jovela

jovela

maanantai 5. tammikuuta 2015

Viemäritön elämä ja muita vastauksia

Sain blogimeiliin viimeksi lokakuun alussa postia kahdelta eri lukijalta, jotka kyselivät tämän kaltaisesta elämänmuutoksesta. Äidin tilanteesta johtuen en ehtinyt heille erikseen vastaamaan, mutta lupasin tehdä aiheesta joskus postauksen, jossa vastaan heidän esittämiinsä kysymyksiin. Susanna taas ehdotti eilen aihetta, jossa kertoisin viemärittömässä talossa elämisestä ja ajattelin, että nämäpä kaikki voidaan niputtaa kivasti yhdeksi postaukseksi, jonka otsikoksi sopii hyvin tuo viemäritön elämä! Tästä postauksesta tuli hurjan pitkä, mutta toivottavasti sen kautta asiasta kiinnostuneet löytävät vastauksia kysymyksiinsä ja ainakin tarjoan yhden naisen (ja miehen) kokemuspohjaa tällaisen elämäntapamuutoksen tiimoillta.



Aloitetaan Susannan aihe-ehdotuksesta ja sen myötä kysymyksistä.

Millaista käytännössä on elää viemärittömässä talossa? Käsien pesu vessakäynnin jälkeen? Tiskaaminen? Pyykinpesu?

Tässä 1868 rakennetussa talossa ei ole koskaan ollut viemäreitä tai juoksevaa vettä. Se mitä on kannettu sisälle, on kannettu myös ulos. Näin eletään tässä talossa vieläkin. Talousrakennuksessa on joskus ollut pesula. Rakennus on niin heikossa kunnossa, että vanhaa pyykkäämöä ei voi enää elvyttää. Talossa on ollut myös ulkohuussi, joka on ollut verstaan päädyssä - sekin romahtanut jo.


Hyyskä ja hygienia olivat ehkäpä suurimpia kysymyksiä meille talon ostettuamme. Ensin haaveilin tassuammeesta ja laskeskelimme kustannuksia vesi- ja viemäriverkostoon liittymiselle. Ne suunnitelmat ja laskelmat loppuivat lyhyeen. Ensinnäkin huomasimme livahtavamme jo ennen rempan aloittamista suunnitelmiin, joiden myötä menettäisimme juuri sitä, mitä olimme eniten hakemassa. Lisäksi moisten toteutus olisi vaatinut järjettömän kassan lisäksi suunnilleen puolen talon purkamisen, byrokratialle oven avaamisen ja meille merkityksellisten asioiden menettämisen niiden myötä. Perinteinen hyttysten kesäbuffetti ja talvinen peffajäähdyttämö eli ulkovessa oli sekin meille ehdoton ei, ei!

Viemärittömässä talossa elämme näin

Meille tehtiin porakaivo. Sen vettä ei voi vielä juoda, sillä puhdistimen voi asentaa ainoastaan sisätiloihin = veden pitäisi tulla sisälle taloon. Juomaveden siis edelleen noudamme kylän vesipisteeltä kerran viikossa ja osan ostamme kaupasta. Kuulostaa ehkä hankalalta, mutta ei ole.


Vessana meillä on Separett -vedetön vessa. Se on toiminut loistavasti. Vessa erottelee lirut ja löröt. Ensiksi mainitut kulkevat putkea pitkin seinän läpi ulos ja siellä pisutankkiin. Pisu laimennetaan veden kanssa ja sitä voi käyttää lannoitteena. Löröt (ja paperit ym.) lurahtavat omaan säiliöönsä, joka tyhjennetään 2 viikon välein nakkaamalla pussi pois ja laittamalla toinen tilalle. Separett on osoittautunut hyväksi valinnaksi. Se toimii aina, putket eivät koskaan jäädy, ei hajuja, ei epämukavuuksia. Tuotoksiasi et näe kun vessalle käyt sillä varsinainen säiliö avautuu (kuvassa sinisen läpän alla) vasta kun olet istunut alas ja painotunnistin on tulkinnut sinut istuneeksi.

 


Entäs se käsipesu sitten? Meillä on vessassa käytössä samanlaisia pesulappuja, joilla vauvojen kakkapyllyjä pyyhkäistään vaipanvaihdon yhteydessä. Käsipesu siis hoituu niillä hygienisesti. Lisäksi meillä on tuvassa lavuaari, jossa on pesuvati käsipesuja varten. Hanallinen 25 litran kattila säilöö lämmintä vettä, mutta pikkutarpeita varten lämpimän veden kiehauttaa vedenkeittimellä. Aamuisin ja iltaisin pyyhkäisen kasvot ja kaulan kasvovesilapulla, kainalot ja muut pesulapulla tai pesaisen mainitussa pesuvadissa. Vessamme maksoi n. 500,- Viemärivessa olisi maksanut toimiakseen n. 17 000,- ja sen jälkeen olisimme maksaneeet siitä ilosta kerran kuussa ikuisuuden.



Tiskaan käsin, yleensä joka toinen päivä koska meillä ei synny paljon tiskiä, vaikka meillä tehdäänkin ruokaa ihan normaalisti. Sitä vaan oppii käyttämään vähemmän astioita. Lavuaarin alla on kanisteri, jonne vesi poistuu. Kanisteri tyhjennetään kerran päivässä tai kahdessa kantamalla se ulos. Meillä on myös (toistaiseksi asentamaton) pieni Sauna-Seppo harmaavesipuhdistin, joka kaivetaan maahan keväällä. Sen jälkeen vesiä ei enää kanneta ulos. Lavuaarista kytketään putki seinän läpi Sauna-Seppoon, joka hoitaa homman. Sauna-Seppo maksoi 249,- ja se täyttää nykyiset jätevesiasetukset!



Saunassa käymme joka toinen päivä. Isäntä on saunapöhkö. Saunassa rentoudumme ja pesemme itsemme. Pesen aina saunassa myös alusvaatteet, ihan käsipyykkinä pyykkisaippualla. Päällä olleet pesuun ja saunaan kuivamaan, koukusta edellisen kerran puhtaat mukaan. Hyvä kierto, äidiltä opittu. Varsinaiset pyykit taas pestään kaupungissa samalla kun hoidamme muita asioita. Käymme paikallisessa lounasravintolassa, jossa nautimme kympin buffalounaasta samaan aikaan kun ravintolan alakerrassa kaksi konetta jumpsuttelee puolen tunnin ohjelmalla pyykit puhtaiksi. Pyykinpesu (2 konetta + pesu- ja huuhteluaineet) maksaa yhteensä 3,50. Pyykkipäivistä on tullut oikein mukavia! Käymme täydentämässä kotivarastoja, hoitamassa asioita, lounaalla ja samalla reissulla pyykit saadaan pestyksi. Yleensä näillä reissuilla sitten samalla noudetaan joku meille tuleva vierailija tai palautetaan hänet kotimatkalle juna-asemalle. Pyykkireissuja tehdään yleensä joka toinen viikko. Vaatteita ei vaan enää pyykkikulu kuten ennen, vaikka emme täällä likaisissa lumpuissa laahustakaan. Vaatteita ei vaihdella joka päivä, elleivät ne ole likaisia. Eri hommille on eri vaatteet. Remppavaatteita taas ei tarvitse pestä useinkaan. Vuodevaatteet ja pyyhkeet vaihdetaan kerran viikossa. Pyykit kuivataan ulkona vuoden ympäri ja loppukuivatus (tai sadekuivatus) sisällä telineellä. 



Olin todella epävarma viemärittömästä asumisesta ja siitä, että vedet pitää kantaa sisälle ja sisältä ulos. Porakaivosta tietenkin vedet saa letkulla paljulle ja saunalle, mutta ihan nuo arkivedet kannetaan sisälle ja toistaiseksi uloskin. Nyt kun olemme olleet täällä osa-aika-asukkaina vapusta 2013 ja asuneet pysyvästi huhtikuusta 2014 en huomaa eroa entiseen. Tämä on luontevaa ja selkeää, ei erityisen vaativaa. Aiemmin kerroinkin, että olen ollut terveempi täällä elellen kuin kaupungissa viimeisen 10 vuoden aikana "helpommassa" elämässä ja allergiaoireenikin (pöly, siitepöly) ovat kadonneet. Sen perusteella voisi sanoa, että hygieniataso joko on riittävä tai pieni altistuminen vaan vahvistaa elimistön puolustusmekanismeja.




Yleisesti (kysymyksiä ja vastauksia)

Haluan nyt tähän alkuun korostaa, etten voi vastata kysymyksiin yleisellä tasolla. Nämä vastaukset perustuvat meidän henkilökohtaisiin kokemuksiin ja elämäämme täällä, johon taas vaikuttaa suuresti tämä valitsemamme elämäntyyli sekä tämä talo ja sen myötä valikoitunut nykyajan mittapuulla mittuna askeettisempi elämänmuoto. Pilke silmäkulmassa sanon myös ja pashat! Jos tällaista elämää haluaa, suurin haaste on uskaltaa päättää lähteä toteuttamaan sitä. Kun lakkaa luettelemasta syitä sille miksi ei voi, alkaa löytämää keinoja sille miten voi JOS haluaa. Siitä siinä on kyse ja muu tulee sitten aikanaan, eikä tämä ole mitenkään hankalaa elämistä. Hankalampaa se oli kaupungissa, vaikka olen syntyperäinen stadilainen.

Onko tällainen elämä kalliimpaa vai halvempaa kuin kaupungissa?

Meillä on huomattavasti halvempaa. Sanoisin kylmästi, että puolet halvempaa kokonaisuutena, vaikka mies ei enää ole ansiotyössä. Hän opiskelee aikuisopiskelijana sepäksi. Itse vähensin työtuntejani huomattavasti muuton jälkeen.

Mitä eläminen maalla maksaa?

Tähän on ihan mahdotonta vastata. Se riippuu niin siitä missä ja miten asuu ja miten ylipäätään elää ja käyttää rahaa. Meillä kiinteitä kuluja on sähkö (kesällä n. 25,-/kk ja nyt talvella kun on ollut pakko käyttää runsaiden poissaolojen ja kovan pakkasen aikana sähköä myös lämmitykseen 60,-/ kk.), jätemaksu n. 14,-/ kk ja ostovesi n. 30,-/kk. Kun mukaan laskee vakuutukset, kiinteistöveron ja pienen lainan, asumiskulut ovat alle 500.-/kk josta osa sähkökuluista, vesi ja pieni lainaosuus jäävät pois tämän vuoden aikana. Ensi vuonna asumiskustannukset taitavat olla n. 150,-/kk (revi siitä, sanoi kaverini kaupunkimenoja kiroten). Muita suoraan asumiseen liittyviä kuluja meillä ei siis ole. Lisäksi kuluja syntyy normaaleista asioista, kuten hankinnoista, ruoasta, autoon liittyvistä kuluista, netistä, puhelimista, rempasta jne.


Millainen talo kannattaa hankkia jos haaveilee tuollaisesta elämästä?

Talo, joka vastaa omia toiveita. Meille oleellisin seikka oli se, että talo voisi olla suurenkin rempan vaativa, mutta sen rempan syynä ei saisi olla aiemmat remontit, joiden vuoksi talo ei voi hyvin. Me etsimme talon, jossa ei koskaan ole ollut juoksevaa vettä, viemäröintejä, kylpyhuoneita, pannuhuonetta, ilmastointia, höyrysulkuja, muovia jne. Meidän talomme oli jo hylätty, katto oli vuotanut, yksi lattioista pettänyt. Oli (on) lahoa ja mutkaa, mutta riittävästi tervettäkin. Talon meille myynyt oli jo vaihtanut katon, vaihtanut ikkunat ja korjauttanut salin lattian. Itse suosittelisin valitsemaan talon haja-asutusalueelta. Pääsette helpommalla monessa asiassa. Kannattaa myös huomioida se, että talo olisi suunnilleen siinä mallissa, jollaisena haluatte sen pysyvänkin. Vanhoja taloja ei kaikki nykyajan asetukset kosketa, mutta jos teet tiettyjä muutoksia, purat liikaa vanhaa ja korvaat sen uudella, remonttia koskeekin uudisrakennusmääräykset.
 



Uskaltaako vanhan talon ostaa?


Varmaan yhtä suurella varmuudella kuin uudenkin talon. Vanhan talon puolesta voi ainakin sanoa sen, että jos se on kannatellut itseään ja asukkaitaan 100 vuoden ajan, se ei liene ihan kakka. Vanhan talon ostamiseen maalta haja-asutusalueelta liittyy kuitenkin ihan huomioitava pointti. Kannattaa olla hyvin varma haluamastaan elämänmuutoksesta. Jos muuton jälkeen ei olekaan kivaa, talosta ei välttämättä pääse eroon yhtä helposti kuin kaupunkikodista.


