jovela

jovela

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Holvikaarikatto

Ihailin tässä viikolla Villa Airisrannan upeaa holvikattoa ja samalla tuli mieleen, että olenkohan koskaan maininnut Jovelaan liittyvää alueellista erikoisuutta? Airisrannan häkellyttävän kauniissa talossa on huikean upea ja korkea holvikaaripäätyinen huone, joka poikkeaa täysin Jovelan kaarikatoista, mutta kaarikatot täälläkin kuitenkin ovat ja ne ovat yllättäen talon alakerrassa!

Kaaren nousun näkee tuossa tummassa hirressä.




Jovela ei ole täällä mitenkään erikoinen sisäkattonsa kanssa, sillä jostain syystä tällä alueella on useampia taloja, joiden sisäkatot ovat kaareutuvia. Ne eivät ole korkeita holvikattoja, mutta silti selkeitä kaaria. Meillä näitä kaareutuvia kattoja löytyy molemmista päistä taloa, eli tuvasta ja salista. Katon korkein kohta on muistaakseni 2,7 metriä.

Näissä kuvissa kaari näkyy jo selkeämmin, vaikka rengin kaappi kulmassa hieman estää näkyvyyttä.



Hassua, miten kapealta 5-6 metriä leveä huone näyttää tästä kuvakulmasta katseltuna, kun yritin saada tuota kaarta näkyville. Tässä viimeisessä kuvassa näkyy taas tuo kaaren nousu selkeästi.




Liekö Turun linna ja Louhisaaren kartanolinna inspiroineet aikalaisrakentajia täällä, kun alueella on niin monia wanhoja rahvaan taloja, joissa on kaareutuvat sisäkatot. 


Tänään Jovelassa uhmattiin tuulenpuuskia pihalla puuhaillen. Nämä meidän pihapuuhat ovat kaukana puutarhaohjelmien puuhista. Täällä raivataan, raahataan, puhdistetaan ja kärrätään kaikkea lasista vanhoihin tiiliin ja rojusta risuihin. Jokainen pihalla puuhailtu tunti vie kuitenkin meitä lähemmäs sitä hetkeä, kun piha alkaa näyttämään ihan kivalta nolokolon sijaan. Paljon, niin hirmuisen paljon on puuhaa, mutta on se vaan mielekästä. Voittajafiiliksin saa ripustaa työhanskat kuivumaan ja oikaista kivistelevän rankansa pötkölleen pihalla häärittyään. Uskon, että jonain päivänä uurastukset vielä palkitaan sievällä ja siistillä pihalla.

Huomenna uudelleen. Huomenna lämmintä. Huomenna aurinkoa. Voi jee!

Mukavaa lauantaita toivotellen

Jovelan Johanna

19 kommenttia:

  1. Oih. . .mä täällä kateellisena katselen sun kuvia.On niin kaunista. .Pihahommia olis joo,mut meillä tääl on lunta vielä niin paljon,tulis se aurinko sulattamaan!Sullakin on tollanen "linssilude" koira :-) Kun kameran ottaa esiin,niin koira löytyy joka kuvasta täälläkin. .aamun lukija kiittää taas kuvista,päivä on hyvä alottaa kauniilla asioilla :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! Enpäs huomannutkaan, että Milo oli livahtanut kuviin :D Mä vaan sitä katon kaarta tiirailin, enkä viitsinyt edes järkkäillä aiempien puuhien romppeita kameralta piiloon, saati huomata linssiludetta!

      Nopeasti ne lumet sitten lähtevät kun alkuun pääsevät. Meillä tuli pitkin viikkoa vuoroin lunta,vettä ja räntää. Välillä maa oli valkoinen, välillä kurainen ja välillä paljas. Nyt on taas se kuravaihe meneillään. Tänään pitäisi lämpötilan kohota kunnolla, mutta kovin harmaalta vielä näin aamusella täällä näyttää. Soisi sen auringon nyt tulevan, jotta piha kuivaisi hieman.

