viikon eväät + lämmön turvaamisvälineet sekä kanisterit vedenhankintaa varten.
    Olisi mukava lukea jossain vaiheessa postus jälleen tuosta teidän skafferista :)
    Karvakuonoille rapsutukset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varautuminen on hyvä juttu. Ei siitä pääse mihinkään. Mitään maailmanloppuvarastoja nyt ei tarvitse hankkia, mutta jos sen verran olisi oleellisia juttuja, ettei ne tarpeen ilmaantuessa olisi loppu ;)

      Skafferin kanssa jatketaan hommia joskus keväämmällä taas. Toivottavasti saadaan se sitten kerralla lopulliseen kuosiinsa. Hyvin se on ilmoja kyllä pidellyt, ei ole ollet purnukat jäässä, vaikka eristämätön tila onkin. Joku rako sinne oli jäänyt, sillä joku hiiri oli päässyt käymään hyllyillä, mutta onneksi kaikki on suojassa, joten pahempaa vauriota ei päässyt syntymään ;)

      Poista
  5. Hyvä kirjoitus :) Lämpö on muuten hauska juttu, miten sen kanssa oppii ennakoimaan ihan luonnostaan. Kun ilmasta haistaa, etä kylmenee, meilläkin lämmitetään varuiksi/etukäteen enemmän kuin normaalisti, varataan enemmän puita sisälle. Ja kun tottuu hiukan viileämpään sisälämpötilaan, ei helteeseen ole enää paluuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää on just niitä juttuja jotka tulee niin luonnostaan, että mun piti ihan tosissaan fundeerata postausmielessä miten mikin homma hoidetaan. Niin tavallista ja normaalia, ettei asioita oikeastaan ajattele sen enemmän. Osta 2 tai 3 ja kun ensimmäinen loppuu, osta korvaava tilalle. Pysyy hyvä kierto, eikä mikään pääse loppumaan ihan heti. Samoin noi lämmitykset, juuri kuten sanoit. Sitä vaan automaattisesti tekee miten on hyväksi havainnut, eikä ajattele sen enempää asiaa.

      Poista
  6. Maalla on kyllä just se ihana puoli, että kaikki tulee lähtökohtaisesti suunniteltua simppelisti. Ja silti monella asialla on ns. oma varajärjestelmänsä. Tuottaa kummaa tyydytystä, kun näkee, miten saa varusteltua oman pesänsä koko ajan paremmaksi ja järkevämmäksi.

    Näinä aikoina moni meistä miettii, miten pärjää, jos taloudellinen katastrofi iskee. Meillä on juuri ollut aika läheltä piti -tilanne töiden suhteen, mutta toistaiseksi kaikki jatkuu onneksi niin kuin pitää. Tällaisetkin käänteet kuitenkin kannattaa miettiä varmuuden vuoksi valmiiksi, vaikkei riski realisoituisikaan; paremman mielenrauhan ja entistä järkevämmän elämänmuodon sillä saa aikaiseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh! Onneksi vain läheltä piti! Työtilanteet on nyt niin raskaita monille. Yhden ystävän työpaikalla on jo kolme vuotta ollut vähennyksiä. Kun yhdestä päästään, aletaan huolehtia seuraavasta arvonnasta, eikä ikinä tiedä milloin huono arpa osuu kohdalle. Jovelan isännällähän kävi kertaalleen niin paari vuotta sitten. 3 kertaa vähennettiin, kunnes ei ollut mistä vähentää ja arpapelillä mentiin. Ennakointi ja joku varasuunnitelma on siis hyväksi, vaikka palli alla tuntuisi kuinka tukevalta. Ajat on sellaisia :(