Eikö vanhan talon korjaaminen ole kuitenkin kalliimpaa kuin uuden rakentaminen?

Ei ole, ellei halua ostaa vanhaa taloa muuttaakseen sen pika-aikataululla uudistaloksi, joka vaan näyttää joistain kohdista vanhalta. Kannattaa myös muistaa, että uusi talo on uusi talo ja uusia taloja rakentavat he, jotka haluavat asua uudessa talossa. Vanha talo on taas vanha, pala rakennusperintöämme ja historiaamme. Vanha talo on vanha talo ja uusi talo on uusi talo. Mitä niille sitten valitsee tehdä, määrittelee sen mitä se maksaa, mutta suoraan niitä ei voi verrata kuin tapauskohtaisesti.


Vanhan talon korjaaminen vie aikaa ja materiaalien suhteen kannattaa olla valikoiva. Uudismateriaalit usein aiheuttavat vanhoille taloille ongelmia. Jos vanha talo liittyy meidän valintamme kaltaiseen elämiseen, vanhan säilyttäminen tulee luonnostaan, eikä kiirettä ole. Aika paljon voi korjata itsekin, kun malttaa oppia. Työ tekijäänsä opettaa sopii vanhoihin taloihin. Niin sitä ennenkin edettiin. Se pitää kuitenkin sanoa, että vanhojen talojen elvyttämisessä monet materiaalit ovat usein alelaarilöytöihin ja massatuotettuihin verrattuna hintavia. Toisaalta niiden on tarkoitus kestää vuosikymmeniä tapeteista alkaen. Meidän makuuhuoneen ja tuvan tapetit maksoivat 118,-/ rulla. Se pistää miettimään tarkkaan mitä haluaa! Toisaalta salin tapetit eivät maksaneet juuri mitään. Ne ovat makulatuuripaperia, joiden kiinnitysliisteri keitettiin itse. Makulatuuripaperille tehdään myöhemmin kuviotelamaalaus. 


Missä kaikessa säästää (verrattuna entiseen) kun elää noin?

Käsi sydämellä, meidän tapauksessa kaikessa! Meillä kuluu kaikkea maltillisemmin ja järkevämmin. Osa ruoasta kasvatetaan itse. Kaupassa käydään maltillisesti, enemmän kerralla hankkien. Meillä on ruokavarastot ja kotivara. Niiden myötä voi hyödyntää maksimaalisesti erilaiset tarjoukset. Porakaivo oli isompi investointi (< 5500,-), mutta sen jälkeen vesi on omaa, myös keittiöpuutarhan kasvattien kasteluvesi. Tämän oman kaivon arvo ymmärrettiin viime kesän megahelteiden aikaan, kun palju oli käytössä koko ajan ja kasvimaa oli täynnä janoisia vihanneksia, eikä vettä saatu 5 viikkoon. Vettä kului varmaan 8000 litraa viikossa. MTV:n tutkimuksen mukaan keskivertotalous maksaa mediaanina vedestään ja siihen liittyvistä oheismaksuista 850,- vuodessa. Arvaatte, että tuo tarvittaessa kuution tunnissa ilmaista vettä tuottava porakaivo kannatti hankintana. Emmekä maksa lanttiakaan siitä, että ostettu vesi poistuu putkia pitkin pois.

Alkukeväästä siirrymme aurinkosähkön ensiaskelille. Meillä on möksältä tuotu perusjärjestelmä, jolla aloitamme ja kasvatamme siitä hiljalleen suurempaa yksikköä. Aurinkoenergiaa saa hyvin kerättyä maaliskuulta lokakuulle, eli 7 kuukautta vuodesta. Koska käytämme sähköä vähän muutenkin, pärjäisimme omatuotannolla tuon ajan vuodesta. Meillä talon päälämmitysmuotokin on edullisin, eli puulämmitys. 



Mistä töitä/rahaa elämiseen?

Tämä on varmaan se suurin haaste ja usein ajatuksena on, ettei maalta löydy töitä. Tällä tavalla eläminen kuluttaa vähemmän rahaa kuin se elämä, jota elimme aiemmin. Itse olen yrittäjä ja mies aloitti aikuisopinnot. Toinen meistä siis lopetti ansiotyön kokonaan ja toinen vähensi henkilökohtaista työmääräänsä huomattavasti aiempaan verrattuna. Yrittäjyys on siis yksi vaihtoehto ja aika monella alalla se on myös mahdollista. Muita vaihtoehtoja voi olla etätyö tai vaikkapa vuorotteluvapaa, jonka aikana voi etsiä sitä omaa unelmaa. Kannattaa pohtia mikä kiinnostaa itseään, missä olet hyvä? Kuten työnantajasikin on sinulle työnantaja, saatat kyetä olemaan itse itsellesi työnantajana samalla alalla, jopa saada sille starttirahaa. 


Jos menot ovat vähäisiä, opiskelukin on mahdollista. Nykyään on monia vaihtoehtoja, joista kannattaa ottaa selvää. Meillä mies opiskelee käytännön oppeja kolmena päivänä viikossa. Se sopii meille hyvin, koska talo ja paikka vaatii myös aikaa. Sen kyllä sanon, että tällä tavalla elely vaatii läsnäoloa kotona. Se on sen ydin. Jos ollaan kaiket päivät poissa, ydinasia jää uupumaan. Me itse pyrimme siis siihen, että leipätyön voi suorittaa kotoa käsin siinä samalla kun elää elämäänsä ja sen muita osa-alueita. Minä puuhaan omiani ja isäntä alkaa valmistamaan nahkatuotteita ja takomaan perinnepajatuotteita omalla kotipajallaan valmistumisensa (kevät 2016) jälkeen.



 Onko se (näin eläminen) vaikeaa/raskasta?

Ei kumpaakaan. Toki puuhaa on paljon, mutta se on mielekästä. Tämä on oma subjektiivinen kokemukseni. Jos haluaa helppoa valmista elämää, se ei löydy näin. Jos taas haluaa yksinkertaisen helppoa elämää, vastaus saattaa olla tämä. Helppous ja helppous voivat olla niin eri asioita. Jos helppouden tai vaikeuden mittapuuna on vipstaakelit, joita vääntelemällä tapahtuu asioita, täällä se ei ole. Jos se taas on omin käsin tekemisen iloa, omiin asioihin mahdollisimman paljon vaikuttamista ja kiireettömämpää simppeliä olemista, se on täällä ja siksi se ei ole sen enempää vaikeaa kuin raskastakaan. Sanoisin jopa, että elämä on helppoa verrattuna siihen elämään, jonka jätimme taaksemme.

Kuinka omavaraisia olette?

Oikeastaan vastasin tähän jo tuossa säästämiseen liittyvässä kohdassa. Me emme tavoittele omavaraisuutta, siihen eivät rahkeet riittäisi, mutta tavoittelemme omavaraisempaa elämää niiltä osin mihin kykenemme. Ruoka, vesi, sähkö ja lämpö oleellisimpina tekijöinä.

Seuraavat askeleet siihen suuntaan ovat mainitun aurinkoenergian hyödyntäminen ja aiemmin kertomani haaveemme omista kanoista ja kasvihuoneesta keittiöpuutarhan jatkeeksi. Myös vuohista olemme haaveilleet ja pienestä ruokaetanakasvattamosta, josta eläviä etanoita voisi myydä myös alan ravintoloille sikäli mikäli meiltä kahdelta (ja meidän herkkusuukavereiltamme) jäisi ylipäätään jotain myytävää omien etanapannujen täyttöjen jälkeen! Tänä vuonna haluan myös tehdä omaa olutta ja siideriä kotipanimoakrobatiaan tutustuneen ystävämme kanssa. Oman kodin liköörituotanto on jo käynnistetty syksyllä. Onkiminen jäi harmillisesti viime kesänä. Siitä haluaisin tehdä jokaviikkoisen jutun. Summa summarum, pieniä asioita, jotka näkyvät kukkarossakin ja kun alkuun pääsee, asia alkaa kiinnostamaan yhä enemmän. Jää siis koukkuun ja omavaraisemmasta elämästä tulee osa normaalia elämää.



Onko vanhassa talossa talvella kylmä/kesällä kuuma? Pärjääkö puulla? Paljonko puuta kuluu talvessa? 


Kesällä ei ole kuuma. Hirret ovat ihana rakennusmateriaali. Hengittävät, mutta suojaavat. Viime kesän megahelteillä sisällä oli hyvä olla. Lämmintä toki, mutta ei tuskaista lainkaan.

Talvella, kyllä ja ei. Koska meillä ei ole nostettu lattioita ja salin lattian korjaajat ilmeisesti unohtivat eristää kunnolla (ja oikein), meidän puulattiat ovat jääkylmiä pakkasella. Se vaikuttaa tietenkin kokonaislämpöön. 150 vuotta vanhat eristeet eivät riitä. Eristysasiat tullaan korjaamaan, mutta kunnes sinne päästään, olemme ratkaisseet haasteen (en tykkää puhua ongelmista vaan haasteista) laittamalla paljon paksuja mattoja lattioille. Mattojen, sohvien ja sänkyjen alla on myös armeijan ylijäämävarastoja myyvästä myymälästä hankittuja alle kympin villahuopia. Ne ovat erinomaisia eristäjiä! Lisäksi meillä on lampaantaljoja, koska ne ovat kaiken lisäksi kauniita.



Meillä on villasukkia ja tossuja. Vieraillekin ensiastumalta tuupataan villasukat ja tossut jalkaan. Mutta ei, meillä ei ole kylmä. Joskus on viileää ja jos olemme olleet poissa vuorokautta pidempään, suorastaan koleaa pienelle jätetyn ylläpitolämmön vuoksi. Kun talo taas lämpiää ja hirret imevät itseensä lämpöä, kotona on ihanan lämmin! Aamulla on viileää ja yöunet ovat voimaannuttavia.

Ihmisen uni on tehokkainta viileässä nukkuen, kunhan ei palele. Meidän luksusaarteemme on lämpiävä petari. Sen kun naksauttaa päälle toviksi ennen yöpuulle menoa ja kömpii sitten lämpimään sänkyyn, yöllä laskeutuva viileys tuntuu vaan ihanalta. Saman asian ajaa kuumavesipullo. Ennen saatettiin myös laittaa hehkuvia hiiliä sängyn alle sitä varten suunniteltuun pannumaiseen säiliöön. Joku siinä yhdistelmässä vaan on osuvaa, sillä selkäsaurautenikin on lakannut kiukkuilemasta vanhaan malliin tänne muutettuamme. Ilmeisesti myös selän lihaksisto rentoutuu tällä tavalla ja mahdollistaa rangan  palautumisen yöllä. Vanhoissa taloissa lämpö ja ilma kiertää hyvin jos ei puutu siihen rakenteeseen, jolla viisaat ovat talon aikoinaan rakennettu. Meidän talomme on tyypillinen helminauhapohjainen talo, eli huoneet seuraavat toisiaan. Ilma ja lämpö kiertävät ilman koneita.




Puulla pärjää kyllä jos on riittävän monta tulipesää, eikä puulla lämmittäminen ole mielestämme erityisen työlästä (makuasia). Muutakin lämmitysmuotoa voi käyttää lämmityksen tukena. Meillä on vain yksi toimiva tulipesä (tammikuussa 2015 kaksi kun puuhella saadaan toimintaan). Salissa on toimimaton kaakeliuuni, joka tullaan vielä elvyttämään. Makuuhuoneessa on toinen, mutta sitä ei voi ottaa enää käyttöön jonkun laskettua aikanaan katon liian matalaksi. 


Me lämmitämme pääsääntöisesti puulla. Kovilla pakkasilla ja nopean lämmön lähteenä lämmitystä tuetaan petroolilämmittimellä (petrooli 24,-/10 litraa, Honkkari, käyttö 3 dl/h) pari tuntia päivässä. Fiilistelylämpöä syntyy myös pienellä biotakalla (polttoaine 9,90/ 4 litraa, Biltema) ja kynttilöillä, joita meillä palaa paljon. Tarvittaessa käytetään sähköä, mutta niin vähän kuin mahdollista. Ylläpitolämmitys poissaolojen aikana on aina sähköllä. 

En osaa vielä vastata kysymykseen paljonko puuta kuluu, sillä emme ole asuneet täällä kokonaista talvea. Kulutus riippuu kuitenkin monesta asiasta: poltettavan puun laadusta (toisilla on suurempi lämmöntuotto kuin toisilla), vallitsevasta säästä (onko kylmä vai leuto talvi), tulipesien määrästä ja lämmitettävästä pinta-alasta sekä lämmittäjän taidoista lämmittää oikein, jotta puuta ei mene hukkaan.