      Poista
  2. Kyllä tuon katon kaarevuus selvästi kuvissasi näkyy. Mutta muuten teillä kyllä niin kodikasta, lämpö ihan säteilee sieltä.
    Oliskohan seudulla ollut rakentaja joka olisi ollut erikoistunut tuohon holvikattoon ja sitten sitä soveltanut joka taloon. Sehän on kyllä kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku jännä syy näihin kattoihin on. Pitääkin joskus yrittää selvittää sitä. Tiedä sitten onko tällä talolla ollut varsinaisesti rakentajaa. Nälkävuotenahan (1868) tämä on rakennettu ja ilmeisesti ruokapalkalla talkooväen toimesta, mutta kai silloinkin joku piällysmies piti olla neuvoa antamassa. Kaarikattoisia tupia täällä tuntuu olevan juurikin 1800-luvulla rakennetuissa taloissa ja juuri tällaisissa maalaistaloissa. Jovelassa on joitain erikoisia ja omituisiakin yhteyksiä lähialueen herrastaloihin, sillä kammarin kaakeliuunin koristekaakelit ja uunin malli on samat kuin tuolla Louhisaaren kartanolinnassa ja salin kaakeliuuni on taas tähän taloon tyylillisesti kuulumaton. Se on herraskartanokaakeliuuni. Mitään selkeää yhteyttä Jovelan talolla ei sinne kuitenkaan ole. Tämä talon rakensi nuoriherra nuoren vaimonsa kanssa, joka odotti kaksosia. ilmeisesti kuitenkin hyvävaraisia olivat, koska nälkävuoden keskellä (vaimokin odotti kaksosia ensiraskautena) saivat tilansa ja talonsa pystyyn.

      Poista
  3. Mielenkiintoinen tuo kattojuttu!

    Meillä kanssa eilen roudattiin risuja, sahailtiin tukikeppejä teistä inspiroituneena risuaitaa varten. Joka päivä kun tekee pari-kolme tuntia hommia pihalla niin kyllä se alkaa jossain pian näkyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun on pitänyt selvitellä tuota kattojuttua, mutta olen ihan unohtanut. Ensin en sitä sen kummemmin ajaellut, mutta kun tuttava etsi itselleen wanhaa taloa, törmäsin myynti-ilmoituksissa useampaan kaarikattokuvaan tämän kyläseudun alueella. Joku yhteys niillä on oltava, mutta eihän sen sen kummempi tarvitse olla kuin että joku laittoi itselleen, toinen tykkäsi ja omaansakin rakennutti ja siitä sitten kaareutettiin kattoa uusissa torpissa ;) Täällä on meinaan rakennettu paljonkin taloja nälkävuosien aikaan. Ilmeisesti ruokapalkalla töitä tekeviä on riittänyt, kun ihmisiä kuoli nälkään ympäri Suomea. Juuri täällä nälkävuosi ei tehnyt sellaista tuhoa, kuin monella muulla paikkakunnalla, joissa melkein puolet väestä saattoi menehtyä.

      Tsemppiä, tsemppiä! Risuaita nousee yllättävän nopeasti kun vauhtiin pääsee! meilläkin niitä tehdään tunti tai kaksi kerrallaan. On se niin hanurihommaa rehellisesti sanottuna, ettei enempää viitsi. Märät, painavat ja vuoden läjässä seisottuaan hieman limaisetkin oksat tähän aikaan vuodesta eivät ole mitään ihkukivaa hommaa käsitellä.

      Sanoo hän, joka menee leikkimään limarisuilla kunhan saan rytkyt päälleni ;D

      Poista
  4. Onpa hieno yksityiskohta ja ominaispiirre! Vaalean katon ja alkuperäisen hirren yhdistelmä saa sen kivasti näkyville. Varmasti livenä vaikutelma on vieläkin upeampi kuin kuvista katsottuna, sillä voin kuvitella, miten muutamakin kymmenen senttiä korotusta avartaa tunnelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin maltillinen tuo kaareutuma onkin, korkeusero taitaa olla rapian 30 cm.

      Pidän tuosta erikoisuudesta. Joskus tuntuu siltä, kun olisi laivan kajuutassa :)

      Poista
  5. Meidän museossa täällä Pohjanmaan rannikolla on eräässä 1800-luvun maalaistalossa samanlainen kaarikatto yhdessä huoneessa. Olen kuullut sen jotenkin meilläpäin liittyvän laivanrakentajiin, joita tällä seudulla oli useita. Ehkä he tekivät taloon samoja muotoja kuin laivoihin?
    Onko teillä korotettuja tuvan kattoja? Täällä ne oli aiemmin savupirttejä ja katto rakennettiin korkeammaksi. Ihanaa, kun pääsee jo pihapuuhiin! Hyvää Naistenpäivää sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Justiinsa kun ehdin vastata Pilville, että joskus tuolla tuvassa tuntuu samalta kuin laivan kajuutassa! Saatat hyvinkin olla oikeassakin tuossa. Täällä on aikoinaan ollut höyrylaivaliikennettäkin ja Vakka-Suomen Höyrylaiva Oy, joten merenkulku on ollut alueella läsnä monen arjessa.