      Poista
  7. Kiitos taas loistavasta postauksesta. Yönsä todellakin nukkuu paremmin kun on luottamus perheen pärjäämiseen tilanteessa kuin toisessakin.
    Paljoon olen minäkin varautunut, mutta petrattavaa löytyi vielä tästäkin torpasta.
    Kevättä ja kylvöjä odotellessa
    -Tarja-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkeen on tietysti mahdonta varautua, mutta jos on jonkinlainen varmuus,
      ei tarvitse olla ainakaan aktiivisesti niin huolissaan. Luottamus siihen, että tavalla tai toisella asiat järjestyvät tiukassa paikassa, on sekin helpottavaa. Joskus eteen voi tulla suuriakin muutoksia, mutta onhan se niin, että joko sitä sitten löytää tien ulos tai jää siihen kiinni. Lopulta kuitenkin jokin tie yleensä löytyy :)

      Poista
  8. Oli niin peijoonin hyvä kirjoitus, että viimeisen lauseen jälkeen jäi vähän olo, että höh, jokos se loppui!
    Maalla elämisellä on puolensa, paha on kaupungissa suuremmin säätää jos iskee joku pidempi katkos. Vois olla, että tuli räpläiltyä Lillan varaston lukkoa huussin tarpeessa :)
    Kaikki muu oliskin sitten jo hankalampaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D

      Kaupungissa tilannehallinta on tosiaan paljon haastavampaa, kun ollaan niin pitkälti muiden varassa. Jotain juttuja voi poikkeustilanteiden varalle laittaa ja hyvä on jos laittaa, mutta isojen asioiden kanssa on kyllä haastavampaa kuin maalla.

      Poista
  9. On vähän pelottavaa, miten suuresti elämämme on sähkön varassa. Täällä on usein sähkökatkoja, mutta onneksi harvemmin monia päiviä kestäviä. Yksi tärkeä maalla-asujan omavara on myös hyvät suhteet naapureihin. On turvallista kun tietää mistä pyytää apua kun sattuu yllättäviä juttuja. Tapani-myrskyn aikaan jäin mottiin kotiin kun kymmeniä puita oli kaatunut pihatielle. Mutta nopeasti naapurit avasivat reitin. Kotivaraa on on aina komero täynnä ja kellarissa pidän juomavesivarastoa sähkökatkojen varalta. Pakastimen sisältö voi pilaantua, mutta kuivatut tuotteet säilyvät vuosia. Käyttöveden saan pihakaivosta, mutta koska talossa on porakaivo ei pihakaivon vesi ole juomakelpoista vähäisen käytön vuoksi. Jos on lunta, voi käyttövettä sulattaa lumestakin ja hätätilassa siitä saa keittämällä juomavettäkin. Pitkän sähkökatkon aikana kännykät hyytyvät vaikka olisi varavirtaakin kun linkkitornien akut lakkaavat toimasta. Niin kävi meillä Tapanina. Puuhellan lisäksi meillä on kaasuhella ja siten aina pari kaasupulloa varastossa, kaasulisälämmitin voisi olla hyvä hankinta, mutta toisaalta uunit tuovat aivan tarpeeksi lämpöä normaalioloissakin. Ainoa huoli olisi kissan ruoka, sitä ei ole varastossa kuin ehkä viikoksi, mutta luultavasti Nero onnistuisi metsästämään jotain henkensä pitimiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässäpä oli monta hyvää vinkkiä ja huomiota! Kiitos näistä, Cheri :)

      Poista
  10. Olisi hyvä meidänkin vähän miettiä noita juttuja, mutta olen vähän sellainen että jos asiaan liikaa perehdyn, menetän yöuneni katastrofien pelossa. Vesitonkista on kyllä ollut puhetta varmaan joka kauppareissulla, mutta eipä niitä silti ole hankittu. Meillä moni juttu on ihan ookoo, kun on vanha talo. Ainoa mihin pitäisi keksiä joku ratkaisu on tekninen tila, joka lämpiää vain sähköllä. Pitkän sähkökatkon aikana siellä posahtaa vesimittarit ja muut paskaksi, mutta pieneen kaapin kokoiseen tilaan on jotenkin pelottavaa hankkia sellaista lämmitintä, mitä ei itse ole vartioimassa. Pitäisi perehtyä aiheeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla se on justiinsa toisinpäin ;) Kun ollaan varauduttu, asiaa ei tarvitse miettiä sen enempää, mutta jos on tarvetta, on mistä ottaa.