Tähän summa summarum: kaupunkikodissa oli talvisin aina koleaa. Elementtiseinät olivat kylmät, ilmastointi kuivatti limakalvot, eikä lattiatkaan mitenkään mukavia olleet. Kesähelteillä oli tukalaa. Asun mieluiten tällaisessa talossa, vaikka lattiat ovatkin jääkylmät pakkaspäivinä. Suhtaudun siihen, kuten eräs vanha herra, joka vastasi vanhojen aikojen asumiseen liittyvää kysymykseen seuraavasti: "Kesä on kesä, talvi on talvi. Laittakaa hyvät ihmiset vaatetta ja vällyjä sen mukaan!"




Mikä on vaikeinta/Mikä on ihaninta?

Ehdottomasti vaikeinta oli löytää rohkeus ja uskallus lähteä tähän. Sen jälkeen asiat ovat pitkälti loksahdelleet omalla painollaan paikoilleen. Välillä on tietenkin rankkaakin kun asiat eivät aina mene toivotulla tavalla, tulee ikäviäkin yllätyksiä tai tehdään jotain suurempaa juttua, joka uuvuttaa. Ihaninta taas on kaikki, ne haastavimmatkin jutut, jotka toisaalta myös kasvattavat ja opettavat ajattelemaan toisella tavalla. Tämä on sitä mitä toivoimmekin. Meillä on oma pieni pläntti tässä maailmassa ja väärän vänkyrän talo. Meillä on toisemme, meillä on aikaa ja meillä on kellot, mutta ne eivät enää tikuta meitä vastaan. Elämä on yksinkertaisempaa, kepeämpää ja iloisempaa. Laskuja ei sada oikealta ja vasemmalta. Olemme enemmän oman elämän herroja. Ei ole tarvetta nurista kaikesta, mikä ei ole oikein tai kuten toivoisi, kun juuri niihin asioihin voi ihan itse vaikuttaa. Saamme kokea ja oppia paljon uutta. Elämässä on pitkästä aikaa sellaisia seikkailuja, jollaisia on viimeksi koettu lapsena. Tätä seikkailua varten vaan ei tarvitse poistua kotoa joka päivä, eikä ole niin väliä onko maanantai vai perjantai. Se on kaikista ihaninta. Elämää!



Kirjoittelin tätä yhteen syssyyn pitkään ja välillä piti oikeen pohtia mitä mihinkin vastaa. Olen saanut hirmuisen kivoja kysymyksiä. Jos haluat kysyä jotain muuta, kysy pois! Jos harkitset tällaista elämänmuutosta, kerron omastamme mielelläni. Oma juttumme saattaa kuulostaa kovin helpolta, eikä tämä vaikeaa olekaan. Vaikeinta oli uskaltaa toteuttaa unelmaa. Aina on niin monta muttaa ja entää, jotka jäädyttävät lähtölinjalle. Me lähdimme tähän seikkailuun syteen tai saveen mentalieetilla ja vaikka matka olisikin välillä kuoppainen, takaisin ei käännytä mistään hinnasta ja jos pakko on kääntyä, ollaanpa tehty uskomaton reissu!

Viemärittömän talon emäntänä

Jovelan Johanna

92 kommenttia:

  1. Kiitoskiitoskiitos! Ihanan mielenkiintoista luettavaa. Ennen tänne muuttoa asuin vissiin 7 vuotta ilman lämmintä, juoksevaa vettä ja ilman suihkua, eikä se ollut hankalaa. Mutta pesukone oli niin tärkeä kapine, ja sitä minä erityisesti ihmettelen, miten te selviätte nyrkkipyykistä. Mutta pesula! Ja noin naurettavan halpakin vielä. Jos pesulassa pyykkääminen maksaa noin vähän, niin onpa tosi tuyrhaa edes ostaa omaa pyykkikonetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo pesulahinta on tosiaan sellainen, että sillä maksulla pesee tosi monta koneellista ennenkuin pesukoneen hinta olisi kasassa ja siinä ajassa pitäisi ostaa jo uusikin tai mahd.korjata se.

      Poista
    2. Me käymme pyykillä Turussa, kortteliravintola Kertussa. He ovat suuressa viisaudessaan laittaneet oman ravintolansa alakertaan 2 pesukonetta ja kuivaajaa, joiden käyttö per 2 tuntia maksaa 3,50 (per kone). Samaan hintaan kuuluu pesu- ja huuhteluaineet. Koska me tarvitsemme vain sen puoli tuntia, olemme aina saaneet kahdella koneella pestä 3,50,-

      Nostan hattua moiselle liikeidealle, joka ei taatusti sellaisenaan tuo heille killinkiäkään rahaa, mutta kukapa sitä istuisi kaiken sen ihanan ruoan tuoksuissa käymättä pöytään, joten asiakkaan saa sitoutettua ruokailevaksi asiakkaaksi luomalla muunkin tarpeen saapua paikalle. Ymmärtääkseni paikka on pesukoneettomies lisäksi myös opiskelijoiden, kylppäriremppaajien ja matkaajien suosiossa tästä samasta syystä ;)

      Laskimme, että meillä menee pyykkäämiseen vuodessa n. 77 euroa tällä tavalla. Jos siitä miinustaisi pesuaineet, veden ja sähkön kotona pyykätessä, ei merkittävästi kalliimmasta pyykkäyksestä voi puhua. Matkakuluja en tähän laske, koska pyykkireissut toteutetaan aina silloin, kun joka tapauksessa joutuisimme ajamaan hoodeille.

      Poista
  2. Ihana kirjoitus! Ja hyödyllinen, tuli paljon kiinnostavaa informaatiota vaikka en itse mitään kysynytkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten mukavaa! Ja vaikka ei asuisikaan juuri tällä tavalla, ehkä silti voi löytää jotain mielenkiinoista omaankin käyttöön :)

      Poista
  3. Vaikkei tiettyjä asoita voi suoraan verratakaan toisiinsa, niin huomaan itse olevani aikaansaavampi, energisempi ja "elävämpi" Lillassa. Nyt talvikodissa kaikki helpotkin asiat kasautuvat. Pyykit odottavat pesutuvan varaamista, tiskit kasaantuvat koneeseen, imuria ei viitsi kaivaa esille....lukemattomia samanlaisia asioita. Ikeasta pitäisi nytkin hakea kynttilätäydennystä, mutta jestas sitä lähtemiskynnystä! Lillasta lähtee ihan muinamaunoina - tai on lähtemättä jos ei satu huvittamaan. Nyt ei vaan VIITSI.
    Lillassa tiskit hoituu suitsait, ulkosuihkussa poikkeaa helpommin kuin täällä kotona kunnon suihkussa.....paskahuussi alkaa vaan sun kirjoituksen jälkeen mietityttää....vaikka mulla onkin se kompostoiva, niin tuo pussittava ja erotteleva alkaa tuntua aika houkuttelevalta :)
    Saas nähdä tuleeko joskus investoitua, tänäänkin siellä pakkasessa istuskellessa oli ihan selviö, että sinne tulee muutettua heti kun kelit (ja luvat) sallii, nyt saa ihan rauhassa aamulla lämmitelläkin kun ei ole hoppua mihinkään :D

    Älyttömän hyvä ja kiva kirjoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä osuit suoraan asian ytimeen! Kaupunkielämä on erilaista, niin helppoa monella tapaa, etei viitsisi jaksaa sitäkään vähää. Sitä luisuu tekemättömyyteen. Kesämökkielämä tai Lillan kaltainen elely on juuri hyviä esimerkkejä siitä, miten itse suhtautuu eri tavalla kaikkeen olemiseen ja miten sitä automaattisesti alkaa myös toimimaan toisella tavalla. Mielenkiinto on ihan eri tasolla!

      Voin kyllä suositella tuota Separettia. Se on kovin näppärä ja harmiton. Oikeasti hyvin toimiva. Niitä biopusseja emme käytä, koska ne hajoaa ja sitten säiliö on täynnä sitä itseään ;D. Jätesäkit on meillä ratkaisu.

      Poista
    2. Mitä niille jätesäkeille sitten tapahtuu? Meillä on meneillään kuivakäymälän valinta, mutta haluan ehdottomasti sellaisen, josta kaikki tuotos tulee aikanaan omalle pellolle. Tyhjennättekö te sitten ne jätesäkit johonkin kompostiin, vai kuinka? Eivät kai ne nyt kumminkaan kaatopaikkatavaraa voi olla, kun ovat buojätettä sisältäviä.

      Poista
    3. Ymmärtääkseni ne saisi laittaa jätekuljetuksen mukaan kaatopaikkajätteisiin (ei biojätteisiin), kuten vaipatkin, mutta paras paikka on tietysti hyötypaikka, eli kompostori, josta kakiduurat muuntuvat mullaksi.

      Meillä se kierto on puhdasta siinäkin mielessä, että kumpikaan ei syö säännöllisesti mitään lääkkeitä (kop, kop) ;D

      Poista
    4. Muistathan sitten Johanna, että kakinduurat täytyy kompostoida kolme vuotta jos kasvimaan hyödyksi aikoo laittaa. Muulle kasvillisuudellehan voi hyötykäyttää aiemminkin.
      Itse pidän yhden "puhtaan" kompostin, kaksi muuta täysin sekakomposteina :)

      Poista
    5. Onko tähän tullut joku muutos? Suomen ympäristökeskukseksen mukaan (keväällä) se ois jälkikompostoinnilla noin yksi vuosi, siis kahden kompostorin kautta käytettynä.

      Meillä tosin nämä tulee justiinsa muulle kuin kasvimaalle. Kasvimaalla on perusmultaa naapurin hevonpaskalantakompostilla maustettuna ;D

      Poista
    6. Jaa-a, oliskohan kyseessä kunnon lämpökompostointi, jossa ei tapahdu talvijäätymistä? Mulla ainakin on vain ne tavalliset kompostiti, taitavat jokainen enemmän tai vähemmän jäässä olla osan talvesta - keväällä sit herätellään.
      Mutta aina paree mitä varmemmin pelaa :D - eli kukat ja myyt yrttyset saa hyvän kompostin. Heposenpaskalla ja mustalla mullalla täälläkin mennään. Tosin ne mun vaatimattomat kasvatettavani pärjäis varmaan ihan itelläänkin....

      Poista
    7. Kuulostaisi järkeenkäyvältä! Mä olen kyllä niin sormi suussa näiden puutarha-asioiden kanssa vielä ;D Jostain Maaseudun tulevaisuudesta tms. leikkasin sen jutun irti, jota en nyt tietenkään mistään löydä, mutta vuodesta siinä puhuttiin ja varmaan viitattiin lämpökompostointiin.

      Sivuhuomautus. Jumakekka! a) olen lukenut maaseudun tulevaisuutta ja b) olen tehnyt lehtileikkeitä niistä. Tiedän ensiajattelemalla noin bussillisen ihmisiä nuoremman Johannan elämästä, jotka ei ikinä uskoisi sellaista ;D

      Poista
    8. Ennen vanhaan lirut ja kakinduurat viskattiin sellasenaan marjapuskiin yms.Ja ulkohuussit tyhjättiin ja kännettiin syksyllä peltoon. . .Näin kertoo 80v äitini.Ja tunnustan et puskiin ja pensaiden juurille menee ulkohuussin tavara.Virtsa laimennettuna on parasta kasvimaalla,kun ei kerro sitä niille,jotka ehkä syö kasvimaan tuotoksia ;-)

      Poista
    9. Niinhän sitä ennen tehtiin ja edelleenkin monet maanviljelijät levittelee possuplörinäliejut pelloille ;)

      Parhaiten taitaa siellä kasvaa, jonne on plöröt ennen viskattu ;)

      Poista
  4. Hyvin kyllä pärjäätte noin pienellä tulipesien määrällä. Paljonko mökissä on neliöitä? Avainjuttu tuossa elämässä olisi juuri se, ettei olisi kamalasti asuntovelkaa maksettavana. Täälläpäin tönöt ovat niin kalliita että ihan hirvittää ja suurin murhe on aina palkkatöiden säilyminen tai seuraavan työpätkän löytyminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjakerros meillä on n. 120 m2. Juuri nyt ainoa toimiva tulipesä on ikivanha pöntis keskellä taloa, ensi viikolla pitäisi olla myös puuhella tuvassa. Jokaisessa huoneessa on oma tulipesä, mutta ne eivät vaan ole vielä toiminnassa. Näissä pitkänmallisissa taloissa sekä ilma että lämpö kiertää hyvin. Tulipesät ja tilat on rakennettu niiden oppien perusteella, joissa elettiin pelkän puulämmön varassa. Nykyrakentamisen ongelmana on ns. laatikkomalli, jossa huoneet ovat omia lokeroitaan. Siksi niissä täytyy jokaisessa huoneessa olla jonkinlainen lämmönlähde. Meillä ei makuuhuoneessa ole mitään. Silti edes pakkasella makkariin ei jäädy.

