jovela

jovela

perjantai 20. helmikuuta 2015

Ihan tavallinen päivä

Miten ihanaa onkaan, kun hetkeen ei ole mitään aikatauluja. Eilen nautimme siitä. Tämä postaus sisältää kaikkea yltiösiirappista huokailua siitä, kuinka aurinko paistoi, taivas oli sininen, rännit lorisivat vedeksi sulanutta lunta, linnut lauloivat ja ulkomittari näytti +8 astetta.

Ajelimme eilen Uuteenkaupunkiin vailla varsinaista päämäärää. Kaupassa ajattelimme käydä hyödyntämässä tarjouksia ja jotain haukata reissulla, hieman kierrellä ja kaarrella. Olla jouten. Kävimme kierrätyskeskuksessa avaamassa ja sulkemassa oven. 

Kadun toisella puolella on hieman suurempi kirppis, jossa vietimme pitkän tovin. Paljon mukavaa katseltavaa, hinnat yli, ali ja sopivasti. Isäntä löysi jotain pajatyökaluja, mutta omat askeleeni pysähtyivät kun näin erinomaisessa kunnossa ostajaa odottelevan 6 litran kahvipannun sopivaan hintaan. Pannussa ei ollut mitään vikaa. Näissä kuvissa pannu on jo kotiutettuna Jovelan tupaan. 6 litrainen pannu on aavistuksen liian suuri kahden hengen taloudessa kahvinkeittelyyn, mutta tämäpä on hankittu pienempään lämminvesitarpeeseen, mitä tuo 25 litrainen kattila keittelee. Käsille ja pikkutiskeille tällä kannulla saa lämmitettyä vedet nopeasti, todella nopeasti! On ne vaan ennen olleet fiksuja.



Pieni haave on toteutunut. Käkkäränokkainen iso kahvipannu Jovelan puuhellan päällä, eli siis oikeastaan kolme toteutunutta haavetta!

Samalta kirppikseltä löytyi virheettömässä kunnossa 2 kpl wanhoja pitsilakanoita (niitähän minä kerään) ja hintakin oli juuri passeli, 5,-/kpl. Kangaskaupasta taas ostettiin loppupala keltaisia ruusuja kankaalla. Aion ihan tosissani nostaa äidin ompelukoneen pöydälle ja kokeilla ommella sitä suoraa muutaman tyynyliinan verran. Kangas sopii salin divaanille mukavasti. Samoja harmaan ja hiekan sävyjä sekä sitä keltaista.



Eilinen oli suorastaan kulttuurimatkailua, sillä kävimme ensimmäistä kertaa oman kylän kirjastossa. Hommattiin oikein kirjastokortitkin ;D Hirmuisen mukava kirjastopehtoori jutteli mukavia ja me katselimme valikoimaa, joka oli kyllä niin pienelle kirjastolle todella hyvä. Silmät osuivat tähän Vanhoja suomalaisia puutarhoja -kirjaan, joka tietenkin on sitä itseäni kiinnostavaa osastoa.


En ole vielä ehtinyt lukea kirjaa, selalailla ja silmäillä vaan, mutta kiinnostus sitä kohtaan on vain noussut. Kirja kertoo juuri sellaisesta puutarhaperinnetiedosta, jolla herkuttelen mielelläni.



Syy, miksi en ehtinyt vielä käydä tuon kirjan kimppuun oli kuvassa näkyvä Piirityspäiväkirja, jonka halusin lukea ensin. Kirjastosta ei voinut poistua ilman muutamaa dekkaria, mutta Piirityspäiväkirja oli se, jonka halusin ensin lukea. 

Lena Muhina oli neuvostoliittolainen teini, joka eli piiritetyssä Leningradissa vuosina 41-44. Kirja on omalla tavallaan venäläinen versio Anne Frankin päiväkirjasta ja päiväkirja se onkin. Kertomus alkaa nuoren tytön normaalista arjesta, johon liittyvät pojat, ihastukset, lukuvuoden viimeiset kokeet ja haaveet tulevasta kesästä. Pian siirrytäänkin elämään, jossa päivittäiset pommitukset, jatkuva univaje, uupumus ja nälkä on arkea. Eletään piiritettynä vailla elämän perusturvaa. Saksalaiset pommittavat armottomasti, eikä saarron läpi kulje riittävästi ruoka-apua. Sähköt katkeavat tämän tästä, polttopuuuta on vähän ja aika kuluu pääasiassa ruokaa jonottaessa - jos sitä ylipäätään saa mitättömän pieninä annoksina. Toivo hiipuu. Ihmisiä kuolee ja talven tullen ruoka loppuu. Parin asteen lämpöinen koti ja muutamalla ruokalusikallisella tattaria rikastettu vesikeitto leipäviipaleen kanssa tai puusepän liimasta keitetty hyytelö ei riitä ylläpitämään elämää. Lenan perheessä oli 3 jäsentä (2 naista ja Lena), joista 2 kuolee nälkään ja sen aiheuttamiin sairauksiin. Lena jää orvoksi ja yksin äidinkin kuoltua. Päiväkirja jää kesken, kun Lena vihdoin pääsee evakossa tädilleen, mutta myöhemmin päiväkirjan kirjaksi tuottaneet selvittävät Lenan myöhemmät vaiheet. Hän selvisi sodasta. Lena ei koskaan puhunut melkein 900 päivää kestäneestä epätoivosta, mutta päiväkirja jäi kertomaan siitä.