      Tuo tekninen tila kuulostaa haastavalta. Pienessä tilassa ei voi oikeen polttaakaan mitään ja aggregaatit on kovin äänekkäitä puksuttajia tuottamaan sähköä. Solaristakaan ei taida olla apua, kun nuo pakkaset tuppaa olemaan sysitalvella ;) Mä varmaan yrittäisin kehitellä joillain sisäkkäisillä kattiloilla tms jonkinlaisen kuumavesi- tai kekälelämmittimen, joka pitäisi lämpöä yllä plussan puolella. Tiedä sitten liekö sellainenkaan olisi ratkaisu.

      Poista
    2. Niinpä. Ainoa mitä ollaan keksitty on kuuma tuhka (tai kuuma vesi) kannellisessa peltiämpärissä, jos oikein tiukka paikka tulee :)

      Poista
  11. Hyvä postaus. On kyllä tärkeetä varautua mihin vaan, koskaan tiedä mitä tapahtuu. Nyky-yhteiskunta on kyllä pelottavan riippuvainen sähköstä, elettiinhän sitä ennenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sähköriippuvuus on huolestuttavaa, varsinkin kun meillä se riippuvuus on tuonnin varassa talvisin. Osittain Itä-naapurin tuonnin.. Ja ollaan rakennettu koko yhteiskunta ja kodit sen varaan.

      Poista
  12. Ihana kirjoitus,niinkuin edellinenkin!Vaan ethän loukkaannu,mut unelmissa eläjille antaisin pienen varoituksen,ettei kaik välttämättä ole yhtä hyvin kuin teillä. . .jos on työtön,Kelan rahalla(netto 520€/kk),yksin asuva,mökistä velkaa,juokseva kylmävesi,ostopuut,tienhoitomaksut(250-750€/v) yms. niin elämä on aikas extremeä. . Esim vaik sähkölasku.Lämmitän ostopuilla,joihin menee ainakin 520€/talvi,irtopattereita on 2 pienellä,neliöitä n.60 ja sähkölasku reilut 100€/kk talvella ja n.40€/kk kesällä.Tiskikone pyörii kerran viikossa,pyykkikone kerran kahes viikos.
    Auto on pakollinen täällä korvessa,sekin vanha ruosteinen romu,mut ikävä kyllä siitäki pitää kaik maksaa.
    Ruuaksi hamstraan kaiken tarjouksista,pakastin on täys ja kuivamuonaa löytyy.En edes muista koska oisin ostanu vaik j.lihaa normihinnalla.
    Elämä on helpompaa jos on joko töitä tai toinenkin ihminen tasaamassa kuluja :-)
    Täällä asuessa huomaa kuinka tärkeitä ne harvat hyvät ystävät on. . .esim syksyllä yritin yksin tuulessa peittää kasvihuonetta pressulla,ettei lumi riko kennolevyjä. . .ei onnistunu.Mut ystävä tuli apuun!Onneksi en ole sairastellut,mut sen kerran kun selkä petti konttauskuntoon,löytyi ystävä kantamaan puita,lämmittään ja kolaamaan lumet.
    Olen liki 8v asunut näin,joista nyt 3v työttömänä.Työvuodet oli muuten helpompaa,mut lämmitys talvella oli taiteilua. . .jos tulin iltavuorosta 23.30 ja meninkin seuraavaks jo aamuun töihin,pääs kämppä välillä hmmm. "Viileeks" :-)
    Eli köyhänä,yksineläjänä tää on aikas taiteilua. . .vaan en siltikään vaihtas!Oottelen kevättä,sillon moni asiaa helpottaa.Talvi ja kylmyys aiheuttaa stressiä,mut kohtahan talvi on taas selätetty!Joten siemenpusseja tutkimaan. . .pysyy ees mieli hyvänä! aamun lukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollenkaan loukkaannu! Asiaahan siellä puhut! Juuri noita ja monia muita asioita on hyvä pohtia ennen kun lähtee tällaiseen ja valita kotinsa sen mukaan, että sen suorat ja epäsuorat kustannukset ovat hallittavissa. Niistä, arjesta ja myös kuluista kirjoittelinkin siihen osa ykköseen, jonne on linkki tuossa ihan postauksen alussa :)