      Tunnistan tuon murheen. Muutimme tänne etelästä alueelta, jossa halvinkin talo olisi hinnaltaan vastannut 7,5 Jovelaa! Jos olisimme halunneet Espoon puolelle rajaa, halpojen talojen hinnat olisivat vastanneet vähintään k a h d e k s a a Jovelaa ;D Eikä me nytkään missään tiettömien teiden päässä asuta. Puolessa tunnissa hurauttaa niin Ikeaan, Biltemaan, Motonettiin, Baukkariin, Honkkariin kuin ostariinkin jos mielii.

      Mun mielestä niitä isoja murheita on sekin, kun koti maksaa niin hirmuisen paljon, ettei siellä ole juurikaan aikaa olla. Pitää tehdä niin paljon töitä, että saa käydä maksamassa laskut ja ottamassa poissaolojen väliset yöunet kodiksi kutsutussa paikassa. Moni olisi onnellisempi jos ei tarvitsisi niin tehdä. Ratkaisu ei ole niiden kalliiden kotien alashinnoittelu vaan se, että valitsee niitä halvempia koteja, joita on tarjolla pilvin pimein. :)

      Poista
    2. Jeps, ymmärrän kyllä tuon pohjakaava-asian. Lähinnä mietin, että jos teillä on noin moni alkuperäisistä tulipesistä pois käytössä, niin hienoa että yksikin toimiva riittää.
      Monen Helsinkiläisen mielstä muutimme jo nyt tooooooodella kauas, kun emme kuulu ns. pääkaupunkiseutuun ;), vaikka junalla pääsee Helsinkiin nopeimmillaan 35min. Jos molemmilla olisi työnsaanti mahdollista muualla, olisi muutto ollut varmaan yksi vaihtoehto. Nyt mennään miestäkin miellyttävällä kompromissilla eteenpäin. Hän on ehkä kiitollinen juoksevasta vedestä, minulle olisi sekin ollut ihan sama.

      Poista
    3. Ei se pakkasilla riitä, tuo yksi pönttis vaikka hyvin lämmittääkin. Salissa on pakko pitää yhtä patteria (huone pidetään viileämpänä) ja tuvassa on myös patteri on ja off. Sitten kun ollaan salissa enemmän, pistetään lisähönkää sillä petroolilämmittimellä, joka lämmittää tehokkaasti. Sitä käytetään tuvassakin jos on tarvetta. Tämä on sellaista tasapainottelua kunnes saadaan useampi tulipesä toimivaksi. Ensi viikolla (sormet ristissä) pitäisi tulla se puuhellan hormin asentaja.

      Tiedätkö, oli aika jolloin munkin mielestä vaikkapa Kirkkonummi oli tooooodella kaukana ;D Pienet oli ihmisen piirit silloin. Olin tietty silloin vasta nuori aikuinen, mutta silti huvittaa ;D

      Poista
    4. Meillä on kaksikerroksinen talo, jossa viisi huonetta ja keittiö. Kaiken keskellä on alakerrassa leivinuuni+takka, joiden savupiippumuuri puolestaan on yläkerran huoneiden keskellä. Tämä systeemi on havaittu todella hyväksi lämmittäjäksi. Yhdellä tulisijalla lämmitetään koko talo, kaikki huoneet. Nyt 20 asteen pakkasilla poltetaan yksi pesällinen joka pöivä, mutta pienemmillä pakkasilla riittää joka toinen päivä ja syksyllä ja keväällä kerran viikossa.

      Poista
    5. Ohhoh! Siinä on tehot kyllä kohdillaan! Meillä ei pesällinen lämmitä pönttistä vielä edes pinnalta. 2-3 pesällistä vasta nostaa lämmön sellaiseksi, että se jaksaa lämmittää myös muuta kuin itse pönttistä.

      Nuo yhteishormit on kyllä hyviä. Harmi, ettei niitä saa enää tehdä. Meilläkin salin kaakeliuuni ja keskitalon pönttis oli samalla hormilla. Koska hormi piti korjata, ei saatu enää laittaa yhteishormia. Ovat kuulema nykyään kiellettyjä. Niin kauan kun se toimii ja korjaus on pientä, saa kuulema olla. Meidän tapauksessa kun koko hormi piti purkaa ja muurata uudelleen, kuvaan astui ne uudet rakennusmääräykset. Joudutaan siis teettämään myös salin kaakeliuunille oma hormi aikanaan.

      Poista
  5. Olipas mukava lukea postaus. Asenne varmaankin ratkaisee paljon :) Teillä se on kohdallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;) Juu, pitää olla yhtä väärä vänkyrä kuin huushollinsa, että näkee mahdollisuuksia siellä missä toinen näkisi hankaluuksia. Onneksi on mistä valita sekä vipstaakeleista helpottuville että niille tuhahteleville ;)

      Poista
  6. Kiitos, että jaksoit kirjoittaa näihin vastaukset. Kävit läpi paljon asioita, jotka myös minua ajatuttavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa! Ja kysyä saa aina jos joku pohdituttaa :) mitään oikeaoppisuuksia en ehkä osaa kertoa, mutta kokemus se on yhden ihmisenkin :)

      Poista
  7. Ihanasti kirjoitettu, kiteytit hyvin sen mikä täällä maalla asumisessa tosissaan toteutuu: hommia on mutta kun ne ottaa itselleen sellaisina voimaannuttavina niin niitä ei tavallaan edes huomaa ja elämä on hidasta sen kaiken tekemisen keskellä. Me aiotaan (joskus, jonain vuonna) meidän pihamökkiin laittaa tuollainen vessasysteemi kuin teillä, piti oikein miehellekin sitä täältä esitellä ja hänkin innostui. Mukavaa vuodenalkua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Varmaan sopii teidän pihamökkiinkin oikein hyvin :) Tein aiemmin postauksen näistä vessoista, siis silloin kun vasta oltiin hankkimassa. Siitä löytyy linkkiä j vinkkiä, joita silloin keräsin talteen :)

      http://jovelassa.blogspot.fi/2013/03/kakkapuheita.html

      Poista
  8. Näissä kysymyksissä oli mielestäni huvittavaa se, että olisin osannut jo puolestasi vastata niihin. :) Niin hyvin olen kuluneet vuodet tarinoitasi ahminut. :) On mielestäni tärkeää, että on blogeja joissa kerrotaan että elämä jota elettiin satoja vuosia on yhä mahdollista. Eikä se ole sen huonompaa elämää kuin silloin ennenkään. Uskon että tuo viemäritön elämä pitää aidosti virkeänä, eikä veden kantaminen todellakaan ole ongelma kun siitä tulee rutiinia. Ihminen on ihanan sopeutuva eläin. :)

    Olen itsekin asunut kohta 6 kk mökillä evakossa ja hyvin tämä näyttää sujuvan. Minulla on tosin on vielä juoksevan veden luksus, ulkokautta pääsee jopa sisävessaan ja suihkuun. Jälkimmäisiä en tosin pahemmin käytä, vessaa ehkä kolmisen kertaa viikossa ja suihkuakin ehkä kerran viikossa. Se on hassua sinänsä, etten ole tätä sen enempää ajatellut näin meneväksi, elämä vain on mennyt niin että näin on käynyt. Pissatarpeet voi hyvin hoitaa metsässä (ulkohuussiin on 100m) pienen savettikikkailun kera (olen jopa miettinyt riun rakentamista, se helpottaisi jo paljon kun olisi kuoppa mihin maatuvan jätteen voisi heittä piiloon) ja jotenkin tuo isompi suoleni sattuu onnekkaasti toimimaan pääsääntöisesti työaikoina. ;) Käyn nykyään myös aktiivisesti 3-4 kertaa / vko urheilemassa ja/tai avantouimassa kavereiden kanssa ja pesut suoriutuvat siellä samassa. Rantasaunakin lämpenee vähintään kerran viikossa (meillä saunapöhkö myös taloudessa - 3 yötä kotona = vähintään kaksi saunaa)

    Mökissä on kattava sähkölämmitys ja lämpöpumppu. Pääasiallinen lämmitys tapahtuu kuitenkin varaavalla takalla ja lämpöpumpulla, patterit on kyllä päällä asetettuna pari astetta viileämmälle kuin lämpöpumpun pöhinä ja tuntuu ettei ne joudu lämmittämään kuin kovilla pakkasilla. Taloahan ei ole eristetty kesämökkiydestä johtuen mitenkään. Aamulla poltan yhden pesällisen aamiaista syödessä ja illalla sitten enemmän.

    Kyllä se aika leppoista. Lumitöitäkin on n.200 metriä. Vielä ei onneksi ole ollut aamua, jolloin en olisi töihin päässyt. Aamuisin en sentään lumitöitä jaksa tehdä. Tokipa auramies varmasti tähänkin pihaan ajaa, jos hälle soittaa. Vielä ei ole tarvittu, lomilla kun on lusittu.

    Tuntuu todella hassulta muuttaa täältä jossain vaiheessa pois helpompien = tylsempien oltavien luokse. Täytyy myöntää, että tämä alkeellisempi elämä kyllä sopii minullekin, vaikka lopulta tästä on askeettisuus kyllä kaukana. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Mulle tuli heti ekana mieleen kiljahtaa, että älä muuta! Älä! Sä olet aina mun mielestä ollutkin enemmän oman polun kulkija kuin "perusasuja" joten mua ei taas yhtään yllätä, että sä olet ihan elementissäsi siellä ;D Noh, nykyinen majapaikka ei ehkä ole mahdollinen pysyväksi kodiksi (?) ja ehkä on vielä sen verran kitkerä maku suussa edellisistä talokaupoista, ettei heti ehkä uskalla lähteä uudestaan sille tielle. Tai mistä minä tiedän, itsellä voisi olla hakemista tovin.

      Täällä ei olla lumitöihin päästy kuin kerran, yhtenä iltana ja nyt sitten maisema on taas kuin keväällä. Onpa huikeaa tuo avantouinti. Se on sellainen juttu, johon en usko itseäni koskaan saavan suostutellutksi, vaikka avantouintikokemus kiehtookin. Olen aivan järkyttävän kylmävesiarka. Kesälläkin olen se, joka huitoo vasta käsillä vettä muiden jo kroolaillessa takaisin rannalle ;D Mun vanhemmat kävi avantouimassa jonkin aikaa männävuosina ja ylistivät kokemusta. Vaikka miten (ja taatusti uskottavasti) kuvailivat kuinka suoraan saunasta tullessa iho on niin lämmin jne.. ei onnistu multa ;D nahka saa ollla vaikka liekeissä, niin siihen avannon reunalle jähmetyn, kunnes on palattava takaisin.

      Aika ärsyttävää oikeastaan. Akka ei saa itseään kuriin ;D

      Poista
    2. Jipii, nyt mä keksin mistä saan avantokaverin!! :D Ennen tänne maalle muuttoa kävin kerran-pari viikossa avannossa, mutta lähitalvina on vain jäänyt suunnitteluasteelle. Molemmat meidän kylän avantopaikatkin on aika lähellä, joten ei muuta kuin uikkarit kassiin ja täältä tullaan noutamaan Jovelan emäntää! :) P.s. Ihan oikeesti voisit laittaa harkintaan... Terkuin, Naapurivaaran emäntä etätöistä kotoa

      Poista
    3. Tavoittelemanne henkilö ei enää koskaan ole kotona ;D Tiedoksenne ilmoitamme myös asentavamme riistakamerat ja valvontajärjestelmän, joka havaitsee uhkaavat naapurivaaralaiset avantouikkareineen ja sulkee automaattisesti portin, jota meillä ei ole ;D

      Mitä jos vaan täytetään toi meitin palju ja menet sinne? Mä tulen sitten kun se vesi on lämmennyt ;D

      Poista
    4. Sulla oli näköjään blogissakin jokin häirikkötunnistin, joka samantien ilmoitti epäasiallisesta viestistä:D No onneks en ihan vielä ehtiny kaivaa autoa lumen alta ja pakata uikkareita;) Hmmm, en mä ihan näin helpolla luovuta...