Kirja on hyvä muistutus siitä, miten siviilit käsivät sodasta ja huolimatta siitä kenen syy sota loppupeleissä on, siinä kärsivät kaikki - eniten he, joilla on vähiten mahdollisuuksia vaikuttaa sodan aiheuttamaan tuskaan. 

Luin kirjan eilen illalla myötäeläen teini-ikäisen Lenan kokemuksia. Sota on niin turhaa. Ei siinä ole voittajia kun hinta on kaikille niin kova.


Tänään sataa vettä ja sitä samaa on luvassa maaliskuun alkuun saakka mikäli sääennusteet pitävät paikkansa. Ulkona ollaan plussalla, eikä pakkasasteita ole luvassa seuraavalle 10 vrk. jaksolle.

Kevättä ilmassa, kevättä mielessä. Niitä yrttejäkin tuli hankittua Lidlistä ja pari puskaa tulppaaneja tuli kotiin samassa kassissa.




Eilen aurinko paistoi, taivas oli sininen, rännit lorisivat vedeksi sulanutta lunta, linnut lauloivat ja ulkomittari näytti +8 astetta. Meillä oli hauska päivä. Tänään on tiedossa töitä, sen PiP -kanvaasin tapetointi ja päiväsauna, jonka jälkeen laitan padan muhimaan uuniin ja nostan äidin ompelukoneen pöydälle. Saapas nähdä mitä siitä sitten syntyykään. Vaihtoehtoina on uudet tyynyliinat tai karmea söhlääminen!

Mukavaa perjantaita sinne tahoillenne!

Jovelan Johanna

32 kommenttia:

  1. Oletko seurannut srömsöötä. Siinä on sinua varmaan kiinnostava puutarha osuus menossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Kaveri mainitsikin Strömsön uudesta sarjasta, mutta olin sen jo unohtanut. Nyt aamusilmällä katselin sen muotopuutarhajakson. Ihana! Kiitos!

      Poista
  2. Ihanan keltaista teidän salissa! Ja hyviä löytöjä olet tehnyt.
    Mukavaa viikonloppua Jovelaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Terhi ja sitä samaa Villa Laukkaan :)

      Poista
  3. Teillä on ollut onnellinen päivä :)

    Hauskoja ja onnistuneita puuhailuja sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli! :) Vaihteeksi kiireettömyys on niin nannaa.

      Kevättuulia sinne saaristoon :)

      Poista
  4. Ihanan pannun oot löytänyt. Itsekkin haaveilen kuparipannusta keittiön kaappien päälle + pannusta jossain vois puuhellalla + induktiolla keitellä kaffet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä pitää löytää sopiva pikkupannu, jotta päästään keittelemään pannukaffeet. Tuo 6 litrainen on siihen hieman ylimitoitettu ;D

      Poista
  5. Ruusukangas on just nappiinsa teille ja keltaisiin väripilkkuihin joita oli edellisessä postauksessa ilmestynyt. Kahvipannu on kätevä puuhellalla, mulla on aina vettä sellaisessa kiehumassa kun laitan ruokaa. Voi lisätä kuumaa vettä soppakattilaan tai juoda lipittää teetä siinä ohessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se vaan niin kätevä! Heti kovassa käytössä!

      Poista
  6. Kivan kuuloinen päivä, mutta ahdistavan kuuloinen kirja. Mää olen jostain syystä pelännyt ihan lapsesta asti sotaa. Mun mielestä semmosia juttuja ei oo kotona puhuttu, en sitten tiedä mistä ne sota-ajatukset oikein nousee. Hrr, puistattaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahdistavuudestaan huolimatta kirja oli hyvin positiivinen hengeltään. Hyvä kirja ja tarina ansaitsi tulla luetuksi. Siten ne tarinat eivät unohdu :)

      Poista
  7. Tuollaiset päivät on just kivoja! Me ollaan isännän kanssa oltu viimeiset viikonloput vuorotellen koulussa, mut viikon päästä olisi kolme yhteistä vapaapäivää! Suunnitteilla on kirppistelyä, ulkona syömistä ja leffaa, parhautta!

