jovela

jovela

tiistai 17. helmikuuta 2015

Paluu arkeen

Olen taas kotona. Ihanaa! Ymmärsin heti otsikon kirjoitettuani, että näinhän se nykyään mielessäni on, työ on työtä ja arki on arkea, mutta kumpi onkaan mitä? Ennen Jovelaa arki taisi olla yhtä kuin työ ja aikajanalla sen katkaisi viikonloppu. Nyt arki on Jovelassa sulassa sovussa työn kanssa, mutta työ on myös ajoittain se, joka vie sekä ajatuksissa että fyysisestikin meidät pois Jovelasta. Rakastan arkea, tätä tavallista olemista, jossa taas olen vaan Jovelan Johanna, en mene minnekään, elämänrytmi tasaantuu ja seesteisempi ajanjakso on edessä. Sitten rakastan kyllä työtänikin, joka parhaimmillaan tarjoaa juuri sitä mitä olen taas saanut kokea; ihania ihmisiä, iloisia kohtaamisia, kokonaan toisenlaisen maailman jonne en kuulu, mutta jonka säihkeessä vierailen innoissani, haasteita, onnistumisen iloa ja mahdollisuuksia heittäytyä kaikin voimin jonkin asian äärelle, antaa kaikkensa ja usein vielä hieman enemmänkin. Kun valot ovat sammuneet ja viimeiset kättelyt ja halaukset ovat mieltä lämmittävinä muistoina, on hyvä palata kotiin, olla hetken hiljaa ja huokaista. Outo uupumus valtaa mielen toviksi. Ja sitten aloitetaan taas uudestaan. Näin sen pitää olla.

Nyt olen taas kotosalla ja vedän hieman henkeä. Eteisessä on edelleen reissukassi, tasolla siihen tuupatut sydäntikkarit hotellista ja autokin on hieman tyhjentämättä. Isännällä on lomaa. Kysymme aamuisin toisiltamme, että mitäs me tänään jätetään tekemättä ja nauretaan sille. Teen töitä läppäri sylissä sängyssä teemuki yöpöydällä. Syön aamupalaksi paikallisen leipomon lämpimän tuoretta pizzaa, joka on oikeastaan enemmän tonnikalapiirakkaa. Juon teetä ja silittelen kylkeä vasten tuhisevia koiria. Näinkin sen pitää olla.

Sunnuntaina ajoimme kotiin auringon paisteessa. Oli niin keväinen ilma. Kotona talo oli omalla paikallaan, kuten se on ollut puoletoista vuosisataa. Ovi narskahti kun kävimme peremmälle, tuvassa oli hiljaista ja rauhallista. Seinäkello tikutti omaa aikaansa. Kakkoset nuuhkivat ja tutkivat jokaisen nurkan ja lattialankun ennen kun käpertyivät omaan sänkyyn nokosille. Lämmiteltiin taloa, juotiin kahvia ja päätettiin vaan olla.



Kevään lempikukkani perunanarsissit olivat aukaisseet kukkiaan. Makuuhuoneessa tuoksui huumaavan suloiselle.




Jossain tohinan keskellä olin unohtanut mitä purkkeihin oli taas tullut piilotettua. Mandariinit ja litsiluumu punertavine silmuineenhan ne siinä ponnistelevat kohti kevään aurinkoa.




Sain vihdoin kurkkia läpi aiemmin tilatut siemenet. Rapisevat pussit houkuttelevat ajatukset kevääseen varsinkin kun aurinko paistoi kaikista ikkunoista sisälle (muistutellen, että ikkunat olisi syytä pestä) ja rännit valuttelivat sulaa lunta iloisesti loristen. Linnutkin innostuivat laulelemaan. Ei mene enää kauaa, kun aamut ja illat ovat yhtä lintujen ilakoivaa laulua. Lehtopöllökin huutelee jo morsioitaan öisin. Kevät on jo matkalla.



Ystävää odotellessa kömmin sänkyyn koirien kaveriksi ja otin käteeni kirjan, jonka maailmaan uppoamista olen odotellut toista viikkoa. Nimettömät kertoo tavallisten ihmisten tavallisista valokuvista viitesanoilla Kansanvalokuvauksen maaginen maailma ja maaginen se toden totta onkin ollut. Itseäni kiinnostaa juuri tavalliset ihmiset, tavallisten ihmisten tavallinen arki ja juhlat niiden välissä, joista toki valokuvat kertovat sanattomasti ja usein nimenomaan nimettömästi. Tämän kirjan parissa tulee vietettyä vielä tovi jos toinen. Aivan mahdotonta edes yrittää sisäistää kaikkea kirjan tarjoamaa informaatiota, sillä pelkästään mykistävän hienot kuvat pysäyttävät ihailemaan itseään yksityiskohtia myöten.