      Poista
    5. Nyt vähän pelottaa ;D Onneksi sataa taas vettä, hähää!

      Poista
  9. Olipa ihanasti kerrottu :) Tähän taloon on vedetty 1970-luvulla vedet ja viemärit, vesi onneksi tulee omasta kaivosta emmekä aio liittyä kunnalliseen veteen/viemäriin kuin viimeisessä pakossa. Ja ehkä ei silloinkaan, vaihdetaan vain vesivessa talosta pois.
    Puilla lämmittäminen on helppoa silloin kun on kotona töissä tai voi järjestää työaikansa. Tänä talvena meillä laitettiin sähköpattereita päälle vasta jouluna, eikä kaikki ole vielä päällä. Hyvin on pärjätty uuneilla joita on talossa yhteensä 7 tulisijaa ja saunalla kolme. Puuta kuluukin sitten vuodessa n. 40 kuutiota! Mutta pois en vaihtaisi :)
    On melkein rajattomat mahdollisuudet kasvattaa puhdasta ruokaa itse, säädellä energian kulutustaan ja hallita elämäänsä ilman turhaa byrokratiaa ja riippuvuutta yhteiskunnasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On teillä tulipesiä ja klapikulutus sen mukaan! Siinä saa jo nähdä vaivaa ihan eri tavalla kuin täällä. Vaan eipähän tarvitse olla paniikissa jos lämpöjärjestelmä pettää tai sähköt ovat poikki kun ulkona paukkuu pakkaset ;)

      Tuo oman elämän ja kulutuksen hallinta on omituisen huumaannuttavaa. Me harkitsemme hyvin tarkkaan koska (jos ylipäätään) vesi vedetään sisälle (tupaan). Niin kauan kun vesi kannetaan sisälle, ei ole vaatimuksia. Odotellaan ainakin, että 2016 on kalenterissa, jolloin ne viimeisetkin asetukset astuvat voimaan. Siihen voi tulla vielä jotain muutoksia vedenkäyttömäärien mukaan. Jos vaikka kävisi niin, että yhden lavuaarin vedon voi tehdä ilman, että pitää alkaa tekemään selvityksiä ja voltteja. Ollaan naureskeltu, että vedetään se letku tohon kuistille. Se ei ole virallisesti sisätilaa (on jopa irrallaan talosta rakenteellisesti) ;D Yhdet säätää, toiset kiertää. Niin se tässä maailmassa menee ;D

      Poista
  10. Tosi mielenkiintoinen postaus ja kuvaus elämäntyylistänne. Ymmärrän hyvin valintojanne ja tapaanne elää, vaikka itse peruskorjasimmekin oman talomme täydellisesti saadaksemme kaikki nykyajan mukavuudet.

    Kun teimme päätöksen ostaa Airisrannan, päätimme kuitenkin samalla luopua monista entisen elämän asioista, kuten tekin. Halusimme elää luonnon rauhassa, ilman jatkuvaa tarvetta olla hankkimassa jotakin tai matkustamassa sinne sun tänne. Suurin haaste oli todellakin se, minkä mainitsitkin: toimeentulo. Myös me työllistämme itsemme yrittäjinä, tosin Airisrannassa kaikki aloitettiin alusta ja vieläpä aivan uudella toimialalla. Ei todellakaan helppoa!

    Olen aina inhonnut kertakuluttamista mutta nykyisin voin olla kulutuksen suhteen jo todella tyytyväinen itseeni. Ostot harkitaan tarkoin, kaikki ruoka tehdään itse eikä sitä myöskään mene roskiin, matkustamisesta on luovuttu, marjat poimitaan itse metsästä, kesällä kalastetaan. Sähkölasku on pienentynyt joka vuosi ja kulutamme isossa talossa (230 neliötä + puolet ajasta neljä henkeä) vähemmän kuin keskiverto ok-talossa. Kun Airisranta kerran päätettiin hankkia, päätimme myös vaihtaa elämäntyylimme toiseksi, ja se on kannattanut.

    Uskallusta - sitä tämä tosiaan vaatii! Ja uskoa siihen, että vaikeuksienkin jälkeen pärjätään. Lopputulemana voi vain todeta, että entiseen en enää palaisi. Kiitos, Johanna, sinulle hienosta kirjoituksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä ymmärrän hyvin tuon! Ei kaikki halua, eikä kaikilla ole mahdollisuuksiakaan vaikkapa ajallisesti tällaiseen olemiseen, enkä ymmärrä miksi pitäisikään. Täytyy valita se itselle sopivin vaihtoehto. Meille se oli tietynlainen vapaus kunnallisten, eli muiden varassa olevien mukavuuksien osalta, se vapaus valita ja vaikuttaa itse.

      Tuo teidän elämä kuulostaa aivan ihanalta! Ei meilläkään kaikki kuviot olleet selviä, kun tänne muutettiin. Ratkaisuja ja uusia tuulia on tullut ihan itsestään, kuten tuo isännän uranvaihdos ja sen kautta itse itsensä työllistäminen sitten aikanaan. Suunnitelmana on siis hänen osaltaan kotipajan perustaminen, haaveissa kiertää perinnemarkkinoilla myymässä tuotteita, korjata sitten joskus Gerdaa vaikkapa pieneksi myymäläksi ja verkkomyyntinä tapahtuvaa liiketointa. Tähänkin sanon, että saas nähdä, miten suunnitelma sitten etenee ja millaisia muotoja ottaa. Ainakin tämän blogin lukijat tietävät sitten, mistä voi tilata takorautaisia hakasia, kahvoja, nauloja ja vaikka portteja ;)

      Poista
  11. Aivan ihana teksti! Juuri sellaista käytännön läheistä oikeaa elämää, mistä haluan lukea kun hiljalleen haaveilen hitaammasta elämästä. Kiitos tästä, piristi kylmää talvi-iltaa kummasti!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, että postauksesta löytyi natusteltavaa :) Haaveita on hyvä olla ja niitä jalostaa omaan elämään sopivaksi olemiseksi.

      Lämpöisiä pakkasiltoja sinne :)

      Poista
  12. Ihana postaus!! ♥ Luin mielenkiinnolla teidän kokemuksia. Meille vedet tulee omasta kaivosta ja menee omiin likakaivoihin (joita ei kohta saisi enää haja-asutusalueella olla), lämmitetään puilla niin paljon kuin mahdollista. Kasvihuoneesta haaveilen, vanhoja ikkunoitakin on jemmassa sitä varten aikas lailla... haluaisin kanoja ja ankkoja ja lampaita... Haaveita riittää... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nytko jo ne on kielletty? Höh! Muistelin, että lopullinen siirtymäaika olisi sysätty 2016, mutta en ole pitkään aikaan enää niin seurannut sitä sirkusnäytöstä, kun se ei ole meitä koskettanut.

      Vanhoista ikkunoista tehty kasvihuone olisi mullakin haaveena, mutta siihen ei ole rahkeita vielä. Pitäisi olla niin paljon sitä ikkunaa ja täällä oli ne vanhat ikkunat heitetty pois melkein laidastaan ennen kun ostimme paikan. Harmillista!

      Poista
    2. Nykyinen ympäristöministeri on esittänyt muutosta jätevesiasetukseen niin, että määräaika siirtyisi vuoden 2018 maaliskuulle. Ja ymmärtääkseni keskustapuolue olisi sitä mieltä, että koko asetus tulisi purkaa ainakin niin, että jätevesuudistukset taloissa olisivat pakollisia vain, kun muutenkin remontoidaan. Että vaalien jälkeen voi taas tulla muutoksia...

      Poista
    3. Tuo on kyllä sellainen juttu, että menee niin tai näin, kiukulta ja harmilta ei voi välttyä. Musta on koko ajan tuntunut siltä, että ne asetukset tehtiin kovin oudosti ja harkitsematta. Hyvä, että niitä nyt vielä tarkastellaan ja järkistetään, mutta mikä huijatun olo tuleekaan niille, jotka jo ennakoivat tekemällä muutoksia. Kalliita muutoksia :(

      Poista
  13. Herranjestas että on pieni sähkönkulutus! Meillä on alakerrassa neliöitä noin 300 joista muutama huone kylmänä. (peruslämmöllä) ja muut lämpimänä, noin 18c. 3 pönttöuunia. Meillä menee nyt näillä 10-20 asteen pakkasilla noin 300€ kk plus puu lämmitys. Puuhunkin saa kulumaan rahaa.. Meillä kyllä korkeat huoneet noin 3 metriä, katossa on aina lämmintä... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan teillä tuota neliömäärääkin ihan eri tavalla kuin täällä :) Meillä on tosiaan n. 120 m2 ja täysin kylmä ullakkokerros, jossa ei ole kuin hiiriä ;D Meillä tupa ja sali on ns. holvikattomallisia, mikä lienee ollut yleisempää täällä kuin muualla. Korkein kohta on muistaakseni 2,7 m.

      Meillä ei ole montaakaan koko ajan sähköä käyttävää masinaa. Jääkaappi, pakastin ja vessan pieni ilmastointihyrrä. Ei ole pesukonetta, astianpesukonetta, eikä sähköhellaa. Telkkariparka on ihan hylättynä, mutta läppäri tietysti syö oman annoksensa energiaa. Salissa ja tuvassa on patteri (salissa 2 pienellä lämmöllä). Tuvan patteri on päällä tarvittaessa, ei koko ajan.

      Meillä on ollut aika hyvin omaa puuta kaiken raivaamisen vuoksi ja lisää pitää kaataa vielä. Ollaan kyllä varmuusvaraston vuoksi myös ostettu puuta edullisesti paikalliselta yrittäjältä. Meillä on myös toisella paikkakunnalla oma pieni metsäpläntti, joka on umpeen kasvanutta metsää. Pitäisi hankkia peräkärry, jotta voisi käydä kaatamassa puita ja tuoda niitä tänne sopivina pölleinä. Ollaan harkittu myös jos ostaisi täältä jonkun pienen pläntin metsää.

      Poista
  14. Ohh, ihana kirjoitus :) itse olen yhden kesän vain asunut viemärittömässä talossa. Ilman lapsia homma toimii kyllä, mutta niiden olemassaolo saattaa mutkistaa asioita, tai ainakin tuoda suuren lisähaasteen. Itsekseni nautin, neljän lapseni kanssa en enää lähtisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tahtoo siis sanoa, että asiaa puhut. Ilman viemäriä ja hanavettä pärjää, sähkö on jo aika oleellinen.

      Poista
    2. Olen usein miettinyt miten ennen pärjättiin, kun lapsia oli paljon ja kaikki piti tehdä itse. On siinä ollut tekemistä, mutta toisaalta tietysti monessa taloudessa oli monta sukupolvea saman katon alla ja oli renkiä ja piikaa.

      Sähkö on meille ehdoton. Jos ei olisi sähköä, mulla ei olisi töitä ;D Off the Grid, eli virtaverkosta irtieläminen ei muutenkaan taida Suomessa olla ihan mahdollista tai ainakin se vaatisi massiivisia akkuja ja muuta teknistä härpäkettä tai jonkinlaista lihasvoimageneraattoria ;D Meillä kuitenkin on 7 kuukautta riittävästi valoa, jotta aurinkoenergialla pärjää. Siihen mekin pyrimme askel askeleelta. Ne polkupyörägeneraattorit jätämme ilomielin heille, jotka haluavat kokonaan irti verkosta :)

      Poista
  15. Aivan loistava postaus!!! Nostan niin peukkua teille ja kaikelle tälle. Aurinkoenergiajuttu on ihan paras, hienoa, että lähdette siihen.

    Kaikki kuvailemasi kuulostaa täysin luonnolliselta ainakin minun korvaani. Vaikka meillä säilyy varmasti pysyvästi töiden takia lähes-kaupunki-koti Idurin lisäksi, pyrimme järjestämään elämämme siten, että jossain vaiheessa päätalon valmistumisen jälkeen voisimme olla yhtä paljon molemmissa paikoissa ja saaressa entistä pidempiä jaksoja, jopa talvisin. Meillä tulee myös olemaan viemäritöntä ja se ei haittaa minua tippaakaan! Tai itse asiassa meillä kulkeekin jo tuvassa vanhastaan pesualtaasta poistoviemäri talon alta pellolle, joten poiskanto selätetty :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on kertakaikkiaan mainio tilanne. Saatte tavallaan parhaat molemmista ja elämä taatusti pysyy mielenkiintoisena ihan eri tavalla, kun voi vaihtaa maisemaa aina tarpeen mukaan.