      Tässä postauksessa kirjoittelin poikkeusolosuhteista, eli tilapäisistä hetkistä, mutta kuten tuosa kirjoitit, tilapäisestä voi tulla pidempiaikainen pysyvä tilanne esimerkiksi työttömyyden tai sairauden vuoksi. On hyvä ymmärtää, että tällainenkaan elämä ei ole ilmaista, jostain pitää ainakin jokin raha tulla, jotta pärjää. Vertailuna kuitenkin meillä, tässä nimenomaisessa talossa menot ovat 1/3 verrattuna kaupunkiasumisemme aikaan. Siksi sanoin, että jos tilanne olisi samalla tavalla haastava niissä kahdessa paikassa, täällä me pärjäisimme helpommin ja pidempään entiseen kaupunkikotiimme (ja elämään) verrattuna :)

      Poista
    2. Kiva että ymmärsit myös mun sepustuksen :-) Sen takia minäkin kuiteski täällä sinnittelen,koska a) möksä oli myynnis vuoden,eikä tääl mene kaupaks mikään ja b) myös keskustassa eläneenä tiedän,et loppujen lopuks on halvempaa asua täällä ja c) mikään ei korvaa sitä tunnetta kun taas kevät ja kesä tulee,ja saan olla täällä!

      Poista
    3. Kevät <3 Ajatella, sitä kohti taas mennään :)

      Tuokin on totta (ja siitä hieman varoittelinkin osassa 1), että maaseudulla myyntiajat ovat pidempiä ja tällä hetkellä hyvinkin pitkiä. Siinä ei voi nopeita muutoksia tehdä vaikka haluaisikin jos seuraavan kodin saanti on edellisen myynnistä kiinni ja useinhan näin onkin. Juuri tänään toisen puolesta tietyn alueen tarjontaa ja siellä (45 min suuresta kaupungista) on edelleen ihan samoja taloja myynnissä kuin 2 vuotta sitten, jolloin mekin siltä alueelta taloja katselimme.

      Poista
  13. Voi että tykkään niin tästä blogistasi! Ihanaa että jaksat kertoilla meille muillekin elämästänne siellä Jovelassa ja kuvat ovat kauniita :) Paljon saa vinkkiä ja ideaa omiinkin projekteihin. Kaikkea hyvää teille ja mielenkiinnolla odottelen seuraavia juttujasi! Terkuin Maisuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maisuli :) Yritän kertoa mahdollisimman suoraan hyvät ja huonot puolet. Huonoja puolia on ollut kovin vähän ja siihen voi vaikuttaa sekin, että meillä oli aika tarkat pääkriteerit uuden kodin suhteen. Sen löytymiseen menikin sitten on ja off 4 vuotta :D

      Poista
  14. Maisuli tuossa yllä vei kommenttini =)
    Täällä kaupungissa asuessa olo on aika huoleton, emme ole varautuneet mitenkään, mihinkään. Olisimme siis aivan avuttomia, jos jotain tapahtuisi.
    Joskaan meillä ei ole ollut sähkökatkoksiakaan, ainakaan toistaiseksi, kop kop.
    Pitääkin ryhdistäytyä ja varautua ainakin muutamin tärkeimmin jutuin. Hyvä ajatustenherättäjä kirjoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olinkohan ajatustakaan uhrannut tällaisille ennen kun istuttiin yli vuorokausi kylmenneessä kerrostaloasunnossa ilman vettä tai juurikaan mitään ja koko keskustan aluekin oli pimeänä. No en ;DD Se oli sellainen opetus, ettei toiste halua kokea.