Kabinetti - ja visiittikorttikuvia vuosisadan vaihteen tienoilta. Vasemmalla kuva Vaasalaisen valokuvaamon tallentamana ja oikealla pariskunta Yhdysvalloista. Visiittikortit olivat muuten oman aikansa selfieitä. Ei nämä naamakirjat niin uusia oivalluksia ole, mitä ajattelemme. 1800-luvulla valokuvauksen myötä ihmiset kovin mielellään teettivät itsestään 
varallisuudestaan riippuen erilaisia otoksia, joita sitten jaettiin virailuilla ja kyläillessä. Valokuvakortti laitettiin usein eteisen pöydällä olleeseen kulhoon tai kuva ojennettiin saajalleen käteen, jonka jälkeen kuvat päätyivät kerääjänsä ystävä- ja tuttavagalleriaan, eli naamakirjaan!



Eikä ihan niin siveitäkään aina oltu, mitä aikakauden huomioiden voisi ajatella. Viinaksia, sääriä ja vesipiippuhenkosia on tallentunut 1920-luvulla otettuun valokuvaan. 



Belfie 1900-luvulta ja tatuoidun naisen selkä 1920-luvulta. Kaikkea kuvattiin, jaettiin (vaikkapa postikortteina) ja katsottiin ennen ja nyt. Ihminen ei muutu.


Paperisista sivuista siirryin luettujen kirjojen ja tarinoiden maailmaan, joiden aikana voi puuhailla melkein huomaamattaan tai vaikkapa katsella kauniita kuvia. Koukuttavasta kirjasta äänikirjasuositukseen siis! Elisan äänikirjapalvelun kuunnelmaosastolla on alennuksessa (hinta 4-5 eur)  kaikki ns. Vainajasarjan kuunnelmat. Ne kuuluvat omiin suosikkeihini. Ei kannata antaa nimen hämätä, nämä ovat ehtaa "cozy mystery" -osastoa, eli vanhaa kunnon kuunnelmaa, kihelmöivän jännät juonikuviot ja hurmaavat henkilöhahmot, joihin on varattu loistavat ääninäyttelijät.  

Kuunnelmasarjassa entinen pankkineiti Laura Tervonen (Ritva Valkama) ja entinen rikospoliisi nykyinen antikvariaatin omistaja Salmi (Aarre Karén) selvittävät esiin pulpahtelevia mysteereitä, joiden kerrontaan ei kuulu veressä ja väkivallalla pröystäily. Mikäli haluat kuunnella tätä sarjaa, suosittelen aloittamaan ensimmäisestä mysteeristä Vainaja kaupan päälle, joka on voittanut myös Sokeain kuunnelmapalkinnon. 

Tarinassa eläkkeellä oleva Laura Tervonen ostaa eläkkeellään antikvariaattia pitävältä Salmelta vanhan Tangerin, eli kelanauhurin, jonka mukana Laura Tervonen saa kaupantekijäisinä kassillisen nauhoja, joiden oletetaan sisältävän aikalaismusiikkia. Näin onkin, mutta aikansa nauhoja kuunneltuaan Tervonen huomaa, että joku on äänittänyt musiikin päälle kotinauhoituksia, joissa esiintyy nainen ja mies. Eräällä nauhalla tapahtuu jotain, joka käynnistää Laura Tervosen ja Salmen tutkimukset. On mysteeri jota selvitetään. Sama kuvio toistuu uusin aihein kaikissa kuunnelmissa. Milloin Salmen divarista ostetun kirjan välistä löytyy salaperäinen viesti tai eteen noin muuten tulee jotain sellaista, joka innostaa dekkarifriikki Tervosen ja hieman vastentahtoisemmin touhuun ryhtyvän Salmen yhteistyöhön. 

Suosittelen lämpimästi! Itse en lue E-kirjoja, siis sähköisiä kirjoja, sillä pidän paperikirjoista niin paljon, mutta hyvät äänikirjat ja kuunnelmat kyllä imuttelen koneelleni. Ostoksen voi myös kuunnella suoraan netissä ja kuuntelun jälkeen ostos tallentuu henkiökohtaiseen kirjahyllyyn, josta ostokset ovat aina saatavilla.


                                     Kuvakaappaus: Elisan äänikirjapalvelu

Tällaista arkeen palautumista täällä, joka ei montaa hetkeä taaskaan kestä, sillä vaikka hevosen selästä ei pudotukaan, uuteen laukkaan käy jo ajatukset.