      Korotettuja kattoja ei mielestäni ole, siis erikseen korotettuja. Alkuperäismuodossaan nuo ovat, eikä täällä ole ollut avotulipesiäkään.

      Poista
  6. Ensinnäkin kiitos ylitsevuotavista kohteliaisuuksista talostamme! :) Kiva, että kaarikatto inspiroi myös sinua kertomaan vastaavan asian teidän talostanne. Kuvistasi näkee kyllä selkeästi, kuinka katto tekee huoneesta jotenkin linnamaisen ja antaa lisää avaruutta muutenkin isolle tuvalle. Kertakaikkiaan komea tila!

    Olet varmasti oikeassa siinä, että linnakulttuuri näillä seuduilla on saattanut vaikuttaa rakennusten muotokieleen. En ollutkaan itse ajatellut sitä tuolta kantilta. Rahvashan on aina ottanut vaikutteita kartanoista ja linnoista ja soveltanut niitä sitten omiin asumuksiinsa. Monesti myös kartanoiden holvikellareissa on kai käytetty saman tyyppistä kattorakennelmaa. Minulle tulikin heti joku mielleyhtymä vanhaan upeaan kartanoon, kun katselin hämärässä, kynttilöiden loisteessa otettuja kuviasi. Aivan ihana tunnelma teillä!



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakastuin tuohon meidän tupaan jo kuvissa, ennen kun täällä käytiin, vaikka tupa oli aivan karseassa kunnossa. Siellä on hyvin lämmin henki noin muutenkin. Turvallinen. Punainen väri tietenkin lisää lämmön tunnetta, mutta jokin juttu tuolla tuvassa on ihan itsessään.

      Äitini sanoi usein, että ihan tuntee kun verenpaine laskee, kun kävelee tupaan :)

      Poista
  7. Nytpä täytyy ihan tunnustaa, etten ole tuollaista sisäkattoa ennen nähnytkään. Onkohan ullakolla vastaavasti sama muoto vai mitenköhän tuo on toteutettu? Joka tapauksessa upean näköinen!
    Suloista sunnuntaita sinne Jovelaan♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä minäkään muista tällaisessa talossa ennen nähneeni moista. Ullakolla on ihan tavallinen katto. Kaarevuus ei näy lattiassa ja varsinainen katto on ihan tavallinen harjakatto :)

      Poista
  8. Voi tuota ihanaa tunnelmaa! Hieno totta tosiaan tuo kattokin. Mukavaa lukea noista teidän puuhistanne, tulee aina niin hyvälle mielelle ja inspiroi itsänikin touhuamaan täällä kotonamme Koivun asemalla. Mukavaa tulevaa viikkoa toivottaapi Kaija :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten hauskaa kuulla! Kiitos :) puuhailun iloa sinne Koivun asemalle :)

      Poista
  9. Kaareva katto on ilmavan oloinen ja tuo heti lisätilan tuntua. Lisäksi se on erityisen kaunis yksityiskohta. Voisin kuvitella, että kaareva katto on juurikin kauneutensa takia kopioitu, koska korkeat tilat eivät ole olleet lämmityksen kannalta niin käytännöllisiä, kun lämmin ilma tuppaa nousemaan ylös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan visuaalinen tuo valinta taitaa tosiaan olla. Jotain näyttävyyttä sillä varmasti on haettu, eikä tuollainen maltillinen kaarevuus lämpöönkään taida merkittävästi vaikuttaa, kun tuvassa on ollut suuri leivinuuni ja puuhella.

      Mukavia tällaiset pienet omituisuudet ;)

      Poista
  10. Kaareva katto taitaa liittyä vahavasti talon rakennustyyliin. Minusta tuota tapaa näkee monessa paikoin Suomea. Ja en nyt ole mikään rakennustekniikan asiantuntija, mutta se liittynee siihen miten katon tukihirret on liitetty seiniin kiinni. Eli tuo kaareutuva katto lienee rakennustekninen seikka. On ollut helpon tehdä noin. Näin ainakin luulisin :)
    Meillä on suorat katot, mutta johtunee enemmän talon siirrosta, ja siitä että talo on 10 metriä leveä. Siskollani taas on jätti-isossa tuvassa tuollainen kaareva katto. Tupa on siellä koko talon levyinen.

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!