      Täällä maalla on ollut joitain sähkökatkoksia, mutta ne ovat olleet kestoltaan lyhyitä, pisimmillään kai pari tuntia. Kumma kyllä, sähkökatkos aiheuttaa mulle aina kovan teehimon. Heti kun vedenkeitintä ei voi napsauttaa päälle, iskee hirrrrmuinen teehimo. Siis joka himputin kerta. Terapian tarpeessa? :D

      Poista
  15. Mielenkiintoisia postauksia ja sain ajattelemisen aihetta....heh....mä en ole ottanut miehen ajatuksia "varautumisesta" pahqn päivän varalle varmaan tarpeeksi vakavasti...hänellä kunnon taipumus katastrofiajatteluun ( tyyliin venäläiset tulee kalashnikoveineen....mahtoiko olla oikein kirjoitettu...).
    Haavoittuvainen on arkielämä nykyään...
    Täytyi näköään viisaan naisen asiaa kirjoittaa...niin meni mullekin perille.
    Sittenhän teillä on tietysti koiruleillekin muonavarastoa...minkätyyppistä ruokaa karvamurut enemmäksään muuten syövät?
    Iloista arjen jatkoa! Minulla arki jatkunut vaihtelevissa fiiliksissä, mutta sallin sen itselleni luonnollisena asiana...kuuluu persoonaani reagoida elämän tapahtumiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Meillä kakkoset syö sekä (vatsaystävällistä) valmisruokaa, että kotitekoisia sekoituksia. Mailla on taipumus reagoida vatsallaan, joten nuo kaupan perusmuonat eivät yleensä sovi lainkaan. Hätävarana meillä on mm, säilöttyä kalkkunaa, jota voi sitten sekoittaa riisiin.

      Mukavaa arkea sinne :)

      Poista
  16. Nämä kirjoituksesi arjesta ja arjessa/ikävässä tilanteessa selviämisestä ovat kyllä kivoja! Vanhassa maalaistalossa kasvaneena monet näistä asioista on itsestäänselvyyksiä, mutta eipä niitä voi oikein kerrostalokaksiossa keskellä kaupunkia noudattaa! Tällä hetkellä meidän selviytymissuunnitelma pitkässä sähkökatkossa perustuisi ihan täysin siihen että ajettaisiin joko mun tai miehen kotiin maalle (autossa nyt yritetään aina sen verran bensaa pitää).

    Mun kotona tuo Tapaninpäivän sähkökatko kesti muistaakseni 6 päivää. Kuului kaikista pahimpiin myrskyalueisiin, seitsemän kilometrin matkalla isommalle tielle oli kymmeniä puita nurin ja satoja metrejä sähkölankaa ja puhelinlankaa maassa. Mutta heti myrskyn laannuttua oli suurin osa tiestä raivattu, kun kukin naapureista hoiti oman osuutensa ja ne jolla on vähän enemmän tietotaitoa, hoiti sitten pidemmät pätkät. Ulkohuussi muistutti taas olemassaolonsa hyödyllisyydestä, samoin puuhella ja leivinuuni. Nykyään löytyisi jo rantasaunakin, eli peseytymismahdollisuudet olisi paremmat kuin silloin - tuon myrksyn aikana käytiin sitten kaupungissa sukulaisilla pesulla ja vettä hakemassa. Samalla aggregaatilla pyöritettiin vuorotellen sähköä meidän mäelle ja sukulaisille naapuriin (ja hyvä tuuri kävi, kun saatiin se lainaksi). Sähköyhtiön korvausrahat isä sijoitti perustaksi oman aggregaatin hankintaan, hankki sitten kerralla hyvän ja sähkömies kävi tekemässä aggregaatille omat kytkennät.

    Mutta voi että, en kyllä malttaisi lainkaan odottaa että taas jonain päivänä pääsen maalle muuttamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä tuo iso myrsky näytti sitten kunnolla, mitä se voi olla. Moni ajattelee, että mikäs siinä on ollessa kun autoon voi loikata ja hakea mitä tarvitsee, mutta tosiaan tiet voivat olla pitkäänkin poikki, eikä niitä myskyn keskellä ole turvallista raivata. Sen jälkeenkin menee tovi ennen kun tiet saadaan auki.