Sellaista se elämä on, hyvä että on! Elämän makuista arkea ja juhlaa sinne tahoillenne :)

Jovelan Johanna

16 kommenttia:

  1. Antoisaa ja kaunista hengähdystä & lomaa Jovelaan! :)

    VastaaPoista
  2. Varmasti on mukava tulla kotiin, tuohon teille varmasti rakkaaseen, jota olette laittaneet ikionaksi kodiksenne.

    VastaaPoista
  3. Kiitos taas mielenkiintoisesta postauksesta ja kiva lukea taas kuulumisia!! Olen ennenkin ylistellyt sun taitoa kertoa tavallisista asioista ja lisätä postaukseen jotain epätavallisia huomioita tai asioita, mitkä kiinnostavat. Ihailen sun tapaa katsoa asioita. Mistä tuo kirja on hankittu? Googlaamalla löytyy vaan museoita ja joku antikvariaatti? Entä mistä nuo lakritsijuuren siemenet ovat? Kimitössä on lakritsijuuriviljelmä ja muistan niiden sanoneen ettei lakritsijuuri onnistu hyvin meillä, kun kaupan siemenet esim. Plantagenissä ovat ulkomaisia. Rentouttavaa viikkoa teille toivoo Marita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marita :) Kirja on uusi, mutta kuitenkin ostettu Turusta antikvariaatti Arwo Paperista http://www.juvekim.fi/product.php?id=350092
      Siemenet ovat http://hyotykasviyhdistys.fi/tuote-osasto/siemenet/yrtit/lakritsi/

      Mukavaa viikkoa sinulle :)

      Poista
  4. Ps.

    Nuo kuunnelmat ovat myös minun suosikkejani. Muistan kun äänitin niitä 90-luvulla jo C.kasetille :0) T: Marita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä myös! Ja niitä lauantain lyhyitä kuunnelmajännäreitä, joita seurasi klo 15 Knalli ja Sateenvarjo.

      Poista
  5. Kiitos kuunnelma-vinkistä! On ihanaa kuunnella jotain hyvää dekkaria tai muuta kirjaa, kun vaikka siivoilee hiljakseen. Se tekee muuten tylsästä hetkestä (en ole siis siivousintoilija) vähän juhlaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ovat aivan helmiä. Kestosuosikkeina ovat myös kaikki Lars Svedbergin lukemat Agatha Christiet. Voin kuunnella niitä likimain määrättömästi uudelleen - toki pienen tauon välein ;)

      Poista
  6. Olette löytäneet sen, mistä moni haaveilee: tasapainon työn ja muun elämän välillä. Silloin voi olla tyytyväinen tavalliseen arkeensa eikä tarvitse elää jatkuvasti sitkun-elämää ja odottaa koko ajan jotain muuta. Ihanan seesteisiä 'kotipäiviä' Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se välillä edelleen sellaisen innostuksen ja uupumisen tasapainoa, mutta kehitys on oikeaan suuntaan. Pitää vielä opetella tuon kaasuttelun ja jarruttelun hyvä ajoitus, niin kaikki on mitä parhaimmin tällä saralla :)

      Iloitsen siitä, ettei tarvitse odottaa viikonloppua tai lomia saadakseen tehdä mitä varsinaisesti haluaisi. Olen onnekas, saan tehdä sitä joka päivä. Toisina päivinä edes vähän ja useina päivinä hyvin paljon.

      Poista
  7. Kiitos kirjavinkistä, pitääkin lukea tuo nimettömät. Vanhat valokuvat on kiehtovia.

    VastaaPoista
  8. Tota kirjaa voin suositella kyllä. Se on tosi mielenkiintoinen. Mulla on kasvava kokoelma näitä nimettömiä, siis wanhoja valokuvia ihan valokuvauksen alkuajoilta saakka, joita ostelen dokumentointiin erikoistuneista divareista (kuten tuo Arwo Paperi). Saatan hyvinkin tunniksi uppoutua kaivelemaan pölyisiä laatikoita. Mua kiehtoo niissä kuvissa juuri se nimettömyys, se ettei valmista tarinaa olekaan. On vaan se hetki, joka näkyy kuvassa. Muutamien kuvien kohdalla olen leikkinyt Sherlockia ja selvitellyt keitä kuvassa on ja mitä heille sitten tapahtuikaan.

    Ja vanhat valokuvat on kauniita!

    VastaaPoista
  9. Kevään ihanat perunanarsissit!
    Lähetän lisää kevään lupausta tuulen mukana sinne pohjoiseen...mantelinkukkien tuoksua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi nuuh! Kukkivien puiden tuoksua! Ihastuttavaa!

      Poista

Kiitos kun kommentoit!