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kivalta! Mulla oli 4 viikkoa ilman vapaapäivää, joten löysäily on nannaa nyt :)

      Poista
  8. hei! olen käynyt joskus vuosia sitten Piskarjovin hautausmaalla,tämän piirityksen muistomerkillä.voi sitä myötäelämisen tunnetta kun ikuinen tuli palaa ja klassinen musiikki soi.(leningradin kohtalon sinfonia).siellä on myös valokuva näyttely.vei momta päivää selvitä siitä.ja kuten huomaat,vieläkin muistan kaiken elävästi.terv.anneli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisparat. Vaikka mekin olimme sodassa heidän kanssaan, niin kyllä nämä tavallisten ihmisten tarinat koskettaa. Niin paljon turhaa kärsimystä moinen tappelu.

      Poista
  9. Oi mä rakastan kankaita!Ja ompelen paljon muillekin :-) Kangaskaupatkin alkaa olla jo sellasta katoavaa kansanperinnettä. . .tässäkään kylässä ei ole yhtäkään.Molemmis naapuri kaupungeis löytyy yks.Netistä saa kaikkee tilattua,mut se ei ole sama,kun ei pääse hypisteleen kankaita!Oisitpa lähempänä niin oisin neuvonu sulle yksinkertaisen,helpon mut nätin tyynynpäällis-ohjeen :-)
    Mun tarttee kans etsiä kirjastosta toi kirja. . .Tykkään kaikista kirjoista,jotka joko on totta tai vois olla.Niistä surullisistakin.Mä ennen ihmettelin eri maissa tehtävää aivopesua. . .en enää.Luepas joskus sellanen kun "sieluni kyyneleet". . .kamala tarina,mut siinä näkee millaseks ihminen muuttuu,jos ihan lapsesta saakka opetetaan kunnioittamaan Johtajaa.Tai surullinen tarina "Jos todella rakastat minua",se ei ole rakkausromaani vaik siltä kuulostaa,vaan tarina tytöstä jota syytetään äitinsä taposta.Ja tositarina.Juutalaisvainosta luin jossain vaihees "liikaa" kirjoja. . .alkoi oikeesti ahdistaan ja pelottaan ja oli pakko lukee välillä jotain kevyttä hömppää.Täytyykin tehdä taas reissu kirjastoon!-aamun lukija- ( puutarhakirjoja on jostain syystä eksyny omaan hyllyyn)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin ommella ihan yksinkertaisen tuubin, jonka suun sitten käännän sisään. :D Jostain se on aloitettava (taas) tämäkin jos mielii jotain tehdä. Ennen pärjäsin hyvin aina siihen saakka (yksinekrtaisten ompelusten kanssa), kunnes piti vaihtaa alulanka. Ohnoes, sitten se menikin söherrykseksi koko homma :D

      Olen lukenut molemmat kirjat. Hämmästyttäviä! Itse olen dekkarifriikki, olen ollut ihan lapsesta alkaen, mutta luen myös paljon muutakin ja nämä todelliset ihmistarinat ovat yksi suosikkegenreistäni.

      Poista
  10. Kiva kun on kevättä sielläkin ilmassa! Ettei olisi pääsiäisenkin odotusta kun noin keltaista näkyy jo kodissa? Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle toi pääsiäinen on jollain tavalla hieman etäisempi juhla. Usein kyllä pääsiäistyn köökin puolella, mutta noin muuten se on enemmänkin vapaa-aikaa kuin juhlaa. Tuo keltainen on kummitellut hissukseen ajatuksissa siitä saakka kun näin ensimmäisen kerran salin kakluunin. Se on sitruunakiisselin keltainen ja käsin valetut kaakelit ovat eloisia. Kukin kaakeli on monisävyinen keltaisen eri vahvuuksilla, mutta kuitenkin hillitty.