      Saareessa viemärittömyys on jotenkin tosi luontevaa (ja maallakin). On paikkoja, joihin ei mun mielestä kuulukaan liika nykyaikaisuus. Idurissakin on ihan pelkästään blogisi välityksellä aistittavissa käsittämättömän hieno ilmapiiri ja koko olemus. Olisi suorastaan sääli muuttaa sitä liikaa.

      Pesualtaasta pellolle, jesh! Me vedetään se lavuaarin letkunpätkä suojaputkessa hirsiseinän läpi ja siitä Sauna-Seppoon. Ei tule sitten nokan koputteluita mistään taholta. Eikä tarvitse olla huolissaan siitä jos putki jäätyy. Sen kun kiskaisee sen letkunpätkän sisälle ja kaataa kuumaa vettä päälle ja taas voi lorotella menemään.

      Poista
  16. Hieno selostus! Nostan hattua valitsemallenne elämäntavalle! Vielä jäi mietityttämään, vai luinko huonosti, että minne ne pissat menee sieltä ulkosäiliöstä ja minne kaadetaan tiskiveet? Meillä kun talossa on ne imeytyskentät ja kaikki...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pisut menee 20 litran kanisteriin, kuten tiskivedetkin. Molemmat tyhjennetään ihan käsin. Pisukanisteri on talon ulkopuolella, tiskivesikanisteri lavuaarin alla. Pisut laimennetaan vedellä (9:1 = ves:pis) ja ne kaadetaan istutuksille. Saapi luontokin takaisin kallisarvoisia tarveaineita, kuten fosforia, joka on luontaisesti loppumassa maapallolta.

      *Hetko, laitan kukkahattutätipäähineeni hetkeksi päähän ;D*

      Fosforiongelmasta ei puhuta juurikaan. Puhutaan raakaöljyyn liittyvistä huolista, mutta tuo fosfori on globaalisti suurempi ongelma ja iso onkin, sen loppuminen meinaan köyhdyttää maan, viljely ei onnistu ja luonto kärsii kaikkialla. Ongelma on juuri siinä, että olemme puhdistaneet ja evänneet pisujen pääsyn luontoon niin tehokkaasti, että fosfori on loppumassa alle 50 vuodessa (Pohjois-Amerikassa 25 vuodessa), ellemme ala palauttamaan sitä luontoon. Vaikka en okeen voi itseäni ekoihmiseksi kutsua, niin tämä on meidän ekotekomme ja jopa ihan säädösten ja suositusten mukaista toimintaa.

      Tällaiset vanhat talot, jossa vesi on ns. kantovettä, ei tarvita imeytyskenttiä tai muita nykyajan vaatimia juttuja. Kuitenkin hommasimme sen (vielä asentamattoman) Sauna-Sepon (biosuodatin), jonka käyttökapasiteetti on 500 litraa vuorokaudessa. Meiltä syntyy tiskivettä ehkä 120 litraa viikossa, joten hippaisen ylimitoitettu tuo markkinoiden pieninkin meille on. Mitään muuta (ei itseasiassa edes tätä) meiltä ei vaadita, koska kuulumme tuohon kantovesitalouskategoriaan.

      Laitan tähän vielä nuo pari säädöstä jos joku muukin pohtii näitä veteen liittyviä säädöksiä vaikkapa kesämökin suhteen!

      lähde: ympäristö.fi

      "Jätevesi on niin sanottua harmaata jätevettä, jos se on peräisin ainoastaan pesemisestä, siivoamisesta, keittiöstä tai muusta vastaavasta."

      "Kantovesi, ei viemäriä: Termi ”kantovesi” on vakiintunut tarkoittamaan vedenkäyttöä, jossa käytettävä vesi kannetaan ämpärillä käyttökohteeseen, esim. keittiöön tai saunaan. Tällöin käytetyn veden määrä on tyypillisesti vähäinen. ”Muut kuin vesikäymälän jätevedet voidaan johtaa puhdistamatta maahan, jos niiden määrä on vähäinen eikä niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa.” (Ympäristönsuojelulaki 27 b §). Vähäisiä jätevesimääriä ei ympäristönsuojelulain mukaan tarvitse varsinaisesti käsitellä. Niiden johtaminen maastoon tulee huolehtia asianmukaisesti eikä jätevesistä saa aiheutua ympäristön pilaantumisen vaaraa "

      Lisätarkennus kantovesikategoriaan:

      "Jätevesimäärää ei yleensä voida pitää vähäisenä jos kiinteistöön kuuluvissa rakennuksissa on esimerkiksi sähkötoiminen paineellinen lämminvesivaraaja tai muu vastaava vesijohtoon kiinteästi kytketty talousveden lämmitysjärjestelmä, suihku, kylpyamme tai painevettä käyttävä sähköllä toimiva laite, kuten pyykinpesukone, astianpesukone tai vastaava."

      Me siis saisimme laittaa sen vesiletkun porakaivosta seinän läpi lavuaarille ja edelleen kuulua kantovesiluokkaan, mutta emme ole vielä näin tehneet varmuuden vuoksi, sillä jotain muutoksia on vielä tulossa. Tähän asiaan sen ei pitäisi vaikuttaa, mutta varuiksi odottelemme vielä.

      Sori nyt tämä pitkä selostus, mutta ajattelin laittaa hieman kysymystäsi enemmän vastausta jos tosiaan joku toinen jossain pohtii - jos ei samanlaista asumista, niin vaikkapa sen kesämökin kohtaloa jätevesiasioiden tiimoilla näiden uusien säädösten suhteen :)

      Poista
  17. Mahtava kirjoitus ja jaksaat vielä vastatakkin kaikille! Kyllä omasta asenteesta kaikki on eniten kiinni, teillä tuo asenne on kohdallaan. Tulen sitten kyläilemään kun Gerdan puoti avautuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi! Tervetuloa! Siihen menee vielä piiitkä tovi, mutta on mukavaa kun on suunnitelmia ja haaveita tulevia ajatellen :)

      Poista
  18. Oli kivaa luettavaa. Erityisesti tuo aurinkoenergia on alkanut kiinnostaa aina vaan enemmän sähkön hinnan kivutessa ylöspäin. Meilläkin on talo etelärinteessä, joten tämä olisi sille oivallinen paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinkoenergia on tosi mielenkiintoinen juttu ja onneksi siihen liittyvät tarpeet ovat jo kohtuuhintaisia. Ensinhän ne oli niin kalliita, että taloudellisesti eivät ehkä olisi kannattaneetkaan. Ylijäämäsähkön voi myös myydä ulospäin. Espanjassa tosin valtio mokasi tuon kanssa. Ensin innostettiin kansaa siirtymään aurinkosähkön hyödynnykseen ja myymään ylijäämät. Sitten jokin meni pahasti pieleen. Valtio kielsi koko jutun kiinteistöjen pakkoluovutuksen ja huikeiden sakkojen uhalla. Hullua!

      http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013111417718633_ul.shtml

      Poista
  19. Tosi mielenkiintoinen juttu!! Tuollainen asumismuoto kiehtoisi, mutta kenties vasta vähän myöhemmässä elämänvaiheessa (ei nyt vielä teinien kanssa...). Haaveeni on, että "sitten joskus" kun kaikki lapset on kotoa pois, me rakennettais miehen kanssa meille ihan pikkuinen hirsitalo (tupa, makkari ja sauna/kylppäri), jossa olis ehdottomasti puulämmitys ja kompostoiva vessa. No, pesukoneen kyllä tahtoisin ja juoksevan veden. Miksei myös pieni vanha mökki olis yksi ratkaisu...

    Pönttiksistä ajattelin kommentoida vähäsen. Meillä on noin 75 vuotta vanha talo, jossa on keittiössä alkuperäinen pönttis. Talossa on puulämmitys, pönttiksen lisänä on uuni olkkarissa, talon muut uunit on joskus aikanaan purettu pois. Viime kesänä ison remontin yhteydessä pönttis purettiin ihan alas asti ja kasattiin sitten uudelleen. Vaikka se on ollut todella hyvä lämmittämään, sisustan huono kunto oli silti vähän ylläri... Nuohooja on kyllä jo vähän maininnutkin aiemmin, että älkää sitten heittäkö puita sinne takaseinustaan asti, menevät vielä läpi... No eipä siellä tosiaan kovin hyvässä hapessa enää sisukset olleet, tiilet oli ihmeellisesti vinksin vonksin ja murenevaisia, siellä taisi olla jopa joku aika vaarallisen näköinen tyhjä tila tms, mistä olis voinut tulla vaikka hormipalo tai jotain. Pönttiksen purkamisen yhteydessä vahvistettiin myös laattaa sen alla. Oli kyllä aihetta siinäkin, uuni nimittäin olikin yllättäen osittain tyhjän päällä.... jouduttiin siis tekemään lisävalua maahan asti.

    Uunin muurasi uudelleen kokenut muurari, sisukset on nyt tosi vahvat (massa varmaan tuplaantui...) ja nyt se toimii varmasti moitteettomasti taas vuosikymmeniä. Lisäksi nyt voi olla luottavaisin mielin, uuni on hyvä ja tukevasti paikallaan ja lämmittää tosi ihanasti.

    Tahtoo siis vain sanoa, että etenkin jos talonne on ollut tyhjillään ja nyt sitten taas uuni on ainoa (?) lämmönlähteenne siellä, eli kovassa käytössä, niin se uunin sisus saattaapi olla aika raisussa kunnossa. Jos jossain vaiheessa on mahdollista, suosittelen siis kunnostamaan pönttiksen. Karmee sotku ja homma se oli, mutta todellakin sen väärti. Mä en vaihtais pönttistä (enkä puulämmitystä muutenkaan) mihinkään, tuo on aivan paras uuni ikinä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiaa puhut ja oikeassa olet! Pönttisten aktiivikäyttöikä on muistaakseni 30 vuotta. Meidän pönttis taitaa alunperin olla ihan niitä vuosisadan vaihteen tienoillla tehtyjä. Ylipäätään mitään tulipesää ei tulisi ottaa käyttöön tarkastuttamatta sitä.

      Meillä pönttis on tarkastettu (kahteen kertaan) ja sitä on korjattukin sisältä. Koska täällä oli tehty kattoremppaa, kaikki vanhat piiput oli poistettu ja hormit purettu siten, että ne oli enää kattoon saakka. Kaikki hormit ovat käyttökunnottomia. Lisäksi salin ja pönttiksen hormi oli yhteinen. Sellaisia ei saa enää tehdä, joten kun pönttikselle muurattiin uusi hormi, se jouduttiin tekemään omakseen. Kun sitten aikanaan tuo salin kaakeliuuni puretaan ja muurataan uudelleen, sillekin pitää tehdä oma hormi.

      Jäin miettimään tuota nuohoojan teille sanomaa. Kuulostaa hurjalta kun nuohoonjan mielestä tulipesän takaseinä on niin hauras, että siitä voi mennä puu läpi peltikuorestaan huolimatta ja silti antaa käyttöluvan. Hui!

      Mekin kyllä meinataan purkaa tuo pönttis myöhemmin. Se on käyttöikänsä loppupäässä joka tapauksessa, vaikka sitä on vuosien aikana korjattukin. Varmaan tulevan 5 vuoden sisällä se puretaan ja muurataan uudelleen :)

      Poista
  20. Hyvä kirjoitus, kiitos Johanna;)
    Ihminen on sopeutuvuudessaan mestariaineista. Ja Tahto sekä asenne ne vaan ratkaisee.
    Silloin kun meillä käytiin kesät talvet huussissa, ei se tuntunut miltään ongelmalta. Se vaan oli niin. Kuului asiaan silloin. (Nyt käyn ihan mukisematta talvisin sisävessassa;)
    Huussi on vieläkin käytössä kesäisin, ehdottomasti! Multaa!
    Hienoa, että saatte hellan (toivottavasti) käyttöön. Pönttöuunista voi olla kiitollinen, ne on kyllä mestarikeksintöjä:)
    Meilläkin oli alun perin omalla tavallaan kaikissa muissa, paitsi yhdessä huoneessa, katot 'madallutettu'. Tämä oli lienee jonkin ajan tapa eristää myös tyhjällä ilmatilalla, näin olen ymmärtänyt... Otimme levyt katoista pois ja saimme upeat tukihirret näkyviin. Villat eli eristys on uusittu/puhallettu ullakolle. Lattian nostojen jälkeen myös alapohjaan. Villasukat on ehdottomat vanhassa talossa edelleen, mutta on se aivan toista, kun mitä se oli silloin, kun lattiasta tuuli humisi ja hiiret kävelivät rehvakkaasti sisään;)
    Joskus on teilläkin mukavasti lämpimämmät lattiat vielä, on mitä odottaa;) Näppärästi olette haasteen eli hujun lattioista nyt hoidelleet;) Näin se asenne juuri oikein toimii.
    Mukavia päiviä Jovelaan, teille yhdessä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä makkarin katon madallus on tainnut olla aiemmin talolla hääränneen laiskan ja hutiloivan remppaporukan kätösten jälkiä. Jostain syystä ovat päätyneet kaljoitteluidensa välissä tällaiseen lopputulokseen. Heidän jäljiltään täällä on jos jonkinlaista puolivillaista virittelyä. Oli meinaan sellainen porukka ollut hommissa, että eniten aikaa kului tuolla kylän baarissa, kun talon silloinen omistaja ei juurikaan edes käynyt täällä. Paikalliset meille ovat kertoneet melkoisia juttuja. Hölmöt vielä naureskelivat paikallisille, miten höveli asiakas on, kun saavat laskuttaa kaljoittelustakin, eikä se mitään huomaa.