      Tosi hyvä huomio, kiitos tästä :)

      Poista
  17. Moikka täält Nakkila kulmilt. Oli taas ihana lukee sun postaust ja varsinki ku se koski kotivaraa ja tilannet jos ei ol sähköö tai vet. Mää ole nii umpionnelline ko mee keittiö nurkkaan o alkanu hahmottuu skafferi tai siis laskettava, niinko meil o ollu tapan sanoo. Hianoo saar laajentaa nykyst kotivaraa ja ny samal saan keittiö kaappeihi lisää tilaa. Nyt ku oon enemmä alkanu täs vuasie aikan ajattelee kaikkii kotivara-ja katastroofi-juttui ni oon tajunnu et ainaha meil kotonaki o eletty nii et kellaris o ollu hillot, mehut ja juurekset, pakkases leivät ja lihat ja kaapeis kuivatavaraa. Et kyl tää o vereperintön tullu, mut sitä ei vaa oo huomannu ko se on ollu aina normaalii elämist. Pittää tota käteis rahaaki ny laittaa viel säilöön ni seki puali o sit kunnos. Oli ilo huamat et nois vesis o nii pitkä säilyvyysaika...kyl muutama tonkka pitää hakee. Mää oo ny alkanu puhuu isännäl, et jos toho pihaa tehtäs tuleva ulkosauna viäree viäl ulkohuusi ni kyl siin pitkä penni säästäs jos vaik edes kesäaikan käyttäs ulkohuusii. Joku tommone vessasysteemi meilläki toimis mikä teilki o. Iha perinteist ulkohuussii ei voi tehrä ku asutaa asutusalueel. Viel jonaki päivän me täst lähretää asumaa syrjäkylil. Mää jään ny orottelee sun uut postaust. Siihe asti moro.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Työhän vallan olette opiksi ottaneet siellä ;)

      Ja noinhan se menee. Huomaamattaan. Sitten ei tarvitse asialle korvaansa lotkauttaa tuli tuulta tai jalkarättejä!

      Poista
  18. Kirjottelin ed postaukseen pitkän litanian meni jonnekin tuuttiin.Sitä teidän sähkölaskua ihmettelin pienuutta meinaan, meillä on 80neliöä ja lämmitän puulla ja silti lasku on 120€ kuussa, no kaksi viikkoa ennen muuttoa oli lasku 60€, sitä ihmettelin myös.Me on asuttu maalla nyt 2 kk ja en kaupunkiin enää muuta,hyvin ymmärsin kirjoituksesi😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Montako patteria teillä on käytössä ja onko teillä vetokohtia? Mikä lämpötila teillä pidetään yllä? Onko paljon jatkuvasti sähköä käyttäviä laitteita tai usein käytettäviä pesukoneita, kuivureita jne? Nuo määrittelee niin paljon sitä kulutusta :)

      Meillä kun sähköä 24/7 syö yksi pakastearkku, yksi jääkaappi ja yksi pieni vessatuuletin se normikäyttökin on kovin vähäistä ja pattereitakin on päällä pääasiassa vain 2. :)

      Poista
  19. Anteeks,että puutun teidän keskusteluun. . .mä pähkäilin tota samaa asiaa,mut sit oikeesti kiersin pienen möksäni ja oikein katoin et mitä kaikkia johtoja on seinässä :-) Kyl niitä muuten on salakavalan monta. . .Onko sulla maara lämminvesiboileri?Mulla löytyy pieni boileri,mut se on irti seinästä,koska jo vuosia sit huomasin et se on oikee sähkösieppo!Hyvin olen kylmällä vedelläkin pärjännyt. . .pikaiseen pesuun kuumennan vedenkeittimellä ja isompaan saunan padassa.Ja sit varmaan noi vanhat koneet pakastin,jääkaappi vie enemmän kun uudet.Mut jos ei karsittavaa löydy,päätin lohduttautua sillä et onhan mun reilu 100€/kk paljon vähemmän kun kaverilla ok-talossa 400€/kk ! Kohta päästään pattereista taas eroon kun kevät ja kesä saapuu!Ja toivotaan lämmintä syksyäkin :-) - aamun lukija-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällähän on kommentteja joihin en ole vastannut lainkaan! parempi myöhään kuin ei lainkaan ;D