      Poista
  11. Minulle tuotiin "hyvään kotiin" iso laatikollinen vanhoja lakanoita. En tajua, mitä niillä tekisin. Niitä ei raaski käyttää, koska en minä saa niitä käytössä pysymään yhtä valkoisina kuin mitä ne ovat vuosikymmenet säilyneet. Mitä sinä teet lakanoillesi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnekas sinä! Meillä kauneimmat lakanat ovat verhoina, eikä yhtään haittaa jos ovat hieman erilaisia. Makkarissa on pitsilakanaverhot. Se materiaalikin on niin pehmeää ja kestävää, hyvin voi hieman valkaista jos on tarpeen. Niin ennenkin tehtiin. Joskus petaan wanhat lakanat ruusupussilakanoiden kaveriksi vierassänkyyn ja kun on oikein aihetta juhlaan, käytän niitä pöytäliinoina. Silloin laitan kyllä hieman suojaakin, eli kaitaliinaa tai kattausliinaa pöytään, ettei ihan ehdoin tahdoin altista kaunista kangasta värjääville ruoille ja punaviinille. Jos vahinko sattuu vaikkapa punkun kanssa, loraus etikkaa tai valkoviiniä neutraloi tahran kun sen tekee heti.

      Mulla on haaveena sellainen liinavaatekaappi, jossa olisi lasioven takana kaunis pino vanhoja lakanoita pitsit rivissä. Tällaisia nämä mun haaveet ovat, aika hassuja ;)

      Poista
  12. On tuo puuhella niin ihana, ja uusi vesipannu tosi kaunis ja käytännöllinen löytö. Meilläki porisee puuhellalla vesipannu melkoisen usein, ei kylläkään noin tyylikkäässä pannussa:) Oioi, miten tykkään myös edellisen postauksen sanomalehtiruukuista<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus mua itseäni hieman huvittaa minä itse. Vaikka olen kaverini mukaan puhunut jovelamaisista haaveista jo 20 vuotta, niin ei tarvitse kovin montaa vuotta katsoa taaksepäin kun ylimpien toiveiden listalla oli kaikkea kotiteatterista alkaen. Nyt ne haaveet ovat luokkaa kipparanokkainen iso kahvipannu, vanhat lakanat, sievät keittiöpyyhkeet ja puiset paistinlastat :D

      Se kotiteatterikin muuten löytyy (jostain). Ei tullut purettua kun muutettiin. Kesäksi meinattiin purkaa lootastaan ja laittaa takapihalle ainakin kerran siten, että heijastetaan Suomisen perhettä ja jotain muuta hauskaa perinneleffaa takaseinälle ja kutsutaan kaverit Jovelaan grillaamaan ja chillaamaan paljuun. Paljuleffateatteri :D

      Poista
  13. Voi ihana tuo puuhella ja vesipannu! Olipas mukava tulla käymään kun oli monta postausta luettavana näin työyön ratoksi. Oon kanssa niin hurahtanut noihin tulppaaneihin, että niitä on jatkuvasti maljakossa. Ihana kevät <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen tehnyt ennen yötöitä, siitä on aikaa kun olin yökkönä, mutta voi kun silloin olisi ollut blogeja! Rattoisasti olisivat yöt kuluneet muiden öitä valvoessa!

      Tulppaanit <3 On ne vaan joka vuosi oikeita kevään sanansaattajia!

      Poista
  14. http://kadonnuttaaikaa.blogspot.fi/2014/08/ansari-ja-kasvihuone-tahan-aikaan.html
    Ehkä sinua kiinnostaisi. Kiva blogi! Terveisin Ulla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kiinnostaa! Kiitos kun laitoit linkin :)

      Poista
  15. Onpa kiva, että olet tuollaisen pannun löytänyt. On varmasti tosi näppärä, pienemmän käyttöveden lämmitykseen. Mukavaa helmikuun loppua Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näppärä se on! Tuolla pihisee tiskivettä lämpimäksi :) Aurinkoista helmikuuta sinne :)

      Poista
  16. Piti tulla vielä erikseen vinkkaamaan siitä aiemmin mainitsemastani kirjasta kun sitä illan päälle taas selasin (niitä eläkepäiviä varten vissiin ;D) Lena Israelsson, Keittiöpuutarhuri. Yli 400 sivua täyttä asiaa :)

    VastaaPoista
  17. Nyt naurattaa :D Meinaan mulla On toi kirja! Ja se siis on mun ykkösaapiseni puutarhan saloihin (nolotus olotus). Mulla oli heti sellainen tuttuuden tunne, mutta ei vaan kellot soittaneet, vaikka se tossa käden ulottuvilla lojuu ja harva se päivä sitä plärään :D Nyt oikeen sitten tarkistin asian, kun edelleen vaan kellot soittelee ja juu-u, tuo se juuri on :D Olen jopa vanhan blogin aikaan maininut kirjasta (elokuussa 2012), kun käytiin Tammisaaressa kirppistelemässä ja ostin kirjan sieltä niin priimassa kunnossa, että lieko koskaan avattukaan. Maksoi vielä 2,50,- http://talo365.blogspot.fi/2012/08/pienia-loytoja-tammisaaren-kirppiksilta.html

    Voi mikä tahvo sitä joskus onkaan ;D

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!