      Poista
  21. Mielenkiintoinen postus ja samalla NIIN tuttua...50-luvulla syntyneenä tuo kaikki on tullut koettua, ihan ulkohuusin kanssa...mut täytyh sanoa, että kaipaan niitä ainoja ja mielelläni omistaisin rintamamiestalon ilman mukavuuksia, mutta ehkäpä vain kesäasuntona...tähän ikään tullena, haluaa jo vähän mukavuuksia.
    Tosin, tuleehan se kalliimmksi...esim.meillä on sähkölämmitys, jota täydentää yksi varaava tulisija (puut sentään ilmasia)sekä sähkösauna , jota miehen työntakia joudumme lämmittämään joka päivä niin meidän kuukkauden sähkölasku on 197e....siis tuohon sjmmaa kuuluu kaikki taloudessa kulutettu sähkö...että kyllä teille säästöä tulee roimasti...pistääpä täällä päässä vähän ajattelemaan, miten kulutusta sais pienemmäks.
    Ja täytyy sanoa, että olenpa vähän kateellinen teidän uudelle elämäntavallenne ja nostan hattua teille siitä.☆

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kaiholla luin toisten blogeja muutama vuosi sitten. Muistan niin tarkkaan ne fiilikset, kun istuin Helsingin Haagassa, melko vasta ostetussa kerrostalokaksiossa ja luin yhden tällaiseen elämään lähteneen pariskunnan blogia. Se tunne, että vaikka vasta ostettiin, niin pois tahtoo.. Noh, sen jälkeen asuttiin vielä kahdessa paikassa 2+2 vuotta ennen kun Jovela löytyi. Luen muuten edelleen samaa blogia, jossa pariskunnalle on tullut jo 2 lastakin ja takaisin kaupunkiin eivät ole hinkuneet ;)

      Tuo sauna on varmasti yksi eniten kuluttavia, vaikka sähkösaunat ei enää ihan niin mahdottomia ole kulutukseltaan. Muistelen lukeneeni, että rahaksi muunnettuna yksi sähkösaunalämmitys olisi 1,2-1,5 euroa.

      Poista
  22. PS.tulipa paljon kirjoitusvirheitä, mut en jaksa kirjoittaa tuota uusiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luen aina niin innolla, etten niitä huomaakaan ;D

      Poista
  23. Ihanaa luettavaa ja miten mielenkiintoista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten mukavaa, että löysit tästä jotain kiinnostavaa :)

      Poista
  24. Hei! Hyvää Uutta Vuotta sinne Jovelaan!
    Kiitos tarkasta ja varmasti monille hyödyllisestä vastauksesta! Ihanasti olette alkaneet elvyttämään uutta vanhaa kotianne. Yhden vinkin lisäisin siihen, mitä pitäisi ottaa huomioon, jos suunnittelee talon ostamista maalta. Ottakaa ihmeessä selville, että onko sen teitä kiinnostavan talon läheiyydelle (<4km) suunnitteilla tuulivoimaloita (siis riippumatta siitä oletteko voimaloita vastaan vai niiden kannalla.) Tosiasia on kuitenkin se, että tuskin kukaan haluaa vapaaehtoisesti asua niiden vieressä jos ei ole pakko ja jos voi valita muun paikan. Sanon tämän vain meidän kokemuksesta, kun löysimme unelmiemme talon täältä syrjäseudulta kauniin luonnon keskeltä ja muutimme tänne. Nyt nämä unelmamme ovat haihtumassa taivaan tuuliin , jos tuohon lähelle suunnitteilla oleva voimala-alue toteutuu :( (Sydäntä raastaa ajatus, että tämä ihana paratiisi maisemineen silvotaan ja hakataan matalaksi, melusta ja terveyshaitoista puhumattakaan.) Pahimmassa tapauksessa joudumme taas jatkaa toisen talon etsintää, vaikka olemme juuri kotiutuneet tänne... Mekin niin haluaisimme kunnostaa tämän yli 150-vuotiaan talovanhuksen meille loppuelämän kodiksi, Toivon niin kovasti, että saisimme jatkaa asumista täällä kauniiden maisemien keskellä luonnon rauhassa lintujen laulua kuunnellen.

    Mielenkiintoista lukea teidän vesiratkaisuista, kun täälläkin ois jonkinlainen "jäteremontti" edessä, Mitään emme kuitenkaan tee ennenkuin on pakko, noista tuulivoimalajutuista johtuen. Katsotaan ensin, voimmeko jäädä tänne... Ja tosiaan jos se laki kuitenkin muuttuisi järkevämmäksi. Tuosta porakaivoveden puhdistamisesta voisin laittaa oikeastaan sulle jonakin päivänä sähköpostia,..tiedän yhden toimivan ratkaisun, mutten sitä voi oikein tähän kirjoittaa, kun ei ole mikään virallinen systeemi...

    Jännityksellä odottelen tulevaa tarinaasi uudesta tulisijasta, onneksi nuo pakkaset taas vähän hellittävät.

    Terveisin toinen talovanhuksen omistava



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hyvä huomio, kiitos siitä! Ja noin ylipäätäänkin on toki hyvä ottaa selville onko alueella tulossa tai suunnitelmissa tapahtua jotain. Ainahan niitä voi sitten hyöhemminkin tulla, mutta että ainakin voi valita haluaako muuttaa silloin kun tietää jonkin elelyä hankaloittavan muutoksen olevan suunnitteilla.

      Nuo tuulivoimalat.. Niitä ei pitäisi laittaa asutusten lähelle. Olen asunut Tanskassa ja voin ihan omakohtaisesti kertoa, että ne n. 30 metriset lavat kun pyörii ilmassa, se ääni ei ole mikään pieni vush ja sen ilmavirran mukana tulee sitten paljon muutakin ei niin mukavaa.

      Poista
  25. Olen kesäisin viettänyt aikaa "sähköttömässä, vedettömässä" paikassa. Juomavesi viedään mukana, käyttövesi pumpataan järvestä. Huussin jätökset kompostoidaan. Lämmitys puilla. Kaasuhella, kellari. Pieni kylmiö, radio ja muutama lukuvalo toimivat aurinkopaneeleilla. Kalaa järvestä, marjoja, sieniä metsästä ja kasvimaalta perunat, tomaatit, salaatit jne.

    Oma kokemukseni on, että tuollainen elämä on ihanaa lomalla ja kesällä ja terveenä. Mutta ajatuskin pyykkikoneettomasta elämästä kantovesillä vaikkapa rajun noroviruksen kourissa (lapsiperhe) -kääk �� Miten teillä elo sujuu sairastaessa? Mietin, että vaikkapa kovassa kuumeessa ei vaan pysty kantamaan puita ja vesiä. Saati jos on/tulee jotain kroonsta kantamisen estävää. Tokihan on kaikenlaisia kelkkoja, nokka- ja kottikärryjä. Mutta tällaisia mietin, kun iskiasvaivaisena lämmittelen modernin kaupunkikodin leivinuunia -miehen pilkkomilla ja kantamilla puilla, tavallaan "huvin vuoksi", vaikka saammekin näin osan lämmöstä, kotoisan tunnelman, ja hyödynnän lämmön taas myös leipien paistamisessa ja ruuan kypsyttämisessä.

    Kiinnostava kirjoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsi kun te osaatte kysellä ja pohtia hyviä juttuja ja mua jotenkin ilahduttaa kovasti se, kun monet näistä on JUST niitä juttuja, joita me pohdittiin tosi paljon kun harkitiin tätä elämäntapamuutosta :)

      Nuo asiat on tosiaan hyvä pohtia etukäteen! Moneen kyllä löytyy ratkaisukin, sillä elämän rytmi ja moni asia on valmiiksi eri tavalla kun asuu näin. Pulatilanteita ei synny samalla tavalla kuin vaikkapa kaupungissa asuessa helposti syntyy, koska aina on olemassa se plan b :)

      Näiden mainittujen osalta meillä ne ovat seuraavat:

      Vesiä ja puita ei joudu kantamaan joka päivä. Meillä on tuvassa patakaappi ja siellä alakaapissa aina muutaman päivän tarpeen edestä vettä. Meillä on noin muutenkin aina viikon vedet saatavilla. Sen kun avaa ruokakomeron oven ja nostaa 5 litran pullon pöydälle.

      Samoin puuta on aina sisällä n. viikon tarpeiden edestä. Ne ovat jemmassa tuolla tuvassa sellaisten seinänreunuspenkkilaatikoiden (mikä sana) sisällä. Ne siis ovat siellä aina juurikin sen vuoksi jos sattuisi joku sellainen sairastuminen, että olisimme vaikka molemmat samaan aikaan rajussa vatsataudissa usean päivän tai jos tulee kunnon myrsky juuri kun puut ovat loppumassa sisältä. Meillä on noin muuten aina parin päivän edestä käyttöpuuta sisällä. Ne penkkilaatikoiden sisällä olevat ovat hätävaraa. Ja lämmityksen osalta voi toki napsauttaa ne patteritkin päälle jos on tarve tai tuon petroolilämmittimen. Kaupungissa taas ollaan kerran kärvistelty sen pitkän sähkökatkon aikaan ilman vettä, toimivaa vessaa ja muita sähköllä toimivia etuja. Ei ollut kivaa olla tasaiseen viilenevässä kerrostalossa kykenemättä tekemään asiantilalle mitään. Jos silloin olisi ollut vaikka flunssassa, niin kurjuus olisi ollut maksimaalista ;D

      Omalla kohdalla voin noin ylipäätään sanoa, että en ole aikuisiällä varmaan ikinä ollut näin terve, kuin mitä nyt täällä asuessa olen. Isäntä nyt ei ole muutenkaan ikinä sairaana. Viimeisen 10 vuoden aikana on ollut kai kerran. Ihme pöpövastustin sillä kyllä on! Mulla taas on ollut taipumusta saada kaikenlaisia röhiä ja nuhia ja mulla on krooninen selkäsairaus, jonka vuoksi esimerkiksi jouduttiin muuttamaan pois 3-kerroksisen talon 3. kerroksesta hissittömyyden vuoksi. Portaat eivät olleet kavereita selkäni kanssa. Täällä yllättäen mitään ongelmaa ei ole ollut! Usko tai älä, osta tai tilaa! Jopa siitepölyallergia uinui viime kevään ja kesän. 1 zyrtec koko kesänä ja sekin hyttysenpuremien vuoksi! Enemmän ongelmia oli kaupungissa, jossa työpäivä meni persiillään istuen ja illat telkkaria sohvalta palvoen ;D Toki joskus selkä kiukuttelee nytkin, mutta vähemmän kuin ennen. Tietysti olisin voinut hinata sen ahterini salille tai muuten jumpata, mutta se ei ole ihan sama asia kuin se, että täällä tulee koko ajan tehtyä erilaisia liikeratoja, joista ilmeisesti selkäni sitten pitää. Iskiasoireita ja selkäkipuja on ollut hämmästyttävän vähän. Ennen saattoi olla 2-3 viikkoakin yhtä soittoa, ettei kivutonta päivää ollut ja joskus piti turvautua kipupiikkiinkin.