      Meillä ei ole lämminvesiboilereita lainkaan, kun meillä ei ole juoksevaa vettä eikä viemäreitäkään ;)

      Poista
  20. Hyviä ajatuksia taas kerran! Tuo sähkön käyttö ja kulutus on varmaan monelta nykyihmiseltä karannut ns. hanskasta. Huoneiston lämpötila on aika pitkälti tottumiskysymys. Tarvitseeko sisällä kuljeskella t-paita päällä talvella, on varmaan jokaisen pohdittavissa. Meillä on vuosien kuluessa vähennetty tietoisesti sähkönkulutusta juuri lämmityksessä, ja nykyisin se alkaa olla melkein jo hifistelyä. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pukeutuminen vuodenajan mukaan on hyvä juttu :) Ei sitä palttoo päällä tarvitse sisällä sentään olla, mutta villasukat ja pitkähihainen paita on jo riittävää jos on hieman viileämpää :)

      Poista
  21. Meillä on varmaan tuo kuumavesivaraaja se syöppö, no kerran viikkoon kuivausrumpu ja pyykkikone laulaa, nyt tään hetkisen kulutuksen ymmärrän, mutta selvis se 60€ entinen asukas oli jättänyt patterin täysille vesipumpun komeroon.
    Kummallinen ukko mulla kun ei anna sammuttaa varaajan virtaa, no ehkä on kivempi pestä lämpimällä vedellä. Ulkosauna on meilläkin pääasiallinen peseilyn paikka, sitä ei kyllä mikään voita. Meillä on kesä edessä ekaa kertaa tässä paikassa saa nähdä mitä nousee pihasta ja keretään tekemään. Ihan muisto sulla viime kesästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei tosiaan ole kuumavesivaraajaa, ei pesukoneita (pyykki- tai astia-), kuivureita, koneellista ilmastointia, ei suurta sähköuunia, jatkuvasti päällä olevaa telkkaria.. ;D

      Poista
  22. Loistava kirjoitus-taas. Olen lueskellut postauksiasi aiemminkin. Jossain vaiheessa hukkasin blogisi ja nyt taas löysin uudelleen joku aika sitten.

    Osanottoni suruusi. Kirjoitat kauniisti äidistäsi. Kyyneleet nousevat silmiin, vaikken teitä edes tunne.

    Allekirjoitan ajatuksesi kotivarasta ja pahan päivän varalle asennoitumisesta. Elämme itsekin vanhassa talossa-tosin kaupungin kupeessa. Olemme aivan samoja asioita huomioineet. On jännä huomata, että kun tulee vaikka se sähkökatkos, itse ajattelee vain voi harmi. Toivoo, ettei kestäisi kauan, koska pakastin on ainoa heikko kohta. ( agregaattia ei toistaiseksi ole, sillä asumme alueella, jossa sähköt kulkevat kaapeloituna ja toistaiseksi isotkaan myrskyt eivät olempätkineet kuin hetkeksi)
    Ihan lähellä tutut menevät paniikkiin kun ei ole ruokaa ja ei talokaan lämpene ja mitä kaikkea.

    Olen pyrkinyt lapsillekin opettamaan, että laitteet, jotka tarvitsevat sähköä, kannattaa ladata aina kuntoon. Ei harmita, jos tulee yllätyksiä. Isossa perheessä kännyköitä on jo useita. Sähkökatkon ajaksi kaikki muut voi sulkea ja yhden kerrallaan käyttää akun loppuun.

    Kulutuksesta huomioitavaa tuohon ylempään keskusteluun ja ihmettelyyn.
    Muuttaessamme nykyiseen kotiimme huomasimme, että meidän kaikki lämmitys yms. kulut olivat huomattavasti pienemmät kuin meitä ennen tässä talossa asuneella perheellä.
    Erikoisen asiasta teki se, että edellinen perhe oli vain 4henkinen. Meitä on 6 ja lisäksi 3 koiraa.
    He halusivat ottaa ekologisia asioita huomioon, eli ei ollut asenteellisesta tuhlailustakaan kyse.
    Olisi ollut mielenkiintoista haastatella heitä jälkeenpäin, että olisi löytänyt eroavaisuudet elintavoissa. Emme tunteneet riittävän hyvin, että olisin kehdannut. ☺️
    Niin kuin moni olikin huomannut, pienistä asioista tulee suuria summia vaikka sähkölaskuun vuodessa. Useimpiin pienistä asioista voi vaikuttaa itse. Eikä silti välttämättä tarvitse elää askeettisesti vaikka sitä moni "pelkää".

    Takkatulen räiskeen saattelemana lumipyryterveiset ja hyvää mieltä Jovelaan!

    R&T

    VastaaPoista
  23. Ihan vaan sivukommenttina näihin todella mielenkiintoisiin postauksiin:

    Melkein nousi kiukku oikein otsaan, kun uutisoitiin Keski-Suomen ja Savon sähkökatkoista tässä joku viikko takaperin. Telkkarissa joku savolaisukko voivotteli kun ei pysty tekemään ruokaa ollenkaan kun ei ole sähköä. Siihen asti oli pärjännyt jääkaapissa olleilla ruuilla joita pystyi säilyttämään ulkona. Toimittaja kysyi että mitäs sitten kun ne ruuat loppuu? "Sitten melkein ainut mitä voi syödä on kaupan kalatiskistä saatava savulohi, sitä kun ei tarvitse lämmittää. Muuta ei oikein voi ostaa."

    Mutta mikä törröttikään haastateltavan ukon selän takana tuvassa? Järjettömän kokoinen LEIVINUUNI!

    Eli osaa sitä vanhempikin polvi olla uusavutonta, ja uskon että itse olisin aivan yhtä uuno, jos olisin ikäni asunut kerrostalossa ilman pidempiä sähkökatkoja ja katastrofeja. Puolen vuotta remontin keskellä ilman sähköä ja vettä opetti jo sekin niin hyvin, että kun vihdoin saimme lieden sähköverkkoon, keittelin silti sapuskat mieluummin puuhellalla :D Sen lopetin vasta kun saimme maalämpöpumpun toimintaan, mutta hyvillä mielin voi nukkua yönsä kun tietää että ilman sähköä pärjää puuhellan, pönttiksen ja leivinuunin avulla :)

    Pönttiskin on muuten oiva paikka tehdä ruokaa, muurarimme sen meille vinkkasi, että kun tulet on sammuneet ja pellit laitetaan kiinni, niin sinne vaan pataruoka muhimaan. (Meillä on nykyaikainen arinalla oleva pönttöuuni, helpottaa vielä enemmän) Toimii, ja paljon helpompaa kuin leivinuunin käyttö, kun se tuppaa tulemaan liian kuumaksi alkuunsa pataruuille. Eikä sitä tarvitse lämmittää jatkuvasti, kuten puuhellan uunia :)

    VastaaPoista
  24. Olen mietiskellyt,miten itse eläisin mahdollisemman riippumattomasti yhteiskunnasta ja uskon että voisi toteuttaa ainakin runsaat puoli vuotta.Ehkä pahimmat lumenajat voisi käydä sivilisaation parissa.Laittaisin pienen saunamökin itsetehdyn peräkärryn päälle.Ei tarvitse rakennuslupaa eikä ole kiinteistöveroja.Mökin koko niin pieni,että vaan makuupaikat.Hellauunin muurauttaisin mökin nurkkaan.Jääkaappi pakastin ongelmaan käyttäisin kylläkin kaasua.Kellari on toinen mahdollisuus.Ulkowc on must,jätteet kierrätykseen kasvimaalle.Agregaatti tai aurinkopaneli säkönkäyttöön,kun kuivailee juureksia talvenvaralle.Sienet ja marjat metsästä,kalat järvestä.Proteiinilähteeksi härkäpavut.

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!