      Meillä eletään täällä loppujen lopuksi ihan samalla tavalla kuin yleensäkin asutaan. Asiat tehdään vaan hieman eri tavalla. Siinä missä moni muu kantaa vaikkapa niitä ruokakasseja tämän tästä, meillä ei sitä osastoa taas ole samalla tavalla juurikaan ;) Arjesta tulee rutiini, kun se ei ole lomailua ja kun itse mietin meidän möksäaikoja verraten tähän asumiseen, niin onhan se ihan erilaista kuitenkin :)

      Poista
  26. Kiitos tästä loistavasta postauksesta! Tässä sain vastauksia minua askarruttaneisiin kysymyksiin, kun olemme miettineet miten hoidamme vesi-ja veskiasiat Pajulassa. Taidamme tehdä ne juuri näin kuin tekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsipitsi! Tosi kivaa, että teille löytyi vastauksia tästä :)

      Poista
  27. Kiitos, kiitos Johanna. Tää oli niin mielenkiintoinen. Täällä luettiin postausta yhdessä ja keskustellen. Herättää hyviä ajatuksia ja vastasi kaikkiin päässä muhineisiin mietteisiin. Kiinnostavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Kiitos, Laura kun viitsitte tutustua meidän elelyyn :) Taidan tehdä tälle vielä jatko-osankin myöhemmin. Niin mielenkiintoisia ja hyviä kysymyksiä on esitetty ja luonteva jatko voisi olla joku SHTF, eli kakiduuraa tuulettimessa -stoori ;D

      Poista
  28. Olipas hyvä kirjoitus ja tarinassa paljon tuttua! En jaksanut kännykällä selata kommentteja läpi, enkä tiedä mainitsiko joku puulämmityksen vaivasta suhteessa talon kokoon..? Kun itse nyt tällä neljän vuoden asumiskokemuksella vanhassa koulussa haaveilen niistä pienemmistä lämmitettävistä tiloista :) Ehkä eniten asiassa vaivaa tuo klapien jatkuva kantaminen ulkoa, meillä kun ei ole tiloja säilyttää niitä missään ulkorakennuksessa kuivassa. Jatkuvasti täytyy pitää huoneissa olevien kuivien klapien määrää silmällä ja tehdä omia pinoja kuivuville ja sitten vielä muistella mistä pinosta poltella :) Että on ihan hirveästi mietittävänä sellaisia asioita, jotka vaikuttavat arjen sujuvuuteen! Hepat luovat vielä ihan omat haasteensa asioihin ja välillä tuntuukin, että elää jatkuvassa varustelukierteessä, pitäis olla tiloja ja katoksia siellä ja täällä.
    Mullekin tulee yhteydenottoja ihmisiltä, jotka miettii koulun ostoa ja yritän olla aina kovin realistinen. Meillä ei homma toimisi jos kävisimme molemmat töissä kodin ulkopuolella ja samaa olen sanonut haaveilijoille.
    Kuitenkin summa summarum: kyllä tämä kaupungissa asumisen voittaa 6-0! Kunhan vaan pysyy terveenä niin nää hommat hoituu kyllä. Ja koskaan ei ole tekemisen puutetta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhat koulut on kyllä haastavia, kun niitä ei ole kodeiksi suunniteltukaan. Valtavat ja korkeat huoneet, joita aloitettiin aikoinaan lämmittämään on viiden aikaan aamulla, jotta olisivat olleet lämpimiä kun oppia piti takoa ;) Me harkittiin ja käytiin katsomassakin muutamaa vanhaa koulua, mutta niistä vain yksi olisi ollut juuri passeli ja se meni ennen kun ehdittiin kynnyksen toiselle puolelle.

      Mä melkein ehdottaisin, että kun teillä on siellä valtavat eteistilat, niin tehkää sinne niitä istumapenkkilaatikoita. Niiden sisälle saa säilöttyä hurjan määrän puuta ilman että puut visuaalisesti pilaavat mitään. Jatkuva puiden kantaminen olisi mun mielestä tavattoman hankalaa :)

      Onneksi on näitä haaveilijoita ja toteuttajia. Meillä on niin paljon kivoja taloja, joita pelastaa. Ihan sitä sisustuslehti-idylliä ei arki ole, mutta toisaalta, mun mielestä se on parempaa ;)

      Poista
    2. Eipä yhtään huono idea tuokaan eteispenkkihomma! Me tuotiin kesällä yksi traktorikuormallinen klapeja suoraan tuohon työsaliin, mutta nehän loppuivat sieltä jo monta kuukautta sitten... ja alkoi taas kantaminen ulkoa, eli niitä sisäsäilytystiloja pitäisi tosiaan olla lisää, näin isossa talossa... hyvänen aika :)

      Poista
  29. Mielenkiintoista luettavaa näin aamutuimaan!
    Parasta teillä on asenne, oikeasti. Harvoja paikkoja on nykyään enää niin, että kokee itsensä tervetulleeksi jos ilmoittamatta tupsahtaa paikalle. Itse sen teillä kokeneena voin sanoa, että vastaanotto oli sydämellinen. Ja varmasti samalla asenteella arkiset asiat ovat vain haasteita, ei vaikeuksia.
    Monet kysyvät, miten saan aikani kulumaan mökillä, missä ei ole mitään mukavuuksia, mutta sehän se juurikin on, että niihin pieniin askareisiin menee aikaa enemmän kuin täällä kaupungissa, kaikki pitää tehdä alusta asti itse, kantaa vedet kaivosta sisälle yms. se on kuitenkin juuri "se juttu", mistä tykkään. Eipä käy aika pitkäksi, eikä tarvetta kuntosalille :-)
    Kauniit kuvat höysivät tarinaasi ♡
    Ihanaa eloa ja oloa sinne Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Oli kyllä hauskaa kun piipahdit silloin :)

      Mun mielestä on niin ihanaa kun on puuhailtavaa. Työ ja kotoilu sopivasti nivoutuneena ja toisaalta jos on josain syystä sellainen olo, ettei mikään huvita, ei ole niin nokonuukaa vaikkei tekisikään mitään. Asiat voivat odottaa. Ovat odottaneet jo niin kauan, että päivä sinne tai tänne ei yleensä merkkaa plänttimme osalta mitään.

      Kauniita talvisia päiviä sinne :)

      Poista
  30. Pistin tämän postin omiin kirjainmerkkeiheni, koska meilläkin nyt vihdoin ja viimein harkitaan näitä mahdollisuuksia. Kiitoksia ja hyvää jatkoa kaikessa, mitä elämään kuuluu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sitä samaa sinne ja iloa, rohkeutta ja tsemppiä omiin ratkaisuihin! Se valinnan paikka se haasteista suurin on. Sen jälkeen asiat loksahtelevat hyvällä suunnitelmalla ja omalla painollaan kohdilleen :)

      Poista
  31. Mahtista, että jaksoit kirjoittaa aiheesta noin perusteellisesti. Teksti kolahti isosti ja tykkään todella tyylistänne. Meilläkin vastaava kohde maalla ja näen päiväunia kuvaamastasi elämäntyylistä. Oon ihan Jovela-fani, vitsi vieköön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan älyttömän hauskaa! Kiva, että tästä oli iloa ja inspikseksi :)

      Poista
  32. Olen asunut suurimman osan elämästäni viemärittömissä vanhoissa taloissa, siksi minulle muutto sellaiseen ei ollut pelottavaa. Nostan hattua stadin friidulle, joka ennakkoluulottomasti valitsi tälläisen vaihtoehdon. Minulla on nykyisin vesijohto ja viemäri, myös lämmintä vettä tulee hanasta. Vesivessaa en olisi halunnut (se on järjetön systeemi), mutta en saanut tahtoani läpi. Vanha ulkovessa on romahtanut, mutta toivon, että se saadaan vielä pystyyn ja toimimaan. Talo lämpiää puulla ja on viileä kovilla pakkasilla, mutta aina voi hakeutua uunin kylkeen :) Tälläisissä oloissa oppii pukeutumaan oikein, on ihan sallittua pitää sisälläkin villapaitaa. Työntekokin on yhtä mahdollista kuin kaupungin työhuoneella nettiyhteyden ansiosta. Kyllä maalla on mukavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä tuohon voi sanoa, kuin että KYLLÄ! Maalla on mukavaa, eikä oikeasti enää tänä päivänä eletä niin irrallaan kaupungeista, mitä se joskus ennen oli. On olemassa myös se välimuoto, että ollaan maalla, mutta käydään kaupungissa työssä tai ylipäätään hengaillaan siellä justiinsa sen verran mitä mielii. Ihan kuten moni asuu kaupungissa, mutta auvoisa kakkoskoti on maalla.

      Mä haluan olla täällä maalla. Kaupungissa on kiva käydä välillä, mutta hälinä meinaa ahdistaa.

      Poista
  33. Näin just! Ei ole pelottavaa ollenkaan se viemärittömyys ja kaikenlaisia kikkoja keksii nopeasti. Jos talossa on lapsia ja lasten iästä ja hoidettavuudesta riippuen muutamia haasteita kyllä on, mutta niidenkin voittaminen vain vahvistaa. Perusteellisesti jaksoit kirjoittaa :)

    Mistä muuten olet löytänyt tuon hanallisen kattilan vai onko se itse tehty?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten ennen, nytkin saa järjestymään jos haluaa. Nykyään sellaiset vaan koetaan kovin hankaliksi jutuiksi ennen kun ryhtyy puuhaan.

      Tuo iso kattila on Biltemasta, 49,95 hinnaltaan :)

      Poista
  34. Ihanan positiivinen teksti :) Kuulostaa niin mukavalta tuo teidän elo sielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Miia :) Mukavaa tämä onkin. Sitä ei voi kieltää :)

      Poista
  35. Olipa lämminhenkinen kirjoitus. Ja realistinen :) Ja maalaisjärkinen :)

    Hyvin pitkälti samanlaisella systeemillä meilläkin mennään - tosin vielä vapaa-ajan kodissa (lopullinen hyppy tehdään ehkä tulevaisuudessa kunhan lapset lentää pesästä).

    Sain kirjoituksestasi (taas) monta hyvää ideaa (mm armeijapeitot painuneiden purujen takia kylmille lattioille ja hanallinen kattila) omalle torpalle toteutettavaksi. Kiitos! :)

    VastaaPoista
  36. Ihana blogi! Itse ollaan välillä puhuttu ja mietitty miten sellainen elämä onnistuisi (hirsitalo, johon ei tule vettä sisälle vaan pihassa olisi oma kaivo ja sähkö mahd minimiin) ja ajattelin katsoa löytyisikö ketään samanhenkistä siinä asiassa. :) Juurikin nuo viemäriasiat ovat mietityttäneet, tiski ja pyykit tuntuu siltä suurimmalta haasteelta, koska meillä useampi pieni lapsi. Mutta toisaalta nykypäivänä moni asia on kuitenkin helpompi järjestää nuissakin asioissa kuin ennen koska kaikkea ei tarvitse alusta asti itse valmistaa ja monia toimivia vaihtoehtoja löytyy kun jaksaa etsiä sitä itselle sopivaa. :) Löysin kyllä tuohon pyykkiasiaan miettimistä, pyykkikone joka ei ole vesijohtoon liitetty, ihan toimivan oloinen, mutta en sitten tiedä, en muista nimeä.... Ja oikeastihan tiskitkin tiskaa aika äkkiä käsin (nopeampaa kuin kone, vaatii vain toiset käsiparit siihen :) ) Kyllähän moni asia on siitä asenteesta kiinni. :) Kiitos, olipa kivaa luettavaa!! Ja kuvat oli ihania!! Tuommosen ruokakomeron minäkin haluan!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpäs meinannut huomata, että tänne oli vielä tullut kommenttia :)

      Nämä kysymykset on niitä suurimpia ihan varmasti, kun pohtii vaihtoehtoista asumista. Voin vaan sanoa, että se mikä ennen tuntui hankalalta ja jotenkin haastavalta tavalta asua, täällä tuntuu juuri toisin päin ;D Musta oli esimerkiksi aika kamalaa olla täysin helpotetussa kodissa äitini luona tuossa ennen vuodenvaihdetta. Se tuntui jotenkin niin kliiniseltä ja kolkolta olemiselta. Sitä tottuu omaansa niin nopeasti ja näistä asioista tulee niiin normaalia, ettei tajua miten joskus on ajatellut sen ehkä olevan hankalaa ;D

      Sellaisia pyykkikoneita kutsutaan pulsaattoreiksi.

      Meillä menee tiskin kanssa n. 10 minuuttia (2 ihmistä, 2 koiraa ja kissa) . Tiskaan joka toinen päivä, koska tiskiä ei enää synny kuten ennen. Sitä vaan jotenkin järkeistää sitä tiskinkin määrää. Jos on vieraita paljon, menee tovi enemmän, mutta sitä tulee nopeaksi ;D

      Myös pyykin määrä on vähentynyt niin käsittämättömän paljon, että käy mielessä kuin sitä ennen olikin niin paljon ;D Ei täällä likaisissa kuljet, pyyhkeet ja vuodevaatteet vaihdetaan kerran viikossa, mutta kun ei joka päivä vaihda kaikkia vaatteita, se pyykkimäärä on kohtuulinen.

      Poista

Kiitos kun kommentoit!